keskiviikko 19. lokakuuta 2022

Fanjunkars

 


Oli pakko viimein käydä paikassa, josta on kirjoittanut pari kolme vuotta. (Tietenkin siinä vaiheessa, kun torpan ovet ovat kiinni ja kynä laskettu kädestä.)



43 kommenttia:

  1. Torpaksi kyllä komea rakennus. Mutta kaipa nimitys liittyy maanomistuksellisiin asioihin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Torppa tämä reilu 100-neliöinen rakennus tosiaan oli, mutta hyvin vakavarainen. Charlotta Lönnqvist oli Sjundbyn kartanon torppari, ainakin muodollisesti. Hän oli toki hyvin itsenäinen ja taloudellisesti suurimman osan siinä asemassa, että pystyi kuittaamaan rahalla työosuutensa. Charlottalla oli oma renki ja piikojakin tai pikemminkin jonkinlaisia aputyttöjä koulutettavana. Nälkävuosien aikaan (viimeistään vuodesta 1868) ja aina vuoteen 1870/1871 oli niukempaa. Lönnqvist kuoli nähdäkseni melko varakkaana. Oli käytännössä tuon ajan yrittäjä, jolla meni pitopalvelutoiminnassaan todella hyvin.

      Poista
    2. Sjundbyn linnaksi myös kutsuttiin tuota Sjundbyn tilaa. Ajelin tänään sinnekin, se on vain pari kolme kilometriä Siuntion keskustasta. Samoin kävin kirkolla ja hautausmaalla. Lippuvuorelle en lähtenyt kiipeämään, kun oli vähän huonot kengät siihen. Mutta periaatteessa kaikki keskeiset paikat tuli katsottua.

      Poista
    3. Tuo oli ns. Sjundbyn linnan sotilastorppa. Adlercreutzien suku hallinnoi linnaa Kiven aikaan.

      Poista
  2. Olikohan Charlottan ja Kiven aikana nuo seinät maalattuja? Itselle selvisi hauska "maalikylän" nimen merkitys vasta myöhemmällä iällä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En ole tuosta aivan varma. Punamultamaalia kyllä käytettiin, ja Kivenkin papereissa on säilynyt jokin maalinteko-ohje. Yleensä saattoivat torpat ja muut talot olla maalaamattomia.

      Poista
    2. Luulen, että oli maalattu, koska tämä nykyinen, ns. uusi Fanjunkars, pyrittiin tekemään mahdollisimman pitkälti sellaiseksi kuin 1800-luvun torppa.

      Poista
  3. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Jari, ajatuksistasi. Kirjoittaminen kannattaa aina.

      Poista
    2. Kirjoittaja voi olla tyytyväinen, kun on saanut jotain aikaiseksi. Ei siinä ole mitään pahaa. On hyvä, että elämässä, joka on aina kesken joka suuntaan, saa tehtyä jotain, mitä kukaan ei tule pyyhkimään pois. En minä tosiaan kuvittele, että olen kirjallani ratkaissut maailman ongelmat, enkä kirjaani siksi kirjoittanutkaan, vaan osallistuakseni osaltani suomalaisuuden ymmärtämiseen siltä osin kuin se kietoutuu Aleksis Kiven elämään.

      Poista
    3. Maa on täynnä Kiven omistajia eri varmuuksineen. Jonkun sellaisen saat niskaasi varmasti, sitä tuskin voi välttää.
      Kuten sanoin aiemmin, aiheesi on kuin Suomen talvisota. Niin iso ja pyhäkin aihe, että vastaväittäjiä tulee.
      Muistan ainakin pari sota-ajasta kertovaa kaunokirjallista kirjaa, joiden merkityksettömiin yksityiskohtiin käytiin kiinni niin kuin koko teoksen aihe ja tematiikka niistä aseenosista olisi kiinni.

      Poista
    4. Ei siis ennakkoasennetta, että "kun nyt vaan mitään ei sattuisi..." heh.

      Itselleni romaani on aina romaani eli teksti. Mukana kulkeva "faktatieto" ja myös aiheen tulkinta on toisarvoista. Vaikka ei tietenkään haittaa, jos nekin ovat kohdallaan. Mutta itse en ainakaan tämän aiheen kohdalla osaa sitä arvioida oikeastaan mitenkään.

      Poista
    5. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

      Poista
    6. Kivi tosiaan mielisairastui elämänsä lopulla. Minä en kirjoita siitä kuin aivan viimeisillä sivuilla - Kiven romahdus tapahtui myöhemmin. Kirjoitan kuitenkin niistä merkeistä, esimerkiksi depressioon kytkeytyvän psykoosin, jotka edelsivät mielisairautta. Ja toki depressioon johtavista syistä.

      Mun kirjassa näkyy isompana visiona se yksinkertainen tosiasia, että historia toistaa itseään, esimerkiksi, että nykyaika voi alkaa muistuttaa Suomessa hyvinkin 1800-luvun vaikeita vuosia. Ihmistsunamista ei ollut 1800-luvulla tietoakaan, se on totta. Sitä kirjani ei käsittele.

      Mutta käsittelee kirjailijan osaa, joka omalta osaltaan universaali ja toistuu ajasta aikaan.

      Poista
  4. Aivan varmasti. Näin siinä luultavasti käy. Toivottavasti ei ihan hirveitä kilareita joku vedä romaanista. Se on kuitenkin mahdollinen maailma, joka on luonnosteltu hyvässä tarkoituksessa ja yrityksenä ymmärtää kansalliskirjailijaa. Aina joku loukkaantuu tai ottaa itseensä, syitä on niin monia, että niitä on turha alkaa kirjailijan vatvoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yritin tarkastaa keskeiset faktat. Ei niiden paikkansapitämättömyydestä kovin moni minua saa kiinni. Sitten on selkeitä fiktiivisiä aineksia, jotka ovat "mahdollisena elämäntekstinä" upotettu väliin. Jos ihminen ei ymmärrä mitä on lukea romaania, niin sille ei hirveästi mitään voi.

      Muistan kuinka jotkut alkoivat ripittää Sofi Oksasta tämän Kyyhkyt-romaanista, joidenkin aivan mitättömien yksityiskohtien avulla. Romaani on kuitenkin minusta Oksasen parhaita Stalinin lehmien ja Puhdistuksen ohella.

      Poista
    2. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

      Poista
    3. Näinkin on. Toivottavasti kirjaa ostetaan kuitenkin sen verran, että auttaa meikäläistä maksamaan omat laskut. Se olisi kyllä miellyttävä juttu. Jos voin veikata, tässä saan olla kiitollinen kirjastoille ja keski-ikäisille naislukijoille (ja varmasti toki miehillekin), jotka pitävät kirjallisuuttamme ostajina pystyssä isolta osin.

      Poista
    4. Täytyy sanoa, että en ole omilla kaunokirjoillani kummoistakaan tiliä tehnyt, koska suurin osa on ollut runoutta. Kustannussopparit ja pieniä tekijänoikeuspalkkioita. Toki olen saanut sitten jonkin palkinnon ja apurahojakin kirjoittamiseen. Ne ovat olleet tärkeitä kannustajia.

      Poista
    5. Toivon sitä myyntiä ja lukemista.

      En kirjoittaisi tänne laisinkaan ellen arvostaisi blogistia.

      Poista
  5. Jari, itse ostin eilen kirjan (romaanin täysihinta), johon mulla ei juuri nyt oikeastaan olisi ollut varaa. Luin sen melkein saman tien. Henkilökohtaiset syyt, en jaksanut odottaa kirjastosta. Kotimainen proosateos tekijältä jonka kaksi aiempaa teosta olin lukenut. Tänään nappasin taas kirjan kirjaston kierrätyshyllystä (V.S. Naipaul). Ilmainen. Ajattelen että se puolitti tuon yli kolmenkympin kirjan hinnan.
    Kotkassa kuulemma kierrätyspaikalla tilanne että sinne porukat tuovat tuhansia kirjoja. Jos syynä on kirjojen kunnioitus, siis että kokee kirjan sinänsä niin arvokkaaksi ettei sitä voi esim. heittää paperinkeräykseen, kaikki ok, jos syy se etteivät porukat jaksa enää lukea, en tiedä mitä sitten käy. Itse olen puritaani äänikirjojen suhteen. En ole lukenut, anteeksi, siis kuunnellut. Sama sähkökirjojen. Enkä kyllä oikeastaan lukenut tietokoneeltakaan. Kännykästä puhumattakaan. Ehkä on etsittävä tukea vasemmistosta, hah. Ja tehtävä ehdotus että jokainen suomalainen saa jokaisena vuonna kirjasetelin, jolla ostaa kirjoja valtion kustannuksella.
    Nyt esim. työnantajani eli Helsinki tukee liikkumistani julkisilla noin 200 eurolla vuodessa, mikä on aika uskomatonta kyllä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Havukosken kierrätyskeskuksesta löytää yllättävän paljon hyviä kirjoja eri ajoilta aivan klassikoista nykykirjallisuuteen. Eivät maksa monta euroa. Uusiakin kirjoja hankin sen 20-30 vuodessa, kuten sanoin. Saattaa ensi vuonna mennä siihen, että ostan käytettynä. Sanomalehdet (HS) tilauksen katkaisin.

      Kun miettii sitä, että nykynäkymillä sähkölaskun korotus on 750 %, niin siihen menee enimmät rahat ja muusta pitää säästää.

      Nyt on tullut viime kuukaudet 35-55 euron sähkölaskuja (kesäkuusta alkaen). Samalla kulutuksella laskut ovat ensi vuonna 260-410 euroa / kk. Talvella kun on tullut niitä reilun 200 euron laskuja niin ne ovat ensi talvena 1500 e / kk. Siinähän sitä sitten ollaan. Pitää toki laskea kulutusta, mutta jokainen voi miettiä, mikä vaikutus tuollaisilla laskuilla on. Lähtee yli puolet nettopalkasta pelkästään sähköyhtiölle, ja kun ottaa siirron päälle, niin vielä reilusti enemmän. Vittumainen tilanne, vaikka tekisi mitä.

      Poista
    2. Tuo 750 % perustuu siihen, että nykyisessä sopparissa on 4,53 senttiä kWh, kun Helen eilen tarjosi yli 30 senttiä kWh -sopparia. En ottanut. Keinottelen pörssisähköllä, jonka voi ehkä parhaassa tapauksessa saada sinne 15-20 senttiä / kWh, mutta kyttäämiseksi menee. Hintaero on kuitenkin niin iso, että pakko kytätä. Tietenkin se, että kukaan ei tiedä, missä kunnossa Olkiluoto lopulta on talvella, voi mennä aivan vituiksikin koko elämä tämän sähkön vuoksi. Lasku isompi kuin lainan lyhennys. Silloin täytyy pyytää pankista lyhennysvapaita kuukausia, jotta voi maksaa sähköyhtiöille...

      Poista
    3. Tuolla toisessa ketjussa otin tähän (taas) kantaa. En oikein usko että meistä suomalaisina on muuhin kuin puristamaan nyrkkiä ja pitämään pääasiassa turpamme kiinni.

      Tuollaiset korotukset ovat enemmän kuin kohtuuttomia, ne ovat moraalittomia elleivät jopa laittomia. Vrt. Britannia juuri nyt. Se on demokratia. Jos asiat menevät täysin päin persettä, päättäjät kantavat vastuuta. Ei meillä.

      Myös fanijengi pysyy ja tiivistyy.

      jope

      jope

      Poista
    4. Nyt kyllä liioittelin korotusta: ei se taida olla kuin 670 tai 680 prosenttia... Kyllä saa Helenkin katetta tuotannolleen. Haistatan vitut koko firmalle. En todellakaan ota sieltä edes sitä pörssisähköä.

      Poista
    5. Luetaan kirjoja villasukat jalassa. Uusia tai vanhoja.

      Poista
    6. Villasukat on hyvät. Kirjojen lukemisen motiivi ei ole mulla kylläkään viihtyminen. Teos saa mielellään häiritä, järkyttää, vituttaa, vittuilla, tehdä kateelliseksi, hämmästyttää ja tehdä sanattomaksi. Kun haluan viihtyä ja kokea visuaalista asmr:ää, selailen karttakirjoja.

      Poista
    7. Kyllä. Puuta olen roudannut kotiin mökiltä, jossa olen tehnyt klapeja pitkin vuotta. Kuivimmat otin mukaan. Ei sitä kuivaa ole kuin kolme kuutiota, mutta kyllä silläkin jo lämpöä tuottaa kylmimpiin talvipäiviin.

      Poista
  6. Olkiluodon munaus on jonkun arvion mukaan teollisuushistorian suurin. Ranskalaiset eivät tule maksamaan vahingonkorvauksia.
    Mikä osuus sitten on meillä itsellämme, ovatko vaatimukset sitten tässäkin asiassa sellaisia joita ei ole missään muualla maailmassa ja jotka eivät ole enää tästä todellisuudesta ?

    jope

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olisi hauska tietää aivan rehellisesti mitä siellä on tapahtunut ja saadaanko voimala käyttöön.

      Poista
  7. Olisi mukava kun joku dosentti kirjoittaisi esseen tai jopa kirjan otsikolla Taiteen uhat ja mahdollisuudet tänään.

    Varmasti yritin johonkin semmoiseen viitata joissakin yllä poistamissani kommenteissa.

    Tuossa esseessä tietenkin pitäisi tarkastella myös taiteentekijöiden ja yleisön suhdetta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuossa esseessä pitäisi tarkastella taiteentekijän, kustantajan ja ostavan yleisön kolmikantaa yhteiskunnallisessa kontekstissa.

      Poista
    2. Toisaalta essee tai kirja voisi olla historiallinen alkaen vaikkapa Kiven päivistä ja tullaan vähitellen nykyhetkeen...

      Poista
    3. Hyviä ideoita, Jari. Aivan taatusti on tullut syviä muutoksia tuossa kolmikannassa. Ajat ja olot ovat muuttuneet. Sellainen asia, jota ei tule ehkä ajatelleeksi: Kivi esitti että hänen tulonsa olivat noin 200 markkaa vuodessa noin keskimäärin. Pikkuvirkamies sai sellaiset 600 markkaa vuodessa. Nykyisin kirjailijaliiton jäsenten keskimääräinen vuositulo kirjailijantyöstä on noin 2000-3000 euroa. Rahaa pitää hankkia muista hommista ja apurahoituksen tulee olla kunnossa, että edes jotenkin tulee toimeen. Toki on huippumyyvät kirjailijat erikseen. Kivi edustaisi tekemisillään varmasti muuta kuin huippumyyvää kirjailijaa, koska kokeili kaikkea mahdollista kirjallisella muodolla. Ambitiot olivat kirjallisuuden tekemisessä, eivät myyntiluvuissa, vaikka toki niitäkin Kivi mietti.

      Poista
    4. Jep. Taiteella pärjäämisen kannalta elämme rankkoja aikoja ja taitavatpa ne vielä tästä rankentua.

      Ihmiset joutuvat priorisoimaan mutta totta kai kirjojen suhteen on kirjastolaitos ja kirjailijat saavat lainauksista korvauksia. Mutta ei taida sekään häävistä olla...

      Ilkkaremekset ja muu menestyshuippu on aika pieni ilmeisesti.

      Poista
    5. Sinun ei ehkä kannata tätä kommentoida mutta mulla on sellainen tunne (sosiologinen vaisto), että Kivi-kirjastasi saattaisi tulla myös selkeä myyntimenestys. Se uppoaa aikaan vaikka kirjoittaja ei olisi mitään sellaista miettinytkään.

      Poista
  8. Luin juuri kirjan jossa kirjailija toi itse esiin saamansa 26 000 euron vuosiapurahan. Ja niin se kuuluu ollakin, myönnetty kirjan valmiiksi tekemiseen. Hyvä että näitä myönnetään. On välttämätöntä luoda edellytyksiä taiteen tekemiseen näin pienellä kielialueella. Lukemani kirja oli oikein hyvä, herätti ajatuksia eli vuosiapuraha oli mennyt oikeaan paikkaan jo pelkästään minun, lukijan, vinkkelistä. Apuraha-systeemi on tärkeä.

    Apurahathan eivät ole verollista tuloa, eli tarkoittaa sellaista 2000 nettotuloa per kuukausi. Käsitykseni mukaan sadat tuhannet suomalaiset tekevät duuninsa tuolla palkalla ja todella monet vielä alemmalla. Eli apurahoitettu kirjailija voi päästä samoille ansioille plus sitten jos tulee myyntituloja, mutta tiedän etteipä niitä tule kuin pienelle vähemmistölle. Monet akateemisesti koulutetutkaan eivät ainakaan uransa alkuvaiheessa saa tuon enempää. Ja monelle sitä uraa ei koskaan lähde syntymäänkään. Vasta-alkava pk-koulun opettaja saa myös työnantajaltaan noin tuon vuosiapurahan suuruisen korvauksen sadoista ja sadoista pidettävistä tunneista ja valtavasta kokonaisvastuusta.

    No, mitä tarkoitan? Vaikka niin, että kirjailijan Häviö-tila on sitten todennetusti myös satojen tuhansien muidenkin ihmisten Häviö, mutta pienellä kirjoitettuna ilman kirjallista nimikettä.
    Paljon ihmiselämän laadusta ratkaisee myös asuminen.
    Jos on esim. pian velaton omistusasunto tai halpa vuokra-asunto, voi tulla toimeen pienilläkin tuloilla.
    Nuoren taitelijan kannattaakin hankkia itselleen elämänkumppani joka majoittaa, eh...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuohon viimeiseen kappaleeseen: noin se varmasti usein onkin! Ei toki aina.

      Tuollaisten vuosiapurahojen piirissä on pieni joukko kerrallaan. Veroton tulo taitaa olla se 2100 e / kk. Se on erittäin hyvä rahoitus, mutta ei sillä leveästi mennä läpi elämän varsinkin kun tuollainen apuraha ei osu kovin monta kertaa saman tekijän kohdalle, yleensä. Tai "parhaat" saavat varmasti uransa aikana useamman puolivuotisen, vuotisen, kolmivuotisen ja viisivuotisen apurahan.

      Itse olen ollut jakamassa apurahoja ja tiedostan joka kerta, että tavalliset työssäkäyvät ihmiset kustantavat taiteentekemistä käymällä tylsissä tai hohdokkaissa päivätöissään. Hyvä että apurahoitusta on taiteelle, mutta se on tosiaan tärkeä tiedostaa, että apuraha on etuoikeus, ainakin minusta in, vaikka voi ajatella, että se on myös ansaittu.

      Poista
    2. Joo, ei kahdella tonnilla ainakaan pk-seudulla leveästi elä, sama kirjantekijällä kuin palkansaajalla. Kuun lopussa tili on nollattu varmasti.
      Itse en koe minkäänlaista vastakkainasettelua kansa - taiteilijat. Ei niitä toisistaan erota kävelytiellä, mistään.
      Ja samoin henk.koht. tilanne on samanlainen, että toimeentulo riippuu monesta muuttujasta.
      Jos on esim. asuntoasia kunnossa, selviää sekä palkansaaja-duunari että taiteilija-duunari pienemmälläkin tulolla.

      Poista
    3. Vuosiapurahoja myöntäisin, jos se musta olis kiinni, enemmänkin, siis useammalle.
      Laatuvaatimuksia on kai aika vaikea asettaa. Ainoa mikä tulee mieleen lonkalta olisi, että potki ihmisiä tekstillä perseeseen, pure ruokkivia käsiä ja pysy jokaisesta laumasta kaukana, varsinkin oikeamielisten.
      Toinen olisi: älä noudata tuotakaan (laatu)ohjetta, jos et halua.

      Poista
    4. Näin on. Asunto on suurimmalle osalle se riippakivi. Siis jos on lainan ottanut. Toki vuokrakulut pitää kattaa myös. Oma velaton asunto on iso voitto.

      Poista
  9. Ja siis muidenkin kannattaa hankkia puoliso joka ei ole ihan pa. Vaimoni ensimmäinen koulutus oli eräänlainen kotiteollisuusammatti. Heti oli sanottu (siitä jo 30 vuotta) että kai ymmärrätte, että ilman rikasta miestä (naisvaltainen ala kun oli) ei teillä tule olemaan toimeentulomahdollisuuksia. Otti kuitenkin minut:)

    Sama koskee vapaita kirjailijoitakin. Rivarin osakekirja vähintään
    (baari)tiskiin ennen kuin lähdetään jatkoille....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjailijalla on varmasti hyvä olla puoliso, joka tekee palkkavarmempaa työtä. Toisaalta on ihan hyvin pärjääviä taiteilijaparejakin, mutta luulisi että siitä syntyy jonkinlaisia lisäpaineita ja jännitteitä.

      Poista