Iloinen uutinen Ukrainasta

Ei muuta kuin paskaksi vaan kaikki ammusvarastot:

https://www.verkkouutiset.fi/a/yli-15-ammusvarastoa-on-rajahtanyt-taivaan-tuuliin-venalaiset-vetavat-komentopaikkoja-kauemmas-rintamalta/#cdf23050

Tykit

 

Tykit puhuvat

Donbassissa: Viha ei

laannu, putkemme

hehkuvat yössä, joka

sota on; mikään tunne

ei päätä sotaa,

ei raivo joka alkoi,

ei huoli joka

unohtui, vain me, tykit,

jotka iät hehkumme.

Keskisarja Ukrainasta, Venäjästä ja Euroopasta

https://www.helsinginuutiset.fi/paikalliset/4683941

Ihan hyvä analyysi. Itse tosin näen, että ydinsodan uhan tilalle voitaisiin pistää vaikkapa eurooppalainen mukavuudenhalu.

Hyvää juhannusta kaikille

Operaatio Taklim hoidettu; murtuneeseen saumaan bitumia, sitten piipunhattu pois ja hormin nuohous, nokipölyn pyyhintä katolta ja  maisemia ihailemaan.

Kurkihirren päälle, molempiin päätyihin, pistin muurahaisansan. Tämä on juuri sitä aikaa kesästä, kun lentomuurahaiset, isot kuhnurit ja naaraat, etenkin nuo kuhnurit, tunkeutuvat mökkiin.

Kuvasta muuten huomaa, miten männyt ovat kaikki kallistuneet hiukan etelään päin eli valon suuntaan.

Näiden maisemien myötä kaikille hyvää juhannusta. 

Mökkihommia

 

Viileitä kesäpäiviä riittää. Pari päivää sitten tein klapeja. Metsästä löytyy tuulen ja lumen katkomia puita, joita olen saanut luvan hakea. Ensin kaadan puut ja pätkin rungot pölleiksi. Sitten raahaan ne pihaan ja pistän kirveen heilumaan. Polttopuiden tekemiseen tulee himo. En saanut näidenkään kohdalla lopetettua ennen kuin kaikki oli halottu ja ladottu pinoihin. Nyt ovat olleet pressun alla sateelta suojassa. Odotan aurinkoisia päiviä, jotta puut saavat kuivua tuulessa ja paisteessa. Jos hyviä kelejä ei kuulu, siirrän klapit suosiolla vajaan. Ensi kesänä ovat täyttä tavaraa saunan uunissa ja kaminassa.

Maailmantapahtumien suhteen ajatukset ovat odottavia ja jotenkin lukittuneita. Hirveänä painaa tieto Venäjän tulivoimasta, jonka ei tarvitse olla edes tarkkaa ollakseen tuhoisaa. Rautaa Venäjällä riittää, miestappioista ei välitetä. Jotenkin pitäisi murtaa se yhtälö, jossa tykistöreservi toteuttaa päivä toisensa perään Putinin suunnitelmaa - sitä jossa ei ole oikeastaan muuta sisältöä kuin että valta on valtaa, kaikki muu on irvokasta saastaa. Sille tautologialle kukaan ei voi mitään, että valta on valtaa, paitsi tuhoamalla tuon valta-aseman. Pelkään, että Eurooppa, varsinkin EU, on liian heikko tähän peliin. Ukrainalla riittää miesreservejä, mutta niillä ei tee paljoakaan, kun Venäjän tykistö ampuu kymmenien kilometrien päästä linjoihin ja asutuskeskuksiin tuhotakseen Ukrainaa hallitsevat natsit.

Uutissähkeitä

 

Sanna se lennähti Bilderbergiin

ja Kalle ja Pelle sytytti tulet Trollhättaniin

ja ruskisoldat söi kylän viimeisen

yorkshirenterrierin

ja Suomessakin on viimein

uusia myiasisloisia my ass.

Ja mä olen kuudella rivillä

niin xxxxx yhteiskuntakriittinen.

Keksihyllyt

 

Jonain aamuna 

makaat kivikuolleena

supermarketin

keksihyllyjen luona

kymmenten toisten kanssa.

(Mariupol)

Toisto

 

Historia ei

väsy toistamaan, se ei

kai saa kyllikseen

ihmisverestä, tuhon

kolonnoista, lopusta

joka vaihtaa vain

paikkaansa, etsii uudet

hahmot leikkiinsä.

Tämä teksti tuli mieleeni Kaj Kunnaksen twiitistä:

https://twitter.com/KajKunnas/status/1530465538341801984

Olennaisempaa kuin sattuma

 

Ei, että elämä on sattumaa,

vaan että elämää voi syntyä

miltei missä hyvänsä.

Ehkä "sattuma"

on vain arvostelmamme

tässä alati syntyvässä,

jota emme käsitä.

Kevät

Varpunen iskee

kerta toisensa perään

toukan asfalttiin,

kottarainen teurastaa

matoa hännästä päin.

On jälleen kevät,

ja pöydät on katettu.

Nyt ei vain syödä - -

nyt nautitaan saaliista,

ajamisen hurmasta.

Inflaation indikaattoreita

 

Yritin töiden lomassa katsella sähkösopparia, joka pitäisi tehdä ensi vuoden alusta. Tällä hetkellä voimassa oleva sähkömaksu on noin 5,3 sent / kWh (onneksi tuli tehtyä 24 kuukauden soppari hyvään aikaan). Halvimmassakin löytämässäni uudessa sopimuksessa hinta on tällä hetkellä noin 13,98 sent / kWh eikä kyse ole edes mistään ilmastovastuullisesta sähköstä, joka maksaa varmasti yli 15 senttiä kWh (näköjään noin 15,19-15,29 sent / kWh).

Hiukan epävarma arvio sähkölle olisi noin 235-240 euroa kuukaudessa, ja päälle tulee siirtomaksu, joka on luultavasti noin 120 euroa tai enemmänkin. Tietää sähkönpihistelyä, mutta luultavasti kuukausilaskua ei saa kuristettua juuri alle 200 euron. Että tällaista.

Polttoaineen ja kaiken muun kallistumisesta ei viitsi edes puhua (ensi talvena huidellaan varmasti 2,5 e / litra tietämissä eri polttoaineissa). Mietin vaan, että mitenköhän pärjäävät ihmiset, joilla ei ole yhtään tinkimisen varaa budjetissaan ja miten pian iso osa porukkaa on tuossa pisteessä.

En usko, että valtiovalta puuttuu kovin äkkiä Suomessa sähkön ja polttoaineiden hintojen kohoamiseen, vaikka muualla Euroopassa puututaan - korkeintaan lähetetään joku tukipaketti etelään. Tai ehkä tulevat eduskuntavaalit saavat ihmeitä aikaan, kuka tietää, ja puolueet valitsevat jonkun osan väestöä, jolle luvataan tulonsiirtoja. Luultavasti puhutaan kuitenkin lähinnä vastuusta, jota jokaisen on näinä vaikeina aikoina kannettava.

PS. Luultavasti laskelmani on aivan ylioptimistinen ja menee syksyn aikana uusiksi.

Autokuunteluja

 

Kävin viikonloppuna pistämässä mökkiä kesäkuntoon eli käytännössä siivosin ja tarkastin paikat siten, että kaikki on käyttökunnossa talven jäljiltä. Oli mukava olla itsekseen pitkästä aikaa.

Matkalla kuuntelin radiota, kuten aina. Lisäksi kuuntelin muutaman podcastin, jotka linkkaan tähän.

Ehkä suomalaisia eniten kiinnostava oli Puheenaiheen jakso, jossa oli aiheena "EU & euro: Liittovaltiokehitys ja Euroopan unionin tulevaisuus" ja vieraana nuori aktiivinen Ninni Norra, joka oli Suomen edustaja EU:n tulevaisuuskonferenssissa. Norra on lähtökohdiltaan federaatiomyönteinen, mutta nykytilanteen kannalta erittäin kriittinen EU:n kehittämissuunnan suhteen. Etenkin EU:n valtavirran taloussuunnitelmiin hän suhtautui epäillen:

https://www.youtube.com/watch?v=eJszSRl4zLc

Voi sanoa, että hirveän hyvältä ei vaikuta se mitä on suunnitteilla.

Filosofisempina juttuina kuuntelin Zizekejä menneiltä vuosilta. Tämä Bostonin yliopistossa 2007 pidetty luento ja sen keskustelu oli itse asiassa yllättävän ajankohtainen. Siinä voi olla monia elementtejä myös keskusteluun Ukrainassa käytävästä sodasta: 

https://www.youtube.com/watch?v=K5WNcRoCXCM

Paljon muutakin tuli kuunneltua, mutta tässä pari.

Turvavyöhyke

Nappasin netistä yhden kaverin postauksen, aika osuva. Tämä on tietenkin vitsi, mutta onnistuu kuvastamaan hyvin ulkoakäsin, miltä jotkin paranoiat näyttävät.

"Olen tuossa hieman miettinyt ja nyt vaadin, että Suomen ympärille muodostetaan etupiiri (ks. kuva), jonka alueelta poistetaan kaikki aseet ja sotaikäiset miehet. Tämä sen vuoksi, että muuten USA:n on helppo hyökätä Suomeen. Jos tähän ei suostuta, joudun hyökkäämään Ruotsiin (ainoa pienehkö ei-Natomaa)."

Kanadalaisen vapaaehtoisen haastattelu

 

Sota Ukrainassa kanadalaisen vapaaehtoisen, Shadow-nimellä tunnetun kaverin silmin.

Karua on meininki. Täytyy sanoa, että tällä ranskalaisella aksentilla puhuvan rauhallisen kaverilla

on asenne kohdallaan. Auttamista, ei mouhoamista.

Hän sanoo sen mihin täälläkin on viitattu moneen kertaan: jos Nato olisi tullut paikalle,

sota olisi ollut parhaimmillaan ohi viikossa. Nyt länsi on käytännössä pettänyt ukrainalaiset,

vaikka lähettääkin rahaa ja apua. Monimutkaista on, mutta enemmän pitäisi tehdä. 

https://www.youtube.com/watch?v=zN2NdiFJFh0

Nuoren venäläisen upseerin haastattelu

 

Tässäpä mielenkiintoinen haastattelu. Ukrainalaisten vangiksi joutunut nuori mies kertoo hyökkäyksen taustoista ja tilanteesta venäläisten keskuudessa:

https://www.youtube.com/watch?v=EVTpKkmS5F0

On kyllä erikoinen sotaanlähtö ollut tällä aliupseerilla ja hänen yksiköllään.

Vaikea sanoa, millainen yleisempi kuva on ollut venäläisten puolella, mutta ei voi kuin ihmetellä hyökkäyksen aloitusta, mikäli se on mennyt tähän tapaan kuin nuori upseeri kertoo.

En tiedä, onko tämä propagandavideo, tai totta kai tavallaan on, mutta jos edes osa tästä on totta, niin mielenkiintoinen on sotaanlähtö perussotilaan näkökannasta.

Ukrainalaista taistelutahtoa

Ei voi muuta kuin kunnioittaa näitä ihmisiä:

https://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000008773996.html

Turvallisuuspolitiikkaa

 

Suurella vaivalla

rakentuvan muurin kohotessa

vasen käteni

ei jaksa nostaa oikeaa

(luhistuu tuskansa euforiaan)

eivätkä silmäni erota

ruusuja muoviräjähteistä

joille on muotoiltu

kukiksi aukeavat terälehdet

muurin heikoimpaan kohtaan

Voiko tyhmyyteen kuolla

joku kysyy mutta minulla ei ole lupaa vastata

ajattelen ajatuksia

jotka on lupa lausua ääneen

Kevätiloa, etenee...

Mitä pidemmälle kevät etenee ja mitä ohuemmaksi käy töiden loputtomalta tuntuva pino, sitä paremmin tämän alunperin jouluisiin tunnelmiin sävelletyn kantaatin (Jouluoratorio, BWV 248) ilo soveltuu myös kevääseen:

https://www.youtube.com/watch?v=Xv5WH8V7Fdg

Kysymys

 

Onko Suomi yhteiskuntana turvassa Natossa, jos se ei pysty torjumaan alkeellisiakaan hybridioperaatioita Venäjän suunnalta?

Tarkoitan esimerkiksi sitä, että tämä viikko on osoittanut, ettei hallitus kykene ennakolta tarjoamaan lainsäädännöllisiä välineitä torjua vaikkapa hybridioperaationa toteutettuja "turvapaikanhakijoiden" massasiirtoja maamme rajoille.

Venäjällä on jo nyt kymmeniätuhansia vierastyöntekijöitä, joita se voisi halutessaan tuoda raja-asemillemme, ja kaikki olisi hallituksen nykykäytännön mukaisesti pakko ottaa sisään, vaikka he olisivat tsetseenitaistelijoita. Varmasti nämä ihmiset jotka Venäjä ohjaisi maahamme sijoitettaisiin johonkin, mutta se veisi valtavasti voimavaroja suomalaiselta systeemiltä ja loisi mahdollisesti monitahoisia uhkia resurssiensitomisen lisäksi.

Oppositio eli kokoomus ja perussuomalaiset ovat nostaneet huolen asiasta minusta aivan oikeutetusti esille.

*

Taitaa olla niin, että Venäjä voi sotkea monella muullakin tavalla suomalaista yhteiskuntaa kuin vain sotilaallisesti tai taloudellisesti eikä Suomesta vastuussa olevalla hallituksella tunnu olevan minkäänlaista keinoa tai oikeammin varsinaista tahtoa ennakoida ja ottaa tämänlaatuista hybridivaikuttamista huomioon lainlaadinnassa.

Aivan kuin jätettäisiin tietoisesti ottamatta huomioon yhden aselajin torjunta, kunhan tuo aselaji muistuttaa riittävästi jotain muuta - ikään kuin kukaksi muotoiltua muoviräjähdettä käsiteltäisiin aitona kukkana.

Tällaista hybridivaikuttamista voidaan vahvistaa monin tavoin.

Toivotaan, että Suomessa saadaan järki käteen. Venäjän rooli on helppo, kun se voi kokeilla mitä erilaisimpia tapoja horjuttaa maatamme.

Tällaisissa maanpuolustuksellisissa tilanteissa tulee mieleen, että poliitikoille pitäisi antaa mahdollisimman vähän vaikutusmahdollisuuksia ja antaa päätäntävaltaa asiat osaavien sotilasasiantuntijoiden käsiin, mutta näinhän ei suinkaan ole, vaan puolustusvoimat ja rajavalvonta toteuttavat niitä asetuksia, joita lainsäätäjät antavat. Tässä tapauksessa valitettavaa kyllä.

Toivon luonnollisesti, että poliitikot kykenisivät hiukan parempaan näillä kriittisillä hetkillä.

Voimamusaa

 

Son of a Bach oli multa unohtunut vähäksi aikaa. Näitä on nyt mukava kuunnella, tulee hyvä mieli.

Passacaglia vaikka ekaksi. Jos ei tällä päivä parane, niin ei sitten millään:

https://www.youtube.com/watch?v=LJJoanwpT5c

Näiltä löytyy Air, Bourrée, Minuet, Badinerie jne. jne.

Jack-in-the-box

Oikein käytetty

zetasalpaaja pitää

kylät puhtaina:

taas nähdään tankin tornin

räjähtävän ja syntyy

ukrainalainen

jack-in-the-box: Putinin

panssarimiehet

viimeisellä matkalla

mustan mullan syleilyyn.

https://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000008779671.html

Sota ei ole leikin asia. Silti täytyy välillä yrittää hirtehishuumoria, vaikka ei sekään paljon auta, jos lainkaan. Valitettavaa on, että luultavasti vain riittävän tuntuvat tappiot hyökkääjän leirissä saattavat saada osapuolet neuvottelupöytään. Eri asia on, mikä riittää Putinille.

Kuuset

Purotontilta

raivattu kuusiväki:

satavuotias,

laskin maahan ruhjotun

jätin vuosirenkaista.

Ehkä tähänkin

nousee neljä taloa -

ahnaasti kiinni

toisissaan. Tuuli silpoo

rajalle jääneet koivut.

*

Viidakkopuiden

kantoja, niin suuria,

sotatantereen

kruunuina: ex-kuusikon

omistaa nyt UPM.

*

Lähimetsissä

kirjanpainajat syövät

kuuset hengiltä:

Kuivat neulaslatvukset

tyhjinä, hävinneinä.

*

Yhden ironia on toisen totuus ja aina jonkun onnettomuus

 

Ei se, että joku tai vaikka kuinka moni sanoo, ettei ole natsi, todista tai tarkoita vielä mitään. Tarvitaan antinatsistisia toimia. Venäjä ei ole sodassa vaan torjuu rakenteellista natsismia purkamalla yhteiskunnan pohjarakenteeseen juurtuneita valta-asemia.

Yhden ironia on toisen totuus ja aina jonkun onnettomuus.

Valitse puolesi tarkkaan, herkeämättä odota noutajaa.

*

Olettamisen hinta? Venäjä tuhoaa natsioletettuja risteilyohjuksilla ja nuoliammuksilla, koska pelkkä oletus riittää uhkaa eliminoivien toimien perusteeksi. Dehumanisoidun natsin voi myös raiskata, jos siltä tuntuu.

Paras ystävä

 

Niin maan päällä kuin

helvetissä: Saatana,

Putinin paras

ystävä, saapuu ja jää

Krasnojarskiin, Moskovaan.

https://www.is.fi/ulkomaat/art-2000008771111.html

Sota-apua

Mitäs Saksasta

Ukrainaan?

Lähetettiin kypäriä

että saavat 

suojattua päänsä. 

Nazzit

 

Nazzit tulevat

Z keulassa kylvävät

kostoa, vihaa - -

ei riidan kylvöä vaan

teräksen, tulen, raudan.

Nazzin herkkua

on tuhota maat ja vedet,

upottaa terät

lihaan, repiä irti

haluamansa pala.

Denazzifioi

nazzi ennen kuin nazzi

denazzifioi sinut.

-   -   -   -

Omissa oloissaan

izzeään ZZ topin / mazurkan tahtiin

denaturoiva nazzi.

Toisten nurkissa

toisia ZID-kiväärillä / zingolla

denazzifioiva nazzi.

Kunpa nazzikin tajuaizi

mikä on nazzin oikea paikka

ja toimi.

Z

Vallan tarkoitus

on valta, väkivallan

tarkoitus tuho,

muita syitä on turha

etsiä, tekosyitä.

Yhtä tyhjiä

kuin symboli Z, vapaa

murhaajan merkki.

"He eivät tahtoneetkaan

tulla pelastetuiksi,

joten päätimme

tuhota heidät..."

Havaintoja jatkosta

 

Ukrainan sodassa venäläinen korruptio tulee jatkuvasti ukrainalaisten avuksi. Esimerkiksi Mosvkan palontorjuntajärjestelmä ei toiminut. Amiraalit olivat saaneet käskyn, että aluksen viallinen palontorjuntajärjestelmä pitää uusia, mutta luultavasti he ovat siirtäneet järjestelmän uusimiseen tarkoitetut rahat omiin taskuihinsa. Ehkäpä laivaston keulakuvan uppoaminen oli siis yhtä paljon venäläisten syytä kuin ukrainalaisten ansiota.

On myös puhuttu siitä, että Venäjä hyökkäsi panssariajoneuvoilla, joissa oli tavalliset harjoituksissa käytettävät renkaat. Jos käytössä olisivat olleet taisteluun tarkoitetut renkaat, emme olisi nähneet luodinreikien tyhjentämiä tai polttopullojen sytyttämiä renkaita ja paikoilleen hylättyjä saattueita. Luultavasti kolme kertaa harjoitusrenkaiden hintaisia taistelurenkaita ei ollut, koska niiden hankkimiseen käytetyt rahat oli rosvottu.

Toisaalta iso kuva on synkempi. Monet, kenties pitkäänkin jatkuvat taistelut ovat edessä. Vaikka Venäjä häviäisi niistä jokaisen, mutta saisi sotatilaa ylläpitämällä estettyä ukrainalaisen viljan ja siemenkasvien kylvämisen ja korjaamisen ja viennin tänä vuonna, voi seurauksena olla nälänhätä pohjoisessa Afrikassa. Siitä Putin saa täydellisen aseen Eurooppaa vastaan, olipa alun perin suunnitellut asiaa tai ei.

Tuskin tämä on ollut venäläisen pääpelaajan varsinainen suunnitelma, mutta yleensä sotaa seuraa nälkä. En ihmettelisi vaikka mekin todistaisimme nälän seurauksia monin tavoin Euroopassa tänä vuonna ja ensi talvena. Ukrainan tilanne tässä tietenkin on akuutein, mutta heijastusvaikutuksia tulee globaalisti, ei vain Venäjän suuntaan.

Ja se jo tiedetäänkin, että Putin osaa kanavoida ja käyttää hyväksi hätää haluamallaan tavalla, myös silloin kun Venäjä itse kärsii. Esimerkiksi Puolan rajoilla nähtiin talvella harjoitusluonteisesti, mitä se voi tarkoittaa.

mo Salo

Ässä hihasta

 

Erkki sen siinä keksi ihan viime metreillä ja veti ässän hihasta...

https://www.iltalehti.fi/villeranta/a/c1946cc0-a63e-4416-ab48-384214ff5a8e?fbclid=IwAR0pCLEw4QxoLff2LDtL-L3IoP_PCULXtz8VUM_CQoLa4lVSG1dDvPDEyUE

Haavat

Haavat parantavat vain

kun aika on kehystänyt

ne upoksiin.

Hautajaisvieraat huomaavat:

haava, joka ei vahvistanut,

tappoi.

Sotamuotokuvia

 

Aleksandr Dvornikov.

Ehkäpä Syyriassa sotinut kenraali

ruoskii Venäjän toimiin

lisää tuhon ja tappamisen meininkiä.

Aseista, aseita, aseita,

pyytää Zelenskyi.

Ymmärtääkö länsi viimein

mitä hän tarkoittaa? Vihollinen

on rampautettava sinne missä se on

tai edessä ovat verikekkerit.

Nimetön III

Ajan pyrstö

imaginäärinen,

kuin suuri savuava lohikäärme.

Nimetön II

Elämä niin kuin se oli

on vieläkin jossain

ja samaan aikaan

lentää aika tiehensä.

Nimetön

 

Vältän tylsyyden

hetkeä, pelkään olla

oma itseni,

pienten pelkojen, kauhun

kruunaamaton kuningas.

Peurat

 

Pelloilla peurat,

niitä näkyy päivittäin,

nuolennopeita

tarrakuvia, joita

luonto liimaa taajamaan.

Nälkäiset koirat,

huone, syövät toisiaan,
isäntä loppui
kaksi viikkoa sitten,
tassut raapineet oven.

Mariupol, taas
ikkunasta läikehtii
valo: hiiltyneen
kerrostalon raunio,
yksi ehjä huoneisto.

Oulu (uusinta), päivitys 2.4.

 

Oulussa alkoi uudelleen vuoden 2018 tyyppinen raiskauskulttuuritoiminta. Vangittuna on seitsemän miestä, ja avoinna on 25 seksuaalirikosjuttua. Juhani, Tuomas, Aapo, Simeoni, Timo, Lauri, Eero 2.0? Tuollaisen romaanin nimeltä Seitsemän miestä voisi kirjoittaa.

PS. Niitä epäiltyjä lapsenraiskaajia on ilmeisesti tällä hetkellä jo kymmenen, ensi viikolla tietoja pidätyksistä. No no square ei tainnut ihan toimia. 

Martti J. Kari Politiikkaradiossa

 

Laaja ja analyyttinen puheenvuoro Venäjän tiedustelusta ja Ukrainan tilanteesta ja hiukan Suomenkin strategisesta kulttuurista.

https://areena.yle.fi/audio/1-61698150

Yhteenveto Ukrainan tilanteesta kuukauden jälkeen

 

Kirurgisen tarkan operaation lopputulos alkaa näyttää pikku hiljaa siltä,

että kirurgi menehtyy operaatiossa saamiinsa vammoihin.

Hyvää analyysia löytyy Suomen sotilas -verkkolehdestä, kannattaa lukea:

https://suomensotilas.fi/2022/03/24/ukraina-kuukauden-jalkeen/

Aamu

 

Pajukon syliin

rynnistää se rusakko

joka tarjoaa

aukon ensi pojille

papana-aamupalan.

Terve, Ukraina!

 

Eino Leino kirjoitti Terve Ukraina -runonsa 29. kesäkuuta 1917

Terve Ukraina! Kunnias soikoon,
Huutona huomenen valkenevan!
Voimasi, lempesi leimaus voikoon
vaatia, laatia maan vapahan!
Uljas Ukraina! Nyt älä horju!
Kerran se koittaa kansojen koi.
Tyynenä, vankkana vaarasi torju,
tai jos on tarpehen, niin salamoi!

Kaunis Ukraina, kansojen suola!
Sulla on lippu ja meillä on tie.
Myötäs on myrskyssä Suomi ja Puola,
Myös Viro, Lätti ja Liettua lie.
Eespäin, Ukraina! Et ole orja,
itse jos toivot ja tahdot sa sen.
Kuuletko kuoron, mi suur' on ja sorja
kuin meri kansojen kauhtuvien?

Uusi Ukraina, tenhoisa, uhkee!
Väljinä välkkyvät virtasi suut,
Vapauden purppurakukkihin puhkee
Mordva, Grusinia, Permi ja muut!
Hetki on Venäjän heimojen nousta;
katkoa kahlehet tsaarien yön.
Loista, Ukraina! Jännitä jousta,
valkaise tie tasavaltaisen työn.

Tänään kuulin ensi kertaa tähän yhä ajankohtaiseen ja hienoon runoon sävelletyn laulun. Kannattaa kuunnella:

https://www.youtube.com/watch?v=zVcKj5B9nz8

PS. Tässä Pekka Toverin viikon takainen operatiivinen analyysi Venäjän sotavoimista ja Ukrainan tilanteesta

https://www.youtube.com/watch?v=Cmp7ZbwAIUA

Vieläkö natsit jatkavat synkkää marssiaan suomalaisten ikkunoiden alla?

 

En sano tätä pilkatakseni ihmisiä vaan havainnoidakseni sitä, miten todellisuudessa tapahtuvat muutokset saattavat murtaa poliittiselle teatterille perustuneen asioiden näennäishallinnan ja vallanpidon.

Ensiksikin. Tulevaisuus näyttää, millaisen palveluksen ovat tehneet Suomessa Putinille ne tahot, jotka ovat nähneet natseja ja fasisteja kaikkialla, he, jotka ovat nostaneet äärioikeistolaisuuden toistuvasti suurimmaksi sisäiseksi turvallisuusuhaksi.

Minulla ei ole mitään sitä vastaan, että tutkitaan historiallista ja nykyistä äärioikeistolaisuutta tosiasioihin perustuvin havainnoin ja estetään epätoivottavia poliittisia ja yhteiskunnallisia kehityskulkuja ja käsitellään asioita julkisesti, mutta toivon kuitenkin, että Putin ei saa käyttövoimaa denatsifikaatiopropagandaansa suomalaisten itse kirjoittamasta poliittisesta mustamaalauksesta, jossa sanoja nationalisti, fasisti ja natsi on viljelty hyvinkin itsevarmasti mutta leväperäisesti, lähinnä sisäpoliittisessa ulossulkemis- ja loukkaamistarkoituksessa osana poliittista valtakamppailua.

Voi nimittäin hyvin osoittautua, että tässä on synnytetty yksi versio hyödyllisten idioottien ilmiöstä: jotkut suomalaisista poliittisista vaikuttajista ja näiden seuraajista ovat retoriikallaan (ja jotkut ehkä aivan vakaalla sydämenuskollaan) todellakin olleet monella tavalla avuksi Putinille.

Luultavasti Putin ei tarvitse suomalaista poliittista mustamaalausta tai todellisiin faktoihin perustuvaa tutkimusta avukseen tehdäkseen mitä huvittaa, mutta ovatpahan esimerkiksi vuosia jatkuneet natsipuheet kuitenkin rikka rokassa siinä kertomuksessa, jolla Putin tarvittaessa oikeuttaa haluamiaan toimenpiteitä. Ei ole merkitystä sillä, ovatko nuo puheet täysin yhdensuuntaisia niiden merkitysten kanssa, joita Putin itse sanoille antaa.

Ehkä katteeksi natsismin vaaroista riittää Putinille pelkästään se, että suomalaiset oikeistopuolueet lisäävät kannatustaan eduskuntavaaleissa. Auta armias, jos Suomessa oikeistopuolueet olisivat muodostamassa hallitusta. Näin tuskin käy kovin tyylipuhtaasti, koska demareiden kannatus on taattu; toki voi olla, että Kokoomus on seuraava pääministeripuolue, ja tämän Putin voi hyvin käsittää siten, että natohaukat ja natsit ovat Suomen johdossa.

Kannattaisikin aina miettiä nenäänsä pidemmälle, mitä tahoa poliittisella hiekkalaatikolla tapahtuva lällättely lopulta palvelee.

Toiseksi. On todella koomista seurata, kuinka tietty poliittinen porukka, joukossa runsaasti juuri edellä kuvaamiani hyödyllisiä idiootteja, kiemurtelee julkisuudessa ja kipuilee siinä ristiriidassa, että missä vaiheessa he voivat itsensä kannalta turvallisesti tunnustaa tosiasiat sekä himmata toisaalta toimiaan ja toisaalta ideologiaa, jota ovat hellineet todellisuuden kustannuksella eri tavoin vuosikymmenet.

Kolmanneksi. Systeemi on rakennettu siten, että henkilöt, joita edellä kuvasin, tulevat jatkossakin olemaan päättävissä asemissa tai ainakin niitä lähellä. On mielenkiintoista nähdä, miten syvästi ihmiset ovat muuttaneet käsitystään todellisuudesta ja mikä osa on ollut tilanteen vaatimaa teatteria. En jäisi aivan jokaisen kohdalla odottamaan kovinkaan syvällistä muutosta todellisuuden käsittämisessä. Keksin jo etukäteen vaikka kuinka monta juttua, joissa samat hahmot tulevat todennäköisesti ampumaan itseään jalkaan ja vahingoittamaan samalla toisia.

Toivon, että jokainen itseään kunnioittava puolue siivoaa uusnatsit, äärioikeistolaiset ja vastaavat riveistään. Mutta yhtä hartaasti toivon, että tyhjänlällättäjät sisäistävät, että ei kannattaisi ainakaan vapaaehtoisesti touhuta idiootin hommia, koska idioottina toimiminen tekee ihmisestä ennen pitkää idiootin jopa sellaisilla tavoilla, joita kukaan ei ole osannut ennakoida. On valitettavasti niin, että aina kun jossain asiassa on jotain liioiteltua ja teeskenneltyä, joka voi mennä pieleen, se loppujen lopuksi menee pieleen erittäin ikävällä tavalla.

Jobin sanat kärsimyksestä ja toivosta

Mitä Job sanoi kärsimyksen hetkellä, menetettyään kaiken mitä omisti, myös perheensä?

Tämä kysymys tuli mieleeni, kun katsoin kuvia Ukrainan tuhotuista kaupungeista ja palaneista ja kappaleiksi räjähtäneistä ihmisruumiista ja kuvia raunoihin lyyhistyneistä elossa olevista ihmisistä, jotka peittävät kasvonsa käsillään.

Job sanoi näin (mukailen hiukan omin sanoineni kirkkoraamatun jakeita Jobin kirjasta 19:25-27, voitte tarkastaa alkuperäisen):

"Minä tiedän, että minun lunastajani elää. Hän on sanova viimeisen sanan maan päällä. Ja sitten kun minun ihoni on riekaleina ja minun lihani on revitty irti, minä saan nähdä Jumalan, saan katsoa häntä omilla silmilläni, ja minun silmäni näkevät: Ei hän ole minulle outo! Tätä sydämeni kaipaa."

Nämä sanat oli helppo kuvitella Ukrainaan, sillä siellä on paljon ortodokseja ja protestantteja, jotka varmasti samastuvat juutalaisen Jobin kärsimyksiin ja miettivät elämän loppua.

Job ei kuvitellut elämälleen hohdokasta huipentumaa, hyvää kuolemaa perheensä tai ystäviensä ympäröimänä. Hän näki itsensä riekaleiksi raastettuna, ja hänellä oli siihen hyvä syy elämäntapahtumiensa vuoksi: hän oli menettänyt omaisuutensa ja läheisensä. Ja sitten hän kuitenkin näki sen, mitä ei silmillä voi nähdä näe ja tunsi toivoa kuolemassa ja olemassaolossa. Sanoillaan hän ilmaisi kaipauksensa.

Sanat liittyvät uskonnolliseen maailmaan siksi, että Job näki Jumalan. Saman Jumalan hän koki koetelleen itseään ja ja saman Jumalan hän koki myös sallineen kaiken kärsimyksen hänen elämäänsä. Enää hän ei kuitenkaan nähnyt outoa ja vierasta Jumalaa vaan lunastajan ja viimeisen sanan sanojan. 

Kaikki ihmiset eivät pidä uskon toivoa todellisena, se ei tarjoa heille mitään tai se on harhautusta ja mielikuvia, mutta kuka hyvänsä Jobin kirjan sanat kirjoitti, hän todisti jotain metafyysisestä toivosta ja kaipauksesta.

En tiedä, moniko Ukrainan sodassa on miettinyt Jobin sanoja. Ehkä monikin ja varmasti kummallakin puolella sotiva ja kärsivä. Ehkä moni, joka makaa kivuissa sairaalassa tai kuopan pohjalla ilman jalkaa tai kättä. Moni, jonka koti tuhottiin hetkessä. Ne ihmiset, joilla ei ole enää perhettä, ja ne, joiden viereen pommisuojaan tai kadulle tai tankkiin on kuollut joku. Ne, jotka kärsivät nälkää ja janoa piirityksessä.

Usein uskonnollinen toivo suhtautuu tuonpuoleiseen, mutta yhtä voimakkaasti moni on varmasti miettinyt sitä, että viimeisenä maan päällä joku lunastaja sanoisi oikeudenmukaisuuden sanan ja tuomitsisi oikein sen kärsimyksen ja tuhon, joka on aiheutettu.

Usko sydämen kaipauksena ja oikeudenmukaisuuden toivona on suurempi voima kuin viha, näin tahtoisin uskoa, vaikka varmasti ne joutuvat kamppailuun niidenkin sydämissä, jotka uskovat tai tahtovat uskoa. En tiedä, voittaako toivo aina vihan.

On vaikea ajatella, että nimenomaan maan päällä Jobin toive toteutuu. Sydämen kaipaus jää metafyysiseksi toivoksi, ja siitä voi saada voimaa Jobin sanojen avulla nimenomaan se, joka kärsii.

Putin, Venäjä, tulevaisuus

Historioitsija Teemu Keskisarja asettaa Putinin ja Venäjän sodankäynnin historiallisiin kehyksiin sekä sanoo sanasen lähitulevaisuudesta:

https://www.suomenmaa.fi/uutiset/teemu-keskisarjan-kylmaava-arvio-ukraina-ei-riita-putinille-turha-luottaa-moraalisiin-koodeihin/

Historia on osoittautunut kerta toisensa perään, että ihmishenki ei ole minkään arvoinen eikä mikään ole pyhää, kun valloittaja ja väkivallan ihminen katsoo tilaisuutensa tulleen.

Liha

 

Ei puiden lihaa,

ei eläinten lihaa, ei

fossiiliverta:

rajalla olemisen

ajatusleikki, aina

niin viattoman

puhdas, aina niin loitto

ihmisruumiista,

joka yhä on kiinni

luomassaan maailmassa.

Todellisuudet

 

Voivatko maailmat enempää jakautua tai pikemminkin törmätä, otetaan esimerkiksi nyt käsitys siitä, mitä tarkoittaa turvallisuus(arvot).

Rajan tällä puolen poliittiset johtajat miettivät elämän tärkeimpänä turvakysymyksenä, miten saataisiin yhteiskunta hiilinihiloitua, ja rajan toisella puolella poliittiset johtohahmot pohtivat, millä aselajilla tuhottaisiin ne rajan tuolla puolen olevat kaikkein tehokkaimmin.

Täällä kierrätetään lasia, metallia ja muovia, kartonkia ja paperia sekä vähennetään ja ajetaan alas tiettyjä energiamuotoja, siellä mietitään, otetaanko käyttöön termobaariset, biologiset vai kemialliset aseet, ammutaanko paikat tohjoksi ihan perinteisellä teräksellä ja räjähteillä vai käytetäänkö ydinkärkiä.

Niin, jotain on todellakin vinksallaan koko todellisuudessa.

Ei voi sanoa kuin Juhani Ahvenjärven runoa muistellen: Siinä missä sijaitsee / rautatien ja pienoisrautatien risteys / unelmamme törmäävät.

Poliitikot

 

Poliitikot ovat ihmeellisiä. He tietävät vuosikymmenten päähän, mitä meidän pitäisi syödä ja mitä ei, he tietävät millaisia lääkäripalveluja pitäisi järjestää ja millaisia ei, he tietävät millaisilla autoilla meidän pitäisi ajaa ja millaisilla ei, he tietävät millaisella prosentilla kutakin pitää verottaa; he tietävät mitä metsässä pitää kasvaa ja mitä ei ja mitä pelloilla, he tietävät millaisen tulen uunissa pitäisi palaa ja missä ruoka tuotetaan ja missä ei; he tietävät missä ihmisten tulisi asua, samoin he tietävät mitä kansan pitäisi ajatella ja sanoa erinäisissä asioissa, vaikeissakin, ja myös mistä tulisi pitää turpa kiinni. Mutta he eivät osaa päättää, pitäisikö meidän puolustautua ylivoimaiselta viholliselta vai ei ja miten ja milloin olisi aika toimia. Tässä kohden heidän tietonsa katoaa, he alkavat haistella tuulta ja puntaroida ja miettiä omaa asemaansa ja aiempia valintojaan, jotkut puhuisivat paljon mieluummin aivan jostakin muusta hyvin hyvin vakavasta, joka uhkaa unohtua.

Ukraina 3

 

Aloitin tähän uuden pätkän, kun en jaksa skrollailla aina noita kommentteja loppuun.

Jatketaan tästä.

Tyhmä kysymys

 

Onko teillä mielessä sellaista pop-kappaletta, jossa on kaikki muut elementit ovat kunnossa - sävellys, musiikki, kertosäe, mutta säkeistöt ovat jotenkin epätasapainossa tai ne tuntuvat jääneen kesken - ja silti kappale toimii.

Minulle tulee mieleen Pariisin kevään Imatrankoski, jossa on todella hyvä kertsi, mutta säkeistöt on aivan juosten kustu (siis kirjoitettu), varsinkin kappaleen loppua kohti:

https://www.youtube.com/watch?v=ypr-jMpjGfs

Tavallaan ymmärrän, että tässä on haettu kahta tasoa: arkista ja sitten tällaista elämästä iloitsemista kertosäkeessä. Musiikki pelastaa tässä paljon, ja varmasti keikalla toimii hyvin.

Pidän kovasti Pariisin keväästä, mutta sanoitukset ovat välillä hiukan sinne päin, useimmiten kuitenkin tosi hyviä pop-kappaleiksi.

Tässä minusta muutama mainio, erilaisia kaikki:

Haamupuhelu

https://www.youtube.com/watch?v=k_9rFNEtlao

Saari

https://www.youtube.com/watch?v=OI4QSDq1Z-A

Pilvissä

https://www.youtube.com/watch?v=-aNdhPpW234

On niillä rauhallisempiakin, kuten Kesäyö

https://www.youtube.com/watch?v=g5yEKTR9ygI

Ja syvällisiä kuten Vanginvartijan uni

https://www.youtube.com/watch?v=Yaxb5zxV_VA

Havainto kirjoittamisesta

 

Kirjoittamisessa on paljon hyvää: hankalatkin asiat ja aiheet saavat muodon ja elämän vaikeita ja selittämättömiä tapahtumia on helpompi sietää.

Onnistuessaan kirjoittaminen tuo paljon iloa. Parhaimmillaan kirjoittaminen on keksimistä, asioiden käsittelyn ja järjestelyn keksimistä ja elämän veistämistä merkityksiksi.

Toisaalta, kun jonkin asian on riittävän syvästi kokenut kirjoitusprosessissa, se alkaa haalistua ja menettää hohdettaan. Mieli etsii kiinnekohtia muualta.

Olenkin alkanut muistuttaa itseäni tästä: Kannattaa miettiä mistä kirjoittaa, koska samalla kun asiat tulevat lähelle pitkään ja intensiivisesti, niille myös alkaa jättää tavalla tai toisella hyvästejä kirjoitusprosessin myötä.

Ei siis kannata kirjoittaa kovin suoraan asioista, jotka tahtoo pitää lähellään.

Ikävistä asioista tällä mentaliteetilla kannattaa kirjoittaa mahdollisimman paljon, sillä niitä vastaan saa jonkinlaisen rokotuksen.