Näiden pihvien resepti syntyi tehdessä. Valmistin hauesta nahattomat fileet. Otin enimmät ruodot pois eli käytännössä kylkiruodot, mutta ylitarkka ei tarvinnut olla, koska liha jauhetaan tai hakataan siten ettei ruodoista ole haittaa.
Kaivoin kaapista vanhan lihamyllyn, mutta eihän se toiminut kunnolla. Niinpä otin puukon ja sakset, ja kun aikani työskentelin, minulla oli kunnon satsi haukijauhelihaa kulhossa.
Jauhettuun haukeen lisäsin pari munaa, tilkan kermaa ja kaapista löytämäni corn flakes -murojen jämät - murskasin murot, ne toimivat korppujauhojen tapaan tässä reseptissä, koska korppujauhoja ei ollut. Maustoin seoksen suolalla ja pippurilla, jossa oli mukana hiukan chiliä, sekä mausteyrteillä.
Sekoitin käsin taikinan taas hyvin ja puristin joukkoon sitruunaa. Annoin olla hetken ja paistoin voissa sopivina annoksina. Todella hyvä koostumus ja herkullinen maku!
Tässä oli mukana tietynlainen haastekin, koska Jope on toistuvasti puhunut kalapihveistä tai -pullista. Nuo lautasella makoilevat pihvit jäivät huomiselle.
No niin. Tehty, onnea. Joo, itse pidän kalasta kaikissa muodoissa ja ilman muuta myös kalapihveistä - ja pullista, kun ne on tehty kunnon kalasta. Ja hauki, vaikka jotkut ei sitä arvosta, on mielestäni aivan mahtava järvikala. Luovasti muuten korvattu korppujauhot cornflakesilla. Tuotahan pitää itsekin kokeilla.
VastaaPoistaJuhan blogissa joskus oli puhe eristäytyneestä elämästä. Olin juuri silloin lukenut taas jotakin Ingmar Bergmanista ja siinä kerrottiin, että ohjaaja syö aina kun voi kalapullia kermaviilillä Faron saarellaan.
jope
Hauki on todella hyvänmakuinen kala. Itse olen tykännyt haukikeitosta, -pihveistä ja myös pannulla paistettuna. Savukalana ei oikein pärjää, kun viitekohtana on ahven.
PoistaTuolla aiemmin mainitsit särjen. Nuotiolla halsterilla tehtynä tai savustettuna todella maukas. Yksi kollega oli tehnyt graavisärkeä. Se oli myös erinomaista. Yleensä särki tulee heitettyä takaisin järveen, mutta kyllä se oikein valmistettuna on todella maukas. Muistan lapsena kun olin auttamassa jotain naapuria muikkuverkoilla, ja niihin oli pölähtänyt särkiparvi. Kalat savustettiin, ja kylläpä ne olivat herkullisia.
Kaikenlaisia kommelluksia on kalassa käynyt. Vapoja poikki, erinäisiä mulimisia joessa jne.
Tällaiset ovat hienoja kirjoituksia. Ne voisivat olla eräänlaisia välikirjoituksia novellikokoelmassa.
PoistaVälillä mentäisiin ihan avaruuksiin ja sitten palattaisiin esim. haukipihveihin. Ostaisin sellaisen novellikokoelman.
Jari.
Haukipihvien psykososiaaliset aspektit lapsen näkökulmasta:
VastaaPoistaValmistaako minulle joku haukipihvejä? Saanko osallistua valmistamiseen? Kannustetaanko minua siihen?
Kun haukipihvit ovat valmistuneet tavalla tai toisella, saanko syödä niitä rauhassa? Onko minulla ruokarauha? Varastetaanko minulta haukipihvien syömisen rauha? Räyhääkö haukipihvien valmistaja? Haukipihvit olisivat hyviä, mutta näissä olosuhteissa syntyvät elinikäiset traumaattiset muistot, jotka liittyvät haukipihveihin...
TAI. Teimme yhdessä haukipihvejä Kun käyn isän haudalla, muistan haukipihvit. Rakkaus ja turvallisuus tarkoittavat haukipihvejä.
Meidän suvussamme kulkee haukipihvien rakkaudellisen valmistamisen perinne.
Asia on pihvi nimittäin haukipihvi.
*
Tällä kommentilla ei ole mitään tekemistä sinun kanssasi, Vesa.
Halusin vain painottaa, että ruoka on aika herkkä paikka.
Oli nyt sitten kyse haukipihveistä tai makaronilaatikosta tai mistä tahansa.
Jari.
Ruoan, hienonkin, ympärille voi kutoutua vaikka minkälainen psykososiaalinen verkosto. Näin on.
VastaaPoistaOn vaimon kanssa synnytty 60-luvulla. Ruokapöydässä vieläkin muistellaan kotiemme 70-lukulaisia ruokia. Ja niitä tehdäänkin. Ne perusruoat ovat aivan vilpittömästi lemppareitani edelleen. Syön kaikenlaista, myös etnoa ja nykyaikaisempia juttuja, no problem, mutta nuo aikoinaan vahakangaspöytäliinan ääressä syödyt sapuskat ovat parhaita. Myös sen ajan lisukkeet, kurpitsapikkelsi ja etikkapunajuuret, puolukkahillo. Muita salaatteja ei hirveästi harrastettukaan tuolloin. Tässä nyt kyllä yritetään.
VastaaPoistaMutta millainen oli lapsuuden ja nuoruuden ruokailun henkinen maisema...se on hyvin tärkeä asia. Mitä tahansa voi nousta vielä tässä asiassa solumuistien onkaloista.
jope
...vielä tässä i ä s s ä (piti olla)
PoistaVaasan hovioikeus täyttää 250 vuotta. Koska se on perustettu Ruotsin vallan aikana, saapuu tänne elokuussa Ruotsista kuninkaallisia vieraita. Luin lehdestä, että vierailun yhteydessä tarjotaan juhlalounas.
VastaaPoistaSiinä eräs ruokailutilanne.
*
Lähelläni on eräässä yhteydessä sota-aikaisia pakkeja. Olen kosketellut niitä ja miettinyt, että kunpa ne osaisivat kertoa tarinansa. Siinä on varmaan yritetty syödä keskityksessä tai taisteluun lähtemistä odotellen...
*
Mulla on hyllyssäni tarjoilija Taru Stenvallin kirja Marski ja hänen hovinsa vuodelta 1956. Se kertoo minkälaista oli marsalkan ruokapöydässä.
Sivulta 127: Lämpimänä ruokana oli tavanomaisia lounasruokia, kuten pannupihviä, sipulipihviä, sianlihakastiketta yms. Usein oli myös paistettua tai hiillostettua kalaa: lohta, kuhaa, silakkaa tai muikkua. Ja Marsalkka söi kaikkia.
Ja vielä sivulta 126: Perunat pestiin hyvin ja pantiin kuorineen päivineen uuniin, missä niitä välillä käänneltiin kunnes ne tulivat tummanruskeiksi. Uunissa paistetut perunat olivat Marsalkan herkkua.
Marskin pöydän kuvattuja tunnelmia en tähän lainaile.
*
Mun mielestäni erilaisista ruokailutilanteista saisi aika kiinnostavan novellikokoelman.
Tai ehkäpä historiallisenkin teoksen nimeltä Suomalaisessa ruokapöydässä kautta aikojen. Kuinka nyt materiaalia on saatavissa...
Jari.
Siili Salama on käynyt sittenkin omassa ruokapöydässään viime yön aikoihin, koska olin kuitenkin annostellut kissan märkäruokaa jo avaamastani purkista lautaselle. - Tarkoitukseni ei ole välittää kaiken aikaa tänne raporttia Salaman kulkemisista. Tai katoamisista.
PoistaSiili on villieläin mutta on kai niitä villi-ihmisiäkin. Yhä. Suomessa.
Jari.
Tuo Vesan pääkirjoitus oli tavoitteellisen toiminnan kuvaus eikä näin kommenttien suunnassa asioita tarvitsisi viedä mihinkään muualle.
VastaaPoistaRuuanlaitto on aina voiman osoitus.
*
Näin taannoin dokumentin amerikkalaisesta ydinsukellusveneestä. Muistaakseni semmoiset ovat yhtäjaksoisesti pinnan alla kolme kuukautta. Pitkän ajan joka tapauksessa. Kaikki tarvittava ravinto täytyy laskea ja ottaa mukaan sukellusveneeseen. Kesken kaiken ei käydä marketissa.
Siellä tehdään sotilaille kuvasta nähden herkkuja. Ruokaillaan monessa vuorossa. Ruoka on sellaisissa olosuhteissa todellakin kaikin tavoin jaksamisen kannalta tarpeellista. (Mielialaruokaa...)
Luulisi, että ydinsukellusveneessä syödään haukipihvejäkin. En tiedä.
Ydinsukellusveneen ruokapuolen henkilökunnalla riittää vipinää... sen todella huomasin.
Vesa, sinä järvikalastajana et ole tainnut tehdä sukellusvenehavaintoja.
Jari.
Sellaisia asioita, joita tässä yhteydessä ei kannata käsitellä ovat esim:
Poista- sisäinen ruokarauha ja haukipihvit
- ulkoinen ruokarauha ja haukipihvit
- muistot ja haukipihvit
- ortodoksinen kilvoittelu ja haukipihvit (munkit kalastavat ja syövät kalaa mutteivät lihaa ja kaikkea syödään paastosääntöjen sallimissa puitteissa rajoitukset huomioiden)
Jari.
Jos Ukrainan ja Venäjän väliset rauhanneuvottelut pidettäisiin Suomessa - toivon mukaan ainakin osa prosessia - niiden yhteydessä voitaisiin tarjoilla haukipihvejä.
PoistaJari.
Toivon, että Suomen seuraava presidentti olisi nimeltään vaikkapa Teija Hauki. Ja hänelle toivotan erittäin suurta ja perinpohjaista olosuhteiden ja realismin tajua. Kerta kaikkiaan.
PoistaOlisi Paasikiven - Kekkosen - Hauen linja.
Kaipaan tätä. Se merkitsisi tietynlaista paluuta todellisuudentajuun. Omaan todellisuudentajuun, omiin mittoihin, omiin mahdollisuuksiin.
Tämän pitäisi tapahtua ennen kuin Suomessa on sisällissota.
Jari.
Aina multa rönsyää ja häpeänpuuskat puistattavat, kun katson monia peräkkäisiä kommenttejani.
PoistaEn todellakaan halua häiriköidä, mutta tällaista on sellaisen huoli-ihmisen elämä, joka harrastaa kansalaistiedustelua siis tutkii niitä tiedonlähteitä, jotka nykymaailmassa ovat käytettävissä avoimesti.
Lopetan vuodatukseni sillä, että sisällissota täytyy estää. Tai sellainen kansannousu, jota Venäjä ryhtyy tukemaan.
Tässä pitäisi olla herkkävaistoinen. Elitistinen ylpeys ja vähättely johtavat siihen mitä kukaan ei tahdo.
Hyvää kesän jatkoa! Kaikenlaisia pihvejä lautasille.
Kunpa asiatkin olisivat pihvejä.
Jari.
Vielä yksi kuin kerta kiellon päälle. Mun kesäni on ollut paranormaalisti paineinen.
VastaaPoistaKerron yhden asian, koska se on sattunut viime yönä ja huomasin sen tänään aamupäivän aikaan, kun viihtyilin pitkään yöasussani, johon kuuluu musta lyhythihainen paita ja mustat housut, joissa on taskut.
Kannan aina oliivipuista ristiä kaulassani. Aina. Paitsi suihkussa. Nukun risti kaulassani.
Ristin yläosassa on ruuvi, jonka päässä on metallinen rengas, mikä mahdollistaa kaulanauhan laittamisen.
Aamupäivällä vasen käteni etsiytyi vasemman housuntaskun kohdalle ja tunsin siellä esineen. Se oli tämä risti! Kaularistini. Olen oikeakätinen. Ei siten ole teoreettistakaan mahdollisuutta, että olisin ruuvannut itse ristin irti ja laittanut sen vasempaan taskuun. Ohut ruuvi on aika pitkä.
Oliivipuinen risti on kunnossa ruuvikiinnityksen osalta. Ruuvasin tietenkin ristin takaisin paikalleen ja se on nyt kaulassani.
Ristin olisi pitänyt löytyä vaikka sängystä tai lattialta, mutta vasen tasku on selittämätön asia.
Olen niin elämän säikähdyttämä (yhä, aina), etten missään tapauksessa olisi voinut leikitellä ristin kanssa siten, että olisin laittanut sen taskuuni irrottamalla ruuvista. Se olisi ollut häpäisyä.
Risti on kaularisti. Se on suojaristi kaikkia pahoja voimia vastaan.
Näin on selvää, että joskus viime yönä jokin voima on irrottanut ristin ruuvista ja siirtänyt sen vasempaan taskuuni.
Miksi käteni kävi vasemman taskun päällä aamupäivällä? Sekin on ihmeellistä, joka tapauksessa puuristi on nyt kaulassani.
Ei kadonnut. Sain viestin, tai ehkäpä opetuksen.
No tämä tästä. Halusin jakaa. En osaa sanoa, teinkö siinä oikein.
Herra armahda yksinäistä siilinruokkijaa.
Jari.
Vielä toinen kerta kiellon päälle (ehkä sitten vaikenen ikiajoiksi täällä).
VastaaPoistaNiissä aution talon runoissa voisi ilmetä myös sellainenkin kuin hökkelismi. Toisin sanoen selvästi virheelliset rakentamisen ratkaisut.
Vai onko tämä ainoastaan kuvallisena ilmaisuna mahdollista?
Jari.
Omasta puolestani kiitän sinua näistäkin kommenteistasi. Olen varma etteivät häiritse niin kuin pelkäät myöskään Vesaa. Jos jotakin valkenee tuosta uskomattomasta ristiasiasta, tapahtuneesta, kuulen mielelläni. jope
VastaaPoistaKansalaistiedustelijoitahan suojelupoliisi etsii ja palkkaa. Jos olisin listoilla, voisi käydä niin että havaitsisin vääriä asioita. jope
VastaaPoistaDDR piti melkein miljoonaa tiedustelijaa. Me emme ole vielä niin innostuneita mutta ehkä somepoliisit hoitavat asian yhtä hyvin
VastaaPoista? jope
Kiitos, Jope. - Kun vedin tuon ristin esiin taskustani, meinasin jäätyä siihen paikkaan. Tämä on alkua jollekin.
VastaaPoistaJari.
Se että halutaan ilmiantajia on oma juttunsa.
VastaaPoistaMulle kansalaistiedustelu tarkoittaa sitä, että niin sanottu valtamedia ei riitä eikä tavoitella valtamediauskollisuutta. Olen Ilkka-Pohjalaisen tilaaja ja tuo lehti on osa valtamediaa. Kirjoitan siihen joskus mielipidekirjoituksia.
Mä seuraan esim. venäläisiä tubettajia, vaikka osaan vain kyrilliset kirjaimet ja muutaman sanan. Kuva puhuu.
Seuraan miltä Pietari ja Moskova näyttävät juuri nyt. Nimenomaan juuri nyt. Laajemminkin Venäjää.
Sama koskee esim. Kiovan kuvaa juuri nyt.
Siinä mielessä missä näen kansalaistiedustelun, se edustaa ainakin yliopistokoulutuksen saaneen luonnollista olemusta.
Mä en kuulu mihinkään puolueeseen enkä tule ikinä kuulumaan. En etsi valtaa, loistoa, kunniaa. - Olen huolenkantaja.
Kaikki tiet pois väkivallasta ovat teitäni.
Jari.
Sinänsä Suomessa voisi olla Suomen Haukipuolue. SHP.
PoistaSe olisi tietynlaisen älymystön puolue (älymystöä ei määritellä pelkästään tohtorimittareilla, on todella niljakkaita ja omahyväisiä tohtoreita, lipeviä vallan perseennuolijoita).
Jari.
Käytin yllä käsitettä ilmiantaminen. Se sävyttyy ikävästi. Varsinkin ilmiantamisen kulttuuri.
PoistaSen sijaan lienee asiallista puhua kansalaisvalppaudesta. Sitä esim. Suomessa lienee liian vähän. Ei nähdä kun ollaan opeteltu sellaisiksi, ettei nähdä.
Jos mustikanpoimija huomaa metsässä outoja vierasta kieltä puhuvia henkilöitä pihdit käsissä, olisi varmasti viisasta lähestyä viranomaisia. Valppaus on herättänyt huolen.
*
Risti pysyi viime yönä kaulassani. Eihän sen kiinnityksessä mitään vikaa ollutkaan. Tapahtui kuten tapahtui. Jonnekin uusiin tapahtumisiin on matka.
Jari.
Kristityn tunnus on myös kalan merkki. - Katsoisin, että meidän pitäisi olla tänä päivänä rohkeita totuuden kalastajia.Se voi olla hyvinkin erakoittavaa.
VastaaPoista*
Vielä pari sanaa ristitapauksesta. - Ristiä ei oltu repäisty kaulastani. Sen sai paikalleen kiertämällä takaisin. Siinä risti on nytkin kaulassani.
On tietenkin selvää, että tapahtunut sisältää sanoman. Se luultavasti näkyy paremmin tuonnempana.
Ristin irrottaminen edellytti multa ristin kiinnittämistä. Takaisin.
"Kiinnity ristiin yhä voimakkaammin."
*
Haluaisin poistaa erään luulon, joka on itselleen rauhoittelua. - Kun alkaa tapahtua meille tänään paranormaaleja ilmiöitä, niitä ei tapahdu jossain paikassa ja sitten palataan mukavasti kotiin. - Niitä tapahtuu kaikkialla, jos on tapahtuakseen. Ne tulevat kotiin, sanomia lähetetään mieleen, näkyjä, ne saattavat olla lähes kestämättömiä. Myös velvoittavia, haastavia.
*
Ei pitäisi hakemalla hakea yhteyksiä henkimaailmaan. Meillä ihmisillä ei ole riittävää erottelukykyä. Paha voi olla verhoutunut sellaiseen miellyttävyyteen, jolle juuri nyt koemme tarvetta. Paha ei ole tyhmä vaan ovela sotkija.
Jari.
Päätin kertoa ristitarinan harkiten, vaikka riski vakavasti otettavuuden menettämisestä on ilmeinen.
PoistaJari.
Sanon vielä, että paranormaalien ilmiöiden tieteellinen tutkimus on aina tarpeen. Kyseenalaistamista ei saa estää. Mutta en hyväksy myöskään ohjelmallista pelleyttämistä ja asioiden karnevalisointia.
PoistaJari.
Ajattelen että henkimaailman asioita on. On olemassa sanalla sanoen pahaa voimaa. On olemassa oma pahuus joka ei sekään ole mitään keskeneräisyyttä ja epätäydellisyyttä vaan äärimmäistä, mutta on olemassa myös ulkopuolista. Paranormaalin käsitteessä ei ole mitään vikaa, mutta on ihmisiä jotka käsittelevät noita asioita ilman evankeliumia, etsimättä Kristusta. Siksi itse noita asioita ajatellassa yritän pitää aina mielessä hengellisen puolen. Sen mitä Sana siitä sanoo. Pyrin myös olemaan ajattelematta liikaa noita asioita vaikka ne ovatkin todellisia. Luultavaksi sen vuoksi että tiedän oman heikkouteni pelkojen suhteen. Kuitenkaan en osaa olla tässä asiassa mikään nykyaikainen ihminen. Uskon että demoninen maailma on. Ja pahahan näyttää muutenkin kulkevan voitosta toiseen tässä maailmassa. Enkä tarkoita tässä vain maailmanasioita.
PoistaKun nyt tulin kirjoittaneeksi tuon em. on kirjoitettava tämä: Kristus on kuitenkin voittanut pahan voiman kaikkialla ja kaikessa. Sitä päin.
Hyvä että sulla risti kaulassa ja että sillä on merkitys.
Tavalliseen takaisin: minua on alkanut kesä jo hieman tympiä. Näin aikaisin? Pian töihin ja päiväni murmelina taas alkavat. Monia asioita jotka huolettavat myös yksityiselämässä. Kun ihmisiä katsoo heidän tilanteitaan tuntematta niin hyvin monilla asiat näyttävät sujuvan ja ruletusta riittää. Mutta eihän se niin ole.
jope
Kerroin naapurille meidän kodin ikkunasta näkemästäni sudesta. Sanoin myös havainnon tarkkaan hänelle selvitettyäni että jos joku olisi kertonut saman tarinan minulle päin, en olisi häntä uskonut. Sama koskee omia, oletettuja, kokemuksiani paranormaaleista asioista. Sinua uskon Jari, mutta en uskoisi omia kokemuksiani, sanon edelleen oletettuja, jos joku toinen ne kertoisi. Niiden kanssa jää johonkin sisätilaan jossa muita ei ole eikä jaettavaa. On mahdollista että aivot huijaavat tässäkin asiassa niin kuin niin monessa muussakin, mutta on myös mahdollista että eivät kaikessa. Tiedämme maailmasta vähän. Pelottavin asia kuitenkin on ihmisen käyttäytymisen sekä ennustettavuus että ennustamattomuus ja epäluotettavuus lukemattomin eri tavoin. Siksi kai suurin osa meistä etsiikin turvallisututta vaikka käsitykset siitäkin vaihtelevat. jope
PoistaHyvin kirjoitettu, Jope.
PoistaJäi tuo ylläoleva allekirjoittamatta...
PoistaMulla on sellainen kokemus, että ihmiset eivät halua arkensa häiriintyvän. Vaikka paranormaali ilmiö suorastaan tunkeutuu silmille ja tajuntaan, se halutaan sivuuttaa, että kaikkein kallisarvoisin siis arjen rutiini häiriintyisi.
Paranormaalit ilmiöt kuuluvat elokuviin tai jonnekin toisaalle.
Sitä mihin ihmiset sanovat eniten ikävystyvänsä sitä he eniten rakastavat. Arjen toistuvuutta.
*
Tuo mun ristijuttu on tietenkin vain välivaihe. Jotenkin se jatkuu.
Voihan risti olla vaikka huomenna aamulla taas taskussa. Aika näyttää.
Jari.
ETTEI kaikkein kallisarvoisin siis arjen rutiini häiriintyisi.
PoistaJari.
Minäkin nyt vähän himmaan kesäfiilistä. Mitä seuraavaksi sanon on suhteessa noihin kahteen edelliseen kommentiini.
VastaaPoistaEli niiden jälkeen:
Jos on olemassa ulkopuolinen paha, älykäs sellainen, niin mistä se tässä ajassa saa/saisi itselleen tehokkaimman työkalun edistää sitä mitä se haluaa? Mielestäni vastaus on aivan selvä: tekoäly, AI. Kun yhteiskuntien muutos tulee olemaan monella tasolla valtava (vrt. vaikka tänään Hesarin kirjoitus) maailmassa menevät pohjarakenteet uusiksi ja on enää vähän mitä kannattaa ihmistä.
Vuosia olen ollut mieltä että jonkinlainen perherakenteiden hajoaminen on ollut, läntisissa maissa ainakin, tuhovoimaisin ilmiö.
Monella tapaa on ollutkin. Mutta nyt mennään ilmeisesti uudelle tasolle.
No, toimintakyky menee jos näitä miettii liikaa. Minun arkeni ainakin nyt jatkuu entisellään. Silti, pitäisi miettiä. Rutiinien häiriintyä. Ukkosia tulossa, sitä ennen kohta pienelle lähimetsäkierrokselle, vihreys jo on vähän nahkeaa. Eilen joen varressa minun silmilleni kaunein mahdollinen näky: keltaisena hehkuva ohrapelto. Mutta ei se aivosolukosta poista tuota mitä kirjoitin.
jope
....on enää vähän sellaista mikä(!) kannattaa ihmistä...
PoistaJaan vielä yhden jutun tänne. Tuli mieleen noista edellisistä kommenteistani ja miksei myös sadoista muista.
PoistaOn helvetin ikävää olla ...vakava.
Paljon kivempaa (sic) olisi olla vain....hölmöilijä. Edes hauska ja vähemmän vakava.
Mun kohdalla se että minä pohjimmiltani tuo hölmöilijä olenkin. Todisteena siitä: olen täälläkin jauhanut vaikka mitä paskaa. (Paskan tässä tarkoittamatta valhetta).
Kun katselee julkkiksia ? ja muitakin onnistuneita telkussa niin nehän nauravat koko ajan. Niin minäkin teen vaikka töissä duunikavereiden kanssa. Onko se sitten positiivisuutta en tiedä mutta sosiaalista liimaa. Vaikka joskus limaa.
Mutta kun avaan lehden, verkon, uutiset niin sitten tulee päälle aina se toinen puoli. Kuin roomalainen pelkuri antiikista joka on varma että taivas putoaa niskaan ihan heti.
No, ehkä ihminen on vain kaksinainen. Maybe a man is like a two-women. Eh.
jope
Mutta en tietenkään enää vedä pois, en ajoissa, kun on kerran sanottu sitä... vakavaa. Kyllä se taivas putoaa. jope
PoistaTietynlainen ihmiskunnan huipennus on juuri nyt. - Monesti esiin nostettu Pekka Kuusen Tämä ihmisen maailma (1982) osoitti suuntanuolta, mihin? Tähän päivään.
VastaaPoistaKuuntelin ja katselin pari päivää sitten Elon Muskin haastattelun tubessa. Mutta en lainaile sitä, etten aiheuta mahdollisia väärinkäsityksiä.
Edessä voi olla käsittämätön yltäkylläisyys, jota tekoäly tukee tai sitten raaka ja raju kaaos, jossa pahuuden voimat hyödyntävät tekoälyä.
*
Kävin piirakkaa vieden ysikymppiseni luona. Ihmisen, joka on rakastanut marjojen poimimista ja joka ei enää kykene siihen. - Hänkin on välttämättä kytketty ISOON JÄRJESTELMÄÄN. Juuri nyt mun kauttani, ja ellei mun kauttani niin sitten jonkun toisen.
Kukaan ei voi vetää töpseliä seinästä.
*
Kaikki voimat ovat liikkeellä. Myös paranormaalit.
*
Jos on noussut tajuamisessaan ja oivaltamisessaan, on teeskentelyä, että sitä pystyisi madaltamaan.
*
Nauru on hyvä. Teeskennelty ja pakotettu nauramisyritys ei.
Jari.
Katselen tubesta pierureaktiovideoita, koska ne rentouttavat ja naurattavat aina. - Tehdään pierulaitteella erilaisia alapään ääniä esim. puistossa ja sosiaalinen ympäristö luulee niitä aidoiksi.
PoistaTämä on sosiologisesti kiinnostavaa. Reaktiot paljastavat ihmisten sisäisiä käsikirjoituksia sopivaisuudesta ja hyväksyttävyydestä yksityisen vessakäyttäytymisen ulkopuolella.
Vaikka olen kristitty ajattelen joskus että kaikki on alkanut pikkuisesta pierusta, joka laajenee jättiläispieruksi ja kaikkeuteen jää häipymään maaplaneetan osalta ei taitava sinfonia vaan pieru kunnes sekin siunatun hulluuden lopuksi vaikenee.
Jari.
Olen katsellut valtamedian julkaisemia videoita Espanjan Ceutasta.
Poistajope
"Jos on noussut tajuamisessaan ja oivaltamisessaan, on teeskentelyä, että sitä pystyisi madaltamaan.
VastaaPoista*
Nauru on hyvä. Teeskennelty ja pakotettu nauramisyritys ei."
Juuri noin,
jope
Kiitos, Jope.
PoistaMä arvostan tai ymmärrän huumoria, jonka vaihtoehtona on paniikki. Siis huumori ja nauru nousevat paniikkia vasten. Tämä mielestäni näkyy myös Ismo Leikolan ja Angelika Leikolan kirjassa Unelmaero 2.0. - Se on huomattavan syvällinen kirja.
Kun huumori nousee paniikkia vasten, se ei välttämättä ole kaikille ymmärrettävää, aiheuttaa oudoksuntaa.
Muistan kun kaiketi jonkin verran lehdessä julkaistuja mielipidekirjoituksiani lukenut yläkoulun opettaja - nainen - sanoi mulle: "Olet friikki." Siitä ei voinut loukkaantua. Hän tarkoitti sillä vain, että olen friikki.
Tämä saattoi tapahtua silloin kun lehti julkaisi kirjoitukseni peräpukamaverenvuodostani. Siihen lehden piirtäjä oli piirtänyt kuvan sairaalavuoteessa makaavasta ihmisestä, joka saa tarvitsemaansa verta pullosta. - Tuo veri tuli todellakin tarpeeseen, oli suloista.
Kaikenlaisia kirjoittajan uria on olemassa. Kaikista urista kirjallisuustieteilijät eivät tiedä. Vielä.
Jari.
Tämä, tietty ote on lehdistä täysin poistunut. Ei tänään kukaan voi kirjoittaa juttua valtamediaan omasta peräpukamaverenvuorostaan, joka oli viedä kuolemaan valtavuudellaan.
PoistaJari.
Kirjoittajia on paljon. Käyn aina kirjastoissa tsekkaamassa kierrätyshyllyn. Satoja tekijöitä joista ei ole julkisuudessa nyt eikä ehkä koskaan ollutkaan mitään. Kaikkea on niin paljon. Myös näissä hyllyissä aikoinaan merkittäviä nimiä jotka kadonneet kokonaan mielistä ja julkaisuista. Tänään nappasin Henrik Janssonin teoksen Nyckelroman jota luen nyt. Hän on toki tunnettu tekijä suomenruotsalaisissa kuvioissa, sielläkin pienissä piireissä. Vastaavia tekijöitä on sadoittain jo pienessä Suomessakin.
PoistaKirjan tekemistä ei kannata aloittaa ainakaan siksi, että sitten minusta kuullaan ja minut huomataan.
Luin Knausgårdin haastattelun, taas. Kirjoittaa päivittäin noin neljä sivua. Työhuoneella 9-13. Ei tiedä miten tekeillä oleva kirja päättyy. Nyt meneillään seitsenosainen sarja, osa 6 julkaistu. Kymmeniä henkilöitä usealla vuosikymmenellä. Sanoo ettei ideaa miten viedään koko juttu maaliin. Nauroi: saa nähdä miten äijän käy. Virkkeiden muodostaminen itsessään se juttu.
jope
Tässä olen toista mieltä.
PoistaMun mielestäni jokaisen kirjailijan täytyy kirjoittaa sen elähdyttämänä, että minusta kuullaan. Ja kuullaan paljon. Täytyy haltioitua sanomisestaan ja ajatella, että kirjoitan tässä kaikkein oleellisinta.
Maailma sitten penseydessään realisoi. Asettaa kirjoittajan jollekin paikalle.
Jos itse Jope kirjoitat vielä - mahdollisesti eläkkeellä kun olet sidoksista vapautunut ja levollistunut - se lähtee siitä, että olet sanottavasi lumoama ja vangitsema ja tahdot välittää sen lukijoillesi.
Siis kirjoitan tässä siitä, että sanottava huomataan.
Kirjoittaminen on rankkaa työtä tulla kuulluksi.
*
Jokainen kirjoittaja tahtoo, että työ huomataan. Työn huomaaminen ensin ja sitten kaikki muu. - Työn huomaamisen ensimmäinen vaihe on siinä, että kustantaja huomaa sen. Tässä suhteessa alkavat usein ensimmäiset pettymykset. Syntyy katkeruutta ja itsehäpeää.
*
Käsittääkseni joka ainoa käsikirjoituksen kirjoittaja lähtee siitä kiihottavasta ja voimaannuttavasta olettamasta, että sitten minusta kuullaan ja minut huomataan.
*
Maailma... se sijoittaa sinun elämänvoimasi ilmaisut paikoilleen. Torjuu, nauraa, vähäistää, mitätöi. Joissakin tapauksissa ei tee niin.
*
Vesa on julkaistu kirjailija. Palkittu. Olen käsittänyt, että hän valmistelee autioiden talojen tematiikkaan ja problematiikkaan, näkyihin, liittyvää runoteosta. Yhtenä urallaan. Varmastikin luettavaksi. Esimerkiksi vielä kolmensadan vuoden kuluttua.
Jari.
Tekoäly mullistaa kaiken...
PoistaJos tekoälylle syöttää tietoja esim. vuodesta 1918, se tekee kaikkein oleellisimpia kysymyksiä.
Näiden kysymysten varaan kirjailija voi luoda romaanin, joka on meidän vuodestamme 1918 se kaikkein syvällisin.
Tähän ei kukaan kirjailija omassa ajattelussaan kykene.
Nin tässä kävi.
Jari.
Tämä tarkoittaa myös seuraavaa:
PoistaTekoäly ei olisi koskaan luonut niitä romaaneja, joita Suomen kirjallisuudessa arvostetaan vaan osoittanut niiden monentasoisen tyhmyyden ja tunnevajakkiuden. Päätelmäpettuleivän.
(Tämä ei sovi tietenkään kaikkeen. Jollekin tekoäly antaa aplodit.)
Jari.
No joo. Turhaa vuodattelua. Myös selkeitä ohilaukauksia.
PoistaMutta kaikki nousee huolen kantamisesta.
Ihminen on ehkä mennyt liian pitkälle. Tekoälyn evoluutio on ymmärrykseni mukaan juuri nyt huima. Tässä viisi vuotta on erittäin pitkä aika.
Jokainen meistä on osallinen ja haetaan osalliseksi. Etsitään.
Et pysty sanoutumaan irti.
Olemme sisällä järjestelmässä.
Jari.
Vielä huomatuksi tulemisesta yksi. - Jos kirjoittaja - vaikkapa mielipidekirjoittaja tai kirjailija - tulee huomatuksi, et pysty säätelemään tämän seurauksia. Julkaisu on julkaistu.
PoistaSaattaa kuulla aplodeja. Tai alkaa maalittaminen, kiusaaminen.
Sanon tämän nimimerkillä kokemusta on.
Maalittamisen keinoja ja välineitä nykymaailmassa löytyy.
Jari.
Yksi kysymys on paljastava: onko olemassa sellainen tieto että nyt käynnissä oleva AI-vallakumous on ns. hallinnassa?
PoistaEi ole, sitä sanovat tekoälyn luojatkin.
Ja kun Kiina, USA:ssa monet toimijat, varmasti Venäjä, Israel ja EU:kin kehittävät kaikki omat kilpailevat tekoälynsä, niin ...?
Perstuntumalla, hah, persälytuntumalla ennustan että kovimmat pelit ja pensselit kehittävät lopulta Kiina ja Israel.
jope
Olen katsellut viime aikoina Nuori Morse-sarjaa. Ne autot, puhelimet, vaatteet, kirjoituskoneet, kirjeet, kodinkoneet...kyllä se niin on että katson noita kuvia kun sinne kaipaan. Elin toki 60-luvulla mutta en muista paljon mitään. Batman-viittani, avaruuspurkan, pienet koiralaumat jotka juoksivat vapaina kaupungeissakin...
PoistaMinäkin valitan nyt tänne liikakirjoittamistani. Taidan odotella jo loman loppumista (enää viikko) kuin niskalaukasta.
jope
"Ohilaukauksia, niskalaukauksia"
PoistaSulla Jari oli tuolla yllä ohilaukaus. Tuossa olisi makea runokokoelman nimi, nimittäin.
jope
"Ohilaukauksia, niskalaukauksia" on todellakin hyvä nimi. Mulle nyt tulee heti mieleen vaikkapa Erno Paasilinna sen kirjoittajana, joten jos se olisi olemassa, se saattaisi olla usein mainittu klassikko.
PoistaMun ohilaukaukset pitää aina kirjoittaa monikkoon...
Jos olisi vaimo, pystyisi luultavasti keskustelemaan aivoituksistaan, jolloin ne joutuisivat naisihmisen realistiseen tarkasteluun. Kun ei ole niin ei ole ja sormet liikkuvat mulla nopeammin kuin järki. Aina, katastrofaalisesti.
*
Mulle perimmältään erakkosieluna työpaikan ihmissuhteet - ne hyvät eivät pahat - olivat erittäin tärkeitä.
Sai olla maanantaina aamukahvilla toisten kanssa. Heidän, joiden elämännäkemyksensä ja -tapansa poikkesivat tyystin omastani.
*
Kun kirjoittaa tänne sähköiselle liitutaululle (dramatisoin itseni autioituneen peruskoulun luokkaan sen perinteisen liitutaulun ääreen, olen siellä suu auki kuin hauki liitu kädessäni) tulee aina sellainen tunne ettei kumminkaan varasta tilaa. - Tilaa on, taululla ei ole kehyksiä.
Blogisti on asettamansa taulun pyyhkijä, eikä pyyhkiminen kuitenkaan aiheuta ehkäpä kohtuutonta vaivaa.
Jari.
Minkälainen ihmistyyppi pärjää luultavasti aika monella työpaikalla (esim. kesäloman jälkeen)?
PoistaTietysti sellainen, joka on sisäistänyt työpaikan arvot ja päämäärät ja sopeutuu niihin. Edistää niitä.
Joskus vain... joskus vain... tähän liittyy isolla kirjoittamani sana:
PERSEENNUOLIJA.
Kaikki menee niin ylilyödysti mahdottomiin, että ihmisparka kantaa yllään essua, jossa lukee tämä:
PERSEENNUOLIJA.
*
Jos olen täysin nyt eläkeläisen rehellinen (kuten pitäisi olla), myönnän, että joskus pelko- ja paniikkitaipumukseni vuoksi olin työurallani:
PERSEENNUOLIJA.
Jari.
Pitäisiköhän mun kirjoittaa romaani Matias Essusta tietäen, että sitä todennäköisesti myydään vähän.
PoistaJari.
Totta, työkaverit, sekä samanlaiset/samantapaiset että erilaiset/eritapaiset ovat ilo.
PoistaOma duuni nykyisellään sellaista, jo ainakin 10 vuotta, ettei siinä päivän mittaan hirveästi ehdi istua yhdessä, olla hiljaa tai vaihtaa näkemyksiä.
Ennen vähän nuorempana käytiin yhdessä kaljalla tai kahvilla paljonkin. Se on multa jäänyt kokonaan. Nuoremmat onneksi tapaavat toisiaan. Toivottavasti naimattomille syntyy romanssejakin.
Parin työkaverin kanssa vaihdetaan tekstareita ja joskus sähköposteja jonkin verran, aika vähän niitäkin. Olen huono verkostoitumaan ja pitämään yllä sellaisia, vaikka se on itse asiassa ikiaikainen ihmiseläimen survival-taito jota ei pitäisi halveksia.
jope
Kirjoitit tuolla työpaikan arvoista ja nuolennasta. No, niitä kyllä dissataan välillä rajustikin, ääneen. Kun mieli hento niin saattaa siinä tykityksessä käydä esimiehiä jopa vähän sääli. Mitään himmausta ei ole kyllä tässä.
Poistajope
"Jos olen täysin nyt eläkeläisen rehellinen (kuten pitäisi olla), myönnän, että joskus pelko- ja paniikkitaipumukseni vuoksi olin työurallani:
PoistaPERSEENNUOLIJA."
Olet tässä läpirehellinen.
Itsekin saatan tietyissä kohdissa olla hiljaa mutta perusteella, että omien kantojen puhumisella ei kuitenkaan ole mitään merkitystä. Otan suojakuoren: olen täällä vain duunissa. Ja pian kiidän muualla.
jope
Mun töissähän vain niillä penskoilla on todellista merkitystä. Ei sillä mitä henkilökunta puhuu tai ei puhu. jope
PoistaMä tarkoitin oikeastaan työyhteisön ilmapiirin nuolentaa. Yhteisön tilan nuolentaa.
PoistaJokaisessa työyhteisössä on tietty sinne syntynyt ilmapiiri. Se toki voi kiteytyä johonkin henkilöön.
Voimakas alainen saattaa oleellisesti vaikuttaa työyhteisön ilmapiirin muotoutumiseen.
*
Yhteisössä pitää aina olla johtajuutta. Sitä en kiistä milloinkaan.
Jari.
Mä olin työyhteisöissäni se, joka kirjoitti säännöllisesti lehtiin mielipidekirjoituksia. Siis olen kirjoittanut niitä 1980-luvun lopulta alkaen ja mukaan mahtuu monenlaista.
PoistaMielipidekirjoittamiseen liittyy tämä: kohta se kirjoittaa meistä.
Sanoisinko niin, että muhun tarttui Jyväskylän yliopiston henki siten, että se väistämättä johti mielipidekirjoittajuuteen. Vaikka minkä sanoittamiseen.
Mielipidekirjoittaja ei ole kirjailija, vaan mahdollisesti jonkin ilmiantaja, paljastaja, jos lehti antaa mahdollisuuden.
Jos viihtyy yksinäisyydessä, eräällä tavalla "ammattimaisen" mielipidekirjoittamisen voi valita. Jos haluaa uhmata ja ehdoin tahdoin sahata omaa oksaansa...
Haukia on vesissä. Mutta mielipidekirjoittaja on hauki, joka nousee puuhun.
Jari.
Meillä on kyllä jakautunut. Ovat ne jotka pitävät itseään realisteina tms. ja sitten niitä jotka pitävät myös mutta joiden käsitykset ovat enemmän tätä 2020-luvun aikalaishenkeä.
PoistaJoistakin asioista keskustelu voi olla hyvinkin vaikeaa.
Itse alan jo irtautua tästä asetelmasta vaikka noihin realisteihin "kuuluinkin."
Ammattini vapaus on kaventunut (nyt en tarkoita sanomisen vapautta) todella radikaalisti viimeisen 15 vuoden aikana.
Ohjaavuutta on enemmän ja enemmän, autonomiaa vähemmän.
jope
Laitan tähän taas isoin kirjaimin ilmaisun, johon voi sisältyä täyttä mielivaltaa ja se on ASIALLINEN KÄYTÖS.
VastaaPoistaSinut voidaan aina tuomita työyhteisössä epäasiallisesta käyttäytymisestä, koska valta määrittelee, mikä on asiallista ja mikä epäasiallista käyttäytymistä.
No totta kai me arkijärjen perusteella suurin piirtein tiedämme, mikä on asiallista käyttäytymistä.
*
Mitä oli asiallinen käyttäytyminen natsi-Saksassa? Ilman muuta silloinkin oli olemassa ilmaisu asiallinen käyttäytyminen.
Ne, ketkä eivät käyttäytyneet asiallisesti saivat rangaistuksen. Joutuivat ehkä keskitysleirille.
*
Kaikkien kirjoittajien elämän heille antamissa olosuhteissa tulisi nousta barrikadeille sen puolesta, ettei asiallisen käyttäytymisen sisältö muutu irvokkaaksi ja törkeäksi.
Jari.
Vielä perseennuolemisesta. Onko mun persettäni nuoltu? Ehkä joskus, mutta siihen on ollut hauki haudattuna. Sittenkin toimija on tavoitellut omaa etuaan tällä tempulla. Asiat ovat paljastuneet.
VastaaPoistaTai no, ehkä perseennuolemisessa on aina hauki haudattuna.
*
Toki on niin, että vilpittömimmät perseennuolijat eivät tajua tekevänsä juuri sitä.
Jari.
Muuten mun kappaleeni tähän hetkeen on Amy Winehousen Valerie. Löytyy tubesta.
VastaaPoistaJari.
Kävin kuuntelemassa. Hyvä biisi. Soitto- ja soundipuoli toi mieleen Van Morrisonin. Mikä on aina hyvä asia. jope
PoistaVähillä matkoillani olin puolitoista vuotta sitten Londonissa. Osuttiin Camdeniin ja siellä tuli yllättäen Amyn patsas vastaan. Oli muutenkin noilla kulmilla paljon esillä. Koskettavaa koska olin sattunut näkemään myös dokkarin hänestä.
Okei.
PoistaOlen itsekin käynyt kerran Lontoossa. Silloin mukana oli ehdottoman luotettava ystävä. Samoin kuin toisella hieman pidemmällä Euroopan matkallani.
En pysty matkustamaan dissosiatiivisten oireitteni takia. Nyt varsinkin kun ne ovat niin täysin tiedostettuja. Tahtoisin matkustaa yksin ja vapaasti tai sitten sen luottoystävän kanssa.
Rippi-isäni on isä Matti, josta tuli Oulun metropoliitta Elia. Tänään hän on arkkipiispa Elia.
Sanoin hänelle kerran Vaasassa, kun kadulla kohtasimme, että jäädessäni eläkkeelle alan kulkea luostarista luostariin. Tehdä pyhiinvaellusmatkoja. Mutta en pysty. Tubesta olen löytänyt samankaltaisuutta.
Derealisaatiokokemuksiin kuuluu se, että kokee äkisti ja päällevyöryvästi olevansa kala - hauki - kuivalla maalla.
Se on kauheaa. Hulluksi tekevää siinä paikassa.
Jari.
Amyssä näen ja koen kehollista vaikeutta olla niin ja näin olemassa. Jaan sen. Siitä vaikeudesta nousee erinomaisen laulajan julkilausuma. Ilmoitus, joka meillä yhä on.
PoistaJari.
Suunnittelen juuri mielipidekirjoitusta, jonka nimi on todennäköisesti Paska duuni ja tekoäly. En ole varma, kirjoitanko sen. Jos tulen varmaksi kirjoittamisesta, ei ole varmaa, että se julkaistaisiin.
VastaaPoistaNiin, työ. Ja oireilu kesäloman päättyessä.
Näin eläkeläisenä kaipaan kyllä jonkinlaista työn muotoa, josta tulee tilille rahaakin. Mielipidekirjoittajan taival pitää tilin nollilla. On elettävä mahdollisesta palautteesta. Sitä saa harvoin.
Työn muoto voisi tuottaa itselle yllätyksenkin. Siitä on ollut joitakin merkkejä, joita ei ole osannut lukea tai jopa torjunut merkit.
*
Äkisti sain ajatuksiin, että Vesalla voisi eläkkeellä olla Haapalan Baari, josta saisi ostaa suomalaista ruokaa. Tässä linja olisi ehdoton. Ei mikään suuri paikka, mutta sieltä voisi ostaa esim. haukipihvejä perunamuusin kanssa. Varmaan ehtisi myös kirjoja kirjoittamaan.
Jari.
Haapalan Baari olisi myös hyvä runokokoelman nimi, sitten joskus...
PoistaJari.
Runobaari! Kala-annoksen kanssa tulisi myös runo pöytään.
PoistaNyt pitää tämä kertoa. 90-luvulla törmäsin usein kadulla keskustassa ja Vallilan suunnalla sellaiseen ulkoisesti ihan perusjätkään, ei mikään hipsteri siis, pieni mahakin oli, jolla oli mukana kirjoittamiaan runoja, vihkoja ja irtolehtiä. Myi niitä pieneen hintaan. Muistan saaneeni jonkun liuskan häneltä, koska joskus vain ojenteli niitä ohikulkijoille.
Mieletön hahmo hän ja hänen eräänlainen kertakäyttörunoutensa.
Mutta kun sitä toimintaa vertaa kustantamojen kautta julkaistuun niin eihän eroa ole hirveästi, suurin osa katoaa niistäkin taivaan tuuliin. Tyyppi ei vaikuttanut mitenkään helppoheikiltä vaan ihan tosissaan olevalta. Hän kirjoitti, ei jäänyt odottamaan kustannuspäätöksiä, vaan hankki lukjjansa heti kadulta.
Ei jäänyt ehkä jälkeä maailmaan mutta eihän oikeastaan mistään muustakaan jää.
jope
Paskatöistä. No, kirjallinen työ meistä ei varmastikaan sitä ole, mutta nyt jo AI luo satoja teoksia päivässä ! ympäri maapalloa.
PoistaIhan oikeasti monet jo näkevät tässä kirjallisuuden lopun siinä mielessä kun me olemme sen kuvion tottuneet näkemään.
Ehkä jää sellaisia parin sadan lukijan ja aidon kirjailija-auteurin sisäyhteisöjä joissa vanha malli säilyy.
Kyynisenä voi ajatella myös että kirjallisuutta esim. vuosina 1826-2026 on jo ehditty tehdä sen verran että lukemista riittää yhdelle ihmiselle vaikka sadaksi vuodeksi.
jope
Runobaari on hyvä oivallus. Eipä tullut mieleeni.
PoistaToinen vaihtoehto olisi sellainen hiljainen Haapalan pappa (siis tulevaisuudessa), jota tavalliset baarissa kävijät eivät osaa yhdistää kirjalliseen toimintaan. Häntä arvostetaan haukipihvien ja muun hyvän ruuan tekijänä.
*
Joo. Tsunamimalli on todellisuuden keskeinen mallinnus. Ihmistsunami, kirjatsunami. Nyt tekoälyn evolutiivinen kehitys muodostaa tsunamimallin.
Jari.
Kaikkeudessa on muitakin elollisen elämän kuplia kuin maaplaneetta. Tästä on lähdettävä. Katson, että tämä ei sinänsä huojuta kristinuskoa.
PoistaOnko sitten tsunamimalli kaikkeuden keskeisin mallinnus... Tämä on käynyt usein ajatuksissani.
Kaikki huipentuu tsunamimallin erilaisiin ilmentymiin, kunnes alkaa romahdus, luhistuminen. Aikakausi päättyy. Uusi aikakausi alkaa joistakin alkuiduista...
*
Mikä on onnela juuri nyt?
Tai unelma. - Se on se, että voisi vetää töpselin irti seinästä. Että voisi ottaa eron tekoäly-yhteiskunnasta. Muuttaa maalle vaatimattomiin olosuhteisiin kasvattamaan kasviksia ja kalavetten ääreen. Hankkia lähelleen eläimiä. Ottaa muna käteen. Tarkoitan oman kanan munima muna.
Mutta me olemme verkkoelämän vangitsemia.
Ehkä joskus oli vaihtoehtoihmisiä, mutta heidän vaihtoehtonsa hävisi tai he eivät käsittäneet tapahtumien kulkua.
Tämä on niin häiritsevää: ei ole vaihtoehtoa.
Jari.
No niin, tietyissä tilanteissa tekoäly voi kyllä antaa hyvin rauhoittavia vastauksia ja toimenpideohjeita... kun nyt tässä järjestelmässä ollaan.
PoistaJari.
Sain eilen tietää kahden elämisen piiriini kuuluneen ihmisen kuolemasta. - Elämä on kyllä syömistä. Sitähän ei kukaan kiellä ja ruuan sopii olla hyvin laitettua, hyvää.
VastaaPoistaSilti pitäisi nähdä, että olemme täällä henkisellä ja hengellisellä tiellä. Jotkut suorastaan sysäytyvät tuolle tielle aikaisemmin kuin muut. Eivät ole esim. enää lihan markkinoilla kelpoisia ja vetovoimaisia.
Kuolema... sitä unohdutetaan... Eikä se unohdu.
Luin viime yönä hiljaisesti miettien Filokalia-kirjasarjan ensimmäistä osaa.
Jari.
Leikoloiden erokirja antaa aika hyytävää kuvaa pariutumis- ja seksikumppanuusmarkkinoista.
PoistaMulla on pari juttua elämässäni, mutta yleisesti ei lainkaan kyvykkyyttä ja itseni haluttavaksi tekemisen taitoa kyseisillä markkinoilla.
*
No niin, yritän oivaltaa ja pitää mielessä oman tieni.
Jari.
Henkinen ja hengellinen. Minun, vähäisiin, rukouksiini on alkanut tulla aggressiota mukaan. On uskottava että sekin menee armon alle. Mitään täyskatastrofia ei ole tapahtunut mutta takana alkaa pian olla ehkä huonoin kesä ns. miesmuistiin, erilaisia ahdistuksia ja huolenaiheita määrällisesti liian monta. Mitään nyt-lomalla -tuntemusta en ole lainkaan kokenut. Mutta tiedän silti järjen tasolla että suhteellisesti ottaen kaikki kai ihan hyvin. Koko elimistö kaipaisi nyt vain niin yksinkertaista ja vähäistettyä olemista ettei sitä voida järjestää eikä siihen ole mahdollisuuksia. Niin vaikka koko elinpiiri hyvin pieni nytkin. Voi tietty olla että aivot alkavat olla jonkinlaisessa hajoamistilassa. Siellä ei enää jäsenny, kolisee vain kaikenlaista roskaa toisiinsa.
PoistaJännä juttu muuten miten mieli päättää että elokuun alussa kesä alkaa olla jo finaalissa vaikka esim. ilmastotieteellisesti jatkuu yli syyskuun puolenvälin täällä etelässä. No, kesään lähdin nollaodotuksin, ja ne, hah ha, täyttyivät.
jope
Voimia, Jope. - Joo, henkinen ja hengellinen tie, jonka aikana tapahtuu kaikenlaista. Törmäilyä ja ojassa käymistä. Lisäksi menneiden tekojen ja älyttömyyksien surua ainakin mulla.
PoistaOn myös niitä muistuttelijoita...
*
Mun paras vuodenaika on oikeastaan monivärinen syksy silloin kun se ei vielä ole myöhäissyksyn kukistama. Kun ei vielä näy alkutalven enteitä.
Jari.
Mä aika usein ajattelen, että oon syntynyt väärään maahan. Olen täällä vierasolento, friikki, kummajainen. Mutta syksy on mun kotini.- Jos eläisin toisaalla, kaipaisin nimenomaan Suomen syksyä.
PoistaJari.
Vielä: oikeastaan pitäisi syksyyn löytää pari autiota taloa lähistöltä. Niissä sitten kävisi, viipyilisi eväitten kanssa.
PoistaJari.
Mä jaan muuten kirjallisuuden kahteen osaan. 1) eloonjäämiskirjallisuus ja 2) kaikki muu.
PoistaEloonjäämiskirjallisuuteen kuuluu esim. mainitsemani Filokalia-kirjasarja (viisi osaa). Kaikki hämmennys- ja ahdistustiloissa auttava kirjallisuus. Pelastusrengaskirjallisuus.
Muu on muuta. Muusta lähdetään sitten vähäistämispaineessa karsimaan.
Muu on tärkeää, mutta ehkäpä sittenkin hyvän päivän herkkua. Toki toivoisi aina niitä hyviä päiviä.
Jari.
Minua surettaa se, miten Raamatun lukeminen on jäänyt. On vanha klassinen ajatus että Sanalla on voima tuottaa oman sisältönsä mukainen vaikutus lukijassaan. Eli usko syntyy kuulemisesta jne. S.postiin mulle tulee Päivän sana mutta kaipaan aikoja kun luin eloonjäämisraamattua kunnolla.
PoistaKun itse olen ns. down and out, saatan laittaa soimaan tiettyjä musakappaleita joista siirtyy energia. Se voi tapahtua hyvinkin nopeasti. Ei niin että biisin sanat olisivat se juttu vaan se äänien preesens. Se voi palauttaa kuin litsari eloon.
jope
Kirjallisuus sitten. Koko kesä meni pitkälti lukiessa. Mulle se ei ole reippaan ulkoilmaelämän korvike vaan paras mahdollinen tapa päästä itsestä pois. Metsäkävely ajaa saman asian kyllä. Niitäkin oli. Tuossa mielessä hyvä kirjallisuus on tuota eloonjäämistä sekin. Kun etsii kontaktia siihen mitä joku näkee (romaanihenkilökin käy hätätilanteessa, hah), pääsee eteenpäin. Siis jos elämä toisen kokemana välittyy. Yksittäisten virkkeiden totuuksiin ja omaa elämää pysyvämmin muuttuvana voimana en usko. Ajattele: jos maailman viisain ihminen lähettäisi postikortin jossa hänen viisain ajatuksensa, kuinka kauan sen vaikutus kestäisi vaikka ymmärtäisi täysin mitä hän tarkoitti?
PoistaRaamattukin vaatisi siinä mielessä jatkuvaa orgaanista yhteyttä.
jope
Teki mieli laittaa tämä tänne. Katsoin äsken Tampereen Kalevankankaan hautausmaalta videon. Se oli hyvin tehty. Näytettin mm. Väinö Linnan ja Juice Leskisen hauta.
PoistaVideon tekijä esitteli myös hautapaikan, jonka kivessä oli kaksi sanaa:
ensin, sitten
Jäin kovasti miettimään näitä sanoja. Mielestäni ne olivat painokkaat ja hyvät sanat hautakivessä.
Mulla ei ole tatuointeja. Mutta voisihan nuo sanat antaa tatuoidakin nahkaansa, mikäli kukaan ei ilmoita tekijänoikeutta niihin.
ensin, sitten
*
Mulle on hyvin tärkeätä tradition uskonelämä ja sen tuottamat kirjoitukset, joita on esim. tuossa Filokalia-kirjasarjassa.
Buddhalainen traditio on oma juttunsa sekin heidän henkisellä tiellään.
Jari.
Luen myös mielelläni (lohduksenikin) pyhien elämäkertoja.
PoistaNiissä on hyvin erikoisia tarinoita... hämmästyttäviä...
*
On tänne syntyneitä, joilta Pyhä Henki edellyttää, etteivät he katso sivuilleen ja laskelmoi.
Jari.
Kun jää eläkkeelle, ei ole työstä lomia vaan elämän vuodenaikoja.
PoistaTässä kesässä olen kiitollinen siitä, ettei ole ollut nivelkipuja ja on pystynyt liikkumaan omalla alueella. - Sauvakävelen myös.
Siili Salama käy syömässä ja juomassa. Aina en näe. Eilen näin. Oli jotenkin aran ja pelokkaan oloinen. En voi tietää, mitä luonnossa tapahtuu.
Jari.
Tämäkin:
PoistaJotkut ihmiset ja ilmeisesti varsinkin vanhetessaan ryhtyvät innokkaasti harrastamaan sukututkimusta. Sukujuuret kiinnostavat. Joku jopa löytää olevansa jonkun suuruuden sukulainen. Järjestetään sukukokouksia. Ollaan siellä niin meitä.
Itseäni sukujuuret kiinnostavat noin jossain määrin...
Sen sijaan kysyn itseltäni, mihin henkiseen tai hengelliseen traditioon haluan liittyä, mikä on paikkani jatkumossa.
Katson kuuluvani kristilliselle tielle sen rukoilijoiden traditioon tässä maailmassa, jossa tätäkin traditioyhteyttä katkotaan. Tai se ei merkitse mitään.
Tradition tielle mahtuu kaikenlaisia ihmiskohtaloita, joista on kiinnostavaa saada tietoa.
Vaikka elän yksin olen osallinen traditiosta ja se ilmenee minussa.
Tradition tielle mahtuvat mukaan kaikenlaiset koettelemukset.
Jari.
"ensin, sitten" on täydellinen kiteytys elämän kaaresta. Olet ensin, sitten et enää ole.
VastaaPoistaTänään aamulla hautausmaalla muistokivessä osui silmiin vuonna 1931 syntynyt nainen ja mies joilla oli sama sukunimi. Ilmeisesti aviopari siis. Kuolinvuosi heillä oli myös sama, tämä 2026. Toisella tammikuu, toisella heinäkuu. Pisti hiljaiseksi sekä tuo kauneus että totuus.
jope
Jope, hyvin sanottu tuosta ensinsittenistä. - Se olisi myös hyvä runokokoelman nimi. Mistä lienee hautakiveen oivallettu ottaa.
Poista*
Kai pitkään yhdessä olleille ja toisaan todella rakastaneille pareille voi käydä noin. - Jäiköhän heiltä autio talo...
Jari.
Alkusyksy on ollut yllättävän vauhdikas - en siis ole ehtinyt / jaksanut käydä edes täällä omilla sivuilla. Nyt tulin. Täytyy taas aktivoitua, kunhan vähän helpottaa. Hyvä, että olette jatkaneet keskustelua!
VastaaPoista