Seuraava katkelma on tyyliltään hyvinkin tunnistettava,
mutta tiedättekö, kuka kirjoitti näin ja missä?
[- -] autiotilalla
katsoin kaikki huoneet
navetat ja tallit ja liiterit ja aitat
jotka oli jätetty
äkkiä kuin olisi lähdetty pois sodan jaloista
ruohikosta löysin pienen kumitossun
pienen sinisen tossun
ja tätä paikkaa
eivät ensiksi olleet ihmiset hylänneet
vaan viljankasvun
ja puron ja pihlajapuun
jumalat eivät enää viihtyneet täällä
kukistuneet jumalat
kostavat
kohta kohta
on järven selkä
veripelto jossa pikkukalat välkehtivät
kuin hopearahat
Riimitystä ja rytmiä ei ehkä riittävästi mutta Viita? Vähän kyllä veikkaus. Iso aihe sopisi kyllä. jope
VastaaPoistaViidalla on paljon arkista runoutta, joskus suorasanaistakin. Kuvaus on Ruotsista (tai ehkä Suomesta) 1970-luvun lopulta / 1980-luvulta, rakennemuutos vaikuttaa kuin sota - tosin runossa autioituminen selitetään "jumalilla". Lainaamani katkelma on vain osa runoa.
PoistaTämä oli Saarikosken Tanssiinkutsu (1980), osa runoa LV, joka alkaa kiirastorstaista. Ehkä tuo Juudakseen viittaava kuva runon lopussa kytkeytyy siihen selvimmin. Runo alkaa: "Jumalan Sihtuunassa / kiirastorstaina / istun vihertäväksi imeytetyllä laiturilla..."
VastaaPoistaOrtodoksisuus oli jonkinmoisessa roolissa Saarikosken runoissa, ei minusta mitenkään isossa, mutta kristinusko yleisemmin kyllä. Usein Saarikoski yhdisteli eri aatteiden ja uskontojen elementtejä teräväksi kommenteiksi, esimerkiksi näin: "meidän, kommunistien, / on rakennettava luostari / näiden ajatusten ikoneille" (Tanssilattia vuorella, runo XVIII, 1977)
VastaaPoistaTämä siis vastauksena Jarin kyselyyn (poistetuissa viesteissä). Epäsuoraa asiaa, kuten mysteeriä ja tällaista, löytyy varmasti enemmän.
PoistaSaarikoskessa nyt näkyy myös ortodoksisen kirkon lähestymistapa. Annetaan tilaa. Sopii kysellä, sopii olla jotenkin varovainen jos tahtoo.
PoistaVastataan, jos kysytään. Ei vastata, jos ei kysytä.
Luostarissa on mahdollista yöpyä ja elää tarkkailijana ja tutkailijana.
Kai sitten jotakin tapahtui, koska hautapaikaksi tuli luostarin hautausmaa.
Voinee olettaa, että Saarikoski kävi luostarin munkkikilvoittelijoiden kanssa keskusteluja. Ne ovat tietenkin luottamuksellisia eikä niiden sisältö kuulu kenellekään.
*
Kuvitteellinen ansioitunut runoilija ortodoksisessa luostarissa elämänsä ja työnsä kanssa olisi sitten kiinnostavan romaanin aihe.
Pitäisiköhän yrittää? (Tämmöisiin mun kysymyksiin kuuluu aina hymiö perään, en osaa sitä tänne laittaa.)
Jari.
Romaanin voisi julkaista kirjailijanimellä Vesa Saarikoski.
PoistaJari.
Aivan totta, varmasti olisi mielenkiintoinen projekti, ja aiheessa olisi syvyyttä.
PoistaPena petkele. Jope
VastaaPoistaEli Tjörniltä. jope
VastaaPoistaRakennemuutos vaikuttaa kuin sota, totta. Nyt taloustilanne, koko maan velkavankeus ja digitaalinen ahdistus. jope
VastaaPoistaPS:n viimeisissä kirjoissa on mielenkiintoisia viitteitä omaan aikaansa, ei mitenkään ylenpalttisen poliittista tekstiä, enemmän sellaisia heittoja, joista näkee, että P seuraa aikaansa mutta ei enemmälti innostu ajan meiningistä - kuolleet ajattelijat ja kirjailijat kiinnostavat enemmän. PS oli aikansa julkkis, ja juuri tuo vetäytyminen on kiinnostava piirre hänen lopputuotannossaan. Toki alkoholismikin löi leimansa kaikkeen, vaikka kirjoituskunto säilyi hyvin pitkään.
PoistaOletko käynyt sen näytelmän katsomassa, The Poet of Finland ? En ole varma pyöriikö enää.
PoistaItse Penan lukijana muotopuoli.
Lukenut pääasiassa sen proosaa, useitakin, ja sitten tietenkin päiväkirjat, joiden lukukokemus oli muuten erittäin intiimi.
Runouttaan, Saarikosken ydinosaamista, valitettavasti vain vähän.
Tjörnin vaihe kiinnosti aikanaan jo maantieteellisesti. Googletin jopa sen talon Mapsista esiin, hyvät vinkit sai Tarkan elämänkerrasta. Ruotsin länsirannikkohan on jo Atlantin maailmaa oikeastaan. Mietti varmaan Kreikan juttuja siellä suolaisen meren äärellä.
jope
Oliko muuten PS:n teksteissä Doggerlandiin missään kohtaa viitteitä? Tjörniltähän ei sinne pitkä matka ollut.
Poistajope
Mun kirjallisena vaivana aina ollut pakkomielle paikkoihin. Jos luen kirjan X käyn katsomassa kaikki paikat, maisemat, talot, kadut ja myös tekijän asuinpaikat netistä. Siis jos ne suoraan tekstistä luettavissa. Niin koti-kuin ulkomaiset.
PoistaSaarikoskihan asui mm. Kulosaaressa samoilla nurkilla kuin Haavikko. Mielenkiintoinen sattuma tuokin.
jope
Vesan kodissa tuskin mutta ensimmäiset muistikuvat mulla PS:stä taitavat olla lapsuudestani meille tulleesta Hymy-lehdestä (reippaana työläiskotina sitä meille tilattiin häpeilemättä; moni poika oli kateellinen koska siinähän oli myös avoimia seksijuttuja).
PoistaMiki Liukkonen pääsi/joutui Seiskaan usein hänkin, mutta pientä se oli Saarikoski-staraan verrattuna.
Korkeakirjallinen hahmo jonka persoona sopi myös saumattomasti spurgujengiin oli aivan lyömätön.
Kirjallisuus oli silloin koko kansan juttu ainakin periaatteessa.
jope
Saarikoskeen tutustuin lukiolaisena. Nuoruuden päiväkirjat oli kova! Ja miksei myös runous. En ainakaan tiedä / muista, että Saarikoski olisi maininnut missään Doggerlandia! Saarikoski kirjoittajana kiinnostaa mua, ei niinkään mies joka joi itsensä hengiltä. Tavallaan aika reppana siinä suunnassa.
PoistaMä olen etsinyt kirjoitettavaa, jossa ortodoksisuus ja etsintä yhdistyisivät. - Ajan murros, ajan haasto. Henki ja raadollisuus.
VastaaPoistaMulla on nyt hahmottumassa kaksi aihepiiriä. Toisesta tulisi myös Vaasa-romaani. (Vaasan ortodoksisen Pyhän Nikolaoksen kirkon vihkimisestä tulee tämän vuoden syksyllä 160 vuotta.)
Toinen olisi tämä Runoilija luostarissa -tematiikka. Lienen sitä alustavasti ajatellut siellä Saarikosken haudallakin Valamossa.
Saisin tähän runoilijajuttuun mukaan omia etsintäkokemuksiani ja hulluuttani.
Jos voimia on, tulen laittamaan aikaani näiden kahden aihealueen hahmottamiseen.
*
Japanilaiseen IKIGAI-ajatteluun kuuluu se, että ihminen elää aina seniorinakin innostumisensa suunnassa.
Jos kaatuu kesken työnsä mikään valmistumatta, viranomaiset löytävät hymyilevän ruumiin.
*
Viinasta vielä. Se vaikuttaa aina arvostelukykyyn. Ihminen ja hänen komppaajansa eivät sitä välttämättä käsitä.
Työkyky ja arvostelukyky ovat eri asioita. Ihminen saattaa edustaa hyvää työkykyä silloinkin kun arvostelukyky on heikkoa.
Jari.
En ole nähnyt, että viina edistäisi kovinkaan kummoisesti ihmisen elämää. Kohtuudella kaikki tietenkin menee. Yksi läheinen ihminen, jolla on alkoholiongelma (joka myös näkyy yhteisissä kohtaamisissa), väitti että viina on pelastanut hänet. Kun ihmisen sisälle ei näe, en osaa sanoa, mistä viina tämän ihmisen on pelastanut, mutta ei sitä kyllä päälle päin huomaa.
PoistaHienoa, Jari, että innostut! Olen itse miettinyt, että miten pitkään jaksan innostua kirjallisuudesta kirjoittajana. Luultavasti aina, mutta olen myös varautunut siihen, että siinäkin tärkeintä on matka. Jotenkin kirjallisuus yhteiskunnallisessa merkityksessään on niin mitätön osa-alue, ettei siitä kannata erityisiä kiksejä odottaa. Voi kuulostaa vähän kummalta asenteelta, kun kuitenkin kirjallisuuden opettamisella hankin elantoni, mutta tältä näyttää tällä hetkellä. Itse toki arvostan kovasti kirjallisuutta, mutta täytyy ymmärtää että sen arvo on nykyisin aika pieni, ainakin verrattuna joihinkin muihin aikoihin.
PoistaEn minäkään todellakaan ihaile ketään sen vuoksi että on esim. taiteilija + alkoholisti. Alkoholin väärinkäyttö on tragedia. Vääristää niin paljon, melkein kaiken.
PoistaMutta jos joku haluaa elämänsä sillä tuhota, niin siihen on vapaus, kunhan ei samalla tuhoa läheisiään.
Joku voi tuhota elämänsä kyllä myös ylenmääräisellä elämänhallinnalla ja itsekontrollilla.
Ehkä elämän voi jättää elämättä, siis sitä todella kohtaamatta, sekä viinalla että yltiökontrollilla ja varovaisuudella?
Vaikeinta elämässä on todella läsnä, ns. tässä ja nyt, ja vain olla ja hengittää. Ja jos siinä onnistuu vielä läheisen kanssa, niin siinä se taitaa olla.
Tuohon IKIGAI-ajatteluun pitää tutustua. Olen alkanut työstää ikäasiaa vasta nyt. En kuulu niihin jotka ajattelevat että vanheneminen ei haittaa. Kyllä haittaa. But days are numbered.
jope
Olet oikeassa.
PoistaMutta pelkkä oleminen näin eläkkeellä ei vetele.
Mulla on tutkailun alla myös jonkinlainen pienimuotoinen vanhuspalveluyritys.
Jos niin kävisi ja johdatus menisi siihen suuntaan, se saattaisi syrjäyttää kaiken muun (aina jäisi tila jollekin sanalliselle ilmaisulle). - Mielestäni meissä ns. alkueläkeläisissä olisi vielä voimaa suunnata avustavia toimia niihin, jotka kuuluvat jo vanhuskäsitteen piiriin.
Yritys ei tarkoittaisi vapaaehtoistyötä sinänsä, vaan sellaista toimintaa mistä perittäisiin asiakkaalta kohtuullinen maksu.
Molemmat osapuolet olisivat tyytyväisiä. Asiakas ja auttaja.
*
Kyllä tuo kirjoittaminen on niin sinussa, ettei se mihinkään jää eikä pidä. Ihmisen elämässä on toki erilaisia kausia.
Jari.
IKI tarkoittaa elämää ja GAI olemisen tarkoitusta. Aikaisemmin mainitsemassa teoksessa se on myös tekemisen iloa.
PoistaOli siis kyseessä kirja: IKIGAI Pitkän ja onnellisen elämän salaisuus japanilaisittain.
IKIGAI on asenne, joka tuo arvokasta sisältöä jokaiseen päivään.
Ihminen ikään kuin määrittelee IKIGAIN avulla asemansa elämässä eikä tässä määrittelyssä olla kiinnostuneita siitä, onko ihminen palkkatyössä tai eläkkeellä.
Kirja huomioi logoterapian yhteyden IKIGAIHIN.
*
Nähdäkseni IGIKAI tulisi tajuta koko elämän ajan.
"Vielä eläkkeelläkin olen innostunut ja suojelen innostumistani ja olen varma, että löydän silloinkin uusia innostumisen aiheita."
Jari.
Vaikeinta ja tärkeintä on juuri se läsnäolo. Siitä saa myös isoimmat kiksit. Ei mene aika hukkaan. Addiktoitua on helppo oikeastaan mihin tahansa, päihteisiin, kontrolliin jne. En ole vielä käynyt katsomassa Saarikoski-draamaa. Voisi kyllä käydä jos se menee yhä.
Poista”Viina pelastanut” on tietenkin korkeintaan puolitotuus, mutta ainahan addiktiot jne on jonkinlaisia yrityksiä säädellä kärsimystä eli pelastautua joltain mielelle sietämättömältä. Usein vähintään yhtä huonoin seurauksin. Kyvyttömyys kohdata varsinaista kipua ja mahdottomuus pyytää/saada/vastaanottaa apua sekä sitten tottumus, häpeä, salailu, ja fysiologinenkin riippuvuus johtavat kierteeseen. Surullisia juttuja. Yst. J
VastaaPoistaKipulääke viina tässäkin tapauksessa on. Harmi vaan että sotkee niin paljon muuta vaikka psyykettä turruttaakin. Ymmärrän että todella vaikea on jättää aine pois, koska silloin ahdistus vyöryisi yli. Lääkkeistä ei saa samoja kiksejä ja asioiden selvittäminen on hankalaa, koska psyyke ei sitä halua ja pelkää kipua. En silti mitenkään ylhäältä halua katsoa. Addiktoituminen ja pakeneminen eivät ole kaukana kenestäkään.
VastaaPoistaMä kytkin viinan arvostelukykyyn. Esimerkiksi runoilijan arvostelukykyyn. Tekstiä syntyy, mutta runoilija alkaa viedä lukijoitaan matkoille tai houkuttelee matkoille, joissa taiteilijan näkemys perustuu humalaan tai krapulaan.
Poista*
Ymmärrän, että viina voi olla puuttunut äidin ja/tai isän sylin. Ymmärrän, että viinaan on mahdollista rakastua.
Ymmärrän, että ihoton ihminen saattaa humalassa hurmioituneena huudahtaa: "Nyt minullakin on iho!"
Riippuvuuden vallassa ihminen juo viinaa, vaikka vihaisi juomistaan.
*
Joskus kai ihminen juo myös siksi, että kännissä on hauska päästää sisäinen piru irti. On mukava karkottaa perhe siskonmakkarakeiton ääreltä.
Jari.
On selvää, että Vesan autioiden talojen runoista täytyy löytyä esineenä viinapullo. Mutta onko se täysinäinen, puolittainen vai tyhjä, kas se on Herra Runoilijan asia. (Vai rikkonainen...)
PoistaJari.
Onko tuo viinapullo ylhäisöviinaa vai alhaisoviinaa... sitäkään me lukijat emme ratkaise.
PoistaJari.
Sanoisin näkemyksenäni niin, että jos autiosta talosta löytyy viinapullo, jossa on vielä hieman viinaa jäljellä, sen yhteyteen alkaa heti rakentua tarina.
PoistaJuoko löytäjä tuon viinan lämpimikseen? Enpähän tiedä.
Jari.
Kun runossa kaikki on sallittua niin pullo voisi olla Saarikoski-nimistä kirkasta viinaa.
PoistaJari.
Jokaisessa autiotalossa tuppaa olemaan viinapullo. Joko ehjä tai rikottu. Ilman muuta niitä löytyy. Muuten, voin suositella kaikille Jussi Sepän mainiota kirjaa Linnut ja maisema. Kannattaa lainata kirjastosta. Siitä näkee, mitä tapahtuu, kun ihmisellä on intohimoa aiheeseen, jota käsittelee.
PoistaJuoppoudesta vielä.
PoistaMeillä on valtajuoppoja ja huomiojuoppoja, jotka voivat hyvinkin tuomita viinajuopot huomaamatta omaa juoppouttaan.
Valtajuoppo päihtyy vallasta ja huomiojuoppo huomiosta.
*
Kai tämä maa sotien jälkeen nousi myös viinan voimalla. Se ei tarkoittanut jatkuvaa humalaa vaan humalaa silloin tällöin.
Oli sotatraumoja...
Näissä merkeissä se v-pullo voisi löytyä autiosta talosta.
Jari.
On tosiaan valtajuoppoja ja huomiohuoria ja kaikkea. Oikeastaan nykyisin moni aatekin rakennetaan kamppailulle vallasta. Hirveää on seurata, kun nämä valta-ajattelun kyllästämät ihmiset yrittävät elää normaalia elämää, jota myös katselevat ensikädessä valta-asetelmia ja sorron rakenteiden kautta. Eihän siitä seuraa yleensä yhtään mitään hyvää, kun ihmiset mieltävät itsensä ensisijaisesti vallanuhreiksi, sorretuiksi jne. vaikka heillä on suunnilleen kaikki mahdollisuudet maailmassa, jos asiat laitetaan pitkään ihmiskunnan olojen perspektiiviin.
PoistaKyllä viinapullo löytyy runokirjasta. Ymmärrän, että se oli lääke monelle ja keino päästä irti ankeasta ja ankarastakin todellisuudesta. Mutta on se sellainen lääke myös, että sen orjaksi voi jäädä ja samalla tuhota monta muutakin mennessään. Suomessa alkoholi on ollut monen suvun sotkija. Kaikkea kohtuudella.
Itse olen jättänyt juomisen yhä vähemmälle. En jaksa tehdä mitään, jos juon. En tarkoita, että pitäisi olla koko ajan työhullu tai muuta tällaista, mutta tietyn rajan jälkeen alkoholi ei edes rentouta. Saunakaljat tai konjakki / viskinaukku silloin tällöin menee, mutta nekin yhä harvemmin.
Kahvi on tietysti se sosiaalinen juoma Suomessa. - Voi kahvia toki yksinkin juoda.
PoistaKuinkahan moni vittumainen tilanne suomalaisissa kodeissa on lopultakin päättynyt toteamukseen: "Eiköhän keitetä kahvit."
"Kuulehan Amalia, lopetan tuon viinan juomiseni, se on varma, keittäisitkö kahvit, lähden sitten peltotöihin. Rakas, kylläpä tekeekin kahvia mieli. Olisko sulla sitä leipäjuustoa ja lakkahilloa sen kanssa? Anteeksi tuo viina, tulee niitä piruja ja peikkojakin siinä nähdyksi, mutta nyt se oli viimeinen kerta. Kahvia!"
Siinä mielessä tuollainen metallinen kahvipurkki sopisi hyvin sekin aution talon runousgenren löydöksiin.
(Melkeinpä samaan sikermään viinapullon kanssa.)
Jari.
Jari.
Toivon jokaiseen lapsiperheeseen mahdollisimman raitista isää ja äitiä. Syyt selvät.
PoistaMutta samalla eräs juttu, jonka katson koskevan vain minua, isäni oli alkoholisti. Ajattelen joskus että jos ei olisi ollut, saattaisin olla sillä tavalla erilainen ihminen nyt enkä välttämättä haluaisi sellainen olla. Varmaan aivan väärin koettu mutta silti kokemus että en samalla tavalla tuntisi ja ymmärtäisi ihmisten heikkouksia ja inhimillisyyksiä. Ehkä.
Jotenkin niin että tietyt arvot eivät ole mulle arvoja jostakin paperista tai "ihmiskuvasta" vaan joltakin solutasolta.
En välttämättä haluaisi olla nollatoleranssien kannattaja vaikka lapsuudessani olisi ehkä ei-alkoholisti-isän kanssa ollut saatavissa enemmän sekä turvaa että materiaalista.
Me ihmiset jotenkin aina hukumme omiin heikkouksiimme, harva kuolee eheänä. Eivät siis kaikki mutta suuri osa.
Lapselle ja nuorelle silti toivoisi että isän tai äidin heikkous olisi muu kuin alkoholi. Tai huumeet.
Voi olla että em. ajatteluni on vain sitä että haluan todistaa että hyvän lapsuuden voi saada vaikka perheessä olisi alkoholi-virtahepo. Isäni oli sodassa Kannaksella 1944, 50-luvun alussa kuoli ensimmäinen vaimo. Jo aika nuorena ajattelin että onneksi hän saa iloa ja onnea, "korvaushoitoa" edes juomisestaan kaupungilla jonka ravintolapiireissä hän pyöri vuosikausia suvereenisti.
Saarikosken juomisen syytä on arvailtu paljon. Jossakin oli arvaus että hän pakeni niin aivojaan jotka tuottivat sanoja ja assosiaatioita ylikierroksilla.
Hyvä vaihtoehto juomiselle voisi olla vaikka mökki järven rannassa, sauna ja luonto. Se on parempaa kuin seksi ja viina. Vielä jos on hyvä nainen jonka kanssa katsella järvelle niin mahdollista on olla eheyttä lähellä.
jope
Eilen katselin puheenjohtajatenttiä. Mielestäni he olisivat tarvinneet kaikki yhden naukun Vesan konjakkipullosta. Siinä alkoholimyrkky olisi tullut tarpeeseen.
PoistaTämä maa alkaa olla kusessa.
jope
Kiitos luottamuksesta, Jope.
PoistaMä olen - yritän olla - hirveän varovainen sellaisten käsitteiden kuin juoppo tai hullu kanssa.
Nämä käsitteet ovat aika vaarallisia ja lamauttavia juopolle tai hullulle itselleen.
Siihen IKIGAI ajatteluun kuuluu mukaan innostuminen ja jonkin tarkoituksen löytyminen.
Kun ihminen toteuttaa tarkoitustaan, hänen ei tarvitse ajatella tietynlaisia leimoja.
Jokainen päivä on päivä uusi. Tänään on tämä päivä ratkaisuineen. Tämä on varmastikin hyvin buddhalaista ajattelua.
*
Totta kai käsitän kaikki esim. lastensuojeluun liittyvät aspektit.
*
Juopon on unohdettava juoppoutensa ja hullun hulluutensa päästääkseen eteenpäin.
Ympäristössä on ehkäpä kylliksi muistuttajia. Sitten muistuttaminen voi muuttua myös kateellisuudeksi, kun juomarin elämä muuttuu tai kun hullu näkemyksillään ja ilmaisuillaan alkaa herättää aitoa kiinnostusta.
Jotkut saavat voimaa siitä kun juoppo pysyy juoppona tai hullu hulluna.
Toivon kirjoitukselleni ymmärrystä.
Jari.
Saarikoski teki paljon töitä.
PoistaOngelmallista on sitten se, jos runoilijan maailman-, kaikkeuden- ja elämännäkemystä alkaa värittää alkoholin liikakäyttö.
Runoilija rikkoo elimistöään ja tajunnallisuuttaan.
Lukijan ei tarvitse lähteä kaikille matkoille. Kaikkea hänen ei tarvitse allekirjoittaa.
Jari.
Saarikosken kohdalla mietin: miksi hän joi siten kuin joi. Joiko hän paetakseen sitä, ettei pystynyt etenemään kirjoittajana / ihmisenä siitä, mihin oli päätynyt. Ei ollut enää muuta merkitystä tai tavoitetta, johon olisi realistisesti voinut yltää. Vai johtuiko se, ettei hän voinut kirjoittaa muuta ja pidemmälle siitä, että juominen esti sen.
PoistaJostakin muistelen, että hän unelmoi romaanista. Sen kirjoittaminen olisi ollut tuolla viimeisten vuosien juomistahdilla ja viinamäärillä mahdotonta, se olisi kerta kaikkiaan vaatinut sellaisia raittiusjaksoja, joita hänellä oli vielä 60-luvulla, kun hän kirjoitti pidempää muotoa ja käänsi.
No, monessa suhteessa ristiriitainen ja häiriintynyt ihminen, mutta ei yksinomaan sitä, kirjailijana kuitenkin muistettava ja yhä elävien kirjoissa.
Hyvin kirjoitettu, pojat! Ymmärrän hyvin sen, mitä, Jope, sanoitat. Suhteessa juomiseen on aina monta puolta. Usein siihen löytyy juojalle itselleen jokin keskeinen lääkinnällinen motivaatio. Sitä voi tiettyyn rajaan ymmärtää, koska aina ei ole ollut kovin suurta valinnanvaraa sillä, millä päätään alkaa hoitaa. Monen alkolismismin takana on trauma, joka itse koettu tai aiheutettu tai sukupolvinen trauma. Sitten on tämä genetiikka, alttius alkoholismille tai siis alttius koukuttua todella helposti. Minunkin suvussa on sitä ja sitä on lähisuvussa avioliiton kautta. Joskus itse juominen voi tulla ongelmaksi, kun se kuitenkin addiktoi - monet murheet voivat työntää tarttumaan pullosta, ja sitten ne ongelmat kapseloituvat ja itse juomisesta tulee iso ongelma siihen päälle. Mutta ne jotka ovat eläneet alkoholistien kanssa ovat usein hyviä ihmisten käsittelijöitä, aavistavat ja tunnistavat toisten mielialat, koska alkoholistin (miksei muunkin addiktin) kanssa siihen oppii.
VastaaPoistaEn jaksanut katsoa eilistä eduskuntavaalien avausta (vuosi etukäteen). Vittu me kusessa ollaan rakkain, laulaa Gösta Sundqvist. Siihen ei ole paljon lisättävää, vaikka G. vähän rumasti sen sanookin.
Saarikoski kirjoitti hienosti loppuun saakka. Juominen tappoi hänet 45-vuotiaana. Mies katkokäveli ja näytti yli 7-kymppiseltä. Kyllä hänen kirjoituksissaankin näkyy luopuminen, masennus ja alakulo. Senkin takaa hän kirjoittaa terävästi millaista on olla ihminen, vieläpä paljon ajatteleva hukassa oleva ihminen, joka ei voi enää uskoa mihinkään aatteeseen, kunhan miettii ja muistaa ja kokoaa.
Totta kai tuo runouden antama kuva on ylevöitetty ja redusoitu. Saarikoski siellä taustalla oli lähimmäisilleen melko paska tyyppi. Ei täysin, mutta todella holtiton monessa suhteessa. Ehkäpä aikansa taiteilijakuva jossakin määrin - viinaa, vapaita suhteita, sitoutumattomuutta, sekoilua, mutta herkkää ja monitasoista tekstiä. Minulle merkitsee enemmän se teksti, jonka hän tuotti, koska se ylittää sen mitä hän on ihmisenä. Voi sanoa, että kaveri kirjoittaa tärkeistä asioista ja osaa sen tehdä.
Se, että Saarikoski olisi ilmoittanut liittyneensä ortodoksiseen kirkkoon, lopettaneensa juomisen ja runojen kirjoittamisen ja jatkavansa hiljaisuudessa muinaisten askeettikilvoittelijoiden tekstien lukijana olisi ollut aika mielenkiintoinen käänne tarinassa.
PoistaTähän kuuluisivat mukaan pyhiinvaellusmatkat tuntemattomana eri luostareihin maailmalla.
Reipas ja raitis mies matkasauvan kanssa.
Näin voisi tapahtua... romaanissa.
Jari.
Runoissaan Saarikoski hiihtää, kiipeää vuorelle, sienestää, pilkkoo puita, rakentaa labyrinttiä. Todellisuudessa hän laahustaa ja hikoilee ja vapisee (proosasta tämä käy ilmi).
PoistaSaarikoski pohtii ja ajattelee maailmaa, uskontoja, marxismileninismiä, mutta ei tartu. Se oli hänen luonteensa, ainakin julkisuuteen tulleiden tekstien pohjalta.
Tietenkin toivoisi, että hänellä olisi ollut parempi loppu. En tiedä, mitä teoksen vastaanotossa tapahtuisi, jos hänelle kirjoittaisi onnellisen ja reippaan keski-iän, jossa hän siivoaa tapansa ja pyytää toilailujaan anteeksi.
Sienet ja sienestys olivat 70-luvun kulttuuriväelle must. Tullut esiin monelta suunnalta. Aina mainitaan päiväkirjoissa tms. Kyläilijöille tarjotaan.
PoistaMutta oli myös meidän tavisperreelle. Haapasieniä, kangassieniä kerättiin vetisissä metsissä sukat märkinä ja syötiin kerman ja perunoiden kanssa.
jope
Totta! Sienestys ja marjastuskin tulevat esiin. Ja usein kangassienet pääroolissa. Suppilovahvero ja kantarelli ja torvisieni ja tällaiset eivät ehkä niinkään.
PoistaJostain syystä meidän perhe ei kerännyt sieniä. Vasta oman aikuisiän harrastuksen kautta sienet ovat tulleet tutuiksi. Eniten kerään tatteja, suppilovahveroita ja kantrelleja. Ne on heppoja valmistaa kunhan vain löytyvät. Yleensä samoilla alueilla viihtyvät vuodesta toiseen.
PoistaTuosta romaanikaipuusta muistan minäkin lukeneeni, olisko ollut Tarkassa.
VastaaPoistaSaarikosken vastinpari, käänteispari jossakin mielessä, Haavikko, taisi olla samassa tilanteessa. Sekä Pena että Pave suvereeneja runoudessa, lisäksi lyhyttä proosaa paljon, olen lukenut sitä molemmilta, mutta isompi muoto jäi tekemättä. Toisaalta, romaani ei ole kirjallisuuden ydinmuoto ja mitta joka pitäisi saavuttaa.
Mutta perjantain kunniaksi, Jari, tämä blogistimmehan on tehnyt molemmat lajit.
Nuo kahden P:n ajat olivat kirjallisuutemme suurta aikaa. Olen tyytyväinen että ehdin nähdä juuri ja juuri siitä edes jämät joista muistona vaikkapa Timo Hämäläisen kirjallisuusohjelmat telkussa. Niissä oli vakava tatsi kun "syksyn uusista" puhuttiin. Ei mitään kulttuuricoctailia. Muistan vielä senkin kun todettiin että nyt on Pulkkinen haksahtanut pahan kerran, kun toisessaan, Elämän herroissa, käsittelee aborttia kriittisesti ja tuo vielä esiin (oliko se?) Laken syntymäkokemus-tekniikat mahdollisuutena vapautua traumoista. Taisin olla silloin 16 mutta kiinnosti.
jope
Kirjallisuudella oli vielä 80- ja 90-luvuilla aivan eri aura. Ehkä 2000-luvun alkukin jonnekin 2010-luvun puolelle oli jotakin. En tiedä johtuuko iästä vai mistä, varmasti koko kultuurin muutoksesta, että samaa hohtoa ei näy.
PoistaMulle Saarikoski on maanläheisempi ja lähestyttävämpi kuin Haavikko. Kumpikin omalla tavallaan hienoja. Haavikkoa en enää juuri lue, Saarikoskea kyllä.
PoistaTuo maanläheisyys juuri noin. Haavikko on "korkea" ja se elämänpiiri myös, runoissakin kuin jokin viisas/viisaus puhuisi tai sitten niin syvälle kätkettyjä merkityksiä ja sokkeloita ettei niistä ota enää pirukaan selvää.
PoistaSaarikoski on enemmin ihminen sellaisenaan.
Tosin Haavikon Puista pidän.
Ajattelen aina että Dylanin Blonde on Blonde ja se julkaistiin samana vuonna. Ne määrittävät mulle vuotta 66.
jope
Puut kaikki on Haavikon parhaita. Se on myös aidosti koskettava, varsinkin rakkaus/kuolemarunot. Jokainen osasto omanlaisensa. Dylanin kaari on komea!
PoistaMä näin Dylanin Pori Jazz -keikalla vuonna 2014.
Poista*
Saarikoskessa mua kiinnostaa runoilijan muoto, ja tämän muodon ja askeettisen kristillisyyden kohtaaminen luostariympäristössä.
En tarkoita tässä sitä, että olisi kysymys jostain askeettisen kristillisyyden voitosta.
Mutta on sentään luultavaa, että Saarikoski tutki kilvoitteluelämän asioita. En usko, että luostari oli hänelle pelkästään ikään kuin hermoparantola.
En ole aikoihin käynyt Valamossa. Tutkailen tuntojani tulevana kesänä. Olen kumminkin useamman päivän jaksoja siellä ollut. Todellakaan kukaan ei tuputa mitään ja voi huoneessaan vaikkapa nukkua väsymystä pois.
Sitten päivänsä voi kytkeä luostarin jumalanpalvelustoimintaan.
*
On vaikea ajatella, että Saarikosken käynnit Valamossa edustaisivat vain jonkinlaista narsistista ja ulkokohtaista elettä. Jotain minkä runoilijajulkkis antaa tuosta vain median ja porukkapiirinsä hotkaistavaksi.
Elän käsityksessä, että S koki viinan kaikki puolet ja tuli siinä täysinoppineeksi ja myös täysinsäikähtäneeksi.
Täysinuupuneeksi.
*
Askeettiskristillisyys ei edusta mitään hurmosta eikä ajatusta maanpäällisestä onnellisuudesta.
*
Olisi voinut kuvitella, että S on kulkenut täysin loppuun erään tien eikä tuolla tiellä enää ole annettavaa.
Tämän tajuaminen olisi saattanut tapahtua erittäin voimakkaasti luostariympäristössä.
Luostarissa on läsnä munkkiveljestön edustajia... Et ole yksin.
*
Mutta tuo julkisuuden demoni, poseerailun demoni. Ehkä se hellittämättä kuiskutteli S:n korvaan.
Ihmisestä tulee numero itselleen. Syntyy semmoinen sisäinen puhe.
Emme tiedä kaikkea, mitä tulee henkilöön ja runoilijaan nimeltä Saarikoski, Pentti.
Jari.
Itse olen saanut sen kuvan että Saarikoski vetäytyi hiljaisuuteen ja teki poislähtöä viimeisinä aikoinaan. Julkisuuden suhteenkin rauhoittui. Valamo oli Suomen oloissa tähän hyvä paikka, Tjörn Ruotsissa. Saarikoski korosti myös karjalaisia juuriaan. Nuori Saarikoski oli tosissaan kristinuskon suhteen. Vaikea sanoa mitä miehen päässä liikkui lopussa. Kovin pitkään hän ei ehtinyt olla Valamossa. Hän ei liittynyt kirkkoon. Juominen jatkui loppuun saakka ja sitten maksa sanoi poks. Saarikoski kulki läpi elämän kiinnittämättä oikein mihinkään muuhun kuin kirjoittamiseen ja myös juomiseen 60-luvulta kuolemaansa saakka. Varmaan tähän käytökseen oli joku psykologinen syy.
PoistaMutta tämä puoli Saarikoskessa on mielenkiintoinen: hän kiinnostui asioista, otti niistä selvää silloinkin kun ei kiinnittynyt niihin. Ehkä suhde kreikkalaisiin (ja antiikin kulttuuriin) on se, minkä kanssa hänen ei tarvinnut kiistellä. Se on ikään kuin perustausta. Sitten suhde kristinuskoon ja marxismi-leninismiin joutuvat testiin. Niiden sanasto ja yhteiskunnalliset laajennukset ovat jatkuvasti läsnä hänen runoudessaan, mutta joutuvat jatkuvasti kyseenalaistetuiksi.
PoistaSaarikoski on haudattu sinne minne munkit on haudattu. Nämä munkkien haudat antavat Valamon hautausmaalle tietysti erityistä tunnelmaa, ainakin mä koen niin. - Ja S:n hauta synnyttää oman tunnelmansa.
VastaaPoistaOn oikeastaan mahdotonta, että S:n hauta olisi siellä ilman selkeätä tahdonilmaisua. Tätä tutkimus voisi kysyä. Selvittää sitä.
*
Vaikeimmissakin olosuhteissa kommunismi pintaa ja ortodoksisuus syvyyttä, joskus vaiennettua syvyyttä. Näin pystyisi tietyssä asetelmassa huokaisemaan.
*
Itseäni ihmettelen. Mulla ei ole yhtään mitään juuriyhteyksiä ortodoksisuuteen, jos käyttäisi tätä ilmaisua. Silti tunnen olevani ortodoksi sujuvasti.
*
Ymmärrän kyseenalaistamisen asenteen. Mutta sillä tavoin asiat eivät edisty. Kyseenalaistaminen voi olla myös vahingollista ylpeyttä.
Luultavasti olen tässä yhteydessä sanonut sanottavani.
Ajatus runoilijasta ortodoksisessa luostarissa elää. Jos syntyy joskus kiinnostava synopsis, ryhdyn kirjoittamaan sen perusteella romaania. Siinä olisi kuviteltu runoilijahahmo eikö teksti jumittuisi haluun luoda kuvaa Saarikoskesta. Vaan ikä painaa...
Jari.
"Itse olen saanut sen kuvan että Saarikoski vetäytyi hiljaisuuteen ja teki poislähtöä viimeisinä aikoinaan. Julkisuuden suhteenkin rauhoittui. Valamo oli Suomen oloissa tähän hyvä paikka, Tjörn Ruotsissa. Saarikoski korosti myös karjalaisia juuriaan. Nuori Saarikoski oli tosissaan kristinuskon suhteen. Vaikea sanoa mitä miehen päässä liikkui lopussa. "
VastaaPoistaNykyäänhän ajatellaan että identiteetit ovat osittain omavalintaisia. Voi rakentaa itselleen tarinan ja elää sitä totena.
Olen usein miettinyt mitkä ovat oman identiteettini rakennuspuut. Jätän nyt pois isä-ja aviomiesjutut.
Minulla on kaksi hyvin vahvaa, ensimmäinen sama kuin Saarikoskella, karjalaistaustaisuus, ja toinen on työväenluokkataistaisuus. Molemmat ovat kohdallani myös täysin totta, eivät kerrottuja, ja pätevät minuun tänäänkin, eivät ole pelkkää identiteetin taustoitusta.
Puhun niistä paljon, joidenkin mielestä liikaakin:)
Kotikaupunkini on kasarin lopulta ollut Helsinki ja koen tämän nykyiseksi kotiseudukseni, pidänkin täällä asumisesta suuren osan ajasta, mutta en käyttäisi itsestäni sanaa helsinkiläinen.
Myöskään ammattini ei elä minussa vahvana identiteettinä.
(Kristittyys...onko sellaista sanaa?...identiteettinä on minulla vahva wanna-be. Kuten suuressa pääsiäiskeskustelussamme:) totesin, uskon kohde on ja se on ongelmaton, mutta metodi puuttuu kokonaan. Mutta ei mennä nyt siihen.)
jope
Helsingin otin kyllä nopesti haltuun topografina ja vaeltelevana . Ei mennyt monta vuotta kun neuvoin monen sukupolven paljasjalkaisia mikä paikka ja mistä päin stadia mikäkin kadunkulma tai puro tai kivijalka löytyy. Vahvuus edelleen. jope
PoistaOma identiteetti tai mihin missäkin elämänvaiheessa kiinnittyy tuntuu hiukan vaihtelevan. Oudolla tavalla kyllä sitten kun on aikansa elänyt alkavat viitepisteeksi tulla myös ne asiat, joista on elämän myötä etääntynyt eli ne, joiden parissa on lapsena elänyt. Sitä huomaa, että ei sitä niin kaukana sisimmässään olekaan kaikesta siitä. Alkaa ikään kuin kääntyä omaa ydintään kohti, toki kaiken sen läpäisemänä minkä läpi on kulkenut. Ei mullekaan moni päällepäin ilmeiseltä näyttävä asia ole identiteettini ytimessä. Jotenkin tunnen itseni monilta osin samaksi kuin olin jo lapsena.
PoistaElämässä voi kokea rajun ja repivän identiteettikriisin toteaa nimimerkki kokemusta on.
PoistaTänään olin vigiliassa. Sieltä kirkosta sitten ikään kuin palaa maailman tohinaan aika lailla ajatellen, että täällä tahtoo enää vain vaieta.
Jari.
Hiljaisuus, vaikeneminen on melkein aina paras vaihtoehto. Silloin ei tarvitse miettiä miksi sanoi/kirjoitti niin, katua sanojaan.
PoistaEnnen vanhaan vaikka taiteilijan vaikeneminen oli teos jo sinänsä, se huomatttiin, sen arveltiin olevan statement.
Tänä päivänä tod. näk. katoaa vain jonnekin, kukaan ei kysele perään ja kun kaikki paikat täyttyvät nonstoppina uusista "sisällöistä", hiljaisuuskin jää noteeraamatta.
Puhumattakaan vaikkapa kaltaiseni tavallisen ihmisen kohdalla.
Mutta silti, vaikeneminen varmasti kannattaisi melkein aina ainakin oman itsen kannalta. Niin todennäköisesti tämänkin kommentin suhteen.
Töissä tulee puhuttua työkavereiden kanssa. Usein voisi olla myös puhumatta.
Ja jos ryhdyn kyyniseksi, tarkoitan nyt yleisesti, niin me taidamme suurin osa ihmisistä olla sellaisia kuuntelijoita että kuuntelemme kyllä, mutta päämotiivina tiedostamattakin se että kohta pääsemme itse puhumaan ja tuomaan esiin oman kantamme. Toisaalta omaa ilmaisua ei ole olemassa ilman vastailmaisua.
Linnuthan puhuvat kun niillä on asiaa, esim. nyt alkoi sellainen aika vuodesta. Mutta ovat taas hiljaa kun asiaa ei ole. Viesti on myöskin muotoiltu ymmärrettävään muotoon. Esim. Tule panemaan kanssani mulla on hyvät geenit. Tai: Mene muualle, tämä alue on mun, nokin sulta silmät päästä jos tulet tänne. Tai: Varokaa vaara! Varokaa vaara! Varokaa vaara!
Luonnon keskusteluissa ei kursastella, siellä ei ole turvallista tilaa yms.
jope
Näinhän se on. Mulla hiljaisuus tulee nyt luonnostaan. Perjantaina alkoi kurkkukipu, eilinen oli ikävä olo ja nyt olen kuumehorkassa. Yö meni yskään heräillessä. Yritän levätä, jotta jaksan tulevan viikon. Tytöt lähtevät Händelin Messias-oratorioon.
PoistaNo, johan on hitto, paranemisia.
Poistajope
Paranemistoivotukset myös Vaasasta. Sanon nyt - jälleen ymmärrystä toivoen - että tuollainen kuumehorkka voi olla myös otollisesti runollinen tila, kannattaa pitää muistivihko lähellä. - Vaan tuo kuumehorkka ei tule tilauksesta.
PoistaTäytyy tiedostaa mihin voimat riittävät ja hakea tarpeen vaatiessa sairauslomaa.
*
Tuon tätä ortodoksisuutta täällä esiin. Sanokaa, jos kyllästyttää.
Eilen sytytin ennen vigilian alkua kaksi tuohusta tiettyjen tässä lähialueella kärsineitten muistoksi. Kerron asiasta myöhemmin, vaikka ei kiinnostaisikaan. Kummallinen höpöttelijä höpöttelee.
Muuten tietynlaisella sivuilleen katsomattomalla suoraan sanomisella on diagnoosi! On se! Se kuuluu autismiin. - No joo, olen tietysti autistinen monen muun ohessa. Eikä siinä mitään, mutta sitten autismi voi myös perkelöityä kuten Vesan blogissakin on saatu huomata. Herra armahda.
*
Ortodoksisuus perustuu Raamattuun ja traditioon. - Traditio on kirjoitettua ja puhuttua perimätietoa. Opittua ja oivallettua ajan kulussa. Sitä ei synny siis ilman kirjoittamista ja puhumista.
Kirjoittajat ja puhujat eivät ole vaikenijoita.
Viehättää aina ajatella niitä, jotka ovat vaikeissakin oloissa tunnustaneet kristillisyytensä. Heidät on tiedetty vaikeneviksi kristityiksi. Tämä tarkoittaa sitä, että he elävät ja kuolevat ilman merkintöjä. He eivät jätä jälkiä.
Ja kuitenkin he jättävät jäljen. Kun oikein pinnistelee, hiljaisuudessa voi kuulla melkein kuulemattoman kuiskauksen, joka kutsuu tähän perinteeseen.
Jari.
On erilaisia vaikenijoita. Aina on ollut kuten tänäänkin valtaa pelkäävää, pelaavaa ja mielistelevää vaikenemista.
PoistaIhminen haluaa häivyttää itsensä osaksi ajan tapettia onnellisuuskuplan takia.
*
Mä haluan muistella kristittyjä vaikenijoita, jotka on tiedetty kristityiksi, mutta he eivät vain ole enää halunneet puhua eivätkä kirjoittaa. Puhuminen ja kirjoittaminen häiritsee heitä heidän kilvoitustiellään.
Tällainen vaikenija on mahdollista maalittaa. Vaikeneminenkin vie ehkäpä ikävyyksiin.
Jari.
Sarasvuo saattaa ärsyttää joitakin, Ukkola samoin (minua ei kumpikaan lähtökohtaisesti, asian esittäjä on ihan sama ), mutta kannattaa lukea miten psykologian professori ja oppimisen professori Sarasvuon väitettä vahvasti peesaavaat. Ja millä perusteilla.
VastaaPoistaEsim. Astrid Lindgren-esimerkki on hyytävä.
Ei siis ihme että tämä maa sakkaa, kun kielen ja ajattelun yhteispeli vajoaa noin voimakkaasti.
https://www.iltalehti.fi/mieli/a/4c6a3c5e-1da3-4b9f-a3f2-d70ce2d401a2
Joskus telkkua katsoessa ja kanavia surffatessa kerron jälkikasvulle, itse asiassa useinkin, että jos olisin aikakoneella pompannut vaikka vuodesta 1986 tähän vuoteen ja katsonut mikä on mediassa "sisältönä" ja mitä näytetään, olisin ollut aivan varma että helvetti on tullut maan päälle tai vähintään bakteeri joka on syönyt ihmisten aivoista puolet tai jokin kollektiivinen mielisairaus.
Tuossa jutussa esitetty on yleiseurooppalainen ilmiö. Briteissä verrattiin working class poikien tasoa päättelykyvyssä joltakin vuodelta 1920(?) tähän aikaan ja järkytys oli valmis.
Koko "hyvän koulutustason" Suomi on myös kupla. Ja kun siihen lisää perheiden vaikutuksen joka se tietenkin pääasia, niin lopputulos on tämä.
jope
Peruskoululle ei voi kaikkea syytä lastata. Vain sen ettei siellä opita lukemaan, laskemaan ja kirjoittamaan.
PoistaTuottaako yliopistokaan enää sellaista laajaa yleissivistystä kuin vaikkapa 50-80 -luvuilla?
Jonkinlaista hokevaa hokemallisuutta, yhden väittämän taktiikkaa, edustaa maamme koulutetut.
Hyvä Jari (nyt Kauniainen) että ottaa esiin asian joka täytyy ottaa esiin.
Huom! Itse todella tunnen oman keskinkertaisuuteni.
Siitä ei tässä ole kyse.
Mutta juuri siksi toivon että maamme eturivin paikoille olisi itseäni paljon sivistyneempiä ja älykkäämpiä ihmisiä tulossa pitkässä jonossa.
Ei tämän maan huono jama muutu jos ei ole aivoja riittävästi sitä tekemään.
Lukutaidoton maa on kyllä kauhistus.
jope
(Mä olen muuten ollut todellisessa älykkyystestissä kasarin alussa. Oli hyvin monialainen. Mukana myös valoja, värejä, ääniä, yllätyksiä, häirintää jne. niitä ongelmia ratkaistaessa. Tekijä oli puolustusvoimat. Eli tunnen tulokseni johon viittasin. jope)
PoistaTerveiset influenssakauden päättäjäisistä: tultiin koko porukka sairaiksi. Mulla alkavat jo hiukan voimat palautua, mutta neljä päivää olin kovassa kuumeessa.
PoistaNäin jopen esille nostamaan aiheeseen liittyvän unen, joka voisi olla myös jonkinlainen pienoiskuva ajastamme. Uni meni kutakuinkin näin: Olin etsimässä apua / tietoa johonkin kysymykseen jonkin alan asiantuntijalta - en pysty enää palauttamaan mieleen, mistä tarkalleen oli kysymys. Menin asiantuntijan luo. Hän istui oudossa raunioituneessa kivitalossa, josta olivat seinät kaatuneet. Esitin asiani tyypille, mutta hän ei tuntunut huomaavan lainkaan, mitä häneltä kysyin. Sen sijaan hän kävi itsekseen monologia, jossa haukkui eri tavoin Donald Trumpia.
Mietin aamulla, että uni on suorastaan profeetallinen. Tällaista on meidän julkisten viisaiden osaaminen. Ne jauhavat mielipahaa Yhdysvaltojen presidenstistä ikään kuin se olisi heidän tehtävänsä, mutta mitään järkevää vastausta ei tule ja talo ympärillä rappeutuu.
Minusta ihmisten kysymyksenasettelut ja usein myös tavat joilla he puolustavat itselleen tärkeitä asioita osoittavat tätä tyhmentymiskehitystä. Monesti tärkeintä on, että ei keskustella ollenkaan. Sitä olennaisempaa on mustamaalata toinen niin ettei tarvitse keskustella ja argumentoida. Yleisin keino on kai se, että joku on niin paha, ettei sen näkemystä tarvitse edes kuulla. Tätä on todella paljon, ja sitten nämä hyvät ihmiset tekevät itsekin aivan järjenvastaisia ja objektiivisesti katsoen pahoja ja vahingoittavia asioita, vaikka esiintyvät ja varmasti kuvittelevat itsekin olevansa hyvän puolella. En osaa selittää asiaa oikeastaan muulla kuin tyhmyydellä eli sillä, että on totuttu menemään siitä mistä aita on matalin, ja koska se on onnistunut kauan, toimintaa vain vahvistetaan.
PoistaTapasin tänään työni puitteissa kansanedustajan. Ei välttämättä edustanut sitä mitä minä (ehkä, suurinpiirtein, likiarvoisesti) olen itse poliittisesti (jos olen poliittisesti mitään). Erittäin reilu, miellyttävä, lähestyttävä ja uskottava henkilö.
PoistaTuli taas mieleen tämän ajan blokkauskulttuuri. Se kuinka nuori jengi, ja vähän vanhemmatkin kiihkoilijat, katkaisevat henkilökohtaiset- tai somevälinsä eri lailla ajatteleviin.
Ajattelen että se on todella tyhmää. Helppoa, intellektuaalista pikaruokaa.
Jos oma ajatusmaailma ei kestä vastaväitteitä, ei se kovin vahvalla pohjalla ole.
Jostakin olen lukenut että cancelointi tms. blokkaaminen on jo menneen talven lumia. Toivottavasti.
Trump sitten. Siinä vasta pulma.
No, nyt meillä on maailma jossa paha isäntä on sekä Moskovassa että Washingtonissa, Jerusalemista puhumattakaan, mutta Teheran kerääkin symppispisteitä yllättäviltäkin tahoilta.
Stubb kiertää hyvän lähettiläänä maailmaa väsymättömänä hyrränä joka hallitsee small talkin kaikkien kanssa ja kaikki urheilulajit kuin Elmo.
Huomenna Hän-Antti tulee on meillä vallitseva ajatussuunta sisäpoliittisesti. Enää vuosi sinnittelyä ja tulee Pelastus.
Me teemme absurdimme itse.
jope
Jenkkiasenteesta minuun on jäänyt kyllä unohtumaton jälki syyskuulta 2001.
PoistaEi mennyt meillä kuin päivä tai kaksi, kun meiltä löytyi asiantuntijoita ( ) ja ajattelijoita ( ) jotka että nyt tuli sitten se mitä on tavallaan jo tilattu, sorrettujen kosto, suoraan ytimen ytimeen (lue: sinne minne pitikin)
jope
Minusta on vieläkin nähtävissä sellaista, että oma (hauras) ryhmäidentiteetti ei kestä toisinajattelijoiden seuraa. Onneksi on vähenemään päin!
PoistaHyvä että William Aspen and His Family toipuu.
VastaaPoistaOtin hyllystäni tuohon viereen Peter Englundin teoksen Hiljaisuuden historia. Sehän on erinomaisen oivaltava kirjoituskokoelma aiheiden valinnassa.
Haluaisin, että joku kirjoittaisin suomalaisen puheliaisuuden ja meluisuuden historian.
Olen aina ajatellut, että suomalaisuuden ytimessä on luontainen vaikeneminen ja hiljaisuus.
Tätä vastaan Linna kirjoitti Tuntemattoman sotilaan, joka on hirmuisen puhelias ja (rasittavan) meluisa kirja. - Toki minun täytyi kasvaa tähän havaintoon, ja toki kunnioitan Linnan saavutusta.
Koen kaikkisuudessaan huiman vieraantumiskokemuksen, kun ajattelen suomalaisuuden kehitystä. - Jotkut ihailevat ja lumoutuvat sellaisesta, mihin en itse pysty.
Se Vaasan pöyröö Jari.
Joo, siellä rintamalla ei ole hiljaisia miehiä Tuntemattoman mukaan, suuvärkki käy. Myöskään myytti etteivät ne "siitä koskaan puhuneet" ei kaikkialla totta. Meidän keittiössä karjalaisukot puhui kyllä.
Poistajope
Väitän, että monenkin olympiavoittajan suorituksen hetkinen pään ääninauha on hiljaisuus.
PoistaEi ole sisäistä Ylen selostajaa.
Kaikenlaista se sivullinen väittää...
Jari.
Vaativan suorituksen hetkellä ei päässä pitäisi olla yhtään mitään - eikä siellä todennäköisesti olekaan mitään, mikäli suoritus on maksimaalisen onnistunut. Tällaisen kuvauksen ovat useat huippu-urheilijat antaneet. Suunnittelu, kipuilu ja muu täytyy tehdä etukäteen, itse tilanteessa kaikki energia kohdistuu siihen, minkä pitäisi tulla selkärangasta.
PoistaOlen kirjoittanut tänne Herra Dosentin ja kirjailijan blogiin myös tiettyä mielipidekirjoittajan maisemaa. Ihmiset sanovat: "Se on sellainen mielipidekirjoittaja."
VastaaPoistaViimeisin maininta minusta lehdessä on ilmaisulla "joku vaasalainen".
Pienistä merkeistä päättelen, että tuo viimeisin julkaistu kirjoitukseni, jossa höpisin ydinaseiden sijoittamisesta Kauhavalle, on aiheuttanut suuttumisreaktion. Sainkin kyllä tekstiviestin, joka oli hyvin taitavasti inhottava. - On siis luultu, että olen ihan himona siihen, että ydinaseita sijoitetaan Kauhavalle (tajuamatta, että jonnekin ne Suomen maaperällä sijoitetaan, jos niitä Suomeen tulee). - Minä en tätä aloittanut, vaan päättäjät.
Vesahan ammattilaisena heti käsitti meininkini. - Viimeisin lähetykseni lehteen on otsikolla Droonikiikarit ja kansalaisvalppaus. Jää nähtäväksi, julkaistaanko se.
No hui hai, mokomaa lässytystä. Mutta tätä tapahtuu ja on tapahtunut kirjallisuuden tuolla puolen. On ihmisiä, jotka eivät lue kirjoja, mutta he lukevat mielipidekirjoituksia.
MIhin tähtään, mistä yritän sanoa?
Oikeastaan sanon sanoja kyllästymisestä. Mua kyllästyttää sanomisen tsunami, joka tapahtuu maailmanlopun jälkeen.
Aivan harvoja juttuja, jonka viitsisin ottaa näppeihini on autioita taloja käsittelevä teos, jos se sisältää havaintojen tekemisen oivaltavuutta ja voimaa.
Muutoin me näemme kaikki mikä on planetaarinen tilanne. - Se ydinsota sieltä tulee, koska sen todennäköisyys on niin perin selvä.
Sitten kun nopea sota on ohi, alkaa ehkä sinnikkäiden lutikoiden aika.
Alkaa aika, jossa ei enää tarvita luku- ja kirjoitustaitoa.
Ei ole paikkaa kirjoille eikä mielipidekirjoituksille.
Jari.
Kun tänään on 18.4.2026, kuka järjissään oleva ajattelija voisi lähteä siitä, ettei seuraavaan 100 vuoteen tästä hetkestä alkaen mahtuisi ihmiskunnan tuhoava ydinsota?
PoistaIhminen voi takertua niin nykyhetkeen, että kysymykseni unohtuu.
*
Kuinka paljon kaikkeudessa on planeettoja, jotka ovat jo ennen maata ja ihmiskuntaa kulkeneet sen kulun, jota me olemme kulkemassa... emme tiedä.
Jari.
Se mikä pahinta mahdollisessa ydinsotaskenaariossa on, on se että vaikka sota olisi tuhoavista tuhoavin, tänne jäisi silti ihmiskunnan rippeitä kitumaan ja kituuttamaan eteenpäin. Puhumattakaan siitä mitä eläinkunta kärsisi. Sitäkään ei kestä ajatella.
PoistaTämänkin vuoksi tunnen kuvotusta tästä kotimaisesta ydinasemyönteisyydestä. Muistan lapsuudestani/nuoruudestani hyvin Kekkosen projektin Ydinaseeton Pohjola.
Nyt tavoite on ydinaseellinen Pohjola?!
Kekkosen juttuhan oli taktinen vastaliike NL:n vaatimuksille jotka kohdistuivat Suomeen ja NL:n epäilyyn Suomen kyvystä torjua alueensa käyttö ydinasekonfliktissa.
Nythän on kyse samasta, mutta aivan päinvastaisesti.
Ihmeelliseksi on mennyt maailma.
jope
Joo, Jope. Ihmeellistä ja kauhistuttavaa. - Ja ihmiset tietenkin pyrkivät turvaamaan jokapäiväisen leipänsä ja onnellisuuskuplansa. Jotkut ovat narsistisen pullistelunsa sokeuttamia vielä tuhon hetkelläkin.
PoistaTutkailin äsken mielessäni ilmaisua turvallinen tila... Maaplaneetta ei ole turvallinen tila...
Valaistuminen, havahtuminen, suursäikähdys, syvällinen peiliin katsominen... ei ihminen sitä tee.
Aseet kehittyvät, niiden käyttäjä ei.
Mutta turhapa tätä on tänne sanoittaa.
*
Mun kommenttini kai kuvastavat oman elämän murrosta. Siinä mielessä, että täytyisi saada joku loppuelämän näky tai vaatimus ja edetä sivuilleen katsomatta siinä suunnassa.
Jari.
Jari.
Toisin sanoen kyllä mulle tuo jo karsitussa hyllyssä sijaitseva ortodoksisen tradition kirjallisuus hyvin riittäisi suunnan näyttäjäksi, jos ei vain taistelisi sitä vastaan eikä antaisi väärien vaikutteiden häiritä.
PoistaVähäistämistä täytyisi jatkaa ja tehdä reppu niin kevyeksi kuin mahdollista.
Jari.
On vaikea nähdä uuden voimapolitiikan ja maailmanjärjestyksen muotoutumisen prosessissa tilannetta, jotta alettaisiin ydinaseriisunta. USA, Kiina ja vielä nousevat voimat globaalissa etelässä pelailevat planeetan herruuksia uuteen järjestykseen. Saa nähdä, millaiset liittolaiskuviot muodostuvat. Euroopan tulevaisuus huolettaa, vaikka ydinasein käytävä sota ei syttyisikään.
VastaaPoistaEn usko, että lähimmän 80-100 vuoden aikana syttyy laaja ydinasesota - mikään ei tosin sano, etteikö niitä käytettäisi rajoitetusti kuten 1940-luvulla. Mutta silti niiden kautta tapahtuva uhkien ja kauhun "tasapainon" tasapainon hakeminen on huolestuttavaa.
Jari, vähenemisen ja suunnanhaun tie on se, mitä itse voin sinulle suositella. Tee elämästäsi niin merkityksekäs ja hyvä kuin tuossa suunnassa on mahdollista. Älä suotta vilkuile sivuille. Maailma häiritsee ihmisen aivan turhiin reaktioihin ja pelkoihin, kun jokainen voisi keskittyä siihen, mikä on tärkeää. Yritän itsekin pitää asian mielessäni. Joskus tuntuu, että meidän nimenomaan tahdotaan olevan peloissamme, huolissamme ja jatkuvassa säpsähdyksen tilassa. Silloin ihminen ei ajattele, tee hyviä asioita ja toimi pitkäjänteisesti.
Turhat reaktiot ja säpsähtimisen fiilikset hyvin sanottu, ja sitten myös tunnevaltaiset kokemiset ja päivittelyt ja kauhistelut. Muistan aina kun kysyin jenkiltä joka muuttanut Suomeen ja puolitosissaan sanoi olevansa Trump-pakolainen (tämä siis ensimmäisellä kaudella), että miten sen valta olisi muuttanut sinun konkreettista elämää siellä USA:ssa. Oli rehellinen, sanoin ettei kai mitenkään. Kysymyksessä oli enemmänkin mielentilavitutus.
Poistajope
Olen sitä mieltä, että maailmanjärjestys on muuttumassa, mutta toisaalta emme kiinnitä "analyyseissamme" (juuri nämä mielentilavitutukset) riittävästi huomiota siihen, mitä pitäisi vaan analyyseista tulee tunnepitoista kitinää - ehkä se on joillekin mentaalista surutyötä, kun maailma sellaisena kuin sen tahdottaisiin näyttäytyvän murenee silmissä. Jokainen tunnistaa tämän ilmiön varmasti omalla tavallaan ja omalla kohdallaan eri tavoin.
PoistaAnkeaksi menee jos maailmanjärjestys muuttuu siten että Eurooppa jää yksin ja vielä niin että vs. Venäjä.
PoistaOlisi etsittävä jotakin muutakin tietä kuin rautaa rajalle.
Euroopan köyhimpien valtioiden (joihin kyllä nykyään kuuluu myös Finland) oleminen ja ylläpito menee kituuttaamiseksi puolustusbudjettiensa kanssa.
En tarkoita tietenkään että Venäjän pyrkimyksiin pitäisi suostua mutta edes tarjota mahdollisuutta yhteistyöhön ja normaaleihin diplomaattisuhteisiin ja kauppaan. Ei siis mitään entisisiä riippuvuuksia takaisin, niitä ei pitäisi olla minkään muunkaan maan kanssa, vaan normaalia kauppayhteistyötä joka hyödyttäisi kaikkia.
On tietenkin kiinni Moskovasta pitkälti, ja vaatii Ukrainaan ensin kestävän rauhan, mutta ehkä myös meistä itsestämme.
Historia ei taida tuntea ikuisia vihanpitoja.
Putinin rauhantahtoon en usko mutta kyllä se vähiin käy Zelenskynkin suhteen. Jälkimmäinen ei ole sotasyypää, päinvastoin, mutta jossakin kohtaa pitää ymmärtää lopettaa.
jope
On myös vaara alkaa ajatella että kun Washingtoniin palaa demokraatit valtaan niin kaikki on taas okei.
PoistaVenäjän fossiili saatiin poikki, Euroopassa ainakin, mutta myös USA-riippuvuudet, silloinkin kun siellä on vallassa euroliberaalille kelpaava kivis-hyvis, on saatava kuntoon myös.
Ikävä todeta että olin oikeassa fkolmevitosten suhteen jo heti alussa. Kun ottaa huomioon niiden käyttö-ja päivityskustannukset, nehän ovat megalomaanisia, niin Marinin hallitus teki valinnan Biden/Harris-hurmassaan joka olisi kannattanut jättää väliin ja tiivistää sen sijaan siinäkin asiassa euroyhteyksiä ja ottaa eurohävittäjiä jos/kun niitä oli pakko saada.
Suomen uusi oikea omakuva on, tai pitäisi olla, se että meistä tuli uudestaan köyhä maa viimeisen noin 15 vuoden talouskehityksen olemattomuuden vuoksi, ja sen kanssa on elettävä vielä pitkään.
jope
Vaikka täällä hiljaista, laitan pari ajatusta silti. Toivottavasti Vantaan perheessä kaikki terveinä.
VastaaPoistaBudjetti.
Suomi on nostamassa puolustusbudjettia kolmeen prosenttiin. Se on ok ja sehän ei tunnu isolta varsinkin kun se ilmoitetaan bkt:stä.
Mutta jos sitä katsotaan valtion tulo-ja menoarvion kannalta, näyttää toiselta: puolustusbudjetti nousemassa 9-10 miljardiin noin 90 miljardin budjetista. 10 prosenttia. Jokin rikkaan USA:n budjetti voi tuollaista kestääkin mutta tuskin uusköyhän Suomen, ei pitkään. Jos tuollainen osuus laitetaan tästä tappiin puolustukseen on leikattava ja paljon, koko ajan, kaikkialta.
jope
Ydinase-Suomi.
VastaaPoistaLogiikka? Millä logiikalla ydinaseet Suomessa, sijoitettuna tänne estävät laajan ydinasekonfliktin. Jos eivät estä, miksi tänne?
Ok, ne tänne "vain" sota-aikana. Mutta jos ydinsota, pienempikin, puhkeaa, niin kuvittelisin että juuri silloin meidän maaperällämme ei kannata ydinaseita olla, koska jos niitä täällä on, on varmaa että niihin isketään ja olemme ydinsotaa käyvä osapuoli.
Juuri valmistellusta turvallisuusnäkökulmasta pitäisin juuri ja ensimmäiseksi ydinaseet kaukana ja poissa.
Valmistelun taustalla on jokin strateginen ajatus. Mutta mikä se on? Ydinsodassa laukaisemattomat ydinaseet ovat ensimmäinen kohde.
Eli mitä hemmettiä tapahtuu ns. in shadows?
Mihin tässä valmistaudutaan?
Marin toitotti juuri visiotaan Venäjän hyökkäyksestä koko muuhun Eurooppaan?! Sama tarina toistuu joka toinen päivä mediassa. Ajatellaanko että pääsemme unohtamaan?
Venäjä on sekaisin ja vaarallinen mutta taidamme olla myös me, itsellemme. Eräs suomalainen ex-ulkoministeri, Korhonen, sanoikin että maamme on nykyisellään hullujenhuone jota johtavat potilaat.
Retoriikkaa johon en haluaisi/halua uskoa mutta vaikea tässä ajassa tietää mihin oman isänmaallisuutensa kohdistaisi. On kohdistettava se rauhantilaan.
jope
jope
Putin
VastaaPoistaNyt mediassa paljon puhetta mahdollisesta vallankumouksesta Venäjällä. Putin down. Se on mahdollisuus. Moskovan supermiljardöörit alkavat kyllästyä. Pitäisi päästä kiertämään vähän muailmaa ja naattimaan.
Jos siihen suuntaan lähtevät dominot kaatumaan, tulee jännittävää.
Ukraina saa mahdollisuutensa mutta voi tapahtua myös aivan mitä tahansa.
Maailman menoa en yleensä pelkää. Mutta nyt kyllä vähän.
Jokin tuntuma (tämä tulee tästä salaisesta ydiasevalmistelustakin) että asioita tehdään jo varjoissa.
Trump on ulkoistettu mutta ehkä britit saavat aikaan jotain Moskovassa yhdessä oligarkkien kanssa.
Jos se ei menisi siististi on pahinkin eskalaatio mahdollinen.
Kädet ristiin.
jope
Asiasta toiseen.
VastaaPoistaHuomasin Ilta-Sanomista, että Ali Leiniö on löydetty erämaasta kuolleena.
Pakko ostaa lehti. Ali kuuluu mieleni tyynnyttäjiin kuten eräät autioiden talojen tubettajatkin, vaikka autiot talot kutsuvat aina seikkailuihin.
Mitä tahansa voi tapahtua yksinvaelluksilla...
Olen järkyttynyt.
Ali loi tiettyä ilmaisutapaa...
Toivottavasti lähtö tapahtui tuosta vain ikään kuin toivotussa ympäristössä, vaikkakaan ei haluttuun aikaan.
Luulen, että Ali Leiniöstä joku kirjoittaa vielä kirjan.
Ali jätti merkin.
Jari.
Hän tietenkin haastaa kateellisia. Isona persoonallisuutena.
PoistaJari.
Toivoisin, että Leiniön materiaali säilyy tubessa kaikkien katsottavana suurimmassa mahdollisessa laajuudessa.
PoistaJari.
Jope, tavallinen venäläinen ei ole koskaan milloinkaan ikinä vastustanut Putinia. - Ehei, Jope.
VastaaPoistaVenäjä ei mene niin kuin Suomen kokoomusdemarit sanovat.
Jari.
Jokainen venäläinen hyväksyy ilman muuta Ali Leiniön videot kun vain tulee niistä tietoiseksi.
PoistaAL teki rauhantyötä.
Jari.
Kyllä Jari Putinin oman puolueenkin henkilöt myöntävät ja ovat huolissaan kannatuksen rajusta laskusta. Sotaperustelut eivät kanna kun sota iskee omaan elintasoon.
PoistaSamanhan, pitäisi, olla meilläkin.
Kun seuraavakin hallituksemme käyttää armeijaamme 7 miljardia vuodessa, mahdollisesti 8-9 mrd (siis yhdessä ! vuodessa), voi olla että moni havahtuu varsinkin jos jonkinlainen rauha Ukrainaan saadaan.
Pakkohan sitä uhkaa on luoda että voidaan perustella.
Uhkakuvan täytyy olla muutakin kuin ufo.
Vrt. suuruusluokka: nykyisen hallituksen leikkaukset ovat olleet yhteensä 3-4 mrd, seuraavan tulevat olemaan n. 8-11 mrd, ja tämä neljässä vuodessa.
Olemme tehneet jo jättiläiskaupat (10 -12 mrd) joita ei voi perua ja nyt jo monen arvion mukaan teknologiasta jolle olisi sodassa hyvin vähän käyttöä. Siis F-35.
Painotan vielä että puolustukseen tulee satsata. Tulee olla uskottava ja myös vahva kansallinen puolustus koska viides artikla voi olla paperia kriisitilanteessa.
Mutta pitää myös tajuta että olemme nykyään köyhtyvä maa.
Parasta olisi saada aikaan rauha ja palata normaalitilaan.
Voi olla että niin ei käy, meillä on vuonna 2030 miljoona rutiköyhää mutta olemme panssaroituja ja taivaalla ujeltaa kallista softaa. Syödään sitä sitten.
jope
Samalla tavalla kuin Jari sinun kompassisi on noissa syvissä hiljaisissa vesissä olevissa viisaissa vähäistäjissä, minun on betonilähiön kuudennessa kerroksessa asuvassa lapsiperheessä joilla on ne vähätkin rahat loppu, lapset eivät pääse harrastamaan mitään kun liian kallista, nakkeja syödään, sossuntäti- tai setä tulee kotiin tarkastukselle kun vuokrarästejä ja isosisko ei jaksa enää kouluun, isä ja äiti syövät jokapäiväisen opamoxinsa jne.
Poistajope
Diplomatia on Suomen tärkein aselaji. - Kaikki Suomen sotilaalliset toimet vain viivyttävät Suomen tuhoa silloin kun on illistelty suurvaltaviholliselle.
PoistaKannatan Suomelle riittäviä poliisivoimia ja ilmavoimien korvaamista droonivoimilla.
En kannata sellaista viholliskuvaa, jossa vihollinen on Venäjä.
Emme voi elää elämää, jossa vihollinen on Venäjä.
*
Ukrainan valtahallinto näyttää mitä seuraa siitä, kun pienen ja heikomman vastavoima on Venäjä.
Mulle tämä on kreisiä.
On ole koskaan yrittänyt iskeä turpaan mua vahvempaa.
Jari.
Ymmärrän, Jope.
PoistaMä en koskaan saanut naista ortodoksisuuteni takia, johon tein matkan luterilaisuudesta.
Tämä markkinakelvoton asketismi, ettei tee vaikutusta...
Silti, valinta on asketismi! Vähäistäminen!
Jari.
Ukrainan sota on tehnyt valtavaa vahinkoa puolin jos toisin. Ei voi olla aivan varma Venäjänkään kannalta, että sota päättyisi nopeasti ja voitokkaasti - totta kai Venäjällä on etu puolellaan, koska sillä on miehiä ja aseita enemmän ja sillä on miltei loputtomasti aikaa plus ydinaseet.
PoistaSen sijaan Venäjän suurvalta-asema on osoittautunut ainakin sotilaallisesti kyseenalaiseksi (myös Euroopan puolustus on osoittautunut kyseenalaiseksi, mutta se on toinen asia.) Se ei mahtanut mitään Venezuelassa, jonka liittolainen on, ja se ei ole voinut mitään Iranissa, jonka liittolainen on. Venäläiset modernit ilmatorjuntajärjestelmät ovat olleet aivan paperia Israelin ja USAn iskiessä. Venäjä on suoraan sanottuna Kiinan kynsissä, ja seuraukset tästä näemme 20-30 vuoden säteellä. Nyt Venäjä on liittolainen, mutta jonkin ajan kuluttua saalis.
Siis Kiinan liittolainen. Mikäli Ukraina saisi massiivisempaa tukea, se voisi haastaa Venäjää paljon paremminkin. Ymmärrän kuitenkin, että ulkopuolelta sotaa ei tahdota kiihdyttää enempää vaan pikemminkin ajatellaan, että olisi rauhan paikka, koska Venäjällä on kuitenkin järeän luokan tuhokapasiteettia ja nurkkaan ajettuna se voisi sitä käyttää. Sinänsä Ukraina on pärjännyt uskomattoman hyvin, kun ajatellaan, että sillä on vastassa ns. suurvalta. Valitettavasti tämä ei taida riittää, vaan alueluovutukset ovat pakollisia. Tilanne on rauhan kannalta hankala.
PoistaMielestäni Zelenskyistä ei ole nähtävissä sellaista halua rauhaan, joka sisältäisi nyt Venäjän valtaamien alueiden luovutuksen. Voi olla että suunnitelmana on jatkaa sotaa vielä pari vuotta jotta USA:ssa presidentti vaihtuu.
PoistaUkrainan näkökulmasta tuo on tietenkin täysin ymmärrettävää vaikka hintana tulee olemaan kymmeniä tuhansia kaatuneita ukrainalaisia, mutta Euroopan talouden, ja erityisesti Suomen talouden kannalta, aivan kamalaa.
Ajatusleikkinä,
kuvitellaanpa että olisi sellainen normaalitila, jossa puolustusbudjetista voisi vähentää kolmanneksen, siis vain ! kolmanneksen.
Se olisi vuodessa 2 miljardia, ja aikajanalla 2022-2028
se olisi 14 miljardia euroa.
Orpon hallituksen leikkaukset ovat olleet nelivuotiskaudella luokkaa 3-4 miljardia euroa.
??
!!
Tätä kun yrittää jengille kertoa, tulee vain hiljaisuus ja sanomaton toive: voitaisko puhua jostakin muusta.
jope
Koska nuo ovat speksit ei Orpon hallituksella eikä seuraavalla tule olemaan mitään mahdollisuuksia saada talouttamme kuntoon.
PoistaJa taloushan on tässä yhtä kuin tavallisten ihmisten tavallinen kohtuullinen vähäinen elämä.
Kyllä tämä vituttaa minua päivittäin, paljonkin.
Ja erityisesti se että se vain ohitetaan, todetaan vaikka mittaluokka on suurin mahdollinen ja sitten "keskistelu" siirtyy johonkin yhdentekevään "arvokysymykseen" tai siihen mitä jokin politiikko tai jokin muu on sanonut somessa väärin. Pieni maa, lyhyt korvienväli.
Mulla on isänmaallisuus siksikin tiukoilla nykyään. Ja varsinkin kun näyttää että tämä tulee vain jatkumaan.
jope
Joo, Ukrainan kannalta asia on niin että niin kauan kuin oma kansa ei ilmaise haluaan alueluovutuksiin ja tukea tulee Zele jatkaa sotaa. Ymmärrän täysin.
PoistaMeille ja monelle muulle sota on kova paikka juuri noiden puolustusmenojen kannalta. Arvioin että Euroopankin tulevaisuus on sotaisa jossakin määrin eikä se lopu tähän Ukrainan sotaan.
Sota tulee monessa muodossa, sotilaallisesti en keksi muuta uhkaa kuin Venäjän. Sitten hybridi- ja muulla tasolla, Venäjä, Kiina ja monesta mutta myös hybridivaikuttamisesta syntyvät kansainvaellukset ovat aivan mahdollisia.
Eurooppa on pilattu jo monella tasolla liiankin kanssa. Otetaan esimerkiksi perinteinen vahva Saksa. Se alkaa olla kalpea kuva entisestä Euroopan talousveturista.
Mutta Suomelle käy myös kylmät, jos tämä meno jatkuu.
USAn vaikutus hommaan tulee ottaa lukuun myös. Se ei ole sotilaallinen uhka, mutta taloudellinen riippuvuus eri hankintojen myötä voi olla mittava. Ja tietysti teknologinen riippuvuus.
PoistaTässäpä oli hyvä video kaukopartiosta, karua kertomaa: https://www.youtube.com/watch?v=H-ykKmV-2Kk
VastaaPoistaTäytyy katsoa.
PoistaJoku upseeri oli kirjoittanut k-toiminnasta kiinnostavan gradun. Tulostin sen ja laitoin kansioon. (En ole vielä vähäistänyt.)
Jari.
Tämä oli kanssa hyvä kuvaus, todella rankkaa on ollut: https://www.youtube.com/watch?v=iWPf-K-K7bY
PoistaJuuri siksi ettei muuta uhkaa kuin Venäjä ole, on tilanne varsinainen jokeri. Varustaudumme eli upotamme miljardin toisensa jälkeen puolustukseen, ostamme maailman kalleimmat hävittäjät joilla tulevaisuuden mahdollisilla taistelukentillä ei ole enää suurta arvoa jne. ja jos tapahtuu todennäköisin, eli sotaa ei tulekaan, on kaikki ikään kuin hukkaan heitettyä rahaa.
PoistaSilti se, ainakin jossakin määrin, pitää tehdä.
Koskaan ei voida myöskään näyttää toteen että varustelu esti konfliktin.
Eli saamma taloudellisen iskun joka tapauksessa, myös rauhaskenaariossa. Ja suuren iskun.
Jos tätä ei halua hyväksyä, ei ole muuta ulospääsy kuin suhteiden jonkinlainen normalisoituminen.
Todennäköisin uhka on kaiketi silti tuo Vesan mainitsema väestöllinen hybridisodankäynti.
Se voidaan laittaa tulemaan ihan vain Venäjän kostona, se aita ei sitä estä (eikä seuraava hallitus) tai sitten se tulee vielä varmemmin tilanteessa jossa Venäjä ajautuisi hajoamistilaan.
Ensimmäisessä vaihtoehdossa olisi tulossa ehkä 100-200 tuhatta Lähi- tai Keski-idän ihmistä, jälkimmäisessä miljoona venäläistä plus edelliset.
Tuossa on realismia joka menee minuunkin.
Ei siinä että Venäjän armeija yrittäisi tulla Imatran tasalta läpi, joka olisi sille varma seinä.
No nyt olen tästä paasannut. Yleensä aina epäilen itseäni, mutta tässä asiassa vastoin yleistä liikuttavaa yksimielisyyttä (siis että ryssä se vieltä tulee ja vyöryy hyökkäyskenaarion malliin), en enää niinkään.
Suomi ei voi elää niin että se upottaa pian noin kymmenen prosenttia valtion budjetista puolustukseen vuodesta toiseen. Tilanteemme on toinen viime vuosina paljastuneiden lukujen valossa aivan kaamea. Kriisitietoisuus Venäjän uhasta on mennyt läpi niin kuin pitääkin, mutta talousuhka joka on faktisempi eikä skenaario ei ole mennyt, vieläkin suurin osa jengistä uskoo että kunhan tästä hallituksesta päästään, niin kaikki korjautuu kuin itsestään.
jope
Jos käytetään sanaa isänmaa, niin isänmaan suurin uhka on se, että valtiomme rahat eivät riitä valtiomme kohtuulliseen pyörittämiseen. Se on itse asiassa biologinen uhka, lääketieteellinen ja psykiatrinen uhka.
PoistaSuoraan ja välillisesti 90-luvun lama tappoi tuhansia, eräiden arvioiden mukaan kymmenen tuhatta ihmistä tai enemmän.
jope
Karmean dramaattista tekstiä multa nyt. Sorry miehet. Viikonloppua hyvää ja hauskaa sen sijaan kaikille.
Mulle iski nyt virus. Saikulla ollut tässä. Ääni on matalampi kuin Loirilla.
Paranemista, Jope! Itse olen nyt selviämässä siitä influenssasta. Toki yskin vieläkin, mutta alkaa tuntua, että olen siirtymässä toipilaasta normaaliksi.
PoistaVenäjä pystyy yksin tuolla uhkan ylläpitämisellä vaikuttamaan Suomen talouteen dramaattisesti, kuten kuvaat. Kaikki ei tietenkään ole Venäjänkään pelikirjasta, vaan meillä on poliittisesti vuosikaudet tehty suunnilleen kaikki, jotta Venäjän suunnitelmat toteutuisivat mahdollisimman helposti (tarkoitan esimerkiksi väestösiirtymiä, hybridivaikuttamista). Lisäksi meillä on ollut käytännössä demarien ja kokoomuksen johdolla niin huonoa talouspolitiikkaa, että eväät on syöty pitkälle tulevaisuuteen.
Olen huoli ihminen. Joskus puran ilmeistä katkeruuttani.
VastaaPoistaOlisin tahtonut, että elämässä mennään henkiset arvot edellä. Ehkä sitten järkevä asketismikin, joka ei ole poseerailua.
*
En ole nähnyt Venäjässä uhkaa Suomelle.
Militarisoitunut Suomi näkee uhan, samalla militarismi on yksitotista ja vivahteetonta.
Olen ketterän ja diplomaattisesti ovelankin Suomen kannattaja. Tämä ketteryys ja oveluus ei ole neuvottelukumppanin pettämistä.
Suomessa kukoistaa propaganda ja ilmeisesti se on saanut otteen myös yliopistoihmisistäkin.
Jari.
Olisi hyvä, jos voitaisiin yhteiskunnassa mennä eteenpäin terveellä pohjalla. Jos se ei onnistu, voi ainakin itse tehdä voitavansa omassa elämässä.
PoistaPropagandaa on aivan valtavasti, myös yliopistotasolla, ja vasta jälkikäteen jos silloinkaan näemme, mikä kaikki sitä on ollut - tavallaan jos propaganda on yhteisesti jaettu kokemus / tulkinta todellisuudesta (mahdollisimman pitkälle), sitä voi olla vaikea erottaa propagandaksi.
On kuitenkin vaikea pitää propagandana kaikkea mikä tapahtuu todellisuudessa, vaikkapa se mitä Venäjä tekee tai Ukraina tekee. Siitä voidaan uutisoida eri tavoin, mutta se ei peruuta esimerkiksi sitä, mitä tekoja kumpikin tekee.
Ei peruuta, ei. Hyökkääjä, laiton, on Venäjä; puolustautuja, laillinen, Ukraina. Se ei muutu millään vaikuttamisella eikä sanakäännöksillä.
PoistaNyt yksi vaikutustaso onkin mielialat siitä miten tässä tulee käymään. Venäjällä tietenkin oma hyökkääjän agendansa. Ukrainalla se että se voi kuin voikin vielä voittaa sodan eli saada alueensa takaisin.
Jos jälkimmäinen ei ole totta eikä niin tule käymään, ovat Ukrainan tukijat ja Ukraina itse häviäjä.
Tappavaa sotaa jatketaan ja linjat pysyvät ennallaan.
Mikään ei muutu: Eurooppa on siirtynyt kurjistavaan sotatalouteen, Ukraina menettänyt alueensa.
Pitäisi nyt tietää tuleeko tästä mitään vai eikö tule. Ja tehdä ratkaisuja siltä pohjalta.
jope
Näinhän se on. Minun on vaikea uskoa venäläisen yhteiskunnan muuttumiseen, joka tapahtuisi jos sotaa vain sinnikkäästi jatketaan. Ehkä tämä on yksi usein lausumaton ajatus, siis että kun Ukraina aikansa tuhoaa Venäjää ja sen mahdollisuuksia ratkaista sotaa edukseen (samalla kun Ukrainakin toki tuhoutuu pommituksissa ja kyvyttömyydessä tuottaa vientiin tavaraa, ruokaa ja hyödykkeitä), niin Venäjällä kyllästytään Putiniin ja hänen valtakautensa loppuu. Toki näin voi käydä, mutta miten todennäköistä sellainen on? Nähdäkseni hyvin epätodennäköistä ainakaan lyhyellä aikavälillä.
PoistaTilanne on kurja: Venäjä ei voita Ukrainaa niin kuin suurvalta jyrää pienemmän hetkessä, vaan kuluttaa sitä vähitellen ja torppaa myös sen, ettei valloitettuja alueita myöskään kyetä ottamaan takaisin.
Rauhan tekeminen tässä tilanteessa on pirullista, koska se tuntuu siltä, että luovutetaan maita osapuolelle, joka ei niitä kykene kunnolla ryöstämään. Silloin elää toivo, että hyökkäyksen masinoija luhistuisi juuri siihen seikkaan, että sodan mieli katoaa ja ihmiset Venäjällä saavat kyllikseen.
En usko, että kukaan Venäjällä uskaltaa käydä Putinia vastaan ainakaan vielä, koska se tarkoittaa vankeutta ja kuolemaa. Siis siviileistä ei löydy tällaista porukkaa, en ainakaan usko.
Kävin eilen eräässä kuoleman paikassa rukoilemassa rukouskirjani kanssa. Välähti mieleen tämä teko ja tein sen. - Nyt jää nähtäväksi tuleeko siihen henkimaailman kautta seurauksia ja minkälaisia.
VastaaPoistaVoi sanoa, ettei tuolla paikalla enää ole taloja. Kerron joskus tämän paikan, vaan jätän nyt kertomatta.
Sitten tuli tieto Ali Leiniön kuolemasta. Olin katsonut paljon hänen rauhallisia eräretkivideoitaan. Hän kuului niihin, jotka korvasivat mulle omia reissuja, mihin en enää omin voimin kykene.
Selitän tällä kaikella yllä mainittuja eilisiä kommenttejani, joita yhäti pyydän anteeksi.
Jari.
On siis yritys vähentää ainakin voimakkaan tunnetilan vallassa tehtyjen kommenttien kirjoittamista.
PoistaJari.
Mä en ole katsonut AL:n videoita, mutta täytyy katsoa nyt tässä joskus. Monia muita vastaavia olen toki katsonut.
PoistaJoo, huomaa, että tulee videoystäviä... Poismeno kirpaisee.
PoistaJari.
Paranehan, Jope.
VastaaPoistaTuossa tekstiteeveessä on juuri nyt uutisoitu terveysmaksujen jyrkästä noususta.
Maksut siis nousevat siksikin, että Suomessa voidaan pitää varustelutaloutta aivan olemattoman Venäjän hyökkäysuhan takia!
Enemmänkin Suomea uhkaa sisällissota, kansan kapina.
Suomen loogiset päättelyketjut ovat täysin saastuneita, ja eliitti on ne synnyttänyt omassa venäläisfobiassaan.
Eliitillä on ollut tila peloilleen. Eliitti on kaapannut kansan mielen omine keinoineen.
Luotan kyllä kansan heräämiseen. Sen seuraukset voivat olla hirmuisia.
Suhtautuminen venäläisiin säikkyvällä pelolla on nimenomaan eliitin ohjelma. Eliitti, joka ei enää usko Jumalaan, saa tästä venäläispelosta itselleen elämän tarkoituksen. Tarkoituksesta seuraa kypäräpäisyys ja varustelupuuhastelu.
Totta kai Venäjä seuraa väestöltään pienen naapurinsa sekavaa soppaa ja aivosaunaa, jossa lämpötila on jo ylittänyt aikaa sitten terveydelle sopivat lukemat.
Eliitti ja tavikset -jako ei mene puolueiden mukaan.
Jos Suomessa olisi Sivistyspuolue, luultavasti se käsittäisi heti sen, mitä yritän sanoittaa.
Jari.
Se, että Suomi purki oman ulkopolitiikkansa peruslauseet ei ole Ukrainalle hyödyksi.
PoistaToisin sanoen Suomen mahdollisuus rauhanvälittäjänä nollautui.
Tässä rauhanvälittämisessä ja kohtaamisen paikan antamisessa sotiville osapuolille Suomi olisi voinut olla kokoaan suurempi.
Nyt Suomen leijonan kulta rapisi pois.
*
Jos Suomessa alkaa sisällissota, se alkaa pääkaupunkiseudulta.
Köyhtyneet ja heränneet nousevat kapinaan.
Venäjän pelon kupla rikkoutuu...
Pelon aiheuttaja onkin ELIITIN HARHA.
Jari.
Elämme upseereiden ja rikkaiden päätoimittajien aikaa.
PoistaNämä tahot ovat pelleyttäneet Suomen kansan.
Mikä on everstin tai hävittäjälentäjän palkka? Mikä on ammattiliittopomon palkka?
*
Mikä on pääkaupunkiseudun yksinäisen mummon tai vaarin eläke? Mikä on nuoren palkka siellä, riittääkö se vuokran maksamiseen?
*
HERÄTKÄÄ, HERÄTKÄÄ, HERÄTKÄÄ!
TAJUTKAA, TAJUTKAA, TAJUTKAA!
*
Paastoan tänään ja lahjoitan ruokani hinnan hävittäjälentokoneen ostamiseksi.
Pelkään niin perkeleellisesti Venäjää, että se peittää kaikki muut pelkoni.
*
(Eikö niin... yllä kuvattu ei voi jatkua...)
Jari.
Suomessa tänään Venäjän aiheuttamaa uhkakuvaa elämän keskeisenä sisältönä ja mielen maisemana kannattavat kaikki, joiden bruttokuukausitulot ovat vähintään 5000 euroa.
PoistaSiitä alaspäin mentäessä alkaa kuvio yskähdellä...
Jari.
Kaikessa on huumoripuolensa...
PoistaKaipaan Veikko Huovista.
Ehkä Droonikka-ahon ajattelija olisi hyvä romaani. Siinä ajattelija löytää droonin, joka ei olekaan ukrainalainen vaan venäläinen... Ainoa Suomessa... Romaanin tapahtumahetkellä.
Ajattelija salaa löytönsä, ettei synny sotaa.
*
Olen puhunut. Puhuin. Tätä sanotaan mainehaitan itselleen aiheuttamiseksi.
Jari.
Olet Jari siinä mielessä mielestäni oikeassa että oikeastaan kaikki loppujen lopuksi ajattelevat, tiedostaen tai tiedostamattaan, omaa persettään ja varsinkin lompakkoaan perstaskussa.
VastaaPoistaSellainen on ihmisluonto, ei siitä voi edes syyttää.
Puolustusvoimat on tuossa, kyynisessä?, katsannossa tämän tilanteen nettovoittaja.
Tulee paljon lisää virkoja, ulkomaankeikkoja, ulkomaanpäivärahoja, resursseja....kansainvälistymistä, parhaat pelivälineet.....
Ja samaan aikaan, viittaan nyt ylipäällikkö Stubbiin, sodanuhka pieni, "maahamme ei kohdistu sotilaallista uhkaa."
Kyllä tuo kaikki resurssihyöky kelpaisi myös vaikkapa poliisillemme, opetustoimelle, terveydenhoitosektorille....kelle tahansa.
Ok, kannatan minäkin puolustuksen selvää vahvistamista. Mutta en kannata 8-10 miljardin puolustusbudjetteja köyhtyvässä Suomessa.
Olen hieman pettynyt suomalaisten militarisoitumiseen. Naisetkin, hah. Tiedän paljon siitä miten innokkaita ollaan monella alalla kaikkeen mikä liittyy armeijaan. Yllättäen nyt näin. EI siis mitään naiset rauhan puolesta tms. Ja sama koskee vasemmistoa.
Ok, no, militarisoituminen tuossa multa epämääräinen väite. Mutta kyllähän se ajan henki on ainakin satunnaisen mediaotannan perusteella.
Mikä on perustunne kaiken tämän takana (lopetan tähän). On mentävä alkuliikuttajaan. Tunne on: vitun Putin mitä teit. Olisit vaan jatkanut tyranniaasi vanhoilla konsteilla. Mikä olisi ollut jätkän porskuttaessa. Mutta sorruit Napoeleonin ja Hitlerin virheeseen, vain käänteisesti.
jope
Köyhtyvien suomalaisten kapinaan en Jari usko.
PoistaHe sairastuvat eri sairauksiin, masentuvat, eristyvät, syyttävät itseään, purkava pahaa todellista oloaan netissä (se vihapuhe), jättävät äänestämättä ja kuolevat noin 10 vuotta tuota paremmin onnistunutta väestönosaa aiemmin, heidän lapsensa jatkavat heidän surullista solutason perintöään.
jope
Putin ei ole tehnyt meille mitään. Mitä Putin on Suomelle tehnyt? Milloin? Onko Putin hyökännyt Suomeen?
PoistaTässä toivoisin erottelukykyä. - Ja olen varma, että niin sanotuissa loppupeleissä erottelukyky toimii myös Ukrainan hyväksi.
*
Itse uskon köyhtyvien suomalaisten kapinaan. Se voi alkaa äkisti, tsunamimaisesti.
Nähdään, että Venäjän pelko on eliitille elinkeino, jolla se vaurastuu.
Tajutaan oma pelivälineenä oleminen, että on tullut hassutetuksi ja taloudellisesti petetyksi.
Jari.
On selvää, että terveissä olosuhteissa sekä Suomi että Ukraina ovat hyvässä kulttuurisessa ja taloudellisessa vuorovaikutuksessa Venäjän kanssa.
PoistaSuomi ei voi karata jonnekin toisaalle. Ukraina ei voi karata jonnekin toisaalle.
Kartanlukutaitoa tarvitaan.
*
Luulen kyllä, että kaiken kivun ja hammastenkiristyksen jälkeen järki palautuu. Tai järki tavoitetaan.
Sadoiksi vuosiksi eteenpäin.
Jari.
Venäjän ja Ukrainan rauhanneuvotteluita käydään jossain, rauhakin tulee kerran, niin tapahtuu.
PoistaValitettavasti vain rauhanneuvotteluita ei voida käydä Suomessa, tästä Suomi pelasi itsensä sivuun. Ei ollut olemassaolon leijona tai olosuhteiden tajuamisen kotka. Ei menty yläpuolelle.
Kaikenlaiset jopet ja vesat peukuttivat tohkeilevalla ja raivostuvalla sotamiesjärjellään sille mille ei olisi pitänyt.
Ajattelun jälleenrakentamista Suomessa joudutaan tekemään pitkään.
Jari.
Ei Jari, olen rauhantilaan ja myös suhteiden palauttamisen kannalla enkä haluaa upottaa Suomea varusteluhankinnoilla joille ei koskaan tule käyttöä. Mutta siihen tarvitaan, perkule, se rauha. Se ei onnistu jos ne m o l e m m a t ei halua.
Poistajope
En ikinä peukuta millekään sodalle lähtökohtaisesti. Sille peukutan, jos hyökkäys edes jotenkin torjutaan. On paikkoja, joissa ei voi muuta kuin tapella ja tuhota vihollista niin paljon kuin kykenee, koska siitä riippuu olemassaolo.
PoistaNo, suomalaiset eivät ole siinä tilanteessa nyt, mutta suomalaiset ovat olleet vuosisadat altavastaajan asemassa suhteessa ympärillään oleviin isoihin valtoihin, Ruotsiin ja Venäjään. Välillä on ollut rauhaisaa, jopa kehityksen aikaa. Mutta pitäisikö luottaa esimerkiksi Putinin hyväntahtoisuuteen? En tiedä miksi pitäisi, kun hän on kuitenkin jatkuvasti lännen tyhmien päättäjien myötävaikutuksella tehnyt temppuja, jotka heikentävät länttä (erinäiset energiariippuvuudet, poliittinen vaikuttaminen jne.). Nyt on sitten otettu käyttöön likaista hybriditaktiikkaa. En voi aplodeerata ja sanoa, että tuossapa johtaja, johon meidän tulisi luottaa. En kylläkään aplodeeraa myöskään meidän EU-herroille.
Venäjä oli tämän aggression aloittaja. Se on myös jatkanut aggressiotaan monella sotaa laimeammalla tavalla, ja se on tehnyt vaikutustyötään niin että Suomi olisi voinut olla sille yksi seuraavista kohteista, ei nyt vielä sotilaallisesti vaan monella muulla tavalla. Eihän tätä kaikkea aivan vahvistettuakin tietoa voi olla ottamatta huomioon, vaikka sinänsä kriittisesti suhtautuisi suomalaisiin reaktioihin. Minusta puolustusta on vahvistettava, mutta sitä tulisi tehdä muutenkin kuin suhteessa Venäjään - no esimerkiksi sisäiseen turvallisuuteen ja Euroopan rajattomuuteen.
Tässä mitään tohkeilua ole. Suomi on kussut omiin muroihinsa idioottimaisten poliitikkojen ja yhtä idioottien äänestäjien sinisilmäisyyden vuoksi.
Putinin skenaariossa rauhanneuvotteluille ei ole sijaa. Ei Suomessa eikä muuallakaan ennen kuin Venäjän tavoitteet on saavutettu.
Mummot ja papat eivät kapinaan ryhdy. Suomessa käy niin kuin muuallakin Euroopassa - tuomioin ja muin esimerkein ihmiset pelotellaan tuppisuiksi niissä asioissa, joissa poliitikot katsovat niin parhaaksi.
Venäjä-riippuvuus on meillä nyt poikki ja maksamme siitä hinnan myös.
PoistaEU-riippuvuus, USA-riippuvuus, Kiina-riippuvuus jja Google/Microsoft-riippuvuus, lithium-riippuvuus ja tietenkin velka-riippuvuus vielä jäljellä.
Tekemistä kahleiden katkomisessa.
Eurooppaan ja EU:hunkin pitää meidän kuulua ja sitä vahvistaa vapauden hengessä, mutta ei kuitenkaan olla suomettumisen kaltaisessa tilassa EU:n kaikkein ylimpään valtarakenteeseen.
jope
HS just: "Puolan pääministeri FT:lle: Venäjä voi hyökätä Nato-maihin kuukausien sisällä"
VastaaPoistaIS just: "Tuore raportti: Britannian varauduttava sotaan – Aika on lopussa
Ajatushautomo RUSI varoittaa Venäjän uhkasta. Tuoreen raportin mukaan Britannian tulisi varautua sodan uhkaan yhteiskunnan joka sektorilla."
Tää ja vastaava atkuu ja on jatkunut nonstoppina 24/7 vuodesta toiseen. Meidän ex-pm heittää samaa.
Jää kaksi vaihtoehtoa: joko tämä on omaa hybridiämme jostakin syystä x
tai sitten:
tuo tai jotakin vastavaa tapahtuu.
Mutta vain jälkimmäisestä saadaan tai voidaan saada varmuus.
jope
Jope, ystäväni, älä lue valtamediaa.
PoistaVarmasti osaat hahmottaa käsitteen valtamedia, joka manipuloi jatkuvasti.
Kun manipulointi paljastuu, voi alkaa Suomen sisällissota.
Jari.
Minusta Venäjän uhka on osin todellinen. Realisoituuko se ja milloin, on toinen kysymys.
PoistaSitten on se, että eurooppalaiset johtajat ovat tuhonneet maitaan - tarkoitan nyt Saksaa, Britanniaa, Belgiaa ja Ranskaa, osin Ruotsia. Siinä on seikka, jota on vaikea myöntää. Ihmisten reaktioita suunnataan muualle, ulos, vaikka moni maa on aivan kusessa, koska on itse tehnyt sen mitä kerrotaan Putinin hybriditoiminnallaan toteuttavan.
Suomessa ei olla vielä siinä missä Britanniassa tai Saksassa, joissa ihmisiä pidätetään vääristä mielipiteistä ja poliittisia puolueita suljetaan täysin pois demokraattisesta vaikuttamisesta. Tavalliset ihmiset eivät saa puhua edes tosiasioita, jos se paljastaa, minkä tuhon poliittiset toimijat ovat saaneet aikaan. Demokratian pelisääntöjä kavennetaan. Tällaista on Euroopassa tänä päivänä.
Tottakai luen valtamediaakin jotta tiedän mitä kansalaisvauvojen syöttölusikkaan yritetään laittaa. jope
PoistaVesa, juuri noin se on ja se on surullista. Kylmän sodankin aikana rakkaan Eurooppamme läntinen puolisko oli ällistyttävän vapaa mantereen puolikas millä mittarilla tahansa verrattuna tähän aikaan.
Poistajope
Aina kannattaa lukea mahdollisimman paljon ja monenlaista. On tärkeää tietää, miten meihin vaikutetaan. Taukojakin kannattaa pitää, sillä ainakin itselläni jo hermosto sanoo, ettei ole hyvä niin intensiivisesti seurata kaikkea. Tavallaan tiedon vastaanottamisesta on tullut yhä raskaampaa, kun koko ajan saa olla tutka päällä sen suhteen, että mikä tässä nyt on se asia, jota tahdotaan viestiä. Paljon on aivan omituista tiedottamista.
PoistaVuonna 1976 Suomessakin oli yksi ainoa kielletty (julkisuudessa) puheenaihe: Suomen ja NL:n suhteiden kyseenalaistaminen, ja ehkä Kekkosen valtakin.
PoistaMontakohan niitä nyt on? Ei riitä sormet.
jope
Meidän täytyy muistaa koko ajan se, että sodat sodittiin jo. Talvisota ja jatkosota sodittiin jo.
VastaaPoistaMyös ukrainalaisten tarkkailijoiden tulisi myöntää tämä.
*
Pelataan niillä korteilla mitä on.
*
Venäjä ei halua suomalaisilta muuta kuin luotettavuutta.
*
Olen sitä mieltä, että Venäjällä suomalaisten varustautumista seurataan jollakin tragikoomisella suvaitsevaisuudella.
*
Ei Venäjä halua sekaantua Suomen pääkaupunkiseudun monikulttuuriseen yltyvään kaaokseen.
*
Pietari ja Moskova ovat nähdyn videomateriaalin perusteella just jetsulleen turvakaupunkeja esim. kaltaiselleni katkeralle sinkkueläkeläiselle, saattaisin jopa hymyillä siellä.
Jari.
Jope, sulla ja mulla ei oo niin hätää, mutta Vesa kulkee ammattiviisaan kirjoissa... häntä aika kovin haastaa, leimaa, merkitsee, sijoittaa viralliseen historiankirjoitukseen.
PoistaAika ampui nuolen läpi tohtorinhatun.
Jari.
Niin....aika, ajan kuluminen, kertoo oikeastaan vasta sen millä tavalla tämän ajan päätarina on oikeassa vai onko ollenkaan.
PoistaJos tämä sama meno jatkuu vuonna 2030 niin paljossa on epäonnistuttu.
En tiedä kertooko tämän sittenkin omasta mielenterveydestä eikä ulkoisesta vai mistä, mutta aika skitsolta vaikuttaa monella tavalla maailmanmeno ja siitä kerrontatavat juuri nyt. Niin kuin maailman mieli olisi järkkynyt, enemmän kuin ennen.
Ihmiset ovat muuttuneet, näen sen arjessanikin. Monipuolisuus ja jonkinlainen rentous puuttuu.
En avaa nyt enempää.
jope
Trumpista ovat monet sen kannattajat muuttaneet kantansa ihan viime aikoina.
Täytyy toivoa että se on järjissään kuitenkin.
Radikaalihan se on aina ollut (ei tod. mikään konservatiivi) jopa anarkistisella tavalla, mutta olisi kaikkien etu että olisi sitä edelleen edes jollakin tavalla loogisesti ja pragmaattisestikin.
Jari, Patmos.fi > ajankohtaista > blogit ja sieltä Juha Ahvion tekstit. Voisin kuvitella että sua kiinnostaisi. Vesa tietäneekin.
PoistaAhvio jos kuka on suomalainen toisinajattelija, mutta on sitä sillä tavalla että räksyttäjät eivät aina perässä pysy, muuttaa myös käsityksiään. Nyt viimeksi Trumpista.
Patmos-radiossa tämä Ahvio ihan ehdoton hahmo oli samaa mieltä tai ei. Ei voi mitään muuta mutta pidän näistä Herramme gonzo-journalisteista enemmän kuin A-studion vastuullisista ja turvallisista aikuisista.
Punk.
jope
jope
(kato multakin tulee allekirjoitus kahteen kertaan kun nopeasti naputtaa eikä jää editoimaan)
PoistaKäsittääkseni Juha Ahvio on persoonaltaan kiinteä julistaja ja itselleen oikeassa olija.
PoistaHän ei ole minun ihmiseni.
*
Minussa tapahtuu jatkuva säröily, taistelu, kummastelu, häpeä, vauhkoontuminen..
Jari.
Ali Leiniö edusti levähdystä... älytelevisioni tuuttaa nyt hänen videoitaan katsottavaksi. Niitä, jotka olin nähnyt jo aikaisemmin. Katson. En voi käsittää, että hän on poissa.
VastaaPoistaRoolimalli, pois säksättävästä poliittisesta kannanotosta.
*
Silti. Olin täysin erilainen kuin AL.
Tajusin sen, kun hän teki omaa hyvää työtään.
Jari.
Katsoin juuri yhden Ali Leiniön retkeily- tai pikemminkin pohdiskeluvideon. Mukava ja vilpitön kaveri. Kertoili jutussa järven rannassa elämänsä käännekohdista turhia paasaamatta.
Poista