Taisteleva humanisti,
vaimoaan hakkaava pasifisti,
puukolla vierasta mahaan pisti,
huusi: "Häivy jo, saatanan nisti!"
Taisteleva humanisti,
selässänsä katumusristi,
viime töikseen itsensä listi -
olihan ukko melkoinen vitsi.
"Terroristi, hakaristi",
kadulla huusi, parastaan pisti
taisteleva humanisti,
eettinen rigoristi.
I
En ole nähnyt aikoihin
kehitysvammaista poikaa,
joka ajoi tästä ohi pyörällään
ilman paitaa, paljain varpain
ja alamäen mutkassa
nousi polkimille
leveä hymy kasvoillaan,
lähti kipuamaan mäkeä
puolelta toiselle
huojahdellen.
II
Tiiliseinä, kymmenet ikkunat,
joissa kuvastuvat korkeat koivut
eikä mitään muuta...
Tiiliseinä, muutama ovi,
ja yhdessä, villiviinin kehystämässä,
häivähtää jokin...
Keksin mäen
nähdäkseni edes hiukan,
mihin olen menossa,
en nähnyt mihin poika meni…
III
Kun veri on veren valo
ajan tisleissä, ja pöly on
pölyn päällä
ja päivät ovat pois,
näen hänet jälleen: kuolleen
puun siipi liikahtaa
suuren puiston laidalla.
Vesi syöksyy aukosta,
jonka sade ja pakkaset söivät piipun juureen,
vesi kastelee vintin
lattian, joka romahtaa keskelle tupaa.
Sumu tulvii aukoista,
jotka vainajan henki repi kattoon rynnätessään ylös,
hakatessaan
nyrkeillään lautoja, sillä jokainen ovi ja ikkuna on teljetty.
Tuuli riehuu
huoneissa, illan pimeydessä kaikki on mahdollista.
Kävimme Ville-Juhani Sutisen kanssa juttelemassa Pentti Saarikoskesta Marja Vehkasen Maailma tarinoina -ohjelmassa. Kas tässä, kuunnelkaahan, jos kiinnostaa!
Ikkuna on auki, supi kulkee metsässä,
ja linnut huutavat varoituksen. Pihapolulla kaarnattomia luita,
murtuneita kylkikalikoita. Ikkuna on auki,
lakana oksalla, sielu vapaa.
I
Mitä oli elämänne
täällä,
viileiden iltojen odotusta
ja lämpimien heinäpäivien?
Palokärki koputti
pihan sähkötolppaa,
koputti keväälle metallisen soinnin,
kunnes lensi pois.
II
Kun astuit ulos viimeisen kerran
ja painoit oven kiinni
ja jätit avaimen eteisen naulaan –
ei, ovi on auki, sinut kannettiin pois
jalat edellä eikä kukaan jäänyt katsomaan.
Minä viivyn tyhjissä huoneissa,
seinällä ilmakuva maatilasta
kuusikymmentä vuotta sitten
ja jälki taulusta joka on nostettu pois.
Tuvan nurkassa Järviset,
pöydällä
kellertynyt kelakortti,
Viking Linen pussi
ja tyhjä Finlandia-pullo.
Korvattavat,
aina, ennen ja nyt
kuin makuuhuoneen
seinälle leikatut pin-up-tytöt,
rakenne pakottaa
muutokseen.
Katajien rajaama
vihreä näyttö.
Koska tahansa siitä
voi astua esiin mitä tahansa,
Michael Jacksonin
mädännyt jalka,
kalloon kiinni
palaneet hiukset.
*
Tässä muuten mitä mainioin autiotalovideo, Tyhmät Työmiehet -kanavalta:
