perjantai 21. elokuuta 2026

Mainosmies

Aina silloin tällöin joku nostaa esille ajatuksen siitä, että yritysten tulisi palkata runoilijoita tuoreuttamaan viestintäänsä.

Ilmoittaudun jonkun fiksun mainosfirman palvelukseen parilla kultturellilla työnäytteellä.
Olen nimittäin keksinyt ihan viime päivinä mielestäni kaksi iskevää ja ajankohtaista mainoslausetta.
Toinen voisi olla talven alla talojen lämpöeristystä kauppaavalle firmalle ja toinen talvirengassesongin alkuun tietylle rengaspalveluja tarjoavalle yritykselle.
Kas tässä, ainakin vanhempi polvi voisi innostua näistä:
Ei tipu lämpö,
taidan sanoo juu (Juu).
ja
Jäisellä tiellä...
On vastaus vain yksi:
Lapin Kumi.
Luultavasti suurin osa palveluja tarvitsevista tunnistaisi viittaukset ja sanaleikit ja miettisi, että noin iskevän mainoslauseen takana täytyy olla hyvää toimintaa.

tiistai 11. elokuuta 2026

Merkintä

 

Tekoäly lukee uutisen persoonattoman äänellään

yksisataayhdeksän

muistikynä piirtää mieleen


paju juoksee, pilvet hyppivät

sateessa tuoksuvat pisarat

 

myös männyn kylki

voi olla vaaleankeltainen, harmaanpuhuva

kuin ahvenen tuikki keskellä kaisloja


PS. Hankin uuden kalamyllyn. Siinä on kunnon terä, joka vanhasta appivanhemmilta saadusta myllystä jostakin syystä puuttui - havaitsin asian purkaessani laitteen. Nyt jauhaminen onnistui vallan mainiosti. 

lauantai 25. heinäkuuta 2026

Haukipihvejä

 


Kesän ehdoton viehevalinta on popperi. Se sopii kaikkien petokalojen pyyntiin - jopa niin hyvin, että on pakko alkaa tehdä ex tempore haukipihvejä niin kuin kävi tänään. Vain muutama hetki siitä, kun hauki hyökkää lumpeikosta pinnassa räpiköivän saaliin kimppuun...


Näiden pihvien resepti syntyi tehdessä. Valmistin hauesta nahattomat fileet. Otin enimmät ruodot pois eli käytännössä kylkiruodot, mutta ylitarkka ei tarvinnut olla, koska liha jauhetaan tai hakataan siten ettei ruodoista ole haittaa.

Kaivoin kaapista vanhan lihamyllyn, mutta eihän se toiminut kunnolla. Niinpä otin puukon ja sakset, ja kun aikani työskentelin, minulla oli kunnon satsi haukijauhelihaa kulhossa.

Jauhettuun haukeen lisäsin pari munaa, tilkan kermaa ja kaapista löytämäni corn flakes -murojen jämät - murskasin murot, ne toimivat korppujauhojen tapaan tässä reseptissä, koska korppujauhoja ei ollut. Maustoin seoksen suolalla ja pippurilla, jossa oli mukana hiukan chiliä, sekä mausteyrteillä. 

Sekoitin käsin taikinan taas hyvin ja puristin joukkoon sitruunaa. Annoin olla hetken ja paistoin voissa sopivina annoksina. Todella hyvä koostumus ja herkullinen maku!

Tässä oli mukana tietynlainen haastekin, koska Jope on toistuvasti puhunut kalapihveistä tai -pullista. Nuo lautasella makoilevat pihvit jäivät huomiselle.


lauantai 18. heinäkuuta 2026

Leino ja Wiskari


En olisi ihan heti ajatellut, että Eino Leinon legendaarisen "Elegian" loppusointupari tulee uudelleen käytetyksi Arttu Wiskarin biisissä AAAA - runojen teemoissa on yhtäläisyyksiä vaikka käsittely- ja lähestymistapa poikkeavatkin toisistaan:

Turhaan, oi turhaan
tartun ma hetkehen kiini;
riemua ei suo
rattoisa seura, ei viini.
(Leino, "Elegia")

Eilen illalla huikalla flindan join
Ylimaallisen tuntemuksen koin
Rakas äitini pullosta kuiskasi:
"Ton on oltava viimeinen viini
Poika, ota ittees niskasta kiinni!"
(Wiskari, "AAAA")

Wiskarin myös humoristisia tai tragikoomisia piirteitä sisältävän biisin opetus on kertosäkeistössä:

Ammatti, Akka, Asunto ja Ajokortti
Niistä miehen täytyy huolehtii
Vaikka silmät kii
Muuten joutuu vaikeuksiin
Ammatti, Akka, Asunto ja Ajokortti
Jos kaksi neljästä menettää
Harva selviää
Pohja elämän häviää

Leinolla ei juuri opetuksia ole, vain toteamus siitä, miten elämässä on turha taistella kohtaloaan vastaan:

Toivoton taisto
taivaan valtoja vastaan!
Kaikuvi kannel;
lohduta laulu ei lastaan.
Hallatar haastaa,
soi sävel sortuvin siivin.
Rotkoni rauhaan
kuin peto kuoleva hiivin.

tiistai 23. kesäkuuta 2026

Savustushommia

 

Tästä se taas lähtee, kesän ensimmäinen savustussessio - pääosassa Helmin ja mun pyytämät ahvenet. Mulla on ollut tällainen savustuspaikka jo muutaman vuoden. Löysin tienposkesta tienteossa hajotetun kiven ja kannoin lohkoja auton takakonttiin ja kokosin niistä tuollaisen tulisijan. Savustuspönttö on tehty happoteräksestä. Se on vaimon veljen työpaikalta Torniosta. Sillä on savustettu vaikka kuinka monta vuotta, kohta varmaan parikymmentä. Virvelillä järvestä nousee mukavan kokoista ahventa. Maustamiseen ei tarvita savun lisäksi kuin suolaa - maku on taivaallinen.







lauantai 20. kesäkuuta 2026

Toinen näkemys

Olipa kerrassaan toisenlainen haastattelu kuin mitä yleensä kuulee mediassa. Jukka Savolainen: https://m.youtube.com/watch?v=WJou000emto

keskiviikko 17. kesäkuuta 2026

Ossi Nymanin Alkuhuuto

 

Luin Ossi Nymanin uusimman eli Alkuhuudon viime vuodelta (2025) toisena kesäkirjanani. Romaanissa on kolmannen persoonan kerronta. Mielestäni se tekee henkilöistä enemmän konstruktioita kuin Nymanin autofiktiivisemmissä teoksissa (siis lukukokemuksen tasolla). Samalla Nymanin kerronnalle ominainen rehellisyys ja vaarantuntu ovat askelen kauempana, ikään kuin hallituissa laboratorio-oloissa. Omalaatuinen huumori ja tarkka lause ovat jäljellä, mutta intensiteetti ei ole sama kuin esimerkiksi Röyhkeydessä ja Häpeärauhassa.

Jotenkin kolmaspersoonainen kerronta ei kestä banaaleja mutta ei myöskään kovin nokkelia juttuja - etenkään dialogeissa - aivan samaan tapaan kuin ensimmäiseen persoonaan sidottu kerronta ja sisäinen puhe.

On selvää, että kirjailija haluaa hakea ääneensä uusia tasoja. Tässä niitä syntyy. Minulle tuli jatkuvasti mieleen kaksi muuta suomalaista kirjailijaa (enkä tarkoita nyt Kari Hotakaista, joka hänkin on jonkinlaisena isähaamuna mukana lakonisessa mutta tarkoin mietityssä lauseessa): huumorissa ja Toivon hahmon rakentelussa Jorma Korpela ja etenkin Martinmaa, mieshenkilö (1948) sekä lopun yllättävästi repeilevässä rakenteessa Jaakko Yli-Juonikkaan varhaisempi tuotanto Vanhan merimiehen tarinaan saakka.

Hyviä proosalukusuosituksia otetaan vastaan - käyn tässä lähipäivinä kirjastossa / kirjakaupassa, vaimon kanssa kuunnellaan sitten dekkareita!