Nyt olis, ilmaista luksusta,
tuukko hakeen?
En. Tuun.
Niin, suoraan tehtaalta Lintukoto - näkökulmia Aleksis Kiven runouteen III.
Mahdollisuus sivistää itseään joululomalla.
Julkaisussa mukana hienoja artikkeleita ja sitten multa pari artikkelia Aleksis Kiven joskus mukavista, mutta yleensä vähemmän mukavista runoilijakavereista A. Oksasesta (August Ahlqvist) ja Suoniosta (Julius Krohn).
Kiitos vinkistä, kenttäarmeijan perunankuorijaveli.
VastaaPoistaJari.
Katsoin äkisti tekstiäsi tuosta julkaisusta. Tulee tunne, että olet tehnyt valtavasti työtä. Olet aika ällistyttävä ihminen, Vesa.
PoistaTarkkaa, tiukkaa. Täytyy lukea tarkemmin.
Jari.
En tietenkään ilman opetusta voi ymmärtää kaikkia tieteenalasi ilmaisuja.
PoistaJari.
Kiitos, Jari! Tykkään kirjoitella näitä tutkimuksia, minkä nyt muilta töiltäni ehdin. Lukijoita näillä ei ole kovin paljon, mutta silti on tärkeää kartoittaa (suomalaisen) kirjallisuuden kehitysvaiheita.
PoistaEläkkeellä alkaa taistelu veltostumista vastaan. Tuollaiset julkaisut ja kirjoittajat ovat roolimalleja, johtotähtiä, sitä vastaan. Niin koen.
PoistaJari.
Jos itse olisin kirjallisuustieteilijä, kirjoittaisin tietoteoksen otsikolla Kirjailija ajan marttyyrinä.
VastaaPoistaOtsikkoa on varmaankin mahdollista jopa irvailla. Itse en tee sitä.
Kirjailijan tehtävä on sanoittaa ja paljastaa aikaansa. Rikkoa odotuksia. Joskus se vie vaikeuksiin tai yrityksiin hiljentää ääni.
Tuossa teoksessa tarkasteltaisiin kirjallisuutemme historiaa mahdollisimman kiinnostavassa viitekehyksessä.
Ehkäpä kirja on jo olemassa.
Jari.
Tällainen asetelma on usein, kun pyritään esittämään miten kirjailija oli aikansa vastaääni tai aikaansa edellä. Tulee mieleen mm. Haanpäästä, Rintalasta, Salamasta kirjoitetut jutut. Myös Mukasta osin. Varmasti myös naiskirjailijoita löytyy - no, esim. Södergran ja muita.
PoistaAjat ja arvostukset muuttuvat. Nykyisin olisi vaikea ajatella, että kuka framilla ollut kirjailija olisi aidosti "marttyyri", mielipiteidensä tai aatteidensa tai taiteensa omalaatuisuuden vuoksi syrjitty tyyppi. No, toki tulee mieleen muutamiakin, mutta täytyy sanoa, että osa näistä on ollut itsekin soppaa keittämässä omalla asiattomalla käyttäytymisellä. Aatteelliset inhokit löytyvät ennen kaikkea oikeistolaidalta.
PoistaEilen tein jotain, ja tajunnan taustalla kuului bluetoothkuulokkeisiin jostain ohjelmasta herkullista puhetta, jossa sekoittuivat amerikanenglanti ja hieman vanhahtava, mutta naseva suomi.
PoistaOnko siellä Kanadassa ja Yhdysvalloissa ollut huomattavia kirjallisia sanojia? Tarkoitan juuriltaan suomalaisia.
Veivätkö vuoden 1918 tapahtumat heitä sinne? Jonkinlaiseen mielipidepakolaisuuteen...
Tai onko tiedossa joku nykyinen Yhdysvalloissa tai Kanadassa vaikuttava kirjailija, joka on juuriltaan suomalainen...
Vesa, en suinkaan halua taakoittaa sinua kysymyksilläni.
*
Tuo yllä esiin tuomasi julkaisu muuten oli oikein tajunnanavaus järkyttävästikin itselleni. Katsoin siitä nopeasti vain vaativan työsi muodon. Täytyy lukea tarkemmin. (Jos osaa.)
Jari.
Australia on kolmas suunta, joka itseäni kiinnostaa.
PoistaVaarini Matti Mäkelä oli Amerikan kävijä. Heitähän Pohjanmaalta riitti. Hän kuoli Toholammilla, missä äitini syntyi.
Setäni työskenteli Australiassa kaivosmiehenä. Siellä hänelle tapahtui asbestoosialtistuma, jonka tuhoisat seuraukset näkyivät Suomeen palaamisen jälkeen. Eivät heti, aikanaan, hautaan vieden. Liian nuorena.
Jari.
Mun isoisäni oli Yhdysvaltojen kansalainen, samoin ovat monet tätini, yksikään setä jolla olisi kansalaisuus, ei ole elossa. Isoisäni ja hänen veljensä perhe lähti Pohjanmaalta (Peräseinäjoelta muistaakseni) Yhdysvaltoihin, osa meni kuparikaivoksiin, osa muihin hommiin. Isoisäni perhe taisi palata 1920-luvulla Suomeen. Isoisä eli 82-vuotiaaksi, asui 1970-luvulta varhaiselle 1980-luvulle Floridassa, missä kuoli. En nähnyt häntä kuin ehkä kaksi kertaa, kun kävi lomalla Suomessa.
PoistaSiirtosuomalaisia kirjoittajia on. Enemmän heitä on Ruotsissa kuin Kanadassa ja Yhdysvalloissa. Ehkä kuuluisin 1918 maasta paenneista oli Kössi Kaatra alias Henkipatto, joka kirjoitti kollaasiromaanin Punaiset ja valkoiset 1919 - julkaisi teoksensa Ruotsissa. Kaatra eli muistaakseni Tukholman lähistöllä lopun elämänsä. Häneltä on ilmestynyt erittäin hieno romaani Äiti ja poika. Kuvaus köyhäinkorttelista (1924 ilmestynyt jos oikein muistan).
(Pistin tuonne edellisen ketjun perään pari vastarannankiiski-kommenttia jos kiinnostaa. Ne on siellä 200:n takana näkymättömissä. jope)
VastaaPoistaMinun isoisäni (Antti ) syntyi n. 30 km päästä Pietarista ja juttujen mukaan vei sinne myytäväksikin kaikenlaista ennen NL:n aikoja ja rajan sulkeutumista.
PoistaJännää kuinka me olemme suomalaisina olleet sekä Yhdysvaltojen että Venäjän välissä konkreettisestikin.
Lännen etuvartioksi ehkä henkilöhistoriallisistakaan syistä en osaa Suomea nähdä.
Vaimoni tulee sen sijaan Pohjanmaalta. Siellä Venäjän kammo on ollut suuta vaikka kokemukset vähäisempiä.
Sen kuitenkin tunnen että jos olisin ollut nuori mies vaikka vuonna 1905, olisin ilman muuta ottanut laivan Hulliin ja sieltä Liverpoolin kautta New Yorkiin. En itään.
jope
(Isovanhempani syntyivät siis 1880/90-luvuilla, vanhempani 1920-luvulla, minä 60-luvulla. Tämä sen vuoksi koska moni ei tajua että ikäiseni ja kaltaiseni ihmisen lähisuku voi yltää noin vain Venäjän keisarikunnan aikoihin. ihmeellinen elämä ja aika. jope)
PoistaJope, eläydy tuohon tarinaan vuonna 1905. Siinähän sitä olisi romaanille sisällystä.
PoistaVoisihan sen reissun tämän päivän matkustusvälineillä tehdäkin.
*
Menneiden polvien heittäytyminen ällistyttää. On vain lähdetty kohti tuntematonta päämäärää. Ei ole kielitaitoa, ei mitään, mutta on meno päällä
Jari.
"Ko se oli indiaani se likka siinä nimeltänsä Koria suluka ja mulla oli aivan saappahatkin rikki eikä ollu sen taalan taalaa taskusa poketisa. Vain se halimisen halu. Siinä me tuijotamma silimästä silimään elikä aista aihin. Oli se kuule puori tilanne. Tunsin ihteni saatana niin köyhäksi. Tuon tahtosin vaiffiksi, semmoset ilimeni mulla halut. Mistä ostasin kultasen ringin sen sormehen, kuule. Ennen kun se katuaa ja häipyy sinne övei. Rits män vie. Se oli semmonen mustasilimänen likka, liekit ja fleimit silimissänsä. Ja mua kuule heikotti kun se kahteli niillä. Mutta keksin konstin, otin taskusta huuliharpun ja aloin sillä soittaa niin pirkelehesti... Niinkö greivin partahalla."
PoistaJari.
Erittäin kiinnostava aihealue, Jope. Täytyy isää vielä haastatella niin kauan kuin pystyy puhumaan (aivoinfrakti ja parkinson). Mun yksi setä on tehnyt sukututkimusta. Hänkin on jo yli 90-vuotias ja aivan lähtökuopissa. Länteen olisin itsekin lähtenyt! Michiganin Copper Country oli se alue missä sukulaismieheni työskentelivät. En ole varma miksi isoisäni lähti Floridaan. Jotain vähemmän raskasta työtä varmaan. Suomessa elätti itsensä pienviljelijänä ja saarnamiehenä (jonkinlainen maallikkosaarnaaja).
VastaaPoistaOli myös veljensä kanssa taitava metsästäjä.
PoistaElämä oli vähän toisenlaista. Ei sosiaaliturvaa. Mentiin työn perässä paikasta toiseen. Olen ymmärtänyt että jopa sukunimet vaihtuivat asuinpaikan mukaan: Puska, Ylinen, Lahti, Haapala...
PoistaKannattaa tehdä haastatteluja, jos vielä mahdollista.
PoistaAvautuu mielenkiintoisia kirjallisia maisemia.
Jari.
Lopetin Alexis-romaanin tietoisesti uudelle mantereelle. Sinne mihin oma sukunikin lähti. Voisi tuosta jatkaa joskus.
PoistaTuossa Copper Countryn historiaa, immigration-kohdassa mainittu suomalaisetkin: https://en.wikipedia.org/wiki/Copper_Country
VastaaPoistaUskomaton historian oikku sekin että osa Amerikkaan menneistä suomalaisista siirtolaisista pettyi siellä olosuhteisiin, radikalisoitui, ja palasi vanhan kotimaansa ohi Neuvosto-Venäjälle jossa sitten saattoi tulla niskalaukaus ja suohauta kiitokseksi lapsen uskosta kommunismiin.
VastaaPoistaJotenkin tuollainen, ja sovitettuna nykyaikaan, tuottaa ainakin minussa jonkinlaista tajua siihen että on pysytävä kaikista sitoutuneista poliittisista uskomuksista erossa.
Tilastollisesti sitten on kuitenkin fakta että työtä ja toimeentuloa, uusia elämän mahdollisuuksia, löydettiin Yhdysvalloista ainakin jos vain pysyi työkalut käsissä eikä sotkeutunut esim. syndikalismiin mikä oli monen onnettoman kohtalon takana. Vaikkakin ymmärrettävä koska duunarin ja omistavan luokan ero oli niin iso.
jope
Tuo historiallinen asetelma on erittäin herkullinen ja tosi - ehkä tästäkin päivästä löytyisi sille rinnakkaisuuksia. Herkullinen Aihe!
Poista"Hän ratsasti jylhään kanjoniin koiransa Charlien kanssa. Vanha mies, joka tunnettiin nimellä hiljainen suomalainen.
VastaaPoistaEnää hän ei juurikaan ajatellut Suomea. Tiesi toki, että siellä oli käynnissä jälleenrakennus.
Hän oli varoittanut ja varoittanut. Sitä ei kuunneltu. Tuntui hyvältä muistaa varoittamisen työ. Hälytyskellojen soittaminen.
Kun asiat nopeasti vaikeutuivat, kaunis nainen ilmestyi yöllä unessa ja sanoi: "Lähde."
Hän otti taskustaan perintöhuuliharpun. Sen ääni kaikui hyvin kanjonissa. Kolme kojoottia pysähtyi kuuntelemaan haikeaa soittoa
Se oli Finlandia."
Jari.
Sodan merkit olisi ja on hyvin tärkeä aihe. Sota ei synny sormia napsauttamalla. Joukkoja täytyy liikuttaa, sotapropagandaa voimistaa, taistelutahtoa lisätä, suurentaa viholliskuvaa.
VastaaPoistaJos ihmisessä tänään on jokin riipaiseva ei ja jonkin verran kykyä kirjoittamiseen, sopii aloittaa heti ellei ole sitä aikaisemmin tehnyt.
Kohdallani riipaiseva ei tarkoittaa esim. 50 000 suomalaista, jotka vähintään kahakka vie hautaan. Miksi 50 000? En tiedä, sitä jostain syystä olen mielessäni pyöritellyt.
Jos tämän kaiken estämiseksi tulisi käyttäytyä kylähullun tavoin, olen siihen valmis. Tarkoitan tässä ennen kaikkea sanomista. Sen tapaa, keinoja, paikkoja. Pelon näyttämistä.
Jari.
Nyt on vihdoin aika toivottaa joulurauhaa, yritystä kaiken keskellä tavoitella sitä.
VastaaPoistaHYVÄÄ JOULUA.
Ristinmerkin tehden.
Jari.
Hyvää joulua kaikille! Huomenna vajaan 600 kilometrin siirtymä ennen siirtymistä juhlatilaan.
VastaaPoistaHyvää joulua teille äijät ja teidän ihmisille myös.
VastaaPoistajope
Joulu meni.
VastaaPoistaAavedata-kanavalla on mielenkiintoinen video Tutkimus Helsingin kaupungintalolla paljasti selittämätöntä aktiivisuutta.
Katsokaa. Minkä kristitty voi häntä vainoavalle uteliaisuudelle... Siitä esim. Elizabeth Gilbertin sanoittamasta uteliaisuudesta kirjoittelimme aikaisemmin.
Enpähän tiennyt, että Senaatintorin alle on haudattu kerroksittain vainajia. Huikaiseva tieto.
Ehkä tärkeä tieto Vesalle, josta toivon mukaan tulee Suomen kirjallisuuden kaikkien aikojen merkittävin exhumaatiorunoilija (autioiden talojen runouden lisäksi, kaikki muukin sopii).
Taisit tietääkin...
Jari.
Täytyypä tutustua näihin! En ole kuullut itsekään tuosta Senaatintorin kalmistosta.
PoistaTuossa on sun lahjakkuudelle materiaalia. Selvitä, paneudu.
PoistaJari.
Toivotan Vesalle, Jopelle ja kaikille hyvää uutta vuotta.
VastaaPoista*
Toivotan ihmiskunnalle parempaa uutta vuotta.
Uudistuvaa uutta vuotta.
*
Rakkaus eikä kaltaisolennon hakkaus.
Armo eikä puukottamisen tarmo.
Rauha eikä hulluussopan kauha.
Lystiä on kun ei kanneta ylemmyydentunnon pystiä.
*
Vuonna kakskytkuus on toivo - oho - uus.
Kai uus sana kansain ja herrain suus.
Vaiko kuus vain on sun toivon vihree puus...
Lähelläs ainoo laki, kuolonkylmä avaruus.
Mailmansota jo kolmas, ah niinkö, eikä uus...
kalenterihin pakotettu vuonna kakskytkuus.
Jari.
Kiitos, Jari, vuosirunosta -
Poistaonhan se kunnon punosta!
Mitä tuokaan kakskytkakskytkuus?
Varmaksi tietää vain ikuisuus.
Sietää toivoa parasta, hyvää -
taikuri, kaiva jo taskua syvää.
Joo, Vesa, tuossa omassasi on sitten heti se lahjakkuuden kosketus. Se on hienoa, innostettavaa.
PoistaEhkä itsessäni parhainta on jonkinlainen lahjakkuuden vainu, taju. Sanoisin niin, että elämä ei havainnut sille kovinkaan suurta käyttöä. Taisin sitä joskus innostuneena tyrkyttää... ehkä.
Ehkä olisin tahtonut olla Rolf Haikkolan paikalla Lasse Virénin valmentaja.
Olisi siis tehtävä Rolf Haikkolasta elokuva. Näytelmäelokuva.
En oikein tiedä, kuinka paljon on olemassa suuria valmentajaelokuvia.
No, tämä nyt tästä. Kun vain jotenkin johtui mieleen.
Jari.
Virénin voitot nähtynä elokuvassa Haikkolan aspektista olisi siis maailmanluokan elokuva.
Poista(Taas ajatus laukkaa. Kulkee, kuljeskelee.)
Jari.
Haluaisin muuten lukea tutkimuksen siitä, ketkä olivat Aleksis Kiven kehityksen kannalta hänelle myönteisimmät ihmiset. Tai yleisesti ottaen myönteiset ihmiset. Peukuttajat.
PoistaJoo, semmoinen kiteytetty selonteko olisi hauska lukea.
Syntyisikö siitä jopa kirja.
KIVEN KAVERIT.
Jari.
Olisi kiinnostavaa tietää epäkirjallisista ihmisistä, jotka ryhdistivät Kiveä, antoivat uskoa ja huumoria.
PoistaSe on varmastikin vaikeaa.
Jari.
Taas tuli typerää höpöttelyä, johon ikäiseni ihmiset eivät enää syyllisty. He osaavat, minä en.
PoistaJari.
Mä nostin siinä Alexis-romaanissani esiin Kiven kavereita eli Charlotta Lönnqvistin, Maneliuksen, muutaman akateemisen ystävän Helsingistä ja lehtimies Löfgrenin (Loukomaa). Kivellä oli kavereita työmiehistä professoreihin. Moni vippasi hänelle rahaa, muutama kustansi kirjoja ja jotkut ihan aidosti tukivat ja uskoivat häneen kirjoittajana. Vastapuolen miehiäkin oli.
VastaaPoistaPoista
Joo. Ei kuitenkaan välttämättä olisi pahitteeksi vaikka tuollainen julkaisu Kiven kaverit tehtäisiinkin.
PoistaSiinä pohdittaisiin kaveruuden ja ja ystävyyden olemusta yleisesti ja sitten Kiven tapauksessa.
Millä tavalla Kivi oli verkostoitunut? Minkälaiseen verkostoitumiseen hän harkitusti ja tavoitteellisesti pyrki?
Minkälaisia olivat Kiven vuorovaikutustaidot?
Ketä Kivi kiitti? Ketä muuten Kivi auttoi? Kenelle muuten Kivi oli voimavara? Millä tavoin?
Minkälaisena Kiven persoonallisuus paljastuu näiden kysymysten valossa...
Jari.
Alex Matsoniin viitaten, emme tarvitse yhtään taustatietoa kirjoittajasta, kun luemme Seitsemää veljestä. Taideteos selittää itse itsensä.
PoistaSilti kirjoittajan persoonaan kohdistuva uteliaisuus on sallittua. Mielellään sen pitäisi olla tutkimuksellisesti pätevää uteliaisuutta.
Jari.
Muisti on ongelmani. Mulle tulee jatkuvasti nykyisyydessäni traumaattisia kokemuksia, joita en täällä tietenkään nosta puheeksi, vaikka olenkin lörppösuu.
PoistaMun pitäisi palata Alexis-romaaniin.
Mutta siltikin romaani on romaani.
Voisi olla teos nimeltä KIVEN KAVERIT ja muuten myös KIVI KAVERINA.
Minkälainen Kivi oli kaverina? Onko siitä tieteellistä tietoa?
Onko korostettu Kiveä saajana ja Kiven saamisvajeita?
Mitkä ovat Kiven selkeät antamisen teot? Silloin kun emme käsittele kirjallista työtä.
Totta kai Kivi antoi meille taideluomansa.
Jari.
Veijo Meri, Esko Rahikainen, Hannes Sihvo, Teemu Keskisarja jne. eli oikeastaan kaikki, jotka ovat kirjoittaneet Kivestä ihmisenä (ei vain kirjailijana), ovat käsitelleet näitä.
PoistaSeuraavat piirteet korostuvat: Kivi oli tavallisille ihmisille ja erityisesti lapsille ystävällinen ja avuliaskin, juovuspäissään hän oli monesti (yleensä Helsingissä, jossa käymistä jotenkin jännitti) omituinen, äkkipikainenkin ja saattoi ryhtyä jopa väkivaltaiseksi tunnekuohun vallassa.
Kivi ei halunnut olla keskipisteenä seurassa, vaan kiusaantui siitä. Hän ei pitänyt siitä, että ihmisistä puhuttiin pahaa heidän selkänsä takana. Hän ei tahtonut asemaan, jossa olisi ollut toisten yläpuolella. Kivi taisi olla parempi kirjoittaja kuin seuramies.
Maneliuksen kanssa Kivi kävi metsällä, vaikka kulki paljon itsekseen luonnossa ja ilmeisesti myös viihtyi yksin.
Kiven ongelma hänen tavoitteidensa kannalta oli se, ettei hänellä ollut aikanaan hirveästi yhteiskunnallista vaikutusvaltaa / asemaa / rahaa - esim. kosinnat eivät onnistuneet.
Velkojaan Kivi maksoi vähän huononpuoleisesti takaisin, mutta yritti kuitenkin maksaa.
Hän loi ihan päämäärätietoisesti ammattikirjailijan uraa, mutta eleli myös hiukan haavemaailmoissa, kun tuo ura ei näyttänyt vakiinnuttavan mitään. Monet suunnitelmat (kuten pehtooriksi ryhtyminen / lehden perustaminen / teatteriin siirtyminen) olisivat olleet sinänsä ihan järkeviä kulttuurin kannalta, mutta tuskin taloudellisesti, paitsi tietenkin tuo pehtoorinhomma, jos se olisi Kiveltä onnistunut.
Yksi mielenkiintoinen teos - vaikkakaan ei tieteellinen - on Muistoja Aleksis Kivestä, jonka on toimittanut Esko Rahikainen. Siinä aikalaiset kertovat Kivestä ihmisenä. Tietenkään tuollaiset muistelukset eivät ole mitenkään ongelmattomia, mutta kyllä niistä saa sen kuvan millainen Kivi oli joiltakin puolin.
Sinua, Jari, voisi kiinnostaa myös Kalle Achtén psykiatrinen tulkinta Kivestä teoksessa Syksystä jouluun. Aleksis Kivi psykiatrin silmin (1982).
Poista"Tuollainenkin ihminen voi kirjoittaa maailmanluokan romaanin."
Poista"Onpa lohdullista tietää."
"Romaanin ihme tapahtui hänen käsissään, ei olisi uskonut."
Tässä eräitä kokemuksia, joita selvityksistä saattaisi seurata. (En tarkoita ainoastaan Kiveä. Enkä ehkä ollenkaan Kiveä.)
*
On tietysti syytä tiedostaa, milloin kirjailijan persoonaan kohdistuvan uteliaisuuden käyttövoimana on alhaisuus.
Jari.
Nuo mainitsemieni kirjoittajien teokset löytyvät varmasti Vaasan kaupunginkirjastosta, jos sinua kiinnostaa.
PoistaKiitos kommenteistasi Kiveen liittyen, Vesa. Joidenkin mainitsemiesi kirjoittajien teoksia on käynyt käsissäni, ollut hyllyssäni. Se muisti...
VastaaPoistaJari.
Kivi kuoli aivan kersana, 38-vuotiaana. Jos vaikka vertaa siihen marketnäkymään mikä on nyky-Suomessa. Itse olen 67-vuotias. Olen herkistynyt näille marketnäkymille ja joidenkin senioreiden vaivoitteleville ostostaisteluille. Huomaavatko nuoret ne?
PoistaMitä Kivi olisi kirjoittanut minun ikäisenäni?
Emme voi tietää, ehkä emme aavistaakaan. Seitsemän veljestä se ei olisi ollut. Siinä on mukana nuoruuden veikistelevä intomieli. Oman sanataituruuden nautinto.
Olisin suonut Kivelle ankaran, askeettisen vanhuuden. Sen josta louhitaan jylhyyden helmiä.
Jari.
Vesa, vaikka yllä kirjoitat kuten kirjoitat muihin viitaten, edelleen Kiven AUTTAVAT TEOT jäävät salaisuudeksi kirjoittamasi perusteella.
PoistaAuttavat teot ovat aivan konkreettisia tekoja. Niiden sisältö on ilmaistavissa.
Sinä olet voittanut Tanssiva Karhu -palkinnon, ja jos voittaisit Australiassa ja muualla maailmassa erittäin arvostetun Tanssiva Kenguru -palkinnon, tiedän, että esimerkiksi laitoit perheellesi ruokaa, käytännössä. Sitä taakkaa ja iloakin kantaen.
Mistä tiedän, kun en ole ollut paikalla?
Pari vuotta sitten annoit blogissasi lohen valmistamiseen liittyviä niin asiantuntevia neuvoja, että ne vakuuttivat.
Itse olen maininnut huolehtivani eräästä yhdeksänkymppisestä ihmisestä, ja teot ovat tekoja.
Ne myös keskeyttävät sitä, minkä keskeyttämistä en haluaisi.
*
Keskeyttikö jokin auttamisen välttämättömyys Kiven kirjoittamisen työn joskus?
*
Pitääkö meidän tietää jotain Kiven teoista, kun luemme esimerkiksi teosta Seitsemän veljestä. Ei, ei pidä.
Ei se ole välttämätöntä. Uteliaisuutemme kuitenkin herää.
Aika moni kirjailija lienee ärsyyntynyt tästä uteliaisuudesta.
Jari.
Tuossa Muistoja Aleksis Kivestä -teoksessa kuvataan myös näitä Kiven pieniä hyviä tekoja: antoi rahaa hädänalaiselle perheelle, pelasti sisarukset lumihangesta, johon heidän äitinsä oli lapset jättänyt (nälkävuosina), joskin tiedetään Kiven itsensä usein olleen saamapuolella - etenkin Charlotta piti hänestä jatkuvasti huolta ja jo opiskeluaikoina hän oli toisten ruokakomeron varassa usein. Toki Kivi toi särvintä pöytään Fanjunkarsissa metsästämällä. Hän myös hankki aina jotakin pientä emännälleen, vaikka oli itse enimmäkseen se jota autettiin.
PoistaLähetti kirjojaan Nurmijärvelle, jotta niitä myytäisiin hädänalaisten hyväksi...
PoistaKiitos tiedoista, Vesa. Jotenkin huojentaa! Mulla on aina ahdistuksia. Perkeleellisiä.
PoistaMörkö-Jari.
Vanha Kivi on samanlainen kuvitelma kuin vanha Elvis.
PoistaMulle kuitenkin tykky ja täydellinen. Tässä monumentaalisuuden ja jylhyyden kaipuussani.
Jari.
Tarkoitan siis, että jonkun pitäisi kirjoittaa romaani vanhasta Kivestä.
PoistaJari.
Olisiko hän kuiva ja kärttyisä, vai tuvan täyttävä auvoisuudellaan... Muistojensa onnellistama. Puhuu aina enimmäkseen siitä toisesta romaanistaan... Piippu suussa ja rommin maku.
PoistaJari.
Seitsemän veljestä... yhä tulee mieleen, että Kivi siinä omasta lunkin pummin (hä?) asemastaan karnevalisoi ja pelleyttää tavallista kansan ihmistä. Samalla näyttää kansan ihmisen voimaa, sisua. Luultavasti sisua, joka kirjoittajalta puuttuu arkisena, elämällisenä. Kaivattavana.
PoistaKivi varmasti Veljeksiä kirjoittaessaan puhkesi usein nauruun. Siihen sekoittuivat kyyneleet.
Ajatus, että Kivi on arvostelun tuolla puolen on kestämätön.
*
(Miten Kiveen nyt päädyttiinkään.)
Jari.
Otin hyllystäni Seitsemän veljestä ja luin hieman. Heti ilmenee ihmeellinen loistokkuus. Voi varjojen painamia sekoilijoita tai tärkeilijöitä. Meitä, mua.
PoistaToistan samalla viestini:
HYVÄÄ UUTTA VUOTTA.
Jari.
7 veljestä on kieleltään aivan uskomaton suoritus aikansa suomalaisessa kirjallisuudessa.
PoistaHyvää vuoden viimeistä päivää ja tulevaa vuotta 2026!
Poista7 veljestä kielellisenä aikakuplana juuri noin (mistä se kaikki tuli?). Sama homma mm. Danten kanssa. Jumalainen näytelmä/komedia.... Mistä se kaikki 1300(!)-luvulla. Tai Beatles (anteeksi kerettiläinen vertaukseni)-mistä he siihen ponnistivat kesken sen kaiken sen aikaisen musiikillisen konventionalaisuuden keskeltä? Taiteessa tapahtuu toisinaan vain odottamattomia evoluutioloikkia. Kiven 7 oli varmasti yksi sellaisista. Mutta teillä Vesa ja Jari on siitä enemmän omaa tuntemusta. Omakohtaista. Itse haluaisin myös samaistua noihin metsäveljiin, mutta en osaa aivan samalla tavalla. Telkusta tuli muuten teille rakas Havukka-ahon ajattelija, Väänäsen leffa, koin sen hyvin onnistuneena. "Raid", Korpela ja Björkman tekivät hienot roolisuoritukset. Katsokaa jos ette ole nähneet, ja katsokaa ilman ennakko-odotuksia.
VastaaPoistajope
Ja hyvää henkilökohtaisen rauhan uutta vuotta 2026. jope
Poistahttps://areena.yle.fi/1-3978991
PoistaHyvää uutta vuotta ja nimenomaan tuota henkilökohtaisen rauhan vuotta 2026 - muuta rauhaa ei taideta vähään aikaan nähdä ainakaan globaalisti, niin paljon on nyt myllerrystä menossa. Näin yhtenä päivänä vilauksen Havukka-ahon ajattelijasta, mutta täytyy katsoa tuo nyt kokonaan rauhassa kun on vielä lomaa jäljellä.
PoistaErittäin mielenkiintoisia tapahtumia ympäri maailmaa. Iranissa tällä hetkellä erityisesti. Saa nähdä kaatuuko islamistinen hallinto, joka on käytännössä tuhonnut maan monin tavoin vuonna 1979 alkaneella hallintokaudellaan. Monikulttuurinen, suhteellisen liberaali maa, jonka tavoitteena oli olla 6 suurimman maailmanmahdin joukossa 1990-luvulle mennessä, tuli kommunistien ja islamistien litistämäksi - no, kommunistit tapettiin tai karkotettiin vallankumouksen jälkeen ja länsimedia - kummallista kyllä - maalasi tästäkin vallankumouksesta aivan omanlaistaan kuvaa. Kurjuutta vaan on tullut ja ihmisten alistamista. Toivon, että se loppuu, mutta en ole aivan varma, riittääkö tälläkään kertaa kansalaisten voima hallintoa vastaan.
Sellainen kaveri kuin Bijan Rezai Jahromi seuraa youtubessakin kanavallaan päivittäin Iranin tilannetta - hän on iranilainen, joka on asunut miltei koko ikänsä Suomessa ja opiskellut täällä historiaa ja yhteiskuntatieteitä, näin muistelen hänen koulutustaan.
PoistaPitääpä seurata. Osunut pari persialaista myös työntekijäpuolelta kohdalle. Jo sen perusteella sanottava että hienoa porukkaa, aivan oma tapansa olla, oma kulttuuri, oma kieli.
PoistaIranilla oli tosiaan monet palaset kohdallaan 70-luvulla, samalla tapaa maallistunut maa kuin Turkki, mutta niin kävi että uskonnollinen fundamentalismi voitti. Ok, olihan shaahin hallinto eliittihallinto mutta olisiko se voinut kehittyä demokratian suuntaan, ehkä?
Aika pienetkin porukat kykenevät kaappaamaan vallan, jos kaikki onnistuu tai suuri enemmistö katselee sivusta. Tyyppiesimerkki bolsevikkien vallankaappaus vain noin 7 prosentin kannatuksella 1917.
Vaikea uskoa että iranilaisten keskuudessa fundamentalismilla olisi ollut sellaista kannatusta kuin mihin vallansiirto viittasi aikoinaan.
Nyky-Iranissa monet naiset ovat olleet uskomattoman rohkeita mm. kyseenalaistaessaan pukeutumiseen liittyvät pakkomääräykset. Luulisi tämän kaiken olevan lännessä paljon ja jatkuvasti seurattava asia.
jope
Näin vuosi alkoi. Mentiin kunnolla kylmän puolella.
VastaaPoistaTaas harmittavat monet kommenttini yllä. Varmasti aivopierut, jotka voisi pyyhkiä pois sähköiseltä liitutaululta.
*
Kiven kokemukset kiinnostavat omienkin kokemusten perustalta.
Kuten muistanette, olin kiinnostunut dissosiatiivisuuden aspekteista omassa poistamassani blogissa.
Tältä perustalta nousee kysymys Kiven dissosiatiivisuudesta - ja mikäli - sen syistä. Mutta tätä kysymyksenasettelua tuskin pystyy enää ankkuroimaan mihinkään näyttöön.
*
Mulla on kysymyksiä myös erään kuuluisan murhatun elämään liittyen. Mutta taas näyttö...
*
Ei oikein voi käyttää todella eläneiden ihmisten nimiä, jos itsekin tietää, että luo lähinnä fantasiaa omiin tarpeisiinsa.
*
Kirjailijan on luotava hahmoja, jotka lukija alkaa tunnistaa persoonallisuuksina. Autenttisina.
*
Vesa, tekisi mieleni kysyä sinulta, mikä on Alex Matsonin Romaanitaiteen asema kirjallisuustieteessä. Ei ole pakko vastata. Itse sitä luen kaiken aikaa kiinnostuksella, palaan siihen.
*
Mua kiinnosti näytelmän kirjoittaminen Kivestä jossain vaiheessa, lähinnä se. Siinä olisi pitänyt olla jokin sanoisinko raikas näkemys.
Jari.
Mulle hyvä maku on aina ollut ongelma. Kkiinnostaa suunnattomasti se, mikä menee hyvän maun tuolle puolelle. Joskus homman tajuaa, joskus ei.
PoistaSiksi kai katson jatkuvasti mielelläni Yhdysvalloissa tehtyjä pieruvideoita, joissa sosiaalinen ympäristö luulee, että pierut ovat aitoja, vaikka ne tehdään pierulaitteella.
On hauska katsella ihmisten ilmeitä, jotka paljastavat tulkintoja sopivaisuuden rajoista.
Pieru on kieltä, jota koko ihmiskunta heti ymmärtää.
Puhdasta kieltä eikä mitään poliittista paskapuhetta.
Pierun sosiologia oli ja on jopa yhä vakavasti suunnittelemani väitöskirja.
Olen myös aivan vakuuttunut, että Kivi olisi kanssani nauttinut näistä videoista.
Jari.
Jos kirjoittaisin pierun sosiologiasta väitöskirjan, siitä tietysti täytyisi tehdä tutkimussuunnitelma. Kelpaisiko Jyväskylän yliopistolle, mistä aikanaan valmistuin.
PoistaTutkimussuunnitelmassa täytyisi varmaankin olla alustava teoreettinen näkemys, hypoteesit ja tieto siitä miten aineisto kerätään.
Ilman muuta julkisessa tilassa pieraiseminen (katukäytävä, puisto, market, liukuportaat jne.) tai useiden pierujen putkipieru, sarjapieru, on sosiaalisen normin rikkomus, sääntöjen rikkomista, vuorovaikutustapahtumassa sitä ei odoteta. Jossakin tapauksessa sen voi tulkita mielenosoitukseksi. Häpäisykin se on, jos pieraisee toista ihmistä läheltä päin näköä.
Olisi mahtavaa päästä puhumaan pierusta Ylen lähetykseen, vaan unelmaksi jäänee.
No tämä nyt tästä.
Jari.
Seitsemästä veljeksestä puuttuu veljesten pierukilpailu. Kuka olisi voittanut? Vai olisiko asiasta syntynyt erimielisyys, joka olisi johtanut tappeluun.
PoistaEhkä Kivi harkitsi tätä kohtausta, mutta jätti pois.
Jari.
Alex Matsoniin viitataan yhä, kun puhutaan romaanista. Pitäisi kaivaa itsekin kirja uudelleen esille. En muista suoraan sanottuna siitä yhtään mitään. Paitsi sen, että Matson linkitti yhteen taiteellisen muodon ja elämän rakenneperiaatteet - niissä on aina jotain samankaltaista. M:n teos vaikutti isoihin tamperelaisiin kirjailijoihin, kuten Linnaan ja Viitaan. Millainen teos kuvastaisi muodollaan iloista pierua? Pitäisikö teoksen käsitellä avoimesti pierua, vai voisiko pieru olla mukana epäsuorasti? Varmasti silloin täytyisi tasapainon vuoksi mukana olla myös kokemus ummetuksesta.
PoistaKiitos vastauksestasi Matsoniin liittyen. Matson toteaa jossain, että romaanin pitäisi olla koko kirjoittajansa viisauden mittainen. Tulee äkisti mieleen, että yksi ihminen ei tässä katsannossa pysty kirjoittamaan elämässään kovia monia romaanikäsikirjoituksia. Mutta saatan olla väärässä, koska en ole asiantuntija.
PoistaHauska, että en jäänyt pierujutussa yksinpuhujaksi.
Pieru on erittäin kiinnostava asia, kun mieli voittaa tietyn vastustuksen tai ohittamisen halun.
Tieteen täytyisi olla herkkä kaikelle. Tietysti lääketiede on aina ottanut pierun vakavasti tai sen, että pieru ei tule ulos vaikka pitäisi.
Niillä katsomillani pieruvideoilla näkyy se, mitä ihmiseen on kirjoitettu sisään tai ohjelmoitu psykososiaalisessa kontekstissa.
Milloin pieni lapsi oppii ensimmäisen kerran häpeämään pieruaan? Eikö ole niin, että pienen vauvan pierua suorastaan iloitaan. En tiedä, koska en ollut koskaan isä.
Jari.
Seurustelu päättyy pieruun, josta alkaa parisuhde.
PoistaJari.
Pierusta kärsimykseen. On ollut uudenvuodenpuheiden ja lupausten aikaa. - Jokainen on jossakin tilanteessa haasteineen.
VastaaPoistaAjattelin jakaa yhden ajatuksen, jonka on esittänyt Länsi-Australiassa toimiva ajahn (=opettajamunkki tai mestarimunkki) Brahm. Se kuuluu seuraavasti:
"Kärsimys on sen pyytämistä, mitä elämä ei voi sinulle antaa."
Luulen, että tämä on vuonna 2026 usein mielessäni. Toivon, että osaisin sitä kulloisessakin tilanteessa tulkita oikein.
Jari.
Sen verran vielä palaan pieruun (latinaksi flatus), että mitähän ilmaisua Kivi olisi siitä käyttänyt. Mitä tarjoilet Vesa? Vai onko asia jo tiedossa jostain Kiven kirjoitusyhteydestä. Asia vaivaa.
VastaaPoista"Siinä nyt veljekset kävivät prutkusille. Kukin kilvoitellen parastaan, olipa siinä ankara yritys ja pauke ja vinkaisut ---).
Jos ei tiedetä, jotakin tässä voisi tapailla.
Mielelläni lukisin, Vesa, jonkin ehdotuksesi ellei tiede sitten tasan napsauta kauttaisi oikeaa vastausta.
Ei ole tarkoitus sekaantua epähienosti Kiven tekstiin tai valintoihin. Kirjailija aina jättää jotain pois.
Mutta luultavasti Kivellä on ollut tästä maailman tärkeimmästä asiasta jokin sanoitus.
Jari.
https://seitsemanveljesta150.fi/p/donald-wetzel-pieru-eli-tutkielma-kaasunmuodostuksesta/
VastaaPoistaTuossa on, Jari, sulle tutkielma.
Pitäisi lukea Veljekset pierua tarkkaillen, en muista ulkoa. Mutta "haisu" on Kiven mädästä kananmunasta käyttämä ilmaisu.
Kalvea haisu voisi olla henkeään heittävän ihmisparan viimepieraisu.
Tai ytimekkäämmin: Kalvas haisu.
Poista(Pale Fire) jope
PoistaNyt tuli tuosta mieleeni, että Mikko Rimmiseltä taitaa löytyä tämä "kalvas haisu", eli yhdistää sanaleikillään Kiven ja Nobokovin ja ehkä myös Aronpuron - "Kalpea aavistus (verenkierrosta)"!
Poista"Karvas haisu" on Kiven oma ilmaisu. Liittyy nk. munauneen ks. Salin 2011:https://journal.fi/avain/article/view/74850/36409?acceptCookies=1
VastaaPoistaTässä voisi olla vaivihkainen viittaus pieruun, Eeron pahaan hajuun, Veljesten toisesta luvusta, jossa veljekset keskustelevat Juhanin näkemästä (enne)unesta:
VastaaPoistaJUHANI. Kaiketi niin.—Tulivat kärpät, rotat ja hiiret ja kierittelivät ja vierittelivät, kolistelivat ja kalistelivat munia, jotka pian särkyivät, ja siitä pikkuisesta munasta leimahti kovin karvas haisu.
SIMEONI. Huomaa tämä, Eero.
JUHANI. Munat rikottiin ja hirmuinen ääni, kuin monen kosken pauhu, nyt huusi mun korvaani uunin päältä: »kaikki on rikottu, ja se rikkomus oli suuri!» Niin huudettiin, mutta rupesimmepa viimein kuitenkin kokoilemaan ja keittelemään tuota seka-melskaa, ja saimme siitä lopulta sitä niin kutsuttua munakokkoa eli munakokkelia; ja me söimme sitä vallan mieluisasti ja annoimme myöskin naapureillemme.
EERO. Hyvää unta.
JUHANI. Katkeraa, katkeraa: sinä haisit siinä kuin helvetti. Kovin katkeraa unta näin minä sinusta, poika.
EERO. Mutta minä näin sinusta oikein makeata unta; näinpä että aapiskirjan kukko muni sinulle ahkeruutesi ja viisautesi palkinnoksi aika läjän karamellia ja sokerin paloja. Sinä iloitsit kovin, maiskuttelit makeisias; annoitpa vielä minullekin.
JUHANI. Vai annoin sinullekin. Olihan se hyvinkin tehty.
EERO. »Koskas anti pahaa tekee?»
JUHANI. Ei koskaan; liioinkin jos antaisin sinulle vähän kepistä.
EERO. Miksi vaan vähän?
JUHANI. Kitas kiinni, mullikka!
En lukenut vielä tuota vinkkaustasi, Vesa. Vaan kommentoin heti tämän.
PoistaMielikuvituksessani siis kytken pierun veljesten pierukilpailuun. Sekin voisi paljastaa veljesten luonteita, jos se olisi romaanissa.
Kuka ehdotti kilpailua? Miten se käytiin? Kuinka se tuomaroitiin? Kuka voitti? Kuka oli eri mieltä voittamisesta? Kuka suuttui? Kuka suututti? Jäikö pierukilpailusta jokin muisto myöhempiin elämän vuosiin? Muisteltiinko sitä?
Täytyy sanoa, että mulle tämän pierukilpailun poissa oleminen on puute. Jos Kivi sitä tietoisesti harkitsi ja jätti pois, niin se oli virhe. Sittenkin, niin mietin.
Pierukilpailun yhteydessä pierun täytyy olla monipuolisesti ja herkullisesti kuvailtu. On niin monenlaisia pieruja. Ehkä Kivi pohti pierun runoutta. Mutta sensuroi sitten tässä itseään.
Haluaisin jättää tuleville polville mietittäväksi tämän pierukilpailuasian, mutta en tiedä miten se voisi tapahtua.
Jari.
Joku voisi miettiä, kuka olisi aivan ilmeisin veljesten pierukilpailun voittaja...
PoistaJari.
Ahlqvist olisi voinut saada sairauskohtauksen erinomaisesti kuvatusta pierukilpailusta...
PoistaJari.
Vesa, jos tohdit laittaa arvovaltasi peliin niin kirjoita johonkin tärkeään julkaisuun joskus pohdiskelma tuosta pierukilpailusta Seitsemässä veljeksessä. Ei siinä mun nimeäni tarvita. Itse asia on tärkein.
PoistaJari.
Siis mun ymmärrykseni mukaan sotiemme aikana korsuissa käytiin pierukilpailuja. Niiden säännöt eivät ole tiedossani.
PoistaJari.
No niin, taas tapahtui uteliaisuus ja innostuminen kohdallani. Mielikuvitushyväskä. Mutta menköön se menojaan. Emme tiedä mitä emme tiedä. Olkoon se minkä on oltava.
PoistaOn jätettävä silleen se mikä on silleen jätettävä.
Jari.
Lisään vielä, että pierun sosiologia olisi erittäin vakava sosiologinen väitöskirja, jos sen kirjoittaisin. Käyttäisin tutkimusaineistona näitä tehtyjä pieruvideoita. Tekisin ehkä joitakin itsekin, jos löytyisi kuvaaja tiimiin. En tiedä, onko tämä Suomessa kuinka sallittua.
VastaaPoistaYmmärtääkseni Suomesta puuttuu pierutohtori.
Jari.
Nythän Akatemia antoi rahaa Ulosteen politiikkaa käsittelevälle tutkimukselle olikohan pari vuotta sitten. Jos uloste, niin miksi ei pieru? Pieru tulee yleensä ennen ulostetta mutta toki monimuotoisesti ulostamisen välissäkin.
PoistaPierulla täytyy olla jokin elimistöllisyyden ulkopuolinen kiinnostavuus. Se voi ilmaista sellaisia sellaista kuin:
Poista"Pah!"
"Pöh"
"Voi vittu!"
"Haistakaa paska!"
"Sori..."
"Ei vois vähempää kiinnostaa!"
"Pieraisen, siis olen olemassa!"
"Saatanan kusipää!"
"Paskapuhetta!"
"Jännittää tämä tilanne niin, että se pääsi..."
"Kestäthän ensimmäisen, rakkaani? Nyt se tulee..."
"Kuulusteltava, pieraisitteko todella?"
"Se pieraisi työpaikkakokouksessa, mitä se tarkoittaa?"
"Ennen teloitustaan se pieraisi..."
"Oli aikomus teloittaa se heti, mutta kun se pieraisi, sitä kidutettiin ennen sitä, revittiin silmät päästä..."
"Pääsi vahinkopieru, mutta se tulkittiin mielipidepieruksi, vaikka mä olin aivan tavallinen perseennuolija..."
"Se pieru määräsi tulevan kohtaloni... tiedän sen nyt..."
Jari.
Voi epäillä, että Suomessa vuonna 1918 jotkut teloitettavat pieraisivat vasten teloittajia, ja mun luonteenkuvaani kuuluu epäillä, että nimenomaan eräät naistuomitut tekivät sitä.
PoistaNäin vakava asia on pieru, jota kirjallisuustiede tutkimuksissaan ilmeisesti hyljeksii.
Jari.
Historiatiede. Milloin Teemu Keskisarja kirjoittaa suomalaisen pieremisen historian? On siitä dokumentteja?
PoistaJari.
On aika ihmeellistä, että ihmisen suu voi puhua valtavia määriä kieliä. Emme ymmärrä toisiamme tällä planeetalla.
PoistaMutta kun laskeudutaan alaspäin ihmisen kehoa niin löytyy paikka, jonka kieltä kaikki ihmiskunnan jäsenet käsittävät.
Ainakin osatakseen tuomita ja hävetä sitä.
Aina löytyy iso reaktio.
Jari.
On myös armon pieru, levollisuuden pieru, elämän hyväksynnän pieru.
PoistaRaukea, kaiken kattava, planetaarinen pieru.
Terveisiä alieneille -pieru.
Jari.
Tuon pierukisan voisi kirjoittaa aika helposti veljesten Impivaaran joulun painikilpailun pohjalle. Minusta se onnistuisi luontevasti niin. Voisit, Jari, halutessasi koettaa. Ei muuta kuin 6. luku auki ja oikea kohta esille.
VastaaPoistaVoisihan sitä tosiaan omaksi ilokseen yrittää... Luultavasti se tosiaan voisi aiheuttaa iloa. Kummaa tyydytystä. Kaveruutta Kiven kanssa.
Poista(Tiettyjen kokemusten takia koen olevani samis Kiven kanssa, vaan en tietenkään samis sanomisen taitavuudessa. Siinä ällistyttävässä nerokkuudessa mitä Kivi edusti.)
Jari.
Viime yönä luin Charlotta Lönnqvististä (Wikipedia).
PoistaMietin pitkään. Kun en juurikaan nuku yöllä. Käytän yöt asioiden tutkimiseen. Nukun kyllä mitä nukun.
Eräs käsite Kivessä nousee esiin ja sen kirjoitan jälleen kerran isoin kirjaimin ja se on KAMMOTTAVA.
Tätä ei saa käsittää väärin. Kammottava ei tarkoita pahaa eikä psykopaattisuutta.
Se tarkoittaa jotain sellaista, mitä katson naisten olevan herkkiä aistimaan silloin kun se esiintyy miehessä.
Naiset kaipaavat turvallisuutta eivätkä kammottavaa.
Naiset eivät halua kammottavaa puolisokseen.
Köyhyys ei miehessä ole lopullisesti luotaan työntävää, kammottavuus on.
Kiven olemuksessa oli kammottava. Luultavasti Kivi käsitti tämän suurin piirtein oleellisimman itsessään.
Hän tajusi olevansa kammottava. Olevansa kammottavuuden alainen. Vain kammottava luo Kiven olosuhteissa sellaisen romaanin kuin Seitsemän veljestä.
Kammottava totuudellisuuden vaatimus.
Charlotta Lönnqvistillä oli viisaus tajuta tämä Kiven kammottavuus säikkymättä sitä. Armollisesti, tukien.
Jari.
Charlottan ja Kiven suhteesta voidaan tulkita monenlaista. Itse ajattelen, että se ei ollut lihallinen muulla kuin ruokkivalla ja huolehtivalla tavalla. Kivi oli kolmekymppinen, Charlotta viisikymppinen, joskin ilmeisen hyväkuntoinen aikansa naiseksi. Psykologisesti suhteessa oli taatusti monenlaista sävyä. En ajattele, että Kiven olemus olisi ollut aina outo, kammottava tai muuta tällaista, mutta siitä tuli sellainen ajan myötä. Ainakin dokumentit kertovat tästä, mutta toisaalta mielenterveyden ongelmatkin ja mielenterveyden järkkyminenkin on luonnollista, ihmiselle ominaista.
PoistaVesa, mun on hyvin vaikea ilmaista mitä tarkoitan käytännössä käsitteellä kammottava. Tarkoitan sillä jotain hyvin hienovaraista, ei laisinkaan päälle hyökkäävää. Jotain syvähenkistä laatua, joka on joillakin ihmisillä ja joillakin ei.
PoistaJari.
Romaanissani vihjaan Kiven depressioon ja siitä juontavaan psykoottisuuteen - nämä liittyivät monella tapaa psyykkiseen kuormittumiseen ja itsenäisenä kirjailijana toimimisen mahdollisuuksien häviämiseen. Toisaalta mielen murtumisessa oli ruumiillisempiakin sairastumisen pohjia, esimerkiksi toistuvat sairaudet, jopa syfiliksen mahdollisuus - Kivi kävi huorissa ainakin joissakin vaiheissa elämäänsä, näin on päätelty ja todistajien lausunnoista kuultu. Monimutkaisia juttuja. Mitään erityistä metafyysisempää / eksistentiaalista kammottavuutta en Kivessä tajua, ellei ajatella, että se syntyy varattomuudesta, yhteiskunnallisen aseman puutteesta ja mahdottomasta elämäntehtävästä. Kiven "ilosteleva kertomus" paljastaa toki paljon siitä, mitä vaille hän itse elämässään jäi ja kuvastaa ristiriitaa.
PoistaEn luonnollisesti omista Kiveä, joten häntä voidaan todellakin tulkita monella tavalla. Kammottava tuli Kiven elämään hänen viimeisinä vuosinaan. Hän ei ollut kohtalon armoilla kuin ehkä vasta joskus 1870 eteenpäin.
PoistaKun totuudellisuus ylittää tavanomaiset kehykset siitä tulee tässä ilmaisussani kammottavaa.
PoistaSe kamahduttaa.
Jari.
Kun kaikki tehdään totuudellisuuden ehdoilla, se on kammottavaa.
PoistaJari.
Kuka tahansa tietää mistä tänään vuonna 2026 on sopivaa puhua ja millä tavoin. He eivät ole kammottavia.
PoistaJari.
Kammottavaa on sivuilleen katsomattomuus. Nainen ei halua tällaista miestä puolisokseen, vaan ehkä poikkeustapauksessa tahtookin. Silloin on kyse poikkeustapauksesta.
PoistaKivi ei katsonut sivuilleen. Hän oli kammottava.
Jari.
Ok. Kivi jätti paljon ajastaan sanomatta. Korkeintaan vihjasi. Esimerkiksi nälkävuosista on vain pieniä jälkiä. Hän oli teoksissaan sovinnon asialla ehkä siksi ettei itse saavuttanut elämässään sovintoa ja osin siksi että tarvitsi ulkopuolisten kannatusta. Kivellä ei ollut yhteiskunnallista asemaa jossa hän olisi voinut saada tahtomansa naiset. Yritystä oli.
PoistaOrtodoksisuudessa on pyhiä ihmisiä. Pyhäksi julistaminen tapahtuu henkilön kuoleman jälkeen tutkimalla hänen elämäänsä.
PoistaOn esimerkiksi tunnustajia ja marttyyreitä.
Tunnustajat joutuvat kärsimään uskonsa tunnustamisen vuoksi, ja marttyyrit surmataan.
Näissä henkilöissä Pyhä Henki vaikuttaa siten, että se tuntuu lähimmäisistä jotenkin kammottavalta.
Heissä on vaatimus, joka herättää tietyllä tavalla kammottavuutta aikalaisissaan.
He eivät varmista itselleen turvallista tilaa kuten nykyään voisi sanoa.
Kivessä oli jotakin totuudellisuuden kammottavuutta, joka oli kirjallisen tuotannon perusvoima yhtyneenä sanomisen lahjakkuuteen.
Jari.
Vielä kerran pierusta. Voisi lukea Seitsemän veljestä ja merkitä kohdan tekstissä mihin tulisi pieru. Ehkä se tapahtuisi 20-30 kertaa. Vaikea tietää tarkasti ennen lukemista.
VastaaPoistaSyntyisi huipennuspieruja ja sivupieruja. Toteutuisi kaava:
konteksti > tekijä > pieru > reaktiot (halutut, haluamattomat)
Laitan tähän esimerkiksi sivupierusta, se on aiheuttanut lisätekstiä Kiven tekstiin:
AAPO. Mikä on tarkoitukses?
JUHANI. Tehdä lukkarille kiusaa. Ei nyt syödä ennen kuin on nousnut huomispäivä. Vereni kiehuu, pojat, ja Keitulan tuulimyllynä pyörii pääni. Mutta kiusa vasten kiusaa!
AAPO. Sille kiusalle nauraisi ukkomme aivan sulavasti.
JUHANI. Anna hänen nauraa! Minä en syö. - Eero tavailee jo, kas, kas. - Minä en syö.
Päätöstä vahvisti tuima jyrähdys piinapenkkiä vasten.
EERO. Pee niin kuin prutku.
TUOMAS. En minäkään tässä, mutta Sonnimäen nummella tuolla. Siellä istun kohta kanervaisella polstarilla.
JUHANI. Oikein! Siellä kohta pyllyilemme.
EERO. Minä suostun tuumaan, pojat. Hoo niin kuin haisu.
Jari.
Pakko tämä nyt vielä todeta. Jos olisin ollut aikanaan Kiven kaveri ja hän olisi antanut mulle Seitsemän veljeksen käsikirjoituksen luettavaksi, olisin kertonut näkemykseni:'
Poista"Vähemmän viinaa ja enemmän pieruja."
Toki viinalla mutta myös pieruilla on mahdollista kuvata erilaisia eksistentiaalisia tuntoja. Avuttomuutta, hämmennystä, kiukkua, pelkoa jne.
Riittäisiköhän tämä tästä?
Kauniisti pyydettäessä saatan kirjoittaa lisää... Luultavasti en.
Jari.
Sen yhä sanon, että se mitä tarkoitin ei ollut Seitsemän veljeksen karnevalisointia, vaan sellaisia pieremisen kautta tulevia lisäaspekteja, jotka Alex Matson olisi voinut hyväksyä.
PoistaJari.
Tässä keskusteluketjussa nostin esiin pierun eksistentiaalisuuden ja kytkin sen kirjallisuutemme pyhään kirjaan mitä oikeastaan eikä mitenkään olisi sopivaa tehdä eli Aleksis Kiven Seitsemään veljekseen.
VastaaPoistaSitten nousi esiin kammottavuuden teema. Sekä pyhä kammottavuus että maallinen totuudellisuuden kammottavuus.
Yritin sanoittaa, että Aleksis Kivessä perimmäinen selittävä tekijä on kammottavuus, jota hän yritti hallita kykenemättä siihen. Tämän päälle voidaan iskeä kaikkia psykiatrisia leimoja, joiden kuvausvoimaa en kiistä.
Naiset ovat turvallista puolisoa hakiessaan erityisen kykeneviä tajuamaan miehen kammottavuuden. Mainitsin, että kammottavuus ei tarkoita psykopaattisuutta eikä pahuutta. Se tarkoittaa jollekin tavoitteelle kammottavuuteen saakka sitoutumista.
Kammottava ei ole ennustettava. Mikä ei ole ennustettava ei ole rakastettava.
Myös nainen voi olla kammottava. Voisi sanoa niinkin, että Alex Matsonin Romaanitaide edellyttää sitä, että romaanikirjailija on kammottava ihminen. Romaani syntyy kammottavuudesta.
Jotkut romaanikirjailijat kykenevät luomaan vetoavia normaalisuuden kerroksia kammottavuutensa verhoksi. Kivi ei tässä onnistunut. Hän tajusi sen kyllä.
Jari.
Luultavasti annoin täällä kammottavuudelle uutta sisällöllistä määritelmää.
Poista*
Koko ajan täysin arkiset ihmiset tekevät murhia. Jonkin syyn takia. Teot ovat hirvittäviä, mutta teon tekijä ei ole kammottava siten, kuin olen täällä yrittänyt sanoittaa.
*
Yritän erotella hirvittävyyttä ja kammottavuutta.
*
Aleksis Kivi ei ollut hirvittävä ihminen, mutta hän oli kammottava ihminen.
Hän lopulta täysin tunnisti kammottavuutensa, mitään pakoreittiä siitä ei enää ollut.
*
Parhaimman taiteen ydinvoima on sen luojan kammottavuus.
Jari.
Kammottavaa varmasti naisen kannalta oli se, että Kivi oli valinnut ammattikirjailijan tien aikana, jolloin tuollaista ammattia ei oikeastaan edes ollut; tuo valinta vei hänet ulkopuolelle porvarillisen avioliiton, jota Kivi kuitenkin tavoitteli muutamaan otteeseen yrittäessään naida käsityöläis- ja palveluammeteista varakkaaksi nousseiden perheiden tyttäriä (Kivi sai naisten isiltä rukkaset).
PoistaLisäksi Kivi oli ottanut Snellmanin rohkaisemana tavoitteekseen kirjoittaa ensimmäisen suomalaisen taideromaanin - siis sellaisen todella aikaa kestävän teoksen. Nämä kaksi yhteensulaneena tekivät Kivestä taatusti kammottavan siinä mielessä, että häneen ei ollut lähiseuduilla (Suomessa) vertailukohtaa. Muut kirjoittajat harjoittivat yleensä jotain porvarillista ammattia (pappi, opettaja, akateeminen ihminen jne.).
Psykiatriset asiat sikseen. Elämänsä loppupuolella Kivi alkoi tajuta valintansa kammottavuuden - yksinäisyyden, voimien loppumisen, palkinnotta jäämisen. Kirjailijanura maksoi Kivelle henkilökohtaisesti paljon - mitä muuta hän sitten olisi tehnyt, on vaikeampi kysymys. Pehtoorinhaaveita Kivi elätteli toki, kun tajusi, että kiville menee taiteenteko.
Kiven viimeisistä vaiheista on joitakin muistoja säilynyt, siis toisten kertomia. Silloin mielisairaus antaa kammottavuudelle oman leimansa. Kivi on surkea otus ennen kuolemaansa, turha sitä on muuksi muuttaa. Mutta hän oli aivan lyömätön kirjailija, kuten kaikki tiedämme.
Vesa, sanoihisi ei ole mitään lisäämistä. Vahvistat ajatuksiani, kiitos.
Poista*
Ihmiset yleensä todistelevat eri tavoin parvikelpoisuuttaan. He tekevät sen viimeistään ns. tiukassa paikassa.
Sitä ei välttämättä rehellisesti myönnetä.
*
Kuinka monen kirjailijan suuruus on alkanut silloin kun kirjoittaja on peruuttamattomasti tajunnut menettäneensä parvikelpoisuuden?
*
Kivi kaiketi ilakoi parvikelpoisuuden teemalla Seitsemässä veljeksessä. Taustalla tämä avaruuden huuruinen kammottavuuden kysymys.
Jari.
Mielestäni Kiven lopussa toteutuivat jo kauan olleet "sävelaiheet", jos niin voisi sanoa.
PoistaJari.
Sanoisin vielä niin kummasti, että meidän kannaltamme Kivi pelastui avioliitolta. Hänessä oli avioliittoon kelpaamattoman syntymämerkki. Luultavasti hän käsitti tämän aivan lopussaan.
PoistaJari.
Itse näen Kiven teoksille ominaisen "sovituksen" - yleensä lopussa tällainen, tavalla tai toisella, niin runoissa, näytelmissä kuin romaanissa - olevan jonkinlainen horisontti, jonka Kivi kirjoitti teoksiinsa, kun ei elämäänsä sellaista saanut. Itse teoksista löytyy varmasti tämän kammottavan merkkejä, ne voivat ilmetä eri tavoin.
PoistaKivi elätteli vielä 1869-1870 ajatusta, että hänestä tulisi pehtoori. Silloin hän pääsisi veloistaan ja voisi jo hiukan arvokkaasti harmaantuneena etsiä itselleen emännän. Näin ei kävisi. Se oli selvää jo keväällä 1870.
Sanoisin vielä jotain.
PoistaVaikka Kivellä olisivatkin olleet nykypäivän tekniset mahdollisuudet, näen niin, ettei hänestä koskaan olisi tullut jotain änkyrä- tai rappiotubettajaa. Ei lopussakaan.
*
Vähän hävettää, kun lähdin vetämään tätä keskusteluketjua siihen mihin lähdin.
Silti olen huojentunutkin.
Tuo kammottavuus avaa tietynlaisen maiseman...
Oli varmasti Suomen kirjallisuuden onni, etten elänyt Kiven kaverina. Olisin ilman muuta innostanut häntä pierujen suuntaan. Tämä jäi nyt tapahtumatta.
Innostettu ei välttämättä innostu innostamisesta. Mutta olisi voinut olla vaara, että Kivi olisikin innostunut.
Mitä Kiveen tulee, tämä keskusteluketju varmaankin lähestyy loppuaan.
Sori ja apuva.
Jari.
Loppujen lopuksi. Yritin vielä tapailla kammottavuutta tekoälyn (ChatGPT) kanssa.
PoistaTekoäly kertoo mm. intuitiivisista varoituksista:
"Aistimukset kammottavuudesta voivat olla intuitiivisia varoituksia, jotka kertovat, että jokin ei ole kohdallaan..."
Psykopaatithan ovat mestareita hämääjiä tässä. En ole ikinä voinut ajatella Kiveä psykopaattisuuden suunnassa.
*
Totta kai Kiveä pystyi arvioimaan erilaisissa yhteyksissä raha- ja omaisuusmittareilla. Yhteiskunnallisen aseman mittaristolla.
*
Yritin kuitenkin tavoitella kammottavuudella jotain syvähenkistä ominaisuutta, laatua. Tietynlaista kohtaloa.
Kuka haluamalla haluaa olla marttyyri? (Pohdin asiaa ortodoksina, kristittynä.) Tietynlainen kristillinen tinkimättömyys kammottavuuden mitoissa vie joskus siihen.
Kuka haluamalla haluaa olla poikkeuksellisen totuudellinen kirjailija, kammottavan voiman siihen viemä?
En osaa sanoittaa tänään paremmin sitä mitä haluaisin sanoittaa paremmin, joten nyt vaikenen.
Jari.
Vielä yksi. Lueskelen tässä yössä netistä tulostamaani Esko Rahikaisen kirjoitusta Aleksis Kivi ja rakkaus. Toki aikanaan yritin hankkia näytelmää varten kaikenlaista materiaalia.
PoistaMenin täällä kammottavuuden teeman lumoihin...
Kun Rahikainen kirjoittaa Kiven tehneen kohtalokkaan päätöksen, että ei rupeakaan papiksi vaan kirjailijaksi niin esitän väitöksen, että se ei ollut päätös vaan Kiven sisäisten kammottavuuden elementtien väistämätön seuraus.
On siis olemassa tämä kammottavuuden elämänjuoni kaikkien naiskuvioiden olemassa ollessakin. Kiven elämän lopussa tapahtui kammottavuuden elementtien purkaus.
Ja mielestäni rakastumiset ja rakastelut ovat eri asia kuin avioliitto vakavassa mielessä. Siinä todellakin tarvitaan monenlaista vastuullisuutta, taloudellinen vastuu mukaan lukien. Jokapäiväinen arjen huolten kantaminen. Ilmeisesti joillakin naisilla oli matkassa mukana apurealiteettitajuja.
Avioliitto ei olisi poistanut kammottavuuden vaatimuksia, niin ajattelen. Olisi piankin syntynyt ero kaikkine ikävine seurausvaikutuksineen...
Totta kai Kivi kaiken ajaa tajusi mitä on niin sanotusti normaali ja yhteiskunnallisesti kelpoinen, sopeutuva ja suorituskykyinen. Omaisuutta kartuttava.
Jari.
Korjaus: kaiken aikaa ---
PoistaJari.
Vielä toinen.
PoistaChatGPT sai multa kysymyksen, milloin omaa kutsumusta voisi sanoa kammottavaksi?
Vastaus:
Oman kutsumuksen voi kokea kammottavaksi useista syistä:
Sisäinen ristiriita: Jos oma kutsumus tuntuu olevan ristiriidassa henkilökohtaisten arvojen tai elämänhalun kanssa, se voi aiheuttaa pelkoa tai ahdistusta. Esimerkiksi, jos kutsumus vaatii isoja uhrauksia tai kompromisseja, jotka tuntuvat vääriltä.
Pelko epäonnistumisesta: Kun kutsumus sisältää suuria riskejä tai laajoja odotuksia itseltä, voi syntyä pelko epäonnistumisesta, joka tekee siitä kammottavan.
Vaikeudet tai kärsimys: Jos kutsumus vie jatkuvaan fyysiseen tai henkiseen väsymykseen, tai se aiheuttaa kärsimystä joko itselle tai muille, tunne voi muuttua kammottavaksi.
Yhteiskunnallinen stigma: Jos oma kutsumus ei sovi yhteen yhteiskunnan normien tai odotusten kanssa, saatetaan kokea ulkopuolisuutta, mikä voi lisätä kammottavuuden tunnetta.
Sukupolvien välinen perintö: Jos kutsumus liittyy perhesuhteisiin tai sukupolvien odotuksiin, ja se tuntuu masentavalta tai ylivoimaiselta, voi kokea sen kammottavaksi.
Kaiken kaikkiaan, kammottava kutsumus voi olla merkki siitä, että on aika pysähtyä ja miettiä, onko tämä tie oikea itselle ja mitä muutoksia mahdollisesti tarvitaan. Tällaisissa hetkissä voi olla hyödyllistä keskustella tunteistaan luotettavan ystävän tai ammattilaisen kanssa.
*
Tuossa vastauksessa on ainakin jotain tässä Kiven yhteydessäkin huomioitavaa... Kuten tuo yhteiskunnallinen stigma omassa aikakaudessa.
Jari.
Vielä tässä päivässä esitän yhden kysymyksen, Vesa. Ei tarvitse vastata, jollei sulla ole aikaa.
VastaaPoistaMutta millä alueella Kivi maantieteellisesti liikkui tarkkaan ottaen.
Mikä oli kaukaisin paikka missä hän kävi?
Oliko Kivellä kuinka painavia toiveita erilaisista reissuista?
Mihin suuntiin?
Joskus mulla on suuri toive, että Kivi olisi käynyt täällä Vaasassa (silloin Nikolainkaupungissa).
Melkein on tehnyt mieli kuvitella tuo matka...
Jari.
Länsisuunnassa Kivi kävi kauimmillaan Turussa (luultavasti laivalla, saattoi käydä myös maantietä pitkin), ja pohjoiseen mentäessä ainakin Hämeenlinnassa. Itä-kaakko-koillisuunnassa taisi enimmäkseen pyöriä Uudellamaalla tai vähän sen ulkopuolella. Eli ei mitenkään kovin laajalla maantieteellisellä alueella. Suunnitelmia oli ulkomaanmatkaan, jonka yksi Kiven ystävistä olisi kustantanut.
PoistaAsikkalan markkinoita Kivi on kuvannut hyvinkin elävästi - käppäili sinne / hevospelillä kävi varmasti sielläkin.
PoistaSiis tunnetaan Anianpellon markkinoina... https://runosto.net/aleksis-kivi/kanervala/anjanpelto/
PoistaKiitos selvityksestä, Vesa.
PoistaOlisipa nyt tavannut reissuillaan jonkun fröökynän, joka olisi tuonut rikkaisiin naimisiin Nikolainkaupunkiin.
Jari.
Jos tahdot, Jari, tarkkoja tietoja Kiven vaiheista, niin kannattaa lainata Esko Rahikaisen teoksia kirjastosta. Niistä löytyy vaikka mitä juuri elämäkertatietoihin.
PoistaJotain olen lukenut, otan kaikki vinkkisi aina huomioon, Vesa. Sinähän olet monin tavoin ällistyttävä ihminen. Sinustakin pitäisi kirja kirjoittaa. (Jonkun toisen.)
PoistaSanoisin niin, että Kivi oli dissosiatiivinen ihminen. Hänelle ehkä olivat hyvin tuttuja depersonalisaatiokokemukset ja derealisaatiokokemukset.
Hän varmastikin pyrki salaamaan näitä tuntemuksiaan, tiesi etteivät ne olleet yhteisössä vahvaa valuuttaa.
Kiven tuotanto antaisi viitteitä siitä, että hän lähialueellaan imi kuin imupaperi kaiken kokemansa ja näkemänsä.
Hän maadoittui lähialueelleen työstämään tätä materiaalia.
Jo muuttaminen tänne Nikolainkaupunkiin olisi saattanut olla liiallinen kokemus. Kivi olisi mennyt paniikkiin.
*
Dissosioiva ihminen ei ole tilanteesta toiseen liukuva ihminen. Hän ei ole turisti-ihminen.
Dissosioiva ihminen suojelee maadoittumistaan, jos maadoittuminen löytyy tai palautuu.
Seitsemässä veljeksessä kuvattu matka oli Kivelle valtava maailmanmatka.
Dissosiointi ja suuri taiteellinen lahjakkuus eivät ole toisiaan poissulkevia.
*
Maantieteellisesti löytöretkeilijä ei voi olla voimakkaasti dissosioiva ihminen. Jos ajattelemme löytöretkeilyn historiaa.
*
Läsnäolo on dissosioivalle ihmiselle erittäin suuri ongelma.
*
Kiven ongelmatiikan pitäisi haastaa lahjakkuuksia uusien kirjojen kirjoittamiseen. Kaikki kirjoitettu on toki tarpeen, ollut tarpeellista.
Tietynlaisella ihmisyyden matkalla kohti ihmisyyden mahdollisuuksien oivaltamista.
*
Mihin perustan sanojani? Perustan niitä myös omiin kokemuksiini, joita en avaa, koska tietoja käytettäisiin heti minua vastaan.
Jos olen nyt minkään vaivan arvoinen enää...
Joskus muhun käytettiin maalittamiseen vaivaa.
*
Normaalisuus ei tutki vaan ulkoistaa, hyljeksii, iskee mainehaittoja, hohottaa, pelleyttää.
Tekee elävältä kuolleita.
Jari.
Jari.
Normaalisuus tietenkin tarvitaan. Sille on paikkansa.
PoistaAinakin normaalin enemmistön mielestä.
*
Ihmistsunami on normaalin elämän seurausta.
Ei ihmistsunami ole epänormaalia.
*
Ihmistsunami aiheuttaa romaanitsunamin.
On siinä kirjallisuustieteilijöillä tekemistä!
Jari.
Itse luin viikonloppuna Saarikosken päiväkirjoja (vuodet 1972-1975), olen lukenut ennenkin, mutta viihdyttäväähän se aina on, jos myöskin surullista. Oli mm. mieltä että hyviä runoja on kirjoitettu korkeintaan ehkä kymmenen, ja hän itse niistä muutaman. Luki tuona aikana paljon Leinon kirjoja kun teki siitä kirjaa ja hämmästeli Leinon romaanien huonoutta ja myös suurimman osan Leinon runoudesta. Silti arvosti. Kirjassa tuli väistämättä esiin Leino > Saarikoski "jatkumo" (joka ei sitä ollut) mutta myös kolmen linja Kivi > Leino > Saarikoski. Ei niin että "kuin samoja" vaan asemansa ja vaikutuksensa vuoksi. Toki jos laittaa henkilötason, ne joista olette puhuneet, perusfaktat (vaimottomuus/Kivi -viisi vaimoa/S-koski) ja aseman (Saarikosken megajulkisuus sekä "älymystön" että kansan, Hymy-lehden lukijoiden ((minun laps.perheeni)) keskuudessa, niin Kivi ja Saarikoski aikamoiset vastaparit. Mutta suomen kielen uudistavina käyttäjinä molemmat ovat jossakin määrin rinnakkain. Leino kaiketi ei siihen joukkoon kuulunut.
VastaaPoistajope
Näissä on kaikissa tietysti vaarana taiteilijamyytit. Toki viina ja sukupuolitaudit taisivat heidät tappaa. Mutta toisaalta niihin kuoli ihan muitakin jätkiä noina aikoina. Yksinäisen ja syrjäytyneen raksajätkän kammottavuus ja kaikesta sivullisuus on ja oli myös totta. jope
Poista"Yksinäisen ja syrjäytyneen raksajätkän kammottavuus ja kaikesta sivullisuus on ja oli myös totta."
VastaaPoistaKyllä, Jope. Hienosti sanoitettu sinulta!
Jari.
Täällä kuitenkin yritin kytkeä kammottavuutta taiteelliseen tuotteliaisuuteen, ilmaisun pakon selittämiseen.
PoistaSanomisen kohtaloon.
Jari.
Jope, Saarikoski oli yksi niistä kirjailijoista, joiden kautta innostuin kirjallisuudesta ja kirjoittamisesta. Tärkeä hahmo siis. Oliko kuitenkin vain 46 kun kuoli. Vähän vanhempi kuin Kivi, mutta näytti suunnilleen seitsemänkymppiseltä. Viina vei miestä, mielestäni surullisella tavalla, joskaan en tiedä, tappoiko viina luovuuden vai hengen ensin. Saarikosken Tiarnia on mun lemppareita. Sen sijaan en ole kovin syttynyt hänen Leino-kirjastaan. Leinosta on tullut mulle tärkeä ennen kaikkea niiden Loirin laulamien runojen kautta. Kaikki eivät Loirin tulkinnasta tykkää, mutta minusta Leino hehkuu niissä. Tekstit ovat hienoja ja syvällisiä. Sanoisin, että Leinolla on pikemminkin 30 hienoa runoa kuin 10. Yksi kovimmista, vaikka myös paljon sellaista ylituotteliaan kynän tuotosta on mukana.
VastaaPoistaTeoksena Helkavirret on hieno kokonaisuus, vaikka useimmiten on niin että Leinon kokoelmissa on muutama todella hieno runo. Helkavirret ovat harkittuja sommitelmia.
PoistaSaarikoski mullakin ensimmäisiä, taisi olla Asiaa tai ei, joka ei ollut kummoinen, mutta silloin mulle riitti että ihan toisenlainen kuin Alistair McLean. Sitten se Praha- ja Irlanti-proosajutut samaan syssyyn. Ilmeisesti aika länässä ja nopeasti tehdyt. Loirin leinot, ne ekat, kuuluu kesään. Niitä kuunnellaan aina jossakin kohtaa. Ohittamattomathan ne ovat.
PoistaMutta Jari kyllä, Kivi vaikka alussa tunnustusta kult.piir. saikin, on niitä perusjätkiä lähimpänä. Tuolla ne joka aamu seiskalta telineillä kahdenkymmenen pakkasessa.
Mun suuri kirjallinen häpeä on että 7 metsäveljeä ei mulla kanna loppuun saakka. Kieli hervotonta kyllä, mutta muuten en pääse mukaan ja jopa kyllästyn. Vika tässä kylläkin täysin lukijassa, ei tekijässä.
jope
Tumma, Löysäläisen laulu ja Auringonnousu(...?) ainakin S-koski niitä piti korkeassa arvossa. jope
PoistaEhdotan Alex Matsonin Romaanitaiteen lukemista. Toivoisin, että siitä tulisi uudelleenjulkaisu. Se on äärettömän tärkeä teos. Aivan parasta.
PoistaSilti jokaisella on oikeus omaan lukijakokemukseen. Näinhän tämä menee.
En käyttäisi vian määritelmää. Joskus sitten vain syntyy uusi oivallus, jos on syntyäkseen. Ei mitään pakkoa.
Jari.
Jari.
Miten perhana multa tuntuu tulevan tuo Jari kahteen kertaan...
PoistaEi ole tarkoitus!
Tarkoititko Jope tuossa yllä Saarikosken tarkoittaneen, että hyviä runoja on maailmankirjallisuudessa yleensä ottaen kirjoitettu kymmenkunta ja S. niistä pari? Tämä jäi nyt mun ymmärrykseltä hieman auki...
VastaaPoistaJari.
Päiväkirjavihkoon kirjoitti rennolla otteella, tarkoitti siihenastista (n.70-luku) kotimaista tuotantoa. Tietenkin provosi. Haavikosta ei tykännyt mm. eikä Anhavastakaan. jope
PoistaUseissa kohdin, omana pohdintanaan, ja myös parin muun, pohti onko hän sittenkin latentti homo. Vaikea nähdä ns. maineen perusteella, ja sivuseikkahan tuo on, oli miten oli. jope
PoistaOn kivoja heteroita, on vittumaisia heteroita.
PoistaOn kivoja homoja, on vittumaisia homoja.
On kirjallisesti hyviä heteroita, on kirjallisesti huonoja heteroita.
On kirjallisesti hyviä homoja, on kirjallisesti huonoja homoja.
Tässä on mun syvin käsitys asiasta.
*
Mutta pidän sankarina jokaista, joka kirjoittaa 200 liuskaa romaania, vaikka kustannustoimittaja hylkäisi sen kahdessa minuutissa.
*
Pääseekö paras aina valoon, on sekin hyvä kysymys. Vaikka kysymys ehkä tahdotaan kiistää, vähätellä, vaimentaa sillä, että tokihan paras pääsi valoon.
Jari.
Saarikosken parhaita ovat mun mielestä Tiarnia-trilogian lisäksi Mitä tapahtuu todella ja ekat kokoelmat. Tykkään myös proosateoksista, ihan niistä viimeisistä erityisesti, ja draamatkin toimii.
PoistaHenkilönä Saarikoski oli ristiriitainen. Olen kuullut joiltakin aikalaisilta aika ikäviäkin juttuja hänen sikamaisuudestaan. Mutta hän on kirjoittajataituri jo päiväkirjoissaan. Olen tutustunut tuohon kirjoittajapuoleen, en niinkään mittaillut hänen elämäänsä. Se oli kyllä monin tavoin surkeaa räpeltämistä.
Siis jo nuoruuden päiväkirjoissa. Nuo runot, joita S-koski arvostaa Leinon tuotannossa, ovat hienoja: Tumma mahtava, myös Löysäläisen laulu siinä, miten puhuja tunnistaa tilanteensa kaikessa lohduttomuudessaan.
PoistaOlen itse vähäistämisen vaiheessa. Kotini täällä Vaasassa on juuri nyt 51,5 neliötä. Entä jos seuraava ja todennäköisesti on noin 36 neliötä. Ei sinne voi kirjastoa rakentaa!
PoistaVielä kodissani on Eino Leinon runokokoelma Tuoksut vanamon ja varjot veen. On ollut Saarikosken kirjoja, vaan ei yhtään enää. Pidän Leinosta juuri nyt vähäistämisen haasteessa.
On luovuttava, kaverit. On luovuttava. Huh!
Toinen juttu on se, jos pystyy läppärin avulla lukemaan tekstejä. Kirjahyllyihin ei ole juurikaan mahdollisuuksia, jos tilaa on 36 neliötä.
Aivan jokin kiteytetyin mahtuu Ikean hyllyyni ja sen vieressä olevaan kirpputorilta ostamaani hyllyyn. Ajattelin niitä kuljettaa mukanani.
Tahtoisin asua huumaavassa kirjastossa, heti kirja näpeissäni. Mahdotonta. Joitakin runoja olen leikannut johonkin. Hellaakoski jne...
Ymmärrättekö? Ymmärrättekö elämän luonteen ja olemuksen?
Mikä on teidän ratkaisunne, pojat?
Jari.
No niin, niin sanotut tolkun ihmiset eivät tee tällaista sanoitusta. He toimivat kaikessa hiljaisuudessa. Numeroa tekemättä. Osaan antaa sille kaiken aikaa yhä suuremman arvon.
PoistaJari.
Autio talo täynnä pursuilevia kirjojen hyllyjä. Ei ollut voimaa, tarmoa, miehuutta purkamiseen. Jätettiin silleen uskalluksen puutteessa.
PoistaKuka tämän sanoittaisi?
Jari.
Kirjojen keskellä elämisen toiveen ymmärrän hyvin. Niiden kanssa on elämää. Ne ovat välitön portti, milloin mihinkin ja milloin kenenkin luo.
PoistaMutta mitään kirjallisuuskotikirjastoa en ole koonnut itselleni vaikka haluaisi olisi ollut. Monenlaisia vaiheita. Nykyään perustoiveeni hyvästä ajasta sisältää tiedon siitä että on itselle merkityksellistä luettavaa, kirjoja. Ei niin että se olisi jotenkin viisastavaa, "kultturellia", "älyllistä" tms. vaan niin pääsee itsestä pois. Ja paradoksaalisesti se ei ole todellisuuspakoa kuitenkaan vaan kuin päinvastoin, ainakin kun teos on oikea.
jope
Tärkeää: kirjoja, hyviäkään, lukevia ihmisiä en lähtökohtaisesti pidä muita viisaampina tms. Tiedän sen jo itsestäni. Ja muutenkin, ihminen voi olla laajasti lukenut ja sivistynyt, mutta tilannekuvat maailmasta ja jo omasta maastamme voivat olla satusetien- ja tätien tasoa. Tämä on ollut mielestäni aina paradoksi: parhaankaan taiteen kuluttajat ja janoajat voivat ajatuksissaan olla täydellisen arvattavia valmiiden ajatusten pakkotoistajia. Mutta ei ole toisinkaan päin, siis niin että ns. tavallinen kansa tietää...
PoistaHah ha, en tiedä minäkään, tietenkään miten on, eli lainaten, Mitä tapahtuu todella.
(Mutta nyt tästä lepäilemään, raskas työkevät edessä, en tule olemaan millään mukavuusalueella, tein virheen, jonka raskautta nyt makselen sekä henkisesti että fyysisesti.)
jope
Sulla on hyvä asenne, Jope. Oikea asenne.
PoistaMä taas olisin halunnut linnan, jossa olisi ollut useita erilaisia teemakirjastoja. Kun halu on sisäinen... on vaikeaa. Vaikka ympäristö tajuaa tämän asian naurettavuuden ja mahdottomuuden.
36 neliötä tai vähemmän... tiukkaa tekee...
Jari.
36 neliötä yhdelle Jari, ainakin täällä Helsingissä, on paljon. Kyllä sinä Jari sinne hyvin mahdut. Ja kirjojakin. jope
PoistaMulla on työn puolesta paljon kirjoja. Ei kuitenkaan niin paljon kuin voisi olla. Paljon pistän myös pois ja annan pois, koska muuten joka paikka on täynnä. Kun tekee tutkimusta, on tärkeää, että on se tietty tekstikorpus aivan konkreettisesti käsillä, vaikka paljon nykyisin on digitoituakin materiaalia. No, lainaan kirjastoista runsaasti, vaikka ostankin (usein käytettynä, divareista jne.). Pitkään olemme kahden aikuisen ja yhden - kahden lapsen perheenä eläneet n. 50 neliön kämpässä, pienemmässäkin. Kun tuli kolmas lapsi, oli hankittava isompi asunto. Siellä olemme yhä. Mulle ei ole olennaista tavaran hankkiminen. Jos taloudessa on 4-5 ihmistä ja kaksi koiraa, tavaraa on väistämättä ja tilaakin tarvitaan. En pidä näitä asioita kovin olennaisina, mutta onhan se totta, että elämän myötä on tullut enemmän materiaa kuin nuorena omaan elämään lähtiessä oli - ei silloin ollut juuri mitään. Elämä on aina muualla kuin tavaroissa.
PoistaJope, eläkkeellä oleminen on paskaa. Raskas työkevät on omalla tavallaan kadehdittava ilmaisu.
PoistaMietin koko ajan keinoja, joilla vielä voisin olla tarpeellinen.
Eläkkeellä olemisen paskuuden huomaa aika pian sen jälkeen kun on jäänyt eläkkeelle, mikäli ei ole aivan henkilaita.
Mulle tuli valtavia psyykkisiä ja fyysisiä oireita alussa. Olen saanut niistä suurin piirtein kuntoutua.
*
Se, että huolehdin eräästä yhdeksänkymppisestä ihmisestä on tietenkin oma vastuuttava projektini.
Jari.
Vesa, selviytymisesi kirjojen kanssa omassa työssäsi on hyvin kiinnostava aihealue.
PoistaJari.
Työelämä voi olla liian raskasta, varsinkin jos on muuta raskasta samaan aikaan, mutta kyllähän työn tekeminen pitää ihmisen ylipäätään järjissään. Eläkkeellä olo voi sekin olla hyvin raskasta, varsinkin jos työelämä on raskaudestaan huolimatta ollut elämän iso jäsentäjä ja sisältö. Taatusti itselläni olisi sopeutumista, mutta toisaalta kun tykkään puuhailla kaikenlaista, eläkeaikakin kelpaisi. Sitten tulee se iso kysymysmerkki: Mikä on kunto, onko terveys tallella, onko into tallella? Jos niitä ei ole, jos ei ole mitään näkymää tai tarpeellisuuden tuntua, on sekin kova koulu. Olen läheltä katsonut sitäkin, mitä on kun ihminen riisutaan kaikesta voimisesta ja tarpeellisuudesta ja myös terveydestä. Se on elämän kovimpia kouluja. Siinä alkaa odottaa kuolemaa.
PoistaTaiteilijalla ei ole eläkeikää. Tämä koskee sinua, eikä asiasta kannata enempää puhua.
PoistaYliopiston opettajalla, professorilla dosentilla mikä lie, on eläkeikä, ei taiteilijalla.
Taiteilija elää aina luomistoivossa. Hän istuu ikään kuin pilkillä loppuikänsä.
*
Hän on kalassa.
Menee kalaan, eikä laske tunteja.
*
Eläkkeellä työnantaja ei hätyytä pois kalasta.
Jari.
Joo, taiteilija ei jää eläkkeelle elleivät tekemisen into ja sanottava ehdy. Näinkin käy aika monesti. Voi tulla myös sairaus tai muuta vastaavaa. Itse kyllä näen eläkkeen tekemisen aikana, mutta sinne saakka ei voi jäädä odottamaan, koska ikinä ei tiedä mikä tilanne silloin on.
VastaaPoistaOlen huomannut että jotkin kustantamot eivät enää jatka iäkkäiden kirjoittajien teosten julkaisemista. He jäävät pikku hiljaa sivuun. Tähän voi toki olla monia syitä.
PoistaSitä kustannuspolitiikkaa ihmettelen koska olen käsityksessä että iäkkäät lukevat selvästi eniten kirjoja. Kun selaa netissä kustantamojen kevät/syyskatalogeja niin kyllä se nuoruus näkyy julkaisussa, myös sukupuolijakauma joka on täysin selvästi naisvoittoinen ollut jo pitkään.
PoistaJohtuuko se sitten sellaisesta kohderyhmäajattelusta että lukijakunta on pääasiassa naisia? No, ehkä he vain kirjoittavat paremmin? Onneksi on paljon pienkustantamojakin. Olen huomannut, usein sohvalla jälkikäteen, että omaan kassiin kirjastoista tarttuu usein varsinkin niiden teoksia. Turha tästä on mun mitään vastakkainasettulua tehdä, kun vaihtoehtoja ja marginaalejakin on tarjolla. Mutta kyllä riskitasoa saisi nostaa suurkustantamoissakin, toki kaupallista toimintaahan se on. Tarkoitan siis myös laadukkaaksi tarkoitettua kaunokirjallisuutta. Omaa samaistuspintaa useimpiin viimeaikaisiin aiheisiin on ollut vaikea löytää. Ja jos ja kun ei jokin keskiluokkainen pääkaupunkiseutulainen parisuhdeaihe lähde, niin sitten kielellä kunnolla kaikki irti (ilman velikerhoa todettava, että olihan esim. Alexis juuri sellainen). jope
(Vaihtoehdoista esim. tännekin kirjoittaneen Sami Liuhdon laajempaa prosaa olen mm. odotellut, Sotaanlähdön voi kyllä lukea uudestaankin. jope)
PoistaHyviä havaintoja, jope! Kirjoitin itse juuri Oppian-kustantamon julkaisemasta teoksesta eli Mika Terhon Hellät elätit -romaanista arvion Kiiltomatoon - kritiikki ei vielä ilmestynyt, mutta varmaan aivan lähiaikoina. Luulen, että pitäisit teoksesta. Kannattaa ottaa lukuun - siinäkin mainitaan Sami Liuhto yhtenä esilukijana. Olen tykännyt kovasti Samin teoksista - häneltähän ilmestyi romaani nimeltä AMOK (ntamo) vuonna 2024, näin muistelen. En ole sitä vielä lukenut.
PoistaTuli mieleen, että toki meillä on sellaisia laadukkaita "veteraanikirjoittajia" kuin Saisio tai Tuuri, jotka julkaisevat omissa genreissään jatkuvasti erittäin laadukkaita teoksia mutta on monia kirjoittajia, jotka ovat häipyneet katalogeista - syitä voi vain arvata. Osin ne varmaan liittyvät siihen, että "aika on ajanut ohi", joskus luultavasti aivan aidostikin näin - ikävä kyllä samaan aikaan hyvin samankaltaista aikalaiskirjallisuutta tulee todella paljon, ja joskus toivoisi, että tilaa olisi suuremmalle moniäänisyydelle. Pienet kustantamot voivat pelastaa tilanteen.
PoistaTuurilta on tullut viimeisin kaunokirjallinen teos 2023 - olenkin vähän ihmetellyt, olisiko saanut kyllikseen kirjoittamisesta. Ehkä tänä vuonna saadaan lisää...
PoistaTsekkaanpa tuon Terhon itse lukien, tackar.
PoistaAmokin olen nähnyt netissä, "kokeellinen" on. Sitä edeltäneen teoksen jota SL nimitti pellisromaaniksi luin (vai oliko se Pellisen romaani?). Tuollaista on mukavaa lukea välillä, tietävät tekijät itsekin että jäävät marginaaliin. Kokon Helsinginkatu on tilauksessa myös.
Aiemminkin ollut puhe, mutta Röyhkähän kuuluu myös niihin joita ei enää julkaista. "Kirjallisten piirien" suosikkikikaan se ei ole ollut, tiedän, mutta sillä omintakainen suoran kertova tyyli jollaisesta olen myös pitänyt vaikkei mitään avantgardea ole ollutkaan. Mutta miten vaan, hyvä kirjallinen alue on mahdollisimman monipuolinen. jope
Täytyypä ottaa Röyhkäkin lukuun. Olen lueskellut hänen facepostauksiaan aika ajoin ja seurannut myös uuden teoksen tarinaa.
PoistaTilasin just Samilta Amokin. Menee heti lukuun, kun kolahtaa luukkuun.
VastaaPoistaItse just sen Terhon, tosin kirjastosta. Pieniltä olen kyllä toisinaan ostanutkin, ja sieltä jos mistä se on hyvä. jope
PoistaOstin Karrilta Helsinginkadun. Niin kirjailija saa saman tuoton kuin 10 kirjasta, jotka ostettaisiin kustantajalta.
PoistaElämänkaari ja romaanitaide olisi sekin esseen aihe, vähintään.
VastaaPoistaAlex Matsonia nyt tuon tässä esiin, koska kyllä hän erittäin vaativasti määrittelee romaanin muodon.
Vaikka on nuori ja hyvin lahjakas, ei voi tavoittaa kaikkea mitä kuuluu seniori-ikään.
Eikä ole yleisneroja, kaiken kokemuksen asiantuntijoita.
Romaani paljastaa erilaisia elämän muotoja. Ihmisillä täytyisi myös säilyä kyky lukea nimenomaan romaaneja.
Meillähän jännäri tai dekkari on usein päällimmäistä, enkä kiellä näiden genrejen sanomisen mahdollisuuksia.
Kustantamoiden sivistyksellinen tehtävä on julkaista hyviä romaaneja. Tämä selviää käsikirjoituksen sisällöstä eikä kirjoittajan valokuvasta.
On mahdollista, että jotkut varhain aloittavista jossain vaiheessa juuttuvat ilmaisuunsa. Pysyvät mukavuusalueillaan siinä minkä taitavat, mutta lukeva yleisö ei enää koe uudistumista.
Jostain näkökulmasta katsoen romaanin aiheuttaa aina järkytyksen. On sekin mahdollista, että aikakausi alkaa piilottaa järkytyksiä.
Huumorikin on keino järkyttää, ja melkoisen hyvä onkin.
*
Kivi on esimerkki siitä, miten pannaan kaikki peliin, koska kaikki on peliin pantava.
Se oli kammottavaa se.
*
Jotkut kokevat pystyvänsä panemaan kaiken peliin vasta eläkeiässä. Tulee se säännöllinen raha kuukausittain tilille, vaikka ei suuri olisikaan.
Ja jotkut ovat kypsiä vasta myöhään romaanin työlle.
On ehkä aikaisemmin elämän kuohussa syntynyt kehnoa jälkeä, jonka itsekin käsittää.
*
Kustannuspolitiikan pitäisi olla tieteen tekijöille selkeästi tiedostettu tutkimuskohde.
Jari.
Kun on eläkkeellä, ei pitäisi torjua päähän humahtavaa ajatusta, että nyt ryhdyn kirjoittamaan romaania. Etten enää ole sen neuroottisuuden vangitsema, joka aikaisemmin häiritsi ajattelua ja rauhaantumista kirjoitustyön tekemiseen.
PoistaTämä ei sovi kaikkiin. Jotkut pystyvät hyvään tuotteliaisuuteen pitkin ikäänsä.
Jari.
Toki eläkkeellä voi kasvaa myös syvenevään tiedostettuun hiljaisuuteen. Tutkia vaikka buddhlaisuutta ja askeettista kristillisyyttä. Tällainen hiljaisuus ei ole luovuttamista.
PoistaJari.
Pian eläkkeelle jäävän marketin kassan 500-sivuinen romaani on heti kiinnostava, jos se vain on taidokkaasti kirjoitettu.
PoistaSiinä olisi mukana työn ja työyhteisön kuvausta ja muuta.
Jari.
Nuo kaikki mainitsemasi jutut ovat erittäin tärkeitä eläkeiässäkin. Tiedostettu hiljaisuus, askeettisuus, elämän suunnan tarkastelu.
PoistaSiskoni, joka on työssä saattohoidossa, sanoi mielestäni osuvasti, että monilla on sellainen harhakuva, että ihminen voi muuttaa elämänsä suunnan aivan viime hetkillä. Joskus näin käy, mutta pääosin ihmiset kuolevat ja kohtaavat viimeiset hetkensä siten kuin ovat eläneet.
Mistä hyvänsä taustasta tulevan ihmisen romaani on kiinnostava, jos se on kirjoitettu hyvin. Myös sisältö voi olla mitä hyvänsä, jos kieli toimii.
VastaaPoistaMutta tosiaan - nykyaikainen työläisromaani on melko lailla harvinaisuus. Sellaisen voisi kirjoittaa vaikkapa kaupan kassan näkökulmasta.
PoistaKuviteltava romaanin hyvin pitkä jakso (5-10 sivua) jossa kassan liukuhihnalla virtaa koko kaupan elintarvikemassa, kaikki se aine, sadat tuotteet ja ja valikoimat peruselintarvikkeista ja vessapaperista alkaen joita jokaisen on myönnyttävä syömään ja käyttämään koska ihmisiä olemme ja ainetta ja jokaisen on sen edessä nöyrryttävä. Emme pääse lihaamme täällä pakoon.
PoistaEi siis minään "kaupallisuuden" kritiikkinä vaan kuin säälinä. Ja jos kassan ääressä vaikka eläkeläismies, jonka pakko ruokaa ja lämmikettä itse saadakseen on tehtävä työtä pienen eläkkeen vuoksi, siinähän kasassa jo materialistis-naturalistisen romaanin peruskuva.
Mietin tätä usein cittarin kassajonossa. Kaikilla on rahansa. Jollakin enemmän, jollakin vähemmän, mutta kaikki samassa tilanteessa ja sitten se liukuhihnojen virta. Ja kuinka usein kassalla on selvästi vanha ihminen.
Säälihän siinä tulee, ihmiskuntaa.
jope
Totta joka sana, Jope ja hienosti nähty. Mä olen oikein herkistynyt tarkkailemaan vanhoja ihmisiä marketeissa. Joskus tekisi mieli parahtaa ääneen ja repäistä ihokkaansa. Äskenkin kun kävin ostamassa piirakkapohjan ja hieman muuta Prismasta. Meinaan tehdä suolaisen piirakan illan kuluessa.
PoistaJari.
Kumpi Simone se nyt oli (V vai W): Käyt työssä saadaksesi leipää ja syöt leipää jaksaaksesi käydä työssä.
PoistaNo, työväenluokka oli silloin totta, mutta on kyllä uudestaan.
Yhteiskunnallisesti kyllä eniten huolettaa kuinka nuorilta aikuisilta lähtevät kaikki hyvienkin opiskelujen avulla hankitut työmahdollisuudet alta. AI, digitalisaatio, robotisaatio, työn siirtyminen täältä pois.
Karmea tilanne jo nyt monille. Omanikin aika pihalla että mitä kannattaisi tehdä. Lähtikin nyt eräänlaiseen nuorisovaihtoon eilen Portugaliin, pelaa aikaa.
jope
Jari, jos tahdot todella herkullisen piirakan, jota voit syödä useamman päivän, niin tässä olisi hyvä resepti: https://www.kinuskikissa.fi/lohipiirakka - tuon voi tehdä niin että ostaa kylmäsavulohta 150 grammaa, sekin on erittäin hyvä jo niin ellei tahdo ostaa 250 g. Yleensä sitä lohta myydään 150 gramman paketissa ja maksaa noin 5 e. Koko piirakan hinta on varmasti 12 euron tietämissä, mutta jos siitä syö 4 kertaa, niin ei se paljon ole noin juhlavasta sapuskasta.
PoistaKiitos vinkistäsi, Vesa. Tulostan sen paperille.
PoistaJari.
Jos ostat sellaisen perunamuussijauhepaketin, niin siinä on 4 pussia, joista yhden voit käyttää tällaisen piirakan pohjaan. Prismasta löytyy, Lidlissä selviät vielä vähemmällä rahalla.
PoistaOn vaikeaa nuorilla. Tietyillä aloilla riittää työtä, mutta monelta alueelta sulaa työt alta pois. Ei ole helppoa tietä, jos miettii varsinkin pidempää työuraa.
PoistaTuosta esiin nostamastasi sairauden uhasta... eläkkeellä saa varautua siihen, että yhtaikaa sekä sairastaa että kirjoittaa.
VastaaPoistaEläkkeelle siirtymisen vaihe ja eläkeläisyyden alku saattavat olla joillekin hyvin kriittistä aikaa. Jotain ilmenee ellei ole aikaisemmin ilmennyt.
Verenpainetauti, diabetes, voimakkaita nivelvaivoja jne. Jotakin.
*
Sisarellesi arvostavat terveiset täältä Vaasasta.
Jari.
Pitääpä kertoa terveiset. Ilman sairauksia harva selviää. Itse olen iloinen, että vielä ei ole lääkitystä mihinkään. Suvussa on kuitenkin sellaisia alttiuksia, että saa olla tarkkana, ellei halua verenpainetautia ja vastaavia.
PoistaSiellä saattohoidossakin henkilökunta luultavasti kohtaa kaikkia niitä todellisuuden aspekteja, joita Katja Myllyviita sanoittaa teoksessaan Sairas perhe (Kun vanhempi ei kasva aikuiseksi). Eri tavoin.
PoistaTäytyy sanoa, että Myllyviidan kirjasta nousee esiin hyvin monen romaanin alkuasetelmia!
Nimitän Myllyviidan kirjaa ankkurikirjaksi. Ihmisellä täytyisi olla tarpeidensa mukaisesti ankkurikirjoja hyllyssään. Nimenomaan paperikirjoina.
Sitten ei välttämättä tarvitse muille kertoa, mitkä on oman ankkurikirjaston (-hyllyn) sisältö.
Joidenkin kirjojen hankkiminen mainitsemassani merkityksessä aiheuttaa väistämättä sisäisiä syytöksiä, joita täytyy käsitellä pikku hiljaa (vuosiakin, pitkään).
Jari.
Selailin tietoja Myllyviidan teoksesta. Hyvin tunnistan ilmiön. Tärkeä kirja!
VastaaPoistaUsein koko perhe saa kärsiä, kun on vanhempi, jota toisen vanhemman täytyy varjella ja jonka kiukuttelua ja lapsellista käyttäytymistä täytyy selitellä ja tukea jopa niin että lapset, jotka tajuavat vanhempansa tilanteen, joutuvat alistumaan sen mielivallalle. Tiedän miehiä, jotka ovat kuin pikkupoikia. He eivät ikinä ole vastuussa mistään, vaikka olisivat itse aiheuttaneet konfliktin. Vaimo saattaa puolustaa miestä vaikka omia lapsiaan vastaan, koska ei voi ottaa sitä riskiä, että ukko kiukuttelee ja mököttää ja kostaa asian seuraavat kaksi viikkoa.
PoistaTuon allekirjoitan täysin, miehen tulee kasvaa aikuiseksi suhteessa elämänkumppaniin, omaan työhönsäkin, ja varsinkin omiin lapsiinsa. Vastuu täytyy ottaa muuten kaikki on arvaamatonta ja tuuliajoa.
PoistaMutta yhdessä asiassa kapinoin niin kauan kuin jaksan. Se on sellainen jonkinlaisen henkisesti kuohitun arvattavan ihannevävyn rooli, jota kyllä miehille tuputetaan. Pitäisi olla kaikin puolin vastuullinen (ajatella kaikesta kuin hesarin harmaaohimoinen pääkirjoitus), turvallinen (innostua korkeintaan sellaisista kaikille ymmärrettävistä mieslajeista kuin urheilu ja moottorit ja manserock jne.) ja ehdottomasti "aikuinen", eli tässä tapauksessa vetää sellaista kaikessa tunteensa hallitsevan, jurohkon ja aina seesteisen ja aina rauhallisen miehen osaa.
Sellaiselle miehelle, onhan tuollainen sisäsiisti siinä sohvallaan (jossa kyllä minäkin paljon...), on kyllä kysyntää. Ja ymmärrän hyvin. Helppo ja kätevä.
Mutta pääsette kiinni. Mies voi olla aikuinen ja vastuullinen myös toisella tavalla. Itse luulen ainakin että olenkin, vaikka aika perusjätkä olen enkä muuta luule tai esitä. Mutta sellainen nuoren miehen into ja jopa lapsellinenkin meno on hyvä säilyttää jos niin itse kokee ja jos se ei sitten ole mikään rooli, pakko olla nuorempi kuin mitä on jne.
jope
Niin on. Ehdotan, että lukisit sen, ehdottaisin jopa, että ostaisit sen. Luultavasti luovuusmyllyssäsi alkaisi muhia jotain...
PoistaJäljellä olevan hyllyni tärkeimpiin teoksiin Myllyviidan lisäksi kuuluu Aud Dalseggin & Inger Weschen Vapaaksi psykopaatin otteesta (Basam Books, 2010).
Tietokirjat kertovat elämästä sellaisena kuin se on. Toisin sanoen kyllähän ne siinä yhtyvät romaanin tavoitteisiin matsonilaisittain.
- Romaani ei saa olla mitätön, sanoo AM.
(Tässä tosiolevaisuuden ilmaisussaan.)
*
Uskonnoissa on vaarallisia elementtejä. On hyvää, mutta olisi tiedostettava se mikä ei toimi.
Varmastikin elän loppuelämäni ristiriitaisessa suhteessa sekä kristinuskoon että buddhalaisuuteen.
Jossakin näyssä olisin voinut olla ortodoksinen munkki tai buddhalainen munkki, jos olisin asian tajunnut nuoruudessani, missä asia ei ollut lainkaan läheinen.
Sitten taas syntyy singahtaminen etäisyyteen tutkimaan elämän tieteellistä tietoa tai romaanien paljastuksia (vähäisessä lukemisessani).
*
Viime yönä pohdin Kullervon tarinaa, jonka luin muutamaan kertaan Kalevalasta, nyt kun siitä on elokuvakin syntynyt. Onhan se melkoinen juttu sekin. En tiedä sitten, miten leffassa on Kullervon sielua kyetty avaamaan. Se nähdään sitten. Se kuvallinen ilmaisu.
*
Olen kuljettanut täällä mukana kammottavuuden teemaa.
On erilaisia kammottavuuksia.
Uskonnoissa on mukana elämälle vierauden kammottavuutta.
Jari.
Oikeastaan miehen kannattaa (jos itse haluaa) kieltäytyä kaikista valmiista rooleista paitsi vakavasta yrityksestä olla mahdollisimman hyvä isä ja aviomies.
PoistaItse jaksan innostuksilla, huumorilla ja joskus mustallakin huumorilla ja harvoin ne natsaavat ikäiseni miehen seesteiseen lehmänhermoiseen peruskuvaan.
jope
Myllyviidan aineisto on järisyttävä. Hän käsittelee sitä erinomaisen taitavasti. Se on kyllä paljolti häiritsevää tietoa niille, joille se ei ole omakohtaista.
PoistaJari.
Joo, ei vapaa ihminen tarvitse valmiiksi käsikirjoitettuja rooleja tärkeimmissä suhteissaan, ei myöskään mies. Hän on mitä on, mutta perheessä elettäessä täytyy kyetä ajattelemaan toisia ja tehdä toisille hyvää. Tällöin oma itse täytyy pistää usein sivuun sellaisena tyyppinä, jonka tarpeiden tulisi ikään kuin ansaita olla etusijalla. Toisaalta omaa persoonaa ei pidä hylätä, koska silloin ajautuu teennäisiin rooleihin ja se on tuhon tie.
PoistaSekä kristinusko että buddhalaisuus kieltävät pitkälti isoin kirjaimin kirjoitettuna VAARALLISEN IHMISEN TEEMAN.
PoistaTeet syntiä tai aiheutat itsellesi huonoa karmaa, jos alat tunnistaa vaarallista ihmisyyttä. Varsinkin, jos tunnistat sitä hyvin lähellä, omassa perheessäsi.
Jari.
Vesa, lähestyy se 200 kommentin raja. Sun pitäisi kirjoittaa kohta uusi pääkirjoitus, että pääsemme sen alle taas kirjoittamaan ihan mistä tahansa.
VastaaPoistaJari.
Täytyy tehdä näin!
Poista