I
Mitä oli elämänne
täällä,
viileiden iltojen odotusta
ja lämpimien heinäpäivien?
Palokärki koputti
pihan sähkötolppaa,
koputti keväälle metallisen soinnin,
kunnes lensi pois.
II
Kun astuit ulos viimeisen kerran
ja painoit oven kiinni
ja jätit avaimen eteisen naulaan –
ei, ovi on auki, sinut kannettiin pois
jalat edellä eikä kukaan jäänyt katsomaan.
Minä viivyn tyhjissä huoneissa,
seinällä ilmakuva maatilasta
kuusikymmentä vuotta sitten
ja jälki taulusta joka on nostettu pois.
Tuvan nurkassa Järviset,
pöydällä
kellertynyt kelakortti,
Viking Linen pussi
ja tyhjä Finlandia-pullo.
Korvattavat,
aina, ennen ja nyt
kuin makuuhuoneen
seinälle leikatut pin-up-tytöt,
rakenne pakottaa
muutokseen.
Katajien rajaama
vihreä näyttö.
Koska tahansa siitä
voi astua esiin mitä tahansa,
Michael Jacksonin
mädännyt jalka,
kalloon kiinni
palaneet hiukset.
*
Tässä muuten mitä mainioin autiotalovideo, Tyhmät Työmiehet -kanavalta:
Seuraava katkelma on tyyliltään hyvinkin tunnistettava,
mutta tiedättekö, kuka kirjoitti näin ja missä?
[- -] autiotilalla
katsoin kaikki huoneet
navetat ja tallit ja liiterit ja aitat
jotka oli jätetty
äkkiä kuin olisi lähdetty pois sodan jaloista
ruohikosta löysin pienen kumitossun
pienen sinisen tossun
ja tätä paikkaa
eivät ensiksi olleet ihmiset hylänneet
vaan viljankasvun
ja puron ja pihlajapuun
jumalat eivät enää viihtyneet täällä
kukistuneet jumalat
kostavat
kohta kohta
on järven selkä
veripelto jossa pikkukalat välkehtivät
kuin hopearahat
