Korot nousivat, hinnat nousivat,
rahaa oli pumpattu markkinoille,
nousivat yhä uudet muurit -
aina joku hyötyi tai höltyi,
kun virheet kasaantuivat toistensa selkiin.
Kokoonnuttiin saleihin,
sokerihumala vaihtui kyniin ja papereihin,
kaverilahjat leikkauslistoihin,
ilmiöpöydät reformipöytiin.
Jäikö silti vallanhuuma ylimmä, luulen niin.
Lehdessä luki kuin itsestäänselvyys:
kaikilla ei ole enää varaa pitää omaa kotia,
yrittäminen ei kannata,
edes konkurssi ei pelasta,
parempi on lyödä läskiksi
tai mennä hirteen.
Oli sentään jotain ylevää -
varauduttiin sotiin,
ja jos ei ymmärretty varautua,
sodittiin silti. Yhä jäi kritiikki
niin kuin ennen - passiivissa.
