Uni

 

Uni syö selittäjänsä,
syö ja paisuu,
ja sitten tulevat korppikotkat. Yö

on ohi.

Vanha talo

  

En valloita taloa olen suremassa sitä
portaat loppuvat kesken
värit vääntyvät

sumussa

hevosen valjaat

Saabin moottori
jääsaha ja kettinkiä
kangaspuut

puhki palanut pata

jussipaita
 
Jos tämä paikka olisi näytetty niille
jotka siinä elivät ja tekivät työtään
mikä kuva elämästä se onkaan

pihaan ruostunut pyörä
olohuoneeseen romahtanut
ajan pommittama katto
sohvaryhmä ja porontalja

lieden edessä päivän lehti
 
Jos tämä paikka olisi näytetty niille
jotka siinä kerran elivät
mikä kuva elämästä

vain ovet yhä kovaa
sydänpuuta

Tulevaisuuden kuvia

 

Olipa kerrassaan karmiva mutta asioita kirkastava haastattelu hybridiosaamiskeskuksen johtaja Jukka Savolaiselta. Tulee vaan mieleen, että pieniä ovat ne ongelmamme, joissa pyörimme tällä hetkellä. Lännen oikeiston ja vasemmiston väliset kulttuurisodat ja muut ääliömäisyyden näytökset puntaroituvat aivan uskomattoman kevyiksi tulevaisuuden ja jo nykypäivänkin uhkien edessä, joita esimerkiksi Kiina ja Venäjä autoritaarisina valtioina järjestävät. Katsokaahan, jos kiinnostaa saada hiukan perspektiiviä asioihin. Näin puhui Jukka Savolainen!

Alkukuva

Lauantaina olin toivoton, vedin kengät jalkaan. Saha oli ongelmissa. Huomasin heti, että heidän elämänsä oli toinen ilme, toinen raha. Nurkalta näin taas yksitoistavuotiaan silmin kolmekymppisen perheenäidin ilman rihman kiertämää. Yllätettynä huvilansa kuistilla; täyteläiset rinnat, litteä vatsa ja tumma häpykumpu – ujo, kujeileva katse, kun olin siellä missä minun ei olisi pitänyt, livahdin takaisin metsään toisten luo ja jatkoin keppisotaa. En kutsunut, en ole välttänyt tätä muistoa, se ei ole julkinen tunnustus, vaan alkutunnistus, paratiisikertomuksen itu. Jatkoin puiden tekemistä, ja yksinkertaisuus ja petollisuus ja idealismi neuvottelivat keskenään, eikä siihen väliin pääse kuin mykkä sissi, joka tuntee: Joululahjat eivät laskeudu, mutta laskut tulevat, ne satavat maahan kuin punainen lumi Petteri Porosta, joka räjähti yläilmoissa.

Pari syyslaulua

 

Nämä Pariisin kevään laulut ovat seuranneet minua kohta puolitoista vuosikymmentä, kuulostivat vieläkin hyvältä: Sytytä valo ja Vanginvartijan uni. 

Vanha talo II

Seinä kumollaan tynnyreitä

                              kuka lähti viimeisenä

jätti oven auki    ruostuneet helat keltaiset verhot

pinkopahviseinällä koukussa tuulitakki

ja lippis  Aika katosi tai talo nieli sen

niin kuin kurkut  purkeissaan uineet kehää vuosikymmenet

       pöydällä kouluvihko aapinen

muistot ja huonekalut ja sairaudet siirtyvät sukupolvelta toiselle

ne myös katkeavat jäävät perintään

                                                 uusin silmin

minä vartioin taivaan varjoja ja pilviä

kun ne peittävät ikkunoita