En olisi ihan heti ajatellut, että Eino Leinon legendaarisen "Elegian" loppusointupari tulee uudelleen käytetyksi Arttu Wiskarin biisissä AAAA - runojen teemoissa on yhtäläisyyksiä vaikka käsittely- ja lähestymistapa poikkeavatkin toisistaan:
Turhaan, oi turhaan
tartun ma hetkehen kiini;
riemua ei suo
rattoisa seura, ei viini.
(Leino, "Elegia")
Eilen illalla huikalla flindan join
Ylimaallisen tuntemuksen koin
Rakas äitini pullosta kuiskasi:
"Ton on oltava viimeinen viini
Poika, ota ittees niskasta kiinni!"
(Wiskari, "AAAA")
Wiskarin myös humoristisia tai tragikoomisia piirteitä sisältävän biisin opetus on kertosäkeistössä:
Ammatti, Akka, Asunto ja Ajokortti
Niistä miehen täytyy huolehtii
Vaikka silmät kii
Muuten joutuu vaikeuksiin
Ammatti, Akka, Asunto ja Ajokortti
Jos kaksi neljästä menettää
Harva selviää
Pohja elämän häviää
Leinolla ei juuri opetuksia ole, vain toteamus siitä, miten elämässä on turha taistella kohtaloaan vastaan:
Toivoton taisto
taivaan valtoja vastaan!
Kaikuvi kannel;
lohduta laulu ei lastaan.
Hallatar haastaa,
soi sävel sortuvin siivin.
Rotkoni rauhaan
kuin peto kuoleva hiivin.
Jos itse olisin sekä uskontotieteilijä että kirjallisuustieteilijä niin kirjoittaisin teoksen BUDDHALAISUUS JA SUOMEN KIRJALLISUUS.
VastaaPoistaOn kaiketi niin, että tietynlaista Suomen kirjallisuuden sävyä buddhalaisuus pitää hyvinkin keskeneräisenä ja oikeastaan outona.
Hyvä sanan käyttäminen ei välttämättä tarkoita hiottua ajatuksellista ydintä.
Onneksi olen löytänyt buddhalaisuudesta hyvin paljon, vaikka kristitty olenkin.
Meillä voisi olla Suomen kirjallisuudessa buddhalainen avautuminen.
Ikään kuin esim. Leinon luoman jännitteen vapautuminen.
Jari.
Tässä yhteydessä täytyy sanoa, että mua yhä enemmän kiinnostaa esikristillinen aika Suomessa ja sen todellisuustulkinnat tietämisineen ja näkemisineen.
PoistaIkään kuin SYVÄMEISYYS. Ikään kuin JUURET. Sellainen sarja telkkarissa kerran taisi olla muussa yhteydessä...
Todellakin... sen ajan rakennelmat ovat käyneet meissä perimmäisesti autioiksi.
Kuka kysyy vakavasti juuriamme tänään?
Meidän juuremme eivät ole sinänsä kristillisyydessä eivätkä buddhalaisuudessa.
Onko jotenkin suomalaisena törkeätä ja epäsopivaa kysyä juuriaan tässä ja nyt?
Jari.
Jari, esimerkiksi Katariina Souri on pitänyt juuri näitä aiheita esillä omassa vaikuttamisessaan. Akateemisella puolella kansanperinteen tutkimuksella on pitkät perinteet. Sieltä saa paljon tietoa.
PoistaMinusta meidän omaa suomalaista paikallisuuttamme ja juuriamme tulisi arvostaa. Ne on lyhytnäköisesti tuhottu hyvin pitkälle. Perinteiden elvyttäminen ja muu tällainen pohjoisista ja itäisistä ja vaikkapa hämäläisistä perinteistä oppiminen olisi paljon tärkeämpää kuin monet nykypolitiikan trendit, kuten löysä puhe monikulttuurisuudesta, joka on suunnilleen nykyinen valtionuskonto ja josta ei ole juuri mitään hyötyä - en puhu nyt normaalista ihmisten välisen vuorovaikutuksen luomasta uudesta sekä kansainvälisyydestä.
Minä voin aistia jotain suomalaista juurta itsessäni, kun menen metsään, järvelle, joelle tai suolle tai kun haistan tervaksen tuoksun.
Niin ja hyvä.
PoistaRohkenen tässä tunnustaa, että olen katsellut erään ruotsalaisen noidaksi itseään nimittävän naisen videoita.
Hän sanoo, että hänen verilinjansa on täällä pohjoisessa eikä esim. buddhalaisuudessa.
Tuo on minusta aika kiinnostava ilmaisu tämä bloodline siis verilinja kuten sen tässä yritän suomentaa.
Meillä suomalaisillakin on tietynlainen verilinja.
Minussa tämä käsite aiheuttaa eräänlainen kosmisen huminan.
Jari.
Meillä on täällä pohjoisessa kuumina kesäpäivinä tietynlainen ja samanlainen sukkamehu, josta ei enää saa puhua.
PoistaJari.
Kysymys buddhalaisuudesta nousee esiin nähdäkseni vähintään välittyneesti jo 1800-luvun lopun ja 1900-luvun alun suomalaisessa kirjallisuudessa kirjailijoiden filosofisten tulkintojen ja innostusten kautta - esimerkiksi Nietzschen ja Schopenhauerin ajattelun vaikutuksesta. Siellä näkyy esimerkiksi kristinuskon ja itämaisten uskontojen vertailua.
PoistaTuota Wiskaria autoradiosta kuultu noin sata kertaa. Ensin nauratti. Ja vähän tyylillä, että taas tätä Artun p-kaa, mutta kun miettii elämää vasten, niin totta tuossa on. Ja muissakin Artun biiseissä vaikka eivät mitään taidetta ole. Ehkä. Tai ehkä ovatkin!
VastaaPoistaMulla noista A-jutuista kolme ja on pärjätty. Ja neljä A:ta, jos vuokra-asuntokin lasketaan.
jope
Suomalaisuuteni suhteen olen ns. kriisissä. Johtuen siitä mitä maassa monella tasolla tässä maassa tapahtuu.
Mutta jos ajattelen että suomalaisuutta on vaikka tänään kävelemäni lähimetsä täynnä mustikoita ja tikka joka siellä nakuttaa, niin no crisis at all.
Oliko Leino oikeasti muuten steinerilainen tms.? Heillehän Leino on iso nimi ja tässä tunnustan omat ennakkoluuloni. Noina aikoinahan henkisyysjututhan olivat muotia. Kiveä ei pidä siis singota. Ja olihan oma sankarinikin, Strix, myös kiinnostunut okkultimista ja noista jutuista usean vuoden.
PoistaItselläni on vain vahva torjunta tuohon suuntaan, antroposofiaan tms. mutta se oli toisaalta sen ajan muotia. Meilläkin on nyt omamme. Cancel, woke.
jope
Mä tykkään Arttu Wiskarin tavasta sanoittaa tavallisten ihmisten kokemuksia. Tiedän, että aika monet eivät tykkää Wiskarista. Eihän Wiskari mikään Gösta Sundqvist ole mutta ihan hauska (ja monesti syvääkin vangitseva) popmusiikkimies.
PoistaSteinerilaisuus, itämaisen ajattelun kotoutukset läntiseen perinteeseen jne. olivat mainstreamia 1900-luvun alun kulttuurielämässä. Leinokin oli jotenkin mukana, en tiedä, miten voimakkaasti.
PoistaVaikka tuo AAAA tuntuu tyypilliseltä Wiskarin luomalta tragikoomiselta / humoristiselta henkilökuvalta, niin kyllähän siihen tiivistyy jotain olennaista siitä, millaisin kriteerein suomalaisen miehen arvoa mitataan!
PoistaOn selvää, ettei kykyä arvioida buddhalaisuuden sisältöjä ole ollut koskaan aikaisemmin siinä määrin kuin nykyään. Jos nyt tahdotaan puhua buddhalaisuudesta. Ei joku 1900-luvun alku ole ollut suomalaisen ajattelun huipun aikaa.
VastaaPoistaJari.
Suomalaisen ajattelun huipun aika ON JUURI NYT. On minun ja nuorempieni tehtävä käsittää tämä. Nimenomaan nuorempieni.
PoistaJari.
Ideaalisti varmasti noin. En näe kuitenkaan mitään erityistä huippuajattelua ajassani, en oikein missään. Tietenkin voidaan esittää perustellusti vaatimus, että näin pitäisi olla.
PoistaTietyn maan tietyssä pääkaupungissa ovat käynnistyneet mielenosoitukset... Seuraavan kahden vuoden aikana tapahtuu niin paljon. Niin järkyttävän paljon. Erittäin paljon.
PoistaPopparit eivät siitä laula.
Näkijät näkevät.
Jari.
Tarkoitatko sitä mitä tapahtuu esimerkiksi Lontoossa?
PoistaMinusta on jatkuvasti käynnissä paljon ja monentasoisia kiinnostavia ilmiöitä. Toisista puhutaan, toisista vaietaan. En sinänsä kiinnittäisi ajattelun laatua siihen, mitä ilmiötä ajattelu tarkastelee. Tietenkin olisi hienoa, jos seurattaisiin rehellisesti sitä, mitä todella tapahtuu ja myös analysoitaisiin sitä ja vedettäisiin siitä johtopäätöksiä.
PoistaMinusta jo se on arvokasta, että joku sanoittaa rehellisesti tietynlaista elämänkokemusta, olkoon sitten vaikka tavallisen suomalaisen työläisen / työttömän / miehen / naisen elämää. Tällaista on paljon esimerkiksi Wiskarin tuotannossa, vaikka en itsekään pidä miestä minään suurena lyyrikkona, mutta kyllä arvostan sitä, miten hän omaa juttuaan tekee, koska siitä muodostuu selkeä kuva ja siinä on tyylillisesti perusteltuja ratkaisuja.
VastaaPoistaLuulen että Jari tarkoitat Kiovan mielenosoituksia?
VastaaPoistaSiis kun Z erotti mahdollisen uhkaajansa, nuoren puolustusministerin.
jope
Wiskarin Tuntematon potilas kaikessa vulgaariudessaan? kyllä koskettaa. Siinä käsitellään eutanasiaa ja myös ylisukupolvisia sotakokemuksia. Ei huonoja aiheita. jope
PoistaKettusen Tavallinen päivä on yksi parhaista, ellei paras, peruselämänkokemuksen sanoittajia. Saman Kettusen + Kuustosen +Kaartamon Elämän haamu toinen. jope
VastaaPoistaHienoja kappaleita kaikki, ja noita löytyy muitakin. Kiovan tilannetta en ole seurannut. Kertoo jostakin että ihmiset voivat osoittaa mieltään. Kaikkialla eivät voi.
PoistaMun ei pitäisi kirjoittaa kommentteja. Ne vain lisäävät mun helposti virittyvää ja elämänikäistä ahdistustaipumusta.
VastaaPoistaMistäpä mitään tiedän tai näen oikein.
Mitä lukemiseen tulee, se on kohdallani vähäistä, koska olen hidas lukija ja pysähtelen pohdiskelemaan kuulakärkikynän ja korostuskynän kanssa.
Mun puolestani ylläkin olevat hetken höpötykset ovat poistettavaa töhryä sähköiseltä liitutaululta.
Ehkäpä mun tehtäväni on kasvaa loppuelämän vaikenijaksi.
Jari.
Jari, ei noissa kommenteissa ole mitään vikaa. Kukin kommentoi tyylillään.
PoistaNo, jos niin on. Yön jälkeen luettuina ne virittävät inhotusta...
Poista*
Istuin äsken terassilla. Täällä on kaunis ja tuulinen päivä.
Jotain kaipasin käsiini, kun olin täyttänyt helpon sudokun. Se oli runoantologia, jonka nimi olisi KUOLEMA. Tämä teos sisältäisi suomalaisten runoilijoiden kuolemaan liittyviä runoja kautta aikojen. Ehkäpä sellainen jo löytyykin, vaan en tiedä siitä.
Tai mahdollisesti sitten Vesa sinä kirjoitat tuon nimisen kokoelman. Joskus... kenties...
Toki autioiden talojenkin teemasta voisi irrottaa tuollaisen alateeman.
Jari.
Ei varmasti lähelläkään samalla ahdistusvoluumilla, mutta eri tavalla, Jari, mulla on ihan sama törkyfiilis: sanominen epäonnistuu aina.
PoistaAinakin jos tarkoituksena on välittää se ajatus, tunne tai havainto toiselle mikä omassa päässä on. Kirjoitettuna se ei oikeastaan koskaan vastaa sitäkään, mikä omassa päässä hetki sitten oli.
Sen vuoksi en editoi tms. kommenttejani juuri koskaan. Ajattelen että tämä on puhetta.
Saunan lauteilla.
Se katoaa löylyyn melkein jo saman tien suusta tullessa.
Silti tietenkin aitoon ja toteen vuorovaikutukseen pyrkien.
jope
Meillä on päätie mökille poikki, tuli niin paljon vettä eilen. Ollaan nyt kotona ja selvittelen päästäänkö milloin paikalle. Ilmeisesti jotain kiertotietä erilaisia pikkuteitä pitkin voisi saada ohitettua rikkoutuneen tien. Toisaalta nuo kiertotietkin ovat osin veden vallassa. Tuossa jutussa kuvaa paikalta, ks. kaksi alinta kuvaa: https://www.ksml.fi/paikalliset/9630253#kommentit
VastaaPoistaNiin, ja tuo jutun alussa oleva video osoittaa kohtaan, josta on meidän mökille alle 4 km. Juuri tuo kohta tietä on pettänyt pari kertaa aiemminkin.
PoistaKävin katsomassa kuvat, pahasti on rikki; pääsettekö muuta kautta perille vai onko tien loppupää ? jope
PoistaMetsä - ja puunkuljetustiet yms. voivat olla vielä pahemmassa kunnossa. jope
PoistaSallitaan tämä vanha aiheleikki. Miehen oma mökkitie on tuolla tavalla poikki. Parkkeraa auton tien laitaan ja lähtee metsän läpi. Eksyy. Suota ja muuta. Kävelee isosti sivuun. Tulee helvetinmoinen ukkosmyrsky. Pingispallon kokoisia rakeita. Trombi kaataa puita. Näkee järven. Ja siellä mökki, melkein oman näköinen. Ovi auki, menee myrskyltä suojaan. Mökki ei ole oma. Ilta siellä kuin vieraassa identiteetissä. Katselee tavaroita. Käyttää niitä. Ja muuta materiaa. Siellä on nukuttava. Aamulla herätessä tuntee olevansa kotimökillä.
PoistaOk, vähän ehkä kuin Julio Cortázarin novelli.
jope
Tuo oli hyvä novellin synopsis! Hajonnut tienkohta on aika lailla loppupäässä. Yksi mahdollinen kiertotie on, jos sekin ei ole sortunut veden voimasta. Arvelisin, että tiistain aikana saavat yhden kaistan järeällä murskeella aikaiseksi. Tuo meidän mökkitie , jota riittää Keuruulta noin 27 km on aina ihan erilainen keleistä riippuen: kuivalla kelillä hyvä, ajettava, sateiden jälkeen reikiä ja sortumia täynnä, mäet ja niiden pohjat varsinkin aivan mitä sattuu.
PoistaAjattelin, että olisin voinut käydä vielä katsomassa suolla, olisivatko viimeisetkin lakat kypsyneet. Voi olla, että ei ole menemistä pienemmille teille.
PoistaTunnetko muuten Karttapaikka-palvelun? Löytyy tuolla hakusanalla Karttapaikka (Maanmittauslaitos) ja sieltä ko. ilmaiseen palveluun. On yksi parhaista. Näkyy tontit, korkeuserot, välimatkat, pienetkin tiet.....kivet, kannot....
PoistaItse en lähtisi näillä keleillä ennen kuin on kuivunut kunnolla pienille metsäteille.
jope
Tiedän Karttapaikan - siitä on aikaa todella paljon kun olen sitä viimeksi vilkaissut! Hyvä vinkki!
PoistaMökkitiesi on varmaankin määritelty yksityistieksi. Kuinka sitä oikein hoidetaan ja hallinnoidaan?
VastaaPoistaJari.
Kannattaisi varmaan olla yhteydessä myös Keuruun kaupungin tekniseen puoleen.
PoistaJari.
Kaupungin kanssa voisi hieman tutkailla mökkitien suunnittelua ja erilaisia yhteistyöpintoja.
PoistaJari.
Keuruun kaupunki voisi perustaa vaikka KivaMökkiKeuruu -hankkeen. Siihen kuuluisi mukaan takuu mökille pääsystä kaikkina olosuhteina. Kevyesti, kivasti.
Poista(En tiedä Keuruun mökkien määrästä ja paikallisista olosuhteista yhtään mitään...)
Jari.
Jari, tuo romahtanut tie on 621 eli kuuluu normaaliin tieverkostoon. Tänään illalla se oli korjattu jo siten että siitä pääsi ajamaan. Aika monta sorakuormaa siihen oli ajettu, ja kaivurilla oli ollut hommia.
PoistaYritin aamupäivällä saada Keuruun kaupungilta tietoa mutta se oli turha vaiva. Tai itse asiassa yksi Keuruu-Infon työntekijä ohjasi minut Väyläviraston sivuille, ja sieltä näin, että tie ei ole enää poikki.
Meidän tiekunnan yksityistie oli moitteettomassa kunnossa, ei oikeastaan mitään jälkiä sateesta. Tie kunnostettiin joku vuosi sitten, ja siinä on kunnon ojat. Sitä on jouduttu kunnostamaan usein, koska tiellä on ollut puunajoa.
Mökille pääsy talvella olisi mukava juttu - tai kyllähän tänne pääsee hiihtämällä tai moottorikelkalla. Tai jos omakustanteisesti tilaa reilun kilometrin verran aurausta. Olen itse hiihdellyt tänne pari kertaa talvessa. Mökki saa talvet uinua omassa rauhassaan.
PoistaParina vähälumisena talvena pääsi autolla pihaan. Nyt on ollut varmaan 10 vuoden ajan se tilanne että lunta on useita kymmeniä senttejä, kinoksissa lähes metri.
PoistaVesa, siinäpä selvitystä. Hyvä tietää.
PoistaJari.
Ei mene pitkiä aikoja kun sinne mökille pääsee lentämällä omalla dronella...
PoistaJari.
Mieluusti lentäisin. Ihan vielä Sähkökäyttöiset lentimet eivät ole kovin luotettavia - viittaan Hyvinkään lentoturmaan, jossa sähkömoottorinen kone tuli tonttiin. Toki drone voisi olla polttomoottoritoiminenkin.
PoistaVoisihan tuon dronelennon mökille lentää jo nyt vaikkapa runosikermän muodossa...
PoistaAinakin alkuvaiheessa se tulee kaiketi olemaan hidasta lentoa. Mutta mikäpä kiire siinä.
Jari.
Juokse sinä humma
PoistaKun tuo taivas on niin tumma...
Sitä tunnelmaa mukaillen:
Lennä sinä drone
taivaani lentokone...
Jari.
Vakavasti, hyvin vakavasti ottaen:
PoistaUkrainan sota tuhosi dronen tai droonin käsitteen sellaisena kuin olisin sen tahtonut säilyvän. Jokaiselle tulee droonista mieleen tappamisen ja tuhoamisen väline.
Drooneilla Ukraina ja Venäjä eivät kylläkään saa eroa toisistaan.
Droonien käyttämistä vastaa sanallisella tasolla vittuilu.
Voi toki vittuilla vuosikymmenestä toiseen.
*
Ehdin jopa luonnostelemaan näytelmän, jossa erään jumiutuneen vanhan pojan vapautumisen merkki oli drone tai drooni.
Drone on mainio rauhan väline. Elokuvantekijät saavat niiden avulla edullista ilmakuvaa. Jne.
Kaiken tämän tuhosi Ukrainan sota. Tai ainakin tuhosi näytelmäni.
*
Tietysti ihmistä kantava ilmailualusdrooni muuttaa tilannetta mihin yllä viittaan.
Jari.
Tässä sanoituksessani drooni tietenkin muuttuu toiseksi, kun se kuljettaa ihmistä mukanaan. Pitäisi kai puhua enemmänkin pienoishelikopterista.
PoistaJari.
Jotenkin hieno ajatus että mökki "nukkuu" talviunta hankien keskellä. Hiiriensä kanssa.
VastaaPoistaOmat mökkikokemukset VR:n kuljettajien yhteismökki (hyvin iso) lapsuudesta. Se oli mahtava paikka. Vuohijärven rannalla. Sinne mentiin junalla ja sinne käveltiin "seisakkeelta." Matkalla poimittiin marjoja tai myöhemmin sieniä.
Muutamat sukulaismökkeilyt kesäisin. Ja sitten nyky-perheen kanssa muutama vuokramökkeily Asikkalassa. Onnistuneita keikkoja ne.
Mökki, tai pieni talo maalla pellonreunalla (ei välttämättä tarvita rantaa) mun ja vaimon jatkuvien haaveilujen kohde. Niitähän saa nyt halvalla mutta toistaiseksi ei siihen varaa.
Joskus tulee kutsuja mökeille, mutta en osaisi mitenkään olla kenenkään vieraana edes yhtä yötä jollakin mökillä. Oma vamma.
Mutta kyllä se aika tulee kun vaimon kanssa katsellaan vanhan talopahasen pihalta ohrapeltoja. Ikkuna on auki. Tuvassa pyörii vinyylilevy. Vaikkapa Luiri laulamassa Leinoa. Tai Beatles.
Joillakin työkavereilla tilanteita että mökkejä on perintöjen kaksi tai jopa kolmekin kun perintöjen myötä taloja tulee eri sukujen joka suunnasta Suomen eri kolkilta. Niihin saattaa mennä pitkä penni kun täytyy pitää kunnossa ja joistakin syistä ei voi myydäkään tai eivät mene kaupaksi.
Poistajope (ja myös edellinen posti)
Taitaa olla niin että jossain vaiheessa sotateknologia siirtyy myös rauhanomaisempiin käyttötarkoituksiin. Nähdäkseni Israelilla on ollut valvontadrooneja jo 80-luvulla.
VastaaPoistaMinusta on ikään kuin luonnon kiertoon kuuluva ajatus, että mökki nukkuu talvikuukaudet. Se saa olla rauhassa kuin karhu. Keväästä syksyyn on eri asia.
Itse viihdyin appivanhempien mökillä Kainuussa 1990-luvulta 2010-luvulle. 2013 ostettiin tämä palsta ja alettiin tehdä mökin paikkaa. Oma mökki, omat touhut. Näin on paras, viihdymme.
Touhua on aivan älyttömästi. Aina jotain laitettavaa. Mutta niin päivät kuluvat omalla painollaan. Ei tarvitse juuri päätään vaivata muilla asioilla.
PoistaKohta alkaa mustikoiden kerääminen. Ja vadelmiakin tulee. Lakkoja sain sopivasti, ehkä käyn huomenna vielä tsekkaamassa. Jotain pitää aina maalata, korjata, vaihtaa lahoa lautaa jne.
PoistaMeidän perheellä ei ollut mökkiä kun olin lapsi, eikä vanhemmilla ole vieläkään. Muutama kerta jonkun tuttavaperheen mökillä jäänyt mieleen erittäin myönteisesti: uimista, kalastusta, saunomista. Isä sekoili kaasuhellan kanssa ja käräytti kulmakarvansa. Yhden kaverin äiti tarjosi raakoja pihvejä. Näin eka kertaa alastomana naisen - kaverin reilu kolmekymppinen äiti, joka hymyili yllätettynä vähän ujosti jne. Kaikenlaista.
PoistaMä ajattelen niin, että joissakin tapauksissa maaseudulla oleva tarkoituksestaan poistettu kyläkoulu voitaisiin muokata asumisyhteisöksi.
VastaaPoistaMökki on ok, mutta kysyy toimintakykyä asujiltaan.
*
Elämä on toisenlaista silloin kun ei ole pelottavia kokemuksia toimintakyvyn heikentymisestä.
*
Samanhenkisten asumisyhteisö voisi sietää erilaisia toimintakykyjen heilahteluja.
(Tietysti kommenttini on satuilua ja toiveajattelua.)
Jari.
Toimintakyky... joskus tuntuu siltä, että ihmiset ottavat selvyytenä oman toimintakykynsä jatkumisen...
PoistaToisaalta ei oikein haluta muistuttaa toimintakyvystä. Oikeastaan pitäisi vain vaieta siitä. Aika jokaiselle jotakin näyttää.
Jari.
Tahdon ja toimintakyvyn ristiriita on tietenkin elämän helvetillisimpiä kokemuksia.
PoistaJari.
Olen tätä ristiriitaa seurannut viime vuodet hyvin läheltä. Ei ole vanheneminen mukavaa suurimmalle osalle ihmisiä. Tulee sairauksia ja voimat ehtyvät.
PoistaKyllä ja silti tahto juuri saattaa tempoilla vastustaen elimistön murtuvassa maastossa.
PoistaJari.
Olisi hienoa jos sellaiset 20 vuotta saisi olla vielä terveenä ja toimintakykyisenä. Siitä menee valtaosa työelämässä. Ihmettelen vähän mitä järkeä siinä on yksilöelämän kannalta. Ei paljoakaan juuri muuta kuin toimia eläkejärjestelmän rahoittajana.
PoistaTyöelämä sulle tarkoittaa tiedettä ja taidetta. Antamista ja antamisen oivalluksia. Erilaisia ajatusseikkailuja ja muuta.
PoistaSait syntymälahjana valopään, jota olet kehittänyt.
Eikä se pääty koskaan. - Eläke tarkoittaa tietynlaista rahasummaa joka varmasti tulee kerran kuukaudessa tilille.
Kyllä ilman muuta kaikkien tulee osallistua eläkejärjestelmän rahoittamiseen.
Muuten... kuukausieläkkeestäni (keskivertoisesta) menee veroihin hävyttömän suuri osuus... kerta kaikkiaan...
Työeläkeläinen on todellakin veronmaksaja!
Silti unelmoin. Laitan vihkoihin ja lapuille ajatuksiani. Yllä mainitsin näytelmästä. Kaksi olen ammattiteattereille kirjoittanut. Ehkä vielä kolmannenkin.
Oi, ja kaikki romaanisuunnitelmat, jotka löydetään kuolinasunnostani. Niitä on monta.
Jari.
Jope tietenkin on erittäin lukenut näkijä, joka luultavasti odottaa eläkeläisyyden vapautumista.
PoistaJope voisi ehkä kirjoittaa jonkinlaisen TYÖN ROMAANIN siinä työssä missä hän on. Mistä hänessä on jälkiä.
Ihmiset mielellään lukevat työn dokumentaatiota sosiaalisine olosuhteineen.
Jari.
Tuo vuosi -13 ja palstan alustus taitaa olla aika hyvin kirjattuna erääseen romaaniin, jonka nimessä on karhu. Se on hienoa että se on siellä.
VastaaPoistaMielleyhtymä tuli tuosta alastomasta naisesta. Noilla mökkireissulla poikasena todellakin näki naisia kaikessa kauneudessaan. Useimmiten vahingossa. Kesä ja heräävä erotiikka kuuluivat kyllä yhteen. Se on ihan okei.
Mutta en vieläkään ymmärrä joidenkin kaveriporukoiden sekasaunomista ilkosillaan vaikka pitävät, ja osaavat pitää sitä kuinka luonnollisena tahansa. En ole mikään tirskistelijä-hinkkaaja mutta lauteilla vieressä istuva alaston nainen joka ei ole "oma", ei ole mulle ihan bisness as usual.
No, nyt setämiehenä en tiedä mutta en aio silti kokeilla, hah ha....
Pysyttelen ahdasmielisenä tässä asiassa
jope
Mutta ne muutamat kesäviikot jossakin maalla ovat kyllä jotenkin tihentynyttä olemassaoloa, parhaimmillaan. Viljapelto, niitty, vihreä metsä, lämmennyt vesi.....
PoistaIhmisen kannattaa pitää kiinni primitiivisyydestään ainakin jossakin määrin. jope
Romaanisuunnitelmat, Jari, joo. Voidaan ajatella että onneksi oli edes ne marketin hedelmäpelien sijasta.
PoistaItse nautin nykyään kun voin lukea ilman että herää ajatus että jospa sittenkin minäkin...
Mutta ideoita silti tulee vaikka ne torjuisi. Mutta ehkä kirjojen tekijöiden tulee olla niitä jotka eivät voi lainkaan valita kirjoittavatko vai eivät. Tässä puhun itsestäni. Sinulla Jari sen sijaan tuntuu olevan aidosti vahva ilmaisun pakko. Se monologiromaani...Jari. Maassa on paljon pienkustantamoita.
jope
Jarille vielä. Tämä Vesan luettavaksi noloa ja amat. puuhastelua mutta kun vielä ajattelin tekeväni jotakin, päässäni oli ihmeellinen asetus. Kun tuli idea, aihe, rakenne, tyyli x ja siitä innostuin, niin viimeistään seuraavana päivänä sille tuli täydellinen vasta-aihe y, estetiikkaa myöten. Mielessä saattoi olla selvä realistinen perusjuttu mutta sen kaatoi jokin täysin absurdi ja "kokeileva" juttu. Ja tämä kuvio toistui kymmeniä kertoja. Kirjoita siinä sitten, hah ha. Aivot esti!
PoistaIhailen sitä miten kirjailija kykenee pysymään aiheessaan kiinni vaikka kokonaisen vuoden, tai kaksi, usein vielä pidempään.
jope
Olisi jännä tietää mitä sulle eläkkeellä tapahtuu, Jope.
PoistaLöysin rantein.
Pakottomasti.
Työsi romaani voisi olla se juttu.
Jari.
Toivottavasti sulla, Jope, on jäljellä noita tekstejä! Tiedä mitä sieltä löytyy kun jälkeenpäin katsoo.
PoistaJoo, jos niistä olisi koostanut jotakin niin ehkä sellainen omakustannetason Jos talviyönä matkamies maan(Calvino) ja Aiheita(Turkka)-tyyppinen punk-henkinen sekasotku olisi ollut muodostettavissa.
PoistaKaikenlainen estetiikka on kiinnostavaa.
Kesän alussa etsimällä etsin jostakin tarpeesta käsin "huonosti" kirjoitetettuja (tai ainakin sinnepäin...) proosajuttuja luettavaksi. Tyyliin se turkulainen sukkahousupää-runoilija. Sillähän on sellainen omaelämäkerrallinen jonka luin. Rennompaa ilmaisua tuskin on olemassakaan. Sitä ennen luin hieman kokeilevampaa, mm. Amokin ja ihan kiva lukuhetki Tulikristallikin oli. Just nyt kiinnostaa realistinen peruskuvas. Ihmiselämän kuvaus lähes sellaisenaan. Arendal oli sellainen. (Toistaiseksi suomentamaton, siis Knasun viimeisin).
Eli ei näin poukkoilevalla päävärkillä pysytä oikein missään lajissa sisällä kovin kauaa.
Kesällä kannattaisi tietenkin nauttia enemmän ilmoista kuin kirjallisuudesta. Mutta mulla on aikaa, ehdin molemmat.
jope
Jari, ehkä "pelkkänä" lukijana oleminen vertautuu eläkkeelle jäämiseen (vaikkei mitään ihmeitä olisi aikaan saanutkaan; toki sähän meistä olet näytelmäkirjailija)?
PoistaYhtä rentoa?
Olemista, lukemista sinällään. Ja aina voi laittaa lukemisen syrjään ja voi käydä kulkemassa maailmassa kilsan tai kaksi.
jope
jope
En oikein ajattele lukijaa pelkkänä lukijana varsinkaan nyt eläkkeellä. Luen siis kuulakärkikynän ja korostuskynän kanssa. En ole koskaan elämässäni paneutunut lukemiseen sillä tavoin kuin nyt eläkevuosina.
PoistaTässä lukemisprosessissa syntyy ajatuksia, joita varmaankin aina joskus voisi jakaa. - No, mä nyt olen tällainen yksin viihtyilijä.
Jari.
Me ihmiset tarvitsemme roolimalleja. Juuri nyt itselleni jatkuvasti kirjoja julkaiseva, sanaripulinen ihminen ei välttämättä ole roolimalli.
VastaaPoistaMieluumminkin buddhalaisittain tyyntynyt ja takertumaton ihminen, jossa on havaittavissa eräällä tavalla hienostunutta valaistuneisuutta.
Tällainen ihminen ei melua millään tasolla. Hänen mielensä näkee ajatusten ja tunteiden tulemisen ja menemisen itsessään kuin pilvimuodostelmien kulun.
Hänessä ei ole havaittavissa ahmintareaktioita eikä ahmintatavoitteita.
Jari.
Kun kumminkin tulee hieman luettua niin suosittelen kahta kirjaa, jotka hidaslukuisuudessani ovat kesken:
PoistaStephanie Land: PALVELUKSESSANNE (Duunariäidin selviytymistaistelu) > sisältää esim. siivousalan työn kiinnostavaa kuvausta
Ismo Leikola ja Angelika Leikola: UNELMAERO - elämä 2.0 - > sisältää esim. syvällisiä havaintoja ihmisestä ja parisuhteen kuvioista ja työstä koomikkona ja häntä avustavan luovan puolison roolista
Jari.
Tuo oli hyvä pointti. Ja sähän etsit, olen huomannut, ensin viisautta, rauhaa ja tiivistä totuutta, teksteistäkin, eikö niin.
PoistaOma suhteeni kirjallisuuteen on erilainen. En osaa määritellä mitä sieltä etsin mutta tekstien lukemiseen pakottaa jokin tarve. Ehkä se on mun tapa olla kontaktissa muihin ihmisiin jotka kokevat, ajattelevat ja näkevät asioita osin samoin kuin minä mutta myös eri tavalla.
Mutta lopputotuuksia en kirjoista löydä. Itseäni paljon viisaampaa ajattelua kyllä usein, mutta silti aina perusfiilis ettei sekään ole millään tavalla pysyvää, varmaa.
jope
Jos ajatellaan draamaa näyttämöllä niin sitä ei ole ilman konfliktia. Voimaa ja vastavoimaa. Pelkästä onnesta voi kirjoittaa runon, muttei näytelmää.
Poista*
Sekä kristinusko että buddalaisuus käyttävät elämästä tien vertausta. Pidän vertausta pätevänä. Me olemme tiellä ja sillä tapahtuu kaikenlaista.
Joskus voi olla tiellä tai tien ojassa, jossa kaikki alkaa täyttyä katkeruudella ja vihalla. Silloin tarvitaan viisauden traditioita, joita mainitut uskonnot edustavat.
Siltikin saattaa olo olla salpautunut. Alkaa räiskyä suuntiin jos toisiin kuten esim. multa tänne Vesan blogiin.
En oikein käsitä ihmisiä, jotka eivät kaiketi etsi viisauden juuria.
*
Kristinuskossa on se ongelma tietyille ihmisille, että se saattaa lisätä maanisuutta.
*
Jos tänään pääsen pienelle sauvakävelylenkille, pyrin siihen, etten ajattele yhtään mitään. En ainakaan rupea ajattelemaan, että Jumala on luonut kaiken.
Olen vain. Pysähtelenkin.
Jari.
Asioiden liika merkityksellistäminen on rasittavaa, koko oleminen kiihtyy epäterveesti = maanisuus, ylilyönnit. Jos taas merkitystä ei näe missään = apatia, masennus pikemminkin kuin tyyni stoalaisuus...
PoistaJope, tossa olisi sulle ja vaimolle ideaa: https://yhteishyva.fi/elama/voiko-11-000-eurolla-rakentaa-talon-tiia-teki-niin/5XJ78EgR1u5WnxGfiaJaLY/a?gad_source=1&gad_campaignid=23944154295&gbraid=0AAAAAC6LRWaORycQI8hcjIWHuvYg2UJLA&gclid=CjwKCAjw1IHTBhAaEiwA4AYNFh93c66qK_PcUMLk58Z9srhc6OHuzr0ByrUD7JwoHwekvI4Ugqh3-BoCudMQAvD_BwE
VastaaPoistaMulle elämäni kaksi tärkeintä asiaa ovat yhdistelmä.
VastaaPoistaNe ovat hiljaisuus ja toimintakyky.
Voisin elää erämaan mökissä tai jossain tiny house -kuviossa, kun vain on toimintakykyä.
*
Rakastan hiljaisuutta yhä enemmän. Yksin eläjällä hiljaisuutta on, mutta se on kerrostalo-olosuhteissa rajallista. Ympärillä elää ihmisiä omine näkemyksineen ja tapoineen. On sopeuduttava, vaikka pakahduttaa.
*
Suhteessa ikään näen yhteiskunnallisen tajunnan menneen niin, että viisikymppiseltä edellytetään tänään kolmikymppisen toimintakykyä ja seitsemänkymppiseltä viisikymppisen toimintakykyä.
Parin päivän kuluttua tulee se mun 68 vuotta täyteen ja siihen mahtuu todella monia pettymyksiä ja itselleen satuiluja, jotka ovat romahtaneet realismin paineessa.
*
Mutta tuo hiljaisuuden rakkaus... oivallus siitä. Kun olisikin toimintakykyä painua jonnekin erämaan ankariin olosuhteisiin. Vaikka Lappiin.
Jari.
En tiedä mistä kaikesta siili Salama tuo viestiä. Hyvä että löysi tiensä terassilleni. - Salama syö hiljaisesti ja seuraan sitä vaieten.
PoistaJari.
Reipas on tuon talonrakentaja - ja haltija. Itselleni kelpaisi ilman muuta. Ja Jarin ajatukset vaikka minulle hiljaisuus on ehkä hieman erilaista. Tai ehkä ei ole. Mulle enemmänkin se on vähiä asioita. Sitä että sovittuja pakolla tehtäviä asioita on mahdollisimman vähän. Ja on se juuri sitä varmaan myös sulle Jari, ja Vesa.
PoistaNyt ollut pari vk tilanne jossa sinällään harmittomia harmeja paljon, arki tökkii, auto hajoaa, tilillä tyhjää, mutta sellaisia että vaativat ajallista panostusta ja yhteydenottoja. Päässä aivan oikeasti se (armeijassa aikoinaan kysytty) kiristävä vanne.
Tosin sain unirytmin sekaisin aivan turhaan MM-kisojen vuoksi. Ei olisi ehkä kannattanut. Mutta perusjätkä....
Hiljaiseloa tuollaisessa talossa, kalapullia ja käveleskelyä. Se olisi hienointa. Kirjan lukemista vaikka joka kolmas päivä, toisena päivänä pitkä reppuretki luontoon, kolmantena päivänä kirkolle kauppaan ja yksi iso olut linja-autoaseman baarissa (tosin sellaisia ei enää ole).
jope
Osaan olla mieletön murehtija jos en ole varma jostakin asiasta. Mitä yksinkertaisempaa olisi elämä, sitä vähemmän olisi etukäteen murehtimista. Luulen että mun hiljaisuus olisi enemmän tuota. Olen jotenkin saanut pyhän täyshuolettomuuden (20-35 v.) käännettyä varmuuteen että ei tule onnistumaan tämäkään. Jeesukselta tähän kyllä hyvät vastasanat. Samoin Saarnaajassa ja Buddhalla myös. jope
PoistaJope, niin se on, murehtimista riittää. Jokaisella oma murheen muotonsa. Mutta on niitäkin, joilta vaikuttaisi murhe puuttuvan ja aina onnistaa. Ällistyttäviä havaintoja voi tehdä.
Poista*
Salama kävi juuri äsken syömässä ja juomassa (ei olutta mutta vettä). Ei murehdi, että hylkäisin Hänet kuten en hylkääkään. Olemme yhdessä kunnes luonto meidät erottaa.
Jari.
Siellä poistamassani blogissa (Aspects&Transpects) käytin reilusti myös käsitettä KAUHU. Sitten se sai aivan oman erityisen merkityksensä kun yrittää sanoittaa teemaa KAUHUN LAPSET.
PoistaJotkut ovat kotoutuneita elämään. Mutta joidenkin osana on kauhu. Heille tehdään jotain ja he sekoilevat tekemisissään synnyttäen itselleen kauhua kokemuksena.
Jari.
Vesan autioiden talojen projektiin tämä liittyy siten, että on olemassa kauhun taloja. Voisi sanoa kauhun koteja. Niissä kai herkkävaistoinen kulkija aistii kauhua. Selittämätöntä painostavaa epäviihtymystä.
PoistaJari.
Mun syvin onneni ei ole mikään kirjallinen teos. Jokin älyily tai sukkeluuden kasauma.
PoistaOnneni olisi pieni maatila, jossa olisi erilaista eläinten elämää mukana.
Ei siis mökki sinänsä, vaikka koti voisikin olla pienen mökin kokoinen.
Salama toi mukanaan viestin. HUOMAA MEIDÄT ELÄIMET JA SE KUINKA SINUSTA ON HAUSKAA RUOKKIA MEITÄ.
Totta. Viime talvena mulla oli myös talipalloautomaatti.
En tiedä, kuinka tässä vielä näin vanhana voisin edetä.
Ehkä tässä olisi sanomaa myös Jopelle.
Jari.
"Salama kävi juuri äsken syömässä ja juomassa (ei olutta mutta vettä). Ei murehdi, että hylkäisin Hänet kuten en hylkääkään. Olemme yhdessä kunnes luonto meidät erottaa."
PoistaEi ollut siis Hannu Salama.
Tuo katkelma on muuten mahtava. Mikä lupaus. Myötä- ja vastamäessä siilin kanssa. Kunnes luonto.....
Yes!
jope
Sähköinen liitutaulu on siitä hyvä, ettei siinä ole samalla tavoin kehyksiä kuin perinteisessä liitutaulussa... Höpöttelyitä mahtuu enemmän.
PoistaMun omat vaikeuteni ovat olleet siinä mielessä syvällisiä ja mittavia, ettei rauhaantuneille luontohavainnoille ole jäänyt matkan aikana tilaa. Toisin on juuri nyt ja kyllä Salaman tulo viime kesänä oli vetoava ja vaativa. Siili osoitti mulle oman olemassaolonsa. Ei siitä pystynyt vetäytymään. - Tietenkin siili on villieläin ja jokainen kohtaaminen saattaa olla viimeinen.
Työurani aikana opin salaamaan ja peittelemään vaikeuksiani. Siksikin romahdin fyysisiin kiputiloihin, kun jäin eläkkeelle. Kaikki sai tulvia pintaan kuin pidätelty tsunami.
Varmaan kumminkin moni vetää roolia työuran aikana. Vapautuminen siitä aiheuttaakin sitten erilaisia oireita! Vapautuminen ei olekaan hehhehheemeininkiä. Vapautumiseen voi kuolla... kaiketi...
*
Salamaa ruokin kissan märkäruualla ja mulla on tuossa terassilla kenkätelineestä tehty suojaus kupille ja lautaselle. Kuppi on pienen koiran juomakuppi, jossa on sellainen kuminen kitka-alusta, ettei Salama pääse kaatamaan sitä.
Jos lautanen on suojaamaton, harakat käyvät sieppaamassa ruuan tuosta vain. Sen huomasin.
Varon tietenkin kiintymästä Salamaan liikaa. En tiedä, mitä psykiatri sanoisi, jos kertoisin, että tämä masennustila on reaktio siilin katoamiseen ottaen tosiaan huomioon ikäni ja ulkoisen ilmenemismuotoni.
Jari.
Muuten ajattelen, että ihmiset, joilla oli syvällinen maadoittumisen kokemus elämään olivat ammatiltaan karjapaimenia. Esimerkiksi.
Poista*
Vaikka niin... elämän tarkoitus on hakea maadoittumisen kokemusta elämään.
Jari.
Teen tässä vielä ehdotuksen. Helsingissä voisi olla noin 15 metriä korkea siilipatsas. Taiteilija saisi siihen tietysti valtion apurahan. Herättäisi maailmanlaajuista huomiota ja vaikuttaisi myönteisesti turismiin.
PoistaTarkoitan tietysti näköispatsasta. En jotakin kyhäelmää, josta ulottuu ulospäin piikkejä.
Jari.
Tunnistan monta asiaa. Myös nuo kiputilat jotka ovat jo alkaneet tulla. Kun yrität hallita kaaosta töissä ja jossakin määrin kotona ja se ei onnistu, siis asioiden tuleminen päälle, se tuottaa pysyvän hälytystilan elimistössä. (En tarkoita työssäni pakollista järjestyksen pitämistä, se toimii kyllä vaikka on kylläkin jokaisen ammattikuntani edustajan mukaan selvästi vaikeampaa kuin ennen). Asioita, myös helvetin tarpeettomia ja pieniä on vain liikaa.
PoistaJoitakin pysyviä oireita jo on. Kadotan jatkuvasti jotakin. Ylikuormituksen varma merkki. Lihassärkyihin on lääke. Muuten en koe itseäni lainkaan ukkoutuneeksi.
Sitten eläimet, luonto. Luontosuhteeni oli nuorena heikko. Nelkymppisenä se alkoi parantua pitkien pyöräretkien myötä. Aloin haluta metsien sisään. Ei mitään peltseilyä mutta lähialueilla päiväretkiä. Lopullinen niitti hyvään oli 9 vuotta sitten hankittu koiranretale. En jaksanut kävellä aina sen kanssa lähikortteleissä ja aloimme käydä metsissä. Tulin siitä ihan oikeasti riippuvaiseksi.
Puut. Mitä kavereita!
Ja silloin tällöin siellä pusikoissa nähtävät eläimet. Niitä näkee koko ajan. Vain karhu ja ilves puuttuvat.
Hengityskin vapautuu melkein saman tien ja murehtijaluonteen piirteet helpottuvat selvästi
Jos mukana vaimo tai tytär metsissä puhutaan totta.
Ja huom! nämä ihan kaupunki- ja lähialuemetsiä.
jope
Tiedän Vesa sun kalaharrastuksesi. Se on tainnut olla aikoinaan aika syvä. Mulla ei ole valitettavasti sitä ollut vaikka suuri kalasyömäri olenkin. Kalahommiin minun hevoshermotukseni pitäisi vaihtaa lehmän hermoihin.
PoistaLähtökohtaisesti ja aina olen enemmän luottanut intuitiivisesti ihmisiin jotka tuntevat luonnon. Ei se aina mene tietenkään niin. Mutta pääsääntöisesti.
Itse tein siinä virheen että jätin menemättä luonnon sekaan nuoruuden vuosina. Onneksi monet kesät maanmittariapulaisena helpottivat hieman. Tuli pellot ja ryteiköt ja isännät ja muu elämistö tutuiksi.
jope
Jope, tartun käsitteeseesi ukkoutuminen. Se on ulkopuolelta isketty leima. Nuorten on helppo käsitellä tiettyjä ihmisiä ukkouttamalla heitä.
PoistaKun täytän huomenna 68 vuotta (saa onnitella mutta ei ole pakko) on vain vimmainen taistelun halu, jota uhkaa masentuminen, jonka olen niin totaalisesti kokenut.
Kotini kyynärsauvat ja kävelykepit todistavat siitä mikä oli meininki eläkeläisyyden alussa. Nyt pääsen tekemään sauvakävelylenkkejä ja on myös vaellussauvat, jos tahdon hitaasti maastoutua.
Se ysikymppiseni, jonka asioista yritän vastuullisesti huolehtia, vastustaa vimmaisesti laitokseen joutumista, koska hänelle palvelutalo ei kerta kaikkiaan ole koti. Uskon sen. Hän kuolisi heti kun joutuisi kotinsa ulkopuolelle. Paine mulla.
Mä laitoin muutama vuosi sitten herkullista uunilohta ja söin sitä oikein kunnolla kunnes oivalsin sen aiheuttavan allergisen reaktion, joka oli kamahduttava.
Seitistä teen kalasoppaa, mutta muutoin välttelen kalaa.
Hyvää syntymäpäivää Vesan blogissa Jari.
Pian on 24.7.26. Justiinsa huomenna.
Hyviä syntymäpäiviä teille, Vesa ja Jope, sitten kun mua ei ole enää niitä toivottamassa.
Jari.
Jari- onnea eli juuri sinulle mielekästä omaa elämää! t. jope
PoistaKiitos, Jope.
PoistaJari.
Mikä on pointti? - Jokaisessa meissä on elinvoimainen vimma vastustaa kehollisia rajoituksia. Tai ainakin erittäin monissa.
PoistaUkkoutuminen on ukkouttajien käsite, joka tyynnyttää heitä.
Niin nuoruus yrittää katsoa ylhäältäpäin.
Jari.
Ysikymppinen voi käydä suorastaan saatanallista torjuntataistelua raihnaistumistaan vastaan.
PoistaJari.
Meillä ei ole mitään luopumuksen kulttuuria. Ei ukkoutumisen kulttuuria. Jokainen tarrautuu vimmaisesti elämään ja etsii omassa ikävaiheessaan hyödylliset aspektit.
PoistaKaikin keinoin täytyy täytyy torjua puhe kuolemasta.
Ainakaan minä en kuole koskaan, vaikka täytän huomenna 68.
Jari.
On olemassa 78-vuotiaita. Ne ne vasta vanhoja ovatkin.
PoistaMitähän niille kuuluu. Ei sitä näin nuorena ymmärrä.
(Mulla oli alle nelikymppisenä vaikean aivokasvaimen epäily, jolloin täytyi tehdä tilit selväksi elämän kanssa. Siitä seurasi elinikäinen taakka, vaikka aivokasvainta ei löydetykään. En kerro mikä.)
No joo, yritän tässä hahmottaa ihmisen elämää meidän aikanamme...
Vesa voi deletoida viisautensa mukaisesti.
Jari.
Hyvää syntymäpäivää sinulle, Jari! 68 on hieno ikä. Muistahan juhlistaa sitä jotenkin. Jos tykkäät vaikkapa kahvista, jäätelöstä ja mansikoista, käy hakemassa sellaisia ja nauti parit jätskikahvit.
VastaaPoistaKiitos onnittelusta ja vinkistä, Vesa.
PoistaAjattelisin, että tähän päivään voisin sanoa jotain painavaa, mutta erityisempää ei korvien väliin ilmaannu paitsi...
Australialaisessa buddhalaisessa temppelissä on esiin laitettu sanat MAKE PEACE BE KIND BE GENTLE. Siinä on sanomaa. Sitä voi soveltaa itseensäkin. Olisi hyvä ainakin joskus olla sovussa itsensä kanssa, olla ystävällinen ja lempeä itselleen vaikkapa Vesan neuvon mukaisesti synttäripäivänä.
Sitten vuosikymmenen aikana ovat kirkastuneet kaksi sanaparia, joissa on vain yhden kirjaimen ero:
arvokas - irvokas
tärkeä - törkeä
Jos omassa persoonan kokonaisuudessa on jälkiä irvokkaasta ja törkeydestä, niiden kosketuksesta, pitäisi yrittää kaikessa ponnistautua edistämään arvokasta ja tärkeää.
*
Niin ja: kovin nopeasti kuluu elämä...
Jari.
Elämä kiitää niin nopeasti, näin se on. Sitten on sellaisia hitaita hetkiä, joissa tahtoo viipyä. Kävin äsken keräämässä 5 litraa mustikoita. Tulin syömään, ja sitten menen keräämään toiset 5 litraa. Syntyy mukavia muistoja ja hyviä hetkiä talven aamuihin. Näin tietyt tapahtumat kertautuvat ja ulottuvat koko vuodenkiertoon. Tästäpä oppi: tee tekoja, jotka kertaavat ajan keston ja voimistavat sen laatua, hyvässä mielessä tietenkin.
PoistaHyvin sanottu, hyvin toimittu.
PoistaOstin itselleni synttärilahjaksi kynänteroitinmaapalloyhdistelmän. Jostain päin kaikkeutta katsoen planeettamme on tuon kokoinen. Katsojan (alienin) sijaitessa kauempana ei sitäkään.
Toinen lahja oli muikkukukko. Kuopiossa leivottu. Se täytyy sitten laittaa uuniin. - Kerroin yllä mahdollisesta kala-allergiasta, mutta toivon, että se kohdistuu vain loheen ja silloinkin kerta kaikkiaan ahmittuna. Niin toimin. Sitten meinasi henki loppua. - Pidän ilman muuta kalasta. (En ole allergiaoireiden asiantuntija mutta kytkin ne tuon uunilohen ahmintaan. Kaipaan hyvin paljon kermaista lohikeittoa.)
Yksineläjällä elämän paineet ja ahdistukset saattavat purkautua ahmintareaktiona. - Toki on ahmivia perheitä, joissa on ruuan ahmimisen perinne. Tai ehkä riitaisa ilmapiiri päättyy aina sopuahmintaan koko perhejengin kesken.
*
Hetket ilman ideologiaa ja yritystä katsoa todellisuutta ilman jotain selitysmallia ovat mielestäni niitä tärkeimpiä.
Pitäisi lähteä sadeviitta päällä metsään kuuntelemaan sateen ääniä ja haistelemaan kosteuden tuoksuja.
Jari.
Piti olla: yritys katsoa todellisuutta ilman jotain selitysmallia ---
PoistaJari.
Kyllä. Maailmaa pitää katsoa ohi selitysten. Toki moni taustakertomus antaa myös sävyä syvyyttä havainnoille. On hyvä kiittää metsää / Luojaa / vettä saaliista. Tänään katselin puita, jotka kasvavat tuossa metsässä, ovat kasvaneet pituutta ja vahvuutta tässä 14 vuoden aikana kun olen niitä katsonut. Minulle tulivat mieleen sanat: uskossa ja armossa. Puut kaiketi kasvavat niin. Niiden toiminnassa on hyvin vähän suorittamista. Ne elävät ympäristössään. Ihmisenkin on hyvä elää ympäristössä, jossa hän voi kasvaa noin, uskossa ja armossa. Siinäpä onkin sitten tehtävää, että niin tapahtuu, että sille antaa mahdollisuuden.
PoistaKalasta tuli mieleen. Ostin sellaisia pinnassa kulkevia virheitä, poppereita. Ne pärskivät uitettaessa veden pinnassa kuin haavoittunut pikkukala. No, olen heitellyt niitä parina päivänä ja saanut niin haukia kuin ahvenia. Äsken menin laiturille ja hauki iski melkoisella ryminällä pinnassa pärskyvään vieheeseen. Sain sen ylös ja perkasin fileiksi. Pistän ne luultavasti käsikäyttöinen kalamyllyn läpi ja teen pihvejä. Tällaista! Nyt metsään.
VastaaPoistaTuosta olen aidosti ja terveesti kateellinen. Viehe järven tyyneen pintaan omassa mökkirannassa, järvikala iskee kiinni ja päätyy saman tien pannulle tai kalamyllyyn. Nauti, elämä on nyt. jope
PoistaMinun paras/kauhein kalakokemus on Vuosaaren edustan saarelta. Iiluoto. Oltiin tytön kanssa (silloin 7) kalassa samalla tapaa laiturin päästä. Onkeen tarttui yllättäen hemmetin iso särki. Vedin rantaan liukkaalle kalliolle. Huomasin etten ole varannut pulikkaa tainnutukseen kun olin varma ettei mitään kuitenkaan tule. Jättiläissärki sätkii, tyttö kirkuu. Lyön nyrkillä kalaa päähän ja silmä lentää kohtisuoraan ilmaan liioittelematta kahden metrin korkeuteen kalan päästä. Majapaikassa keitetään kalasta kaasuhellalla keittoa särjestä. Ei maistu miltään mutta joka pala syödään.
Poistajope
Kiiitos aspekteistasi, Vesa.
VastaaPoistaJatkan vielä hieman synttäripäivän mietteitä, koska päivä on kesken.
Tärkein asia mikä ihmisellä on, se on hyvä itsetunto. Sen ei tarvitse olla mahtipontinen itsetunto.
Tässä on arvoituksellisuutta.
Joillakin ihmisillä on huono itsetunto, vaikka he saavuttaisivat mitä. Joillakin ihmisillä on taas hyvä itsetunto, vaikka heidän saavutuksensa ovat aika vähäisiä noin yleisesti arvioiden.
En osaa siis sanoa mikä on saavutusten ja hyvän itsetunnon suhde.
Hyvä itsetunto ikään kuin sanelee saavutusten tulkinnan. Hyvä itsetunto on perimmäistä.
Jo lapsena ilmennyt paniikkitaipumus syö tietenkin itsetuntoa rotan lailla.
Ne joilla on hyvä itsetunto ovat ikään kuin todellisuuden nappaajia.
Ehkä evoluutio poistaa huonon itsetunnon ja sitten on vain niitä, joilla on hyvä itsetunto.
Mun itsetuntoni on päsmäröitävissä ja alistettavissa ja nujerrettavissa koska tahansa.
Ikä ei poista tätä totuutta.
Jari.
Itsetuntoon vaikuttaa tietysti se, jos ihan konstailemattomasti oma käsitys elämästä on vastakkainen ajan hengen ja sen ilmenemismuotojen kanssa.
PoistaJari.
Politiikassa hyvä itsetunto on tietenkin se ykkösasia.
PoistaÄänestäjät aistivat huonon itsetunnon eikä ääniä tule.
Tai varovaisen ja säikyn itsetunnon.
Jari.
Muuten tuosta muikkukukosta. Se oli kyllä hyvää, mutta olisin kaivannut siihen hieman lisää kosteutta ja sianlihaisuutta kalan lisäksi. Enemmän täytettä.
VastaaPoistaJotkut kai ryhtyvät kotioloissa tekemään kalakukkoja... lienee aika vaateliasta puuhaa, johon menee aikaa.
Eiköhän tämä tässä tälle päivälle.
Jari.
Vielä yksi kun synttäripäivässä on yhä hieman aikaa.
PoistaAion lisätä likkumistani ulkosalla, kun on huono sää. Kun sataa, kun salamoi, kun tuiskuttaa lunta. Kun on kova pakkanen.
Jari.
Ja tämä lopuksi:
Poista68-vuotiaalla ihmisellä pitäisi olla aika kehittynyt kyky käsittää rakkauden olemusta.
Kyky käsittää erilaisia ihmisten viluisuuksia.
Minun ikäisteni ja minun tulisi kyetä olla todellakin roolimalleja.
Jari.
Liikkuminen on tärkeää, säästä riippumatta. Liikkumalla ja erinäisiä fyysisiä töitä tekemällä löytää näköjään myös heikot kohdat ruumiistaan. Mulla on oikea olkapää ollut kipeänä jo kuukauden ja oikean jalkaterän ulkosyrjä on jonkinlaisessa pinteessä (se johtuu kylläkin jalan asennosta ja poikkeuksellisen pitkistä ajomatkoista lyhyen ajan sisään). Puusavotoissa ruumista oikein kuritetaan, mutta kuuluu asiaan. Jatkuva säännöllinen asianmukainen liikkuminen olisi tietysti parasta. Pikkukrempat on toki helppo hoitaa itsekin kun vain malttaa.
PoistaHenkiset ja sosiaaliset mallit, jotka joko hyödyttävät ihmistä tai tuottavat hänelle tuskia, syntyvät varhain ja oikeastaan pitkälti tiedostamatta. Aina voi tietenkin petrata. Rakentava ympäristö ja uudet sosiaaliset suhteet voivat onneksi korjata asioita. Perheellä on kuitenkin suuri vastuu siitä millaiset lähtökohdat ovat. Kasvatus epäonnistuu aina jotenkin mutta perusturvallisuuden tuhoaminen on kauhea karhunpalvelus.
Jari, sulla oli tuo kielikuva rotasta. Siitä tuli mieleen yhden suosikkini hieno piisi. Sen sanat kyllä osuu moneen kohtaan mitä täällä sanottu toimestasi, ja muidenkin.
VastaaPoistaPieni ja hento ote
Pidin siitä mistä kerroit, ihmisestä joka halusi muistoksi talon
Pidän siitä miten kerrot asioita tunteita
Pidän siitä mitä teet, teet sen kauniisti ja hyvin
Sinä yllätät kaikki paitsi ne jotka tietää
Pieni ja hento ote ihmisestä kiinni
Aivan sama tunne kuin koskettava tuuli
Pieni ja hento ote - siinä kaikki
Olemisen riemu ei ravistele olkapäitä
Runoilijan kehto ei ole ruusuista tehty koskaan
Hiljaisuuden huntu ei milloinkaan petä kuulijaa
Mikä nämä yhdistää? Rakkaus suureen elämään
Pieni ja hento ote ihmisestä kiinni
Aivan sama tunne kuin koskettava tuuli
Pieni ja hento ote - siinä kaikki
Turhanpäiväinen älykkyys syö ihmistä rotan lailla
Miten kaikki voi olla valmista kun ei ole edes tehty mitään?
Miten niin jalat maassa? Oletko nähnyt kenenkään kävelevän ilmassa?
Pidän sinusta siinä kaikki. Pitääkö se todistaa tuhansilla sanoilla?
Pieni ja hento ote ihmisestä kiinni
Aivan sama tunne kuin koskettava tuuli
Pieni ja hento ote - siinä kaikki
Valoa ja pimeää, ei siin ole mitään luonnotonta
Kummassakin laulussa hyvä tunne kasvaa ja kasvaa
En pidä siitä että siirtyminen vaatii mahtavia tekoja
Sateen jälkeen hiekkatiellä kauneus hehkuu ja kumartaa syvään
Pieni ja hento ote ihmisestä kiinni
Aivan sama tunne kuin koskettava tuuli
Pieni ja hento ote - siinä kaikki
jope
Omat erityissuosikkikohtani alkavat sanoilla:
PoistaTurhanpäiväinen älykkyys...
Miten niin jalat maassa....
En pidä siitä...
Sateen jälkeen....
jope
Lisäksi musa toimii.
Todella hieno biisi, yksi parhaista suomimusassa!
PoistaJoo, ainoa pieni tyylirikko tuossa hienossa biisissä on hieman kliseinen: "runoilijan kehto ei ole...."
PoistaOn kuitenkin niitäkin taiteilijoita jotka tulevat hyvin ja kauniisti katetuista pöydistä.
Jossakin viime aikoina lukemassani kirjassa, nyt en muista missä, ehkä Knausgård, ehkä joku muu, oli virke jossa sanottiin suurin piirtein niin, että "Hän näytti ihmiseltä jota pahuus ei ollut vielä koskettanut lainkaan."
Se on hyvä ajatus ja havainto.
jope
(Taisi olla Max Frischin Minä en ole Stiller.
Poistajope)
Jos miettii, että "runoilijan kehto ei ole tehty ruusuista koskaan" on eksistentiaalinen väite, niin se pitää paikkansa, olipa runoilija mistä taustoista tahansa. Runoilijan osa on aina epävarma - itse runous pitää siitä huolen, ja aika. Esimerkiksi ne poliittiset runoilijat, jotka ovat alkaneet ratsastaa jollakin aatteella runoudessaan, ovat yleensä hiljenneet jossakin vaiheessa. Tosi runous - kuten Daven biisi - elävät aivan muulla tasolla.
PoistaJoo, mä ajattelinkin, että mistä tuo tutulta tuntuva ilmaus tupsahti päähäni ja nimenomaan Daven biisistä. Jep.
VastaaPoistaJuuri nyt syö rotan lailla se kun Salama ei ole tullut terassille. Ei saapunut nimenomaan synttäripäivänäni eikä ole sen jälkeen Hänestä havaintoa.
Pakko myöntää, että kiinnyin siiliin, vaikka olikin kysymys villieläimen kohtaamisesta.
Mulla on ihan vieressä hyvin erikoinen kuntopolkumaisema. Siinä näen ihmisten kulkevan koirineen. Olen hiukan kateellinen, se on sanottava.
Olen monestikin täällä maininnut, ettei moraalini salli ottaa kesyä kotieläintä, joka saattaisi jäädä huonolle hoidolle, jos toimintakyvyssäni tapahtuisi huononnus.
Se toimintakyky... juuri se eikä sinänsä ikä.
Jari.
Mulle tässä Salamakeississä on tärkeintä, etten viime kesänä torjunut siiliä. - Jos haluaa tehdä torjunnan, ei saa ryhtyä ruokkimaan siiliä. - Jos haluaa lopettaa ruokinnan on se tehtävä heti ja täydellisesti lukemani mukaan. Toisin sanoen vesikuppi ja ruokalautanen pois.
PoistaMä olen yhä täyttänyt vesikupin.
*
Siili on villieläin. Siiliin ei voi kiinnittää käsitettä tietoinen hylkääminen. - Jotain on Salamalle sattunut ja se liittynee vaistotoimintoihin ja turvallisuuskysymyksiin tai niiden rikkoutumiseen jonkin toimijan taholta.
*
Ihminen hylkää toisen ihmisen. Sellainen on ihmisten maailma, joskus. Sielläkin pelaavat kyllä turvallisuuskysymykset.
Jari.
Hyvin ajateltu eläimestä, ja oikein, eläintä kunnioittaen.
PoistaLemmikkieläimistä se että niiden pitäminen ei ole ihmisoikeus.
Eläinpuolue toi vaaleissa esiin käsitteen eläinten huvikäyttö.
Haluaisivat sen kieltää.
Jos tarkemmin ajattelee niin oikeassa ovat.
Toisaalta esim. koiran ja hevosen ja kissan suhde on kaksipuolinen. Koirat ovat erikoistuneita symbioosiin ihmisten kanssa tuhansien vuosien aikana. Koiraa ei enää villieläimenä ole, niin riippuvainen on ihmisestä. Myös käyttökoirat, - paimen ja -metsästys.
Mutta ehkä olisi parempi jos ei lemmikkejä pidettäisi. Sille linjalle jos lähtee niin päästään lihansyöntiin.
Suomalaisen esseistin mielestä pahimpia ihmisiä ovat ne jotka tietävät mitä tuotantolaitoksissa tapahtuu, mutta eivät lopeta lihansyöntiä. Siis pahempia kuin tyypit jotka eivät tiedä ja joita ei hirveästi kiinnosta. Itse tiedän.
Ajattelen että ihmiseläin on sekasyöjä ja sen biologia tarvitsee lihaa, mutta kyllä määrästä voisi pudottaa ehkä 80 prosenttia pois. Mutta tässäkään minusta ei ole suurta muutosta tekemään. Puhutaan riistasta vaihtoehtona mutta eihän sekään ole mahdollista että vaikkapa 4 mrd planeetan asukasta saisi eläinproteiinin riistaeläimistä.
Onneksi on vielä villieläimiä. Vaikka nämä numerot ovat karmeita; koskee nisäkkäiden määrää koko planeetalla:
Villieläimet: 4 %
Ihmiset: 34–36 %
Tuotantoeläimet ja karja: 60–62 %
jope
Ei jatketa nyt enää tästä populaation koosta, mutta tuohon määrälliseen umpikujaan ei olisi ollut kuin yksi ratkaisu: ihmisten määrän suhteuttaminen oikealle tasolle - ehkä 2 mrd. Tai alle.
PoistaVoisimmehan me kaikki ryhtyä vegaaneiksi, tai "edes" vegetaristeiksi mutta siihen ei taida pystyä kuin joku seuraavista sukupolvista. Itse kykenen vähentämään eläinproteiinia mutta eihän se tuotantolaitoksia poista sellainen yleisenä periaatteena.
Olen huomannut muuten että osalla nuorista on täällä pk-seudulla menossa jonkinlainen vastaliike tähän: Olet nuori, olet varmaan vegaani -oletukseen.
Mutta haukipihvit! Siinä on ratkaisu vaikkei sekää vegaaneja tyydytä.
jope
Nopsasti: toivon ettei Salamalle ole käynyt mitään ikävää. Koirista: ovat mainioita kavereita, ymmärtävät kaikenlaista. Ja täytyy sanoa, että ainakin meidän koirat tykkäävät kalasta. Kovin paljon niille ei voi ainakaan rasvaista kalaa antaa, koska vatsa ei kestä. Järvikalaa eli ahventa ja haukea paremmin. Siinä jää teolliset pateet ja nappulat toiseksi, kun saavat aitoa tavaraa.
VastaaPoista