Oulu (uusinta), päivitys 2.4.

 

Oulussa alkoi uudelleen vuoden 2018 tyyppinen raiskauskulttuuritoiminta. Vangittuna on seitsemän miestä, ja avoinna on 25 seksuaalirikosjuttua. Juhani, Tuomas, Aapo, Simeoni, Timo, Lauri, Eero 2.0? Tuollaisen romaanin nimeltä Seitsemän miestä voisi kirjoittaa.

PS. Niitä epäiltyjä lapsenraiskaajia on ilmeisesti tällä hetkellä jo kymmenen, ensi viikolla tietoja pidätyksistä. No no square ei tainnut ihan toimia. 

Martti J. Kari Politiikkaradiossa

 

Laaja ja analyyttinen puheenvuoro Venäjän tiedustelusta ja Ukrainan tilanteesta ja hiukan Suomenkin strategisesta kulttuurista.

https://areena.yle.fi/audio/1-61698150

Yhteenveto Ukrainan tilanteesta kuukauden jälkeen

 

Kirurgisen tarkan operaation lopputulos alkaa näyttää pikku hiljaa siltä,

että kirurgi menehtyy operaatiossa saamiinsa vammoihin.

Hyvää analyysia löytyy Suomen sotilas -verkkolehdestä, kannattaa lukea:

https://suomensotilas.fi/2022/03/24/ukraina-kuukauden-jalkeen/

Aamu

 

Pajukon syliin

rynnistää se rusakko

joka tarjoaa

aukon ensi pojille

papana-aamupalan.

Terve, Ukraina!

 

Eino Leino kirjoitti Terve Ukraina -runonsa 29. kesäkuuta 1917

Terve Ukraina! Kunnias soikoon,
Huutona huomenen valkenevan!
Voimasi, lempesi leimaus voikoon
vaatia, laatia maan vapahan!
Uljas Ukraina! Nyt älä horju!
Kerran se koittaa kansojen koi.
Tyynenä, vankkana vaarasi torju,
tai jos on tarpehen, niin salamoi!

Kaunis Ukraina, kansojen suola!
Sulla on lippu ja meillä on tie.
Myötäs on myrskyssä Suomi ja Puola,
Myös Viro, Lätti ja Liettua lie.
Eespäin, Ukraina! Et ole orja,
itse jos toivot ja tahdot sa sen.
Kuuletko kuoron, mi suur' on ja sorja
kuin meri kansojen kauhtuvien?

Uusi Ukraina, tenhoisa, uhkee!
Väljinä välkkyvät virtasi suut,
Vapauden purppurakukkihin puhkee
Mordva, Grusinia, Permi ja muut!
Hetki on Venäjän heimojen nousta;
katkoa kahlehet tsaarien yön.
Loista, Ukraina! Jännitä jousta,
valkaise tie tasavaltaisen työn.

Tänään kuulin ensi kertaa tähän yhä ajankohtaiseen ja hienoon runoon sävelletyn laulun. Kannattaa kuunnella:

https://www.youtube.com/watch?v=zVcKj5B9nz8

PS. Tässä Pekka Toverin viikon takainen operatiivinen analyysi Venäjän sotavoimista ja Ukrainan tilanteesta

https://www.youtube.com/watch?v=Cmp7ZbwAIUA

Vieläkö natsit jatkavat synkkää marssiaan suomalaisten ikkunoiden alla?

 

En sano tätä pilkatakseni ihmisiä vaan havainnoidakseni sitä, miten todellisuudessa tapahtuvat muutokset saattavat murtaa poliittiselle teatterille perustuneen asioiden näennäishallinnan ja vallanpidon.

Ensiksikin. Tulevaisuus näyttää, millaisen palveluksen ovat tehneet Suomessa Putinille ne tahot, jotka ovat nähneet natseja ja fasisteja kaikkialla, he, jotka ovat nostaneet äärioikeistolaisuuden toistuvasti suurimmaksi sisäiseksi turvallisuusuhaksi.

Minulla ei ole mitään sitä vastaan, että tutkitaan historiallista ja nykyistä äärioikeistolaisuutta tosiasioihin perustuvin havainnoin ja estetään epätoivottavia poliittisia ja yhteiskunnallisia kehityskulkuja ja käsitellään asioita julkisesti, mutta toivon kuitenkin, että Putin ei saa käyttövoimaa denatsifikaatiopropagandaansa suomalaisten itse kirjoittamasta poliittisesta mustamaalauksesta, jossa sanoja nationalisti, fasisti ja natsi on viljelty hyvinkin itsevarmasti mutta leväperäisesti, lähinnä sisäpoliittisessa ulossulkemis- ja loukkaamistarkoituksessa osana poliittista valtakamppailua.

Voi nimittäin hyvin osoittautua, että tässä on synnytetty yksi versio hyödyllisten idioottien ilmiöstä: jotkut suomalaisista poliittisista vaikuttajista ja näiden seuraajista ovat retoriikallaan (ja jotkut ehkä aivan vakaalla sydämenuskollaan) todellakin olleet monella tavalla avuksi Putinille.

Luultavasti Putin ei tarvitse suomalaista poliittista mustamaalausta tai todellisiin faktoihin perustuvaa tutkimusta avukseen tehdäkseen mitä huvittaa, mutta ovatpahan esimerkiksi vuosia jatkuneet natsipuheet kuitenkin rikka rokassa siinä kertomuksessa, jolla Putin tarvittaessa oikeuttaa haluamiaan toimenpiteitä. Ei ole merkitystä sillä, ovatko nuo puheet täysin yhdensuuntaisia niiden merkitysten kanssa, joita Putin itse sanoille antaa.

Ehkä katteeksi natsismin vaaroista riittää Putinille pelkästään se, että suomalaiset oikeistopuolueet lisäävät kannatustaan eduskuntavaaleissa. Auta armias, jos Suomessa oikeistopuolueet olisivat muodostamassa hallitusta. Näin tuskin käy kovin tyylipuhtaasti, koska demareiden kannatus on taattu; toki voi olla, että Kokoomus on seuraava pääministeripuolue, ja tämän Putin voi hyvin käsittää siten, että natohaukat ja natsit ovat Suomen johdossa.

Kannattaisikin aina miettiä nenäänsä pidemmälle, mitä tahoa poliittisella hiekkalaatikolla tapahtuva lällättely lopulta palvelee.

Toiseksi. On todella koomista seurata, kuinka tietty poliittinen porukka, joukossa runsaasti juuri edellä kuvaamiani hyödyllisiä idiootteja, kiemurtelee julkisuudessa ja kipuilee siinä ristiriidassa, että missä vaiheessa he voivat itsensä kannalta turvallisesti tunnustaa tosiasiat sekä himmata toisaalta toimiaan ja toisaalta ideologiaa, jota ovat hellineet todellisuuden kustannuksella eri tavoin vuosikymmenet.

Kolmanneksi. Systeemi on rakennettu siten, että henkilöt, joita edellä kuvasin, tulevat jatkossakin olemaan päättävissä asemissa tai ainakin niitä lähellä. On mielenkiintoista nähdä, miten syvästi ihmiset ovat muuttaneet käsitystään todellisuudesta ja mikä osa on ollut tilanteen vaatimaa teatteria. En jäisi aivan jokaisen kohdalla odottamaan kovinkaan syvällistä muutosta todellisuuden käsittämisessä. Keksin jo etukäteen vaikka kuinka monta juttua, joissa samat hahmot tulevat todennäköisesti ampumaan itseään jalkaan ja vahingoittamaan samalla toisia.

Toivon, että jokainen itseään kunnioittava puolue siivoaa uusnatsit, äärioikeistolaiset ja vastaavat riveistään. Mutta yhtä hartaasti toivon, että tyhjänlällättäjät sisäistävät, että ei kannattaisi ainakaan vapaaehtoisesti touhuta idiootin hommia, koska idioottina toimiminen tekee ihmisestä ennen pitkää idiootin jopa sellaisilla tavoilla, joita kukaan ei ole osannut ennakoida. On valitettavasti niin, että aina kun jossain asiassa on jotain liioiteltua ja teeskenneltyä, joka voi mennä pieleen, se loppujen lopuksi menee pieleen erittäin ikävällä tavalla.

Jobin sanat kärsimyksestä ja toivosta

Mitä Job sanoi kärsimyksen hetkellä, menetettyään kaiken mitä omisti, myös perheensä?

Tämä kysymys tuli mieleeni, kun katsoin kuvia Ukrainan tuhotuista kaupungeista ja palaneista ja kappaleiksi räjähtäneistä ihmisruumiista ja kuvia raunoihin lyyhistyneistä elossa olevista ihmisistä, jotka peittävät kasvonsa käsillään.

Job sanoi näin (mukailen hiukan omin sanoineni kirkkoraamatun jakeita Jobin kirjasta 19:25-27, voitte tarkastaa alkuperäisen):

"Minä tiedän, että minun lunastajani elää. Hän on sanova viimeisen sanan maan päällä. Ja sitten kun minun ihoni on riekaleina ja minun lihani on revitty irti, minä saan nähdä Jumalan, saan katsoa häntä omilla silmilläni, ja minun silmäni näkevät: Ei hän ole minulle outo! Tätä sydämeni kaipaa."

Nämä sanat oli helppo kuvitella Ukrainaan, sillä siellä on paljon ortodokseja ja protestantteja, jotka varmasti samastuvat juutalaisen Jobin kärsimyksiin ja miettivät elämän loppua.

Job ei kuvitellut elämälleen hohdokasta huipentumaa, hyvää kuolemaa perheensä tai ystäviensä ympäröimänä. Hän näki itsensä riekaleiksi raastettuna, ja hänellä oli siihen hyvä syy elämäntapahtumiensa vuoksi: hän oli menettänyt omaisuutensa ja läheisensä. Ja sitten hän kuitenkin näki sen, mitä ei silmillä voi nähdä näe ja tunsi toivoa kuolemassa ja olemassaolossa. Sanoillaan hän ilmaisi kaipauksensa.

Sanat liittyvät uskonnolliseen maailmaan siksi, että Job näki Jumalan. Saman Jumalan hän koki koetelleen itseään ja ja saman Jumalan hän koki myös sallineen kaiken kärsimyksen hänen elämäänsä. Enää hän ei kuitenkaan nähnyt outoa ja vierasta Jumalaa vaan lunastajan ja viimeisen sanan sanojan. 

Kaikki ihmiset eivät pidä uskon toivoa todellisena, se ei tarjoa heille mitään tai se on harhautusta ja mielikuvia, mutta kuka hyvänsä Jobin kirjan sanat kirjoitti, hän todisti jotain metafyysisestä toivosta ja kaipauksesta.

En tiedä, moniko Ukrainan sodassa on miettinyt Jobin sanoja. Ehkä monikin ja varmasti kummallakin puolella sotiva ja kärsivä. Ehkä moni, joka makaa kivuissa sairaalassa tai kuopan pohjalla ilman jalkaa tai kättä. Moni, jonka koti tuhottiin hetkessä. Ne ihmiset, joilla ei ole enää perhettä, ja ne, joiden viereen pommisuojaan tai kadulle tai tankkiin on kuollut joku. Ne, jotka kärsivät nälkää ja janoa piirityksessä.

Usein uskonnollinen toivo suhtautuu tuonpuoleiseen, mutta yhtä voimakkaasti moni on varmasti miettinyt sitä, että viimeisenä maan päällä joku lunastaja sanoisi oikeudenmukaisuuden sanan ja tuomitsisi oikein sen kärsimyksen ja tuhon, joka on aiheutettu.

Usko sydämen kaipauksena ja oikeudenmukaisuuden toivona on suurempi voima kuin viha, näin tahtoisin uskoa, vaikka varmasti ne joutuvat kamppailuun niidenkin sydämissä, jotka uskovat tai tahtovat uskoa. En tiedä, voittaako toivo aina vihan.

On vaikea ajatella, että nimenomaan maan päällä Jobin toive toteutuu. Sydämen kaipaus jää metafyysiseksi toivoksi, ja siitä voi saada voimaa Jobin sanojen avulla nimenomaan se, joka kärsii.

Putin, Venäjä, tulevaisuus

Historioitsija Teemu Keskisarja asettaa Putinin ja Venäjän sodankäynnin historiallisiin kehyksiin sekä sanoo sanasen lähitulevaisuudesta:

https://www.suomenmaa.fi/uutiset/teemu-keskisarjan-kylmaava-arvio-ukraina-ei-riita-putinille-turha-luottaa-moraalisiin-koodeihin/

Historia on osoittautunut kerta toisensa perään, että ihmishenki ei ole minkään arvoinen eikä mikään ole pyhää, kun valloittaja ja väkivallan ihminen katsoo tilaisuutensa tulleen.

Liha

 

Ei puiden lihaa,

ei eläinten lihaa, ei

fossiiliverta:

rajalla olemisen

ajatusleikki, aina

niin viattoman

puhdas, aina niin loitto

ihmisruumiista,

joka yhä on kiinni

luomassaan maailmassa.

Todellisuudet

 

Voivatko maailmat enempää jakautua tai pikemminkin törmätä, otetaan esimerkiksi nyt käsitys siitä, mitä tarkoittaa turvallisuus(arvot).

Rajan tällä puolen poliittiset johtajat miettivät elämän tärkeimpänä turvakysymyksenä, miten saataisiin yhteiskunta hiilinihiloitua, ja rajan toisella puolella poliittiset johtohahmot pohtivat, millä aselajilla tuhottaisiin ne rajan tuolla puolen olevat kaikkein tehokkaimmin.

Täällä kierrätetään lasia, metallia ja muovia, kartonkia ja paperia sekä vähennetään ja ajetaan alas tiettyjä energiamuotoja, siellä mietitään, otetaanko käyttöön termobaariset, biologiset vai kemialliset aseet, ammutaanko paikat tohjoksi ihan perinteisellä teräksellä ja räjähteillä vai käytetäänkö ydinkärkiä.

Niin, jotain on todellakin vinksallaan koko todellisuudessa.

Ei voi sanoa kuin Juhani Ahvenjärven runoa muistellen: Siinä missä sijaitsee / rautatien ja pienoisrautatien risteys / unelmamme törmäävät.

Poliitikot

 

Poliitikot ovat ihmeellisiä. He tietävät vuosikymmenten päähän, mitä meidän pitäisi syödä ja mitä ei, he tietävät millaisia lääkäripalveluja pitäisi järjestää ja millaisia ei, he tietävät millaisilla autoilla meidän pitäisi ajaa ja millaisilla ei, he tietävät millaisella prosentilla kutakin pitää verottaa; he tietävät mitä metsässä pitää kasvaa ja mitä ei ja mitä pelloilla, he tietävät millaisen tulen uunissa pitäisi palaa ja missä ruoka tuotetaan ja missä ei; he tietävät missä ihmisten tulisi asua, samoin he tietävät mitä kansan pitäisi ajatella ja sanoa erinäisissä asioissa, vaikeissakin, ja myös mistä tulisi pitää turpa kiinni. Mutta he eivät osaa päättää, pitäisikö meidän puolustautua ylivoimaiselta viholliselta vai ei ja miten ja milloin olisi aika toimia. Tässä kohden heidän tietonsa katoaa, he alkavat haistella tuulta ja puntaroida ja miettiä omaa asemaansa ja aiempia valintojaan, jotkut puhuisivat paljon mieluummin aivan jostakin muusta hyvin hyvin vakavasta, joka uhkaa unohtua.

Ukraina 3

 

Aloitin tähän uuden pätkän, kun en jaksa skrollailla aina noita kommentteja loppuun.

Jatketaan tästä.

Tyhmä kysymys

 

Onko teillä mielessä sellaista pop-kappaletta, jossa on kaikki muut elementit ovat kunnossa - sävellys, musiikki, kertosäe, mutta säkeistöt ovat jotenkin epätasapainossa tai ne tuntuvat jääneen kesken - ja silti kappale toimii.

Minulle tulee mieleen Pariisin kevään Imatrankoski, jossa on todella hyvä kertsi, mutta säkeistöt on aivan juosten kustu (siis kirjoitettu), varsinkin kappaleen loppua kohti:

https://www.youtube.com/watch?v=ypr-jMpjGfs

Tavallaan ymmärrän, että tässä on haettu kahta tasoa: arkista ja sitten tällaista elämästä iloitsemista kertosäkeessä. Musiikki pelastaa tässä paljon, ja varmasti keikalla toimii hyvin.

Pidän kovasti Pariisin keväästä, mutta sanoitukset ovat välillä hiukan sinne päin, useimmiten kuitenkin tosi hyviä pop-kappaleiksi.

Tässä minusta muutama mainio, erilaisia kaikki:

Haamupuhelu

https://www.youtube.com/watch?v=k_9rFNEtlao

Saari

https://www.youtube.com/watch?v=OI4QSDq1Z-A

Pilvissä

https://www.youtube.com/watch?v=-aNdhPpW234

On niillä rauhallisempiakin, kuten Kesäyö

https://www.youtube.com/watch?v=g5yEKTR9ygI

Ja syvällisiä kuten Vanginvartijan uni

https://www.youtube.com/watch?v=Yaxb5zxV_VA

Havainto kirjoittamisesta

 

Kirjoittamisessa on paljon hyvää: hankalatkin asiat ja aiheet saavat muodon ja elämän vaikeita ja selittämättömiä tapahtumia on helpompi sietää.

Onnistuessaan kirjoittaminen tuo paljon iloa. Parhaimmillaan kirjoittaminen on keksimistä, asioiden käsittelyn ja järjestelyn keksimistä ja elämän veistämistä merkityksiksi.

Toisaalta, kun jonkin asian on riittävän syvästi kokenut kirjoitusprosessissa, se alkaa haalistua ja menettää hohdettaan. Mieli etsii kiinnekohtia muualta.

Olenkin alkanut muistuttaa itseäni tästä: Kannattaa miettiä mistä kirjoittaa, koska samalla kun asiat tulevat lähelle pitkään ja intensiivisesti, niille myös alkaa jättää tavalla tai toisella hyvästejä kirjoitusprosessin myötä.

Ei siis kannata kirjoittaa kovin suoraan asioista, jotka tahtoo pitää lähellään.

Ikävistä asioista tällä mentaliteetilla kannattaa kirjoittaa mahdollisimman paljon, sillä niitä vastaan saa jonkinlaisen rokotuksen.

Analyysit Ukrainasta jatkuu

MPKK:N Paronen puhuu Venäjän toimista Ukrainassa, Euroopassa, Itämerellä ja Suomeakin käsitellään:

https://www.youtube.com/watch?v=VSMimal9rCk

Mielenkiintoinen sotahistorioitsijan haastattelu

 

Ivan Puopolo haastattelee sotahistorioitsija Lasse Laaksosta.

Putinin sodanjohtamisesta puhutaan tässäkin. Ei ole Ukrainalla odotettavissa helpot päivät, kun Putin turhautuu. Epäonnistumisista seuraa viheliäisiä ratkaisuja:

https://www.youtube.com/watch?v=ncFpminYbgE

Ei rationaalisia perusteita, vain toimia.

Toinen kiinnostava juttu Puheenaiheessa: Mikaeli Langinvainio ja Sami Metelinen Nato-jäsenyys: Riski- ja skenaarioanalyysi. Puheenaihe 216:

https://www.youtube.com/watch?v=XvEoD-OMUFo

Ortodoksit, ateistit ja muslimit juutalaisen Zelenskyin kimpussa

 

Putin on haalinut Ukrainan kimppuun nyt myös Valko-Venäjän ja Kazakstanin sotavoimaa, ja Tšetšenian erikoisjoukot ovat yrittäneet salamurhata Zelenskyin. Arviolta 400 Wagner-ryhmän palkkasoturia odottaa Kiovassa tilaisuutta murhata presidentti sekä keskeisiä hallinnon jäseniä.

Täytyy sanoa, että nyt on kansainvälistä meininkiä Moskovan patriarkaatin mieheltä. Liekö itse isä Kirill siunannut tämän touhun: ortodoksikristityt, ateistit ja muslimit sulassa sovussa yrittävät murhata juutalaista.

Ajattelen, että Zelenskyi voisi ihan hyvin johtaa maataan, vaikka hän ei olisikaan fyysisesti Kiovassa, jota Venäjä rusikoi. En toisaalta tiedä, missä osassa Ukrainaa tai Eurooppaa hän olisi täysin turvassa ja miten hänet saataisiin turvallisesti siirrettyä. Kolme salamurhayritystä on nyt estetty. Viimeksi surmansa sai tšetšeenien erikoisjoukko. Zelenskyin esimerkkiä tarvitaan Ukrainassa ja muualla vielä pitkään. Olisi hirvittävä tappio menettää hänet.

Tuntuu uskomattomalta kirjoittaa näitä asioita, mutta nämä ovat sodan jumalan julmat kasvot. Kaikki peukut pystyyn Zelenskyin puolesta, ja kukin rukoilkoon varjelusta hänelle omalla kielellään.

Eläytymistä

 

Eläytymistä elämän mahdollisuuksiin: Katsen tässä sillä silmällä kaikkia näkemiäni maisemia, jopa ABC:n parkkipaikkaa, että tällainen oli rauhanajan Suomi, ihan varmuuden vuoksi katselen, että sitten muistan, jos siihen on tarve.

Pessimismiä, ennakoivaa nostalgiaa, varautumista, turhaa pelonlietsontaa, varomaton ja hölmö päähänpälkähdys? Ihminen löytää itsestään äkkiä monta tunnetilaa, joista ei osaa hetkessä päättää.

Venäjä pommitti Euroopan suurinta ydinvoimalaa Zaporizzjassa.

Kysymys (ja vastaus)

Mitäköhän postmodernit marxilaiset, maailman parhaat ihmiset, ajattelevat nyt sellaisista käsitteistä kuin ukrainalaisuus ja Ukrainan kansa? Ovatko ne käsitteellisiä konstruktioita, sellaisia kuin kuin siniristilippu Janus Putkosen propagandastudion pöydällä?

Ainakin minä sanoisin: Kansallisuuden poliittinen ja vahvasti politisoitunut idea on koko tämä riidan lähtökohta. Pitäisi dekonstruoida aivan nuo peruskäsitteet, niin ongelmatkin katoaisivat. Sitten kontekstoisin hiukan: tässä kohtaa kaksi nationalismin ideaa ja artikulaatiota ongelmallisesti. Kun sitten penkoisin hiukan globaaleja valtasuhteita taaksepäin, niin sieltä löytyisi lännen, ennen kaikkea Yhdysvaltojen poliittinen vaikutus konfliktin taustatekijänä. Jotkut keskustelijat lisäisivät tässä vaiheessa mukaan myös äärioikeistolaisuuden ja sen ilmentymät kummallakin puolella.

Aika helppo keissi lopulta, joten ei kannata heitellä tällaisia halpoja täkyjä, jos ei osaa ajatella.

Ukraina 2

 

Tähän voi jatkaa kommentteja, koska edellistä ketjua on raskas selata. 

Tässä muuten hyvä haastattelu. Puheenaiheessa suomalainen kenraalimajuri evp. joka toimi puolustusvoimien tiedustelupäällikkönä 2019-2020, Pekka Toveri:

Venäjän strategia: Miten Vladimir Putin toimii?

https://www.youtube.com/watch?v=E30FWjMuBQU

Kannattaa kuunnella erittäin hyvää asiaa. Millainen mies on 200 miljardia rosvonnut suurvallan johtaja, mikä hänelle riittää?

Käydään läpi Tsetsenian, Georgian, Krimin ja Syyrian, Donbassin ja Ukrainan sotien operaatioiden kytkökset Putinin presidenttiyteen. Ja totta kai suhdetta Yhdysvaltoihin, Natoon, lännen heikkouteen ja Afganistaniin. Mikä ohjaa Putinin tapaa toimia. Jne. Jne.

Kaupallisia mietelmiä

 

Olen jo pidempään ihmetellyt, miksi tuossa läheisessä K-kaupassa on niin kovat hinnat. Nyt olen kuullut sattumoisin kauppaketjun mainoksia radiosta. Kauemmin pyörineessä K-kaupat esitellään kiusaamisvapaina alueina. Uudemmassa mainoksessa sanotaan, että K-kauppias on mukana kaikissa elämäni vaiheissa. No, jollain tavalla tämä tuki on pakko myös rahoittaa, joten siellä kuluttajahinnoissa se sitten näkyy. Olen päättänyt jatkaa Lidlissä ja Alepassa käymistä, vaikka samalla menetänkin aimo annoksen tukea elämästäni.

*

Toinen havainto. Kun käyn Lidlissä, säästän rahaa, mutta on tässä nostalgianäkökulmakin. Mikään ei ole edes likimainkaan missään niin kuin joskus 70- ja 80-lukujen Suomessa. Mutta Lidlissä pääsen edes hitusen lähemmäs sitä rajoitetun valikoiman tunnelmaa, joka joskus tässäkin maassa vallitsi.

*

Koivukylän Lidlissä ei lisäksi tarvitse yhtään miettiä, minkä näköisenä sinne menee.

*

On tässä sitten sellainenkin, että aina kun käy Jumbon K-Citymarketissa ja Prismassa, Stockmannista puhumattakaan, on kuin ulkomaille menisi. Ei niin, että väki juuri vaihtuisi, mutta se valikoima. Hyllyjen välissä hortoillessaan voi tuntea, että kaiken keskellä sitä on sittenkin luopunut jostain.