Ei muuta kuin paskaksi vaan kaikki ammusvarastot:
https://www.verkkouutiset.fi/a/yli-15-ammusvarastoa-on-rajahtanyt-taivaan-tuuliin-venalaiset-vetavat-komentopaikkoja-kauemmas-rintamalta/#cdf23050
Ei muuta kuin paskaksi vaan kaikki ammusvarastot:
https://www.verkkouutiset.fi/a/yli-15-ammusvarastoa-on-rajahtanyt-taivaan-tuuliin-venalaiset-vetavat-komentopaikkoja-kauemmas-rintamalta/#cdf23050
https://www.helsinginuutiset.fi/paikalliset/4683941
Ihan hyvä analyysi. Itse tosin näen, että ydinsodan uhan tilalle voitaisiin pistää vaikkapa eurooppalainen mukavuudenhalu.
Operaatio Taklim hoidettu; murtuneeseen saumaan bitumia, sitten piipunhattu pois ja hormin nuohous, nokipölyn pyyhintä katolta ja maisemia ihailemaan.
Kurkihirren päälle, molempiin päätyihin, pistin muurahaisansan. Tämä on juuri sitä aikaa kesästä, kun lentomuurahaiset, isot kuhnurit ja naaraat, etenkin nuo kuhnurit, tunkeutuvat mökkiin.
Kuvasta muuten huomaa, miten männyt ovat kaikki kallistuneet hiukan etelään päin eli valon suuntaan.
Näiden maisemien myötä kaikille hyvää juhannusta.
Viileitä kesäpäiviä riittää. Pari päivää sitten tein klapeja. Metsästä löytyy tuulen ja lumen katkomia puita, joita olen saanut luvan hakea. Ensin kaadan puut ja pätkin rungot pölleiksi. Sitten raahaan ne pihaan ja pistän kirveen heilumaan. Polttopuiden tekemiseen tulee himo. En saanut näidenkään kohdalla lopetettua ennen kuin kaikki oli halottu ja ladottu pinoihin. Nyt ovat olleet pressun alla sateelta suojassa. Odotan aurinkoisia päiviä, jotta puut saavat kuivua tuulessa ja paisteessa. Jos hyviä kelejä ei kuulu, siirrän klapit suosiolla vajaan. Ensi kesänä ovat täyttä tavaraa saunan uunissa ja kaminassa.
Maailmantapahtumien suhteen ajatukset ovat odottavia ja jotenkin lukittuneita. Hirveänä painaa tieto Venäjän tulivoimasta, jonka ei tarvitse olla edes tarkkaa ollakseen tuhoisaa. Rautaa Venäjällä riittää, miestappioista ei välitetä. Jotenkin pitäisi murtaa se yhtälö, jossa tykistöreservi toteuttaa päivä toisensa perään Putinin suunnitelmaa - sitä jossa ei ole oikeastaan muuta sisältöä kuin että valta on valtaa, kaikki muu on irvokasta saastaa. Sille tautologialle kukaan ei voi mitään, että valta on valtaa, paitsi tuhoamalla tuon valta-aseman. Pelkään, että Eurooppa, varsinkin EU, on liian heikko tähän peliin. Ukrainalla riittää miesreservejä, mutta niillä ei tee paljoakaan, kun Venäjän tykistö ampuu kymmenien kilometrien päästä linjoihin ja asutuskeskuksiin tuhotakseen Ukrainaa hallitsevat natsit.
Sanna se lennähti Bilderbergiin
ja Kalle ja Pelle sytytti tulet Trollhättaniin
ja ruskisoldat söi kylän viimeisen
yorkshirenterrierin
ja Suomessakin on viimein
uusia myiasisloisia my ass.
Ja mä olen kuudella rivillä
niin xxxxx yhteiskuntakriittinen.
Jonain aamuna
makaat kivikuolleena
supermarketin
keksihyllyjen luona
kymmenten toisten kanssa.
(Mariupol)
Varpunen iskee
kerta toisensa perään
toukan asfalttiin,
kottarainen teurastaa
matoa hännästä päin.
On jälleen kevät,
ja pöydät on katettu.
Nyt ei vain syödä - -
nyt nautitaan saaliista,
ajamisen hurmasta.
Yritin töiden lomassa katsella sähkösopparia, joka pitäisi tehdä ensi vuoden alusta. Tällä hetkellä voimassa oleva sähkömaksu on noin 5,3 sent / kWh (onneksi tuli tehtyä 24 kuukauden soppari hyvään aikaan). Halvimmassakin löytämässäni uudessa sopimuksessa hinta on tällä hetkellä noin 13,98 sent / kWh eikä kyse ole edes mistään ilmastovastuullisesta sähköstä, joka maksaa varmasti yli 15 senttiä kWh (näköjään noin 15,19-15,29 sent / kWh).
Hiukan epävarma arvio sähkölle olisi noin 235-240 euroa kuukaudessa, ja päälle tulee siirtomaksu, joka on luultavasti noin 120 euroa tai enemmänkin. Tietää sähkönpihistelyä, mutta luultavasti kuukausilaskua ei saa kuristettua juuri alle 200 euron. Että tällaista.
Polttoaineen ja kaiken muun kallistumisesta ei viitsi edes puhua (ensi talvena huidellaan varmasti 2,5 e / litra tietämissä eri polttoaineissa). Mietin vaan, että mitenköhän pärjäävät ihmiset, joilla ei ole yhtään tinkimisen varaa budjetissaan ja miten pian iso osa porukkaa on tuossa pisteessä.
En usko, että valtiovalta puuttuu kovin äkkiä Suomessa sähkön ja polttoaineiden hintojen kohoamiseen, vaikka muualla Euroopassa puututaan - korkeintaan lähetetään joku tukipaketti etelään. Tai ehkä tulevat eduskuntavaalit saavat ihmeitä aikaan, kuka tietää, ja puolueet valitsevat jonkun osan väestöä, jolle luvataan tulonsiirtoja. Luultavasti puhutaan kuitenkin lähinnä vastuusta, jota jokaisen on näinä vaikeina aikoina kannettava.
PS. Luultavasti laskelmani on aivan ylioptimistinen ja menee syksyn aikana uusiksi.
Kävin viikonloppuna pistämässä mökkiä kesäkuntoon eli käytännössä siivosin ja tarkastin paikat siten, että kaikki on käyttökunnossa talven jäljiltä. Oli mukava olla itsekseen pitkästä aikaa.
Matkalla kuuntelin radiota, kuten aina. Lisäksi kuuntelin muutaman podcastin, jotka linkkaan tähän.
Ehkä suomalaisia eniten kiinnostava oli Puheenaiheen jakso, jossa oli aiheena "EU & euro: Liittovaltiokehitys ja Euroopan unionin tulevaisuus" ja vieraana nuori aktiivinen Ninni Norra, joka oli Suomen edustaja EU:n tulevaisuuskonferenssissa. Norra on lähtökohdiltaan federaatiomyönteinen, mutta nykytilanteen kannalta erittäin kriittinen EU:n kehittämissuunnan suhteen. Etenkin EU:n valtavirran taloussuunnitelmiin hän suhtautui epäillen:
https://www.youtube.com/watch?v=eJszSRl4zLc
Voi sanoa, että hirveän hyvältä ei vaikuta se mitä on suunnitteilla.
Filosofisempina juttuina kuuntelin Zizekejä menneiltä vuosilta. Tämä Bostonin yliopistossa 2007 pidetty luento ja sen keskustelu oli itse asiassa yllättävän ajankohtainen. Siinä voi olla monia elementtejä myös keskusteluun Ukrainassa käytävästä sodasta:
https://www.youtube.com/watch?v=K5WNcRoCXCM
Paljon muutakin tuli kuunneltua, mutta tässä pari.
Nappasin netistä yhden kaverin postauksen, aika osuva. Tämä on tietenkin vitsi, mutta onnistuu kuvastamaan hyvin ulkoakäsin, miltä jotkin paranoiat näyttävät.
"Olen tuossa hieman miettinyt ja nyt vaadin, että Suomen ympärille muodostetaan etupiiri (ks. kuva), jonka alueelta poistetaan kaikki aseet ja sotaikäiset miehet. Tämä sen vuoksi, että muuten USA:n on helppo hyökätä Suomeen. Jos tähän ei suostuta, joudun hyökkäämään Ruotsiin (ainoa pienehkö ei-Natomaa)."
Sota Ukrainassa kanadalaisen vapaaehtoisen, Shadow-nimellä tunnetun kaverin silmin.
Karua on meininki. Täytyy sanoa, että tällä ranskalaisella aksentilla puhuvan rauhallisen kaverilla
on asenne kohdallaan. Auttamista, ei mouhoamista.
Hän sanoo sen mihin täälläkin on viitattu moneen kertaan: jos Nato olisi tullut paikalle,
sota olisi ollut parhaimmillaan ohi viikossa. Nyt länsi on käytännössä pettänyt ukrainalaiset,
vaikka lähettääkin rahaa ja apua. Monimutkaista on, mutta enemmän pitäisi tehdä.
https://www.youtube.com/watch?v=zN2NdiFJFh0
Tässäpä mielenkiintoinen haastattelu. Ukrainalaisten vangiksi joutunut nuori mies kertoo hyökkäyksen taustoista ja tilanteesta venäläisten keskuudessa:
https://www.youtube.com/watch?v=EVTpKkmS5F0
On kyllä erikoinen sotaanlähtö ollut tällä aliupseerilla ja hänen yksiköllään.
Vaikea sanoa, millainen yleisempi kuva on ollut venäläisten puolella, mutta ei voi kuin ihmetellä hyökkäyksen aloitusta, mikäli se on mennyt tähän tapaan kuin nuori upseeri kertoo.
En tiedä, onko tämä propagandavideo, tai totta kai tavallaan on, mutta jos edes osa tästä on totta, niin mielenkiintoinen on sotaanlähtö perussotilaan näkökannasta.
Ei voi muuta kuin kunnioittaa näitä ihmisiä:
https://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000008773996.html
Mitä pidemmälle kevät etenee ja mitä ohuemmaksi käy töiden loputtomalta tuntuva pino, sitä paremmin tämän alunperin jouluisiin tunnelmiin sävelletyn kantaatin (Jouluoratorio, BWV 248) ilo soveltuu myös kevääseen:
https://www.youtube.com/watch?v=Xv5WH8V7Fdg
Onko Suomi yhteiskuntana turvassa Natossa, jos se ei pysty torjumaan alkeellisiakaan hybridioperaatioita Venäjän suunnalta?
Tarkoitan esimerkiksi sitä, että tämä viikko on osoittanut, ettei hallitus kykene ennakolta tarjoamaan lainsäädännöllisiä välineitä torjua vaikkapa hybridioperaationa toteutettuja "turvapaikanhakijoiden" massasiirtoja maamme rajoille.
Venäjällä on jo nyt kymmeniätuhansia vierastyöntekijöitä, joita se voisi halutessaan tuoda raja-asemillemme, ja kaikki olisi hallituksen nykykäytännön mukaisesti pakko ottaa sisään, vaikka he olisivat tsetseenitaistelijoita. Varmasti nämä ihmiset jotka Venäjä ohjaisi maahamme sijoitettaisiin johonkin, mutta se veisi valtavasti voimavaroja suomalaiselta systeemiltä ja loisi mahdollisesti monitahoisia uhkia resurssiensitomisen lisäksi.
Oppositio eli kokoomus ja perussuomalaiset ovat nostaneet huolen asiasta minusta aivan oikeutetusti esille.
*
Taitaa olla niin, että Venäjä voi sotkea monella muullakin tavalla suomalaista yhteiskuntaa kuin vain sotilaallisesti tai taloudellisesti eikä Suomesta vastuussa olevalla hallituksella tunnu olevan minkäänlaista keinoa tai oikeammin varsinaista tahtoa ennakoida ja ottaa tämänlaatuista hybridivaikuttamista huomioon lainlaadinnassa.
Aivan kuin jätettäisiin tietoisesti ottamatta huomioon yhden aselajin torjunta, kunhan tuo aselaji muistuttaa riittävästi jotain muuta - ikään kuin kukaksi muotoiltua muoviräjähdettä käsiteltäisiin aitona kukkana.
Tällaista hybridivaikuttamista voidaan vahvistaa monin tavoin.
Toivotaan, että Suomessa saadaan järki käteen. Venäjän rooli on helppo, kun se voi kokeilla mitä erilaisimpia tapoja horjuttaa maatamme.
Tällaisissa maanpuolustuksellisissa tilanteissa tulee mieleen, että poliitikoille pitäisi antaa mahdollisimman vähän vaikutusmahdollisuuksia ja antaa päätäntävaltaa asiat osaavien sotilasasiantuntijoiden käsiin, mutta näinhän ei suinkaan ole, vaan puolustusvoimat ja rajavalvonta toteuttavat niitä asetuksia, joita lainsäätäjät antavat. Tässä tapauksessa valitettavaa kyllä.
Toivon luonnollisesti, että poliitikot kykenisivät hiukan parempaan näillä kriittisillä hetkillä.
Son of a Bach oli multa unohtunut vähäksi aikaa. Näitä on nyt mukava kuunnella, tulee hyvä mieli.
Passacaglia vaikka ekaksi. Jos ei tällä päivä parane, niin ei sitten millään:
https://www.youtube.com/watch?v=LJJoanwpT5c
Näiltä löytyy Air, Bourrée, Minuet, Badinerie jne. jne.
Niin maan päällä kuin
helvetissä: Saatana,
Putinin paras
ystävä, saapuu ja jää
Krasnojarskiin, Moskovaan.
https://www.is.fi/ulkomaat/art-2000008771111.html
Nazzit tulevat
Z keulassa kylvävät
kostoa, vihaa - -
ei riidan kylvöä vaan
teräksen, tulen, raudan.
Nazzin herkkua
on tuhota maat ja vedet,
upottaa terät
lihaan, repiä irti
haluamansa pala.
Denazzifioi
nazzi ennen kuin nazzi
denazzifioi sinut.
- - - -
Erkki sen siinä keksi ihan viime metreillä ja veti ässän hihasta...
https://www.iltalehti.fi/villeranta/a/c1946cc0-a63e-4416-ab48-384214ff5a8e?fbclid=IwAR0pCLEw4QxoLff2LDtL-L3IoP_PCULXtz8VUM_CQoLa4lVSG1dDvPDEyUE
Aleksandr Dvornikov.
Ehkäpä Syyriassa sotinut kenraali
ruoskii Venäjän toimiin
lisää tuhon ja tappamisen meininkiä.
Aseista, aseita, aseita,
pyytää Zelenskyi.
Ymmärtääkö länsi viimein
mitä hän tarkoittaa? Vihollinen
on rampautettava sinne missä se on
tai edessä ovat verikekkerit.
Oulussa alkoi uudelleen vuoden 2018 tyyppinen raiskauskulttuuritoiminta. Vangittuna on seitsemän miestä, ja avoinna on 25 seksuaalirikosjuttua. Juhani, Tuomas, Aapo, Simeoni, Timo, Lauri, Eero 2.0? Tuollaisen romaanin nimeltä Seitsemän miestä voisi kirjoittaa.
PS. Niitä epäiltyjä lapsenraiskaajia on ilmeisesti tällä hetkellä jo kymmenen, ensi viikolla tietoja pidätyksistä. No no square ei tainnut ihan toimia.
Laaja ja analyyttinen puheenvuoro Venäjän tiedustelusta ja Ukrainan tilanteesta ja hiukan Suomenkin strategisesta kulttuurista.
https://areena.yle.fi/audio/1-61698150
Kirurgisen tarkan operaation lopputulos alkaa näyttää pikku hiljaa siltä,
että kirurgi menehtyy operaatiossa saamiinsa vammoihin.
Hyvää analyysia löytyy Suomen sotilas -verkkolehdestä, kannattaa lukea:
https://suomensotilas.fi/2022/03/24/ukraina-kuukauden-jalkeen/
Eino Leino kirjoitti Terve Ukraina -runonsa 29. kesäkuuta 1917
Terve Ukraina! Kunnias soikoon,
Huutona huomenen valkenevan!
Voimasi, lempesi leimaus voikoon
vaatia, laatia maan vapahan!
Uljas Ukraina! Nyt älä horju!
Kerran se koittaa kansojen koi.
Tyynenä, vankkana vaarasi torju,
tai jos on tarpehen, niin salamoi!
Kaunis Ukraina, kansojen suola!
Sulla on lippu ja meillä on tie.
Myötäs on myrskyssä Suomi ja Puola,
Myös Viro, Lätti ja Liettua lie.
Eespäin, Ukraina! Et ole orja,
itse jos toivot ja tahdot sa sen.
Kuuletko kuoron, mi suur' on ja sorja
kuin meri kansojen kauhtuvien?
Uusi Ukraina, tenhoisa, uhkee!
Väljinä välkkyvät virtasi suut,
Vapauden purppurakukkihin puhkee
Mordva, Grusinia, Permi ja muut!
Hetki on Venäjän heimojen nousta;
katkoa kahlehet tsaarien yön.
Loista, Ukraina! Jännitä jousta,
valkaise tie tasavaltaisen työn.
Tänään kuulin ensi kertaa tähän yhä ajankohtaiseen ja hienoon runoon sävelletyn laulun. Kannattaa kuunnella:
https://www.youtube.com/watch?v=zVcKj5B9nz8
PS. Tässä Pekka Toverin viikon takainen operatiivinen analyysi Venäjän sotavoimista ja Ukrainan tilanteesta
https://www.youtube.com/watch?v=Cmp7ZbwAIUA
Mitä Job sanoi kärsimyksen hetkellä, menetettyään kaiken mitä omisti, myös perheensä?
Tämä kysymys tuli mieleeni, kun katsoin kuvia Ukrainan tuhotuista kaupungeista ja palaneista ja kappaleiksi räjähtäneistä ihmisruumiista ja kuvia raunoihin lyyhistyneistä elossa olevista ihmisistä, jotka peittävät kasvonsa käsillään.
Job sanoi näin (mukailen hiukan omin sanoineni kirkkoraamatun jakeita Jobin kirjasta 19:25-27, voitte tarkastaa alkuperäisen):
"Minä tiedän, että minun lunastajani elää. Hän on sanova viimeisen sanan maan päällä. Ja sitten kun minun ihoni on riekaleina ja minun lihani on revitty irti, minä saan nähdä Jumalan, saan katsoa häntä omilla silmilläni, ja minun silmäni näkevät: Ei hän ole minulle outo! Tätä sydämeni kaipaa."
Nämä sanat oli helppo kuvitella Ukrainaan, sillä siellä on paljon ortodokseja ja protestantteja, jotka varmasti samastuvat juutalaisen Jobin kärsimyksiin ja miettivät elämän loppua.
Job ei kuvitellut elämälleen hohdokasta huipentumaa, hyvää kuolemaa perheensä tai ystäviensä ympäröimänä. Hän näki itsensä riekaleiksi raastettuna, ja hänellä oli siihen hyvä syy elämäntapahtumiensa vuoksi: hän oli menettänyt omaisuutensa ja läheisensä. Ja sitten hän kuitenkin näki sen, mitä ei silmillä voi nähdä näe ja tunsi toivoa kuolemassa ja olemassaolossa. Sanoillaan hän ilmaisi kaipauksensa.
Sanat liittyvät uskonnolliseen maailmaan siksi, että Job näki Jumalan. Saman Jumalan hän koki koetelleen itseään ja ja saman Jumalan hän koki myös sallineen kaiken kärsimyksen hänen elämäänsä. Enää hän ei kuitenkaan nähnyt outoa ja vierasta Jumalaa vaan lunastajan ja viimeisen sanan sanojan.
Kaikki ihmiset eivät pidä uskon toivoa todellisena, se ei tarjoa heille mitään tai se on harhautusta ja mielikuvia, mutta kuka hyvänsä Jobin kirjan sanat kirjoitti, hän todisti jotain metafyysisestä toivosta ja kaipauksesta.
En tiedä, moniko Ukrainan sodassa on miettinyt Jobin sanoja. Ehkä monikin ja varmasti kummallakin puolella sotiva ja kärsivä. Ehkä moni, joka makaa kivuissa sairaalassa tai kuopan pohjalla ilman jalkaa tai kättä. Moni, jonka koti tuhottiin hetkessä. Ne ihmiset, joilla ei ole enää perhettä, ja ne, joiden viereen pommisuojaan tai kadulle tai tankkiin on kuollut joku. Ne, jotka kärsivät nälkää ja janoa piirityksessä.
Usein uskonnollinen toivo suhtautuu tuonpuoleiseen, mutta yhtä voimakkaasti moni on varmasti miettinyt sitä, että viimeisenä maan päällä joku lunastaja sanoisi oikeudenmukaisuuden sanan ja tuomitsisi oikein sen kärsimyksen ja tuhon, joka on aiheutettu.
Usko sydämen kaipauksena ja oikeudenmukaisuuden toivona on suurempi voima kuin viha, näin tahtoisin uskoa, vaikka varmasti ne joutuvat kamppailuun niidenkin sydämissä, jotka uskovat tai tahtovat uskoa. En tiedä, voittaako toivo aina vihan.
On vaikea ajatella, että nimenomaan maan päällä Jobin toive toteutuu. Sydämen kaipaus jää metafyysiseksi toivoksi, ja siitä voi saada voimaa Jobin sanojen avulla nimenomaan se, joka kärsii.
Historioitsija Teemu Keskisarja asettaa Putinin ja Venäjän sodankäynnin historiallisiin kehyksiin sekä sanoo sanasen lähitulevaisuudesta:
https://www.suomenmaa.fi/uutiset/teemu-keskisarjan-kylmaava-arvio-ukraina-ei-riita-putinille-turha-luottaa-moraalisiin-koodeihin/
Historia on osoittautunut kerta toisensa perään, että ihmishenki ei ole minkään arvoinen eikä mikään ole pyhää, kun valloittaja ja väkivallan ihminen katsoo tilaisuutensa tulleen.
Poliitikot ovat ihmeellisiä. He tietävät vuosikymmenten päähän, mitä meidän pitäisi syödä ja mitä ei, he tietävät millaisia lääkäripalveluja pitäisi järjestää ja millaisia ei, he tietävät millaisilla autoilla meidän pitäisi ajaa ja millaisilla ei, he tietävät millaisella prosentilla kutakin pitää verottaa; he tietävät mitä metsässä pitää kasvaa ja mitä ei ja mitä pelloilla, he tietävät millaisen tulen uunissa pitäisi palaa ja missä ruoka tuotetaan ja missä ei; he tietävät missä ihmisten tulisi asua, samoin he tietävät mitä kansan pitäisi ajatella ja sanoa erinäisissä asioissa, vaikeissakin, ja myös mistä tulisi pitää turpa kiinni. Mutta he eivät osaa päättää, pitäisikö meidän puolustautua ylivoimaiselta viholliselta vai ei ja miten ja milloin olisi aika toimia. Tässä kohden heidän tietonsa katoaa, he alkavat haistella tuulta ja puntaroida ja miettiä omaa asemaansa ja aiempia valintojaan, jotkut puhuisivat paljon mieluummin aivan jostakin muusta hyvin hyvin vakavasta, joka uhkaa unohtua.
Aloitin tähän uuden pätkän, kun en jaksa skrollailla aina noita kommentteja loppuun.
Jatketaan tästä.