Runo

 

Luulen nähneeni hiiren

keittiön pöydällä

kouruksi käpertynyt salavanlehti

ruoteineen viimassa

seinänvieren pensas

pudottanut lehtensä katon aukosta

lattiallinen hiiriä

kun toukokuu vihertää

ja lehtopöllö

on lennähtänyt

haapaan

Uni

Uni valvoo nukkumista.

Juhana Vähäsen Ballaadi Arska Kurmoksesta

 

Kirjoitin toisen kritiikin tälle vuodelle, tällä kertaa runoudesta ja Juhana Vähäsen massiivisesta Ballaadista, jonka nimihenkilö on Arska Kurmos - vahva lukusuositus teokselle, arvio auttaa hieman alkuun:

Juhana Vähänen, Ballaadi Arska Kurmoksesta - Kiiltomato.net

Yksinkertainen impressio

 

Nainen tupakalla porttikongissa,

autot keskellä pakokaasujen valaisemaa aamua,

tämä kaikki, ihmisten askelet, yhä uudelleen

rakennettujen talojen seinät, ei vain tänään,

vaan tuhansia kertoja aiemmin

kuin aamu olisi pudottanut ajan pois:

tämä tapahtui 30-luvulla, tämä tapahtui 60-luvulla,

tämä tapahtui syntymäni hetkellä,

tämä tapahtuu uudella 30-luvulla,

vain näyttelijät vaihtuvat, jokainen askel

vie puiston hiljaiseen kolkkaan,

vuoteelle, jäätyneen veden ääreen.

Talvikuvia

Mäntykankaalla tuulee, sataa neulasia, puuteria. Kuusimetsässä tulee, kinos kyykkää oksalta ja peittää ketun jäljen. Sauvojen reitti pistokuvina vohvelilla, suksien painumat. Nuo kuvat loimuavat kamiinassa, kun avaan luukun ja työnnän klapeja mustaan kitaan. Kun aika pysähtyy, maailma näkyy sellaisena kuin se on. Tuohon ripaan tartuit, tuon ämpärin laskit kaivoon. Tästä ikkunasta katsoit pihaan, ja tuo takki oli päälläsi, kun lähdit hakemaan puita. Mutta näkyvästä maailmasta jää kaipaus, joka mikään näkyvä ei sammuta. Noille lankuille kaaduit viimeisen kerran.

*

Kirjoitin yllä olevan tekstin kolmena otoksena, kolmena päivänä. Hyvä metodi: jos ei jonakin päivänä luista, kannattaa lopettaa ja odottaa uutta päivää ja silloin syntyvää ideaa. Sitten vain jatkaa siitä mihin on jäänyt, ehkä editoi hiukan sitä mitä aikaisemmin on kirjoittanut. Runous hoitaa loput.