Kommunismin historia Suomessa

 

Nyt on Puheenaiheessa erittäin mielenkiintoinen jakso: Kommunismi Suomessa. Pistin itse kuunteluun.

Aati ja Selma

 

I

Äitini isän tarina ennen kuin ei ole ketään, joka sen kertoo.

Aati, vuorenkuningas, tuli pihaan syntapillaan. Pankaa sauna lämpenemään, huusi

ja jätti mopon jalustalleen portaiden viereen. Tarakalla laukku, ja siinä pullo,

nosti sen portaalle ja istui katsomaan pakkaslauantaita

ja perhettään, ryyppy ryypyltä ne liukenivat kauemmas.

 

Selma tuvassa ja lapset kuka missä, portailla hän yhä räjäytti tienpohjaa,

kirosi työnjohtajaa, pyyhki lahkeisiin käsiensä tärinää

ja otti voiton sielunsa kivistä

polttavilla suullisilla.

    

Pimeä pimeä pimeä pimeä pimeä pimeä

metsän rajassa pimeä pimeä usva nousi

pimeä pimeä pimeä pimeä pimeä pimeä

                                                                   nousi jo tilkulla,

johon hän oli kylvänyt ruista.

 

II

Aati aloitti kirjat lopusta, hän tahtoi tietää

mihin tarina päättyy

 

Adiel Talvilahti itse

päätyi saunan lauteelle

kuin olisi käpertynyt siihen pestäväksi

 

Minä en aloita alusta

tai lopusta, en tiedä niistä mitään

kuuntelen vain

 

III

Selma oli Jääskestä

kylä jäi sodan jalkoihin, tuli lähtö Jepualle

aamusta iltaan hän pakkasi hallissa purua

oli pakko päästä pois

 

käsi kauhomassa puulastuja

keuhkot täynnä pölyä

hän näki Adielin

 

Talojen pohjia ja teitä, kaivoja

niitä kaikkia Adiel sai dynamiitillaan aikaan

Selma hakeutui seuraan

 

He lähtivät Jepualta

Aatin kotikuntaan

Selma oli raskaana.

 

IV

Aati ei puhunut lapsille sodasta, hän joi serkkunsa kanssa

Martta-mökillä viittoi kirkon pihaan ja sanoi

Menkää katsomaan siellä he makaavat ja minä ryyppään.

Yömyöhään Selma odotti, että mies nukahtaisi

Äiti piiloutui komeroon, me lapset pelkäsimme vintin rapussa,

isä särki komeron oven sorkkaraudalla.

Isä vihasi äitiä, en osaa sanoa sitä mitenkään muuten.

 

V 

Mulla kipeytyi hammas. Pääsin lääkäriin, ja lääkäri repi kaikki viisi reikäistä

 

pois... Repi ne irti ja lähetti kotiin, kävelin kilometritolkulla tuiskussa verta

 

sylkien, vaatteet lumikoppurassa. Ei penisilliiniä, leuka tulehtui, paisui märästä,

 

levisi kaulalle. Uunin pankolta hyppäsi kissa syliin ja tassullaan rikkoi paiseen.

 

VI

Sinä tammikuun yönä äiti herätti meidät.

Isä on saunassa, täytyy mennä katsomaan.

Isä makasi keskilauteella, kylmä, minä kosketin häntä.

 

Komerosta laudan päältä löytyi sepelvaltimolääkkeet,

isä ei ollut kertonut meille niistä.

Sinä yönä tuli Mäntän tehtailta haju, vielä tänäänkin

se haisee isän kuolemalta.

 

VII

Hautajaisten jälkeen Selma, perheenpää, sai kunnalta motin halkoja,

ja niin loppui äitini lapsuus. Aati ei enää ryypännyt palkkaansa,

pelottanut perhettään, mutta lapset joutuivat töihin, äitinikin,

neljätoistavuotias, lastenkodille, ehkä mielessään joululahjaksi saamansa

Aku-servietti ja joku hyvä sana. Isosisko sai töitä Ruotsista, veljet Helsingistä.

Valo kasvoi heissä hitaasti kuin kuoleman kynsissä.

VIII

Kun joku lähtee minkä paikan hän jättää? Senkö, johon kaipaa,

vai sen, johon ei koskaan palaa?

Aina jää jotain, esineet käyvät raskaiksi

hylkäämisestä, häpeästä, rakkaudesta.

Minkä naamion nämä kasvot kätkevät,

kun yö on sokea.

Aforismi

 

Elämä, pienessä kuvassa, omissa nahkoissa elettynä, nopea

ja väkivaltainen rakennemuutos, ilmastonmuutos.

Runominän vuosi

 

Kirjoitin taas kritiikin Kiiltomatoon, tällä kertaa kirjallisuusesseistiikasta eli Vesa Rantaman Runominän vuodesta (Siltala, 2026): https://kiiltomato.net/critic/runominan-vuosi/