Mutapainia

Hyvissä asemissa olevien keski-ikäisten valtakamppailuja, joissa todentuu teini-ikäisten narsistien tunne-elämä.

Päätös

 

Joka päivä voi päättää, kuunteleeko pari tuntia Chopinia vai ihmisten puheita heidän asioistaan, jotka esitetään meidän kaikkien asioina.

Keskustelu Ranskan tilanteesta

 

Erittäin asiallinen ja informatiivinen keskustelu Ranskan kireästä tilanteesta ja poliittisesta kentästä - analyyttinen, paras mitä olen tähän mennessä kuullut. Puheenaiheen tasoero isoihin mediataloihin verrattuna on valtava - on aikaa keskustella, kehitellä ja pohtia, tehdä sivupolkuja, tuotanto ja yksi haastateltava, näin se menee: haastattelussa Pekka Väisänen

Talvirunosarja

Kirjoitin pari vuotta sitten tällaisen talvirunojen sarjan. Saa nähdä, tuleeko sille käyttöä.

  

I

Halla keväällä,

pakkanen syksy-yönä,

niissä on tämän

muotokuvan raamit. Kuu

seuraa toistaan, sees haihtuu

 

siron tammipuun

aamuhälinään: koiran

haukku säestää

kultaisia kelloja,

lehtikullanohuita.

 

II

Kenties hiihtelen

tänne kevään kirkkaana

aamuna: taivaan

loiste, hanget kantavat,

jäljet lumen selässä

eivät ole ihmisten.

 

Kuuset takeissaan

helmensinistä lunta

ja tiaisia.

 

Pakkasen hyväilyssä

sukset liukuvat,

metsänrannassa

rikkonaiset kumpareet,

tykkyjen hieroglyfit,

kaikki peittynyt lepoon.

 

III

Jäässä maa, hanki

terästä, silti linnut

alkavat laulun:

tiaiset, rastaat, koko

metsän kaikukammio.

 

Koivujen savu

leijuu kuin keijut yli

männikköpirtin.

Lumessa on hirvien

ja ilvesten jälkiä.

IV

Kuusikkopolun

jääkatedraalit

nousevat kuin vuoristot –

 

kylmät ja kuivat

tuulet soivat kuiluissa

niin kuin ei ääni lainkaan.

 

Aamu aamulta

jatkamme hakkuuaukon

lumipolkua.

 

Kuin Boschin helvetissä

jänis päättä hangella.

V

Kulkija, joka

seisoo lumessa, itse

tyhjänä katsoo

tyhjää, jota ei ole,

sekä tyhjää, joka on.

Valo, jota ei luotu,

pimeä, joka kasvaa,

kulkee kaiken lävitse.

VI

Ohut härmä ei

sula kanelipuiden

oksien alta –

kerrotaan Li Hen

äidin sanoneen:

Poikani ei lopeta,

 

hioo säkeitään, kunnes

oksentaa sydämensä.

 

Yö, taas näen kuun:

lävistää huurrekoivun,

lävistää muiston

 

valkoiset siivet, lunta

vain hennoilla juurilla.

VII

Sytytän tuohuksen,

hiljalleen se palaa jalassaan,

 

tuoksu työläisten vahaa,

muoto ikiaikainen.

 

Ulkona pimeässä

kolme liekkiä kertoo:

 

näemme läpi sen

mikä näkyy.

 

Yöllä auringot

ilmestyvät kaukaisuudessa.

Viesti

 

Joku hallinnosta lähettää viestin: Vielä ehdit ilmoittautua koulutuksiin - aiheena kysymysten tekeminen tekoälyn avulla. Juuri aamulla koiria ulkoiluttaessani olen päättänyt: kymmenen viimeisen kierroksen ajan keksin kysymykseni aivan itse.

Syysrunot (Chatgpt ja mä)

 

Pyysin tekoälyä kirjoittamaan syysrunon, jossa on kolme säkeistöä ja seuraavia sanoja: aurinko, uuni, pöllö, ilves, aika, pyörre, haamut, seinä, elämä, kuolema, painajaiset... ja suurin osa muista sanoista, jotka näkyvät omassa runossani tekoälyrunoilun alla. Sain seuraavan mitallisen (tai ainakin loppusoinnullisen) runon:

Syksyn pyörre

Aurinko metsän taa jo vaipuu,

haamut hiipii, ilta saapuu.

Uuni lämmittää pientä tupaa,

viileä tuuli kolkuttaa, lupaa.

Seinät kuiskaavat tarinoitaan,

painajaiset hiipivät uniin salaa.

Mäyrä kulkee lehtien alla,

ilves hiipii kuutamolla.

Pöllö huutaa oksan päällä,

kuuset hymisevät metsän hämärässä.

Metsäpalo jättää jäljet maahan,

hiljaisuus laskeutuu metsän haahmaan.

Elämä etsii uusia paikkoja,

kuolema sulkee vanhoja aikoja.

Aika lentää, lehdet pyörii,

tuuli nostaa kultapyörteen.

Syksyn pyörre kaiken muuttaa,

menneen muistoja hiljaa huuhtoo.

Elämä ja kuolema kulkevat rinnakkain,

kunnes talvi peittää maan valkeaan.

Näyte paljastaa vähintäänkin tekoälyn ajatuksen siitä, millainen runo on (loppusoinnullinen, narratiivinen, kaikin puolin hiukan koneellisessa ja odotuksenmukaisessa tasapainossa). Varmasti jonkun mielestä runo on hyvä, parempi kuin suurin osa ihmisistä muutamassa hetkessä kirjoittaisi. Siinä on myös mielenkiintoinen sana "haahmaan"!

Vertailun vuoksi oma runoni, josta idea lähti. Olen kirjoittanut kolme säkeistöä aivan eri aikoina, noin vuoden aikana. Tänä aamuna yhdistelin ne yhdeksi runoksi. Mielestäni itse kirjoittamassani runossa näkyy ihmisen sisäisyys ja ajatteluprosessi eri tavalla - en silti kiistä, etteikö joku voisi auttaa tekoälyäkin kirjoittamaan samaan tapaan:

Jotkin paikat pysyvät kylminä:

huoneissa tuuli, vaikka kuuset hymisevät hiljaa

ja auringon uuni hehkuu, ikuisuuteen jatkuva metsäpalo.

Haamut vaeltavat, ajan pyörre osuu

seiniin, ja aurinko on tuhkaa – unen karsikosta hiipii

mäyrä, ilves ja viimein pöllö sakkasiivin.

Vaihdan valoisien öiden painajaiset

syksyn pimeisiin: kuolema ei korjaa mitään siitä

mitä elämä oli.

Kommunismin historia Suomessa

 

Nyt on Puheenaiheessa erittäin mielenkiintoinen jakso: Kommunismi Suomessa. Pistin itse kuunteluun.