Minä saan vaeltaa
Herran kasvojen edessä
Elävien maassa
kamarin seinällä kankaalle kirjotut sanat
vielä, pian katto romahtaa,
vielä, allaan homeinen, purun peittämä tuoli
vuoteen vieressä
Herran kasvojen edessä
Elävien maassa
kamarin seinällä kankaalle kirjotut sanat
vielä, pian katto romahtaa,
vielä, allaan homeinen, purun peittämä tuoli
vuoteen vieressä
kosteuden läikittämä kuva
mies käsi naisen hartioilla
tämän talon edessä
elävien maassa hengittävät näkevät
mies käsi naisen hartioilla
tämän talon edessä
elävien maassa hengittävät näkevät
Tämä on tykkyä aution talon runoutta.
VastaaPoistaOlen hieman väsynyt reissustani ysikymppiseni luona...
Väsymyksessä pujahtaa mieleen runostasi Helvi Hämäläisen Sukupolveni unta. En tiedä miksi, mutta laitan tämän nyt kumminkin tänne.
(Tässä onnettoman vähäisessä lukeneisuudessani olisi hyvin turvallista pitää turpansa kiinni.)
*
Koko ajan jaksamista työssäsi, Vesa.
Jari.
Jari.
Taas tuli kaksi kertaa tuo nimi. En tajua, kuinka onnistun saamaan sen aikaiseksi. Tuo jälkimmäinen riittää tähän:
PoistaKai autiot talot kertovat myös sukupolvien unista.
PoistaJari.
Hienoa, Jari, että olet käynyt auttamassa vanhempaa ihmistä. Mulle on nyt alkanut hahmottua 4-5 taloa, joita kuvaan. Kuhunkin liittyy omanlaisensa tarina / elämänkohtalo. Pikku hiljaa kirjoitan näitä enkä tänne postaa kaikkea. Sukupolveni unta oli yliopiston eka vuoden kurssilla teos, jota analysoimme. Muistan kyllä!
PoistaJoo, pidä itselläsi prosessi. - Mikä mun tavoitteeni on? Tsempata runoilijaa, jonka kirjaa luettaisiin hänen hautaamisensa jälkeen, siihen palaten.
Poista(Kirjoittaisin sen itse, mutta en osaa. Tajuan onneksi toisen ihmisen lahjakkuuden. On siis aika kiva lahjakkuusvainu.)
Jari.
HH sai kokoelmallaan Finlandian! Silloin runoudella sen saattoi vielä saada. Aika paljon olikin runoilijoita ja esseistejä ehdokkaana ennen kuin palkinto päätettiin antaa yksinomaan proosalle.
PoistaTämä oli siis 87, näin muistelen. Olin tuolloin vielä lukiossa. Yliopisto-opinnot alkoivat 1991, mutta itse hyppäsin mukaan vasta keväällä 1992 kun armeija oli ohi. Tarkastelimme tuon teoksen runoja - mulla voisi olla jossain vintillä vielä analyysi sen joistakin runoista.
PoistaNo kerro ja kirjoita.
PoistaJari.
Jokaisessa autiossa talossa elämän nälkä on toteutunut ja sitten se on sieltä poistunut, muttei lakannut olemasta.
VastaaPoistaJari.
Mulle tulee mieleen suuri TT ja autoradion Juha Tapion samanniminen biisi, jossa pari oikein hyvää riviä/säettä.
VastaaPoistaJa selvää tietenkin on että se että "tulee mieleen" ei tarkoita taiteessa mitään väärää vaan aivan päinvastoin: vaikutteita, viittauksia ja sattumanvaraisia samakaltaisuuksia (= rikkautta) jotka ovat väistämättömiä kun olemme kaikki ihmislajia. Lukija lisäksi lukee tai kuulee omien sisäisten viittaussuhteitteinsa kautta yksilöllisesti ja näkee omiaan myös näissä tarkoitetuissa tai kuvittelemissaan yhdenmukaisuuksissa.
jope
Kuulin juuri yksi päivä Juha Tapion biisin; aloin miettiä mistä sen sanat ovat tuttuja ja ne tietenkin vähän epäsuorasti viittaavat tuohon psalmiin, minkä otin ikään kuin huoneentauluksi. Aloin oikein miettiä tätä "Minä saan valtaa Herran kasvojen edessä elävien maassa" -ajatusta (psalmeissa sille on myös tietty konteksti), ja se on todella syvällinen - voisi ottaa melkein jokapäiväiseksi mietiskelyn kohteeksi, koska siihen on tiivistetty kaikki olennainen.
PoistaJope, en tajunnut sanaakaan kirjoituksestasi tässä yhteydessä.
PoistaJari.
Enkä myöskään tajunnut sanaakaan Vesan sanoista tässä yhteydessä.
PoistaJari.
Olenkohan väärässä paikassa sittenkin vakavuuteni kanssa?
PoistaJari.
Kyllä, jotenkin sekä Tapion että sun taustatekstin tuntu on ilman muuta Sanassa. Se oli ihan ensimmäinen vaikutelma. jope
PoistaJari, olet ihan oikeassa paikassa. jope
PoistaJari, tuo Herran kasvojen edessä elävien maassa on suoraan (KR 1933/-38) Ps. 116:9: "Minä saan vaeltaa Herran kasvojen edessä elävien maassa." Nämä sanat ovat autiotalon seinällä olevassa kankaassa. Sitten on kuvattu talon nykytila ja huoneessa oleva taulu. Näistä tulee pieni elämäntarina. Tästä puhuimme. Psalmissa puhuja on ollut vaikeissa elämäntilanteissa, mutta iloitsee siitä, että on hengissä ja Jumalan suojeluksessa. Tuon taustatekstin kautta pääsee kirjoittamaan myös talossa asuneiden ihmisten elämästä vaikka mitä. Tällaista.
VastaaPoistaJope oli tunnistanut myös jotain Tomas Tranströmeriin viittaavaa. Voi olla, vaikka en tietoisesti ajatellut tuota yhteyttä ollenkaan.
PoistaJaa joo olettepa te niin helvetin viisaita ja nokkelia. En ehkä jaksa. Mulle ei se autioiden talojen runous ole ehkä tuota, vaan rujosti jotain arkisempaa. Olen tietysti väärässä.
PoistaLonelyurbanex runoustettuna riittäisi mulle kohahduttavuuteen saakka.
Jartsa.
Jari, eihän tuo mitä sanoimme tai mitä tuohon runoon kirjoitin vie yhtään mitään pois elämän arkisuudesta ja rujoudesta vaan päinvastoin tuo siihen uusia ulottuvuuksia ja tragiikkaa.
PoistaRunosi on hyvä. Se on kyllä sitä. Se riittää.
PoistaTuo pääkirjoitus.
Kommenttiketju ei ole kaikilta osin hyvä, mulle.
Jari.
Kiinnittäisin huomiota sellaiseen ilmiöön kuin MERKITYKSEN ANTO. Tavallinen ihminen ei kodissaan aseta sellaisia merkityksen antoja, joita yliopiston professorin pitäisi purkaa muikea ja oivaltava ilme naamallaan.
VastaaPoista(Käsittääkseni kirjoitin nyt hyvin tärkeästä asiasta.)
Jari.
Tavallinen ihminen ei salakirjoita kotiaan eikä vihjaile merkkeihin, jotka eivät heti ole tunnistettavissa.
PoistaKuuluisan taulun kopio on kuuluisan taulun kopio eikä muuta.
Se tyydyttää mutta on koska tahansa hylättävissä.
Kopio jää seinälle, viisas runoilija ei ala selitellä näkemäänsä sen ylevämmäksi kuin se on.
*
Autiot talot eivät ole ikään kuin ylimerkittyjä, tupattuun asti vihjailtuja.
Varmasti poikkeuksia löytyy!
Jari.
Autiot talot ovat mitensattuvia, näinsattuvia ja tuollakintavallasattuvia. Siten niitä pitäisi genrensä runouden kuvata. Mukailla. Nöyrästi, ilman kirjoittajan narsisminlisää, itseöyhötystä. Määpulskaisuutta.
PoistaJari.
Ymmärrän hyvin mitä sanot. Sanon tähän vain tämän: ihmisten kodeissa on seinällä raamatunlauseita, jollakin voi olla kodissaan ikoni jne. Nämä eivät ole mitään ylitulkitsevaa merkityksenantoa vaan kuvaavat ihmisten uskomuksia ja halua kiinnittää elämänsä erinäisiin merkityksiin. Olen nähnyt kotien seinillä kaikenlaista. Varsinkin vanhemmilla ihmisillä siellä voi olla Jeesuksen tai enkelin kuva tai jokin raamatunlause, esimerkiksi psalmi. Tästä ei tarvitse tehdä sen mystisempää. On sitten mielenkiintoista ajatella tarkkailijan silmin mitä erinäiset asiat ovat heidän elämässään olleet. Vähän sama jos löytää lintukirjan tai pinkan 1970-luvun pornolehtiä. Kyllä ne jotain kertovat eletystä elämästä.
VastaaPoistaJari ja Vesa.
VastaaPoistaOmassa arkisessa ja pienessä lapsuudenkodissani ,rautatieläisten vuokratalossa, oli seinällä Seura-lehden tilaajalahjana saatu kuvajäljennös Gallen-Kallelan Poika ja varis-taulusta. Taisi olla muutama muukin toritaulu. Kirjahyllyssä oli isäni ravintolan vakioasiakkaan "tilaajalahjana" saama Johnny Walker-viskimerkki muovipatsas. Pyhä kirja meillä oli Siirtokarjalaisten tie, jossa oli vanhempieni vihkikuva.
Sellainen oli meidän kulttuurikoti.
En hävennyt sitä silloin enkä häpeä vieläkään mutta kun joskus olen osunut sellaiseen todelliseen kulttuurikotiin joka voisi sijaita esim. Töölössä ja jonka huoneissa on huoneesta toiseen ylisukupolvisia merkkejä sivistyksestä ja eliitteihin kuulumisesta, koen olevani täysin väärässä paikassa.
Kulttuurin, sivistyksen ja taiteen symbolimerkkien lukemisessa olenkin, ja tulen aina olemaan, amatööri ja diletantti, pintakerrosten havaitsija korkeintaan. Ja se on ihan okei.
jope
Eipä tuossa ole mitään hävettävää. Monenlaisessa kodissa on tullut käytyä, todella köyhissä ja rikkaissa. Ihmiset elävät kukin omalla tavallaan ja tyylillään ja sen mukaan mitä kullakin on. Sellaista on elämä. Ikävimpiä paikkoja ovat ne, joissa aistii ihmisten välisen etäisyyden ja kylmyyden.
PoistaJuuri noin. Nykyistä "kulttuurikotiani" kuvaisin sanalla Ikea-koti. Ei hyvää puuta mutta ihan kotoisaa.
PoistaSeinällä on kuvajäljennöksiä nytkin, pitäähän perinteitä ylläpitää. Nyt on Chagall, eli eteenpäin? on menty hah ha. On myös kaksi todella upeaa graafiikkapiirrosta haukoista. Ne ovat lentäneet asunnoissamme aina. Tyttären valokuvateos seinällä myös.
Mielenkiintoinen asia sitten tuo missä ja miten esim. taiteen lukutaito kehittyy. Vai mennäänkö ihan fiiliksellä (mikä mulla varmaan se päämetodi).
Itse en ole esim. yliopistossa lukenut kirjallisuutta kuin muutaman ov:n Muistan kirjoittaneeni esseen Seppälän Hyppynarusta ja olisiko ollut Södegranista, jonka muistan tulkinneeni ihan väärin. Kirjallisuustutkimusta sitten lukenut paljonkin omin päin kirjastoissa mutta se on eri asia, kun sen yksin tekee.
Nuo Herran siunaus-taulujen pienten ihmisten pienet kodit ovat lähempänä todellista sukutaustaani kuin se, mikä on sitten itseä paljon kiinnostanut. Toisaalta kyllä ihailen sellaista helsinkiläistä tms. pitkää kulttuurisukutaustaa ja olen sitä mieltä että sellaista sivistystä ei saa kuin harvoin itse lukemalla kiinni kurottua. Se on kuin geeneissä. Huomaa "kuin."
Sellainen herran poika tai tytär tunnistaa minut jätkätaustaiseksi pian, viimeistään kun rentoudun ja avaan suuni viattomalla tyylillä ja unohdan "hillityn charmin."
Tämä em. kuvio on minusta todella mielenkiintoinen.
Olen siitä joskus kauan sitten yrittänyt kirjoittaakin. Toivottavasti löytyy nuoria sille saralle sillä asetelmahan ei ole mihinkään poistunut ja taitaa olla jopa vahvistumaan päin.
Autioita taloja syntyy siis tässäkin ajassa. Ja jäävät ajan merkit.
jope
Maailman monitulkinnallisuus on sitten se kaikkein harhaisin asia. Nyt Iranin johto "pyytää anteeksi."
PoistaSanotaanko: ok, ei se mitään, hyvä että sä nyt ymmärrät.
jope
Taiteen lukutaitoon vaikuttaa jollakin tavalla myönteisesti se, että lapsesta saakka on tekemisissä taiteen / luovan toiminnan kanssa: että lapselle luetaan, että hän itse lukee ja tutustuu monenlaiseen. Mutta voihan into herätä myöhemminkin. Totta kai keskustelut kavereiden, vanhempien jne. kanssa voi myös osaltaan vaikuttaa mielenkiintoon ja sitä kautta opitaan kysymään taiteelta asioita ja arvioimaan. Tämä pätee oikeastaan kaikkeen: jos kaveripiirissä puretaan ja korjataan mopoja ja itselläkin on mopo, homma varmasti tulee tutuksi ja onnistuu paremmin kuin tyypiltä, jolla mopoa ei ole. Tämähän on tällaista sosiaalista toimintaa ja ajatuksenvaihtoa ja yksilötason harrastuneisuutta.
PoistaVoi tietenkin olla, että taiteen suhteen on joku korkeammalla oleva rima kuin esimerkiksi mopon rassaamisen tai jonkin muun käytännöllisemmän asian suhteen.
Mulle mopon tai auton vianetsintä on vaikeampaa kuin taiteen analysointi.
Katson usein sellaista brittiohjelmaa jossa pienempi mies ostaa halvalla auton ja isompi mies laittaa sen kuntoon. Jälkimmäisen moottori- ja autonosien osaaminen on käsittämätöntä. Joka jaksossa autosta puretaan ja kootaan uutena osia joita en ole tiennyt olevan olemassakaan. Kunnioitan suuresti. jope
PoistaYksi taiteen ja taidon laji tuokin! Kaikki tulee kuntoon!
Poista