Ihmismieli on outo. Se kykenee ajattelemaan pääasiassa kiinnitetystä merkityksestä käsin. Otetaan esimerkiksi sotaa koskevat kannanotot. Vaikka tosiasiat olisivat millaiset hyvänsä ja usein ne ovat erittäin monihahmotteisia, mieli keskittyy niihin merkityksiin ja ajatusaihioihin, joita sillä jo on ja operoi niillä.
Media on täynnä ilmiselvästi puutteellisia analyyseja. Myös ihmiset, joita pidetään ammattilaisina, ovat lähinnä oman kiinnitetyn merkityksensä asiantuntijoita. Joskus tuntuu siltä, että heidät valitaan nimenomaan pönkittämään kiinnitettyä merkitystä. Tiedon sijaan syntyy poliittista asemoitumista. Sellainen ei ole kovinkaan kiinnostavaa tiedonjanoiselle ihmiselle.
Ihmiset ikään kuin kaivautuvat yhä lähemmäs kiinnitetyn merkityksensä totuutta, eivät todellisuutta.
Ehkä pitäisikin ajatella, että kukaan ei tarjoa muille totuutta vaan tiedonmurusen, ja näitä tarvitaan enemmän kuin yksi ja näitä on arvioitava ja lajiteltava, jotta olisi mahdollista löytää edes jotenkin todellisuutta vastaava tieto.
Pitäisi olla pyrkimys koko ajan arvioida kaikkea vain faktojen pohjalta, ja sitäkin niin että uudet tarkemmat faktat kaatavat vähemmän tarkat. Se on vaikeaa, koska haluamme maailman muuttuvan omien näkemyksiemme mukaiseksi. Sitten on vielä ns. arvopuhe, jossa epätarkkuus on myös suurta. Käsitteet ja arvostukset vastaavat harvoin todellisuuksia.
VastaaPoistaKun viittaat asiantuntijoihin jotka ovat esillä mediassa, niin nopeasti huomaa että samat naamat kulkevat studiosta toiseen ja kerran tai kaksi hämmennystä aiheuttaneet jäävät/jätetään pois.
Kun joku asiantuntija yllättää ennakko-odotukset sen suhteen mitä siltä odottaa, se on aina hyvin virkistävää. Tapahtuu harvoin. Asiantuntijapuheen ennakko-odotus täyttyy melkein aina. Johtuuko se siitä että he tietävät todellisuuden vai siitä että he arvailevat ja arvottavat? No, täytyykö tuota kysyäkään. Toki poikkeuksia joskus esiintyy.
Pienten lasten opettajiksi halutaan turvallisia ja luotettavia aikuisia.
Samaa halutaan asioiden suomalaisille selittäjien, noiden asiantuntijoiden, suhteen. Tunnen itseni usein itseni tv:n edessä pieneksi lapseksi joka on opetustoimen kohteena.
Turvallinen ja luotettava, sellaiseksi määrittynyt (valmiiksi kiinnitetty merkitys) halutaan välittää eteenpäin.
jope
Tuo mistä kirjoitat parissa viimeisessä kappaleessa on Suomessa usein aivan järkyttävällä tasolla. Kun pitäisi kuvata ilmiöitä, tuodaan esille hyväksi katsottu ajattelumalli tai joitakin aivan toissijaisia asioita, joilla voidaan todentaa omia ajatuksia ja ennakkoluuloja. Aina uutistoimitukset eivät tunnu itsekään tajuavan millaisia voimia tulevat puolustaneeksi vain koska ilmiselvästi vihaavat niin paljon tiettyjä politiikan hahmoja, jotka eivät jaa heidän opetustaan. Tätä toistetaan viikosta, kuukaudesta ja vuodesta toiseen. On vaikea sanoa, mitä ihmiset todella ajattelevat, huovaavatko he että monesti uutisista tulee pikemminkin tietynlainen poliittinen rituaali kuin laajasti ajatellen tosiasioissa pitäytyvää tiedonvälitystä. Se joka hallitsee mediaa hallitsee pitkälti ihmisten mieliä, ainakin yleisimmässä sosiaalisessa sfäärissä. Kyllähän tämä vaikuttaa syvemminkin, se on selvää.
PoistaNiin, jos otetaan tietyt median lemmikkiasiantuntijat, niin vastaukset ovat ennalta-arvattavia eikä varsinaista lisätietoa tule, jos on sattunut kuulemaan samoja asiantuntijoita jossakin samansuuntaisessa asiassa aikaisemmin; asiantuntija lähinnä vahvistaa käsityksen, joka kuulijalla / katsojalla ko. henkilöstä jo oli, vaan itse asiasta ei synny juuri mitään uutta informaatiota.
VastaaPoistaAinakin itse saan harvoin uutislähetystasoisista infopläjäyksistä tai edes joistakin asiantuntijakeskusteluista mitään erityistä, koska olen usein tutustunut käsiteltäviin aiheisiin suht. monen lähteen kautta. Totta kai jotain uuttakin tulee, mutta Suomessa uutisointi on jotenkin pintatasolle jämähtänyttä. Toistellaan samoja asetelmia pikemminkin kuin analysoidaan siten että asia syvenisi. Ehkä uutistoimituksilla ei ole resursseja tehdä pohjatöitä.
PoistaJos kärjistän, hieman, niin itse otan tiedonvälityksen tietyistä asioista vastaan niin että kun kerrotaan mitä on tapahtunut ja missä, kuuntelen, mutta kun alkaa analyysiosuus (arvailu ja arvottaminen), suljen osittain korvani. En siksi että tietäisin itse paremmin, en tiedä, vaan siksi että saan näppylöitä heti jos huomaan pienenkin käännytysyrityksen.
Poistajope
Rehellisyyden nimissä lisättävä kuitenkin että totta kai minäkin arvotan, ja vahvastikin. On kuitenkin pyrittävä siihen että informaatio/varmat faktat läpäisisivät omat panssarit.
PoistaJa omia arvotuksia voi myös vähentää.
Poliitttisesti yritän kellua ja luopua esim. oikeisto-vasemmisto- akseliajattelusta, mutta harmi kyllä nekin asetukset näkyvät silti korostetusti näissä kiinnitetyissä merkityksissä. Pudotaan aina ajatteluuun että "ME emme voi tätä hyväksyä."
jope
Samoja keinoja yritän. Samoin myös koetan päästä eroon ennalta-asetetusta kahtiajaosta. Toki joissakin asioissa kummallakin puolella on vahvuutensa kuten myös heikkoutensa.
PoistaEräs vantaalainen entinen työkaverini totesi jatkuvasti, että liikkuva äänestäjä on demokratian paras tae.
PoistaJournalismin turva on se sijaan täysin sitoutumaton, tai edes mahdollisimman sitoutumaton, tietyssä mielessä "arvoton" journalisti.
Minkään ei pitäisi olla turvassa faktojen JULKAISEMISELTA, ei EU:n, ei NATO:n, ei minkään.
Julkaiseminen voidaan turmella ns. uutisanalyysillä ja myöskin asiantuntijoilla joilla on kiinnitetty käsitys.
Se ei ole vastuujournalismia.
Ajatus että suomalaisia pitää opastaa on väärä.
Minne on kadonnut tv:stä Markku Ruotsila? Nyt on jenkkikuviot menneet niin uusiksi taas että olisin kiinnostunut kuulemaan miten hän asiat tällä hetkellä näkee.
jope
Ei voi ottaa ollenkaan sellaisia kommentaattoreita, jotka eivät veisaa yleistä virttä. Se keikuttaisi tasapainoa, joka on saavutettu kaikkien asioiden lopullisessa tietämisessä. Näin koomiselta tämä tuntuu. Jos Suomi oli joskus suomettunut, niin mitähän se nyt on?
PoistaPistän tämän vielä. Yksi suurimmista myyteistämme on ns. ajatus/ajatushokema "kekkoslovakiasta." Siis että silloin kaikki oli henkisesti harmaata, säädeltyä ja kiellettyä.
PoistaOli kuitenkin vain kaksi asiaa joista ei saanut olla eri mieltä: suhteet Neuvostoliittoon ja Kekkosen asema.
Muuten ajatusten pelikenttä oli huomattavan vapaa.
Ja noiden kahden asiankin suhteen yksityisten keskustelujen suhteen oli vapaata.
Olen tätä käsitystäni tutkinut niin aikalaisten puheiden ja silloisten lähteiden kautta, koska se kiinnostaa.
Tuon ajan kirjallisuudestakin on luettavissa tähän aikaan verrattua ällistyttävää sananvapautta. Oli eri leirejä jotka kamppailivat mm. vallasta kyllä mutta sen katsottiin kuuluvan normaalitilaan.
Vaikuttaa että nykyään samanmielisyyden toive, eetos ja vaade ulottuu huomattavasti useampiin asioihin.
Median ei pitäisi olla koskaan sellaisessa mukana.
Aktivismijournalismi on demokratialle haitta.
jope
Lievennän vähän: puolulehdistö on eri asia. Siinä kontekstissa saa arvottaakin. Nou hätä.
Poista(Muistan aina kotkalaisen lehden jolla oli varmaan kaikkein komein nimi koskaan: Eteenpäin. ) jope
Puoluelehdet saavat vetää avoimesti kotiinpäin, koska kaikki tajuavat että kyse on osin puolueen sanoman värittämästä asiasta. Kun mediasta tulee aktivismia ja puoluetiedottomisen kanssa linjassa olevaa tiedonvälitystä pitäisi kaikkien hälytyskellojen soida. Vaan minkäpä teet: ihmiset ovat ryhmäolentoja ja kun yhdenmukaisuuden paineet ovat valtavia niin jälki on selvää. Sitten globaali ongelma: mediajättien omistajuus keskittyy ja propaganda on yhä läpitunkevampaa, kansalainen saa sitä tietoa, jota hänen halutaan saavan.
PoistaTilanne ei silti ole se että Suomessa esim. valta (valtakoneisto kuten rempseästi ennen vanhaan sanottiin) ohjaisi mediaa, vaan enemmänkin niin että media näyttää kuin omasta valinnastaan itse ottavan roolin joka tukee jonkinlaista ääneen lausumatonta sopimuksellista todellisuutta. Voin olla väärässä mutta noin itse sen näen.
PoistaTämä em. korostuu erityisesti vaikkapa EU-uutisoinnissa jossa toimittajien analyyseistä paistaa huoli läpi erilaisista veneenkeikuttajista. Se on ymmärrettävää yksilöltä mutta suuren valtamedian edustajalta en ainakaan itse odota lainkaan viittauksia siihen, mistä minun pitäisi olla huolissaan, mahdollisimman puhdasta tapahtumien kuvausta sen sijaan odotan.
Sama ilmiö koskee usein kriisiuutisointia, näin vaikka juuri viime ajoilta.
Kyllä analysoidakin saa ja pitää, sitähän journalismi myös parhaimmillaan on, asiantuntijoita tarvitaan, mutta pitäisi varmistaa ensin myös "puhdas" tiedonsaanti.
jope
Niin, meille opetettiin yliopistossa kirjallisuusanalyysissa tällainen marssijärjestys: kuvaus, analyysi, tulkinta. Nämä voivat vuorotella ja mennä limittäin, mutta kuvaus on mahdollisimman yleistajuinen esitys ilman erityisterminologiaa siitä, mistä on kyse - ikään kuin tämä "puhdas" kuvaus. Sitten ilmiö palastellaan tietystä (käsitteellisestä) näkökulmasta ja kootaan tulkinnassa perustelluksi näkemykseksi.
PoistaYleensä ensimmäinen kompastuskivi on uutisoinnissa jo tässä kuvauksessa. Mukaan tulevat näkökulmaan ja analyysiin kuuluvat rajaukset - eli esimerkiksi vasemmistolainen / oikeistolainen käsitteistö ja ajattelutapa, joka vääntää kuvattavan ilmiön välittömästi kapeammaksi kuin se on.
Minusta hyvin usein ei kyetä aidosti tasapainoiseen ja moninäkökulmaiseen kirjoittamiseen, joka edes auttavasti kuvastaisi tilannetta. Päin vastoin. Tulee puoluelehtimäinen jargonryöpytys, jossa kaikki on selvää ensimmäisestä lauseesta lähtien.
No okei, tämä oli nyt kärjistys, mutta kun mukaan otetaan vaikkapa tietty terminologia tai ei-neutraalit sanavalinnat, on selvää, mihin juttu lähtee. Sitten vedotaan samanmielisiin uutisiin, joiden yhteinen pohja / lähde saattaa kuitenkin olla täysin puolueellisen tekijän sanomisissa / raporteissa.
Tämä vinouma näkyy niin vasemmalla kuin oikealla, jos nyt tahdotaan viitata poliittisiin tahoihin.
Sitten riippuu aivan vastaanottajasta kummanlaisesti vinoutunutta uutisointia on mukava ottaa vastaan. Totuus eli todellisuus jää jonnekin aivan muualle.
Erittäin hyvä pohdinnan aihe. Vaikea myös koska jokaisen on tässä aloitettava itsestään, etenkin jos haluaisi vaikuttaa toisiin. Miten pitää omat merkityksensä muodostumisen tilassa? Jaksaa kuunnella useampaa propagandaa samasta aiheesta, joka on jo ilman loputonta ristiriitojen merta vastenmielinen itsessään, pelkkänä kysymyksenä? Miten sietää tosiasioiden piiloutuminen sumuun jonka läpi kuuluu vain väritettyä havainnointia? Miten jaksaa epäselvä asema, muotoutuva mieli? Miten välittää epäilys ja kysymys toiselle - ja miksi häntä kiinnostaisi? Ajattelen että kiinnitetty merkitys nojaa aina häpeään, pelkoon ja vihaan tai vastaavaan, parhaimmillaan oikeudenvaateeseen (kostonhimo on sen raaempi muoto). Myötätunto on suhteellisuudentajuinen, merkityksen liikkeen salliva, ja työtä vaativa näkökulma. Jotain tällaista nousee mieleen.
VastaaPoistaParasta kevättä, jm
Kyllähän se noin on kuten kirjoitat. Ja vaikea harjoitus itse kullekin!
PoistaMyötätunto on myös väkivaltaa kiinnitettyä merkitystä kohtaan, jos kiinnittämisen takana on eksistentiaalinen uhka tms kuollettava vaara. Mutta voiko ilman myötätuntoa ymmärtää mitään. Yst. Jm
VastaaPoistaMyötätunto on pakko olla jollakin tavalla mukana kaikessa. Voisiko sekin sitten olla myötätuntoa, että sanoo: tahdot pelata tällä tavalla, ymmärrät tätä kieltä, pelataan sitten sillä reilusti - ja jos tämä kieli on voimankäyttö, niin pelataan sitten sillä? Ehkä tämä ei ole enää myötätuntoa vaan ymmärrystä tilanteesta. Kyllähän viholliselle posken kääntäminen on ihmiselle yksi vieraimmista reagointitavoista. Sitä on vaikea, miltei mahdoton ihmisen käsittää. Älä kosta pahaa pahalla, mutta aseta pahuudelle rajat, itsessäsi ja toisessa?
PoistaMun täytyy myöntää, että niin paljon kuin olen tappamista ja sotia vastaan, voisin ajatella joissakin tilanteissa, että palaisin jonnekin aikaan ennen monimutkaisia oikeudenkäyntejä, vankeustuomioita ja tällaisia ja hoitaisin vaaralliset yksilöt yksinkertaisesti pois. Tavallaan tällainen ajatus tulee aivan selkärangasta. Mutta silloin tulee olla hyvät perusteet: vakava uhka toisille, jotka eivät ole tehneet mitään tullakseen kiusatuiksi ja kidutetuiksi, surmatuiksi jne.
Väkivaltaa kokeneena tiedän hyvin mikä houkutus - ja käytännöllinen hyöty - on väkivaltaisessa kostossa.
PoistaSitten kysymys että kuka ja miksi olisi pätevä jossakin kansainvälisessä asetelmassa toimimaan tuomarina ja pyövelinä kun ongelmatapaukset karsitaan - saattaa olla että ei ainakaan moni niistä jotka mieluusti homman ottaisivat vastaan...
tuo siis jm.
PoistaJoo, ei ole helppo päättää. Kuka voisi toimia - joku yhteinen oikeutus sillekin pitäisi saada. Ennen ihmisiä teloitettiin yhteisellä päätöksellä - siinä tehtiin siis liitto vaarallista henkilöä vastaan ja hänet päätettiin ottaa hengiltä. Onhan YK, joka voisi valtuuttaa väliintuloja, mutta se ei ole toimiva järjestelmä tässä suhteessa. En kannata väkivaltaa lähtökohtaisesti, vain ikään kuin ääritapauksissa.
PoistaAjattelen näin, että jotkut tahot eivät ymmärrä kuin väkivaltaa. Jos heille vastataan juuri sillä kielellä, he ehkä ymmärtävät ainakin hillitä itsensä, vaikka eivät muuksi muuttuisi.
Tää että jotkut tahot eivät ymmärrä kuin väkivaltaa voi olla totta ja sitä kauheampaa kun niin tuppaa olemaan aina kumpaisellakin konfliktin osapuolella, mikäli vastustajaa on uskominen. Kuvitelmassani myötätunto sulattaa ton, mutta käytäntö on sitten kysymys.
PoistaYst. Jm
Voimia, jm. Väkivallan kokeminen jättää jälkiä, asioita, joita joutuu työstämään...
VastaaPoistaKorostaisin vallan ja tunnemerkitysten liittoa. Me olemme kokeneet tunnemerkitysten tsunamimaisen paluun, joka uhkaa yliopistollisen ajattelun päämerkitystä, joka on totuuden viileäpäistä etsimistä tieteellisesti hyväksytyin menetelmin.
*
Vallanpitäjät toimivat tunteiden vallassa, useinkin. Psykoottiseen humanismiin liittyy lumotunteita, joita ei saa kyseenalaistaa, koska kyseenalaistaminen nostattaa toisenlaisen tunnetilan vallanpitäjissä ja se on raivo.
Tunnemerkitysten lihallistuneita roolimalleja löytyy vaikka kuinka paljon.
Jotenkin on tylsää, jos ei koko ajan tunnu joltakin.
Pää ei ole tyhjä, kun se on vihantäysi.
*
Ennen kolmatta maailmansotaa on varmastikin suuria tunteita, tunnevuodatuksia.
Tuon sodan jälkeen seuraavalla Torakkojen aikakaudella tunteet ovat aika vähissä.
*
Läppärit ja lipparit ovat nuijia tuntevan ihmisapinan käsissä, jossa apinat käyvät toistensa kimppuun.
Jari.
Jari, väkivallan kokemukseni ovat vuosikymmenten takaa, mikä on tavallaan enemmän epäonni kuin onni, mutta niiden käsittely on onneksi enimmin takana - aikaa ja sun muuta sekin otti. Voimia kaikille itsensä ja maailmansa kanssa kamppaileville, kuitenkin!
PoistaYst. Jm
Okei. Omalta kohdaltani itseni ja maailman kanssa kamppailu ei ole päättynyt koskaan. Eläke on vain sana. Samoin kuin loma.
Poista*
Tunnemerkitysten korostaminen ja tunnekokemuksilla ilmiöiden perusteleminen nostattaa karismaattisen johtajuuden hakua.
Johtajan siis täytyy herättää tunteita. Luottamuksen tunteita, joiden ei tarvitse perustua mihinkään näyttöön.
"Se tuntuu kivan oloiselta tai se on nätti, äänestän sen johtajaksi."
*
Tässä en mitätöi tunteita. - Ihminenhän on paljon enemmän tunneolento kuin tahtoisi myöntää.
Mutta en hyväksy tunnemanipulointia. Katson, että tutkivan journalismin paikalla on tänään paljonkin sellaista, jonka tavoitteena on tunnemanipulointi.
Jari.
Ei kamppailu lopu mutta ainakaan viime aikoina en ole suoraan joutunut olemaan tekemisissä vanhan kerrostumani kanssa. Toki se on määrittelemässä osaltaan koko suhtautumistani mihin tahansa. Joten kaikki on suhteellista. Valmiina saa mennä sitten hautaan, kuulemma. Parasta kevättä! Jm
PoistaTunnemanipulointia on kuitenkin vaikea saada kiinni.
PoistaTänään mielestäni suomalaisia tunnemanipuloidaan ajatukseen, että heti kun sota on Ukrainassa päättynyt, Venäjä hyökkää Suomeen. Järjestäkäämme nyt suuria sotaharjoituksia!
*
Venäjä ei hyökännyt ennen Ukrainan sotaa Suomeen, ei ole hyökännyt sen aikana eikä hyökkää sen jälkeenkään.
Ukrainan sodalla ei ole mitään loogista ja järjellistä yhteyttä Suomeen. Yhteyksien rakentaminen perustuu... tunnemanipulointiin.
Tietenkin meidän täytyy olla realistisia ja realismin puitteissa sopivasti varautuneita. Varustautuneita.
Ydinritsoja emme maaperällemme tarvitse.
Jari.
Väkivallan kokemukset ovat vaikeita, traumaattisiakin. Olen itse niitä kokenut myös, aika yllättävissä yhteyksissä. Kyllä aika parantaa monia välittömiä reaktioita, mutta ei kuitenkaan ehkä vie täysin pois suhtautumistapoja, joita väkivaltatuntemukset ovat herättäneet.
PoistaOlen Jarin kanssa samaa mieltä siitä, että tunteiden korostus on mennyt hiukan yli täällä meillä länsimaissa ainakin. Paljon hyvää on niiden tutkimisessa ja ilmaisemisessakin, mutta usein tuntuu siltä, että ihmiset ilmaisevat pikemminkin tunnereaktioitaan erilaisiin asioihin, ihmisiin ja ilmiöihin kuin varsinaisesti ajattelevat ja analysoivat em. juttuja.
Kuuntelin ja katselin eilen erästä pappia tubessa. Hän kertoi ja opetti. Hän kertoi siitä, että tuo puhe siitä, että on seurattava Kristusta ristiä kantaen, niin ota ristisi ja seuraa minua, ei tarkoita ainoastaan esimerkiksi sairausta, vikaa tai vammaa. Epäonnistumista, munausta vakavine seuraamuksineen.
VastaaPoistaRisti merkitsee seuraamisessa sitä, että puhuu totta, asettuu epätotta tai puolitotta tai jotain taipuisaa mukaelmaa, mielistelevää sepitelmää vastaan.
Mikäpä siinä. Oikeastaan tuimaa ja mahtavaa! Se oli opetus. En halua olla nenäkäs enkä silmille hyppivä, silti tahtoisin kysyä, missä tämä pappi itse ilmentää käytännössä omaa opetustaan. Missä se tapahtuu? Ehkä jossain, mistä en saa tietoa enkä viitsi nyt ryhtyä häneltä sähköpostiviestillä tiedustelemaan.
Pyydän anteeksi. Ei kai noin voi opettaa, ellei itse heittäydy toteuttamaan opetustaan.
Ja tietenkin, Jari, missä se sinun elämässäsi tapahtuu. Tapahtuuko se esimerkiksi täällä Vesan blogissa?
Kysellä pystyy vain itseltään.
Mutta en ole kovinkaan vakuuttunut, että mukavuusalueilta ja onnellisuuskuplista syntyy kovinkaan suuria rynnistäytymisiä totuuden puolustamisen suuntaan.
Alkaa lentää äkisti nuolia sumusta.
Totuudella on merkitystä. Totuus ei ole mikä tahansa. Totuus saa meidät vavistukseen. Ainakin minut, usein.
Joo, en pysty olemaan auringonvalosta onnellinen eläkeläisvihannes.
Jari.
Tuon tähän esiin yhden näkökulman, joka ei ole varmaankaan ketään vastaan, päinvastoin so. puolesta.
VastaaPoistaNiin kauan kuin olemme keskustelleet täällä, olen pannut merkille korkean moraalin, ja pyrkimyksen totuudellisuuteen. jm, sama juttu. (Sinun eetoksesi näkyi ja tuntui myös niissä elämänkertateoksissasi. Kertomuksesi siitä miten päädyit niitä kirjoittamaan, olisiko ollut esipuheissa, oli sillä tavalla vaikuttava, että muistan sen varmaan pitkään.)
Tämä Jari-ystävän oli hieno nyt:
"Joo, en pysty olemaan auringonvalosta onnellinen eläkeläisvihannes."
Se laittoi ajattelemaan ja hieman vertailemaan (niin ennenkin). Sitä moraalitasoa siis, ja vastaus oli kohdallani selvä: minä luultavimmin pystyisin, ja pystyn. No, en ehkä täysvihannes-tasolla, koska muutamat intohimon ja tinkimättömyyden kohteet on, mutta sieluni joustaa, ja varsinkin jos henk.koht. taistelua ei voi voittaa: annan olla. Keskityn selviytymisyritykseen ja kaikki aurinko ja lepo kelpaa. Tulee tunne että antaa maailman paskan ja valheen, ja myös totuuspyrkimysten olla, en jaksa....
UT:ssahan Jeesus heittää eräästä tyypistä kommentin, joka menee suurinpiirtein että tuossa menee mies (taitaa olla että "oikea israelilainen") ilman vilppiä. Aina tieto ja varmuus että ei koske ainakaan mua tuo.
Miten tämä liittyy itse aiheeseen? Vaikka niin että merkitykset mulla ainakin kiinnittyvät ja irtoavat, muutamaa harvaa lukuunottamatta, aika helposti. Media sitten harvemmin samassa (oman moraalin vertaamista mediaanhan noissa kommenteissa harjoititte, aivan oikein) tilanteessa palaa astialle ja toteaa olleensa väärässä. Kerran julkaistut päin seiniä menneet mediaohjaukset haudataan kaikessa hiljaisuudessa. Siitä saamme esimerkkejä koko ajan.
jope
Totuudenpelko (josta kirjoitettiin) on kyllä hyvä olla, ja vahvana. Kun tietää että nyt (tai joskus, toivotaan niin) kaikki paskapuheet, -arvot,. -analyysit jne. paljastuvat, niin se helpottaa. Myös omassa päädyssä käy niin.
PoistaTai niin no, onhan tietysti olemassa vaihtoehto että Mitään Ei Ole ja kaikki on tyhjää nadaa.
Eräs tuttavani totesi että toisaalta (siis toisaalta) se olisi helpotus. Mutta sitä emme kuitenkaan toivo!
Nyt menin liian käsitteelliseksi.
Onkohan maailman mediaa niin paljon että jo määrä väistämättä ajaa alas laadun? Mediahan on nykyään täyskaupallista toimintaa. Myös monet ns. vaihtoehtomediat ja podcastit.
MYös YLE mittaa ja perustelee omaa arvoaan katsojaluvuissa.
Itse olen edelleen sitä mieltä että medialla ei pitäisi juurikaan olla mitään varsinaisia arvoja. Ainoana faktojen esittäminen mahdollisimman puhtaasti ja laajasti.
jope
Jep, Jope.
PoistaJumalaisessa näytelmässä näen miten papin opetuspuheen perusteella Jumalan hullut sen totena ottavat menevät eduskuntatalon eteen ja joutuvat poliisin putkabussiin.
Pappi kieltää heidät ja hänet palkitaan...
Ei hän puheellaan ihan tuollaista suinkaan tarkoittanut!
*
Kun kaikesta kuluu kuukausi, pappi puhuu saman puhevideon tubessa uudestaan.
Te luulette tietävänne, mihin tarina päättyy! Olette väärässä!
Sillä taas Jumalan hullut menevät eduskuntatalon eteen ja heidät pidätetään poliisin putkabusseihin.
Ja taas pappi palkitaan, koska tässä tuli keksityksi ikiliikkuja!
Jari.
Suomessa on käsitys, että me pohjalaiset olemme järkähtämättömän totuudellisia. Että puukko isketähän pöytähän jonsei jumalauta puhuta totta.
VastaaPoistaTämä ei pidä paikkaansa! En viitsi vihjata mihinkään kirjallisuuteen, joka ylläpitää ja ylläpiti pohjalaisuuden romantiikkaa.
Olen itse tietenkin ollut tapahtumisen todistaja.
Ei ole erityistä pohjalaisuutta, johon koko Suomi voisi tukeutua hädän hetkellä, kun kansakunta kakkii housuihinsa.
Kaikki on samaa kaikkialla! On tapahtunut samanlaistuminen, kauan sitten. Ei Suomessa ole jotain erityisiä alueita.
Näin sanoo entinen Kauhavan suunnittelusihteeri (kaupungin johtoryhmän jäsen). Se oli eräs elämäni vaihe. Omalta osaltani siis ylläpidin jonkin erityisyyden olemassaoloa.
Kirjoitin myös sen näytelmäni Seinäjoen kaupunginteatterille, jonka Jarno Hiilloskorpi ohjasi... Huh hah hei.
*
Nyt valehtelen hieman. Kun käyn Kauhavalla täältä Vaasasta tunnistan aina jonkin tietyn ominaislaadun... tai kaiun siitä, haasteen, mahdollisuuden.
Merkityksen. Pohjalaisuuteen on tosiaan kiinnitetty merkityksiä, joista ei kukaan tahtoisi oikeastaan luopua.
Ei ainakaan kaaoksen menevä pääkaupunkiseutu.
Jari.
Mielestäni pääkaupunkiseutu on menetettyä aluetta. Kaikki hyvä siellä asuville. Rukous. Toivoisin, että pohjalaiset käsittäisivät tämän ja puolustaisivat omia lähtökohtiaan syväkulttuurisesti.
PoistaMeidän täytyisi rakentaa Pohjanmaalle vetotekijöitä, jotka toisivat tänne pääkaupunkiseudun sielullisesti väsyneitä ja siellä uuvahtaneita asukkaita toipumaan ja tervehtymään.
Jari.
Voisi kai jopa sanoa niinkin, että myös venäläiset pelkäävät Suomen pääkaupunkiseutua ja kaikkia sinne kasautuvia voimia.
PoistaPietari ja Moskova ovat aivan jotakin muuta kuin Suomen pääkaupunkiseutu väkivaltaisine voimineen.
Jari.
Talvi- ja jatkosodan jälkeen Suomeen on siis tullut vallattuja alueita suomalaisten omien poliitikkojen tahdon mukaisesti. Se ei ole laisinkaan venäläisten pakottamaa, se on suomalaisten omien poliitikkojen seurausta kuten sanon ja painotan.
PoistaItse en asu vallatulla alueella, en koskaan suostu siihen, en ole niin nynny ja taipuisa.
Edustan tietyllä tavalla Pohjanmaa-liikettä, joka kutsuu kaikkia tänne poistumaan vallatuilta alueilta.
Tulkaa tänne! Paetkaa Pohjanmaalle!
Nyt on syytä tajuta merkityksiä. Oikein suuresti.
*
Etelä-Suomi on luovutettu amerikkalaisille. Siihen näkyyn. Kaikille se ei maistu.
Jari.
Jari.
No niin taas tulee tuplasti nimeä ja moninkertaisesti paasausta. Kyllähän te kaikki tämän käsitätte. Varsinkin pääkaupunkiseudulla. Teidät vedätettiin, ette laittaneet hanttiin. Ei huvittanut ryhtyä ihmistikkatauluksi. Siitä sitten saitte.
PoistaPääkaupunkiseudun rappio ja rikostelu ei ole mun juttuni, eikä se mua tänne Vaasaan saakka kosketa. Mitä se mulle kuuluu.
PoistaMun lähellä on toistaiseksi aika lailla pilaamatonta.
Tarkkailen, taivastelen. Kiikaroin.
Jari.
Kiitos Jope että luit!
PoistaKyllä mä näen jotenkin moraaliseksi velvollisuudeksi ylläpitää kykyä olla vaan ja aistia elämän vaikutelmia, kauniitakin. Ei maailma siitä ainakaan heti hetkahda muttei pahennukaan.
Yst. Jm
Mun persoonasysteemini yksi osa on ärsyttäjä ja barrikadille nousija. Melskaaja. Liioittelija samalla. Se tahtoo ryhtyä hallitsemaan tekstiä naputtelevia sormia...
PoistaJari.
Järkevä ja fiksu minä (sellainenkin on) kaipailee poistoja...
PoistaJari.
Jonimatti, hirveästi minuakin vaivaa halu manageroida ja järjestellä maailmaa. Kuitenkin on niin että vain oman lähipiirin elämään voi jotenkin konkreettisesti ja suoraan vaikuttaa - lähinnä tarjoamalla apua ja tukea ja olemalla tavallinen ihminen, toivomalla ja rukoilemalla kaikille parasta. Jos vain pystyisi tuohon.
PoistaSe on tosiaan perustaso. Ajattelemalla maailmaa päätyy usein siihen että jotain tarttis tehrä. Mitenhän. Sitten voi palata siihen mitä pystyy. Jne. Ehkä on jokin itseä ja maailmaa isompi johon osallistuu kaiken myllätessä.
PoistaJm
Vesa, koska itse en pysty poistamaan, pyytäisin poistamaan kommenttini alkaen kommentista "Suomessa on käsitys, että me pohjalaiset olemme järkähtämättömän..." SUURET KIITOKSET VAIVANNÄÖSTÄ JA PAHOITTELUNI.
VastaaPoistaJari.
Sanoin myös yllä aika pirullisesti pappeudesta. Herra armahda!
PoistaOn syytä muistaa esim. kommunistivallan aikana Neuvostoliitossa surmatut papit. He eivät luopuneet uskonsa tunnustamisesta.
Silloin on vakaalla pohjalla, kun katsoo omaa peilikuvaansa. Tutkailee sitä ja miettii sisimpäänsä.
*
Voisin kai aivan hyvin ryhtyä moottoriksi siten, että Vaasan torilla pidettäisiin yhteiskristillinen mielenosoitus, jossa vastustetaan kohta yksi yleisesti ydinaseita ja kohta kaksi sitä, että niitä tuotaisiin Suomeen.
Nyt olisi sellaisen aika.
Vaan se oma sisin vastustaa.
Jari.
Poistettavaksi pyytämissäni kommenteissa, joissa osoitan sormella pääkaupunkiseutua, huudan kyllä realistisen seutu- ja kaupunkisuunnittelun perään entisenä pienen pohjalaisen kaupungin suunnittelijana.
PoistaKehityksen ohjaaminen suunnittelemisen avulla on erittäin tärkeää. On pyrittävä ohjaamaan kehitystä, eikä niin, että asiat vain tapahtuvat ja mahdollisesti tapahtuvat jonkin hattaraideologisuuden mukaisesti.
Puolustan siis täysin voimin suunnittelua. Toisin sanoen faktoihin perustuvaa suunnittelua. En ideologisuuden sokaisemaa vallankäyttöä, joka jyrää suunnittelun ja suunnittelijat.
Jos suunnittelulla on tilaa ja se edustaa korkeaa moraalia, päättäjät saavat kyllä käyttöönsä tarpeellista aineistoa. Mutta päättäjät päättävät.
Edelleen on voimassa tämä kommenttieni poistopyyntö.
Annan kommenteissani helppoja aineksia itseeni kohdistuviin vihahyökkäyksiin, koska kommentteihin on niin helposti kytkettävissä vihaavia merkityksiä.
Olen yksinkertaisesti huolissani Suomesta. Olen huolissani vallankäytön perusteista eri tilanteissa.
Kuntalaisten pitäisi pyytää suunnitteluaineistoa käsiinsä.
*
Maanpuolustussuunnittelu on sitten oma kysymyksensä.
Jari.
Jari, en taas ehtinyt tähän keskusteluun mukaan, kun oli kaikenlaista velvollisuutta. En minä oikein tiedä, onko puheenvuorojasi tarpeen poistaa. Kyllä täällä saa heitellä ajatuksia ilmoille ja kertoa rehellisesti siitä, miltä tuntuu. Olisi tietenkin mielenkiintoista kuulla tarkemmin, miten pääkaupunkiseutu on pilattu. En ole välttämättä asiasta eri mieltä, koska onhan täällä omat epäkohtansa ja kehitys ei ole aina ollut myönteiseen suuntaan ja voi joissakin asioissa (esim. väkivalta, huumeet, turvallisuudentunteen katoaminen) olla myös erittäin erittäin huonoon suuntaan. Toisaalta: samaa kehitystä on nähtävissä Suomessa eri puolilla, nimittäin isommissa paikoissa.
PoistaEikä se ole mikään synti jos sanoo jotain papeista, ihmisiä hekin ovat, ja joukossa saattaa olla melkoisia ketkuja, joskin myös totuuden ihmisiä. Et nyt ole erityisen pahasti rikkonut ihmisiä vastaan sanoillasi vaikka paastoaika onkin.
PoistaJm:n ja jopen kanssa toivoisin olevani siinä samoilla linjoilla, että voisin ottaa vastaan myös kauneutta, elää chillisti niin nyt kuin eläkepäivinä - monesti tuntuu, että tahtoisin olla vain omassa rauhassa ja mahdollisimman paljon erossa kaikesta häiritsevästä. Jollakin tavalla ne eläkepäivätkin siintävät mielessä sellaisena rauhan tyyssijana, jolloin voi vain olla. No, niistä voi tulla mitä hyvänsä - elämän jatkumista tai raajarikkoista raahautumista haudan partaalle, molempia on tullut todistettua lähipiirissä.
PoistaKauneuden vastaanottamisen lähtökohta voi olla myös ympäristöissä jotka ei itsestään sitä kauneutta edusta. Katsojan silmä… Voimia kaikkeesi!
PoistaJari, me voimme arvioida kaupunkisuunnittelun hedelmiä reaaliajassa eli nyt ja sitten myös lähitulevaisuudessa. Uskon, että melkoisia ongelmia paljastuu. Pääkaupunkiseudulla se kytkeytyy korostetusti myös valtakunnan politiikkaan ja siihen poliittiseen ohjelmaan, jota maassamme on tahdottu viedä eteenpäin.
VastaaPoistaItselleni pääkaupunkiseutu on myönteisessä merkityksessä ennen kaikkea työnteon mahdollistaja. Se on isoin syy, miksi elän täällä. Täällä on työtä.
PoistaNiinhän se pääkaupunkiseutu mahdollistaa. - Me tarvitsemme pääkaupunkiseudun, joka on turvallisuuskulttuurin läpäisemä. Sama koskee koko maata.
PoistaOlenhan lehdessäkin esittänyt niitä Suomen turvallisuuskulttuurifetivaaleja Vaasaan. Presidentin avaamia. Kukaan ei kommentoi tätä juttua.
Turvallisuuskulttuurilla täytyisi tietenkin olla selkeät mittarit, mittaristo.
On selvää, että koko ajan yllä viittasin hallittuun maahanmuuttoon, hallittuun sisäänottoon yhtenä suurena pääaspektina.
Hallittu maahanmuutto, hallittu sisäänotto ei merkitse lainkaan rasismia vaan se tarkoittaa realismia.
Jos ajatellaan pääkaupunkiseutua sosiaalisena järjestelmänä, niin se sisältää omat ehtonsa. Ellei niitä huomioida, järjestelmä alkaa sortua, mennä kaaokseen.
Jari.
Mitään yhteiskuntasuunnittelua ei voida tehdä haaveellisesti. Täytyy olla yhteiset jykevät perussäännöt, ja sitten toisaalta ihmisille pitää antaa mahdollisimman suuret vapaudet valita. Tällaista suunnittelua ei taida nykyään olla.
PoistaJoidenkin poliitikkojen mielestä ihanneasumismuoto ja ehkäpä yhteiskuntamuotokin olisi kaupunki, johon on tungettu alueen kaikki ihmiset. Näillä ihmisillä ei ole kulkuneuvoja eikä juuri liikkumisen tarpeita, kuitenkin ehkä rikkailla on sähköautot. Ihmiset ovat kerrostalokuutioissaan ja syövät kasvisruokaa. He eivät aiheuta ääntä ja ongelmia, eivätkä tietenkään ihanteillaan haihattelevien poliitikkojen mielestä aiheuta nytkään. He edustavat moninaisuutta jonkin fenotyypin tasolla, mutta kannattavat samoja oikeita mielipiteitä ja aatteita ja äänestävät oikein, vaikka tulevatkin aivan eri uskomustaustoista. Tämä saattaa tuntua liioittelulta, mutta enpä usko, että kuvaus on kovin kaukana monen poliitikon päiväunesta ja todellisuuskäsityksestä, joka ohjaa heidän toimintaansa.
Kaikki tietävät, ettei tällaisesta tule yhtään mitään, tai tulee todella rankasti valvotussa yhteiskunnassa, jossa turvallisuus tarkoittaa yksilön vapauksien huomattavaa kaventamista.
Pitäisiköhän nyt sitten kirjoittaa eläkeläisromaani?
VastaaPoistaEläkeläisyyden aikana on jatkuvan toimintakyvyn pettämisen jäytämä. Aika moni. Joka tapauksessa toimintakykyyn sisältyy suuria kysymysmerkkejä enenevästi.
Eläkeläisyyden aikana suurenee kysymys elämän tarkoituksesta. Se on kylmäävä kysymys, vaikka olisikin kristitty tai buddhalainen, mikä vaan.
Eläkeläisyydessä ei ole enää työkavereita. Joillakin toki saattaa olla ystäviä, jotka seuraavat mukana eläkeläisyyteen.
Eläkeläisyydessä on otettava kantaa tarpeellisiin tavaroihin.
Eläkeläisyys antaa mahdollisuuden tänään etsiä kaikenlaista tietoa, se merkitsee myös tyrmistymistä tiedosta.
Eläkeläisyydessä on otettava kantaa seuraavaan vaiheeseen, joka on kuolema.
Eläkeläisyydessä huomaa kyllästymistä ja ikävystymistä. Pelottavuuteen saakka.
Eläkeläisyydessä on opittava oikeanlainen suhtautuminen nuoriin ja työelämässä oleviin.
Eläkeläisyydessä on hallittava vanhenevan ihmisen roolikäyttäytyminen.
Jari.
Kirjoita! Eläkeläiset lukevat vielä. Nuo ovat kaikki olennaisia asioita.
PoistaMulle eläkeläisyydessäni kaikkein innostavin havainto on ollut se, että olen herkistynyt eläimille enemmän kuin koskaan aikaisemmin. En tarkoita nyt kotieläimiä, mä en tietyistä terveydellisistä syistä voi ottaa esim. kissaa tai koiraa, koska ne tarvitsevat jatkuvan hyvän hoidon. Jos asiat menevät äkisti miinukselle, se vaarantuu.
PoistaVaan katson luonnoneläimiä toisin silmin kuin aikaisemmin ja siksi suorastaan kiinnostuneella jännityksellä odotan kevään avautumista, kesään kerkiämistä...
Jari.
Luultavasti olisi aika kiva kesän kukkeudessa istua jonkun aution talon pihamaalla, viipyillä siinä. Olla kuin ei olisikaan.
PoistaJari.
Pohjanmaalla riittää autiotaloja. Ei muuta kuin karttapalveluista katsomaan ja menoksi. Joku paikka, joka ei ole liian vaikean taipaleen takana.
PoistaJep, noin pitäisi tapahtua.
PoistaJari.
Edelleen mietin poistopyyntöäni, jonka yllä esitin koskien tiettyjä kommentteja. Oikea ja järkevä suhtautuminen niihin ei ole se, että suuttuu tai syyttää. Oikea suhtautuminen on se, että sanoittaa minun olevan täysin väärässä.
VastaaPoistaTässä tapauksessa kaikilta osin olen erittäin mielelläni väärässä. Olenhan pelkojen ihminen aika perusteellisesti, eikä tämä olemusmuoto suinkaan vähene silloin kun jää eläkkeelle. Ihminen kantaa tietyt taakkansa eläkeläisyyteen, missä ne ehkäpä syvenevät.
*
Järkevä perustelu siis torjuu ja häivyttää pelonsekaiset höpinät.
*
Mutta antaisin kyllä sananvapauden puitteissa mahdollisuuden höpisijöille ja tuskailijoille.
Jari.
Pitäisin kansalaisvelvollisuuksina ja -oikeuksina äänestämisen ja mielipidevaikuttamisen.
PoistaKun äänestää, kannattaa tutkia millä perustein äänestää.
Mielipidevaikuttamiseen on lupa ja täytyy etsiä kanavia.
*
Taideteos on tavallaan raskastyöstöinen mielipide. Se sisältää jonkin punnitun näkemyksen todellisuuden muodosta. En usko Alex Matsonin vastustavan tätä.
*
Kansalaispuhunnan ei tarvitse etsiä taideteoksen välinettä.
Jari.
Haluan vielä painottaa erästä seikkaa.
VastaaPoistaSilloin kun pohdimme huolekkaina sitä, muodostaako esim. Suomen pääkaupunkiseutu sosiaalisena järjestelmänä toimivan kokonaisuuden, emme käy keskustelua ihmisarvosta.
Nämä keskustelut ovat erillisiä keskusteluita! Itse en edes kaipaa ihmisarvokeskustelua, koska on selvää, että jokaiselle ihmiselle kuuluu kyselemätön ihmisarvo.
Sen sijaan sosiaalista järjestelmää voidaan erilaisilla päätöksillä heikentää tai vahvistaa. Juttu on hyvin vakava.
Me kaikki kuulumme sosiaalisiin järjestelmiin, kukaan ei pysty eriyttämään itseään niistä muuta kuin valehtelemalla itselleen.
Haurauden ja murtumisen käsitteet eivät ole pois suljettuja silloin kun fokuksessa ovat sosiaaliset järjestelmät.
Sosiaalisten järjestelmien pelinsääntöjen tulisi olla kaikkien tiedossa, kaikkien sisäistämiä ja hyväksymiä ja suojelemia. Toki säännöt elävät...
Suomen pääkaupunkiseudulle ei tarvita pimeitä ja sumeita alakulttuureja. Ei minnekään maahamme.
Menetettyjä alueita syntyy sinne missä alakulttuurit kukoistavat.
Jari.
Menetettyjä alueita voidaan tietenkin palauttaa erilaisin toimenpitein. Luultavasti aika raskasta. Parasta olisi kun ilmiö menetetty alue ei koskaan syntyisi.
PoistaJari.
Länsinaapurissa on jo noita menetettyjä alueita suurimmissa kaupungeissa. Siellä pätevät omat klaanilakinsa. Ambulanssi tai palokunta menee alueille poliisin saattamana. Oikeastaan melkein kaikki Ruotsin ilmiöt ovat Suomessakin alkuidullaan joskaan eivät siinä laajuudessa ja yhtä vakavina kuin Ruotsissa. Kaikkiin liittyvät huumeet, väkivalta ja epäonnistunut integraatio sekä sinisilmäisen yhteiskuntakokeilun unelmat. Uskoisin että Suomi pystyy taklaamaan Ruotsia paremmin monet ongelmat, koska maamme on pienempi ja poliisi tehokas. Mutta kyllä poliisi, oikeuslaitos ja rikosseuraamuslaitos kuormittuvat todella pahasti. Toki jos tehdään oikein huonoa politiikkaa niin asiat voidaan saada hyvinkin huonolle tolalle. Ihmiset voivat osaltaan vaikuttaa äänestämällä. Oman turvallisuutensa voi taata muuttamalla rauhallisemmille alueille mikäli pystyy.
PoistaMiksi tuollaista? Kiinnitän merkityksen rationalismiin ja realismiin. Varmaan tästä en luovu. Kiinnitän merkityksen ismittömyyteen.
VastaaPoistaEn lue ajan merkkejä Raamatun tai jonkin muun Opin kanssa.
Kiinnitin huomiota yhteiskunnan suunnitteluun ja väitän, että suunnittelulla on merkitystä, joka toki voidaan päätöksenteossa häpäistä tai pelleyttää.
*
Meillä on ollut tapana poukkoilla pääkirjoituksesta karnevalistisesti sinne sun tänne.
Jari.
Voi miettiä, miksi tällaista. Kuka tätä haluaa? En osaa sanoa, luultavasti ihmiset jotka vetävät pää pilvissä ja ovat riittävän hyväosaisia, jotta heidän ei tarvitse välittää todellisuudesta. Tilastot kertovat karua kieltä, varsinkin pääkaupunkiseudulla. En nyt lähde niitä avaamaan, mutta jos tutkitte väkivaltarikoksia, seksuaalirikoksia ja muitakin rikoksia, näette mielenkiintoisen trendin, joka on suoraan sanottuna poliittisesti aiheutettu.
Poista