Venezuela oli suhteellisen vauras maa aina 1900-luvun loppupuolelle, kunnes sosialistiset johtajat korruptoivat systeemin ja tuhosivat kansalaisten elämänmahdollisuudet.
Mielenkiintoinen haastattelu, jossa venezuelalainen ekonomi, kirjoittaja ja aktivisti Daniel Di Martino on Triggonometryn vieraana. Kannattaa katsoa, jos tahtoo tietää maan taustoja. Podcastin toisen juontajan suku on Venezuelasta kotoisin, ja hänkin heittää mukaan sukunsa kokemuksia.
Aikanaan kirjoitin jossain (ortodoksisessa julkaisussa kai) ahmintakulttuurista ja askeettisesta kulttuurista.
VastaaPoistaOn selvä, että Pekka Kuusi teoksessaan Tämä ihmisen maailma (1982) kammoksui ahmintaa.
Ahmintakulttuuri ja askeettinen kulttuuri ovat tietynlaisia tyyppejä, joita vasten todellisuutta voisi tutkailla.
Me elämme ahmintakulttuurin epätoivossa.
Jos olen oikein ymmärtänyt Venezuelan todellisuuden niin alueen maaperä on monipuolisesti erittäin rikas, kiinnostusta herättävä.
En tunne yhtään Venezuelan poliittista historiaa, en maan sosiologista rakentumista. Täytyy selvitellä.
Mutta maailmassa on käynnissä kilpajuoksu resursseihin. Ei ole tapahtumassa Kuusen tavoittelema herääminen, havahtuminen.
Jos herää, on kestettävä kammottavuutta.
Kammottava viisastuminen...
Jari.
Taas kysymys tekoälylle (ChatGPT):
VastaaPoistaMitkä ovat Venezuelan maaperän rikkaudet?
Venezuelan maaperä on erittäin rikas luonnonvaroista. Suurimmat ja tunnetuimmat rikkaudet ovat:
Öljy: Venezuela on yksi maailman suurimmista öljyvaroista omaavista maista, ja sen suurin osa sijaitsee Orinocon öljykentällä. Maa on ollut riippuvainen öljytuloista taloudessaan.
Luonnonkaasut: Venezuelalla on myös merkittäviä luonnon kaasun varantoja, jotka ovat tärkeitä sekä energialähteenä että teollisuudessa.
Mineraalit: Venezuelaan liittyy useita mineraalivaroja, kuten kultaa, timantteja, bauksiittia ja rautaa. Erityisesti kultaa on louhittu maan eri osissa.
Vesivarat: Venezuela on rikkaita vesivaroja, joilla on suuri merkitys maan hydrologiselle tasapainolle ja maataloudelle.
Maanviljelysmaata: Maassa on myös hedelmällisiä maa-alueita, jotka mahdollistavat erilaisia viljelykasveja, vaikka maan maataloustuotanto on viime vuosina vähentynyt.
Nämä luonnonvarat ovat olleet merkittäviä Venezuelan taloudelle, mutta niiden hallinta ja hyödyntäminen ovat myös aiheuttaneet monia sosiaalisia ja poliittisia haasteita.
*
Jos noin on, niin on. Kaiken aikaa on kysymyksessä matsonilaisittain tapahtumisen suuri muoto, jota romaanin pitäisi kyetä sanoittamaan.
Jos uskaltaa, jos on taitoa, jos on sanomisen rauhaantumista.
*
En ota kantaa Venezuelan poliittiseen historiaan ja kaikenlaiseen tapahtumien kulkuun, mitä en vielä tunne.
Jari.
Venezuela oli vielä 1900-luvun jälkeen maailman varakkaimpien maiden joukossa. Sinne muutettiin Euroopasta, mm. Espanjasta ja Italiasta. Tuon haastateltavan ekonomin mukaan venezuelalaiset olivat rikkaampia kuin espanjalaiset vielä 1990-luvulla. Sosialistijohtajat sosialisoivat yksityisomaisuuden valtiolle eli itselleen. Valtio ei osannut tehdä bisnestä. Koko systeemi on käytännössä korruptoitunut. Venezuela on Iranin (ja sen proxien), Venäjän ja Kiinan liittolainen nimenomaan USA-vastaisessa mielessä. Huumekauppa ja rikollisuus rehottavat, osin hallinnon suomin vapauksin.
PoistaSiis yksityisomaisuudella tarkoitan kiinteistöjä, liiketoimia jne. Tuosta on videolla ihan oma katkelmansa.
PoistaMitenkä sen sanoisi... kun äkisti hieman tutkii lisää netin kautta....
PoistaLuonnonrikkauksien päälle alkaa rakentua murheellinen yhteiskunnallinen ja poliittinen kuva.
Jonkinlainen kaoottisuuden vaikutelma.
*
Mutta en ota kantaa oikeastaan mihinkään. Paitsi että ne luonnonrikkaudet siellä todistetusti ovat ja on kyse niiden omistamisesta noin syvimmiltään.
Kun on ihmistsunami ja planeetan bensatankki tyhjenee...
Jari.
Worldometerin mukaan tänään 7.1.26 äsken katsomani mukaan maapallon väkiluku on näin vuoden alkupäivinä kasvanut 1,3 miljoonalla ihmisellä. Kasvaa joka sekunti lisää, ei vähene. Kaikista näistä tulee autokuskeja. Se on romaanin muotoon kuuluva asia.
PoistaJa Venezuelan kultaa tarvitaan vihkisormuksiin.
Jari.
Nykynäkemys on, että ihmiskunta kasvaa vain joissakin osissa globaalia etelää, ja niinhän se on, ellei etelän ihmisten muuttoa pohjoiselle puoliskolle lasketa. Mutta kasvu on silti trendi ainakin tämän vuosisadan loppuun. Silloin käydään varmasti jossakin 10 miljardissa, voi olla että luku on isompikin. Pidemmän ajan ennuste kertoo, että väkimäärä alkaa hiipua. Saa nähdä. Kova paine tästä kaikesta syntyy elonkehälle.
PoistaPlanetaarista politiikkaa tehdään ahmintakulttuurin muodossa.
PoistaMutta en jaksa tästä enempää, koska olen niin masennukseen taipuvainen ihminen.
Täytyy vain elää omassa kuplassaan.
Eilen paistoin piirakan ja siitä tuli kohtuullisen hyvä. Vesan vinkkaaman reseptin noudattaminen odottaa toteuttamistaan.
Murehtikoon puuhevonen, sillä on suurempi pää.
*
En osaa liittoutua oikein minkään vallan kanssa. En ryhtyä sitä ylistäväksi sanoittajaksi.
*
Summaten: planeetta ei kestä ihmistä, jolle tulee kohta loppu.
*
Antennipäiset alienit tarkkailevat jossain loppuamme, tehden siitä heille tarpeellisia johtopäätöksiä.
Jari.
Kansainvaellukset tarkoittavat erilaisia ryntäilyjä sinne sun tänne. Kai Keskisarja on tästä täryyttänyt.
PoistaJari.
Väestönkasvulle ei voi mitään, hyvin vähän voi edes Suomen ongelmille, jotka realisoituvat jo nyt ja sama meininki jatkuu. Tietenkään en toivoisi, että Suomi jossa kuolen on aivan kuralla.
PoistaAinoa mille voi tehdä edes jotakin on oma elämä ja sen vaikutuspiiri. Siihen on panostettava, sen kautta voi saada aikaan muutosta / hyvää, jos niin valitsee, ainakin on mahdollisuus.
On vastustettava sellaisia voimia, jotka repivät minua/sinua pois realiteettitajusta. Ei pidä aplodeerata vieraannuttajille!
PoistaJari.
Kaikkein eniten itsessä on suojeltava ja varjeltava kykyä nähdä läpi.
PoistaJari.
Meidän kykyämme nähdä läpi on yritetty kaikin tavoin manipuloida, vahingoittaa, hoopouttaa, vähäistää, mitätöidä.
PoistaEi suinkaan vahvistaa ja antaa sille tunnustusta.
*
Esimerkiksi autioiden talojen runojen täytyisi olla aivan ehdotonta läpi näkemistä. Roolimallia läpi näkemiseen.
*
Tietysti myös se exhumaation kenttä, josta oli puhetta.
Jari.
Paljon auttaa, kun ei lähde ottamaan selvää jokaisesta nykyajan ilmiöstä vaan tekee sitä, minkä kokee tärkeäksi. Suurin osa asioista on aivan pintavaahtoa. Lisäksi nykyiset ilmiöt ovat energiasyöppöjä ja triggeröijiä, ja suurin osa on aivan turhaa vouhkaamista. Jos tahtoo uhrata aikansa kaiken maailman vouhkaamiselle, siihen kyllä tarjoutuu mahdollisuuksia.
PoistaEdes tietoa ei kannata etsiä joka asiasta kovin vakavasti, koska siihen menee tolkuttomasti aikaa. Antaa vaan olla, koska suurimmalla osalla asioista ei ole paskankaan merkitystä oman elämän olennaisimpien juttujen kannalta. Toki on monia juttuja joilla on väliä, ja niiden kanssa tulee olla tarkkana.
Jos kirjoittamisesta on ainoana seurauksena oma ahdistuminen ja hajoamisen kokemuksia, kannattanee välttää kirjoittamista sillä alueella.
PoistaJari.
On selvää, että Pekka Kuusi pohti sanomisensa vaikutuksia ja kuvitteli niitä olevan, toivoi suuresti.
VastaaPoistaMutta onko tietoa siitä, miten realistisesti Aleksis Kivi pohti omia sanomisensa vaikutuksia?
*
Tänä päivänä aika harva voi ajatella, että hänen kirjojaan luettaisiin vielä 20 vuoden kuluttua...
*
Kuusen erinomaisesti kirjoittama Tämä ihmisen maailma julkaistiin siis vuonna 1982 eikä siihen viitata oikeastaan missään. En ole huomannut.
Jari.
Kirjalla tietysti voi olla kummallinen tiensä. Se on aluksi huomattu, katoaa pitkäksikin ajaksi ja nousi sitten taas huomatuksi. Käsitän sen.
PoistaJari.
Kirjoitan tietysti tänne liikaa. Tulee vielä taukoja.
VastaaPoista*
Tutkin kaikenlaista. Myös rentoutumisharjoituksia. Tietoinen hengittäminen on hyvä oikein tehtynä.
Sitten aivojaan voi harhauttaa ryhtymällä äkisti hymyilemään ilman syytä. Tekee ne naamalihasten liikkeet, aivot piristyvät, koska ne luulevat, että hymyyn on joku syy.
Yksinäiselle tämä onnistuu helposti.
Mutta jos te pojat, Vesa ja Jope, äkisti ryhdytte hymyilemään niin varoittakaa siitä etukäteen perheittenne jäseniä.
Jari.
Haluaisin vielä selventää, että käsite askeettinen tulee sekä kristillisestä että buddhalaisesta luostarikilvoittelusta, jota tutkailen kaiken aikaa.
VastaaPoistaNiin sanotusti maailmassa elävä ihminen voi laittaa askeettisen paikalle ilmaisun kohtuullinen tai joskus erittäin kohtuullinen.
Tai harkitusti vastuulliset kulutusratkaisut.
Munkkien ja nunnien elämäntapa ei oikein sovi tuosta vain luostarielämän ulkopuolelle.
*
Maailmassa on olemassa yksi ainoa menestyspolitiikka ja se on kasvun politiikkaa, joka tarvitse energiavaroja. Toivottavasti tulee uusia innovaatioita. Toivottavasti ne ehtivät ennen kaaosta.
Kaaos on kuitenkin todennäköisin vaihtoehto. Me joudumme sopeutumaan erilaisiin kaaosilmiöihin. Ensiksi tietenkin pääkaupunkiseutu.
Ilmasto muuttuu, koska se on aina muuttunut. Tähän kuvioon tulee mukaan ihmiseläimen populaation jättiläiskasvu runsaassa sadassa vuodessa, ihmistsunami.
*
Itse elän juuri nyt Vaasassa (ent. Nikolainkaupunki). Silti on kaipaus lähes tyhjään kylään. Sellaiseen kylään missä on paljonkin autioita taloja, mukavaa pysähtyneisyyttä. Siellä hengittelisin syvään. Hymyilisin itsekseni. Vaikka juuri nyt jäniksen jälkiä. Jollekin jänikselle voisin antaa nimeksi Arto (Paasilinnan mukaan).
En tiedä, mitä tämä voisi käytännössä tarkoittaa. Soisin idealampun syttyvän, pian.
Jari.
Kaikilla turvallisuusmittareilla mitaten Moskova ja Pietari ovat turvakaupunkeja, sen sijaan Helsinki ei sitä ole, yhä vähemmän tulee olemaan. Näin olen nähnyt ja jos joku oikaisee tietoni toiseksi perustellusti, pyydän anteeksi.
PoistaMutta kaipuuni on sinne autioiden talojen kylään, jossa aina siellä täällä ikkunassa tuikahtaa elämän valo.
Jari.
Nyt lienee syytä pitää pitempi tauko.
PoistaJari.
Jarille sellainen että askeettisen elämän ja kuluttavan ja elämyksiä metsästävän elämän välillä jossakin on myös elämä jossa sinnitellään jotta jaksetaan tehdä työtä, toimia perheessä, säilyttää jonkinlainen minimaalinenkin elämänusko jossa sietää kaikkea maailman paskaa, myös omaa paskaa, väsymystä ja hiipumista, luovuttamista.
PoistaUskon ja näenkin että näitä kuvaamiani ihmisiä on paljon. Ihmishuokauksia.
Silloin syntyy juuri se reaktio että tapahtuu tuolla maailmassa ihan mitä tahansa: enää ihan sama: minä yritän nyt vain vääntää keskiviikosta torstaihin ja torstaista perjantain. Jotenkin edes.
Itsekin koen/koin sen väestöhomman jopa fyysisesti. Mutta minkäs teet? Hyvä jos pystyn itsestäni ja niistä parista muusta huolehtimaan. Mikään periaate, uskomus, mielen tekniikka ei auta, kun asiat jotka on tehtävä, on tehtävä vaikkei mieli tee.
jope
Ihanteet ja periaatteet voi kyllä kadottaa, syntyy pakosti joustava sielu joka ei ole ehkä kunniakas eikä tyyppi tyyliin kultainen sydän ja palava mieli.
Jari - ihannemaisemasi sijaitsee Kainuun pienillä paikkakunnilla: Otamäki, Ristijärvi, Paltamo. Ei ole kuin hiljainen kylänraitti, jossain Ristijärvellä vain S-market ja pieni baari, kirjasto kuitenkin. Siinä olisi kainuulaisessa vaaramaisemassa hiljaisuutta. Ja luultavasti jatkuvasti hiljenee...
PoistaPietari, jossa vierailin 2018 oli turvallinen suurkaupunki. Ei mitään häiriötä, ainakaan turistille. Paikalliset voivat jossain vaiheessa joutua miettimään, kutsuuko erikoisoperaatio, mutta turistille erittäin turvallinen paikka, ei ollut turhia notkujia kulmilla kyttäämässä, voisiko jonkun ryöstää tai puukottaa. En tiedä sitten, jos olisi lähtenyt vähän sivummalle, että mitä siellä Pietarin lähiöissä tapahtuu. Olen ollut sellaisessakin Leningradin aikoihin. Kerrostalon käytävässä haisi rehellinen paska. Taisi olla jonkinlaiset huussit käytössä ko. kompleksissa vielä tuolloin 1980-luvulla.
Jopen kuvaaman elämän koen erittäin samastuttavaksi, vaikka keskiluokkaan kuulunkin nykyään. On tullut huokailtua pari vuosikymmentä, ja ihan aiheesta.
PoistaJope, emme puhu eri asioista.
PoistaVoi perhana, kun Vesa onnistuisi tuossa nopeasti piirtämäni kylän syvällisemmässä sanoittamisessa.
*
Tässä yhteydessä vielä totean, etten kuulu mihinkään puolueeseen.
Kuulun kyllä ortodoksiseen kirkkoon, joka aiheuttaa hetkittäin äärimmäisen repivää tempoilua.
Vaikka silloin kun törmään sellaiseen kirjaan, jonka on kirjoittanut Katja Myllyviita.
Olen maailman tarkkailija.
En hae mitään asema, en pyri valtaan vähimmässäkään muodossa.
Jari.
Ne ajat kun elettiin vaimon kanssa kahdestaan olivat aineellisesta niukkuudesta huolimatta kaikkea muuta kuin huokailua, vaikka niihinkin aikoihin mahtui myös esimerkiksi sairautta, jonka edessä moni olisi lannistunut - vaan silloin oli nuori ja kuitenkin uskoi tulevaisuuteen, vaikkei sinne erityisemmin osannut tiirailla.
PoistaSetäni Unto Mäkelä muutti aikanaan Toholammilta Kajaaniin ja perusti siellä perheen. Kävimme joskus hänen luonaan ja Oulujärvellä kalassa.
PoistaOlen käynyt hänen haudallaan Kajaanissa.
*
Olen aina ollut niukahko väleissäni sukulaisiin. Olikohan myös Aleksis Kivi, tekisi mieleni kysyä... lopultakin, läheisyysmielessä.
Eräällä tavalla läheisyys on mulle vaivaannuttavaa, taakoittavaa. Teeskentelyäkin. Olen luonnollinen yksin omassa pesässäni. Tietysti vielä tässä iässä vaivaa se, että mahdollisesti jo varhain käsitin elämän väärin.
Menen sitten väärinkäsitetyn elämäni kanssa aikanaan hautaan.
Jari.
Jari, Ristijärvi olisi sinulle ihannepaikka: vähän väkeä, autiota, kaunista, luontoa lähellä, joka puolella. Järvi, jonka rannalta - venesatamasta tai sillan kupeesta, voisit kalastaa, tai voisit hankkia veneen. Polkupyörällä kävisit vaikka lakkasuolla tai muualla marjastamassa, mustikassa, puolukassa. Kajaaniin se 50 km, bussilla pääsee.
PoistaKivellä ei ollut kovin hyvät välit veljiinsä, tai siis oli Manuun (Emanuel Stenvall) mutta ei niinkään Albertiin ja Johaniin (Juhaniin), paitsi että Johan auttoi häntä kyllä varsinkin kun Kivi oli nuori ja Albert otti Kiven hoiviinsa viimeisinä aikoina. Vanhempiin välit olivat kaiketi jonkinlaiset, mutta ei Kivi heitä juuri käynyt tervehtimässä, kun oli kotoaan irronnut - vanhemmat kuolivat 1860-luvun alkupuolella, näin muistelen. En luonnehtisi välejä läheiseksi - kaikilla oli omat hommansa, leipä oli tiukassa jne.
Hyrynsalmi ja Suomussalmi ovat vähän pohjoisempana kun vitostietä ajaa. Se on sitten jo poronhoitoaluetta. Siellä ei kun hiljaisuus lisääntyy ja maisemat paranee.
Poista(Tuota ihmishuokauskuvausta en kokonaan tarkoittanut taloudellisessa mielessä. Ihmisillä on monenlaista taakkaa ja voi olla että jo aivojen psykofysiikka ei aina tue aina iloa ja valoa. Tunnen heitä jossakin määrin, joskin enemmän noita kadun valoisan puolen kulkijoita. Oman alani ihmisethän ovat useimmiten onnellisen yksinkertaisia, paino sanassa yksinkertainen niin että tarkoitan sillä vain hyvää.
VastaaPoistaMutta siis kaikki askeetikkojen ulkopuolella eivät ole reippaita ja sosiaalisia kulutusjuhlijoita. Mitä mielen tekniikoihin tulee niin itse en ole maailman viisaustraditioista kokenut saaavani mitään pysyvää. Viisauden sanat ja tekniikat vaikka mielen keskittämiseksi ja rauhoittamiseksi valuvat kuin vesi hanhen selästä. Oma kokemus -jota en tuputa - on että aika aivokemiallinen olento on ihminen. Jos litkut sattuu tänään synapseissa olemaan kunnossa paljon on silloin hyvin ja elämä hymyää, mutta jos on kortisolipäivä, kaikki on pelkkää shittiä.
Mutta buddhalaisuuden käytännöllinen ajatus siitä että paljon kärsimystä tuottaa haluamisemme on kyllä hyvin totta.
Mutta asiasta toiseen, tässä hyvä kirjoitus ja oikea konkreettinen ja kiihkoilematon huolenaihe (jos energiaa vielä on):
https://www.iltalehti.fi/politiikka/a/52d112dc-8f77-42fc-9f04-f1161800c611
jope
Tuosta voi vetää monia, monia ikäviäkin johtopäätöksiä, jotka liittyvät niin maahan muuttamiseen kuin maasta muuttamiseen. Liikettä on molempiin suuntiin ja valitettavasti käytännössä tulokset eivät ole yhteiskunnan tulevaisuuden, kehityksen ja myönteisen pitovoiman kannalta kovin mairittelevia.
PoistaSuomen "englannistuminen" on iso tappio. Toinen iso tappio on se, että Suomella ei ole oikein pitovoimaa todellisille osaajille ja maan rakentajille - meiltä lähtee n. 10 000 korkeasti koulutettua ihmistä muualle joka vuosi; tämä on ollut tilanne jonkin aikaa. Muuttoliikettä on toiseenkin suuntaan eli maahan, mutta harvoin kuitenkaan niin koulutettua ja yhteiskuntaamme lukemaan osaavaa väkeä kuin sitä, joka lähtee. Suomi on melkoisessa ravistuksessa nyt. Tietenkin jos vedetään tästä hetkestä projektio tulevaisuuteen ja tilanne on se, että suomalaisten syntyvyys on vähäistä, usein perheelliset ja varakkaat ihmiset poistuvat maasta luokassa 10 000 / vuosi ja uutta porukkaa tulee miltei nelinkertaisesti tilalle, niin kyllähän koko yhteiskunta kokee ison muutoksen, haluttiinpa tätä nimittää ja arvottaa miten hyvänsä. Toki ennenkin on Suomesta lähdetty, kun ei ole löytynyt työtä ja elämisen mahdollisuuksia. Mutta noina aikoina tänne ei ole tullut porukkaa elämään pienellä palkalla / sosiaaliturvalla. Ja ennen on sentään ollut suorittavan työn työpaikkoja ja teollisuutta, jota enää ei ole samassa mitassa. En osaa suoraan sanottuna ennustaa, mitä tapahtuu. Toivottavasti tulee korjausliikkeitä. Menen mieluusti hautaan parin kolmen vuosikymmenen sisällä, jos ajattelen asioita pelkästään yhteiskunnallisesti. Toki omien lasten tulevaisuutta tahtoisin seurata ja tukea.
PoistaTotta kai Suomen systeemi pyörii jotenkin, mutta jos menetämme yhteiskunnan kouluttamia ihmisiä, varsinkin nuoria ja miksei vanhempiakin, tuhansia joka vuosi, niin mitään erityistä myönteistä kehitystä ei voi tapahtua.
PoistaJope, tarkoitin, että ahmintakulttuuri ja askeettinen kulttuuri ovat kulttuurisia tyyppimuodostelmia, joita vasten itse reaalitodellisuutta voidaan peilata. Ne ovat ajattelussani teoreettisia muodostelmia ja itse käytäntö lähenee niitä tai loittonee. Ne ovat apuvälineitä. Niitä tietysti täytyisi avata koko ajan sisällöllisesti.
VastaaPoista*
Koska Suomessa ja Kiovassa on sama aika, viime yönä oli mahdollista olla realiaikaisesti mukana Kiovaan kohdistuneessa ilmahyökkäyksessä erään naisen livestriimauksen avulla.
Hän laittoi vielä ikkunan auki, joten räjähdykset kuuluivat selkeämmin. Mulla on tietysti vain se näyttö mikä älytelevisioni ruudulla näkyi.
Tuo nainen sanoi, että nukuttaa, mutta ei pysty nukkumaan. Tosihan se oli, ja kovaa on. Pelkoa on, totta kai.
Emme ole tuossa, toivottavasti emme koskaan ole.
Jari.
Suomi voi olla rampa ankka ilman suoraa sotaakin. Toki tässä tulevat selvitysmiehet jossain vaiheessa maahan ja pistävät "kuntoon" (omasta näkökulmastaan) sen tilanteen minkä suomalaiset ja etenkin heidän valtuuttamansa poliitikot ovat omalla saamattomuudellaan ja korruptoituneisuudellaan saaneet aikaan. Meillä on tehty todella typeriä päätöksiä ja jätetty tekemättä fiksuja päätöksiä. Vastaavia esimerkkejä löytyy maailmaltakin - huonolla asioiden hoidolla saadaan paremmistakin lähtökohdista ponnistavia valtioita konkurssin partaalle.
VastaaPoistaPidän Venäjän suoraa kontaktia Suomen kanssa erittäin epätodennäköisenä. Sen sijaan Venäjä pyrkii katkomaan tietoliikenneyhteyksiä, tekee taatusti ilmatilaloukkauksia ja masinoi tietoliikennehäiriöitä, kuten se tekee tälläkin hetkellä.
PoistaSiis suoraa sotilaallista kontaktia.
PoistaIkävää on, että tilanne on kehittynyt tähän. Naapureiden kanssa tulisi olla jonkinlaiset välit. Nyt niitä ei ole, ja tulos on tämä ja jatkossa varmasti pahempikin.
PoistaArvioidaan että Suomessa Venäjän hyökkäyssodan taloudelliset vaikutukset (Ukrainan tuki, oma puolustusvarustelu, kaupan ja turismin miinus) ovat 4 mrd luokkaa per vuosi.
PoistaKun sitä vertaa hallituksen säästöjä vasten, joista jo valtava haloo, niin onhan mittaluokka karmea.
Ja kun tähän lisää muun taloushädän (15 vuoden talouskasvuttomuus, Eu-alueen korkein työttömyys, valtionvelka...) niin ymmärtää että me olemme oikeastaan vapaassa pudotuksessa.
Naurettiin Kreikalle ei niin kauan sitten. Niillä nyt parempi työllisyys, pienempi valtionvelka, korkeampi talouskasvu...
Pohjoismaihin meitä ei voi enää verrata oikeastaan missään.
Tämän hallituksen toimet eivät sitä muuta eivätkä seuraavan.
Me taisimme onnistua tuhoamaan oman toimeliaisuutemme...kuten Venezuela omansa?
Kehitys alkoi kauan sitten, n. vuonna 2010 eli kansanrehvakkaasti tästä ei voi syyttää vain tätä hallitusta ja sen kokoonpanoa.
Suomeksi: miten helvetissä me tämän näin sössimme.
Lindtmanin tms. hallitus tulee olemaan täysin kusisessa paikassa.
Kyllä nämä vaikeampia asioita kuin "Iskander-pelko."
jope
Tuo oli varsinaista tappiomielialan vuodatusta multa, mutta jos olisi nuori mies tai nainen, jolla älyä ja osaamista niin kannattaisiko sitä tänne jäädä ihmettelemään mistä kohtaa pettää seuraavaksi.
PoistaTästä ei nyt ehkä veli Vesa pidä mutta mielestäni maaperässämme olevat mineraalit pitäisi sieltä kaivaa ja myydä kovalla hinnalla. Olemme nyt lähes maailman metsäisin maa. Se on hyvä, mutta jos paalupaikan hinta on pohjoismaisen hyvinvointivaltion romahdus, eli köyhälistön viimeinen turva, hinta on aika korkea. Tietenkin kaivosteollisuus pitäisi olla kotimaisissa käsissä, mieluiten valtionyhtiöiden, ja luonto pitäisi ottaa huomioon kaikin tavoin.
Tästäkin on arvio: kaivannaisteollisuuden moninkertaistaminen vähentäisi metsäpinta-alaa noin yhden tai kaksi prosenttia. Ei kuulosta paljolta.
Jos maailma tosiaan haluaa autoilla sähköllä, niin siihen bisnekseen, akku jne. mukaan kaikin keinoin. Tosin en tiedä onko meillä siihen tosiasiallista teknistä osaamista.
Mutta nykyään ajatellaan monessa suunnassa että hyvinvointivaltio on kuin luonnonlaki, se tulee jostakin joltakin jotenkin kuin itsestään. Te tiedätte ettei tule, se tulee vain tuottavalla työllä, mutta monissa piireissä edelleen luullaan.
jope
(Tarkoitin siis Suomen näkökulmaa tuossa.)
PoistaJos kaivosteollisuus saataisiin toimimaan vastuullisesti ja siten että varat jäävät kotimaan hyväksi ja tänne saadaan jotain korkeamman jalostusasteen toimintaa myös, niin mikä ettei. Suomen hyvinvoinnin tausta on pitkälti raskaassa teollisuudessa ja metsäteollisuudessa, siis niiden mahdollistamaa. Nyt kun noita ei juuri ole eikä ole mitään Nokiaakaan, meillä on vain valtava hyvinvointivaltiokompleksi eikä rahaa sen pyörittämiseen. Täytyisi tehdä aivan järkiperäisiä juttuja ja lakata ostamasta ääniä itselle, ikään kuin Suomi kuntoon -kampanjat tulille ihan tosissaan.
PoistaOn selvää, että kaivosteollisuus tuhoaa paikallisesti sen alueen missä sitä aletaan harjoittaa. Siksi nämä paikat pitäisi valita mahdollisimman tarkasti ja hyvittää haitat paikallisille tavalla tai toisella, mutta kaiken toiminnan tulisi jäädä nimenomaan erilaisina panostuksina kotimaisen elinkeinotoiminnan kehittämiseen - velkarahan jakaminen on loppuun kuljettu tie.
Siis teollisuus tuhoaa luontoa hyödyntäessään luonnonvaroja. Sen sijaan alue itsessään saattaa elävöityä yhteiskunnallisen toimeliaisuuden ja rakentamisen jne. myötä. Tämä pitäisi tehdä mahdollisimman kestävästi niin ekologisesti kuin sosiaalisesti ja taloudellisestikin. Mutta jostain sitä hyvinvointia on tahkottava - ei sitä synny tyhjästä tai velaksi ja sitä "olematonta" tai "negatiivista" jakamalla; voi olla että jos ei synny tekemistä, jaetaan vain niukkuutta.
PoistaEntisenä kaupunginsuunnittelijana (Kauhava) sanoisin, että tulevaisuutta täytyy sanoittaa päättäjille. On sanoitettava erilaisia mahdollisuuksia.
VastaaPoistaYksi mahdollisuus on se, että Venäjä ja Ukraina kaiken tuskan ja tuhoamisen jälkeen löytävät toisensa. Pistin vaihtuu pussaamiseen. Tai melkein, riittävästi siinä suunnassa.
Syttyy idealamppu yhteistyön voimasta ja vaikutuksista.
Käsittääkseni ukrainalaisten ja venäläisten olisi mahdollista löytää yhteistyön voima.
*
Mutta me jäämme sivuun ja kelkasta pois. Seuraamme ukrainalaisten ja venäläisten yhteisesti tuottamaa talouskasvua sivusta.
*
On ollut hävyttömän helppoa lietsoa talvisodan henkeä. Yrittää kuvitella, että jokin henki tuosta vain uudestisyntyy nykypolven pitsasisseissä...
Tämä on seitsemänkymppisten setien aivorunkkausta, jolla ei ole tosi todellisuudessa toteutuvuuden voimaa.
*
Tiedättekö mitä pojat? Aina kun astun kotini tuulikaappiin sanon ääneen: "Jari, tulit teorian puolelle." Mistä? Sieltä pakkasesta, hytinästä, elämän käytännöstä. Sieltä tulin sisään sinne missä lämpöpattereiden lämmössä syntyy kaikenlaista sanan hekumaa ja ilmiselvää kahjoutta.
Mitä on maanpuolustustahdon realismi, sitäkin sopii kysyä.
*
Kuinka valpas ja ketterä on Suomi?
Jari.
Aina voi vielä eläkkeelläkin haaveilla oman kustannustoiminnan aloittamista. Minun kustantamoni olisi todennäköisesti nimeltään:
PoistaVASTARANTALIIKE KUSTANNUS.
Se etsisi kirjoittajakuntaansa kaikenlaisia oudokkeja, joiden kuitenkin täytyisi täyttää laatuvaatimukset.
Iällä ei olisi väliä. Ei iällä eikä ihottumilla.
Jari.
Tuo mahdollisen kustantamon nimi on mestariteos jo sinänsä.
PoistaM u t t a jos se sisältää vähäisenkin o h j e l m a n, se olisi nimensä vastakohta.
Sama koskee koko taidekenttää.
jope
Juuri niin, Jope. Sinä varmaankin tulisit kuulumaan Vastarantaliike Kustannuksen kirjailijoihin.
PoistaKenpä tietää, se tietää.
Jari.
Mulla on täällä hyvin tärkeä henkilö, joka on kolmen lapsen isä. Taitaa olla perheessä pari koiraa. Ilmeisesti vähän vesahaapalamainen tilanne kotioloissa.
PoistaKun tärkeän henkilön poika oli hyvin pieni, hän sanoi isälleen:
"Sellaista se elämä on niin kuin se on."
Isä kertoi tämän mulle ja aina sitä muistelemme kun elämä tökkii ja on vastuksia. Sehän on hyvin buddhalainen ilmaisu, näkisin. Käsittäisin.
Vastarantaliike Kustannuksen tunnuslause olisi juuri tämä:
SELLAISTA SE ELÄMÄ ON NIIN KUIN SE ON.
Jos se katsotaan erityiseksi ohjelmaksi, ei voi mitään.
Jari.
Alex Matsonin Romaanitaide julkaistiin vuonna 1947. Mullehan se on jonkinlainen romaanimuodon Raamattu. Tulenkantaja.
PoistaMatson käsittelee siinä myös romaanin pituutta...
*
Katsokaapa kaupan hyllyjä tänään! Romaani on noin 300 sivun kirja. Vähintään. Nimitän tämän päivän romaania määrämittaiseksi. Romaanin on täytettävä tietty määrämitta. Ainakaan uusi kirjoittaja ei voi poiketa määrämitasta.
*
Vastarantaliike Kustannus lähtisi siitä toiminta-ajatuksesta, että sanottava on sen mittainen kuin se on.
Kustantamo hyväksyisi myös pienoisromaanin mitat. Joskus sanottava mahtuu vähän yli sataan sivuun, räjähtävä, tajuntaa avartava sanottava.
Koko ajan olisi kysymys laadusta.
Väitän, että hyvä pienoisromaani vaatii joskus kymmenen vuoden pohdiskelun ja työstämisen.
Vastarantaliike Kustannus ei hyväksyisi hosumista.
Jari.
Kustannustoimintaan kuuluu kyky tehdä perusteltuja hylkäyspäätöksiä. Totta kai.
PoistaMutta tässä jokainen kustantamo nähdäkseni katsoo itseensä. Millä perustein hylkäyspäätös tehtiin?
Jari.
Jos olen oikein ymmärtänyt niin tänä päivänä suurissa kustantamoissa hyväksymispäätökset sanoitetaan, ei hylkäämispäätöksiä.
PoistaVastarantaliike Kustannus lähtisi siitä, että myös hylkäämispäätökset pitää sanoittaa. Se on kustannustoimittajan työtehtävä.
Jari.
Tämän päivän hylkäämisessä on mahdollisesti huomispäivän hyväksyminen.
PoistaTätä Vastarantaliike Kustannus ei milloinkaan unohtaisi.
Jari.
No niin, tämä nyt tästä.
PoistaJää työn alle.
Jari.
Konkreettinen kommentti. Itse pidän paljon pienoisromaaneista ja luen niitä aina kun sellainen löytyy ja siinä on vähänkin jotakin kiinnostavaa. On jopa neljä-viisikymmentäsivuisiakin ja sellaisen lukeminen kun teos on hyvä on yhtä juhlaa.
PoistaTosin ei pidempikään ole pituutensa vuoksi huono, mutta jotenkin ohut kaunokirjallinen teos viestii kaunokirjallisuuden arvoa sinänsä, että siinä ei ole kyse metrimitoista.
Mutta pienoisromaanit ovat kuulemma markkinoinnin kannalta huonoja.
Suuri osa haluaa sananmukaisesti painavan teoksen johon voi "upota."
Jari, hienoa lukea miten vakavasti otat kirjallisuuden, edelleen. Siinä on jotakin tallella kirjallisuuden vanhanaikaisesta arvostamisesta, ja ehdottomasti hyvällä tavalla. Voin nähdä sinut sarvikuonona kirja(markkina)kaupassa.
Itse en odota kirjallisuudelta suuria elämänkatsomuksellisia tajunnanavauksia (enää?), on vain jotenkin fyysisesti välttämätöntä että teksti x mikä milloinkin valtaa aivot ja työntää oman elämän jutut lukuajaksi syrjään, ja tuo vielä niin että ruumiini tarvitsee sitä enemmän kuin henki. Eskapismia, ehkä, addiktio? ihan varmasti.
jope
Pienoisromaani voi hyvinkin olla aivan yhtä painokas teos kuin suurromaani. Antti Hyry on kirjoittanut monta hienoa pienoisromaania, jos nyt ottaa yhden esimerkin valtavirrasta.
Poista" ...että teksti x mikä milloinkin...."
PoistaEn tarkoita että mikä tahansa teksti. Kyllä siinä pitää olla arvoa ja merkityksellisyyttä ja kieltä joka eroaa jokapäiväisestä lässytyksestä. Makuni on kuitenkin hyvin laaja ja koska kirjoja on kymmeniätuhansia, suomeksikin, lukemisen arvoista löytyy kun jaksaa vähänkin etsiä ja kokeilla.
Suomen talousjama josta tuolla, Venezuelan tapahtumat, Grönlanti-spekulaatiot, Ukrainan jatkuva jatkuva sota, USA:n sisäinen tila, tekoäly....
Kirjallisuus joo, mutta "kokeilevammaksi" ja avantgardemmaksi on maailma itse käynyt> ei pienintäkään hajua mitä seuraavalla sivulla tapahtuu ja keitä ja millaisia ääniä ovat kertojat ja millainen on rakenne.
Moni kokee tässä ajassa raivoa "päättäjiä" kohtaan. Itse koen enemmänkin pelkoa ja outoutta heistä, mutta myös koko ihmiskunnasta, skitsouden aineksia on maailmassa kyllä. Eikä se poisselity sylkemällä yhtä tai kahta suurta päättäjän nimeä suupielissä.
jope
Aivan samaa mieltä! Ainoa mahdollinen ilonaihe, joskin vielä vähän ennenaikainen, on Iranin islamistisen hallinnon kukistuminen ja sitä myötä sen proxien tuho ja Lähi-idän rauhoittuminen ja uusi aikakausi siellä. Tuota tapahtumaa odotan! Ja ennen kaikkea Iranin 100 miljoonan ihmisen vapautumista teokratian otteesta ja lännen silmien avautumista.
PoistaMyös Venäjän sotateollisuus kärsii Iranin vallanvaihdosta. Saavat droonien tilalle muutaman mullahin.
PoistaJos Iran nyt keikahtaa, niin kevääseen mennessä Hizbollahin tukikohdat ovat paskana. Venezuelassa on ollut heidän harjoitustukikohtansa ja myös Iranin droonituotantoa.
PoistaToki toivon myös rauhaa arabeille mukaan lukien Gaza ja Länsiranta. Hamasille ja vastaaville toivon lähtöä.
PoistaUskomatonta miten nuo tahot ovat noin toisiinsa linkittyneet. Iranin jumalvaltion pappisvallan kaatumista toivon minäkin, lähinnä ihmisten vapauden vuoksi, nuorten iranilaisten naisten ja miesten.
Poistajope
Näin on. Sortoa vuodesta 1979.
PoistaToivon kuitenkin että tuo vallankumous tapahtuisi Iranin oman väen kesken. Niin olisi hienointa. Mutta jos tuolla joku vähän auttaisi tasaamaan puntteja niin ei se olisi suurikaan vahinko. Toki sitten tulee enemmän jälkipyykkiä. Tärkeintä on että teokratia kaatuu. Ei ole kenenkään etu, että vapaat ihmiset joutuvat islamistien kuristusotteeseen.
PoistaSe mikä itseäni jatkuvasti hirvittää on ihmisen vaistotoimintojen heikkous, heikentyminen.
PoistaKyllähän päättäjät kaikkialla tarvitsisivat oikeata tietoa ja kykyä käyttää tietoa hyväksi. Mutta sitten tarvittaisiin myös vaistoa.
Esimerkiksi niin, että "nyt tuntuu pahalta, mutta en vielä tiedä mikä sen aiheuttaa, mutta en kiistä tätä pahaa oloa".
Väitän, että Mannerheimilla oli tätä kykyä vaistoamiseen.
Varmasti sitä ilmeni myös kaukopartiomiehissä.
Tekisi mieleni ottaa yhteyttä Peter Englundiin Ruotsiin. Hän voisi kirjoittaa vaistotoiminnan historian. Ainakin sanoittaa sitä kiinnostavalla tavalla. Itselläni on kesken hänen teoksensa Marraskuu 1942, joka on erinomaisen syvällistä luettavaa.
*
Olisi kyllä hienoa palvella suomalaista kirjallisuutta pienkustantajana. Voisi vaikka yrittää ottaa yhteyttä joihinkin sellaisiin.
Näen niin, että oleellista pienkustantamisessa on NÄKEMYS (kirjoitan aina joskus jonkun sanan suurin kirjaimin... silloin kun olen oikein paatoksellinen itselleni).
*
Vastarantaliike Kustannukseen tulisi tietyn väriratkaisun osoittama VAISTOSARJA. Nimenomaan Vaiston puitteissa julkaistaisiin pienoisromaaneja. Ehkä harkitusti ja harvakseltaan runokirjoja. (Luultavasti sellaisia vanhanaikaisia runokirjoja, joissa on jokin punnittu näkemys elämästä, vereslihaisuuden tuntu.)
*
Pitäisiköhän mun silittää teräsharjalla kaljua päätäni, että heräisin tästä kustannusjäärän suloisesta ja lumoavasta unesta...
Jari.
Palaan vielä tuohon mitä sanoin aiemmin. Toivon että tapahtuisi pelkästään sisäinen vallankumous. Silloin ei annettaisi diktaattoreille ja isoille johtajille ikään kuin oikeutusta puuttua kaikkeen, olkoonkin että ei sekään aina ole huono vaihtoehto.
PoistaJarin idea on hyvä. Jos sulla on rahaa yhtään, niin firma pystyyn. Monien yritykset ovat kaatuneet juuri taloudellisiin seikkoihin. Harva nyrkkipaja on itsessään kannattava, mutta miksei sellainenkin voi onnistua kun konsepti löytyy.
Jätän teille, pojat, ajankohtaisuuksien sanoittamisen. Seuraan kyllä ajankohtaisia tapahtumia jossain määrin, mutta olen yhä vähemmän uutisfriikki.
PoistaMitä olen? Alan olla entistä enemmän sellaista kuin ROMAANIN LUKIJA. Luulen, että pikku hiljaa alkaisin olla otillani sellaiselle romaanille kuin Alastalon salissa. Se kävi käsissäni, mutta katosi elämän selviytymistaistelun pelkoihin ja huohotukseen.
Pääsääntöisesti pelkoni ja jännitystilani ovat sallineet menneinä aikoina vain huohottavan ja pintapuolisen lukemisen.
*
Jonkun pitäisi kirjoittaa romaani, jonka nimi on ROMAANIN LUKIJA.
*
Joo, kaikki yritystoiminta tarvitsee bisnesidean realistisen tutkimisen eri puolilta.
Jari.
Tietenkin Vastarantaliike Kustannuksessa olisi myös TRAUMASARJA. Sen puitteissa julkaistaisiin jotakin... en vielä tiedä mitä... kuitenkin harkitusti, hienosti, arvokkaasti.
PoistaJari.
Kolmas Vastarantaliike Kustannuksen sarja olisi ilman muuta AJAN RYPPY. Se sisältäisi senioreiden kirjoja heidän elämänsä tunnoista.
PoistaJari.
VAISTOSARJASSA kustannettaisiin erittäin mielellään taidokas ja ilmaisultaan kiteytetty pienoisromaani kustannustoimittajasta, jonka on hyvin vaikea tehdä käsikirjoitusten hylkäämispäätöksiä.
PoistaHän näkee kirjoittajan turhan ja pitkäaikaisen vaivan ja kokee kammottavuutta sen hylkäämisessä.
Jari.
Onko kustannusbisnekselle tarvetta? Uudelle?
PoistaNäkemyksen täytyy luoda tarve. Täytyy tajuta milloin näkemys ei sisällä tarvetta eikä satuilla itselleen.
Kustantamossa pitää olla taiteellisuuden tajua, todellisuuden tajua.
Kustantamo on mahdollistaja näkemyksensä suunnassa.
Suuret ja keskisuuret kustantamot kertovat sen, minkä alueen hallitsijoita ne ovat.
*
Juuri suurissa ja keskisuurissa kustantamoissa tapahtunee se ilmiö, että kirjailijan pitäisi olla mielellään kuvauskelpoinen, elämää uhkuva. Naiskirjailijan jotenkin kauneuden tai viehättävyyden suunnassa hahmotettavissa.
Mieskirjailijan komea hyvän tulevaisuuden reppu selässään.
Kirjailija ei olemuksellaan saa muistuttaa kuolemasta tai sairaudesta. Ei niin, että julkaistua kirjaa ei seuraa lupaus uusista kirjoista.
Luulen, että lähitulevaisuudessa järjestetään kirjailijoiden missi- ja misterkisat. Esim. Miss WSOY tai mister Otava.
Jari.
Kun suurkustantamojen kevät/syksy-katalogeja selaa niin monenlaisia ajatuksia syntyy. Kaikkia ei uskalla tähän kirjoittaakaan.
PoistaMutta kun kirjojen myynnit ovat mitä ovat myös suurissa kustantamoissa, 500-1000 taitaa olla aika normi, muutamia poikkeuksia lukuunottamatta, niin ei sitäkään kautta julkaisu ole tae sellaisista asioista, esim. ammattikirjailijan asemasta, kuten joskus ennen on ehkä ollut.
(Tämä tulee nyt niin lähelle Vesa sua että en odota että otat mitään kantaa edelliseen, mutta huomioitava on että sun kustantaja julkaisee edelleen runoutta, ja isosti oli mielestäni esillä Maallisten ilojen puutarha, muistaakseni paljon muuta runoutta ei O viime vuonna julkaissutkaan.)
Mutta Jari, kustantamot tarvitsevat meitä lukijoita siinä kuin tekijöitäkin. Tekijöiden soisi saavan teokistaan myös rehellisiä palkkioita eikä kuuntelupalvelujen kautta tulevia almuja.
Kuvavaa on se havainto ollut että valtio saa verotuloina uutuusteoksesta enemmän kuin sen tekijä.
Ei reilua.
jope
Jope, Otavalta tuli myös Sanna Karlströmin Maanpäällinen osa. Se on nyt Runeberg-ehdokkaana. Mutta totta että ei hirveästi ilmestynyt runoutta.
PoistaKyllä Suomeen syntyy joka vuosi kelpo romaaneja. Kaikki eivät sitten pääse ison yleisön tietoisuuteen niin kuin olisi toivottavaa. Isoilla on varaa mainostaa ja jakelu näpeissä.
Itse tässä mietin, miten pääsisin sisään pariin käsikseen, jotka ovat jo jonkinlaisessa muodossa olemassa. Kirjoittaminen vaatii aikaa ja rauhaa ja toki sen jonkin alkusysäyksen, fiiliksen aloittaa. Väkisin ei kannata pusertaa. Voi olla että pää on turhan tukossa kaikesta muusta juuri nyt.
Jari, suurilta kustantajilta tulee koko kentän leveydeltä materiaalia. Varsinaiset taideteokset ovat vain yksi osa repertuaaria, koska täytyy tehdä tulosta, jolla hommaa pyöritetään. Ei ole valtion tai säätiöiden avustuksia ja muuta tällaista, kuten saattaa olla taiteeseen keskittyvillä osuuskunnilla.
VastaaPoistaÄänikirjabisnes on kirjailijoiden tulonmuodostuksen kannalta yksi kuolemansyleily, ainakin suurimmalle osalle. Kirjastolainastakin alkaa saada paremman korvauksen Sanastolta kuin lukuaikapalvelun kuuntelulta.
Uutuuden ongelmatiikka on vaikea, jos ajatellaan romaaneja ja runoutta. Tietokirjat ovat asia erikseen.
PoistaUutuudella tarkoitan tässä sisällön uutuutta.
*
Kuljetin täällä Katja Myllyviidan tietoteosta Sairas perhe, Kun vanhempi ei kasva aikuiseksi (Kustannus Oy Duodecim, 2025). En olisi ostanut sitä nettiostoksena, mutta heti vaistosin sen merkityksen itselleni, ja niin ostospäätös syntyi. Hyvä niin.
Jari.
Täytyy lukea tuo Sairas perhe. Siitä löytyisi taatusti pohjaa muutamalle idealle, joita olen pyöritellyt. Toki aineistot ovat sellaisia, että muutaman ihmisen täytyy poistua täältä ennen kuin kirjoitan, jos ylipäätään kirjoitan.
PoistaJoo, täytyy harkita milloin on sanomisen paikka.
Poista*
Tietysti aikalaisuus tarvitsee osaavat sanoittajansa. - Vaikka omalta osaltani on olemassa sekin vaihtoehto, että uppoudun Suomen kirjallisuuden historiaan.
Jari.
Jollekin kirjoittajalle voisi tylyttävästi sanoa: "Tuosta aiheestahan on kirjoitettu vaikka kuinka paljon kirjoja!"
PoistaSilloin hän vastaa: "Joo niin onkin, mutta minä en ole vielä kirjoittanut."
Tämä on aina pätevä vastaus. Kumoamaton.
Jari.
Kustannusvalta on aina olemassa, koska tehdään kustannuspäätöksiä.
PoistaOn ajan hengen valta ja kustannusvalta.
On lukijan valta ostopäätöksillään.
*
Mielestäni Aleksis Kiven olisi pitänyt olla tyytyväinen siitä, että sai ajassaan niin paljon näkyvyyttä ja kuuluvuutta kuin sai.
*
Minkälaisia hylkäyspäätöksiä Kiven ajassa tehtiin? Kehen kohdistuneita? Tähän kirjallisuustiede tuskin löytää vastauksia.
Jari.
Tänä päivänä on tietysti ihmisiä, jotka eivät tyydy hylkäyspäätöksiin.
PoistaOn erilaisia kustannuspalveluita, että saat sanottavasi pehmeisiin tai koviin kansiin, jos siihen on pakottava himo. Sitten olet itsellesi kirjailija.
*
Kustantamo tarkoittaa yritystä, joka hyväksyy ja hylkää käsikirjoituksia.
Esitän oletuksen, että tämän päivän kiireessä annetaan liian paljon perustelemattomia hylkäyspäätöksiä. Ei ole aikaa perusteluihin, joissa voisi olla jokin valaiseva aspekti, johon hylkäyspäätöksen saanut voisi tukeutua jatkaakseen kirjoittamista.
Ihmisen täytyy kirjoittaa ensin huonosti kirjoittaakseen joskus hyvin. Jotkut ovat niin yksinäisiä, että heiltä puuttuvat lähellä olevat ymmärtävät lukijat.
Sisäisen kriitikon kasvu on oma juttunsa sekin.
*
Mutta melko pienellä rahalla ilmeisesti voi ohittaa kaiken ja julkaisuuttaa huonon käsikirjoituksensa jonkun palvelun kautta.
*
VASTARANTALIIKE KUSTANNUS antaisi maksuttoman arvion hylätystä käsikirjoituksesta sen kehittämisehdotuksineen. Noin yhden liuskan pituisen.
Jos käsikirjoitus on täysin paska siihen ei liitettäisi kehittämisehdotuksia.
Jari.
Joopasen joo. Onhan aiheita ja jutustelmia. Vaikka ja mitä. Loppujen lopuksi.
PoistaSAA TAPPAA TOISIA IHMISIÄ. Siinä yksi romaanin nimi, jonka tekstillisen ja oivaltavan sanoituksen Vastarantaliike Kustannus mielellään julkaisisi.
Kiitos, nam.
Jari.
Lisään vielä, että tuon Traumasarjan nimi olisi TRAUMASAVOTTA. Siellä meillä Vastarantaliike Kustannuksessa.
PoistaJari.
Arvelen, että aika monet isotkin kustantamot antavat perusteluja ja kehitysehdotuksia käsiksille, joissa on potentiaalia mutta joita ei voi sellaisenaan ottaa kustannusohjelmaan tai edes työstettävien joukkoon. Pyydetään uutta versiota. Voi olla, että myös perustelemattomia hylkyjä lähetetään tai se vakiokirje, että valitettavasti...
PoistaEräs amerikkalainen tuottelias kirjailija kertoi, että kustantamoissa nähdään parissa minuutissa käsikirjoituksen mahdollisuudet. Niitä ei siis välttämättä lueta loppuun. On se pari minuuttia aikaa luoda veto, joka saa aikaiseksi sen, että käsikirjoitus luetaan kokonaisuudessaan. Vain koko käsikirjoituksen lukeminen tietenkin vasta antaa näkymän, jonka perustein kässärin kirjoittajaa pystyy ohjeistamaan.
PoistaEn tunne mitenkään suomalaista kustannustoimintaa. Varmaan siellä tehdään kaikenlaisia ohjeistuksia koskien käsikirjoituksia, joita ei kuitenkaan kustanneta.
Jossain taisin törmätäkin sellaiseen porrastukseen, jossa homma alkaa tuosta vakiolauseesta, jonka kirjoittaja saa ja joka ei sisällä sen enempää.
Kun kässäri on kiinnittänyt huomiota, kirjoittaja saa myös enemmän lauseita.
Lisäksi lienee kysymys yhteistyöstä. Sinähän sen varmasti tiedät, Vesa.
Ymmärtääkseni lahjakas mutta yhteistyökyvytön kirjoittaja ei kiinnosta kustantamoita.
Jari.
En tiedä, lukeeko näitä kommentteja kukaan. Täällä on vain Vesa, Jope ja joku Jari. Voisi vaikka lukeakin. Aina on luultavasti matkassa myös vinkkejä.
VastaaPoistaOmani viime aikoina tuo Katja Myllyviidan kirja SAIRAS PERHE, Kun vanhempi ei kasva aikuiseksi.
Se sisältää mukavuusalueen ja onnellisuuskuplan rikkovia kysymyksiä. Monet varmasti kokevat ne häiritsevinä.
On todellakin mukavuusalueita ja onnellisuuskuplia. Ei kaikilla. Mutta elämä menee niinkin, että oma elämä sijoittuu mukavuusalueelle ja onnellisuuskuplaan.
On julmuutta, joka nousee siitä, että elämä sijaitsee mukavuusalueella ja onnellisuuskuplassa.
Sen voisi nähdä joskus myös uskonnollisena julmuutena.
Jari.
Jos täällä ovat vain Runokainen, Jopekainen ja Kaljukainen niin sille ei sitten mitään voi.
VastaaPoistaJari.
Tekoäly (ChatGPT) sai multa jälleen kysymyksen:
VastaaPoistaMitä täytyy ottaa huomioon, jos aikoo eläkeläisikäisenä perustaa kirjankustantamon nimeltä Vastarantaliike Kustannus?
"Kirjankustantamon perustaminen eläkeläisikäisenä voi olla mielekäs ja palkitseva projekti, mutta siihen liittyy useita tekijöitä, joita kannattaa ottaa huomioon:
Liiketoimintasuunnitelma: Laadi kattava liiketoimintasuunnitelma, jossa määrittelet kustantamon tavoitteet, kohdeyleisön, julkaisupainotukset sekä taloudelliset lähtökohdat. Tämä auttaa sinua keskittymään olennaisiin asioihin ja houkuttelee mahdollisia yhteistyökumppaneita tai sijoittajia.
Rahoitus: Pohdi, mistä löydät rahoitusta liiketoiminnallesi. Itse rahoittaminen, säästöt tai mahdolliset lainat ovat vaihtoehtoja, mutta myös apurahat tai yhteistyö muiden toimijoiden kanssa voivat olla hyödyllisiä.
Markkinointi ja verkostot: Rakenna suhteita kirjailijoihin, muuhun kustannusalaan sekä kirjakauppoihin. Markkinointi on keskeinen osa kustantamon menestystä, joten mieti, miten voit parhaiten tavoittaa yleisösi.
Oikeudelliset asiat: Huolehdi tarvittavista rekisteröinneistä ja lainsäädännöstä, kuten tekijänoikeudesta. On tärkeää ymmärtää, mitä oikeuksia ja velvollisuuksia sinulla on julkaistessasi kirjoja.
Teknologian hyödyntäminen: Nykyään yhä useampi julkaisu tapahtuu digitaalisten alustojen kautta. Mieti, haluatko julkaista perinteisiä kirjoja, e-kirjoja vai molempia, ja millaisia teknologisia resursseja tarvitset.
Työnjako: Mikäli aiot tehdä tätä yksin, huomioi aikarajat ja energian riittävyys. Jos mahdollista, mieti yhteistyötä muiden kanssa, jotka voivat tuoda eri taitoja ja resursseja liiketoimintaasi.
Kohdeyleisö: Tunnista, kuka on potentiaalinen lukijakuntasi. Tämä auttaa sinua valitsemaan oikeita teoksia ja kehittämään markkinointistrategioita.
Kirja-alan trendit: Seuraa alan kehitystä, uutuuksia ja trendejä, jotta voit julkaista ajankohtaisia ja kiinnostavia teoksia.
Ajan käyttö: Eläkeläisenä voi olla enemmän joustavuutta ajankäytössä, mutta muista asettaa realistiset aikarajat ja tavoitteet, jotta et kuormita itseäsi liikaa.
Naapuri- ja yhteistyöverkostot: Ota osaa paikallisiin tapahtumiin ja verkostoidu muiden kustantajien, kirjailijoiden ja kulttuuritoimijoiden kanssa.
Perustaminen voi viedä aikaa ja vaatia vaivannäköä, mutta oikein suunniteltuna se voi olla palkitsevaa ja tarjota mahdollisuuden jakaa omaa intohimoasi kirjojen ja kirjallisuuden parissa."
*
No niin, siinähän oli painavaa asiaa. Ohittamattomia juttuja.
Kirjoitin tuolla yllä näkemyksestä, joka on toki mukana tekoälyn vastauksessakin. Näkemys on tärkein juttu. Idea, perustava ajatus.
Mainitsin kolme sarjaa. Vaistosarja, Traumasavotta ja Ajan ryppy. Ehkä niillä olisi paikkansa omassa näkemyksessäni.
Pienkustantamon ei tarvitse olla mikään kirjatykki...
*
Miksi nyt jauhoin tätä kustantamisjuttua täällä. Siksi vain, että syntyi jonkinlainen jakamisen tunne.
Kaikki kommenttini ovat aina pois pyyhittävissä sähköiseltä liitutaululta.
Jari.
Tuossa onkin listattuna asiat, jotka täytyy ennakolta miettiä. Sitten yrityksen menestykseen liittyy monia tekijöitä, joita ei voi täysin ennakoida - on hiukan mysteeri, mitkä teokset saavuttavat yleisön ja menestyvät, varsinkin jos ei ole isoa markkinointibudjettia. Varmasti verkostot ja aktiivisuus auttavat silloin, ja se, että ei ala kahmia liian monia teoksia vaan lähtee liikenteeseen muutamalla laadukkaalla jutulla, jotka saa eteenpäin ja näkyville.
PoistaTutkailin hetken sisintäni.
PoistaMua kiinnostavat todellisuussokit, jotka huojuttavat ihmisen perusturvallisuutta. Kustannusalan nakkikioskia ei ehkä voisi rakentaa tällaisen kiinnostuneisuuden varaan.
Katja Myllyviita kuvailee todellisuussokkeja tietokirjailijan tavoin kuten pitääkin. Kun yrittää nähdä hänen kirjansa läpi erilaisiin tosielämän näyttämöihin, siellä ne todellisuussokit ovat romaanien ja runojen aiheina.
*
Näitä todellisuussokkeja käsitellään myös hiljaisesti, ei julkisuudessa.
*
Todellisuussokit aiheuttavat torjuntaa, vihaa, vähättelyä, kieltämistä.
Todellisuussokkia käsitellessään joku professorikin saattaa olla vain se paljas pieni ihminen.
*
Kustannusalan nakkikioski ei kestä kovin monia potkaisuja ja raivonpurkauksia.
Jari.
Kafka sanoi jossain - en nyt lähde tarkastamaan missä - että kirjallisuuden vaikutuksen tulisi olla kuin kirveen isku tai jonkun läheisen kuolema - siis todellisuussokki. Tuota kirjallisuus voi olla, mutta se voi olla myös lohtua, pääasia että on aitoa asiaa.
PoistaTaas vähän tekoälyä apuun (ChatGPT):
PoistaMikä on todellisuussokki?
"Todellisuussokki on psykologinen tila, joka voi ilmetä, kun ihminen kohtaa äkillisesti tai odottamattomasti uusia tai järkyttäviä totuuksia, tapahtumia tai olosuhteita, jotka haastavat hänen aikaisemmat käsityksensä maailmasta. Tämä voi tapahtua esimerkiksi muutoksen seurauksena, kuten muuttaessa uuteen maahan, joutuessa vaikeaan elämäntilanteeseen tai kohdatessa traumaattisia tapahtumia.
Todellisuussokin vaikutukset voivat sisältää hämmennystä, ahdistusta, pelkoa ja vaikeuksia sopeutua uuteen tilanteeseen. Tämä tila voi vaatia aikaa ja tukea toipumiseen ja sopeutumiseen."
*
Tuohon vastaukseen voisi kai lisätä ilmaisun järkyttävät paljastukset, paljastumiset.
Senkin, että äkisti maa putoaa jalkojen alta.
*
Kyllähän netissä näkee videoita, joiden tekijöistä pystyy arvioimaan, etteivät he kestä tietynlaisia todellisuussokkeja. He haluavat tekemisillään vahvistaa käsityksiään. Esiintyä päsmäreinä.
Me elämme monin tavoin päsmäröintikulttuurissa.
*
- Kuumia makkaroita ja todellisuussokkeja sisältäviä kirjoja!
Voisihan tuota kirjakärryineen mennä huutamaan ja tekemään Vaasan torin reunalle.
Jari.
Sokkeja elämä on tarjonnut jonkin verran, mutta noilla kriteereillä, jos viittaan nyt vain täällä vuosien varrella yhteisesti esillä pidettyihin asioihin, oli kun satuin joskus 2010-luvun alussa nettiä selatessa ajautumaan YK:n väestömatematiikkaan ja sitten sitä aloin syventämään muulla demografisella tutkimuksella. Kyllä siinä maailmankuvan palaset irtosivat toisistaan, kun näkyi kasvun kaavat.
Poistajope
Yksi oli myös sellaisen kivan ja pehmeän turvavasemmistolaisuuden kaatuminen.
PoistaNiin mukava kuin siitä olisikin ollut kiinni pitää.
Pelastin siitä mukaan Medusan lautalleni vain työväenhenkisyyden ja luokkatietoisuuden kuin pari hukkunutta.
Kirjan tekijöinä ehkä samaan tapaan eniten minua on ravistellut Matti Pulkkinen. Jossakin määrin McCarthy (Tie), Saramago (Kertomus sokeudesta) ja varsinkin Houellebecq. Myös porilainen J.Seppälä. Siis ihmiskuvaa. En tarkoita että olisin noista järkyttynyt tai järkkynyt, mutta kuitenkin sellaista "isku palleaan" tasoa. Joku hyvin merkittävä nyt varmasti unohtui.
On tietenkin muita ravistuksia kauneuden suuntaan.
jope
Nyt sellainen että ei tekisi mieli paljastaakaan mutta koska olette enemmän kuin vanhoja tuttuja tässä kirja jonka luettuani viime vuonna en pääse siitä oikein millään eroon, se on todellisuussokki alusta loppuun, kauhea ja kiehtova, kuin jokin silmä:
Poistahttps://kiiltomato.net/critic/stig-s%C3%A6terbakken-lapi-yon/
jope
Samoja nimiä mulla taustalla. Läpi yön on lukematta! Täytyy tutustua.
PoistaLuen teitä kumpaakin.
VastaaPoistaLahjakas kirjoittaja osaa kirjoittaa todellisuussokeista, vaikka ei olisikaan kokemusasiantuntija.
Väinö Linna oli sekä sodan kokemusasiantuntija että lahjakas kirjoittaja.
*
Tämä mun hapuilemani kustannusalan nakkikioski haluaisi mielellään löytää tässä suunnassa kirjoittajia.
Ja siinä on suuret vaikeutensa. Pelkkä kokemusasiantuntijuus, todellisuussokin kokeminen, ei tee kenestäkään kirjailijaa.
*
Viittaan aika vaikeaan kenttään... Jotkut ovat valmiita tulemaan julkisuuteen silloin kun he ovat vielä täysin ihottomia ja omassa paranemisen prosessissaan. Tai ovat tajuamassa, ettei lopullista paranemista koskaan tapahdu.
*
Jotkut ovat valmiita neuvomaan toisia väärällä hetkellä. Sitä huomaa tubevideoissa. Tällainen neuvonta saattaa tuntua hyvin lohdulliselta ja houkuttelevalta.
*
Tarkoitan tässä tietenkin kustantajan vastuuta. Sen tajuamista.
Olisi tietysti mahdollista julkaista salanimellä, jolloin kirjoittajan todellinen henkilöllisyys turvataan paljastumiselta.
Jari.
Olisi mielenkiintoista tietää Seitsemän veljeksen kustannusprosessista enemmän. Kyllä kai kustantajan täytyi tajuta, että se vie itsetunnoltaan huojuvan lahjakkaan kirjailijan melkoiseen helteeseen maalitettavaksi.
Poista(Mulla ei ole juuri nyt hyllyssäni Kiven elämään liittyviä teoksia. On kyllä ollut. Jossain vaiheessa päätin, että jätän Kiven persoonan silleen, koska eläydyn kuvittelemaani Kiveen niin voimakkaasti.)
Jari.
Kivestä tulisi sitten sivistyneistön sydänkarkki. Se kaikki peittää alleen jotain sellaista mitä vaistoan... ja siihen se varmasti jääkin.
PoistaJari.
Piti olla: tuli sitten.
PoistaJari.
Kaikki on monimutkaista. Jollakin kirjailijalla saattaa olla todellisuussokki elämässään, ja hän kykenee tajuamaan voimansa, tolkkunsa ja tolkuttomuutensa, eikä koskaan hipaisekaan todellisuussokin aluetta. Hän menestyy oikeilla genrevalinnoilla.
Poista*
Ei ole pakko sanoittaa omakohtaisesti koettua kauhua.
Jari.
Kivi tarjosi käsikirjoituksensa Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran perustamaan Novellikirjastoon, jossa alettiin 1860-luvulla julkaista niin suomennoksia kuin alkuperäisiä suomalaisia kirjallisia teoksia. Se meni läpi. Kieltä korjattiin. Keväällä 1870 teos ilmestyi 4 vihkona. Professori August Ahlqvist lyttäsi teoksen omasta näkökulmastaan niin esteettisesti kuin moraalisesti aivan tyystin "surkeimmaksi teokseksi" jonka SKS on suomalaisille lukijoille tarjonnut, jolloin teos vedettiin markkinoilta. Se herätti keskustelua taustajoukoissa, mutta Kiveä ei julkisuudessa puolustettu. Yhtenäisenä teoksena ja esipuheella varustettuna romaani ilmestyi vasta Kiven kuoltua.
PoistaTästä kirjoittavat oikeastaan kaikki Kiven elämää tutkineet ja antavat erilaisia selityksiä ja taustoituksia asialle. Pian ilmestyy Seitsemän veljeksen kriittinen editio. Suosittelen sen hankkimista. Tausta-artikkeleista saa paljon tietoa.
PoistaKiitos tiedosta.
PoistaKatselin äsken joitakin ASMR-videoita, jotkut naisista ovat oikein suosikkejani. Arvelen, että Kivi olisi pitänyt samasta kuin minäkin. -Kirjoitan vielä joskus enemmänkin ASMR-videoista, ehkä. En välttämättä tänne.
Muutama vuosi sitten puhuttiin paljon aistiyliherkkyydestä. Väitän Kiven kanssa olevani tässäkin samis, vaikka voin saoa joskus kovasti ja pirullisesti. Ilmeisesti Kivikin osasi olla tuskissaan vittumainen. Olenko oikeassa?
Niin, aika monessa olen samanlainen hänen kanssaan, paitsi en kirjallisessa lahjakkuudessa.
Kivi unelmoi paljon, sanoitti unelmiaan. Viehättyi unelmistaan.
Toista oli todellisuus.
Hän täyttyi pienistä havainnoista. Hän oli voimakkaasti dissosioiva ihminen.
Ei mikään hikinen lapsen siittäjä.
Kirjoitin todellisuussokista.
Ehkä todellisuus oli Kivelle sokkia.
Kirjallinen lahjakkuus ja sokissa oleminen yhtyivät toisiinsa.
*
En ole vielä kirjoittanut omaa tausta-artikkeliani.
Jari.
Kivi sai muistaakseni 700 markkaa ennakkoa teoksestaan. Siitä SKS pidätti 100 markan kielenkorjaajan palkkion, jonka tosin sitten Julius Krohn eli kielenkorjaaja palautti Kivelle. Tämä palkkio oli Kivelle iso pettymys, koska hän oli kirjoittanut päätyökseen teostaan vuosikaudet. Kiven ajatus oli maksaa teoksellaan ja sen tuotoilla velkojaan, mutta eivät palkkiorahat riittäneet alkuunkaan. Teos ei ollut edes pieni ratkaisu Kiven taloudelliseen ahdinkoon, muuta eli taiteellista ja psyykkistä ahdinkoa teoksen vastaanotto tietenkin lisäsi yli sen rajan, jossa kuormitus oli kestettävää.
PoistaMinusta Kivi teki aivan asiallisesti kaiken minkä vain kykeni omilla taidoillaan. 1800-luku oli kovaa aikaa niin talouden ja terveyden kuin yhteiskunnallisen aseman kannalta. Hänen valitsemansa tie oli vaikea, varmasti liian vaikea, vaikkakin tarpeellinen ja välttämätön. Kiveltä loppuivat rahkeet. Toki silloin loppuivat rahkeet monelta muultakin, tavalliselta ihmiseltä.
PoistaKivi ei ollut tavallinen ihminen.
PoistaJari.
Vesa, sulla ja mulla on varmaankin erilainen näkemys Kivestä. Olen kuuntelulla omasi suhteen, johon liittyy arvostetun kirjailijan ja kirjallisuustieteilijän painoarvo. Sitä ei voi eikä saa sivuuttaa.
PoistaMun pitäisi sanoittaa näkemykseni kirjan tai näytelmän muotoon, mutta voimia siihen ei ehkä enää ole.
*
Mä en voi ikään kuin "normalisoida" Kiveä. Lähentää häntä suureen yleisöön. Katson häntä oudokkina ajassaan, kummajaisena, kuten itseänikin tässä ajassa tänään.
*
Kivi ei ollut ikään kuin pienyrittäjä. Jonkinlainen sananmaanviljelijä, joka ei elänyt peltotyöstään. Ei.
Hän oli muuta.
Se näkemys mikä mulla on voi aivan hyvin kuolla mukanani.
- Otetaan löysin rantein, kivoja on kaikki tiirailut ja tähystämiset toisen ihmisen elämään.
Jari.
Suomalainen nouseva sivistyneistö tarvitsi sen tarinan, jonka Kivi elämällään ja työllään antoi.
PoistaKivi ahmittiin. Hän oli siihen sopiva.
Lahjakas, mutta ei kuitenkaan ihan niin ylenmäärin lahjakas kuin on haluttu nähdä.
Seitsemän veljestä ei ole ihan niin valtava romaani kuin sivistyneistön hurmos on antanut ymmärtää. Suuri se on, totta kai.
*
Aika jänskä tuo sivistyneistö.
Jari.
Eihän Kivi ollut tavallinen vaan poikkeuksellinen ajassaan. Jo yksinomaan siksi että ajatteli itsensä kirjailijaksi. Kivi teki minusta erittäin fiksuja peliliikkeitä nimenomaan kirjailijana: kirjoitti erilaisia tekstejä, etsi kustantajia ja ammattilukijoita, kehittyi ja oppi, kustansi itse jos teksti ei löytänyt muuta kanavaa. Sosiaalisesti Kivi oli omalaatuinen, varmasti vieras monille aikalaisjutuille. Mutta ei hän ollut pohjimmiltaan mikään oudokki siinä mielessä että ei olisi tajunnut yhteisöelämän sääntöjä tai niin että olisi ollut psyykeltään jotenkin erityisen poikkeava. Minusta se mitä hän teki eli pyrki toimimaan ammattikirjailijana oli vain hyvin outoa ja erikoista tuon ajan Suomessa. Ehkä palaamme noita aikoja kohti... Kivi piti päänsä romaaninsa suhteen ja siitä tuli liiaksi muuta kuin ajan sivistyneistön idealistiset aatteet olivat. Ei ollut lukutaitoa uudelle. Kiven romaani on sitä paitsi erittäin sovinnollinen. Olihan siinä teilauksessa kyse myös valtapolitiikasta. Minä olen näiden juttujen pohjalta kuvitellut oman Kiveni ja muut voivat lukea sen mitä hänestä tiedetään ja kuvitella omansa.
VastaaPoistaNäinpä näin. Ihminen voi hyvinkin tajuta yhteisöelämän säännöt ja siltikin ajautua oudokiksi. Kärsiä tästä asetelmasta.
Poista*
Jokainen tulkitsee toista ihmistä myös omasta ihmis- ja elämänkäsityksestään lähtien.
Jokainen lukija tietysti tajuaa, että mukana on kuvitteellisia aineksia, kun kirjailija asettuu toisen ihmisen nahkoihin.
Ei muutoin voi ollakaan.
*
Kiven kohdalla on mahdollista miettiä, millä perustein hän ajatteli, että sellainen kirja kuin Seitsemän veljestä aiheuttaisi myös taloudellisen menestyksen. Se oli kuitenkin Kiven valinta. Tuon hän halusi kirjoittaa.
Tarkoitan siinä aikalaisuudessa missä hän eli.
*
Luulen, että nyt pidän näppini erossa Kivestä ihmisenä. On hyvä, että hänen tuotantonsa on olemassa.
Jari.
Kiven heikko kohta oli talous. Hän ei pystynyt käyttämään järkevästi rahojaan. Hänellä oli elämänsä aikana enemmän rahaa kuin varmasti valtaosalla tavallisista ihmisistä - jos Kivi olisi osannut käyttää rahojaan tasaisemmin, hän ei olisi ollut aina veloissa. Ei hän olisi mitenkään varallisuudessa kylpenyt, mutta rahaa oli. Osa meni toki aivan järkevästi elinkuluihin ja kirjojen tekemiseen.
PoistaToive Seitsemän veljeksen taloudellisesta menestyksestä perustui sille, että Kivi oli tehnyt sopimuksen aikansa mahtavimpien kirjallisuuden jakajien ja kannattajien kanssa, mutta homma ei sitten pelittänytkään.
Kiitos kun jaat tietoa, Vesa.
PoistaKirjailijan pään sisältö tietysti mietityttää. Siellähän on useita omia sikiämisiä kuten sinullakin. On vielä semmoisia oudokkeja, jotka yrittävät tyrkyttää aiheita tai ehkä voimistaa sitä suuntaa, missä kirjailija jo etenee.
PoistaKivelläkin täytyi olla useita aiheita. Ihmiset helposti tuijottavat sitä, mikä toteutui. Eivät pohdi sitä, mikä jäi toteutumatta.
Joskus Seitsemän veljeksen on täytynyt olla ihan alkuaihe. Kirjoittamaton. Milloinkahan Kivi siitä ensimmäiseksi puhui kirjan tekemisen ponnistuksena? Kenelle?
Joku olisi voinut ehdottaa, että kirjoita ensin varman päälle taidokas romaani, joka solahtaa aikalaisuuteen. Ei sen olisi tarvinnut olla mitään mielistelyä.
Yhteisöllisen menestyksen saaneen romaanin jälkeen sopisi sitten revitellä.
*
Mikä oli Kiven lähipiirin merkitys ja laatu? Mikä sen realiteettitaju? Oliko se aikalaisuudessaan jonkinlaisessa kuplassa?
*
Kaikki menee kuten menee. Mutta on lupa pohdiskella, miten toisin olisi voinut mennä.
Jari.
Joku voisi kirjoittaa artikkelin Seitsemän veljestä 1870-1947.
PoistaSe alkaisi kirjan julkaisemisesta ja päättyisi vuoteen 1947, jolloin julkaistiin Alex Matsonin Romaanitaide siihen sisältyvine ylistävine arviointeineen Kiven romaanista.
Katson ja arvelen, että tietynlainen sanomisen muoto päättyy Matsoniin, joka tätä muotokäsitettä niin monin tavoin tapailee.
*
En ole koskaan kaivannut Seitsemän veljeksen näytelmäversiota, enkä nähnyt niitä. Mielestäni näytelmät ja romaanit ovat asioita erikseen tai elokuvat.
Jättäisin Seitsemän veljeksen romaaniksi.
Tietysti voisi näin seniori-ikäisenä vielä yrittää muokata Seitsemän veljeksen omaksi näytelmäversiokseen. Mutta ei...
*
Olen nähnyt Tuntemattoman näytelmäversion kerran. En kiellä, etteikö romaanista voisi tehdä myös näytelmäversion. Tai elokuvan.
Tuntemattomasta ei olla tehty vielä ikään kuin nöyrästi romaaniin perustuvaa elokuvaversiota... Ehkä neljäs kerta toden sanoo.
Eilen katsoin jotain tubevideota, jossa puhuja mainitsi, että "Aleksis Kiven kirjoittama Tuntematon sotilas". Siellä oli sanojan lisäksi kaksi lähetysnaamaa, jotka eivät korjanneet tätä ilmaisua.
Eikös Linna ollut Matsoninsa lukenut?
Jari.
Mun nähdäkseni Linna ja Matson tunsivat erittäin hyvin toistensa tekemiset. Täytyy kaivaa esiin uudelleen Matson. Ajattelen itsekin, että parhaissa tapauksissa muoto ilmentää sisältöä ja toisin päin: sisältö todentuu muodossa. Suhteen on oltava molemminpuolinen tai oikeammin erottamaton. Myös muotorikko täytyy motivoida.
PoistaOstin tänään Satu Rämön romaanin Hildur. Tässä romaanin kannessa mainostetaan, että Suomen myydyin kotimainen kaunokirja vuonna 2022.
PoistaOstin siksikin, että voin lukea sitä rauhallisesti ja tehdä sivuihin merkintöjä. Käytän myös korostuskynää.
Samalla tavalla Matsonissa on merkintöjäni.
*
Kun tajuaa muodon, se mikä äkkiseltään näyttää muotorikolta ei olekaan muotorikko.
*
Meillä siis ihmiset markkinoinnin kautta opetetaan lukemaan juonikertomuksia. Juoni on tärkein.
Juoni ei ole tärkein siinä romaanin muodossa, josta Matson kirjoittaa.
Romaanin painon on sen sisällä, ei tiessä johonkin juonelliseen loppuylläriin.
Jari.
Juoni on eri tavoin toteutettavissa ja tärkeä monessa lajissa. Toki sitten on tällainen taideromaanin tai yhteiskunnallisen romaanin tyyppinen juttu, jossa tilanteet, henkilökuvat ja sisäisyys / yhteiskunnalliset olosuhteet ja niiden kuvaus ovat merkittäviä. Luulen, että se näkyy Matsoninkin painotuksissa.
PoistaJuoni: draamassa perinteiset lajit eli tragedia ja komedia, joissa juonella olennainen rooli, juoninovelli (bocacciolainen novelli), usein myös vakiintunut kertomakirjallisuus genrekirjallisuuden muodossa (historiallisista romaaneista dekkareihin ja trillereihin eri juoniratkaisuineen). Viimeistään modernismista alkaen myös tilallisempi ja psykologisempi, tekstuaalisempi kerronta romaaneissa, novellissa tsehovilainen ja kafkamainen novelli jne.
PoistaOlen kuunnellut kaikki Satu Rämön romaanit ainakin puolella korvalla, koska vaimoni kuuntelee dekkareita. Rämön kirjat ovat siis perusasetelmiltaan dekkareita, mutta ainakin joissakin kirjoissa on myös pehmeää ihmissuhderönsyä ja muuta mukana. Eivät ne edes yritä olla taidetta, mutta aikalaismenestyvää kirjallisuutta ovat. Hyvä niin.
Koska olen häpeäihminen, hävettää vaivaiset yritykset sanoittaa omia käsityksiäni oikeastaan yhtään mistään. Älytön tilanne, että olen yrittänyt sitä tehdä suomalaisen kirjallisuuden huippuammattilaisen blogissa.
Poista*
Olen kuitenkin viime vuosina pyrkinyt tutkailemaan eri lähteistä sitä, miten romaani rakennetaan. Totta kai ajatuksena myös se, että ehkäpä vielä saisin jotain itse aikaiseksi tällä saralla. Sen kohdeyleisönä olisivat seniorit. Mitäpä siitä. Koko ajan houkuttelee vaikenemisen teema, jossa lukee kristillisiä ja myös buddhalaisia kirjoituksia.
*
Sen voin sanoa, että hidas lukemiseni on kyllä nautinto tässä eläkeläisen vapaudessa.
*
Jokin juoni täytyy olla, koska kyllähän juoni liittyy sellaiseen asiaan kuin jännite. Mutta eihän esimerkiksi Seitsemässä veljeksessä ulkoinen pääjuoni ole kovin monimuotoinen. Tai Tuntemattomassa. Mielestäni.
*
Olisi kyllä mukava, jos lukisit tuon Matsonin uudelleen. Uskon, että voisit siitä tehdä kiinnostavan arvioivan kirjoituksen johonkin julkaisuun. En tietenkään tarkoita muuta kuin kriittistä merkityksen arviointia.
Matson on kirjoittanut kirjansa ennen filmillisyyden tsunamia.
Jari.
Tietysti kaikki sanottava asettuu jotakin ihmis- ja maailmankäsitystä vasten.
VastaaPoistaMulla on tällainen kolmikanta, mitä selvittelen.
Ensimmäinen ilmenee Pekka Kuusen teoksessa Tämä ihmisen maailma. Siinä ihminen on aivoeläin. Teoksen alussa PK sanoittaa Luxorissa 23.10.1981 Sfinksin hymyn:
Sinä ihminen,
kärki luonnon ikimuutoksessa,
jos et jo opi ymmärtämään itseäsi,
omaa evoluutiotasi,
minä evoluutio,
minä sinut huomenna syön.
Toinen on kristillinen käsitys. Eikä mikä tahansa kristillisyyden tulkinta vaan askeettinen kristillisyys, jota sanoittaa esimerkiksi hyllyyni kuuluva teossarja Filokalia 1-5. Kristittyjen keskiössä on Jumala.
Kolmas on buddhalaisuus. Sen mukaan elämme samsarassa, joka on yhtä syntymisten ja kuoleman ympyrää. Mikä syntyy se joutuu kärsimysten keskelle. Buddhalaisuudessa on keskeistä kärsimyksestä vapautuminen. Lopullinen vapautuminen on lakkaamista, silloin pääsee pois samsarasta.
*
Jos olen tylysti koulutukseni mukaisesti sosiologi, näkemykseni yhtyy Kuusen näkemyksen. Kuusi kiinnittää voimakkaasti huomiota väestönkasvuun, josta tänä päivänä voi käyttää ilmaisua ihmistsunami.
*
On kirjoitettu kuudennesta sukupuutosta. Tämä tässä saattaa todentua yhtyneenä ihmisen perkelöitymiseen eikä Kuusen kaipaamaan havahtumiseen.
Somessa möyrii ihmisperkele, vaikka tietysti sieltä löytyy paljon hyvää tietoa.
*
Askeettinen kristillisyys on aina korostanut hiljaisuuskilvoittelun merkitystä. Tänään todellisuus pakottaa sanomaan, mutta se myös hiljentää.
Buddhalaisuus painottaa takertumattomuutta. Älä takerru mihinkään. Hyvinvointiin ei voi takertua. Ei sovi takertua myöskään mielipahaan.
Jokainen yrittää jotenkin selviytyä maailmankauden lopussa.
Jari.
Vesa, olisi kyllä tietyllä tavalla hienoa, jos sinä kirjoittaisit harkitulla aikarajauksella romaanin Alex Matsonin elämästä. Siinä täytyisi sitten käsitellä myös sitä Mäkelän piirin toimintaa. Niitä kohtaamisia ja kohinoita.
VastaaPoistaMelko ällistyttävää olisi, jos Vesa Haapalan romaanituotantoon kuuluisi Alexis-romaanin lisäksi myös romaani nimeltä Alex.
Jari.
Olisi kihelmöivää lukea romaania, jossa ovat väistämättä mukana Linna ja Viita. Linna synnytystuskissaan ja synnytystoivoissaan, niin kai...
PoistaIlmeisesti Linna olisi voinut murtua kuten Kivi mutta hän sai juuri sen mitä Kivi toivoi itselleen.
Jättiläistyö tämä ehdotukseni tietysti olisi.
Jari.
Mutta ehdotan sinulle erittäin vakavasti tämän romaanin kirjoittamista. Katson, että tämä ehdotus kuuluu elämäni vakavimpiin ehdotuksiin.
PoistaEhdotuksen sanoittaminen ei tarkoita painostamista. Eikä olekaan painostamisen keinoja eikä halua.
Tajuta tehdä näin tärkeä ja hyvä ja oikea ehdotus tuottaa tietynlaista mielihyvää. Teen sen oikealle henkilölle.
Jari.
Voin kuulla menneisyyden kohinana Matsonin&Linnan&Viidan jankuttavan puheen, todistelut, perustelut, äänen kohoamisen... inttämiset... Kivestä varmasti puhuttiin myös miljoona kertaa...
PoistaJari.
Hieno idea, Jari! Täytyypä jossakin välissä perehtyä vielä enemmän Matsoniin, hänen teokseensa ja elämäänsä! Eihän sitä koskaan tiedä, mitä tapahtuu.
Poista(Tämä enemmänkin ns. läpällä, mutta itse olisin kiinnostunut lukemaan teoksen jossa Christer Kihlman, Henrik Tikkanen ja Jörn Donner viettävät yhdessä iltaa jollakin valkoisella merenrantavillalla. Kauhea kirja. Kaamee. Ehkä sen voisi kirjoittaa vaikkapa Antti H. jope)
VastaaPoistaHurskainen hoitaisi homman kotiin! Ilta huvilalla olisi teoksen nimi.
PoistaWikipediasta löytyy seuraava tieto:
VastaaPoista"Tuntematon sotilas oli vuoteen 2015 mennessä käännetty 23 kielelle.[27] Huhtikuussa 2015 ilmestyi brittiläisessä Penguin Classics -sarjassa romaanista uusi englanninkielinen käännös Unknown Soldiers, tekijänä yhdysvaltalainen kirjallisuudentutkija Liesl Yamaguchi. Aikaisempaa englanninnosta The Unknown Soldier vuodelta 1955 on pidetty heikkolaatuisena.[28][29] Sen ongelmaksi on paljastunut Alex Matsonin valmiin käännöksen repostelu kustantamossa, ja siksi Matson halusi nimensä jätettäväksi pois."
Tämäkin tuntuu hyvin kiinnostavalta.
Mitähän tuo viimeinen lause meinaa?
*
Matsonin Romaanitaide paljastaa aika ankaran äänen. Mutta mitä Matson kiittää sitä hän kiittää punnituin sanoin.
*
Siellä Mäkelän piirissä Linna luki Tuntematonta piirin jäsenille kirjoitusprosessin aikana...
Eihän sitten Tuntemattoman julkaiseminen ollut ihan tuosta vain yksiviivaisesti riemureitti. Mutta kun kirja oli markkinoilla, kansa äänesti kirjan puolesta ihan tasan selkeästi.
Käsittäisin jotenkin tai olettaisin, että tätä Kivi odotti Seitsemälle veljekselle.
*
Äkisti Wikipedian kautta Matsonin elämänvaiheet vaikuttavat kyllä mielenkiintoisilta. Aivan varmasti syntyisi draamallisesti jännitteinen Alex-romaani. Mutta se tosiaan vaatisi väitöskirjan verran taustatyötä näin maisterin järjellä arvioiden. Mutta taustatyö veisi mukanaan...
*
Uskon, että Alex-romaani filmattaisiin, tehtäisiin elokuvaksi.
Jari.
Yrjö Varpiolta hyvä katsaus: https://www.finlit.fi/ajankohtaista/blogi/alex-matsonin-matkassa/
PoistaMatsonista on tehty näköjään elämäkertakin: https://oa.finlit.fi/books/m/10.21435/tl.280
Tuohan on vapaasti netissä luettavissa - nyt, Jari, lukemaan!
Nimen omaan Varpio on kirjoittanut tuon.
PoistaOho, kiitos, Vesa. Näin sitä saa uutta tietoa!
PoistaJari.
Kävin päällisin puolin läpi tuota Yrjö Varpion teosta Elää, kokea, ymmärtää Alex Matsonin elämä PDF-muodossa.
PoistaTeoksessa on hyvin paljon tietoa.
Romaanitaide-kirjan suhteen tunnelma tiiviistyy sivulta 197 alkavassa luvussa 6 "Elämän muodonrakentelua noudattaen", jonka perään on luku 7 "Tamperelaiskirjailijoiden parissa".
Kyllä kirjassa voi havaita erilaisia aspekteja romaaniin. Täytyisi tehdä valintoja ja painotuksia sitä varten.
Jos nopeasti haluaa tavoitella jotain ydintä, voi mennä 6. luvun alkuun.
Uusihan tuo Varpion työ on, koska se on merkitty julkaistuksi vuonna 2023.
Vähän nyt jään siihen tunteeseen, että pitäisi tämä kirja ostaa itselle paperimuodossa.
Luulen, että kirjan tarkan lukemisenkin jälkeen on kiinnostavia kysymyksiä vastausta odottamassa.
Olen kiitollinen sulle, Vesa.
Jari.
Tampereen kirjallisessa Mäkelän piirissä ei ollut Aleksis Kivi, mutta siellä oli Väinö Linna.
PoistaJari.
Varpion kirjasta jäi heti mieleen jokin ilmaistu kuva Linnan hermonpaineesta, mutta en laita sitä tänne.
PoistaVarpion tietoteoksen sisällön pitäisi muuttua romaanissa elämänmuotoiseksi elämäksi romaaniin suunnitellun aikarajauksen sisällä.
*
Oliko Kivellä mitään piiriä, jota voisi sanoa Mäkelän piirin kaltaiseksi piiriksi?
No, Linnan ja kumppaneiden aikana kirjallinen kulttuuri oli jo kehittynyt uuteen aikaan tietysti.
Taidanpa lopetella tästä aiheesta, mutta tuntuu hyvältä kun nostin asian esiin ja sain sinulta, Vesa, tiedokseni tuon Varpion materiaalin.
Jari.
Alex Matson oli todistaja, näkijä, tekijä, vaikuttaja, vaatija.
PoistaJari.
Viime yön vietin tutkimalla suomalaisten siirtolaisuutta Amerikkaan.
PoistaSuuri siirtolaisuuden lähtötsunami tietenkin vielä odotti Kiven miehuuden päivinä. Se tuli aikanaan.
*
Olisiko Kivellä voinut olla vaihtoehtoinen elämänkertomus?
Vaihtoehtoisessa elämänkertomuksessa Kivi uskaltautuu seikkailijaksi. Hän lähtee matkaan. Hän ei juutu kynäänsä. Kynä kyllä seuraa mukana.
Seitsemän veljestä ei koskaan aktivoidu, heitä ei ole, koska Kivi lähtee Bostoniin. Sieltä syvemmälle maahan.
Meillä saattaisi nyt olla käsissämme seikkailukertomus. Omanlaisensa todistus ja klassikko. Sitä erityisesti suomalaisille ja amerikkalaisille.
*
Mutta Kiven dissosioiva hauraus yhtyneenä suurenmoiseen luomisvoimaan esti seikkailun.
Hauraus voi yhtyä tietynlaisiin elämällisyyden purskahteluihin.
*
Vaihtoehtoisessa elämänkertomuksessa Kivi olisi tosiaan mennyt naimisiin ja elänyt raivaamallaan uudistilalla (homstetissä / homestead, Homestead Act 1862).
Kirjoittanut mukavan muijan ja lasten hääriessä ympärillä.
Myöhempien aikojen kuuluisa filmitähti Albert Stone kuuluisi Kiven sukuhun...
Jari.
Vesa, jotenkin aavistelen sinussa raivaajatyypin. Et ole kirjasto- ja arkistohiiri. Siellä mökilläsi teet tekemisiäsi, huolehdit pesueestasi aina.
VastaaPoistaAavistelen, että sinun pitäisi jollain tavoin ottaa haltuun tuo amerikansuomalaisuus. Ei sitä tarvitsisi kytkeä A. Kiveen.
On tietysti selvä, että ajattelen Kiven joinakin tuskallisina päivinä ja öinä hellitelleen ajatusta lähteä ISOLLE MATKALLE. Totta kai se maksoi rahaa.
Tähän Amerikan siirtolaisuuteen saisi kytkettyä aivan loputtomasti romaanien aspekteja.
Laivoissa siirtolaismatkustajia kohdeltiin kaltoin ja perillä muka ystävälliset vastaanottajat huijasivat heitä sekä että kielitaidottomat joutuivat kaikkein vittumaisimpiin ja raskaimpiin töihin. Ynnä muuta.
Oli myös se oman olon himo, oma mökki uudistilalla, johon viittaan yllä.
Raivausvaiva, raivausriemu.
*
Suomalaiset merimiehet muuttuivat pilvenpiirtäjiä New Yorkissa rakentaviksi miehiksi, huimapäät, ilmeni jostain. Ihmisiä telineillä.
Jari.
Nyt on mun aikani vetäytyä lukemaan muiden kommentteja, joten kaikkea hyvää.
PoistaJari.
Vähän niin kuin jälkikirjoituksena teen sulle, Vesa, kysymyksen. Ostin tänään valurautapannun, koska tirripaistin ohjeessa tarvitaan nimenomaan valurautapannua. Tarkoituksena olisi tehdä tirripaistia, keittää perunat ja siihen mukaan puolukkahilloa.
VastaaPoistaOstin semmoisen emalipinnoitetun.
Ikinä mulla ei ole ollut valurautapannua. Nyt on. Pesin sen äsken ja laitoin öljyä imeytymään.
Vesa, onko sulla kokemuksia valurautapannuista? Minkälaisia?
Jari.
Kun laitoin hieman vettä ruskistuvan lihan ja sipulin joukkoon ja kaavin puulastalla, pannun pohjasta irtosi houkutteleva näky ja maku oli todella hyvä. Ilmeisesti tätä sanotaan valurautapannujen yhteydessä fondiksi.
Poista*
Luultavasti taas kirjoitan blogiisi siihen saakka kunnes annat selkeän porttikiellon. Tietysti yritän rajoittaa sanottavaani.
Olisi hyvä, jos täällä olisi paljon kirjoittajia.
*
Oma suuntani on selvä. Olen sairastanut yhtä vaikeaa pitkäaikaissairautta 30 vuotta. Siihen tulevat muut sairaudet päälle.
Aika vähenee. Olen täällä kirjoittanut tosissani näkemyksiäni suomalaiselle huipputaitajalle, joka hänkin on ihminen ja osaa ihmisyydessään muutakin kuin sitä mikä mainitaan suoritusten näyttösalkussa.
Olen kirjoittanut vakavissani kuten syvästi viisas Jopekin.
Täällä on tilaa tulla jokaisen. Sähköiselle liitutaululle mahtuu.
Se liitutaulu sijaitsee aution koulun luokassa. Tämä on usein näkyni. Seison yksin koulussa ja säikähtäisin, jos hiljaisuuden rikkoisi jokin ääni.
Luokan liitutaululle tulee ja menee kirjoitusten virta.
Takaseinällä lukee rumia, jotka eivät mene.
Jari.
Kaikkea sanomista kehystää suurvaltojen armoton kilpailu planeetan jäljellä olevista luonnonresursseista. Trump jne. tietävät mikä on meininki.
Poista"Tulkoon kaaos minun jälkeeni" on johtava periaate.
Jari.
Meillä on Jari valurautapannu, pinnoitteeton, joka on ostettu 80-luvun lopussa. Toimii edelleen, kun muistaa vesipesun. Tosin se niin raskas, kuin puntti, että syvältä kaapin perältä sitä ei jaksa aina kiireessä vetää esiin.
VastaaPoistaRuoanlaitto on jännä juttu. Mukavaa ja palkitsevaa kun sen tekee hyvin, mutta silti mieleeni jäänyt kun eräs tuttava sanoi että hänelle ei merkitse ruoka oikeastaan yhtään mitään. Siinäkin on jujunsa. Mikä vapaus.
Ruokahifisteistä olen itsekin kaukana, ja muistakin hifisteistä, mutta muutaman kerran viikossa kunnon aineksista tehty sapuska on kyllä hyvä lisämauste elämään. Tänään mennään paprika ja lihavoittoisesti.
Totta, maailman kirjat nyt sekaisin. Vaikea hahmottaa mitä Trump aikoo tehdä oikeasti. Se nyt on ainakin selvää? että jo vuosia esittämäni kritiikki siitä, että ostimme hävittäjät USA:sta ei mennyt kovin hutaaan. Jos sinne tulee sisäinen kaaos, niiden käytettävyys voi olla mitä tahansa, kun ne riippuvaisia koko ajan jenkkien softasta.
Kaikki on auki. Minäkin jonkinlaisena patologisena vastarannan kiiskenä olen pihalla, että missä tässä nyt mennään. Rauha Ukrainaan viivästyy nyt entisestään, kun Trumpin huomio ei välttämättä enää pysy rauhanteossa.
Ja saa nähdä miten tässä kaikessa Suomelle käy. Tällä ensisijaisesti tarkoitan aivan kaameita talousjuttuja joihin olemme vajonneet kuin suonsilmään. Ja tässä nyt kyse paljon muustakin kuin siitä velasta, jonka merkityksestä kiistelee oik ja vas.
Ehkä on ohjattava jälkikasvua elonpolulla muille maille vierahille.
Maailma on täynnä.
Olen sitä mieltä edelleen. Niin Eurooppa kuin muukin osa Tellusta.
jope
Valurautapannuilla mennään... Ostin pannun sen jälkeen, kun olin käynyt siitä keskustelun tekoälyn (Gemini) kanssa. Pannukaveri vaati oikeanlaisen hoitonsa ja huoltonsa.
PoistaKaikille masennuksen ja maailmantuskan kanssa kamppaileville ikäpojille, joita ottaa usein pannuun, sanoisin, että aloita ruuanlaittaminen viimeistään eläkkeellä. - Työvuosina tuli käytyä aika paljon lounaspaikoissa ja sitten illaksi nappasi kotiin marketista mitä nappasi. Tietoinen ruuan laittaminen on toinen juttu. Sitä tehdään reseptien mukaan tai reseptejä kehitellen. Kannattaa ostaa muutama keittokirja kotiin, ja tosiaan hyvin paljon reseptejä löytyy netistä.
*
Kun Venäjä hyökkäsi Ukrainaan, Putin heti ilmoitti sodalle tavoitteen. Siinä suunnassa he ovat edenneet.
Olen tubessa katsonut Trumpin puheita. Hän on ilmoittanut, että Yhdysvallat ottaa Grönlannin, ettei Venäjä tai Kiina ota sitä.
Suurvaltapomot ovat puhuneet.
Jari.
Jopella olikin hyvät kommentit valurautapannusta. Kyllähän se on kelpo ruoalaittoväline, sopii muistaakseni kaikille liesille, ja sillä saa hyvän pinnan ja kypsyyden lihaan - myös lettuja voi paistaa, riippuu tietenkin vähän pannusta. Tärkeintä siinä on hoito, öljyäminen ja rasvapolttokin ja se ettei pese kovalla pesuaineella pannua.
PoistaTuli kokeiltua eilen tällaista - suosittelen, jos tykkäätte kanan lihasta. Sama onnistuu kalalla, esimerkisi kirjolohella. Ei ole vaikea valmistaa.
https://www.herkkusuut.com/toscanalainen-lohi-saa-nyt-kilpailijan-sama-herkku-valmistuu-kanasta/
Kävin katsomassa reseptiä, hyvältä näyttää.
Poista*
Tahdon pitää näppini erossa siitä mihin niitä ei pidä panna. Tuolla yllä on arvostelu kirjasta. En sen alla olevaan kommenttiosioon kirjoittele mitään.
Kritiikissä on kumminkin ilmaisu tavallisuus. Sehän on hyvinkin sosiologinen ilmaisu.
Asettaisin tavallisuutta vasten oudokkiuden ja kammottavuuden, joita olen täällä kuljetellut mukana. Voisi lisätä vielä, että aidon oudokkiuden ja aidon kammottavuuden. Senkin, että joissain tilanteissa ihminen joutuu teeskentelemään tavallisuutta.
Mutta sanoissani tavallisuus on irrallaan jostain teoskontekstista ja sen kritiikistä.
Jari.
Olen itse elämässäni joutunut hyvästelemään tavallisuuden, joten on turha haikailla sen perään mikä on kadonnutta aikaa.
PoistaJari.
On tavallista, että kaksi ihmistä perustavat perheen, on tavallista että sitten syntyy lapsia ja on planetaarisesti kammottavaa, että summana on ihmistsunami.
PoistaJari.
Ymmärrän. Tuossa kirjassa tavallisuus ei ollut mitään latteaa, vaan sellaista rimpuilua elämän realiteeteissa. Ei mitään sellaista, että mennään joukon mukana vaan sen oivaltamista, että tällaista elämä nyt on ja se on sitten vaikka mitä, paljon sellaistakin mille yksilö ei mahda itse yhtään mitään, vaikka miten yrittää. En mennyt siihen kovin syvällisesti tuossa arviossa.
PoistaNäillä Suomen syntyvyyksillä ei saada aikaa tsunamia vaan autioitunut nälkämaa ja muutama iso kaupunkikeskittymä, joissa elämä on sitten mitä on.
PoistaVesa, en halua, että mua käsitetään väärin. En ole tuota kirjaa lukenut. Tavallisuuden kategoria tarttui nyt tuosta arviostasi mieleeni.
PoistaBuddhalaisilla ovat nämä samsaran ja dukkhan käsitteet...
Meillä on planetaarisesti ihmistsunami, eikä Suomen väestö ole sidottu Suomessa tapahtuvaan syntyvyyteen. Meitä odottavat enentyvät tulija-aallot, johon ilmiöön ilmastonmuutos vaikuttaa isosti.
Ihmistsunami ei ole tulossa, vaan se on parhaillaan. Se on planetaarinen fakta. Luultavasti Keskisarja yrittää puhua tästä.
Jari.
Tiedän kyllä nämä asiat ja niistä olemme puhuneetkin. Se mitä sanoin Suomen tulevaisuuden kaupungeista pitää tuon sisällään. Maaseutu voi silti olla autiota ja tyhjää. Voi myös olla että tänne ei tulla ihan niin suurin joukoin kuin ajattelemme. Väestönsiirtymiin ajaa enemmän yhteiskuntien surkea tila kuin ilmastonmuutos itsessään.
PoistaSe että Afrikka ei ole käynyt monin osin läpi teknologista vallankumousta eikä siellä ole moniakaan toimivia yhteiskuntia, jotka voisivat sitoa ja säädellä väestönsä toimintaa ja elämänedellytyksiä myönteisellä tavalla, on taatusti itsessään isompi riski kuin ilmastonmuutos. Ei jälkimmäinen toki vähennä riskiä. Tulevaisuuden Euroopan täytyy olla fiksumpi, mutta en usko siihen kovin paljoa.
PoistaJoo, väestöjen liikkumiselle on monia selittäviä tekijöitä...
PoistaItse tässä pohdiskelen tärkeysjärjestystä maaseutuasumisen ja kaupunkiasumisen välille. Juuri maaseudun vähä asuminen kiinnostaa, mutta tietenkin palveluiden perusjuttujen pitäisi toimia.
Jotta mihinkä tuon valurautapannunsa kantaisi.
Jari.
Tuo on hyvä kysymys, jos ajattelee esimerkiksi 5-20 vuoden säteellä. Kainuussakin on isot keskukset (joku Kajaani ja pienempi virkeä Sotkamo), joissa homma vielä jotenkin toimii. Eihän sitä tarvitse olla kuin 20 km keskustasta, niin saa olla rauhassa ja jos ei hirvittävän usein tarvitse keskustaan mennä, niin ottaa vaikka taksin - esim. kerran viikkoon puoleentoista ja hakee tarvittavat kamat kotiin. Kaupungissa on sitten omat etunsa, mutta voi olla, että siirtymällä hiukan syrjempään saa samat edut ja oman rauhan - tulee tietenkin tuo liikkumisen vaiva.
PoistaVarmasti Vaasankin lähellä olisi pienempiä kyliä, joissa tuollainen elämä voisi onnistua. Tietenkin jos joutuu pientä omaa taloa hoitamaan, niin on siinäkin hommaa, mutta jos se hoituu, niin saa kyllä mielekästä tekemistä ja yksinkertaista elämää.
PoistaTänä päivänä törmäsin tietoon, että Liisa Keltikangas-Järvinen on julkaissut kirjan Itsekkyyden aika. Kuuntelin jonkun haastatteluohjelman alkua.
VastaaPoistaOlen ehkä itse nyt niin voimakkaasti kiinni Katja Myllyviidan Sairaassa perheessä.
*
On taakankantajia ja erilaisten tilanteiden vastuuvankeja, joita lyödään vielä itsekkyydelläkin päähän, he saavat tämän syytöksen aiheetta kantaakseen.
Käsitteet ovat kirveitä.
En kiellä aikakautemme narsistisia piirteitä.
*
Keltikangas-Järvinen voisi kirjoittaa myös sellaisen kirjan kuin Itsesuojelun puuttumisen aika.
On ihmisiä, joilta korostuneesti puuttuu kyky itsesuojeluun.
Jari.
Tekee mieli tässä Vaasan yössä nostaa esiin ostamani Eliot Higginsin teos Me olemme bellingcat, jonka alaotsikkona on Tiedustelupalvelu verkossa (Docendo Oy, 2021). Olen vasta selaillut sitä, mutta koen, että siinä on summausta viime vuosien meiningistä.
PoistaNousee esiin kansalaistiedustelu, jota minäkin omalla kömpelöllä tavallani teen. Toisin sanoen yritän hankkia tietoa eri lähteistä. Tässä auttavat tietysti tekoälylle tehtävät sopivasti muotoillut kysymykset.
Tähän eläkeläisyys antaa ajalliset mahdollisuudet, jos tietämisen halu itsessään on edes jotenkin tärkeää. Tieto lisää tuskaa, se on sanottava. Se voi lisätä myös yksinäisyyttä.
Tieto monimutkaistaa todellisuutta. Huomaa mitä on vallitseva tieto ja havaitsee poikkeamia siitä.
Onko eläkeläisen näkemyksille sijaa? Se on tänään hyvä kysymys. Yhtäkkiä eläkeläinen onkin ehkä paremmin perillä asioista kuin nuoremmat työelämässä olevat. - No, ainakin luulee niin. Jossakin, äkisti.
Jos valta ei halua, että asioista tiedetään, sen täytyy totta kai sulkea pääsy tietoon.
Kirjan takakannessa kerrotaan:
"Bellingcat ei ole valtiollinen tiedustelupalvelu tai suuren mediatalon tutkivan journalismin yksikkö. Se on tutkijoiden ja kansalaisjournalistien kansainvälinen verkosto, jonka toiminta perustuu avointen lähteiden tietoihin, tietotekniikkaan, uteliaisuuteen ja loputtomaan kärsivällisyyteen. Se määrittelee uusiksi tavat tulkita uutisia, politiikkaa ja digitaalista tulevaisuutta."
Jari.
Selvää on, että todellisuudesta saa aivan eri kuvan ottamalla seurantaan erittäin asialliset podcastit joissa vierailee laajalti kansainvälisen tason tutkijoita ja asiantuntijoita. Suomen päävirtamedia on varmasti asiallista verrattuna monen muun maan mediaan, mutta kyllä se on monessa suhteessa kaikkea muuta kuin kriittistä journalismia. Monet jutut on kirjoitettu löperösti sinne päin ja ikään kuin varmistaen, että tietynlainen tendenssi pitää. Erikseen sitten vielä ihan kaikkea läpäisevä sokkiefektin hakeminen. Normaalit talvipakkasetkin uutisoidaan hyperbolin, ja hirmumyrskyt uhkaavat kun vähän tuuleksii. En tiedä, ketä nämä uutiset palvelevat.
VastaaPoistaTuohon Keltikangas-Järvisen kirjaan viitaten vielä, jos täällä ajatuksen poukkoilu sallitaan, kävin tänään marketissa ja törmäsin sieltä lähtiessäni marketin sisällä kahteen ihmiseen, joihin mulla on yhä keskusteluyhteys. Äkkiä tunsin voimakkaan tapaisen työntämisen selkääni. Olen hyvin huonosti nukkunut, joten kai se lisäsi työntämisen vaikutusta, pientä säikähdystä. Siinä ärjyili vanhempi mies, että kun ollaan ihmisten tiellä. Hänellä taatusti oli tilaa, mutta niinpä vain piti töytäistä selkääni.
VastaaPoistaMulla on aika paljon elämässäni kokemuksia siitä, että olen toisten tiellä tai sitten muuten vain sivuutettava.
Huusin miehen perään, että älä koske minuun tai soitan poliisille. No, tietysti marketissa olisi ollut järjestyksenvalvojakin.
Tässä on nyt jotain muutosta näin eläkeläispäivinä. Aikaisemmin olisin todellakin syyllistynyt ja etsinyt vikaa siitä, kuinka leveästi olin asettautunut marketin tiloihin, että olin piru vieköön este toiselle ihmiselle julmalla tavalla. Senkin tollo.
Mutta joo, taitaa K-J olla kirjassaan tiukasti myös oikeassa. Tuossa tilanteessa joku purki narsistista raivoaan, ja se en ollut minä.
Keskusteluni marketissa jatkui, ei siinä mitään. Töytäisijä katosi, meni menojaan.
Että tämmöinen tapaus.
Jari.
Tuo tekijä ilman muuta sisäisesti koki olevansa suuremmalla asialla, kun hän julisti, että ollaan ihmisten tiellä. Ei vain hänen tiellään vaan ihmisten tiellä.
PoistaTässä kohtauksessa tapahtui jokin matsonilainen muoto. Sen ympärille voisi rakentaa kaiketi romaanin ajastamme.
Varmasti tuo tönäisijä oli jonkin raskauttama kuten minäkin tönäisyn kohde.
Eikä tönäisijä tajunnut sitä, kuinka harvinaista minulle on nykyään pysähtyä keskustelemaan ihmisten kanssa.
Ehkä Volter Kilpi olisi tästä pystynyt avaamaan romaanin eri suuntiin. - Mullahan Alastalon salissa on jäänyt vain tunnusteluun...
Marketin salissa...
Jari.
Tuo tönäisijä ei ikinä tajunnut, kuinka kauhean teon hän teki. Hän ei tajunnut sen kohdemaaperää. Romaanikirjailijan pitäisi sanoittaa se. Siinä muodossa.
PoistaSe oli käytännössä vain tönäisy ei surmanluoti.
No, tämä nyt tästä.
Jari.
Ihmisten pitäisi aina miettiä mitä tekevät, koska sillä teolla voi olla vaikka minkälainen merkitys toisen elämässä. Tai ainakin ihan peruskäyttäytymisessä miettiä tätä. Mielipiteet ovat vähän toinen juttu, joskaan ei niitäkään tarvitse runnoa toisten naamaan.
PoistaMitä romaanikirjallisuuteen tulee, uskon ns. totuuden silmänräpäykseen. Kivi tajusi silmänräpäyksessä sen mitä hänen olisi tehtävä, samoin Linna. Kaikki oli sitten silmänräpäyksen sanoittamista.
PoistaKoin tänään tuolla marketissa myös totuuden silmänräpäyksen.
Siinä minä täytyy ulkoistaa tarkkailijaksi, muodon tajuajaksi.
Jari.
Jari.
Muodon tajuaminen ei välttämättä aktivoi kirjoitusprosessia, vaan se aktivoi hiljaisuuden.
PoistaJari.
Tuota mielipiteiden naamaan runnomistahan tämä aika on. Löytyy jos jonkinlaista päsmäriä, ja ainakin mun on tunnustettava omat syntini tässä. Niin täällä kuin muuallakin.
PoistaJari.
En tiedä kuka täällä käy. Kommenttipuolella tässä on ollut nyt tällainen kolmen kopla.
VastaaPoistaJos vaikka äkisti tämän kommentin lukisi uusi tulija, kertoisin hänelle, että mulla on oma sanottavani, pitkälti sisällön olisi pitänyt kuulua omaan blogiini. Sellainen kerran oli ja se käsitteli aika pitkälti mielen rakentumista, traumaperustoja ja identiteettiä.
En voinut avata sen kommenttiosioita, koska se oisi johtanut mitä todennäköisimmin vihakommentteihin. Äkäiset kommentit ovat kuitenkin eri asia kuin maalittavat vihakommentit.
Lopetin blogini.
Olen viime vuosina tutkinut hyvinkin paljon romaanin tai sanoisinko kirjallisen teoksen olemusta siten, että siitä tulisi toimiva ja lukijaa kiinnostava kokonaisuus. Nykyaika antaa tähän erittäin suuret mahdollisuudet. Netistä löytyy. Tekstejä voi tulostaa tutkittavaksi. Englannin kielellä julkaistaan mainiota aineistoa. En laita tähän mitään viitteitä.
Kirjoja voi lukea nauttien pohtimatta tarkemmin nautinnon syytä. Sen kun vain nauttii. Ehkä voi kirjoittaakin jonkinlaisen lahjakkaan intuition varassa. Monet tarvitsevat valaisevaa lisäaineistoa ja sitä siis löytyy. Kehotan etsimään! Tämä on oma seikkailunsa.
Katson, että lopputuloksena on kyky eritellä lukemisensa kohdetta entistä paremmin, vaikka ei välttämättä oma teos.
Jos haluaa, että kirjaa myydään, täytyy noudattaa tiettyjä pääsääntöjä.
Tekoäly on sitten kerta kaikkiaan mullistanut kirjailijan tilanteen. Se antaa tarvittaessa ehdotuksia, se herättää ja havahduttaa. Toimii apuna. Nimenomaan apuna.
Kirjalliset markkinat ovat erittäin kovat, samalla kun lähes kaikille avautuu mahdollisuus julkaisemiseen jonkin kanavan kautta, kun laittaa rahojaan peliin mukaan.
Mainitsin täällä Alex Matsonin teoksen Romaanitaide, jolla on historiallisesti tärkeä merkitys. Väinö Linna ja Matson esim. olivat vuorovaikutuksessa keskenään.
Mutta uuden kirjoittajan ei kannata aloittaa Matsonista, vaan kehotan tosiaan etsimään yllä viittaamaani materiaalia.
Kaikkien ei tarvitse tulla kirjailijoiksi, mutta kaikkia voivat kehittyä lukijoina. Tuo materiaali kehittää lukijan silmää.
Matson ei anna käytännössä kovinkaan tarkoin niitä työkaluja, joita tarvitaan.
Olen täällä edustanut elämänkatsomusta, johon ovat vaikuttaneet Pekka Kuusen näkemykset aivoeläimen kehityksestä ja ilmeisesti sokeasta kiihkosta hulluun aikakauden lopun sekasortoon, buddhalaisuus ja askeettisen kristillisyyden perimätieto, joka ilmenee omanlaisenaan kirjastona.
Lisäksi viittailen epämääräisestikin ihmisyksilön suojeluun ja siihen mitä seurauksia on siitä, jos suojelua ei tapahdu sekä että mitä pitkäaikaisseurauksia on siitä, jos ihmisen turvarajat rikotaan jo varhain.
Lisäksi edustan hiljaisuuskilvoittelua pohjimmiltaan ja hetkittäin häpeän, että tunkeuduin tänne niin monisanaisena ja pursuilevana antaen vaikutelman ihmisestä, joka halua runnoa mielipiteitään toisten naamaan.
Oma käytännön haasteeni on luopuminen, vähäistäminen tässä ja nyt. Se koskee tietysti myös kirjoja.
Uudelle lukijalle kertoisin, että kirjoitin aikanaan summaten satoja ja taas satoja mielipiteitä lehtiin. Aloitin kaudella, jolloin ei ollut somea. Silloin sanomalehtien mielipidekirjoituksilla oli luultavasti painavampi asema kuin tänään kaiken sanomisen tsunamissa.
Täällä olen kertonut näkemyksiäni. Olen myös yrittänyt olla kuuntelulla.
On ollut huojentavaa ajatella, että tämä on sittenkin sähköinen liitutaulu ja blogisti voi pyyhkiä isosti pois kommentteja aika nopealla liikkeellä.
Lisäksi yllä näkyy aina blogistin pääkirjoitus ja sen alla kommenttien lukumäärä vain pienenä numerona.
Ja vielä lisäksi: jokaisen ajattelu muuttuu, toivottavasti. Joskus sanoo täällä tosi typerästi, sillä hetkellä kuin sanoo.
En ole halunnut pitkään aikaan, että kommentin yhteydessä näkyisi koko nimeni sähköpostiosoitteen mukaisesti, josta on seurauksena, ettei pääse korjaamaan itse omia harkitsemattomia sanojaan.
Yhä painokkaammin yritän muista Shakespearen Hamletin viimeiset sanat:
"Loppu on hiljaisuutta."
Jari.
Hieno kirjoitus Jari, paljon asiaa.
PoistaMutta nyt vain tuohon kommentointiin. On paljon blogeja, hyviäkin, joissa oikeastaan aina päivityksien perässä merkintä 0 kommenttia.
Se että täällä on kolmen kopla, tai oikeastaan kahden, kun blogisti on eri juttu, on siihen merkittävä poikkeus.
Ihmettelen usein miksi ihmiset panttaavat ajatuksiaan.
Tai ehkä syynä on vain aika.
Minullakin teoriassa pitäisi olla aikapula, kun töissä ja perheessä vielä olen, mutta jokaiseen päivään mahtuu mulla tyhjä tunti tai kaksi.
Kyllä silloin tulen tänne usein katsomaan mitä täällä nyt on viritelty.
Tai jos syynä poissaoloihin ja hiljaisuuksiin on sanomisen pelko.
Itse en koe kommenttejani kirjallisina merkintöinä tai teksteinä, vaan enemminkin puheena.
Siksi aikoinaan niitä tulikin multa paljon, ne olivat nopeita ja hiomattomia, niin kuin puhekin on. Eivät tekstiä.
Käsitykset muuttuvat koko ajan, koska faktatkin ovat liikkeessä koko ajan. Minusta ihmisintä on eräänlainen välittömyys ja alleviivaamattomuus. Sanan x ja y kirjoittaminen ei ole koskaan mikään loppulausunto josta täytyy sitten vastata hamaan loppuun saakka. Ihminen voi olla toinen jo seuraavana päivänä.
Siksi mielestäni mistään mieleenpiteen muodostumisesta ei pidä liikaa stressiä ottaa. On hyvä olla asiallinen ja olla ajatustensa takana nyt-hetkessä mutta tajuta myös ajatusten ajallisuus.
On tämä persoonakysymys myöskin. Osaan kyllä olla pateettinen ja kaiken murehtija-vakavikko mutta jostain sieltä ponnistaa aina esiin eräänlainen ilveilijä joka ei ota moniakaan asioita vakavasti. Onhan absurdi tämä maailmakin.
Mainitsemasi Shakespearellahan ne tyypit esittivät tärkeitä sivuosia onelinereitaan viskellen varsinaisten hamlettien kärvistellessä raskaissa hengentuskissaan.
jope
Kiitos, Jope.
PoistaOlen yrittänyt kai laittaa tänne joitakin ideoita tai innostaa jossakin suunnassa. Kyllähän sitä Vesan autioiden talojen runokirjaa mielellään lukisi aikanaan... Ei kiirettä tokikaan.
Tuo kirja saattaisi olla jopa runoilijan ja valokuvataiteilijan yhteistyö.
Tai ehkäpä Vesalta tulee sarja autioiden talojen kirjoja ja yksi niistä olisi kirjailijan ja valokataiteilijan yhteistyö.
Musta tuntuu, että autiot talot ovat tulossa enenevästi kirjallisuuteen...
Vähäistäminen tietyn helpon vaiheen jälkeen on tuskallista. Ymmärrän ihmisiä, jotka eivät kykene siihen. Siinä on sitten kuolinpesän hoitajilla hommia.
Mun oli loppujen lopuksi aika helppoa luopua vinyylilevyistäni ja levysoittimesta. Tuolloin tällöin kaipaus tuikahtaa. On silti yhä cd-levyjä oleellinen kokoelma. The Beatles, King Crimson jne.
Vinyylilevyn lämpöinen soundi on kyllä oma juttunsa ja käsitän, miksi ne ovat tulleet takaisin.
Paljon on häipynyt kirjoja. - Kysyin tekoälyltä ja sain selvän vinkin, jonka kyllä olin tajunnut jotenkin omilla ajatuksillakin. Toisin sanoien:
"Kasvata ylöspäin."
Pienessäkin asunnossa voi olla kapeita kirjahyllyjä, jotka ulottuvat lattiasta suurin piirtein kattoon.
*
Mulle kirja on keskeisesti fyysinen esine. Se on käsissä ja siihen tehdään tarpeen vaatiessa korostuskynällä huomioita ja sivuihin kuulakärkikynällä kirjoituksia.
On yleensä vaikea lukea pelkkää ruutua. Olen tulostushullu.
*
Kaipaisin kuitenkin sellaista sivustoa (taas tulee huutavia isoja kirjaimia) kuin:
VÄHÄISTÄJÄN KOTIKIRJASTO
Sieltä löytyisi kaikenlaista aineistoa. Se olisi kotoisa ja eräällä tavalla lohdullinen sivusto. Siellä olisi vaikka klassikkokirjallisuutta ilmaiseksi, jos tekijänoikeudet sen mahdollistavat.
Tämän sivuston ulkoasu tehtäisiin vetoavaksi. Sivusto voisi olla jopa julkishallinnon toimeenpanema.
Jari.
Asiasta uuteen.
VastaaPoistaIlkka-Pohjalainen kertoo tänään tiistaina 20.1.2026, että pääministeri Orpo oli maanantaina muuraamassa Atrian valmisruokatehtaan laajennusosan peruskiveä Nurmossa.
Tajusin aikanaan suurena hämmästyksenä, että Vesa on melkoinen kotikokki. En kiellä, etteikö Vesasta olisi tullut tässä mulle innostaja ja roolimalli. Odotan uusia reseptejä.
Olen joutunut kaiken vähäisen osaamiseni opiskelemaan nollasta. Kävin koulun, jossa ei ollut kotitalousopetusta.
En kiellä valmisruokien merkitystä enkä tasokkuutta. Kuitenkin katsoisin, että niiden pitäisi olla aina toissijaisessa asemassa.
Tee itse. Se on ponnistelua, joka antaa mielihyvää ja makua.
Uusin seikkailuni on nyt sitten valurautapannu, jonka täällä nostin esiin. Kokemukseni ovat olleet järkyttävän maukkaita.
Jari.
Paista Jari lettuja! Ne on hyviä. Jos ei tee liian makeaa taikinaa, niitä voi täyttää myös esim. hyvin maustetulla jauhelihalla ja raejuustolla ja vaikka porkkanaraasteella (näitä kaikkia sisään ja lettu rullalle. On hyvää.
PoistaKävin tänään ostamassa litran tavallista maitoa, koska jos on kotona jauhoja, munia, suolaa ja sokeria, saa lettuja. Lettutaikinaan voi myös lorauttaa tilkan öljyä ja raastaa omenan kuorineen. Esimerkiksi suomalainen / puolalainen punaposkinen ja vähän pehmeämpi omena toimii.
PoistaTuo omenajuttu on uusi tieto. Kokeilen sitä.
PoistaMulle on käynyt sillä tavalla uuden valurautapannun kanssa, että kun olen siinä tehnyt ruokaa ja syönyt, niin olen sen jälkeen romahtanut pariksi tunniksi uneen. Niin huono nukkuja kuin olenkin.
Tässä on jotain paranormaalia. Ehkä siinä on jonkun menneen elämän muistuma.
Toivon Vesa, että runosi löytää sieltä autiosta talosta valurautapannun.
Jari.
Kyllä varmaan löytyy pannu! Sehän on vakiokalustoa. Hienoa että olet saanut unta ruoan päälle! Tällainen tuli vielä mieleen. Jos olet aamulla keittänyt kaurapuuroa ja sitä jää yli vähänkin, niin sekoita puuron rippeet mukaan lettutaikinaan. Toimii ja on muuten hyvää!
Poista