sunnuntai 23. lokakuuta 2022

Viili

 



Tein perjantaina viiliä. Tämähän on vanha juttu ja monille luultavasti tuttu jo lapsuuden ajoista. Meilläkin äiti teki joskus viiliä, vaikken muista, että viilinteko olisi ollut ihan jokaviikkoista. Homma menee niin, että ostetaan kaupasta purkki viiliä ja jaetaan se esimerkiksi viiteen annoskulhoon ja lisätään päälle maitoa, sekoitetaan ja jätetään huoneenlämpöön tekeytymään. Kannattaa peittää kulhot liinalla, leivinpaperilla tai vastaavalla.

Pidin tekeytymässä olevia viiliannoksia huoneenlämmössä pari kolme tuntia pidempään kuin oli suositus eli noin 27 tuntia.

Lauantai-iltana havaitsin, että tekeytyneen viilin koostumus vaikuttaa hyvältä. Pistin kipot jääkaappiin hetkeksi viilentymään, ja sitten ryhdyin syömään. Ajattelin testata lakkahillon kanssa. Erittäin herkullista, pehmeämpää kuin kaupan viili.

Kehittelin valmistusta sen verran, että seuraavassa satsissa (tämä tapahtui jo lauantaina aamupäivällä) vatkasin vispilällä yhden kokonaisen 2 desilitran viiliannoksen noin litraan maitoa. Jaoin vasta sen jälkeen viilin annoskuppeihin. Vaikuttaa siltä, että valmistuva viili tekeytyy ja etenkin jähmettyy nopeammin, kun seos on alkujaankin tasa-aineksisempi. No niin, tästä tuli erinomaista, testasin juuri äsken.

Nythän meillä on sitten viiliä tästä ikuisuuteen, kun vain ostaa maitoa, sillä viilijuuri on olemassa. Itse tehty viili säilyy jääkaapissa hyvinkin viikon. Jää turhat muovikipot pois, ja jos perhe syö esimerkiksi kymmenen viiliä viikossa, säästöä kertyy noin 5 euroa. Ehkä silläkin on jokin merkitys.

torstai 20. lokakuuta 2022

Maanpetturuus?

 

Maanpetturuutta voi esiintyä vain siellä, missä todella tunnustetaan, että on arvo puolustaa omaa maata, ei vain kriiseissä vaan myös niihin varautumisissa ja jokapäiväisessä elämässä. Kaikille poliitikoille oman maan arvo ei ole lainkaan selvä tai ensisijainen. Ei ole ollut ennen eikä ole nyt eikä ole tulevaisuudessakaan. Tärkeämpää on oman aseman ja varallisuuden kartoittaminen ja pääsy vallan pöytiin.

https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/33e154fd-470f-4374-b928-2ecc5475f8f5


keskiviikko 19. lokakuuta 2022

Fanjunkars

 


Oli pakko viimein käydä paikassa, josta on kirjoittanut pari kolme vuotta. (Tietenkin siinä vaiheessa, kun torpan ovet ovat kiinni ja kynä laskettu kädestä.)



tiistai 18. lokakuuta 2022

Vertauskuva

 

Meidän tulisi päästä tuohon pisteeseen, jonka olemme määritelleet kolmentoista vuoden matkan päähän, mutta teiden käyttäminen ja kartan lukeminen ovat niin menneen ajan juttuja, että ratkaisemme asian toisin... Kasvatamme siivet ja lennämme aina kun tuulee.



maanantai 17. lokakuuta 2022

Pieniä signaaleja

 

Ajan signaaleja lukemassa iltakävelyllä vantaalaisella pientaloalueella: Kaihtimet ovat alhaalla jo varhain, verhot suljettu, valot sammutettu pienimpiä kohdevaloja lukuunottamatta. Pihoissa ja talojen edustoilla on puutavaraa, kasoittain myös roskalautaa pilkkomista odottamassa. Saa kävellä hämärässä. Edes televisiot eivät välky olohuoneissa niin kuin ennen. Kuinka sakea on piippujen savu taajamassa ensi talvena, syttyvätkö katuvalot, vuoraavatko ihmiset seiniä lumella?



Valkoisen paperin kammo

 

Valkoisen paperin kammo (tai tyhjän tiedoston kammotus) katoaa parhaiten kirjoittamalla, sanotaan usein. Itse ajattelen, ettei välttämättä kirjoittamalla jääräpäisesti yhtä ja samaa uudelleen, vaan erilaisia näkökulmia hakien ja eri tekniikoin. Jos voi vaihtaa lajia, sekin saattaa auttaa.
Tällainen vuoroviljelyperiaate on toiminut ainakin itselläni vapaassa kirjoittamisessa. Toki tarvitsen henkilökohtaisesti myös aiheen kehikoksi, jotta harjoitelmista alkaa muovautua jotain selkeää ja jotta voin uskoa prosessiin.
Jatkuva kirjoittaminen onkin ehkä tarkoitettu ennen kaikkea kirjoittamisen valmiuden ylläpitämiseen.
Valkoisen paperin kammon psykologinen tila pitää osata erottaa levon tarpeesta. Aina ei ole oikea aika kirjoittaa. Väliin kirjoittajan mielen on saatava olla kesannolla.
Tieteellisessä kirjoittamisessa tilanne on sikäli astetta haastavampi, että luodakseen ylipäätään jotain ja varsinkin luodakseen jotain uutta on tehtävä valtavasti tutkimus- ja taustatyötä. Pienenkin oman idean koetteleminen tarkoittaa sitä, että on valmis lukemaan aiheesta riippuen joko kohtalaisen tai laajan joukon aiempia tutkimuksia sekä luonnostelemaan selkeät kysymykset, joihin ei ole aikaisemmin riittävästi vastattu, ainakaan tietystä näkökulmasta.
Kun taustamateriaaliin perehtyy, yleensä huomaa, että muutkin ovat olleet liikkeellä sama idea mukanaan. Sitten ei auta kuin etsiä jokin kulma, josta lähteä pyörittämään asiaa.
Itselleni juuri tieteellinen kirjoittaminen muodostaa helpommin valkean paperin kammon kuin vapaa kirjoittaminen. Jo etukäteen on tiedossa, että omaperäisen tutkimustuloksen aikaansaaminen on valtavan vaivan takana - vastaanotosta tai laajemmasta keskustelusta ei ole välttämättä tietoakaan, joten sekään motivaatio ei automaattisesti kannattele prosessia. Merkintä uudesta artikkelista cv:ssä ei sekään avaa välttämättä ovia suuntaan tai toiseen, mutta toki ovet jäävät kokonaan avautumatta, jos merkintöjä ei ole.
Sen olen toki huomannut, että jonkin asian opettaminen toisille tai työstäminen yhdessä toisten kanssa voi avata lukkoja tieteellisessä kirjoittamisessa. Jos kirjoittamisen voi motivoida itselleen oppimisprosessina, asiaan on helpompi suhtautua.
Nostan henkilökohtaisesti hattua kaikille, jotka tekevät aktiivisesti tieteellistä tutkimusta tai pystyvät luovaan taiteelliseen työskentelyyn. Ilman intohimoa ja tiettyä tiedonhalua ei kumpikaan kirjoittamisen muoto onnistu.
Omalta osaltani voin sanoa vielä, että en näe kaunokirjallisen ja tieteellisen kirjoittamisen olevan kovinkaan kaukana toisistaan, varsinkin jos mukana on tutkiva näkökulma. Joskus myös näiden lajien vuoroviljely voi auttaa. On mielenkiintoista tutkia jotain ilmiötä niin taiteellisesti kuin tietyn tieteenalan puitteissa. Olen kokenut, että parhaimmillaan vaihto näiden kahden välillä voi olla hyvinkin inspiroivaa.

Kirjoittamisesta

 

Kirjoittajalla on aina lohtunaan ajatus, että minkään ei tarvitse olla valmista kerralla. Riittää kun osaa kirjoittaa kyllin hyvin ja on valmis työstämään aikaansaannostaan yhä uudelleen. Jos saa tehtyä yhdenkin onnistuneen runon tai luvun proosaa on siinä näyttö siitä, että saman tai vastaavan voi toistaa uudelleen. On suuri apu, jos pystyy editoimaan omaa tekstiään tai ymmärtää periaatteet, joilla onnistunut teksti on syntynyt. Silloin ei ole pelkän inspiraation varassa.

sunnuntai 16. lokakuuta 2022

Prosessin kuvaus (Alexis)

Tilastotietoja vapaa- ja luppoaikakirjailija Haapalan työskentelyprosessista Alexis-romaanin parissa.
Ensimmäinen romaania varten avattu tiedosto on päivätty 22.2.2019. Sitä ennen on erinäisiä tiedostoja, joissa on fragmentteja ja ideointia vuodesta 2017 alkaen.
Viimeistelty, kustannustoimittajalle lähetetty tiedosto on päivätty 14.10.2022.
Eri tiedostoversioita kertyi prosessissa noin 250. Tämä tarkoittaa sitä, että olen työstänyt käsistä vähintään 250 päivänä, joskus pidempään, joskus lyhyemmin, yleensä illalla, viikonloppuna ja vapaa-aikoina.
Ensimmäisessä versiossa on 90 A5-koon sivua, lopussa 622 A5-sivua.
Prosessi ei tunnu jälkikäteen erityisen repaleiselta vaan lähinnä kertomuksen kaaren eri kohtiin tarkentavalta ja asioita täydentävältä.
Täytyy silti sanoa, että vapaa- ja luppoaikakirjailijan toimi vaatii pitkäjänteisyyttä ja perslihaksia, samoin sisäistä kriitikkoa ja kustannustoimittajaa, sen verran resuista tällainen kirjoittaminen on, varsinkin kun tavoitteena on kirjoittaa romaani. Luonnollisesti myös taustatutkimuksen ja historiallisen aineiston lukemiseen ja jäsentelyyn on mennyt runsaasti aikaa.
Runoteoksen kirjoittaa melko helposti vuodessa töiden ohessa, romaani vie huomattavasti pidemmän ajan. Mutta näillä mennään.
Onneksi olen saanut aina hyviä kommentteja kollegoilta ja kavereilta sekä kustannustoimittajalta. Kesken prosessin saadut kommentit ovat ehdottomasti helpottaneet työskentelyn suuntaamista.

lauantai 15. lokakuuta 2022

Yhteiskuntajärjestely (vaatimaton ehdotus)

 

Olen monesti miettinyt yhteiskunnallista järjestelyä, joka auttaisi varmasti monia ihmisiä löytämään sopivaa joustoa talouteen hankalina aikoina tai aikoina, kun pitää tehdä isoja investointeja tai esimerkiksi lyhentää nopeasti lainaa.
Kirjoitan sen nyt ylös, ja se on yksikertaisuudessaan tällainen: Kansalainen saisi työelämänsä aikana yhden vapaavalintaisen vuoden, jolloin häneltä ei pidätettäisi tuloveroa ja perittäisi työeläkemaksua.
En tiedä, onko tällaista verovapausvuotta ikinä ehdotettu, mutta minusta se olisi aika reilu ajatellen, kuinka paljon valtio kerää erilaisia veroja ihmisen elinkaaren aikana (ja vieläpä kovan tuloverotuksen lisäksi).


keskiviikko 12. lokakuuta 2022

Haitalliset järjestelmät


Yksilöiden ja yhteiskuntien vapauden ja vastuullisen olemassaolon kannalta haitallisia / vaarallisia / vahingollisia yhteiskuntajärjestelmän muotoja:

a) valtiojohtoinen fasismi
b) valtiojohtoinen kommunismi
c) teokratiat
d) diktatuurit
e) valtio- tai keskusjohtoinen sosialismi
f) koneiden valta
Noihin kohtiin kun viitsii sijoittaa jonkin esimerkin tai pari, näkee miten herkkä ja harvinainen asia on yksilön ja yhteisön vapaus maailmassa tänäkin päivänä. Sitä kannattaa suojella.

maanantai 10. lokakuuta 2022

Hyvää Aleksis Kiven päivää 2022

Hyvää Aleksis Kiven päivää 2022!

Juhlistan sitä jatkamalla alla olevan opuksen viimeistelyä. Ei ole enää paljon jäljellä (eikä kyllä tehtävissäkään). Teos ulkona 9.1.2023. Käsis lähtee perjantaihin mennessä lopullisesti käsistä(ni).

https://otava.fi/kirjat/alexis/


keskiviikko 5. lokakuuta 2022

Mitä yhteistä?

 


Mitä yhteistä on Eero Heinäluomalla, Paavo Lipposella, Erkki Tuomiojalla, Matti Vanhasella, Juha Sipilällä, Jyrki Kataisella ja Alexander Stubbilla?

He kaikki kuuluvat puoluerajat ylittävään taloudellisen yhteistyön ympäristökoulukuntaan. Täydellä syyllä heitä voisi nimittää Suomen Sinisilmiksi. Osa heistä kuuluu myös energisesti ansioituneiden seteliselkärankaisten koulukuntaan. Sopii yrittää spinnata.


Havainto 2

 

Tämäkin olisi oikein kelpo pop-kappale, ellei sen tuottamiseen olisi käytetty sähköä. Onkohan edes varmistettu, että homma on hoidettu auringolla ja tuulella? (Kuuntelen yöaikaan, kun pörssisähkö on miinusmerkkistä, kuuntelen varastoon, talvella se voisi merkitä yli varojen elämistä.)

https://www.youtube.com/watch?v=jlBoqGnuUv4&list=RDEMZ3D4iYbXCqfBWBwUuzLsWg&index=7

Havainto


Ensi talvena yli varojen eläminen voi tarkoittaa,
että avaa huoneiston lämpöpatterit väärällä tunnilla
tai pesee pyykit verkolle sopimattomaan aikaan.

Tyynenä pakkaspäivänä sähkö saattaa loppua.
Kuuliainen kansalainen ei kysy, miten tähän on tultu,
vaan katsoo voimalan seisahtanutta lapaa.

Kaikki on suunniteltu aivan erinomaisesti
pohjoisen pallonpuoliskon yhteiskunta- ja talousolosuhteisiin.
Mistä saadaan nyt oopiumia kansalle,

millä puheilla sille myydään sen omat rahat,
jotka kalliisti toisaalta ostetaan?