Taite

Aika mekosti tää alesmäki vie,

eilen ehto haahmo heräytti vielä.

 

Tarvo, taukoo taiten kiero tie,

viitaan itses viskaa, varvastele sielä.

 

Missä melakka ja maukas maidon-kuori,

sieltä saalis siivoo, Sariolaan suori;

 

toivos tahto teateri ole ei,

uumous uusi, verhottu vain vuori.

 

Päivän mietelause

Oma kansa ensin -ajattelu

on vahingollista" -ajattelu

on vahingollista omalle kansalle.

*

"Eivät ne rahat minnekään

ole kadonneet" -ajattelu 

saa miljarditkin katoamaan.

Ruotsin vaalit ja näkymiä kauemmas

Ruotsissa oikeisto-/porvariblokki vei vaalivoiton täpärästi vasemmistolta, ja kyse oli joistakin kymmenistä tuhansista äänistä.

Näkökulma, josta en ole nähnyt juttua ainakaan Suomessa: Olisiko vasemmiston (etenkin sosiaalidemokraattien) pitänyt tehdä vielä jotain lisää maahanmuuttaja-alueilla ennen vaaleja? Tätä sosiaalidemokraatit joutuvat varmasti pohtimaan lähiaikoina ja ennen kaikkea pidemmällä tähtäimellä.

En väitä, että tämä mahdollinen puutteellinen poliittinen interventio, mikä se sitten olisi voinut olla, selittää kaikkea täpärästä tappiosta, mutta tarjoaa kuitenkin tarkemmin pohdittavan alueen asiakokonaisuuteen, jossa on paljon samoja tekijöitä (onnistunut / epäonnistunut integraatio, kehitysmaista peräisin oleva maahanmuutto ja yhteiskuntarauha).

Nyt nimittäin islamilainen Nyans-puolue keräsi todella isot äänisaaliit Ruotsin suurkaupunkien muslimivoittoisilta alueilta ja käytännössä vei vasemmistolta ratkaisevia ääniä, vaikka vasemmistopuolueetkin pärjäsivät melko odotuksenmukaisesti eli hyvin maahanmuuttajavoittoisissa kaupunginosissa.

Kannatusnousuun ylsivät myös ruotsidemokraatit, mutta aivan toisilla alueilla.

*

Mielenkiintoinen yhtymäkohta on sekä ruotsidemokraattien että Nyansin äänenpainoissa: molemmat sanovat laittavansa Ruotsissa kuntoon sen, mikä on sosiaalidemokraattien johdolla ja toki muidenkin avustuksella sotkettu.

Olisi hauska kuulla, mitähän tämä nyt sitten eri tapauksissa on tarkoittavinaan. Lyhyesti: ruotsidemokraattien kritiikki osuu maahanmuuttoon ja yhteiskuntasuunnitteluun, Nyansin kritiikki taas liittyy vähemmistökysymyksiin ja islamin kohteluun, mutta on näkökulmaltaan niin erikoista, että jokainen voi itse ottaa siitä halutessaan selvän. Puolue kutsuu itseään väliin "tyytymättömyyspuolueeksi", ja sen kohteena ovat ihmiset, jotka eivät näe Ruotsin kohtelevan maahanmuuttajavähemmistöjään reilusti. Tässäkin on "virallisempi" puolueohjelma, ja sitten pitkälti arabiaksi käytävä keskustelu ja epävirallinen vaikutus, johon on ilman kielitaitoa vaikea edes päästä kunnolla käsiksi.

*

Ennustan Nyans-puolueelle tai jollekin sen jatkoversiolle kasvavaa kannatusta lähivuosina. Äänestäjäpohjaa riittää, ja Nyansin ohjelma on sellainen, että se kokoaa vanhoillisia arvoja kannattavia muslimeita eikä ainakaan suoranaisesti tue sosiaalidemokraattien ja muiden puolueiden ideoimaa integraatiota, koska siihen liittyy monia epäluottamuslauseita Ruotsia ja maallistunutta kulttuuria kohtaan. Vaikutuskanavat ovat usein arabiaksi.

Tällainen poliittinen trendi on olemassa vielä pitkään huolimatta muslimien maallistumisesta ja islamin mahdollisista reformaatiokehityksestä; uskontojen reformaatio saati maallistuminen ovat vuosisatoja pitkiä prosesseja eikä islamissa näy tästä laajamittaisia merkkejä, ei edes muutoin - kristinuskon suhteen - maallistuneessa Euroopassa. Toki maallistumisen kehityskulut voivat olla nopeitakin, mutta niin voi olla lujaa myös pitäytyminen omassa uskonnollisessa maailmankuvassa, ja islamissa se on korostuneesti kiinni yhteiskunnan arvioinnissa; vieraassa yhteiskunnassa omasta perinteestä kiinni pitäminen usein korostuu.

Toisaalta Nyansin mahdollinen nousu voi olla omiaan kirittämään oikeistopuolueiden suosiota. No, sekin riippuu monesta seikasta ja on toistaiseksi spekulaatiota, mutta en pidä tällaista kehityskulkua lainkaan mahdottomana.

Se on kuitenkin tosiasia, että Nyans pystyy saamaan esillä pitämillään teemoilla kannatusta identiteetistään kiinni pitäviltä muslimimaahanmuuttajilta ja että se vie jatkossakin mahdollisia ääniä nimenomaan vasemmistolta. Tämä on Ruotsin poliittisen ilmaston ja valtatasapainon suhteen minusta hyvin olennainen seikka.

Jos Nyans onnistuu keräämään islaminuskoiset taakseen edes jossain määrin, on se muutamassa vuosikymmenessä tai mahdollisesti nopeamminkin Ruotsin suurimpia puolueita pelkästään nykyisen demografisen kehityksen eli syntyvyyden nojalla. (Jokainen voi tarkastaa demografiaan liittyvät tunnusluvut ja ennusteet vaikkapa Wikipediasta.)

*

Mitä sitten tapahtuu Ruotsin haavoittuville alueille ja kasvavalle rikollisuudelle lähiaikoina on aivan toinen juttu. En usko, että siinä tapahtuu ainakaan nopeasti paljonkaan myönteistä kehitystä, olipa vallassa millainen hyvänsä hallituskoalitio.

Lähiaikojen haasteet ovat varmasti Ruotsissakin seuraavat: energia, talous, kaupunkialueiden tasapaino, Itämeren turvallisuusympäristö ja muut tällaiset.

Loukku

 

Aina kun rakenteesta uhkaa tulla loukku, on helpointa aluksi sanoa, että ei itse rakenteessa ole vikaa, se on vain käsitetty väärin. No, näinkin voi joskus olla, mutta kyllä useimmiten vika on itse rakenteessa. Tosin sopivalla mielikuvituksella loukustakin voi taikoa aikansa vaikka mitä kätevää, kunnes lopulta on todettava: kyllä se oli loukku, eiköhän kiivetä näitä ruumiita pitkin pois.

Absurdi maailma

Suomessa on panostettu vuosikaudet koko yhteiskunnan sähköistämiseen. Nyt saamme olla tarkkana, ettei verkko pimene, se on kiinni ihan jokaisesta pienestä valinnastamme, eikö niin?

Siksi saamme jatkuvalla syötöllä seuraavanlaisia ohjeita (ja muitakin): sähköuunia tai -liettä ei kannata käyttää, jos voi lämmittää ruokansa mikrossa; hiustenkuivaajan sijaan olisi hyvä käyttää papiljotteja; saunominen kannattaa jättää väliin; samoin on syytä säästää lämmityksessä ja lämpimässä vedessä, ellei halua konkurssiin, mutta tarkkana pitää säästämisessäkin olla, ettei pilaa taloaan tai saa legionellaa; teollisuudessa kannattaisi siirtyä pelkkiin yövuoroihin, jotta on mahdollista pitää työntekijät (ainakin osa heistä) samalla kun sähköt ovat päällä; sähköautoja kehotetaan ostamaan mutta niitä ei kannata ladata.

Asiat Euroopassa eivät kuitenkaan ole aivan niin hullusti kuin Venäjällä. Putinin valtakunnassa ihmisten kannattaa välttää kerrostaloja, sillä ehkä jo kaksikerroksinen talo aiheuttaa varteenotettavan putoamisen ja kuoleman riskin. Toisaalta ne, jotka ovat oppineet välttämään taloja ja parvekkeita, eivät välttämättä ole ymmärtäneet, että myös veneet ovat vaarallisia ja aiheuttavat nekin putoamis- ja hukkumisriskin. Autoa ei kannata käynnistää, ellei ole tarkastanut sitä huolella pommin varalta.

Olkaamme siis iloisia maksaessamme kallista sähköä turvallisessa ja toimivassa maassamme. Jos elintasomme putoaa, emme sentään putoa kerroksista tai veneestä, ellemme sitten oman epätoivoisen päätöksemme vuoksi, tai jos menetämme pankille asuntomme, emme sentään menetä henkeämme.

Ja kannattaa myös muistaa ministereiden hyvät neuvot energiakriisistä selviytymisessä: Rikkaat, käyttäkää säästöjä, realisoikaa omaisuutta (Tytti Tuppurainen, SDP), ja, köyhät, jos rahat eivät riitä sähkölaskuun, turvautukaa sossuun (Annika Saarikko, Kesk). En ole kuullut neuvoja yrittäjille tai keskiluokalle, mutta luultavasti ministerit pärjäävät paremmin binäärisellä ajattelulla.

Entä jos esimerkiksi Saksa romahtaa energiaratkaisujensa vuoksi ja Euroopan sähkökriisi kestää kaksi tai kolme vuotta? Sitten tulee varmasti uusia täsmäohjeita. Voi toki tulla myös väestösiirtymä omaan mahdottomuuteensa murenevalta Venäjältä.

Ukraina etenee

Ukrainasta hyviä uutisia sotaa alusta saakka seuranneen ja analysoineen Emil Kastehelmen twiittiketjuun tiivistettynä:

https://twitter.com/emilkastehelmi/status/1568294714029342726

Jos Venäjä ei mene ydinaseiden käyttöön tai räjäytä ydinvoimaloita, se saa vielä turpaansa, mikä onkin oikeus ja kohtuus.

Toivottavasti sekasorto leviää venäläisten sotajoukkojen keskuudessa nyt mahdollisimman suureksi. Siinä saattaisi olla momentumin mahdollisuus, jos länsi pystyy yhtenäisenä ja jatkaa tukeaan.

Suomalaiset?

Arveluja hetken päähänpistosta.

Suomalaiset eivät lyö nyrkkiä pöytään tai lähde kaduille, vaikka huomaavat yksittäisten asioiden huonontuvan olosuhteiksi. Häiriöiden aiheuttaminen tuntuu kiusalliselta, epäluontevalta.

Suomalaiset ovat tottuneet olemaan johdettavia, myös johtajat ovat.

Tuulisimmille paikoille on vaikea saada fiksua ja osaavaa porukkaa, vaikka reservi on fiksu, ainakin suhteellisen.

Haemme järkevästi yhteistyötä, mutta meidät on helppo istuttaa kuvioon, jossa olemme kokoamme suurempia vastuunkantajia.

Olemme luottavaisia, ja meissä on jotakin alistuvaa.

Mieluummin syyllistymme ja otamme itseemme kuin lähdemme penäämään oikeuksiamme.

Melkein kaikki menee läpi, kunhan se kaupataan hyvyytenä tai uhritienä tai pääsynä asioiden oikealle puolelle. 

Oma pieni piiri ja sen rauha riittää, niin kauan kuin sitä ei vakavasti uhata.

Emme osaa varsinaisesti pitää puoliamme ennen kuin jotain todella ikävää tapahtuu.

Toisaalta osaamme sitten kuitenkin katastrofien sattuessa toimia jokseenkin järkevästi.

Osaamme varautua salaa, ainakin yksilötasolla, ja joustaa.

Kollektiivisesti luotamme hiukan liikaa siihen, että tässä edellä kuvatussa asemassamme, toisten johtamina, meille käy hyvin.

Suhteelliset onnistumisen eväät ovat ulottuvilla niin kauan kuin johtajilla on edes jonkin verran käytännöllistä järkeä ja kokemusta kovasta maailmasta.

Luultavasti olemme täydellisiä hallintoalamaisia.