Kuinka monta vastaesimerkkiä tarvitaan, jotta sääntö murtuu, vai tarvitaanko niiden lisäksi vastaesimerkit kokoava hypoteesi?
Kuinka monta vastaesimerkkiä tarvitaan, jotta sääntö murtuu, vai tarvitaanko niiden lisäksi vastaesimerkit kokoava hypoteesi?
Ihmiset ovat harvoin niin hyviä kuin uskovat olevansa. Ihmiset eivät myöskään ole juuri koskaan niin huonoja kuin toiset uskottelevat heidän olevan.
Lohjennut
veitsi kuin penis, kaksi nuolen lävistämää korvanlehteä kiveksinään. Korvan
aukkona mustahuppuinen olento ja peitsi. Maassa makaavat kurottavat
tarttuakseen käteen tai paetakseen sotaisten sukukalleuksien alta.
Taivas vuotaa kuiviin, taivas kokoaa itsensä, mutta täällä sitä ei näy.
Huilu
anukseen tungettuna ja suuri vaskinen puhallinsoitin selässään; tähän soittimeen punakka
valkomyssyinen peto puhaltaa, ja torvesta kurottaa käsi kuin hukkuva veden
pintaan - - ristiinnaulitun huutoa tai valkeaa vaahtoa. Lähelle tuupertuneet pitelevät korviaan.
Helvetissä on erityinen paikka jokaiselle, sillä faktat ovat voittaneet fiilikset.
Helvetissä huumori puhkeaa mustin teräväreunaisin kukinnoin.
Mysteeri, kuin putoaisi korkealta ja vetäisi hitaasti keuhkot täyteen ilmaa.
(Näitä Bosch-kuvia nyt vaan tulee)
Suuri noppa ja pieni noppa: nämä rakastavaiset on erotettu toisistaan. Miehen rintaa lävistää miekka, hän on pudottanut kannunsa hiekkaan. Naisen kädessä kynttilä palaa yhä ja hän pitelee kannua, mutta kauhu on jo hänen yllään. Suuri noppa on naisen päällä, pieni noppa irti leikatussa hansikaskädessä.
Sytytän tuohuksen
hiljalleen se palaa jalustallaan
tämän illan mittainen
sen tuoksu työläisten vahaa
sen muoto ikiaikainen
ulkona pimeässä kolme liekkiä kertoo
näemme läpi sen
mikä näkyy
Kallon sierainaukossa seiväs, silmäaukossa hakaseiväs, jonka kärjessä suuri avain ja siinä kidutettu alaston mies. Avain ikuisuuteen? Sinihiippainen sotilas vääntää taakkaa pystyyn.
*
Kolmen miehen korkuisen luutun alle jääneen kurjan pakaroihin on maalattu nuotisto, jota munkinpukuinen vaaleanpunainen hirviö kielensä ruoskalla tapailee. Joukko alastomia yrittää laulaa mukana; heitä vartioivat sinisenmustat näädät. Luutun kaikukopan on murtanut lyyra, jonka kielissä on käärmeen sitoma hahmo kuin ristiinnaulittu. Sama käärme vangitsee toisen miehen luutun kaulaan. Luuttua vasten nojaa seiväs, johon on keihästetty palava panssarieläin.
He nousevat
tikkaita tavernaan, joka on kahtia haljenneen miehen ruumiissa; miltei kuin ankanmunankuori, jota luisiksi puiksi muuntuneet kädet kannattelevat.
Sotamiehet ja kyläläiset istuvat pöydässä. Linnunpäinen metallihyönteinen ohjaa
alastonta syntistä tikkaille ja sanoo: Nyt juodaan, oluttynnyrin tappi on avattu.
Edellä kulkee pyöveli hiipassaan, nuoli takapuolessaan. Helvetissä on järkeä,
mutta ainoastaan ennen kuin sinne joutuu.
*
Miehen kivettyneiden kasvojen yllä tarjoiluvati: uskonsodat riehuvat mutta he kulkevat pareittain kehää – eläimeksi pukeutunut ja ihminen, alaston raukka, jonka ikuisuus on täällä missä valtavasta kasvaimenkaltaisesta säkkipillistä syydetään vaaleanpunaista mölyä ja kidutusta. Häntä kuljetetaan ympäriinsä kuin lemmikkiä.
Olen lihakaupassa tai pikemminkin maanalaisessa sisähallissa, jonka seinämillä on liikekiinteistöjä, ja yksi niistä on lihakauppa, jonka pleksi-ikkuna on avattu myyntitiskin kohdalta. Halli on tyhjä, ja kaupan harvat tuotteet on aseteltu groteskisti pöydille. Tahtoisin ostaa pihvilihaa, mutta suurikokoinen myyjä alkaa tarjota minulle luonnottoman leveästä fileestä leikkaamaansa lohta, itse asiassa hän kerää lihaa kahdesta kalasta. Äkkiä myyjä seisoo edessäni hallin puolella. Pelko hyökyy päälleni, ja mies hyökkää kimppuuni verentahrimassa esiliinassaan.