Lysenkon lapset

Mitä suurempi ihanne, sitä synkemmät varjot. Taas sammuvine aurinkoineen luovat varjojaan Lysenkon lapset.

Valoa ja vammoja

Kirjallisuusesitelmän pitäminen ei ole leikin asia, ei silloinkaan kun teemana on valo, kuten Joensuun kirjallisuustapahtumassa oli.

Korostan, etten edes puhunut dekkareista. No joo, saapumiseni tapahtumapaikkakunnan hämärälle juna-asemalle ilta-aikaan taisi olla turhan lennokas. Taitoin nilkkani kulkuväylää matalampana olleen kaivonkannen kohdalla, kun tutkin reittiä puhelimesta. Onneksi en kaatuessani lyönyt päätäni, vaan selvisin pienillä käsinaarmuilla ja nilkkavammalla.

Päivystyksessä käymisellä tästäkin onneksi selvittiin eikä mikään ollut pois seuraavan päivän esitelmästä.

Suuri kiitos kuuluu hotellin respassa vuoronsa päättäneelle Pirjolle, joka lähti heittämään mut päivystykseen Niinivaaraan. Samoin röntgenhoitajalle, lääkärille ja sairaanhoitajalle, joka paketoi jalan yön tunteina.

 

Gaseelit 1-3 (raakaluonnos)

I

Myrskykourat karkeita taivaita moukaroi,

tulenlieskat maan tuhka-aavoiksi kirjavoi.

Iankaikkinen ruhtinaankäden kidutus –

sana säröjä iskee, vaan ei kertoa voi.

Oli raikasta juoksu gasellin siivekkään,

sinen kirkkauteen ylsi sen lento, nuoruuskoi.

Oli pehmyttä laulua korske; illat, yöt

suven leikeissä palaen se leikamoi.

Nyt on raskaana loimussa liekkien kelmeäin –

oi, se kärsii ja katuu, vaisuna vaikeroi.

II

Oli ylhempi polte alisen tähtiyön,

tulimetsät kun kauhun pidoissa karkeloi.

Jylyn jylhempi riivaus kaikk’ murskasi vyöryillään,

mitään altaan ei nouse, ei eloon vihannoi.

Oli kuumempi suur’pelon suitsu, se rientämään

sotarintamaan myriaadeja haravoi.

Syke riemukkaamp’? Ei vaan rintojen syttyväin,

pikilähteestä nuoli kun juopuen hehkua joi.

Uni unettoman, mi ain’ ylös korkeuksiin

ylimaisiin hohtavat vapaushaaveet loi.

III

Rinnan rauhaton poltetuuli, mi outoin taa

taivasmerten rantoja uittaa ja unelmoi.

Oli hartaampi virsi, se vierellä kuilujen

eron murtamille viel’ lumelohtua toi.

Säveltulvat nuo elon kaikkeus-kanteleen,

mi riehuu ja raastaa ja armaitaan allokoi –

mitä rinnalla sen, runo, sievät siirtosi ois?

Vain vaimea kaiku, mi aatelmat toistaa voi...

Runopiirtoja vain – yli kulkue verinen

riensi, lensi, ja helvetin torvien toitotus soi.

Unikoirat

Kahlaan hangessa kaupungin laidalla. Kiipeän rinnettä ja näen alhaalla kerrostaloja. Kuulen ulvontaa. Tiedän, että verikoirat etsivät minua, niitä on kaksi. Lumi upottaa, ja olen varma, että jäljittäjät iskevät hampaansa jalkoihini ennen kuin pääsen kalliolle. Äkkiä näen männyn juurella neljä koiraa. Niillä on kaulapannat ja hihnat. Koirilla on silkkiset turkit, ne ovat kuin suuria mustia mittelspitzejä, mutta eivät mitään tuntemaani lajia. Menen koirien luo. Otan hihnat käsiini, ja kummallakin puolellani on kaksi koiraa. Tiedän, että olen turvassa.

Gaseeli

Myrskykourat karkeita taivaita moukaroi,

tulenlieskat maan tuhka-aavoiksi kirjavoi.

 

Iankaikkinen ruhtinaankäden kidutus –

sana säröjä iskee, vaan ei kertoa voi.

Oli raikasta juoksu gasellin siivekkään

sinen kirkkauteen ylsi sen lento, nuoruuskoi - - -

Oli pehmyttä laulua korske; illat, yöt

suven leikeissä palaen se leikamoi.

 

Nyt on raskaana loimussa liekkien kelmeäin.

Oi, se kärsii ja katuu, vaisuna vaikeroi.

(Gaseelisarjan alkua mun Boschiin... Näitä tulee kaksi viiden parisäkeen kokonaisuutta lisää rytmittämään proosarunoja. Kaikissa mennään samalla loppusointukaavalla, jonka pöllin Otto Mannisen runosta, jossa on 15 parisäettä.)

Päivän Bosch

Aurinko on rakastaja, mutta sen korvista valuu verta. Taivaanrannassa kohoaa vuorten savu ja tuhkan peittämiä puita. Huojuvia lankkuja pitkin pirut kiipeävät mäille ja nostavat lippujaan. He valvovat suurta teurastamoa. Siivekäs peto on seivästänyt uhrinsa pitkällämiekalla. Valkea varsijousi on ripustettu oksaan. Runkoa vasten nojaavat tikkaat. Ihmisjoukko seisoo alastomana, hajallaan, palvoen. Tänään, tänäänkin, olemme saapuneet pyhään kaupunkiin.

Uutispommi II

 

Edelliseen postaukseeni liittyvä juttu tältä päivältä Norrköpingistä. https://www.svt.se/nyheter/lokalt/ost/brand-i-flerfamiljshus-i-norrkoping-60-personer-evakuerads

Lukekaahan SVT:n uutinen, jossa kerrotaan, että "vähintään 60 ihmistä" on evakuoitu talosta, jossa räjähdyksen seurauksena syttyi tulipalo - alun perin mainittiin 150 ihmisen evakuoinnista. Nyt on tähän artikkeliin tullut lisäys, että räjähdys voidaan yhdistää jengirikollisuuteen. Kahdeksan ihmistä joutui sairaalaan.

YLE kertoo, että "talosta on evakuoitu noin 15 ihmistä", ja että tiedossa ei ole henkilövahinkoja. https://yle.fi/a/74-20008814/64-3-174660. Kun katsoo SVT:n jutussa olevia videoita, niin näkee, että vahingot kerrostalolle ovat valtavia. Katto on tulessa ja romahtaa. Yksi haastateltavista sanoo, että kodit ovat todennäköisesti asumiskelvottomia.

Pahoittelut, mutta nämä jutut triggeröivät minua aika tavalla, koska Suomeen on tullut aivan samoja väkivaltailmiöitä kuin mitkä ovat vuosia riivanneet Ruotsia, mutta niistä ei haluta puhua. Eihän niitä voi oikein edes ottaa puheeksi tai jos otetaan, ne esitetään niin, ettei asiasta saa selvää. Onneksi sentään vielä ei ole nähty tätä räjäyttelyä.

Tuo YLEn uutinenkin sisältää suorastaan väärää tietoa, eikä räjähdyksen seurausten vähättelevää arviota ole korjattu.

Uutispommi

 

Ruotsin poliisin tilastot https://polisen.se/.../poli.../sprangningar-och-skjutningar/ kertovat kovasta pommi-iskuvuodesta. Pidemmän ajan otanta: v. 2018 90 iskua, v. 2019 133 iskua, v. 2020 107 iskua, v. 2021 79 iskua, v. 2022 90 iskua ja kuluvana vuonna 31.8. mennessä 120 iskua - arvio vuodelle 2023 on nykytrendillä 165 iskua.

Tähän voidaan ottaa mukaan vielä iskujen yritykset ja valmistelut. Näitä on v. 2018 12 yritystä ja 52 valmistelua; v. 2019 27 yritystä ja 88 valmistelua; v. 2020 13 yritystä ja 89 valmistelua; v. 2021 10 yritystä ja 69 valmistelua; v. 2022 33 yritystä ja 68 valmistelua ja v. 2023 elokuun loppuun mennessä 31 yritystä ja 88 valmistelua.

Eli kun kaikki pommiaktiivisuus lasketaan yhteen, kiirettä pitää poliisivoimilla yrittää rajoittaa toimintaa.

Iskujen motiiveina muiden muassa pelottelu, kosto, maksumuistutus, kilpailevan rikollisliigan jäsenen savustus. Iskut liittyvät suurimmaksi osaksi järjestäytyneen rikollisuuden välienselvittelyihin, ja esimerkiksi varsinainen terrorismi on toistaiseksi harvinaista (voidaan tietenkin miettiä, millaista kauhua tuollainen järjestäytynyt rikollisuus herättää).

Kun iskut keskittyvät tietyille alueille, kuten Botkyrkaan ja Södertäljeen, on aivan tavallisellakin kansalaisella hyvät mahdollisuudet todistaa aitoa gangsterimeininkiä ja jopa joutua omassa kodissaan sivulliseksi uhriksi, vaikka pommittaminen on nykyisin melko ammattimaista ja voimankäyttö kohteen mukaan mitoitettua. Miltä kuulostaisi omassa rappukäytävässä?

Onko tuollainen vuosittainen 100-120 pommi-iskua maailman parhaimpiin kuuluvassa yhteiskunnassa uusi normaali, josta ei kannata paljon huolestua? Ehkä se lopulta vain kasvattaa bruttokansantuotetta, kun pitää korjata paikat ja ihmiset työllistyvät laajalla rintamalla. Ja kuoleehan siinä väistämättä myös rikollisia.

Vai pitääkö asiaa ajatella niin että tietynlainen hyvinvointivaltio ja tietynlainen politiikka tuottaa myös vääjäämättä lopulta omat syöpäkasvaimensa, ellei asioihin puututa ajoissa? Suomen kannalta huolestuttavaa on se, että emme ole maantieteellisesti, kulttuurisesti tai edes poliittisesti kovin kaukana Ruotsista. Rikollisjärjestöt - näissä on yhteensä tuhansia toimijoita - etsivät laajentumisalueita, kun huomaavat tilaisuuden ja mahdollisuuden toimia.

On helppo sanoa, että eihän Suomessa tuollaista tapahdu. Niin, tuskin tapahtui Ruotsissakaan vielä 1960-luvulta 1990-luvulle ja 2000-luvun alkuun. Aika monessa muussa väkivaltarikoksessa voidaan spekuloida ilmoituskynnyksen alenemisella ja rikosoireilulla, mutta tuskin kaupunkitiloissa tehtyjen räjähdeiskujen kohdalla.