torstai 1. joulukuuta 2022

Yhteisö ja tiedostamaton

 

Tiedostamattoman paikka on siellä missä emme sitä tiedosta.

Entä jos yhteiskunta toimintoineen ja valintoineen alkaa muistuttaa yhä enemmän tiedostamatonta ja paljastaa itsensä oireina, ja me istumme aloillamme ja puhelemme toisillemme täydellisin, mutta todellisuuden kannalta epäkoherentein ja epämääräisin lausein, jotka kuitenkin tuntuvat rauhoittavilta ja turvallisilta ja korrekteilta, koska ne selittävät edes jotain ja tiedämme, että tiedostamattoman paikka on siellä missä emme sitä tiedosta?

Jungia muunnellen: yhteisön varjo on sitä tiheämpi ja synkempi, mitä vähemmän se on yhteisön ja sen jäsenten tietoisessa elämässä läsnä.

Varjo on moraalin kaltaisten käsitteiden yläpuolella.


*

Olipa miten hyvänsä, olen vakaasti siinä uskomuksessa, että kukin aika luo oman tiedostamattomansa, olkoonkin että ihmisyyden perusrakenteet, kuten ryhmärakenteet säilyvät jossakin muodossa ja että myös ryhmäoireilu ja joukkojen hulluus ja ryhmävoimien manifestoitumiset ovat tyypillisiä ihmisyyden muotoja... Ja että aivan suomeksi sanoen joukossa tyhmyys tiivistyy.

Ajatelma opportunismista

 

Voisiko yksi opportunismin muoto olla se, että joku keksii niin hyvän maailman tai niin eettisen suunnitelman, että heti kun se on lausuttu julki on takuuvarmaa, ettei sitä koskaan voida toteuttaa, mutta silti asia kuulostaa niin hyvältä ja oikealta, että on liki mahdotonta olla pitämättä tuosta maailmasta ja sen esittäjästä, saati että oikopäätä vastustettaisiin asiaa?

Minusta tämä arvelu näyttää pätevän kaikenlaisiin poliittisiin liikkeisiin ja suuntiin jossakin määrin. Ne saavat kannatusta juuri tällaisen opportunistisen mekanismin kautta, jossa mittana ovat yhteiset ihanteet ja samanmielisten mielipiteet.

Opportunismi on ihmisen yleisominaisuus. Se on myös sosiaalinen perusominaisuus. Sen ongelmat realisoituvat todellisuudessa vasta siinä vaiheessa, kun niitä aletaan toteuttaa kritiikittä tai kun ne asetetaan arvostelun ulottumattomiin.

Kannattaa kuitenkin muistaa, sikäli kuin Jungia on uskominen, että varjo on aina moraalin kaltaisten käsitejärjestelmien yläpuolella ja Humea hiukan muunnellen, ettei siitä, miten asioiden pitäisi olla so. miten tahtoisimme niiden olevan, voi vielä päätellä, miten ne todella ovat.

Nuoruutensa saa takaisin toistamalla virheensä


Voisiko olla totta myös yhteiskuntasuunnittelun virheiden suhteen se, mitä Oscar Wilde kirjoittaa Dorian Grayn muotokuvassa, nimittäin se uskomus, että "nuoruutensa saa takaisin toistamalla virheensä".

En pitäisi tätä ollenkaan mahdottomana ajatuksena. Niin lähellä toisiaan ovat edistys, virhe ja nuoruuden tavoittelu.


Voiko aikuinen?

 


Voiko aikuinen kansalainen sanoa, että nyt on talvi ja keisarilla ei ole vaatteita ja että tällä menolla keisarihyvä palelluttaa itsensä ellei hanki vaatteita, vai olisiko parempi olla hiljaa ja katsoa?


Tuulivoimaa


Tuulella käyvä
yhteiskunta maailman
pakkasissa kuin
hankeen heitetty lapsi
odottaa kevätsäitä.
Haltuunottajat
tulitikkutyttöjen,
huutopoikien
ringissä näen: hekin
solidaarisuudesta...
Idiootteja
näen, itserevityt
ryysyt yllänsä.

Huom! En vastusta vihreää siirtymää, vaan sitä että yhteiskunnan energiavarmuus jätetään sattuman varaan ja kansalaisten vähätkin varat siirretään energiayhtiöiden (joissa muuten kunnilla ja valtiolla on iso omistajaosuus) taseeseen luokattaman yhteiskuntasuunnittelun vuoksi ja tästä aiheutuu pahimmillaan konkurssiaalto ja energian hintapommi. Luultavasti on niin, että jos tuulivoiman rakentamista ei olisi tuettu niin massiivisesti (velalla ja kansalaisilta kerätyin verovaroin), meillä olisi paljon parempi suunnitelma tämänkin talven varalle.
Miten on mahdollista, että suomalaisista, jotka ovat eläneet pakkasten ja kylmän keskellä niin kauan, on tullut hetkessä suuri joukko tolvanoita?

Ovatko päättäjämme viimein keksineet lopullisen kansalaisia kuppaavan ikiliikkujan - pitkälti tuilla rakennettu sähköntuotantojärjestelmä, joka köyhdyttää ja jättää käyttäjänsä epävarmuuteen ja aiheuttaa yhä uusia kuluja, jotka taas katetaan veroilla ja maksuilla?

Tämä juttu on todella ahdistava, sillä se antaa hyvin synkän kuvan siitä, mitä on realismin ja varautumisen taju nykyisin. Täytyy vain toivoa, ettei kaikki suunnittelu ole samaa haihattelua (ja että kyse olisi tosiaan vain haihattelusta, joka voidaan lopettaa muuttamalla toimintamallia).

Se, että nämä asiat sanotaan ääneen ei ole yhteiskuntavastaisuutta vaan yhteiskuntavastuullisuutta, ja toivon, että mahdollisimman moni kansalainen sanoo suoraan ja ääneen, että olemme täysiä idiootteja, jos jatkamme näin. On myös niin, että jos poliittiset päättäjät eivät saa palautetta, he jatkavat tällä tiellä.

Sitaatti Ylen sivuilta:
- Ikinä ei saisi kansallista energiahuoltoturvaa rakentaa sen varaan, että toivotaan lämmintä talvea. Nyt Suomessa olemme siinä tilanteessa, Lumme-energian toimitusjohtaja Markus Tykkyläinen tuskailee.

tiistai 29. marraskuuta 2022

Yksikkö

 

Miksi olet perustanut yksikön hoitamaan ongelmaa, joka vuoroviikoin on ja ei ole?



Tanka

 

Mustarastaita
lumella - niitä Riku
jahtaisi päivät.
Musta puro lipuisi
kuusten alta hämärään.