Nyt on Puheenaiheessa erittäin mielenkiintoinen jakso: Kommunismi Suomessa. Pistin itse kuunteluun.
Mielipiteitä ja mieleenjuolahduksia kaiken keskeltä
Nyt on Puheenaiheessa erittäin mielenkiintoinen jakso: Kommunismi Suomessa. Pistin itse kuunteluun.
I
Äitini isän tarina ennen kuin ei ole ketään, joka sen kertoo.
Aati,
vuorenkuningas, tuli pihaan syntapillaan. Pankaa sauna lämpenemään, huusi
ja jätti mopon
jalustalleen portaiden viereen. Tarakalla laukku, ja siinä pullo,
nosti sen
portaalle ja istui katsomaan pakkaslauantaita
ja perhettään, ryyppy
ryypyltä ne liukenivat kauemmas.
Selma tuvassa ja
lapset kuka missä, portailla hän yhä räjäytti tienpohjaa,
kirosi
työnjohtajaa, pyyhki lahkeisiin käsiensä tärinää
ja otti voiton
sielunsa kivistä
polttavilla
suullisilla.
Pimeä pimeä pimeä pimeä pimeä pimeä
metsän rajassa pimeä pimeä usva nousi
pimeä pimeä pimeä pimeä pimeä pimeä
nousi jo tilkulla,
johon hän oli kylvänyt ruista.
II
Aati aloitti kirjat lopusta, hän tahtoi tietää
mihin tarina päättyy
Adiel Talvilahti itse
päätyi saunan lauteelle
kuin olisi käpertynyt siihen pestäväksi
Minä en aloita alusta
tai lopusta, en tiedä niistä mitään
kuuntelen vain
III
Selma oli Jääskestä
kylä jäi sodan jalkoihin, tuli lähtö Jepualle
aamusta iltaan hän pakkasi hallissa purua
oli pakko päästä pois
käsi kauhomassa puulastuja
keuhkot täynnä pölyä
hän näki Adielin
Talojen pohjia ja teitä, kaivoja
niitä kaikkia Adiel sai dynamiitillaan aikaan
Selma hakeutui seuraan
He lähtivät Jepualta
Aatin kotikuntaan
Selma oli raskaana.
IV
Aati ei puhunut lapsille sodasta, hän joi serkkunsa kanssa
Martta-mökillä viittoi kirkon pihaan ja sanoi
Menkää katsomaan siellä he makaavat ja minä ryyppään.
Yömyöhään Selma odotti, että mies nukahtaisi
Äiti piiloutui komeroon, me lapset pelkäsimme vintin rapussa,
isä särki komeron oven sorkkaraudalla.
Isä vihasi äitiä, en osaa sanoa sitä mitenkään muuten.
V
Mulla kipeytyi hammas. Pääsin lääkäriin, ja lääkäri repi kaikki viisi reikäistä
pois... Repi
ne irti ja lähetti kotiin, kävelin kilometritolkulla tuiskussa verta
sylkien, vaatteet
lumikoppurassa. Ei penisilliiniä, leuka tulehtui, paisui märästä,
levisi kaulalle.
Uunin pankolta hyppäsi kissa syliin ja tassullaan rikkoi paiseen.
VI
Sinä tammikuun yönä äiti herätti meidät.
Isä on saunassa, täytyy mennä katsomaan.
Isä makasi keskilauteella, kylmä, minä kosketin häntä.
Komerosta laudan päältä löytyi sepelvaltimolääkkeet,
isä ei ollut kertonut meille niistä.
Sinä yönä tuli Mäntän tehtailta haju, vielä tänäänkin
se haisee isän kuolemalta.
VII
Hautajaisten jälkeen Selma, perheenpää, sai kunnalta motin halkoja,
ja niin loppui
äitini lapsuus. Aati ei enää ryypännyt palkkaansa,
pelottanut
perhettään, mutta lapset joutuivat töihin, äitinikin,
neljätoistavuotias,
lastenkodille, ehkä mielessään joululahjaksi saamansa
Aku-servietti ja
joku hyvä sana. Isosisko sai töitä Ruotsista, veljet Helsingistä.
Valo kasvoi heissä hitaasti kuin
kuoleman kynsissä.
VIII
Kun joku lähtee minkä paikan hän jättää? Senkö, johon kaipaa,
vai sen, johon ei koskaan palaa?
Aina jää jotain, esineet käyvät raskaiksi
hylkäämisestä, häpeästä, rakkaudesta.
Minkä naamion nämä kasvot kätkevät,
kun yö on sokea.
Kirjoitin taas kritiikin Kiiltomatoon, tällä kertaa kirjallisuusesseistiikasta eli Vesa Rantaman Runominän vuodesta (Siltala, 2026): https://kiiltomato.net/critic/runominan-vuosi/
Aina silloin tällöin joku nostaa esille ajatuksen siitä, että yritysten tulisi palkata runoilijoita tuoreuttamaan viestintäänsä.
Tekoäly lukee uutisen persoonattoman äänellään
yksisataayhdeksän
muistikynä piirtää
mieleen
paju juoksee, pilvet hyppivät
sateessa tuoksuvat pisarat
myös männyn
kylki
voi olla vaaleankeltainen,
harmaanpuhuva
kuin ahvenen tuikki keskellä kaisloja
PS. Hankin uuden kalamyllyn. Siinä on kunnon terä, joka vanhasta appivanhemmilta saadusta myllystä jostakin syystä puuttui - havaitsin asian purkaessani laitteen. Nyt jauhaminen onnistui vallan mainiosti.
Kaivoin kaapista vanhan lihamyllyn, mutta eihän se toiminut kunnolla. Niinpä otin puukon ja sakset, ja kun aikani työskentelin, minulla oli kunnon satsi haukijauhelihaa kulhossa.
Jauhettuun haukeen lisäsin pari munaa, tilkan kermaa ja kaapista löytämäni corn flakes -murojen jämät - murskasin murot, ne toimivat korppujauhojen tapaan tässä reseptissä, koska korppujauhoja ei ollut. Maustoin seoksen suolalla ja pippurilla, jossa oli mukana hiukan chiliä, sekä mausteyrteillä.
Sekoitin käsin taikinan taas hyvin ja puristin joukkoon sitruunaa. Annoin olla hetken ja paistoin voissa sopivina annoksina. Todella hyvä koostumus ja herkullinen maku!
Tässä oli mukana tietynlainen haastekin, koska Jope on toistuvasti puhunut kalapihveistä tai -pullista. Nuo lautasella makoilevat pihvit jäivät huomiselle.