keskiviikko 19. joulukuuta 2018

Joulukalenterissa Aleksis Kiven "Joulu-ilta": luukku 6



Runon viides säkeistö jatkaa hartauden kokemuksen kuvausta. Samalla se on runon käännekohta. Säkeistö kuvaa illan päätöksen ja sarjan vastakohtaisia tapahtumia. Analogisia ovat tulen hiipuminen ja virren vaikeneminen äänettömyydeksi sekä juhlijoiden käyminen levolle. Juhlahuoneessa vallitseva vakaa tunnelma vertautuu muihin kuvattuihin tapahtumiin:


Heikenee wihdoin walkean loiste,
            wirsi myös waikenee,
äänettä kauwan istuwat kaikki
            wakaasti miettien
            tulisian hohtaes,
            punahiilen himmetes;
ja lepohon käywät he wiimein
            wuoteelle olkiselle.


Säkeistön lopussa palataan ”iltapystyseen” ja olkiin, jotka esiteltiin toisessa säkeistössä. Tuli, joka on tuonut iloisen valon ja lämmön, hiipuu ”hohteeksi” ja lopulta hiilet himmenevät. Runon näyttämö, valaistu juhlahuone, alkaa liukua taustalle. Jouluun kuuluvat uni ja lepo, ja levätessäänkin ihmiset osallistuvat joulun viettoon. Meditatiivisen tunnelman kuvauksen jälkeen on luonnollista, että kaikki käyvät nukkumaan oljille. Kuten aiemmin esitin, oljilla nukkuminen oli symbolista osallistumista Kristuksen syntymäyön tapahtumiin.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti