Aati ja Selma

 

I

Äitini isän tarina ennen kuin ei ole ketään, joka sen kertoo.

Aati, vuorenkuningas, tuli pihaan syntapillaan. Pankaa sauna lämpenemään, huusi

ja jätti mopon jalustalleen portaiden viereen. Tarakalla laukku, ja siinä pullo,

nosti sen portaalle ja istui katsomaan pakkaslauantaita

ja perhettään, ryyppy ryypyltä ne liukenivat kauemmas.

 

Selma tuvassa ja lapset kuka missä, portailla hän yhä räjäytti tienpohjaa,

kirosi työnjohtajaa, pyyhki lahkeisiin käsiensä tärinää

ja otti voiton sielunsa kivistä

polttavilla suullisilla.

    

Pimeä pimeä pimeä pimeä pimeä pimeä

metsän rajassa pimeä pimeä usva nousi

pimeä pimeä pimeä pimeä pimeä pimeä

                                                                   nousi jo tilkulla,

johon hän oli kylvänyt ruista.

 

II

Aati aloitti kirjat lopusta, hän tahtoi tietää

mihin tarina päättyy

 

Adiel Talvilahti itse

päätyi saunan lauteelle

kuin olisi käpertynyt siihen pestäväksi

 

Minä en aloita alusta

tai lopusta, en tiedä niistä mitään

kuuntelen vain

 

III

Selma oli Jääskestä

kylä jäi sodan jalkoihin, tuli lähtö Jepualle

aamusta iltaan hän pakkasi hallissa purua

oli pakko päästä pois

 

käsi kauhomassa puulastuja

keuhkot täynnä pölyä

hän näki Adielin

 

Talojen pohjia ja teitä, kaivoja

niitä kaikkia Adiel sai dynamiitillaan aikaan

Selma hakeutui seuraan

 

He lähtivät Jepualta

Aatin kotikuntaan

Selma oli raskaana.

 

IV

Aati ei puhunut lapsille sodasta, hän joi serkkunsa kanssa

Martta-mökillä viittoi kirkon pihaan ja sanoi

Menkää katsomaan siellä he makaavat ja minä ryyppään.

Yömyöhään Selma odotti, että mies nukahtaisi

Äiti piiloutui komeroon, me lapset pelkäsimme vintin rapussa,

isä särki komeron oven sorkkaraudalla.

Isä vihasi äitiä, en osaa sanoa sitä mitenkään muuten.

 

V 

Mulla kipeytyi hammas. Pääsin lääkäriin, ja lääkäri repi kaikki viisi reikäistä

 

pois... Repi ne irti ja lähetti kotiin, kävelin kilometritolkulla tuiskussa verta

 

sylkien, vaatteet lumikoppurassa. Ei penisilliiniä, leuka tulehtui, paisui märästä,

 

levisi kaulalle. Uunin pankolta hyppäsi kissa syliin ja tassullaan rikkoi paiseen.

 

VI

Sinä tammikuun yönä äiti herätti meidät.

Isä on saunassa, täytyy mennä katsomaan.

Isä makasi keskilauteella, kylmä, minä kosketin häntä.

 

Komerosta laudan päältä löytyi sepelvaltimolääkkeet,

isä ei ollut kertonut meille niistä.

Sinä yönä tuli Mäntän tehtailta haju, vielä tänäänkin

se haisee isän kuolemalta.

 

VII

Hautajaisten jälkeen Selma, perheenpää, sai kunnalta motin halkoja,

ja niin loppui äitini lapsuus. Aati ei enää ryypännyt palkkaansa,

pelottanut perhettään, mutta lapset joutuivat töihin, äitinikin,

neljätoistavuotias, lastenkodille, ehkä mielessään joululahjaksi saamansa

Aku-servietti ja joku hyvä sana. Isosisko sai töitä Ruotsista, veljet Helsingistä.

Valo kasvoi heissä hitaasti kuin kuoleman kynsissä.

VIII

Kun joku lähtee minkä paikan hän jättää? Senkö, johon kaipaa,

vai sen, johon ei koskaan palaa?

Aina jää jotain, esineet käyvät raskaiksi

hylkäämisestä, häpeästä, rakkaudesta.

Minkä naamion nämä kasvot kätkevät,

kun yö on sokea.

Aforismi

 

Elämä, pienessä kuvassa, omissa nahkoissa elettynä, nopea

ja väkivaltainen rakennemuutos, ilmastonmuutos.

Runominän vuosi

 

Kirjoitin taas kritiikin Kiiltomatoon, tällä kertaa kirjallisuusesseistiikasta eli Vesa Rantaman Runominän vuodesta (Siltala, 2026): https://kiiltomato.net/critic/runominan-vuosi/

Mainosmies

Aina silloin tällöin joku nostaa esille ajatuksen siitä, että yritysten tulisi palkata runoilijoita tuoreuttamaan viestintäänsä.

Ilmoittaudun jonkun fiksun mainosfirman palvelukseen parilla kultturellilla työnäytteellä.

Olen nimittäin keksinyt ihan viime päivinä mielestäni kaksi iskevää ja ajankohtaista mainoslausetta.

Toinen voisi olla talven alla talojen lämpöeristystä kauppaavalle firmalle ja toinen talvirengassesongin alkuun tietylle rengaspalveluja tarjoavalle yritykselle.

Kas tässä, ainakin vanhempi polvi voisi innostua näistä:

Ei tipu lämpö,

taidan sanoo juu (Juu).

ja

Jäisellä tiellä...

On vastaus vain yksi:

Lapin Kumi.

Luultavasti suurin osa palveluja tarvitsevista tunnistaisi viittaukset ja sanaleikit ja miettisi, että noin iskevän mainoslauseen takana täytyy olla hyvää toimintaa.

Merkintä

 

Tekoäly lukee uutisen persoonattoman äänellään

yksisataayhdeksän

muistikynä piirtää mieleen

paju juoksee, pilvet hyppivät

sateessa tuoksuvat pisarat

 

myös männyn kylki

voi olla vaaleankeltainen, harmaanpuhuva

kuin ahvenen tuikki keskellä kaisloja

PS. Hankin uuden kalamyllyn. Siinä on kunnon terä, joka vanhasta appivanhemmilta saadusta myllystä jostakin syystä puuttui - havaitsin asian purkaessani laitteen. Nyt jauhaminen onnistui vallan mainiosti. 

Haukipihvejä

 

Kesän ehdoton viehevalinta on popperi. Se sopii kaikkien petokalojen pyyntiin - jopa niin hyvin, että on pakko alkaa tehdä ex tempore haukipihvejä niin kuin kävi tänään. Vain muutama hetki siitä, kun hauki hyökkää lumpeikosta pinnassa räpiköivän saaliin kimppuun...

Näiden pihvien resepti syntyi tehdessä. Valmistin hauesta nahattomat fileet. Otin enimmät ruodot pois eli käytännössä kylkiruodot, mutta ylitarkka ei tarvinnut olla, koska liha jauhetaan tai hakataan siten ettei ruodoista ole haittaa.

Kaivoin kaapista vanhan lihamyllyn, mutta eihän se toiminut kunnolla. Niinpä otin puukon ja sakset, ja kun aikani työskentelin, minulla oli kunnon satsi haukijauhelihaa kulhossa.

Jauhettuun haukeen lisäsin pari munaa, tilkan kermaa ja kaapista löytämäni corn flakes -murojen jämät - murskasin murot, ne toimivat korppujauhojen tapaan tässä reseptissä, koska korppujauhoja ei ollut. Maustoin seoksen suolalla ja pippurilla, jossa oli mukana hiukan chiliä, sekä mausteyrteillä. 

Sekoitin käsin taikinan taas hyvin ja puristin joukkoon sitruunaa. Annoin olla hetken ja paistoin voissa sopivina annoksina. Todella hyvä koostumus ja herkullinen maku!

Tässä oli mukana tietynlainen haastekin, koska Jope on toistuvasti puhunut kalapihveistä tai -pullista. Nuo lautasella makoilevat pihvit jäivät huomiselle.

Leino ja Wiskari

En olisi ihan heti ajatellut, että Eino Leinon legendaarisen "Elegian" loppusointupari tulee uudelleen käytetyksi Arttu Wiskarin biisissä AAAA - runojen teemoissa on yhtäläisyyksiä vaikka käsittely- ja lähestymistapa poikkeavatkin toisistaan:

Turhaan, oi turhaan

tartun ma hetkehen kiini;

riemua ei suo

rattoisa seura, ei viini.

(Leino, "Elegia")

Eilen illalla huikalla flindan join

Ylimaallisen tuntemuksen koin

Rakas äitini pullosta kuiskasi:

"Ton on oltava viimeinen viini

Poika, ota ittees niskasta kiinni!"

(Wiskari, "AAAA")

Wiskarin myös humoristisia tai tragikoomisia piirteitä sisältävän biisin opetus on kertosäkeistössä:

Ammatti, Akka, Asunto ja Ajokortti

Niistä miehen täytyy huolehtii

Vaikka silmät kii

Muuten joutuu vaikeuksiin

Ammatti, Akka, Asunto ja Ajokortti

Jos kaksi neljästä menettää

Harva selviää

Pohja elämän häviää

Leinolla ei juuri opetuksia ole, vain toteamus siitä, miten elämässä on turha taistella kohtaloaan vastaan:

Toivoton taisto

taivaan valtoja vastaan!

Kaikuvi kannel;

lohduta laulu ei lastaan.

Hallatar haastaa,

soi sävel sortuvin siivin.

Rotkoni rauhaan

kuin peto kuoleva hiivin.