Haukipihvejä

 

Kesän ehdoton viehevalinta on popperi. Se sopii kaikkien petokalojen pyyntiin - jopa niin hyvin, että on pakko alkaa tehdä ex tempore haukipihvejä niin kuin kävi tänään. Vain muutama hetki siitä, kun hauki hyökkää lumpeikosta pinnassa räpiköivän saaliin kimppuun...

Näiden pihvien resepti syntyi tehdessä. Valmistin hauesta nahattomat fileet. Otin enimmät ruodot pois eli käytännössä kylkiruodot, mutta ylitarkka ei tarvinnut olla, koska liha jauhetaan tai hakataan siten ettei ruodoista ole haittaa.

Kaivoin kaapista vanhan lihamyllyn, mutta eihän se toiminut kunnolla. Niinpä otin puukon ja sakset, ja kun aikani työskentelin, minulla oli kunnon satsi haukijauhelihaa kulhossa.

Jauhettuun haukeen lisäsin pari munaa, tilkan kermaa ja kaapista löytämäni corn flakes -murojen jämät - murskasin murot, ne toimivat korppujauhojen tapaan tässä reseptissä, koska korppujauhoja ei ollut. Maustoin seoksen suolalla ja pippurilla, jossa oli mukana hiukan chiliä, sekä mausteyrteillä. 

Sekoitin käsin taikinan taas hyvin ja puristin joukkoon sitruunaa. Annoin olla hetken ja paistoin voissa sopivina annoksina. Todella hyvä koostumus ja herkullinen maku!

Tässä oli mukana tietynlainen haastekin, koska Jope on toistuvasti puhunut kalapihveistä tai -pullista. Nuo lautasella makoilevat pihvit jäivät huomiselle.

Leino ja Wiskari

En olisi ihan heti ajatellut, että Eino Leinon legendaarisen "Elegian" loppusointupari tulee uudelleen käytetyksi Arttu Wiskarin biisissä AAAA - runojen teemoissa on yhtäläisyyksiä vaikka käsittely- ja lähestymistapa poikkeavatkin toisistaan:

Turhaan, oi turhaan

tartun ma hetkehen kiini;

riemua ei suo

rattoisa seura, ei viini.

(Leino, "Elegia")

Eilen illalla huikalla flindan join

Ylimaallisen tuntemuksen koin

Rakas äitini pullosta kuiskasi:

"Ton on oltava viimeinen viini

Poika, ota ittees niskasta kiinni!"

(Wiskari, "AAAA")

Wiskarin myös humoristisia tai tragikoomisia piirteitä sisältävän biisin opetus on kertosäkeistössä:

Ammatti, Akka, Asunto ja Ajokortti

Niistä miehen täytyy huolehtii

Vaikka silmät kii

Muuten joutuu vaikeuksiin

Ammatti, Akka, Asunto ja Ajokortti

Jos kaksi neljästä menettää

Harva selviää

Pohja elämän häviää

Leinolla ei juuri opetuksia ole, vain toteamus siitä, miten elämässä on turha taistella kohtaloaan vastaan:

Toivoton taisto

taivaan valtoja vastaan!

Kaikuvi kannel;

lohduta laulu ei lastaan.

Hallatar haastaa,

soi sävel sortuvin siivin.

Rotkoni rauhaan

kuin peto kuoleva hiivin.

Savustushommia

 

Tästä se taas lähtee, kesän ensimmäinen savustussessio - pääosassa Helmin ja mun pyytämät ahvenet. Mulla on ollut tällainen savustuspaikka jo muutaman vuoden. Löysin tienposkesta tienteossa hajotetun kiven ja kannoin lohkoja auton takakonttiin ja kokosin niistä tuollaisen tulisijan. Savustuspönttö on tehty happoteräksestä. Se on vaimon veljen työpaikalta Torniosta. Sillä on savustettu vaikka kuinka monta vuotta, kohta varmaan parikymmentä. Virvelillä järvestä nousee mukavan kokoista ahventa. Maustamiseen ei tarvita savun lisäksi kuin suolaa - maku on taivaallinen.

Toinen näkemys

Olipa kerrassaan toisenlainen haastattelu kuin mitä yleensä kuulee mediassa. Jukka Savolainen: https://m.youtube.com/watch?v=WJou000emto

Ossi Nymanin Alkuhuuto

 

Luin Ossi Nymanin uusimman eli Alkuhuudon viime vuodelta (2025) toisena kesäkirjanani. Romaanissa on kolmannen persoonan kerronta. Mielestäni se tekee henkilöistä enemmän konstruktioita kuin Nymanin autofiktiivisemmissä teoksissa (siis lukukokemuksen tasolla). Samalla Nymanin kerronnalle ominainen rehellisyys ja vaarantuntu ovat askelen kauempana, ikään kuin hallituissa laboratorio-oloissa. Omalaatuinen huumori ja tarkka lause ovat jäljellä, mutta intensiteetti ei ole sama kuin esimerkiksi Röyhkeydessä ja Häpeärauhassa.

Jotenkin kolmaspersoonainen kerronta ei kestä banaaleja mutta ei myöskään kovin nokkelia juttuja - etenkään dialogeissa - aivan samaan tapaan kuin ensimmäiseen persoonaan sidottu kerronta ja sisäinen puhe.

On selvää, että kirjailija haluaa hakea ääneensä uusia tasoja. Tässä niitä syntyy. Minulle tuli jatkuvasti mieleen kaksi muuta suomalaista kirjailijaa (enkä tarkoita nyt Kari Hotakaista, joka hänkin on jonkinlaisena isähaamuna mukana lakonisessa mutta tarkoin mietityssä lauseessa): huumorissa ja Toivon hahmon rakentelussa Jorma Korpela ja etenkin Martinmaa, mieshenkilö (1948) sekä lopun yllättävästi repeilevässä rakenteessa Jaakko Yli-Juonikkaan varhaisempi tuotanto Vanhan merimiehen tarinaan saakka.

Hyviä proosalukusuosituksia otetaan vastaan - käyn tässä lähipäivinä kirjastossa / kirjakaupassa, vaimon kanssa kuunnellaan sitten dekkareita!

Ossi Nymanin Röyhkeys

Joskus on niinkin että on lukenut kirjailijalta kaikki muut teokset paitsi esikoisen. Näin oli suhteeni Ossi Nymaniin. Nyt on sekin asia korjattu. Erittäin hieno avaus ja kesän ensimmäinen kirja. Taidokas ja riittävän yksinkertainen lause, selkeä kompositio, silmää yksityiskohdille, mainiota huumoria, näkökulma jossa kerrotaan asiat ketään mielistelemättä. Oli suosituksen arvoinen! Kiitos vinkistä, Jope!

PS. Nymanilta oli tullut 2025 teos, jota en ole lukenut, eli Alkuhuuto - lähtee nyt lukuun.

Rottajahti

Pihamaan varaston taa,

omenapuun katveeseen

hiipii rotta.

Keväthämärä, ihanasti niin

tuoksuu lihaperunamuusi.

Nuuhkaisu vain ja kosketus

kärjellä hampaan, pang!

Näin tapahtuu kahtena yönä.

Nyt makaa

kaksi pulleaa rottaa

niskat murtuneina

biojäteastiassa.

Vanha runo

Pistin on isketty pöytään

kukat kääntäneet teränsä

 

niin vaikea hallita vihaa

niin helppoa päästää se irti

 

Lontoo New York Sidney

viha riehuu Nigeriassa

 

gopro-videolla kranaatti lentää turvahuoneeseen

machette kaataa perhettään halaavan miehen pään

 

kaksi vastarinnan periaatetta

 

nyt menemme ja varastamme heidän vessanpönttönsä

nyt menemme ja raiskaamme heidän perheensä

elämämme muuttuu

ja se on Korkeimman tahto

tämän suorakulmaisen kolmion sivun pituus on negatiivinen

onko ongelma tuloksessa vai laskutavassa

 

me emme kulje hurrausjoukon aallolla

lähdemme sisämaahan

 

ja etsimme kuivimmat paikat

puhtaimman lumen ja jään

 

Kesätauko

 

Ensi viikolla alkaa kesäkuu. Pistän blogia pikku hiljaa tauolle, tai ainakin tänne ilmestyy kesäkuun edetessä juttuja harvemmin kuin tavallisesti. Kun päästään heinäkuulle, kone menee kokonaan kiinni - en jaksa kännykällä naputella tekstejä. Tämä viikko on yhtä hurlumheitä töiden vuoksi.

Rentouttavaa kesää kaikille. Tehkää niitä juttuja, joista saatte iloa elämäänne!

Vitsi

 

Taisteleva humanisti,

vaimoaan hakkaava pasifisti,

puukolla vierasta mahaan pisti,

huusi: "Häivy jo, saatanan nisti!"

Taisteleva humanisti,

selässänsä katumusristi,

viime töikseen itsensä listi -

olihan ukko melkoinen vitsi.

"Terroristi, hakaristi",

kadulla huusi, parastaan pisti

taisteleva humanisti,

eettinen rigoristi.

Poika (runoa päivitetty)

 

I

En ole nähnyt aikoihin

kehitysvammaista poikaa,

joka ajoi tästä ohi pyörällään

ilman paitaa, paljain varpain

ja alamäen mutkassa

nousi polkimille

leveä hymy kasvoillaan,

lähti kipuamaan mäkeä

puolelta toiselle

huojahdellen.

II

Tiiliseinä, kymmenet ikkunat,

joissa kuvastuvat korkeat koivut

eikä mitään muuta...

Tiiliseinä, muutama ovi,

ja yhdessä, villiviinin kehystämässä,

häivähtää jokin...

Keksin mäen

nähdäkseni edes hiukan,

mihin olen menossa,

en nähnyt mihin poika meni…

 

III

Kun veri on veren valo

ajan tisleissä, ja pöly on

pölyn päällä

ja päivät ovat pois,

näen hänet jälleen: kuolleen

puun siipi liikahtaa

suuren puiston laidalla.

Illan pimeydessä kaikki on mahdollista

 

Vesi syöksyy aukosta, jonka sade ja pakkaset söivät piipun juureen,

vesi kastelee vintin lattian, joka romahtaa keskelle tupaa.

Sumu tulvii aukoista, jotka vainajan henki repi kattoon rynnätessään ylös,

hakatessaan nyrkeillään lautoja, sillä jokainen ovi ja ikkuna on teljetty.

Tuuli riehuu huoneissa, illan pimeydessä kaikki on mahdollista.

Turisemme Saarikoskesta

 

Kävimme Ville-Juhani Sutisen kanssa juttelemassa Pentti Saarikoskesta Marja Vehkasen Maailma tarinoina -ohjelmassa. Kas tässä, kuunnelkaahan, jos kiinnostaa!

Lähtö

 

Ikkuna on auki, supi kulkee metsässä,

ja linnut huutavat varoituksen. Pihapolulla kaarnattomia luita,

murtuneita kylkikalikoita. Ikkuna on auki,

lakana oksalla, sielu vapaa.

Jälki taulusta

 

I

Mitä oli elämänne täällä,

viileiden iltojen odotusta

ja lämpimien heinäpäivien?

 

Palokärki koputti

pihan sähkötolppaa,

koputti keväälle metallisen soinnin,

kunnes lensi pois.

 

II

Kun astuit ulos viimeisen kerran

ja painoit oven kiinni

ja jätit avaimen eteisen naulaan –

ei, ovi on auki, sinut kannettiin pois

jalat edellä eikä kukaan jäänyt katsomaan.

Minä viivyn tyhjissä huoneissa,

seinällä ilmakuva maatilasta

kuusikymmentä vuotta sitten

ja jälki taulusta joka on nostettu pois.

Mitä tahansa

 

Tuvan nurkassa Järviset,

pöydällä kellertynyt kelakortti,

Viking Linen pussi ja tyhjä Finlandia-pullo.

 

Korvattavat, aina, ennen ja nyt

kuin makuuhuoneen seinälle leikatut pin-up-tytöt,

rakenne pakottaa muutokseen.

 

Katajien rajaama vihreä näyttö.

Koska tahansa siitä voi astua esiin mitä tahansa,

Michael Jacksonin mädännyt jalka,

kalloon kiinni palaneet hiukset.

*

Tässä muuten mitä mainioin autiotalovideo, Tyhmät Työmiehet -kanavalta:

Paluu Erakkoveljesten metsämökille

Havainto

 

Kulutussota jota aika käy

ja valo ja tuulet ja vuoden ajat

kaikki maassa elävä

Kuka?

Seuraava katkelma on tyyliltään hyvinkin tunnistettava,

mutta tiedättekö, kuka kirjoitti näin ja missä?

[- -] autiotilalla

katsoin kaikki huoneet

navetat ja tallit ja liiterit ja aitat

jotka oli jätetty

äkkiä kuin olisi lähdetty pois sodan jaloista

ruohikosta löysin pienen kumitossun

pienen sinisen tossun

ja tätä paikkaa

eivät ensiksi olleet ihmiset hylänneet

vaan viljankasvun

ja puron ja pihlajapuun

jumalat eivät enää viihtyneet täällä

kukistuneet jumalat

kostavat

kohta kohta

on järven selkä

veripelto jossa pikkukalat välkehtivät

kuin hopearahat

Lintujen äänet

Korkealla kuusessa vihervarpusen

maailma                           

 

         lii                lii           lii

  Di-     )   di-   di-          di-      di, liitsliirrr        tslii-tslii-tslii           tvrrr

 

ylös alas viheltimen väri

 

                     li      li     li     li                                                 li      li       li       li

               Di-)  di-  di   di-         di   di  di  di       tvrrr,    dit    dit    dit    dit

                                                     e   e   e   e

 

hätäinen pillirumpuääni

 

                          lii      lii     lii

srä-    tsrä,     tsi-     tsi-     tsi-   trvä-ä  trvä-ä,  dji  dji  dji  dji    tlitlitlitlitl  itslrrt    

                                                                             lu   lu   lu   lu             

välähdys sitruunaa  seepiaa

                        oliivinvihreää                    pään musta ja harmaa

 

pohjoisen Afrikan Persian

laulaja

on täällä nyt

 

*

 

Antakaa meille anteeksi kurjet

Israelin kosteikot  Hulan suojärvi

 

Libanonin mehiläissyöjät

raketit ohjukset Iranin palava öljy

antakaa anteeksi kuikat

ja kotkat  Mustanmeren miinat vesidroonit

 

Donbassin tykistötuli

me emme tiedä mitä teemme

 

Ennen hiljaisuutta

 

I

Tyhjän talon portailla

kirjoitan ei-kenellekään.

Autonromujen keskellä kirjoitan sille itselleni,

joka nyt olen, ja sille, jonka aavistan,

sille, joka näkee ovilasista kamariin,

nostaa lahonnutta ovea

ja kampeaa oven auki.

 

Kuuluu lintujen äänet, mustarastas,

laulurastas, läpi talon

kuuluu tuulen ja tulen ääni,

juuri ennen hiljaisuutta, tämä talo palaa tuhkaksi,

palaa maaksi.

II

Kaikki hiljaiset äänet,

jotka veistimme, saappaat,

jotka painoin metsänpohjaan,

lenkkarit, jotka astuin hiekassa linttaan,

kuluivat puhki isovarpaan kohdalta,

hanskat halkesivat kämmenestä,

pudottivat mustansa, kiilto katosi

kaikesta mihin tartuin,

katosi, vaikka tein kaikkeni,

alkuperäistä kultaa

ei ollut missään.

 

Kun hengitimme, huone oli täynnä ajatuksia,

hiljaisuus veisti meitä.