Vesi syöksyy aukosta,
jonka sade ja pakkaset söivät piipun juureen,
vesi kastelee vintin
lattian, joka romahtaa keskelle tupaa.
Sumu tulvii aukoista,
jotka vainajan henki repi kattoon rynnätessään ylös,
hakatessaan
nyrkeillään lautoja, sillä jokainen ovi ja ikkuna on teljetty.
Tuuli riehuu
huoneissa, illan pimeydessä kaikki on mahdollista.
Blogin hallinnoija on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaBlogin hallinnoija on poistanut tämän kommentin.
PoistaVoin ottaa tästä kiinni, Jari - tässä runossa tarkoitus oli sanoa, että repeytyneen katon voi nähdä kahdesta suunnasta: luonnonvoimien ja henkisten voimien aikaansaamana. Nämä fiilikset syntyvät synkässä illassa. Tähän perustilanteeseen voisi ottaa jatkoksi runon, jossa kuvaamasi monet minuudet / kokemus niistä astuu kuvaan. Eli syntyisi vähitellen siirtymä tilanteeseen, jota kuvaat.
PoistaRunossa voisi olla toinen osa, jossa olisi mm. tällainen säejakso:
PoistaÄkkiä olen vintissä enkä pääse pois,
pääni hakkaa katon lautoihin,
jalkani kopisevat olohuoneen uunin edessä,
käteni hapuilee makuuhuoneen ovea,
minä juoksen enkä tahdo katsoa eteisen tahraiseen peiliin.
Blogin hallinnoija on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaBlogin hallinnoija on poistanut tämän kommentin.
PoistaTeos ei jää tosiaan pelkiksi kuviksi, kuvauksiksi, vaan siihen kuuluu mukaan dynaamisuus, se on selvää, ja kyllä siihen sellainen kokemuksellinen ulottuvuus ilman muuta syntyykin. Siis jonkinlaista tapahtumaa, omakohtaisuutta, draamaa.
PoistaBlogin hallinnoija on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaBlogin hallinnoija on poistanut tämän kommentin.
PoistaSuomessa on nälkävuosina jäänyt taloja tai ainakin torppia autioiksi väestön siirtyessä leivän perässä ja myös kuollessa. Romaanissani Alexis yksi pirtti autioituu dramaattisesti. Autiotalotematiikka ei noussut esiin, kun selvittelin 1800-luvun oloja. Luultavasti asuttamiskelpoiset talot on asutettu uudelleen melko nopeasti. Toista on 1900-luvun rakennemuutosten aikaan.
PoistaBlogin hallinnoija on poistanut tämän kommentin.
PoistaBlogin hallinnoija on poistanut tämän kommentin.
PoistaOlen saanut kirjasta erittäin hyvää palautetta hyvin monelta taholta. Varmasti se voi humahtaa jonkun lukijan pään läpi tuosta vaan. Kirjoitin kirjan Kiven kielellä. Se oli minulle tärkeä juttu. Selvitin kaiken mahdollisen Kiven elämästä. Tämä "autenttisuus" oli välittynyt monelle. Tiedän että kaikkia ei voi eikä tarvitsekaan miellyttää.
PoistaMonet kirjat tulee luettua niin että ne katoavat päästä, se on totta. Muistaa joskus kun näkee että tuokin on tullut joskus luettua. Jotkut kirjat, harvat, jäävät päähän kummittelemaan eivätkä lähde mihinkään. Ne pitää lukea uudelleen, jotkut uudelleen ja uudelleen, mutta se ei auta.
PoistaAlexis oli minulle kielen tykitystä. Näin teoksessa koko ajan värejä jostakin syystä, voimakkaita värejä, en osaa analysoida miksi, ehkä kieli - minulle ei ihan luonnollinen hahmotustapa. En ole sellainen Kivi-fani kuin te. Olen Strindberg-miehiä. Alexiksesta jäi mieleen voimakohtauksia paljon. Metsät, sudet siellä, nainen lapsineen metsän keskellä, loppu Lake Superiorin alueella. Mm. Menee uudelleenluentaan.
jope
Alexiksen kerronta on normaaliproosaa kielellisempää, koska siinä haetaan Kiven ajatuksen ja sanonnan kaikua AK:n omien rekisterien avulla. Toisaalta kerronta on hyvin elokuvallista ja nimenomaan värittää näkymää Kiven tajunnasta käsin - värit, musta ja harmaa korostuvat samaan tapaan kuin joissakin elokuvissa, joissa on tarkoitus luoda tietynlainen tunnelma ikään kuin alitajuisesti, aistikokemuksena. Tämä oli minulla aivan alkujaankin lähtökohtana. Hahmotin tilaa korostetun visuaalisesti kielellisyyden ja jatkuvan intiimin tunnelman lisäksi. Yritin ottaa historialliset mallit mukaan niin hyvin kuin mahdollista.
PoistaMutta minä näin punaista ja mustaa, hah ha.
Poistajope
Joo, siinä oli sitä punaistakin joukossa ja vihreää myös!
PoistaBlogin hallinnoija on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaBlogin hallinnoija on poistanut tämän kommentin.
PoistaMielenkiintoisia näkökulmia. Hassuttavasta runoilusta en tiedä, en ole sellaista kohdannut. Mulla on tähän omat vakaat suuntaviivat.
PoistaEilen osui runoutta silmiin lukemassani proosateoksessa.
VastaaPoistaLöwenzahn, so grun ist die Ukraine. (u pitäisi olla saksalainen)
Meine blonde Mutter kamn nicht heim.
>
"Voikukka, niin vihreä on Ukraina.
Minun vaalea äitini ei tullut kotiin."
...
"Kultaiset radat kiedot ympärillesi, pyöreä tähti.
Minun äitini sydämen puhkaisi lyijy."
Otteet laajemmasta kokonaisuudesta, tekijä Paul Antschel, eli Celan.
Kun vielä tieto (kirjasta) mikä todellinen tuossa taustalla, niin totta helvetissä tuo koskettaa.
Ja ajankohtaisuus, äitienpäivä, Ukraina.
Meide blonde Mutter....kieli voi tuntua myös suussa hyvältä.
jope
Meine blonde Mutter kam nicht heim
Poistajope
Celan oli tosiaan Romaniasta, juutalainen. Muutti sodan jälkeen Ukrainan ja Itävallan kautta Ranskaan. Kirjoitti saksaksi, kielellä, jonka käyttäjät tuhosivat hänen läheisiään, veljiään ja siskojaan, ja Celan itse vältti tuhoamisleirin täpärästi. Erittäin kryptinen kirjoittaja yleensä, mutta silloin kun sanoo jotain suoraan ja selkeää, on äärimmäisen koskettava. Miksei noin muutenkin, mutta esimerkiksi joku Kuolemanfuuga (Todesfuge) on todella täyttä dynamiittia.
PoistaHuom! Celanin synnyinpaikka on nykyisin osa Ukrainaa: "Celan syntyi juutalaisperheeseen Bukovinan Cernăuţissa Romaniassa (nyk. Tšernivtsi, Ukraina, saks. Czernowitz)."
PoistaOlen joskus yrittänyt lukea Celania, ei tullut mitään. Kuin avaruusolennon kieltä lukisi. Silti mielenkiintoista. Kuolemanfuuga ja mm. nuo siteeraukset sitten selvää, mustine maitoineen jne.
Poistajope
On vaikeaa. Siitä on todella vaikea sanoa juuri mitään, ellei lue sitten selitysteoksen tai vastaavan avulla. Tavallaan runoutta, joka ei osu aivan mun tutkaan. Esimerkiksi Sonnevi ja Tranströmer ovat "helpompia" ja "avoimempia" olematta yhtään sen huonompia. Eivät toki nuokaan mitään kaikkein yksinkertaisempia.
PoistaBlogin hallinnoija on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaBlogin hallinnoija on poistanut tämän kommentin.
PoistaYmmärrän, tämä kamppailu on luettavissa. Ei se sinänsä haittaa, koska voi tulla jotain mielenkiintoistakin, vaikka ymmärrän, että pääasiassa sieltä tulee jotain jostakin omasta kipeästä kokemuksesta nousevaa, joka on sitten usein hiukan latistavaa (ehkä kyse on jostakin kolhusta, jota on pakko jakaa eteenpäin).
PoistaSiltä varalta että jkn satunnainen vierailija lukee ed. ketjun, tiedoksi, että poistoissa ei ole (taaskaan) kyse minun kommenteistani. Minä kirjoitan aina ne tylsät kommenttiraidat, heh.
Poista(Olen täällä ajan saatossa kertonut itsestäni suurin piirtein kaiken, myös nimeni, eli jos joku tuntemani tänne on eksynyt, tunnistun kyllä välittömästi.)
jope
Kyllästytän myös kertomalla usein mitä kirjaa milloinkin luen. Koska yksi suosikeistani on aivojeni steadyseller Romaanihenkilön kuolema, niin nyt on pakko todeta että nyt menossa Vuolan ja Melenderin "kirjateos" Romaanihenkilön elämä. Laitan tämän siksi koska sinä Jari saattaisit olla kiinnostunut. Tsekkaa.
Olen itsekin aikeissa lukea Melenderin ja Vuolan henkilöhahmoteoksen. Hyvä että tulee näitä yleistajuisia esityksiä keskeisistä kirjallisuuden rakennuspalikoista.
PoistaVesa ja Jope, olette olleet suuria sieluja.
PoistaTämän kommentin nyt voi jättää, koska mun kommenteista oli kyse ja pyysin poistoa.
Poistot tarkoittavat sitä, että mun on vaikea katsoa itseäni ikään kuin yläpuolelta ja olla siten harkinnan ohjauksessa.
Jari.
Voimia Jari.
PoistaJa joo, hyvä että kirjallisuustutkimusta/palikoita tms. avataan tuolla tavoin, varsinkin kun toive on että laadukkaampaa kirjallisuutta myös jatkossa luettaisiin. Jos hyvä kirjallisuus jää vain tekijöiden ja kirja-alan sisäpiirin varaan, se tuskin hyvä. Vaikka sisäpiirikokemus saattaa joidenkin housuja lämmittää.
Iso osa parhaistakin tekijöistä on noussut kuitenkin ulkopuolelta, menneinä vuosina ainakin.
Toki kirjallisuuden syvempi oppituntemus ei tietenkään haittaa, vaikkapa "meikän" Knausgård tästä esim.
jope
(No, monethan luokittelevat partanorskin nykyään lähes viihteeseen, mutta olen vahvasti eri mieltä. Mikään tekstimestari se ei ole, kuulemma oma valinta, mutta muuten kunnianhimoinen, ja minkäs se voi Beatles-suosiolleen. jope)
PoistaKiitos, Jope. Huokailen kammottavan päivän tähän mennessä jälkeen. Mulla oli vielä reitittimessä jotain erityistä valonäyttöä, joten pelkäsin, etten pääse tekemään poisto- ja anteeksipyyntöä.
PoistaPitäisi kirjoittaa niin, että jos tekniikka pettää (Venäjän hyökkäys yms.) niin sanottava kestää taukoja, jolloin sähköjärjestelmää palautetaan.
*
Jonkinlainen totuudenpöljyys on taiteilijalle ihanteeni. Toisin sanoen, että sivuilleen katsomatta julistaa totuutta. Ja siinäpä se sitten onkin. Ei kerrokaan totuudesta vaan sanoittaa omia olettamuksiaan ja pimeitä puoliaan.
*
Sitten on omia kummallisia mieltymyksiä. - Olisi niin värisyttävää, kun joku tulisi hulluksi autioiden talojen reissuilla ja tämä dokumentoitaisiin sanallisesti.
Kaikki hajoamiset ja vääristymiset herättävät kiinnostukseni.
Sotkeutuminen hajoamisiin ja vääristymisiin, vaikka ei haluaisikaan...
Jari.
Palaan vielä päivittäjän aloitukseen, runoon. Tuo ladonta on hyvä.
VastaaPoistaVoi olla että liian vähän runoutta lukeneena pidän usein asettelusta jossa säkeet ovat kokonaisina ja isompina tekstimassoina.
Onko proosalukemisen vaikutusta sitten?
Vesi, lumi, tuuli, henki ja niiden liikkeet tuottaa korkean intensiteetin.
jope
Seuraan tässä samalla kirjan lukemisen ohella syntymäkaupunkini kamppailua jääkiekon Suomen mestaruudesta kolmatta iltaa peräkkäin. Eilen ratkaisu tuli yöllä kuudennessa erässä. Tekisi voitto kaupungille hyvää. jope
PoistaTäytyy sanoa, että olen KooKoon puolella ja toivon, että mestaruus ratkeaa seuraavassa ottelussa kotiyleisön edessä!
PoistaEnnen kuin ajoin kivelle ja kuralle ehdotin, että runon ilmaisu vainajan henki olisi aika mielenkiintoista muuttaa ilmaisuksi henkeni.
VastaaPoistaEn voi luopua tästä näkemyksestä.
Tämä ajatukseni oli tuossa kommenttiketjun alussa.
Jari.
Autiot talot ovat sellaisia paikkoja, että niissä täytyy kerta kaikkiaan tapahtua joku järkytys, ja ottaa lukijalta aikansa tutkailla tätä järkytystä.
PoistaAutioissa taloissa pitää olla jotain salattua ja kahlehtimatonta voimaa.
Tämä voima antaa mielen runoille.
(Yritän välttää sitä, ettei taas kohta pidä tehdä poistopyyntöä.)
Jari.
Tämän ajatuksesi hyväksyin ja pidän sen mielessä kuten sanoinkin. Myös Jopelle kiitos kommentista!
PoistaOn ollut mukava olla olemassa kirjoittamalla blogiisi, vaikka onkin tullut tehdyksi järkyttäviä sanomisen virheitä.
PoistaEn ole koskaan ajatellut, että sanoillani olisi kumminkaan sen erityisempää merkitystä.
Jari.
Mitä jääkiekkoon tulee... niin mitä vittua.
PoistaOnko tuo lätkä tosiaan joku eksistentiaalinen keskus?
Jumala? Mikä se on?
Kyllä tietysti lätkä on uskonto. Sillä on omat uskovaisensa ja pappinsa.
*
Autiosta talosta voisivat löytyä hyvin kuluneet ja vanhanaikaiset luistimet.
*
Mulle on suuri suru, kun en jaksa innostua jääkiekkopelistä kuin ehkä pariksi minuutiksi kerrallaan.
Näin kävi. Ongelma on omani.
Jari.
Lapsena linnoittauduin vessaan kun Suomi hävisi DDR:lle.
PoistaItkin, itkin, itkin.
*
Haluaisin tuon itkun merkityksen takaisin.
Jari.
Tapparalla on ollut jonkinmoinen hegemonia (osaltaan) Suomi-lätkässä viime aikoina. En ole mikään aktiiviseuraaja, mutta nyt kun hyvin valmennettu ja kuitenkin pienempi, altavastaajakin eli KooKoo on loppuottelussa, niin eilenkin uhrasin ehkä 5 minuuttia seuratakseni, miten käy. Mulla ei ole siteitä Kouvolaan, mutta on hienoa, kun pienempi pärjää isompaa vastaan. Siinä se taika, joka saa minut seuraamaan asiaa edes hetken.
PoistaKyllä. En minäkään seuraa mitään lätkää tai futista säännöllisesti, joskus vähän. Kun MM-kisat, laji kuin laji, saatan seurata tiiviimmin loppuvaiheita. Urheilussa en ole aina isänmaallinen. Naisten hiihdossa esim. suosikkini usein Ruotsista, lätkässä iloitsen lajien pikkumaiden menestyksestä jne.
PoistaSellaista jakoa että kulttuuri (fiksut) vs. urheilu (juntit) en ole koskaan onneksi osannut tehdä. Tiukka loppuottelu jossa tunteet mukana on aina mahtavaa seurattavaa. Vaikka se ei "merkitsekään" oikeastaan mitään.
Jalkapalloon sen korkeimmalla tasolla on mennyt maku. Kun pelaajatkin alkavat olla oligarkkeja ja hius- ja partamuotimalleja, multa menee fiilis.
Kouvola joka on Suomen mediassa dissatuin kaupunki saisi kyllä nyt viedä voiton. Betonista se on Colosseumkin rakennettu. Minulle Kvl on muistotasolla vihreä ja vähän kreisi paikka persoonallisine ihmisineen. Suomen kesähellepääkaupunki myös.
Lähimetsäkävelyllä äsken. Ehkä miljoona valkovuokkoa. Kaikki mahdolliset linnut puissa huutamassa. Kyllä huolet lähtee. No, ne tulee aina takaisinkin.
jope
Ajattelin katsoa tänäkin keväänä MM-lätkää, en ehkä edes kaikkia Suomen otteluita, mutta varmasti suurimman osan, koska siitä on tullut jo jonkinmoinen kevään traditio. Nuorempana se oli jopa jonkinlainen kohokohta, mutta nyt on lähinnä hauska katsoa pelejä. Totta kai olen innoissani, mikäli pääsemme mitalipeleihin.
PoistaJonkin verran olen seurannut nyrkkeilyä. Olen parin superhienon urheilijan fani: raskaimmasta sarjasta ukrainalainen Oleksandr Usyk ja kevyemmästä sarjasta Naoya Inoue. Kumpikin aivan lyömättömiä!
Kummassakin hahmossa ruumiillistuu lisäksi perinteet ja arvot, joita kannatan. Erittäin hienoja taistelijoita, ja totta kai teknisesti ja otteluälyltään aivan maailman huippuja.
PoistaInoue, The Monster, on siis japanilainen. Hakekaahan youtubesta, jos ette ole jo katsoneet miehen otteluita.
PoistaTässä oli melkoinen ottelu: https://www.youtube.com/watch?v=PdNmQCZ-qKk Yksi nimi, jota kannattaa myös seurata on Junto Nakatani - hän hävisi Inouelle pistein viimeisen ottelun, mutta on selkeä tulevaisuuden mestari, kun Inoue eläköityy - kaveri taitaa olla jo 34-vuotias.
PoistaTutkinpa. Mutta lyömätön nyrkkeilijä tuskin mahdollinen, eh.
Poistajope
Jos urheiluun yhdistyy moraali, niin se sytyttää. Vaikka Ranskan ympäriajot ovat olleet monen vilpin näyttämö, olen myös liikuttunut kun ratkaisuvaiheessa jollakin vuoristoetapilla on jääty odottamaan kaatunutta pyöräilijää joka mukana kärkitaistossa. Tai kun seinäjyrkänteen tuskissa parhaassa vedossa oleva kaveri hidastaa hetkeksi omaa vauhtiaan ja pyytää ja viittoilee hitaampaa vanhaa mestaria mukaansa ja jaksamaan maaliviivalle asti.
PoistaVastaavia löytyy eri lajeista.
Urheiluromantiikkaa ei kannata ohittaa. Pieni lisäsisältö sekin.
jope
Nuo kuvaamasi tapaukset ovat hienoja!
PoistaUsyk ja Inoue vetävät tietääkseni lyömättömällä linjalla eli eivät ole hävinneet yhtään ammattilaisotteluaan. Jos eläköityvät nyt, kukaan ei ole voittanut heitä.
VastaaPoistaTässä oli seuraava ottelu sen jälkeen, jonka postasin aikaisemmin: https://www.youtube.com/watch?v=NkUQULr4Ayg Onhan tuo ihan hirveää katseltavaa. Voi vain kuvitella, millaista kuntoa ja kivunsietoa vaatii ottaa vastaan tuollaisia iskuja ja otella samalla täysipäisesti ja kylmäverisesti.
VastaaPoista