Pistin on isketty pöytään
kukat kääntäneet teränsä
niin vaikea hallita vihaa
niin helppoa päästää se irti
Lontoo New York Sidney
viha riehuu Nigeriassa
gopro-videolla kranaatti lentää turvahuoneeseen
machette kaataa perhettään halaavan
miehen pään
kaksi vastarinnan periaatetta
nyt menemme ja varastamme heidän vessanpönttönsä
nyt menemme ja raiskaamme heidän perheensä
elämämme muuttuu
ja se on Korkeimman tahto
tämän suorakulmaisen kolmion sivun pituus on negatiivinen
onko ongelma tuloksessa vai laskutavassa
me emme kulje hurrausjoukon
aallolla
lähdemme sisämaahan
ja etsimme kuivimmat paikat
puhtaimman lumen ja jään
Ensi viikolla alkaa kesäkuu. Pistän blogia pikku hiljaa tauolle, tai ainakin tänne ilmestyy kesäkuun edetessä juttuja harvemmin kuin tavallisesti. Kun päästään heinäkuulle, kone menee kokonaan kiinni - en jaksa kännykällä naputella tekstejä. Tämä viikko on yhtä hurlumheitä töiden vuoksi.
Rentouttavaa kesää kaikille. Tehkää niitä juttuja, joista saatte iloa elämäänne!
Taisteleva humanisti,
vaimoaan hakkaava pasifisti,
puukolla vierasta mahaan pisti,
huusi: "Joudat pois, saatanan nisti!"
Taisteleva humanisti,
selässänsä katumusristi,
viime töikseen itsensä listi -
olihan ukko melkoinen vitsi.
"Terroristi, hakaristi",
kadulla huusi, parastaan pisti
taisteleva humanisti,
eettinen rigoristi.
I
En ole nähnyt aikoihin
kehitysvammaista poikaa,
joka ajoi tästä ohi pyörällään
ilman paitaa, paljain varpain
ja alamäen mutkassa
nousi polkimille
leveä hymy kasvoillaan,
lähti kipuamaan mäkeä
puolelta toiselle
huojahdellen.
II
Tiiliseinä, kymmenet ikkunat,
joissa kuvastuvat korkeat koivut
eikä mitään muuta...
Tiiliseinä, muutama ovi,
ja yhdessä, villiviinin kehystämässä,
häivähtää jokin...
Keksin mäen
nähdäkseni edes hiukan,
mihin olen menossa,
en nähnyt mihin poika meni…
III
Kun veri on veren valo
ajan tisleissä, ja pöly on
pölyn päällä
ja päivät ovat pois,
näen hänet jälleen: kuolleen
puun siipi liikahtaa
suuren puiston laidalla.
Vesi syöksyy aukosta,
jonka sade ja pakkaset söivät piipun juureen,
vesi kastelee vintin
lattian, joka romahtaa keskelle tupaa.
Sumu tulvii aukoista,
jotka vainajan henki repi kattoon rynnätessään ylös,
hakatessaan
nyrkeillään lautoja, sillä jokainen ovi ja ikkuna on teljetty.
Tuuli riehuu
huoneissa, illan pimeydessä kaikki on mahdollista.
Kävimme Ville-Juhani Sutisen kanssa juttelemassa Pentti Saarikoskesta Marja Vehkasen Maailma tarinoina -ohjelmassa. Kas tässä, kuunnelkaahan, jos kiinnostaa!
Ikkuna on auki, supi kulkee metsässä,
ja linnut huutavat varoituksen. Pihapolulla kaarnattomia luita,
murtuneita kylkikalikoita. Ikkuna on auki,
lakana oksalla, sielu vapaa.
