Runominän vuosi

 

Kirjoitin taas kritiikin Kiiltomatoon, tällä kertaa kirjallisuusesseistiikasta eli Vesa Rantaman Runominän vuodesta (Siltala, 2026): https://kiiltomato.net/critic/runominan-vuosi/

Mainosmies

Aina silloin tällöin joku nostaa esille ajatuksen siitä, että yritysten tulisi palkata runoilijoita tuoreuttamaan viestintäänsä.

Ilmoittaudun jonkun fiksun mainosfirman palvelukseen parilla kultturellilla työnäytteellä.

Olen nimittäin keksinyt ihan viime päivinä mielestäni kaksi iskevää ja ajankohtaista mainoslausetta.

Toinen voisi olla talven alla talojen lämpöeristystä kauppaavalle firmalle ja toinen talvirengassesongin alkuun tietylle rengaspalveluja tarjoavalle yritykselle.

Kas tässä, ainakin vanhempi polvi voisi innostua näistä:

Ei tipu lämpö,

taidan sanoo juu (Juu).

ja

Jäisellä tiellä...

On vastaus vain yksi:

Lapin Kumi.

Luultavasti suurin osa palveluja tarvitsevista tunnistaisi viittaukset ja sanaleikit ja miettisi, että noin iskevän mainoslauseen takana täytyy olla hyvää toimintaa.

Merkintä

 

Tekoäly lukee uutisen persoonattoman äänellään

yksisataayhdeksän

muistikynä piirtää mieleen

paju juoksee, pilvet hyppivät

sateessa tuoksuvat pisarat

 

myös männyn kylki

voi olla vaaleankeltainen, harmaanpuhuva

kuin ahvenen tuikki keskellä kaisloja

PS. Hankin uuden kalamyllyn. Siinä on kunnon terä, joka vanhasta appivanhemmilta saadusta myllystä jostakin syystä puuttui - havaitsin asian purkaessani laitteen. Nyt jauhaminen onnistui vallan mainiosti. 

Haukipihvejä

 

Kesän ehdoton viehevalinta on popperi. Se sopii kaikkien petokalojen pyyntiin - jopa niin hyvin, että on pakko alkaa tehdä ex tempore haukipihvejä niin kuin kävi tänään. Vain muutama hetki siitä, kun hauki hyökkää lumpeikosta pinnassa räpiköivän saaliin kimppuun...

Näiden pihvien resepti syntyi tehdessä. Valmistin hauesta nahattomat fileet. Otin enimmät ruodot pois eli käytännössä kylkiruodot, mutta ylitarkka ei tarvinnut olla, koska liha jauhetaan tai hakataan siten ettei ruodoista ole haittaa.

Kaivoin kaapista vanhan lihamyllyn, mutta eihän se toiminut kunnolla. Niinpä otin puukon ja sakset, ja kun aikani työskentelin, minulla oli kunnon satsi haukijauhelihaa kulhossa.

Jauhettuun haukeen lisäsin pari munaa, tilkan kermaa ja kaapista löytämäni corn flakes -murojen jämät - murskasin murot, ne toimivat korppujauhojen tapaan tässä reseptissä, koska korppujauhoja ei ollut. Maustoin seoksen suolalla ja pippurilla, jossa oli mukana hiukan chiliä, sekä mausteyrteillä. 

Sekoitin käsin taikinan taas hyvin ja puristin joukkoon sitruunaa. Annoin olla hetken ja paistoin voissa sopivina annoksina. Todella hyvä koostumus ja herkullinen maku!

Tässä oli mukana tietynlainen haastekin, koska Jope on toistuvasti puhunut kalapihveistä tai -pullista. Nuo lautasella makoilevat pihvit jäivät huomiselle.

Leino ja Wiskari

En olisi ihan heti ajatellut, että Eino Leinon legendaarisen "Elegian" loppusointupari tulee uudelleen käytetyksi Arttu Wiskarin biisissä AAAA - runojen teemoissa on yhtäläisyyksiä vaikka käsittely- ja lähestymistapa poikkeavatkin toisistaan:

Turhaan, oi turhaan

tartun ma hetkehen kiini;

riemua ei suo

rattoisa seura, ei viini.

(Leino, "Elegia")

Eilen illalla huikalla flindan join

Ylimaallisen tuntemuksen koin

Rakas äitini pullosta kuiskasi:

"Ton on oltava viimeinen viini

Poika, ota ittees niskasta kiinni!"

(Wiskari, "AAAA")

Wiskarin myös humoristisia tai tragikoomisia piirteitä sisältävän biisin opetus on kertosäkeistössä:

Ammatti, Akka, Asunto ja Ajokortti

Niistä miehen täytyy huolehtii

Vaikka silmät kii

Muuten joutuu vaikeuksiin

Ammatti, Akka, Asunto ja Ajokortti

Jos kaksi neljästä menettää

Harva selviää

Pohja elämän häviää

Leinolla ei juuri opetuksia ole, vain toteamus siitä, miten elämässä on turha taistella kohtaloaan vastaan:

Toivoton taisto

taivaan valtoja vastaan!

Kaikuvi kannel;

lohduta laulu ei lastaan.

Hallatar haastaa,

soi sävel sortuvin siivin.

Rotkoni rauhaan

kuin peto kuoleva hiivin.

Savustushommia

 

Tästä se taas lähtee, kesän ensimmäinen savustussessio - pääosassa Helmin ja mun pyytämät ahvenet. Mulla on ollut tällainen savustuspaikka jo muutaman vuoden. Löysin tienposkesta tienteossa hajotetun kiven ja kannoin lohkoja auton takakonttiin ja kokosin niistä tuollaisen tulisijan. Savustuspönttö on tehty happoteräksestä. Se on vaimon veljen työpaikalta Torniosta. Sillä on savustettu vaikka kuinka monta vuotta, kohta varmaan parikymmentä. Virvelillä järvestä nousee mukavan kokoista ahventa. Maustamiseen ei tarvita savun lisäksi kuin suolaa - maku on taivaallinen.

Toinen näkemys

Olipa kerrassaan toisenlainen haastattelu kuin mitä yleensä kuulee mediassa. Jukka Savolainen: https://m.youtube.com/watch?v=WJou000emto