Pihamaan varaston taa,
omenapuun katveeseen
hiipii rotta.
Keväthämärä, ihanasti niin
tuoksuu lihaperunamuusi.
Nuuhkaisu vain ja kosketus
kärjellä hampaan, pang!
Näin tapahtuu kahtena yönä.
Nyt makaa
kaksi pulleaa rottaa
niskat murtuneina
biojäteastiassa.
Noita on täälläkin ok- ja rivitalojen pihoissa kaikkialla paljon. Jostakin syystä kuulemma ennen (20 v sitten?) ei ollut lainkaan mutta nyt. Meidänkin miniterassilla nähty usein.
VastaaPoistaLuonnonoikeus on juuri tuollainen kuin runossa kuvattu: jos tulet ihmisen lähireviirille: pang ! ja se siitä.
Ketutkin harventavat onneksi mutta se ei riitä, kun määrää riittää.
jope
Pakko nyt jatkaa vielä kun suorastaan ärsytetään jatkamaan.
PoistaMe katsomme, että Vesan taiteilijakuvaan ei tarvitsisi kuulua tällaisten runojen.
Rottakin on ihminen tarkoitamme eläin, ja sinänsä käsitämme mistä on kysymys.
Teimme jo muunnelman otsikolla Ihmisjahti, mutta emme tahdo julkaista sitä.
Hermanni ja Jari.
Hah hah! Tämä on banaali tilanneruno suoraan omasta elämästä tältä viikolta. Enemmänkin olisin rottia tappanut mutta ovat luultavasti niin fiksuja että osaavat väistää loukkuja. Eräs rouva oli nähnyt 2 rottaa tuossa lähipihassa. Silloin on pakko toimia. Rotat kuuluvat kaupunkiin kun ei niitä poiskaan saa mutta niiden populaatiota on pakko rajoittaa.
PoistaKäsitämme.
PoistaMutta meille saattaisi vielä ennen kuolemaa olla mahdollista perhe, perheen elämä. Siihen kuuluisi lisäksemme neljä kesyrottaa.
Hermanni ja Jari.
Kesyrotta on eri juttu. Se ei syö kämppää. Tosin kyllä sekin syö sähköjohdot ja listat, jos päästää asuntoon juoksemaan. Meillä oli marsuja yli kymmenen vuoden ja noin kävi. Nehän ovat mainioita kavereita, mutta jyrsijät tuhoavat kaikenlaista mikäli niille antaa mahdollisuuden. Kesyrottaa en tietenkään tappaisi. Pihassa ruokailevan rotan listan. Tällainen on viidakon laki.
PoistaJoo...
PoistaPurevaa realismia ovat sanasi.
Jari.
Siltikin suosittelemme mielihyvin ja suojelevasti, että runo säilyy blogin puitteissa. Tai pysyy.
PoistaHermanni ja Jari.
Ei se täältä mihinkään hyppää!
PoistaKuten tuolla alussa totesin, lait toimivat luonnossa edelleen ilman woketusta: jos x tulee y:n lähireviiirille ja uhkaa y:n ja sen jälkeläisten terveyttä, se on x:lle kaput. Jos y ei näin toimi, y ei ole...eläin eikä...ihminen. jope
PoistaTämä on nyt ihan pakko laittaa, liittyy suviseen lauluun ja kirjojen kustannukseen. Röyhkä puhuu järkeä. (Taustatiedoksi se että KR julkaisi viimeisen romaaninsa omakustanteena. )
VastaaPoistaLainaus yleisestä ja kaikille avoimesta Facebookista (mulla on profiili mutten ole siinä sen kummemmin mukana face-kavereineen jne. ja pidän sen niin).
jope
Kauko Röyhkä:
Kolme asiaa mihin pitää ottaa kantaa. Ensin jääkiekko - en katsonut yhtään ottelua, mutta onneksi olkoon Suomi! Toinen ja isompi juttu minulle on Esa Pulliaisen kuolema. Häntä olen aina arvostanut suuresti. Kolmas asia on Suvivirsi. Tykkään kyseisestä biisistä, sitähän laulettiin aina koulun kevätjuhlassa, minkä jälkeen alkoi kesäloma. Suvivirteen liittyy siis paljon hienoja muistoja. Miksi sitä vastustetaan? Eihän se mikään natsilaulu ole? Onko se edes uskonnollinen? Siinä puhutaan kesän tulosta ja laihosta laaksosta, armaasta ajasta, voi olla että Jumalakin on siinä symbolisesti mukana, mutta sehän on tehty joskus entisinä aikoina, kun jumaluutta nähtiin kaikkialla. Suvivirsi on perinne. Joulukin on perinne. Pitääkö seuraavaksi luopua siitäkin?
No, minä en enää vuosikymmeniin ole ollut koulussa, joten en ole kuullut Suvivirttäkään pitkiin aikoihin. Nykyajan lapsille se ei ehkä merkitse mitään, koska heillä on älypuhelimensa ja Tiktokinsa. Ihmetyttää vain tämä joidenkin ihmisten kiihko käydä vanhojen ja ainakin minun mielestä harmittomien traditiojen kimppuun. Ja sitten viralliset tahot pelästyvät ja alkavat toteuttaa näiden kiihkoilijoiden toiveita. Kusessa-romaanini sai maistaa samanlaista hätävarjelun liioittelua. "Annamme sen meidän nuoremmille lukijoille", ilmoitti eräskin kustantaja, jota kyllä muuten arvostan, ja kustantamon nuoremmat lukijat näkivät romaanin liian toksisena ja nykyisiin arvoihin sopimattomana. Toisin sanoen elämme jonkinlaisessa fasismissa, jossa vain tietynlainen ajattelu hyväksytään. Ei Kusessa edes ole erityisemmin toksinen, vaan lähinnä surkuhupaisa kertomus vanhan äijän kohtaamista vastoinkäymisistä. Siinä on yksi panokohtaus, mutta se on heteroiden välistä panemista, joten kai sekin on sitten väärin.
Sen ymmärrän paremmin, jos kirjaani pidetään epäkaupallisena eikä sen takia haluta julkaista. Raha ratkaisee. Mutta Kusessa on myynyt hyvin, vaikka se maksaa yli tuplasti sen minkä normaali kirja kaupassa. Joten muutamien kustantamoiden markkinointiosastotkin ovat olleet väärässä.
Multakin jäi lätkä nyt väliin sekä mielenkiinnon puutteesta että sen vuoksi että meillä Elisa ja MTV on poikki. Loman ekapäivä. Kävin pesemässä auton ja huomenna menen vaihtamaan kesärenkaat, on vähän jäänyt. Yhtään suunnitelmaa ei kesälle ole. Tulee menemään 90 prosenttisesti lähiluonnossa huminoivissa metsissä ja sohvalla kirjojen kanssa. Jotain tulee varmaan spontaanisti sitten eteen mutta ne jutut tulkoon juurikin noin, ilman kummempia järjestelyjä. Talossa alkaa iso remontti eräässä asunnossa tässä vieressä eli vähän mietityttää pitääkö lähteä evakkoon, kun olen kotihiljaisuuden ystävä vaikka puheliaahko olenkin.
PoistaEilen puristin silmälasini rikki paperin sisällä kun luulin että siellä jotakin roskia.
Kolme päivää sitten laitoin kahvikuppiini astianpesutabletin ja huomasin sen vasta kun olin juomassa.
Oiskohan vähän stressioireita?
jope
Mä luin tänään Röyhkän postauksen ja peukutin, oli hyvin sanottu! Loman ekoina päivinä opet on kovilla: vaimo makasi perjantaista suunnilleen tähän aamuun raatona sängyssä ja oli koko ajan että taidan olla sairastumassa. Ei sitten ollutkaan, oli vain aivan poikki. Yksissä yo-juhlissa käytiin, ja vaimo nukahti sen jälkeen taas. Opetushommat vaativat veronsa, mutta on sitten myös se 10 viikkoa! Me lähdetään huomenna mökille, tullaan toki sunnuntaina takaisin ja sitten on muita juttuja ja sitten taas mennään mökille. Siellä on paljon käytännön puuhasteluja, joita voi tehdä omassa rauhassa ja omaan tahtiin. Ei tarvitse sinänsä stressata, sen kuin tekee mitä jaksaa. Autokin on toivottavasti kunnossa - ilmastointihuolto tehty, jarrupalat ja -levyt uusittu, muutenkin huollettu - yksi päivä teki sellaisen että jumitti kiinni polttoainetankin suulla olevan läpän eikä antanut työntää pistoolia sisään. Käytin kesken reissun kahdella korjaamolla, ja sitten toinen sanoi, että täytät vaan siitä suuaukolta hissukseen dieseliä. No, kun olin liruttanut 5 minuuttia löpöä, päätin kokeilla, josko polttoaine olisi voidellut sitä läppää, jota ei saatu auki edes työkaluilla, ja avot - sinne humahti pistooli ja homma on rokannut ihan hyvin. Jotenkin se läpän vastakappale muljahti jälleen normiasentoonsa. Huoltamolla olisivat jo irrottaneet koko tankin...
PoistaKatsoin suurimman osan Suomen peleistä. Kanadaa ja Sveitsiä vastaan oli hienot ja jännittävät pelit. Jospa maa tästä lähtisi nousuun niin kuin 1995 kun Suomi voitti kultaa. No, en oikeasti usko, että tässä mitään taikoja on, ihan muuta tietä Suomi lähtee nousuun jos lähtee. Mutta asenne on hyvä: ei anneta periksi, tehdään fiksuja päätöksiä jne. Ei vaan ole Suomella tuollaista ammattilaisten porukkaa (poliitikot) ja peli on paljon vaikeampi kuin kaukalossa.
PoistaJoo, autot on kummallisia, tuottavat iloa kun pääsee liikkumaan vapaasti, mutta menevät rikki ja tulevat kuntoon miten haluavat. Ja vievät tietenkin rahat.
PoistaUrheilusta sellaista vielä että taidan katsoa USA:n futiksen MM-kisoja jo senkin vuoksi että niin moni haluaa niitä boikotoida. Vastarannan patologinen kiiski kiinnostuu silloin heti.
Toki olen niitä tykännyt muutenkin katsella ja kannattaa Englantia - ja aina pettyä.
jope
Mä en tajunnut ollenkaan, että nyt on futiksen mm. Niitä tulee katsottua varmaan jonkin verran, luultavasti. Tai sitten kuuntelen radiosta mökillä. Yksi vuosi tein näin. Olen yleensä kannattanut jotain eurooppalaisjoukkuetta, Englantia en muistaakseni ikinä. Italia, Saksa, Kroatia, tällaisia, isoja jalkapallomaita - taidan nyt sotkea vähän EM- ja MM-kisat myös, koska Kroatia ei ole tainnut olla huipulla kuin EM-skaboissa. Jotkut on Brasilia-faneja - mä olen ollut esim. Saksan ja Ranskan puolella aina, jos vastakkain ovat olleet eurojoukkue ja Brasilia. Ja mieluummin myös Argentiina kuin Brasilia. Olisi hienoa, jos Hollanti ja Belgia pärjäisivät joskus, mutta aina ne mokaa jotenkin.
PoistaKäytin huhtikuussa auton huollossa (normaalisti öljyt, kaikki suodattimet, uudet renkaat jotka olin tilannut netistä) ja pyysin tsekkaamaan kaiken mahdollisen, jotta auto olisi sitten kesäksi kunnossa. No, ilmastointi lakkasi toimimasta kun tuli lämpimmät kelit (tosin hoitui kun käytin normihuollossa, jossa lisäsivät kylmäainetta), takajarrut alkoivat rutista - jarrupalat aivan loppu (ajoin viimeiset päivät ennen huoltoon pääsyä ennakoiden niin etten jarruttanut juuri ollenkaan, koska siellä jo metalli hankasi metallia, vaikka vajaa kuukausi aikaisemmin ei ollut muka mitään), ja sitten kesken mökkireissun yksi lauantai tuli tämä, että ei saanut tankattua. Nyt pitäisi kaiken olla kondiksessa, mutta on selvää, että aina tulee jotain.
PoistaTäytyy käydä tänään lainaamassa Röyhkeys Tikkurilasta.
VastaaPoistaMun kesäprojekti on kirjoittaa runoja (avata tiedosto, jossa on hulluna niitä autiotalorunoja) ja koostaa jotain järkevää, onkia ahvenia, käydä marjastamassa (lakka, mustikka, vadelma), puuhata yleisiä mökkihommia (pientä laittoa, maalailua, pihahommia, puiden tekemistä jne.). Siinä se. Ei mitään kummempaa, vaan tällaisia mukavia, tehtävissä olevia konkreettisia asioita.
VastaaPoistaTuosta pitäisi kirjoittaa kirkas selkeä novelli. Järvi, metsä, radio, mies joka kirjoittaa runoja, marjastaa, kalastaa, perkaa ahvenia, pilkkoo puita, tyhjentää huussin. Niin että jokainen tekeminen tässä täysin samanarvoista. Kirjoittaminen siinä aivan samalla viivalla kuin kiuaspesän sytytys.
PoistaAuton suhteen pitäisi vaihdattaa jarruneste ja sytytystulpat. Ovat olleet rästissä jonkin aikaa. Lomarahoista sitten.
Nymania lukiessa pää lepää. Sellaistakin tekstiä tarvitaan joka menee läpi heti. Mulla viime aikoina ollut moni kirja uudelleenluennassa. Luen sellaisia mitkä jääneet jollakin tavalla vaivaamaan. Ja niitähän on paljon. Tänään lähtee Hjalmas Söderbergin Tohtori Glas. Kesädekkareita en jaksa edes kesällä. Enkä tarkoita että ovat kevyttä ja jotenkin huonompaa. Koen ne raskaampina oikeastaan.
Saarnaajan kirjan lopussahan on kohta jossa sanotaan ettei loppua ole kirjojen tekemisellä ja ainainen tutkiskelu väsyttää ruumiin. Onneksi lukeminen on rennompaa. Itse lähestyn sitä ihan samalla tavalla kuin alle kaksikymppisenä bändejä. Jotakin piti saada kuulla lisää, jonkin kohdalla riitti yksi kuuntelukerta.
jope
Tai siis tuleehan sitä kuunneltua musaa vieläkin, ja innoissaan. Tänään autossa Curea ( Friday, I´m in Love) Van Morrisonia (Wonderful Remark, se uusi torvisektio versio) ja Kinksiä (Waterloo sunset). Kaikista tulee heti hyvä mieli. jope
PoistaKirjojen kirjoittaminen on tavallaan mukavaa mutta pakko myöntää että on se myös raskasta ja vie aikaa. Mulla on välillä fiilis että nyt lepoa senkin suhteen.
PoistaAuto on sellainen vehje, että siinä on aina jokin huoltoa / vaihtoa vailla, ja usein täytyy vähän katsoa, mikä juttu pitäisi hoitaa ensin, jotta meno jatkuu. Sillä tavallahan autot ja muutkin nykyvehkeet on rakennettu, että siitä huolto-osuudesta / korjauksista tulee osa autosta ulosmitattavaa arvoa (valmistajalle - eli suunnitteluun ja autosta saatavaan kokonaishintaan kuuluu myös varaosa- ja palvelumyynti).
PoistaPojat, mä en voi kilpailla teidän kanssanne lukeneisuudessa ettekä te mun kanssani hulluudessa. No, mistäpä kaikkea tiedän...
VastaaPoistaMutta tosiaan lukeneisuus. Ryhdyin lukemaan ostamaani Jane Austenin Ylpeyttä ja ennakkoluuloa. Se on tosiaan sattuvaa elämän havaintojen tekemistä. Alkuperäisteos julkaistiin vuonna 1813. Varmaan kummallekin teille toki tuttu.
Vesan autioiden talojen runoissa voisi olla myös raikas viesti tuleville aikakausille. Että ei enempää eikä vähempää. Joku sellainen, joka ei sorru tarpeettomiin aikalaisuuksiin just now. - Se ei voine syntyä kiihkoisalla puristamisella ja repivyydellä.
Ostin myös Christian Rönnbackan dekkarisarjan osan 11 Mennyt mies. Ainakin alku vaikuttaa omassa genressään pätevältä työltä ja sisältää huumoriasetelmiakin kiinnostavasti.
Hyvä kirjoittaminen on aina vaateliasta.
*
Kustantajien tehtävänä olisi aina nähdä sisältö ja punnita sen perusteella mitä on käsissä.
Kaiken muun täytyisi olla sivuseikkaa.
*
Tulin katsoneeksi Suomen voittomaalin juuri sillä hetkellä kun se tehtiin. Kyllä se oli erinomainen tahto- ja taitomaali.
Jari.
Ylpeys ja ennakkoluulo ei ole suotta klassikko. Aina pitäisi ottaa mallia parhaista ja pyrkiä niiden tasoon - ehkä se on joskus saavutettavissa, vaikka harvinaista onkin.
PoistaKonsta Heleniuksen maali oli todellinen tahdon ja taidon näytös. Pelin kolmannessa erässä näki, että Suomen pelaajilta alkoi yksinkertaisesti loppua potku jaloista - myöhään edellispäivänä pelattu Kanada-peli alkoi väkisinkin painaa hiukan. Mutta taidolla ja pelin hallinnalla saatiin ottelu jatkoerään, vaikka varsinaisella peliajalla maalin tekeminen jäi vähän vajaaksi.
Konsta Heleniuksessa on jotain ennakkoluulotonta ja mainiota itsevarmuutta - mitä vain nuorella ihmisellä voi tuossa määrin olla. Rohkeus pelata ja tekninen taito osuivat kohdilleen kerta kaikkiaan mahtavasti!
Leijonien kapteeni Barkov on hieno ja nöyrä pelaaja, joka teki niin hyökkäyksen kuin puolustuksen suuntaan monta todella tärkeää ja esimerkillistä liikettä.
"Pojat, mä en voi kilpailla teidän kanssanne lukeneisuudessa ettekä te mun kanssani hulluudessa."
PoistaHah, taas klassikko!
Muttapa Austenia en ole lukenut. Otettava esille siis.
Nuoruus, itsevarmuus, rehellinen röyhkeys kuuluvat asiaan. Niin urheilussa, rockissa, taiteessa ja tavallisessakin elämässä.
(Muistan hetkellisen omani. Olin aivan varma ettei esim. opiskella tarvitse koskaan mitään. Tyttöystävän mieliksi juuri ja juuri suoritti n yo:n iltalukiossa. Mutta muuten varmuus että se, mikä on nahan sisällä riittää mihin vaan ryhdyn. No, siellä ei ollutkaan mitään kummallista. Seuraus hukattuja vuosia ja itsensä huijaamista mutta en ehkä antaisi niitä poiskaan. Omalla pienellä paikalla on ehditty olla silti ihan riittävästi. )
jope
Nuoruus on tuosta hauskaa, että melkein mikä vain on (omasta mielestä) mahdollista. Vaikka ei olisikaan, tulee tehtyä paljon sellaista, mitä ei enää tekisi, kun harkinta iskee päälle. Aloitin Röyhkeyden. Mainio teos. Tässä on mainio kombo "omaelämäkerrallisuutta" ja "tunnustusta" ja oudosti taustalla kaikuvaa hyrymäistä kerrontaa (tuttu Nymanin muistakin teoksista). Jatkan lukemista, kun pääsen mökille ja rauhoittumaan.
PoistaTuosta Austenin kirjasta voisi irrottaa erään henkilön muutama puhumisen sana:
Poista"Miten väljähtynyttä ja kuitenkin kovaäänistä - miten mitättömiä ihmisiä ja silti niin täynnä itseään!"
Kuinka kirjassa, joka on julkaistu vuonna 1813 onkaan osattu kuvata vuoden 2026 ihmistä ja aikamme yleistä tunnelmaa...
Ihmeellistä ja näin toteutuu kirjallisuuden ihme.
Jari.
Tuo on tärkeä havainto. Mun on todettava että tuollaiset kirjalliset ammukset koen erittäin usein omassa nahassa. Osittain (tai kokonaan ) kyllä tuonkin. Raamatussakin kun puhutaan köyhistä ja maan hiljaisista ja nöyristä, tuntuu aina siltä että nyt ei ainakaan minusta puhuta. Vaan niistä muista. Tai kun lampaita ja vuohia jaetaan. Vaikea silti ymmärtää onko olemassa ihmisiä jotka aidosti tuntevat olevansa niitä maan hiljaisia ja nöyriä jotka Jeesus nostaa hyviksi esimerkiksi.
PoistaMutta takaisin kirjallisuuteen. Olen nyt ihan viime aikoina lukenut putkeen kolme neljä kirjaa (se on minun tapani päästä irti), ja jokaisesta olen löytänyt juuri tuollaisen osuman itseeni.
On ristiriitainen päähenkilö omine ongelmakimppuineen kyllä, mutta ainahan se näkee sivuillaan muita "tarkkanäköisesti" ja toteaa, sivaltaa, asettaa arvoonsa tms. ja tyyppi, mikä se on milloinkin, tulee todistetuksi kevyeksi ja kusiseksi. Ja lukijan tieto: minähän se tuossa olen !
Olen juuri näitä miettinyt. Mikä sattuma.
Ei ole aina mukavaa saada näitä kirjallis-totuudellisia osumia, mutta onhan se jos mikä merkki siitä että teos korreloi jonkin oikean kanssa. Elämä on opettanut kyllä sen verran että ideaalit eivät tässä sielussa toteudu, jonkinlainen läpiheikkous voittaa vähänkin pidemmällä ajalla.
Mutta uskon että kai niitä oikeamielisiä ja nöyriä jossakin on.
No, tämä oli nyt sitä vähän juhlavaa. Olen enemmänkin arkimaanantai.
Hyviä kesähetkiä sinne keskiseen Suomeen Vesa ja Jari. Me pysytellään vielä täällä rannikkoviivalla.
jope
Kiitos, Jope. En tiedä mitä sulle toivottaisin.
PoistaMulla ei ole koskaan ollut hyviä hetkiä eteenpäin, kun tarkastelen taaksepäin huomaan jonkin hyvän hetken.
Hyvä hetki on menneisyydessä, tulevaisuus on aina yhtä tutinaa.
En ole koskaan voinut olla olevaisuudesta lomalla.
En käsitä sellaista asiaa kuin loma syväeksistentiaalisessa mielessä.
Juuri nyt tällä alueellani elämä on paiskannut eteeni kysymyksiä, joihin liittyy väkivalta ja kidutus.
*
Koska tahansa olet tempaistu johonkin.
Ei ole rauhaa.
*
Oma rauhani - jos sitä on - on siinä, ettei ole vaimoa eikä lapsia tätä prosessia seuraamassa. He eivät ole tulleet kauttani kiusatuiksi.
Näytelmä loppuu tempoilussa omassa sängyssä. Siinä on korkeamoraalista olla yksin. Joidenkin, jostain osoitettujen.
Jari.
Kiitos, Jope. Huomiseen siirtyi lähtö. Oli niin paljon vielä kotona hommia, että oli pakko hoitaa ne alta pois. Mukavia ja rentouttavia kesäpäiviä!
PoistaTotta kai toivotan teille, Jope ja Vesa, mitä mukavimpia kesäpäiviä. Teille ja läheisillenne.
PoistaJari.
Jarille myös leppoisia kesäpäiviä Vaasaan!
PoistaBlogin hallinnoija on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaBlogin hallinnoija on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaBlogin hallinnoija on poistanut tämän kommentin.
PoistaKirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
PoistaBlogin hallinnoija on poistanut tämän kommentin.
Poista