Viileitä kesäpäiviä riittää. Pari päivää sitten tein klapeja. Metsästä löytyy tuulen ja lumen katkomia puita, joita olen saanut luvan hakea. Ensin kaadan puut ja pätkin rungot pölleiksi. Sitten raahaan ne pihaan ja pistän kirveen heilumaan. Polttopuiden tekemiseen tulee himo. En saanut näidenkään kohdalla lopetettua ennen kuin kaikki oli halottu ja ladottu pinoihin. Nyt ovat olleet pressun alla sateelta suojassa. Odotan aurinkoisia päiviä, jotta puut saavat kuivua tuulessa ja paisteessa. Jos hyviä kelejä ei kuulu, siirrän klapit suosiolla vajaan. Ensi kesänä ovat täyttä tavaraa saunan uunissa ja kaminassa.
Maailmantapahtumien suhteen ajatukset ovat odottavia ja jotenkin lukittuneita. Hirveänä painaa tieto Venäjän tulivoimasta, jonka ei tarvitse olla edes tarkkaa ollakseen tuhoisaa. Rautaa Venäjällä riittää, miestappioista ei välitetä. Jotenkin pitäisi murtaa se yhtälö, jossa tykistöreservi toteuttaa päivä toisensa perään Putinin suunnitelmaa - sitä jossa ei ole oikeastaan muuta sisältöä kuin että valta on valtaa, kaikki muu on irvokasta saastaa. Sille tautologialle kukaan ei voi mitään, että valta on valtaa, paitsi tuhoamalla tuon valta-aseman. Pelkään, että Eurooppa, varsinkin EU, on liian heikko tähän peliin. Ukrainalla riittää miesreservejä, mutta niillä ei tee paljoakaan, kun Venäjän tykistö ampuu kymmenien kilometrien päästä linjoihin ja asutuskeskuksiin tuhotakseen Ukrainaa hallitsevat natsit.
Aurinkoinen päivä, puut kuivuvat tuulessa.
VastaaPoistaJuuri tuollaisen rauhassa katsomistahan kesän pitäisi olla.
Sota vajoaa julkisuudessa viikko viikolta alemmas ja alemmas. Kiinnostus laskee valitettavasti samaa tahtia kuin pelot siitä että siitä tulisi omakohtaista meille tänne. Tällä Helsingissä näkee Ukrainan lippuja paljon. Tuossa lähisaaressa ja keskustan julkisissa ja yksityisissä rakennuksissa. Välillä ne vaihtuvat pride-lippuihin. Jotakin mukanaolon ja sympatian tuntemuksien kokemuksia lipuilla kai tavoitellaan. En arvostele (tämä täytyy nykyään erikseen kirjoittaa kun pelkkä havainnointi voidaan haluta käsittää väärin).
Silti ajattelen että lännen pitäisi olla rohkeampi Ukrainassa.
Ei sympatia riitä. En pidä yhtään lausunnoista että "sota voi jatkua vielä vuosia."
Jopa Lähi-idässä kun Israel ja arabimaat ottivat yhteen rajusti ja todella syvillä viholliskuvilla toisistaan kyettiin tulitaukoihin ja rauhansopimuksiin.
En pidä myöskään siitä että Ukrainaa ja Moldovaa kiirehditään EU-jäseneksi (kuin hyvitykseksi?) tässä tilanteessa kun sotilaallista apua ei uskalleta kunnolla antaa ja kun monenlainen taloudellinen konkurssi on muutenkin maanosanlaajuista.
Ukraina tarvitsee selkeämpää ja suorempaa sotilaallista apua ja Natolla on siihen riittävä voima Venäjään verrattuna lähes 20-kertaisella sotilasbudjetillaan ja teknologisella ylivoimallaan.
Hieman vainoharhaista ehkä, mutta koska lännen intensiteetti on silmin nähden laskenut Ukrainan tukemisen suhteen (paitsi mielikuva- ja puhetasolla) niin väistämättä tulee mieleen, että onko mahdollista että tämä pitkittyvä sota jotenkin sopii johonkin strategiaan. Siis vaikka niin että antaa Venäjän näännyttää ja kuluttaa itsensä Ukrainassa loppuun?
PoistaJos niin ei ole, niin silloinhan lännen konkreettisten toimien, myös sotilaallisten, pitäisi kasvaa suhteessa pitkittymiseen.
Ja jos niin olisi, niin se on ukrainalaisten kannalta aivan hemmetin väärin.
On kai vielä kolmaskin vaihtoehto, se että kulisseissa tapahtuu jotakin mikä muuttaa kuvion pian ja isosti.
EU-jäsenyys Ukrainalle tuntuu kuitenkin kuin lohtutikkarilta tässä karmeassa tilanteessa ja totta puhuen Ukrainalla olisi ollut siihen vielä pitkä matka kriteerien suhteen ennen sotaakin.
Sotilaallinen apu on nyt ensisijaista. Mitkään kevytlupaukset ja hyvitykset eivät auta. Mutta luulen, että EU on niin omien riippuvuuksiensa sitoma, että ei pysty. Putin voidaan voittaa vain kovalla pelillä, koska se on peli, jota hän häikäilemättä pelaa. Putin luottaa Euroopan heikkouteen.
PoistaEn tiedä mikä on tukemisen strategia, ehkä juuri Venäjän kuluttaminen, mutta se tehdään Ukrainan kustannuksella. Venäjässä on pelottavinta mielipuolinen ideologia ja valtava asevarasto. EUssa pelottavaa on se, että se on henkisesti jokseenkin korruptoitunut ja sokea.
Britannia ja USA ja EU-maat osana Natoa voisivat oikeasti paljon juuri nyt. Pitäisi uskaltaa antaa Ukrainalle vähintään sellaiset tykit, joilla se kykenisi tasavertaiseen taisteluun. Venäjä on tällä hetkellä yhtä kuin tykistönsä, ellei järeämpiä aseita lasketa.
PoistaKuvan ottamispäivänä oli noin 15 astetta lämmintä. Eilen satoi. Tänään 10-12 astetta mutta vain välillä ripsii. Tyhjensin huussin ja kompostoituneen jätesäiliön.
PoistaMökillä huomaa, miten jotkut asiat yksinkertaisesti vaativat aikaa. Noin viisi vuotta sitten istutimme kirppikseltä ostamiamme belliksiä rinteeseen. Ne tuntuivat kuolevan samana syksynä. Tänään vaimo löysi niitä kuitenkin ruohon seasta. Elämässä pitää olla kärsivällinen ja varautua iloisiinkin yllätyksiin.
PoistaPoista
Vaikkei kesällä nyt kannata hirveästi panostaa muuhun kuin luontoon itseensä niin eilen tuli telkusta suurin piirtein paras leffa, Valkoinen ilmapallo, iranilainen elokuva, joka muistutti juuri tuosta sitkeydestä. Jos sataa niin suosittelen lämpimästi. Ei jätä kylmäksi.
PoistaMeidän perheen mökki on aina sen kertainen maasto, missä satutaan kulkemaan. Hyvä puoli siinä että maisema vaihtuu. Saunaa on kyllä ikävä veden äärellä varsinkin, mutta kaikki aikanaan.
Olen joskus miettinyt että onkohan suhde maahan, ihan konkreettisesti siis, erilainen jos sitä omistaa jonkin verran, jonkun tontin, jonkun palstan. Mielestäni maanviljelijöillä näin on, ja ehdottomasti hyvässä mielessä. Kerran juttelin leirikoulussa tuntikausia 1600-luvulta peräisin olevan sukutilan patriarkan kanssa. Koki kantavansa tilastaan ja sen jatkumosta valtavaa vastuuta. Kertoili vaiheita ja niitä riitti.
PoistaTässä mielessä jokaisella suomalaisella olisi hyvä olla jokin tonttipalsta jossakin? Oma pieni metsä! Mulle se olisi jotain. Yritänpä hankkia joskus, hah.
Äitini oli joskus aika katkera. Lapsuudenkotitilasta oli jouduttu luopumaan kun oli ihan pieni. Siksi sanoikin usein, ja vielä vasemmistovetoisesti, että hänellä ei ole isänmaata kuin kynsien alla. Niin en itse halua ajatella.
Selvännän vielä: joku vaeltaa ja kulkee muiden pellonpientareita tai metsien läpi, toisella on se maa siinä omana jalkojen alla ja siihen juurrutaan jollakin tavalla. Tuossa ei ole mitään eriarvoista tms. en tarkoita tällä kertaa lainkaan niin, mutta suhde isän/äidinmaahan saattaa olla erilainen. Voi olla että pienikin pläntti maata, rantaa, metsää, metsikköä, suota tms. jossakin muuttaa suhdetta maahan.
PoistaKyllä se muuttaa suhdetta paikkaan / taloon / ihmiseen, jos vastaa näistä sillä mitä on ja on vastuussa pitämään huolta.
PoistaSe mitä tässä tullaan näkemään lähiaikoina Suomessakin on se, että ihmiset joutuvat jättämään elinkeinonsa, joita ovat tietyssä sukupaikassa vaalineet osana sukupolvien ketjua. Se että jatkaa esimerkiksi suvun perinnettä on iso valinta ja hyvin konkreettinen sellainen. Se että pitää luopua elämäntavasta jonkin suhdanteen tai poliittisen linjauksen vuoksi, jolle ei itse voi mitään tai jota ei kannata, on hyvin raskasta.
Itse olen kuitenkin ajatellut, että kun minusta aika jättää, lapset saavat aivan itse päättää mitä tekevät mökillä jne. Tai jos näyttää siltä, että se ei heitä kiinnosta, myyn jollekin, joka vaalii paikkaa. Saavatpahan lapset sitten rahat. Surullista on ollut viimeisten kesien ajan nähdä eri puolilla Suomea, miten kerran kauniit paikat on hylätty ja jätetty rapistumaan.
PoistaTämä ei ole tietenkään mitään siihen nähden, että vieras valta tulee ja repii kaiken paskaksi - kodin, perheen, kaiken, koko maan.
PoistaVesa, on siunattua että sinulla on niin hyvin kuin on kun taas monilla maailmassa on aivan toisin.
VastaaPoistaKun on hyvin niin olisi jotenkin typerää olla ilmaisematta sitä.
Kiitollisuus on tärkeää kun on aihetta siihen.
Kaikilla ei ole aihetta kiitollisuuteen.
Tätä tämä elämä on.
Näin on. Olen kiitollinen siitä mitä minulla on ja yritän parhaani mukaan pitää siitä huolen.
PoistaHyvää juhannusviikkoa Vaasaan!
Tee niin. Samoin hyvää juhannuksen tuloa.
Poista