Tammihämärä
pirtti huurteessa
seinät lattiat
hellan kylki
pöydällä avoin lehtiö
ja kynä
kasvot musteessa
olen vasta syntymässä
tunnen jo hampaat
nakertavat
puuta ja pahvia
jalat herättävät
rauhattoman unestaan
kun löydän
vanhan vanikkapaketin
kynä on piirtänyt
hännän tuulen piiskan pihalla leikkivät
kuolleet lehdet
Tässä on jotain ilmestymässä.
VastaaPoistaÄkisti nousee mieleeni kuva Hiirestä Nimeltä Hurmos. Hiiri Joka on Elämästä Päissään. Luultavasti haluaisin sanoitusta siinä suunnassa.
(Inhoan ja pelkään poliittista hurmosta, enkä viittaa nyt siihen.)
Mehän aina voimme keskustella ohi toistemme, se on sallittua.
Runoilija runoilee, kommentaattori höpöttelee.
Kaikesta syntyy aina jotain, ellei sitä nuijita penseydellä.
Jari.
Tuolta elämästä päissään olevalta hiireltä puuttuisi häiritsevä halu opettaa muita.
PoistaJari.
Hiiren elämänhumala kiehtoo mua.
PoistaJari.
Tässä runossa on tosiaan joku lähtökohta useammalle runolle: kylmässä talossa on lehtiö, johon on piirretty keskeneräiseksi jäänyt hiiri. Ehkä oikea hiiri ilmestyy paikalle muissakin runoissa. Tässä runossa se sattuu näkemään piirroksen. Mielessäni on ajatus hiirestä, jolla on kruunu päässään. Se on aution paikan kuningas. Tuon enempää en vielä tiedä. Täytyy kirjoittaa.
VastaaPoistaToivon, että se ei ole liiallisen älyn kiristämä hiiri. Ylisuunniteltu hiiri.
PoistaJari.
On sen verran hiiristä kokemusta että tuskin menee järkeilyn puolelle. Ainakin toivon näin.
PoistaMitään järkeä ei ole hiiressä kruunu päässä ellei ole järkeä.
VastaaPoistaTai hiiri kruunu päässä ei riitä.
Jos on läski hiiri kruunu päässään, sellainen joka suree läskejään, niin ookoo.
Samoin maanisdepressiivinen hiiri, joka maanisessa elämänhumalassaan ylistään aution talon ilmapiiriä, niin ookoo. Depressiivisessä vaiheessaan ei ylistä.
Traumahiiri olisi oma lukunsa. Luultavasti Suomen runoudesta puuttuu traumahiiri. Toistaiseksi.
Jari.
Kuoleva hiirivanhus kruunu päässään olisi hänkin oma lukunsa.
PoistaJari.
Luulenpa että hiireni kruunu palautuu johonkin yllättävään konkreettisuuteen. Kyse ei ole allegoriasta vaan moniulotteisesta konkreettisuudesta.
PoistaMielenkiintoista.
PoistaJari.
Hyvin kiinnostavaa buddhalaisuudessa on kaiken elämän syvä kunnioitus ja halu suojella sitä.
VastaaPoistaJos ymmärrän oikein tämä perustuu myös jälleensyntymisen oppiin (olen varovainen sanoittamaan tulkintojani opeista, koska ne saattavat mennä pieleen).
Toisin sanoen joku yksinvaltias kuninkaallinen voisi jälleen syntyä hiireksi. Hänellä on silloin nykyisyydessään hiiren valtuudet, hiiren äänivalta, ja arkijärjen mukaan emme voi pitää sitä kovinkaan suurena.
Mutta buddhalainen munkki pitää hiirtä turvallisesti kämmenellään, silittää ja suojelee. Ehkä pystyy kuvittelemaan kruununkin.
Jari.
Buddhalainen munkki ei sääntöjensä perusteella voi tappaa kärpästäkään. Sitä sopii jäädä miettimään maassa, jossa keskeisiä ismejä ovat materialismi ja militarismi, jossa eletään jonkinlaisessa reserviläishumalassa ja haavoittumattomuuden kuvitelmassa. Maassa, jossa mieluusti rakennetaan erilaisia viholliskuvia, yritetään helpottaa toisen ihmisen tappaminen.
PoistaJoku sanoi, että diplomatia on tärkein aselaji. Olen sanojan kanssa tasan tarkalleen samaa mieltä.
Jari-hiiri.
Diplomatia, varsinkin eurooppalainen, on nyt vähän helisemässä voimapolitiikan kanssa. Saa nähdä miten käy. Diplomatia tuntuu onnistuvan, kun on riittävästi pelimerkkejä ja / tai aseita. Surullistahan tämä on.
PoistaVain eläkeläinen voi tietää, mitä maailmassa tänään tapahtuu. Tämä on hassusti sanottu, mutta totta.
PoistaJoka on työelämässä, hän joutuu huolehtimaan ajankäytöstä. On mentävä nukkumaan niin sanotusti normaaliin aikaan.
On luotettava normaaliin tiedonvälitykseen.
Se ei laisinkaan riitä! Jos haluaa tietää, mitä maailmassa tapahtuu.
Silloin valvotaan yöllä, syntyy univajeita. Nukutaan milloin nukutaan. Ne tunnit mitkä nukutaan. Se on eläkeläiselle mahdollista.
Tietoa on hankittava monikanavaisesti, monista lähteistä. Lähdekritiikki on tietysti aina huomioitava.
Työelämässä olevia vedätetään haluttuihin todellisuustulkintoihin. Niihin, mitä VALTA tahtoo.
Utelias eläkeläinen tajuaa tämän perin juurin.
Mutta eläkeläisyydessä on sivullisuuden leima, vaikka nimenomaan juuri hän ei ole sivullinen.
Jos kirjoittaisin romaanin niin se olisi nimeltään Eläkeläisen romaani, sivuja 1000.
Jari.
8 + 8 + 8.
PoistaJos nukut kahdeksan tuntia, jos teet jotakin työtä kahdeksan tuntia (mikä ei sisällä tiedonhakua maailman todellisuudesta) ja huollat elämääsi kahdeksan tuntia (esimerkiksi perhe-elämää vaatimuksineen), sinä aika äkkiä ahmit sen mitä sinulle lähin tiedonvälitys syöttää.
Tämä on arkinen päiväaikataulu, eikä siinä sinänsä ole mitään ihmeellistä.
Jari.
Nykyään päivätyöläinenkin löytää onneksi monenlaista tietoa ja tajuaa, vaikka ei aina ehtisi jokaista epäluotettavaa tai kyseenalaista tietokertomusta tarkistaakaan, että eivät asiat suinkaan ole sina niin kuin meille väitetään. On erilaisia kaikukammioita, joissa soi sinne sepitetty totuus.
PoistaJa on myös niin että tosiasiat eivät muutu toisiksi esim. omien arvomaailmojen (tai poliittisten käsitysten, jos sellaisia on) mukaisesti. Sen kun oivaltaa, on maailman tilanteiden seuraaminen hieman vapauttavampaa.
VastaaPoistaOn tietenkin kysymyksiä jotka ovat äärimmäisen monimutkaisia. Niin kuin esim. nyt meneillään oleva kysymys sota vai rauha? Ehdottomia totuuksia sen suhteen ei taida olla.
Oma kantani on ollut jo jonkin aikaa ei-toivotun-kansalaiskuntoinen että sota voisi jo loppua (vaikka tiedän kaikki vaaraskenaariot, jotka siihen liittyy), koska muuta reaalista ratkaisua ei ole näköpiirissä, ja kuolema on, minun todellisuuskäsityksessäni, huonompi asia kuin elämä. Suomi jatkoi elämäänsä vuoden 1944 alueluovutusten jälkeen (sinne jäi myös äitini kotiseutu, monen mielestä Suomen kaunein ja kallein osa).
En siis ole manipuloitu mahdollisesti tulevan rauhan pelkoon(!) vaikka toisenlaiset uutisoinnit yleensä alkavat aikaisin aamulla ja päättyvät illalla. Herra-asiantuntijat ja herratar-asiantuntijat vakuuttavat studioissa vakavina toista totuutta. Ymmärrän heidän pointtinsa mutta en silti enää ajattele että tämä sivustakatsomis-sodan jatkaminen olisi paras vaihtoehto.
Tiedän hyvin etten ole myöskään toisen osapuolen ei-itsenäinen aisankannattaja. Mutta kun voittoa ei ole tulossa kummallekaan miksi tappaa vielä parisataatuhatta ihmistä.
Rauha jouluksi kuulostaa nyt oikeammalta näin monen sotavuoden jälkeen kuin sodan jatkaminen vaikka rauha tuleekin olemaan huono ja epäoikeudenmukainen, mutta mitä muuta maailma koskaan onkaan?
Mutta totta Jari tuo 8+8+8 myös.
Havahdun päivittäin siihen että menen kauppaan ruokaostoksille melkein minuutin tarkkuudella samaan aikaan. Päivät toistuvat samanlaisina. Visiot ja suunnitelmat on haudattu. Vain lähimetsäkävelyllä tai hyvän kirjan kanssa pääsen pois tästä robotiikasta. Ilman läheisiäni saattaisin tehdä jotakin radikaalia, esim. pudottautua pois ainakin työelämästä. Mutta muutaman satasen tähden on jatkettava.
jope
Jope, tuo rauhan pelko on loistavasti ilmaistu.
PoistaMe elämme varustautumisessa ja militarismissa. Uhkakuvissa. On ammattisotilaiden ja reserviläishurmahenkien aikakausi.
Todellakin Suomessa on käynnissä tietynlainen psykoottinen hurmos.
MITÄ SITTEN, JOS VENÄJÄ EI HYÖKKÄÄKÄÄN SUOMEEN?
Kirjoitin isoin kirjaimin. Nimittäin Venäjä ei hyökkää Suomeen. Kestämmekö tässä maahan kulkutaudin tavoin levinneessä militarismissa rauhan?
Hankin näin taviksena eri lähteistä ns. tiedustelutietoa. Sen perusteella Venäjä ei hyökkää Suomeen. Ainoa mahdollinen sota on se, jos Suomen alueelta hyökätään Venäjälle. Sitä sopii pelätä hullussa maailmassa.
*
Niin sanotut tavanomaiset sodat, ihmisolennolle perinteiset, peittävät planetaarisia ongelmia.
Ne ovat ahminta ja ihmistsunami ja niiden myötä planeetan epävakauden enentäminen.
Jari.
Eläkeläisyydestä vielä.
PoistaVesa ja Jope, te olette työelämässä ja aktiivisia.
Te tulette olemaan myös eläkkeellä aktiivisia. On enemmän aikaa ja aktiivisuuden myötä tulee myös uutta tietämisen tuskaa.
Voi tehdä erilaisia tiedonhakuja.
Vesa on kirjailija nyt ja jatkaa eläkkeellä sitä työtä. Jopesta ehkä viimeistään eläkkeellä tulee kirjailija, jos se nyt on jotenkin tarpeen. Ei välttämättä.
Ihminen ei jatka eläkkeellä sammutetuin lyhdyin.
Jari.
HIIRI: "Sullon mun luonto!"
PoistaMINÄ: "Miten niin? Kerro lisää, pyydän, paljasta ajatuksesi."
HIIRI: "Toki. Me hiiret emme hyökkää kissojen kimppuun. Sitä kutsutaan viisaudeksi. Sunkin puheista huomaa, ettet halua hyökätä kissan kimppuun puhumattakaan karhusta."
MINÄ "En ole kovin viisas..."
HIIRI: "Riittävän viisas. Tarpeeksi."
MINÄ: "Kiitos, hiiri. Kaunis tuo pieni kruunu päässäsi."
Jari.
Eurooppalainen arvopuhe ja -ajattelu, joka on unohtanut sen mitä todella tapahtuu ja missä realismi on saattaa tulla meille kaikille vielä todella kalliiksi. Eurooppa ei kyennyt vastaamaan Venäjän aggressioon ja nyt rauhaa on rakennettava painotetusti julmimman ehdoilla. Onneksi edes Ukrainalla oli puolustustahtoa ja munaa niin että se on pystynyt torppaamaan täystuhon. Kyllähän Venäjä tiesi tasan tarkkaan ettei Eurooppa ole millään tasolla valmis ja että se on henkisesti aivan avuton käymään todelliseen puolustustaisteluun. Se lentokieltoalue olisi pitänyt perustaa heti, mutta kun on hyvä ja munaton ja täysin kykenemätön uhraamaan mitään, niin tässä ollaan. Kaikki todelliset päätökset tehdään toisissa pöydissä ja tämä on Euroopan kannalta todella valitettavaa.
VastaaPoistaHaaveet elämästä muualla kuin siinä missä olen ovat multa kadonneet. Eläkkeelle olisi tosin mukava lähteä heti kun mahdollista. Olisi hienoa, jos voisi kirjoittaa täysiaikaisesti vielä kun on ruumiin ja sielun voimissa. Pelkkä kirjailijuus juuri nyt on utopiaa.
Korostan että olen erittäin iloinen etten ole haaveillut niin suuresti kirjailijuudesta että olisin hypännyt pois tavallisesta työelämästä. Tämä on tietenkin perheen ansiota. Kylmää on kyyti nykyisin kirjailijalle, joka tahtoo kirjoittaa kirjallisista lähtökohdista ja elättää sillä itsensä.
PoistaNostan toki hattua kaikille jotka tekevät kirjallisuutta kokopäiväisesti ja kutsumustyönään. Ajat siihen eivät ole helpot.
PoistaJos aikoisi elää kirjailijana, täytyisi tutkia tarkoin menestysgenret ja sijoittaa kirjoittamisensa menestysalueille, joilla tapahtuu eniten ostamista.
PoistaKiinnostaisivatko ja innostaisivatko menestysalueet, se on sitten oma kysymyksensä.
Jari.
Juuri noin se on, Jari. Kaikista ei kuitenkaan ole Stephen Kingiksi.
PoistaSodan ja rauhan kysymykseen teiltä molemmilta juuri sellaiset vastaukset, hieman vastakkaiset, jotka kertovat millainen tilanne on. Itsekään en usko Venäjän hyökkäävän Suomeen, varsinkaan Suomeen. Mutta samalla yhtä totta se että huono rauha Ukrainassa ei ole paras mahdollinen skenaario sekään.Mutta onko missään, koskaan rauha ollut hyvä ja kaikille oikeudenmukainen? Vaikka rauha tulisi nyt, kyllä myös Venäjä voidaan nähdä hävinneeksi. Sillä on edessään valtavat sodanjälkeiset ongelmat sisäisesti, kun sadattuhannet sodan traumatisoimat ja raaistamat miehet palaavat kotiseuduilleen. En haluaisi olla paikalla Siperian pikkukylissä kun he palaavat rauhanaikaan.
PoistaKirjailijuuden hommista samaa mieltä. Jossakin vaiheessa monet siitä haaveilevat ja jotakin siihen suuntaan räpeltävät. Nykyään varsinkin kaunokirjallisia teoksia julkaistaan valtavia nimikemääriä. Mutta suurin osa jää lukematta. Vesa, olet kyllä onnistunut tässä asiassa hyvin.
Mutta laajemmin kirjallisuus on menettänyt asemansa. Jonkin verran olen törmännyt kirjailijoiden kommentteihin jossa he korostavat nykyään että ei väliä vaikka lukijoita ei enää olekaan, riittää kun oma pieni (asiantunteva) sisäpiiri lukee ja huomaa; rahvasta ei lukijaksi kaivatakaan, esimerkiksi näennäiskultturelleja peruskoulun opettajia jotka esim. pk-seudun kulttuurielämää pitkälti valinnoillaaan (useimmat naisia) ylläpitävät.
On totta että kaikki innokkaat lukijat eivät kaikkia kirjallisuuden keinoja ymmärrä ja tiedosta, mutta tuo asenne on mielestäni on luovutusmielialaa. Kyllä Salama ja Saarikoski, uskon, toivoivat tulevansa laajasti luetuiksi.
Ja tulivatkin.
Eihän vaatimuksessa ja toivomuksessa kirjojen alvin alentamiseksi ole mitään järkeä ellei ajatella periaatteessa jokaisen olevan potentiaali lukija vaikeammallekin kirjalliselle työlle.
jope
On taatusti niin että suurin osa kirjoittajista / kirjailijoista toivoo, että heitä luetaan / että heidät tunnistetaan ja tunnustetaan. Mitä pienemmät ja laadultaan kapeammat lukijapiirit, sitä taatummin myös unohdus ja uran katkeaminen. Kirjailijaelämän jatkuminen kuoleman jälkeen vaatii niin tavallisten lukijoiden, kirjastojen, muistiorganisaatioiden, kirjailijaseurojen, kriitikoiden, akateemisten tahojen (tutkimus) kuin kollegoidenkin taholta jonkinlaista arvonantoa.
PoistaSodan kysymykset ovat aina erittäin monimutkaisia eikä niissä useinkaan ole täysin viatonta osapuolta. Siinä vaiheessa kun soditaan ei ole yhtään. Olisi tärkeää analysoida, millaisista odotuksista ja harhakuvitelmista sodat syttyvät. Silloin niitä voisi ehkäistä. Mutta jos esimerkiksi Venäjä tahtoo olla suurvalta ja palauttaa etupiiriajattelun, niin kuin toki muutkin suurvallat tekevät, niin silloin soditaan. Se on miltei vääjäämätöntä.
VastaaPoistaKaiken ymmärrykseni mukaan Venäjällä ei ole yleistettyä etupiiriajattelua. Samalla voisi kysyä, onko Natolla yleistetty etupiiriajattelu. Natohan tässä on ajan saatossa laajentunut.
PoistaVarmaankin oma ajatteluni kaiken kaikkiaan nousee Paasikiven-Kekkosen linjalta. Mulle sillä linjalla sijaitsee suomalainen realismi ja realismin brändi maailmassa.
Mulla on kesken Koiviston Historian tekijät ja mun mielestä Koivisto myös eteen P-K:n linjalla.
Suomi ei saa koskaan joutua suurvoimien taistelukentäksi, eikä mikään voima saa hurmata Suomea tai houkutella Suomea hyväksi käytettäväksi.
Tubessa näkyy näitä videoita, joissa Suomea ylistämällä alistetaan. Ylistetään sotilaallista voimaamme, ja samalla ikään kuin vihjaillaan siihen suuntaan, että Suomi ottaisi yhteen Venäjän kanssa. Että Suomella olisi valmiudet siihen.
Haluaisin, että Suomi on maa, joka antaa turvatusti sodan osapuolille mahdollisuuden tulla tekemään rauhansopimuksia. Se on unelmani. Se koskee kaikkia sotia kuten Ukrainan sotaa.
Rauha on arvokasta, sota on irvokasta. Tarkoitan tätä suhteessa ihmisyyteen ja ihmisen hyviin mahdollisuuksiin.
Sodan irvokkuus peittää planetaarisia jättiongelmia...
Jari.
Eläkeläisyys on vapautumista tarkkailuun ja havaintojen tekemiseen.
PoistaSeuraan tuben välityksillä myös venäläisten nuorempien ihmisten videoita. Kuva kertoo.
Sanoisin niin, että suomalaiset ja venäläiset nuoret eivät ole sotamoodissa. Sanon tämän sen perusteella, mitä näen kotimaassamme sekä mitä näkyy Pietarissa ja Moskovassa.
Pietarissa ja Moskovassa enenee kukoistus ja hyvinvointi. Kadut vaikuttavat kuvan perusteella turvallisilta. Ihmiset liikkuvat hymyillen ja rauhallisina. Hyllyt pursuilevat tavaraa. Ei siellä ole puutetta mistään. Ei ole tarvetta lähteä Suomeen ryöstöretkelle. Sitä ei tapahdu. Eivät nuo rauhallisesti liikkuvat venäläisnuoret lähde Suomen metsiin palelemaan rynkyn tai droonien kanssa ja tyytymään pakkiruokailuun. Eivät lähde kuolemaan ja silpoutumaan.
Putin ei saisi sotaliikettä käyntiin Suomen suuntaan, jos ponttina olisi hyökkäyssota.
Sitä voimme huolestuneesti miettiä, mikä on Suomen pääkaupunkiseudun kehityssuunta ja mitkä arvot sitä ohjaavat. Kuinka turvallinen Suomen pääkaupunkiseutu on viiden vuoden kuluttua? Joutuuko yksinäinen Jari Helsingin reissulla tuntemaan itsensä aivan hiireksi?
Jari.
Käsittääkseni tieteessä ei hyväksytä yleistysvirheitä.
PoistaOn väärin yleistää, että sinänsä kauhistuttavasta Ukrainan sodasta suoraan seuraisi se, että Venäjä jo suurin piirtein ylihuomenna hyökkäisi Suomeen.
Hyvään johtamistaitoon kuuluu myös herkkyys tajuta yleistysvirheet.
Tietenkin sotapropaganda voi sisältää harkittuja yleistysvirheitä.
Jari.
Suomella ei minusta ole itsessään realistisesti arvioiden sodankäynnin edellytyksiä vielä mikäli Venäjä hyökkäsi, mutta sellaisia rakennetaan vähitellen. Esim. droonisotaan emme ole valmiita. Suomen etu on maantiede eli suhteellisen haastava taistelumaasto - varsinkin maavoimien eteneminen on hankalampaa kuin Ukrainassa. Toisaalta Suomi on todella kapea maa. Täältä on suhteellisen helppo tuhota liikkumiseen tarvittava infra. Se onko Suomessa puolustuskykyisiä sotilaita riittävästi onkin iso kysymys. Venäjällä on reservejä, joskin ne ovat kuluneet. Ukrainassa on Putinin lihamyllyissä tapatettu noin 1000 syrjäkylien poikaa päivässä. Mukana myös Pohjois-Koreasta, Iranista jne isolla rahalla värvättyjä.
PoistaNaton laajentuminen on ollut uhka Venäjän johdolle. Tämä on tosiasia. Toisaalta Venäjä on häiriköinyt omilla rajoillaan ja lähialueillaan merkaten reviiriä. Venäjälle myös Kiina voi koitua uhkaksi. Eurooppa on muutamaa maata lukuunottamatra aivan kuutamolla. Venäjän uhka perustuu sen arvaamattomuuteen. Jos et varustaudu, olet asettanut itsesi alttiiksi, jos varustaudutaan, Venäjä varustautuu lisää. Kyllä tämä on melkoinen kierre. Mutta miten joku munaton Eurooppa olisi uhka kenellekään? Edes Nato-maina ei ole panostettu puolustukseen. Tällä hetkellä varsinaisia pelaajia ovat USA, Kiina ja niiden myötä syntyy rintamalinjojen. Putinin Venäjä tosin tahtoi olla iso peluri vaikka ei sitä ole kuin rajallisesti mutta sitäkin röyhkeämmin. Munatonta Eurooppaa se kyllä pyörittelee melkein miten tahtoo.
Tulee näköjään kirjoitusvirheitä, kun kännykällä naputtelen... Venäjä kasvattaa pohjoista laivastoaan. Se on todellinen uhka. Eurooppa tahtoo jäädä tässäkin jälkeen. Suomi ei ole enää yksittäinen rauhansaari isojen pelaajien välissä. Kyllä meistä tuli vähän pakollakin osapuoli. Se on harmi mutta minkä teet. Pakko on varautua muullakin kuin rauhanmarsseilla ja idealismilla.
PoistaEn itsekään usko että Venäjä on hyökkäämässä Suomeen isosti. Toki tekee jäynää minkä ehtii ja on Suomeenkin kohdistuvan hybridisodan osapuoli. Voi halutessaan heittää Natolle koepallon mutta epätodennäköistä.
VastaaPoistaToisaalta Venäjällä ei ole mitään intensiiviä lopettaa varustautumista ja sotateollisuuttaan. Sehän tarvitsee sitä vaikka hetkellinen rauha Ukrainaan saataisiinkin.
PoistaKatson edustavani menneisyyden opeista nousevaa suomalaista reaalipolitiikkaa, jota täytyy päivittää.
PoistaVesa, sinä sanoitat suomalaista nykylinjaa. Sillä linjalla leikataan hyvinvointialueiden antamia palveluita, ja rahat menevät pyssyihin.
En edusta tuota linjaa, vaan diplomatiaa. Sen paluuta.
Pelkään yhä lähes kaikkea mikä liikkuu tai pysyy paikallaan, mutta uhkakuviini jotenkin paatoksellisesti ei kuulu se, että Venäjä hyökkäisi Suomeen. Jos Suomen alueelta hyökätään Venäjälle, toki Venäjä siihen vastaa. Se merkitsee lopputuloksena Suomen yhteiskunnan tuhoutumista. Pitää sitä ennen meloa kumiveneellä Uumajaan.
Jari.
Totta kai meiltä menee liikaa rahaa sotilaalliseen varustautumiseen. Se on kaikesta muusta pois.
PoistaToisaalta täällä viime hetkiin saakka jyllännyt ideologia on tuhlannut aivan älyttömät määrät rahaa ja osin myös todennäköisesti hankaloittanut sisäistä turvallisuutta.
Rahaa on syydetty myös poliittiselle rälssille, joka monin tavoin heikentää demokratian toteutumisen edellytyksiä..
Minusta isoimman motivaation varustautumiselle on tarjonnut kuitenkin Putin. Vaikea on ajatella toisin. Vaikka Venäjä ei nyt / hetkessä hyökkäisikään, meidän on pakko luoda pelotetta siihen suuntaan.
En tiedä, mitä diplomatia olisi nyt. Eurooppa on sitä yrittänyt harjoittaa Venäjän suuntaan, ja sitä kusetettiin aivan täysin. Putin ei ole diplomatiamiehiä. Totta kai fiksut valtiot harrastavat diplomatiaa, ja se olisi ihanne. Se, että ei mitenkään varustauduttaisi sotakonettaan kokoavan naapurin uhotessa, olisi sekin iso riski.
PoistaSota on Suomelle tappio joka päivä. Myös taloudellinen tappio. Hyvät välit Venäjään olisi hieno juttu. Ehkä sitten Putinin jälkeen.
En väitä Vesa vastaan lainkaan mutta on myös totta että ajatusta Euroopan heikkoudesta ajetaan isosti ja jatkuvasti. Jopa niin että syitä kysymyksiin on.
VastaaPoistaPaperilla Eurooppa ei ole Venäjään verrattuna lainkaan heikko. Sotilasbudjetti paljon suurempi ja sotilasteknologinen ylivoima aivan omaa luokkaansa. Myös ilman USA:ta.
Pelkkä Puolan hyvin vahva armeija on moninverroin vahvempi kuin Ukrainan joka on kuitenkin pysäyttänyt sankarillisesti Venäjän.
Varustautumista, valppautta ja realismia kannatan minäkin mutta on oltava myös kriittinen: tämä sinänsä ymmärrettävä varustautumis-yksimielisyys voi viedä myös joitain muita haluttuja asioita eteenpäin, esimerkiksi Euroopan liittovaltioistumista.
Venäjä syytää propagandaansa jatkuvasti mutta myös meidän läntinen tietoisuutemme on myös sota-ajan moodissa. Sen näkee heti kun selaa luotettavia yleisiä medioita. Tietenkin on menossa myös vastaliike Venäjän propagandaa vastaan.
Media kaivaa joka toinen päivä esiin jonkun eläköityneen brittieverstin joka maalailee sellaisia kuvia Venäjästä ja sen aikeista että minulla ainakin on alkanut kalskahtaa hieman.
Sellaiset kuviot olisivat olleet mahdollisia Neuvostoliitolta, eivät Venäjältä jonka armeija on kertaluokkaa kymmenesosa NL:n armeijan vahvuuksista.
Yksinkertaistukseni: jos Venäjä ei ole kyennyt sotilaalliseen voittoon Ukrainasta, miten se kykenisi mitenkään uhkaamaan Natoa? Ainut mahdollisuus siihen olisi ettei ns. viides artikla olekaan pitävä.
Ja sitähän Venäjä törkkiikin.
Lännen etsikkoaika Ukrainassa oli keväällä 2022. Silloin olisi pitänyt toimia edes jotenkin sotilaallisesti. Nyt Ukrainaan on panostettu valtavasti, meidänkin läpivelkainen maamme miljardeilla, ja lopputulos on se mikä on. Ei tule voittoa, ei tule tappiota. On rauhan aika.
Mutta ratkaisun avaimet ovat ensin ukrainalaisilla, sitten venäläisillä. He ratkaiskoot, ei USA, ei EU, ei suomalainen maastohousuttunut reservinkapu joka haluaa päivittäisen sotaviihteensä ja rintamastudionsa. Tragedia on siinä että molemmat sodan osapuolet ovat jo hävinneet karmealla tavalla. Sääliksi käy ihmistä. Lopetaan tämä sota ja katsotaan mitä ihmiskunta seuraavaksi keksii.
Ok, vähän poleeminen kommentti multa, mutta väsynyt tähän sotaan olen minäkin. Tulkoon joulu.
jope
(Jos Ukrainalla olisi edelleen mahdollisuus sotilaalliseen voittoon, ja heillä halua maksaa siihen liittyvä hinta, ajattelisin toisin. jope)
PoistaUkraina ei voi mitenkään voittaa Venäjää, jolla on sotakone käynnissä. Venäjä voi voittaa Ukrainan, mutta siihen menee vuosia - varmasti jos rauhaa ei saada aikaan, Venäjä jatkaa Ukrainan tuhoamista siihen pisteeseen, että rauha on pakko tehdä.
PoistaOlen samaa mieltä: jos Eurooppakaan ei olisi sotilaallisilta kyvyiltään muuta kuin isompi paperitiikeri kuin Venäjä ja jos sillä olisi ollut yhtään poliittisia voimia (jotka Venäjä oli energiallaan jne. kyllä ovelasti sitonut), se olisi mennyt Ukrainan avuksi ratkaisevalla tavalla - mutta se mahdollisuus oli ja meni ja Venäjä näki, että Euroopalla ei ole pokkaa voimistaan huolimatta. Meillä on Euroopassa paperilla isommat resurssit, mutta ei kykyä niiden käyttöön. Konkreettiset sotavoimat on ajettu alas monessa maassa, ja halu puolustautua on mitä on.
Itäisen Euroopan maat ja etenkin Puola ovat toki poikkeus, hyvässä mielessä - Puola on päättäväisesti torjunut kaiken ikävän millä sitä on koeteltu, ja hyvä niin. Puola ja Pohjoismaat yhdessä olisivat kova pala Venäjälle - varsinkin USAn ja Britannian tuella - ja ei Venäjällä ole juuri nyt resursseja haastaa meitä, mutta se on arvaamaton, ja juuri sellaisena vaarallinen - tavallaan sen voima perustuu tuohon uhkaan.
Sotatalous ja muu tällainen on keino rakentaa poliittisia unionipäämääriä, se on selvä. Nyt on puhuttu, että USA tahtoisi irrottaa tietyt maat EUsta - onkohan tämä sitten miten totta, on minulle arvoitus ja minkä verran siinä on kyse Euroopan johtajien eri maille lähettämästä viestistä, että pitää yhdentyä lisää.
Niin paljon outoa informaatiota liikkuu melkein kaikesta, että on todella vaikeaa ottaa selvää.
Minusta EU on epäonnistunut monin tavoin, joskin joitakin onnistumisia on, Natokin alkaa olla kysymysmerkki, USAn uusi toiminta Trumpin johdolla haastaa meitä puolinukkuvia ja itsetyytyväisiä eurooppalaisia ja Kiina painaa taustalla eteenpäin minkä ehtii. On tässä ainekset monenlaiseen soppaan.
"Zelenskyi: Ukraina ei pyri Natoon, jos saa riittävät turvatakuut."
PoistaTuo HS:ssä juuri. Ukraina ainakin nyt tekee osansa rauhan saamiseksi.
jope
Varmasti näin. Noista voimasuhteista ja realiteeteista: kun katsoo, minkä roolin Trump ja Putin ovat antaneet Euroopan johtajille, niin näkyy melko selvästi, että Eurooppaa ei arvosteta juuri lainkaan. Siinä näkyy minusta selkeästi ero: toiset pelaa, toiset on puolivaloilla ja siksi varsinaisen pelin ulkopuolella. Totta kai peliin pääsee mukaan kun toimii sen vaatimalla tavalla.
PoistaEmme enää pääse siihen maailmaan takaisin jossa oli monia puolueettomia valtioita tasapainottamassa Eurooppaa. Harmittaa se minuakin.
PoistaNo, toisaalta oli meillä silloin YYA, nykyään DCA.
Ja sen verran minulla on itsesuojeluvaistoa ettei ajatus Venäjän ja Naton yhteisestä itärajasta tunnu lainkaan kivalta (vrt. Jarin sotatanner-ajatus).
Mutta emme voi enää palata kekkoskohtuun.
Toivon silti että ehdin nähdä vielä tässä elämässä Venäjän ja EU:n normalisoituneet suhteet (kauppa, kulttuuri, urheilu, matkailu). 2030-luvulla? Toivottavasti aiemmin.
Kun menee usko tuohon, ajattelen Saksaa. Toukokuussa 1945 Hitlerin Saksa oli lopussa. 10 vuotta myöhemmin Liiittotasavalta oli Euroopan talousveturi ja täysivaltainen jäsen kaikilla ihmiselämän osa-alueilla ilman mitään epäilyksiä.
jope
Toivon parempia ja rauhallisempia aikoja. Silti en pääse vanhasta ajatuksesta: ihminen ihmiselle susi, ja toki pahempikin vallanhalussaan.
PoistaMietityttää sellainen kuin maanpuolustustahto. Se on asia, joka tiedetään vasta sodassa. Siellä se testataan.
VastaaPoistaMä en tietenkään koskaan haluaisi sitä testiä.
Mitä tapahtuu todella? Mitä tapahtuu tosi paikassa? Kestääkö pää ja kestääkö yleiskunto? Silloin kertausharjoitusreipastelu ei riitä.
Kun tilanne kiristyy mikä on reservin liikkeen suunta? Onko se kohti rintamaa vai rintamalta pois? Mihin saakka pois?
Olen nähnyt videoita, joissa Suomen maanpuolustustahtoa ja meisyyttä ylistetään.
Ikään kuin meitä vaivaisi jo pahasti sodan puutostila. Oikeastaan suomalaisia pitäisi auttaa pääsemään puutostilasta eroon.
En löydä itsestäni mainittua puutostilaa. Mieluummin istuu lämpimässä kodissa villasukat jalassa ja naputtelee näitä rivejä.
Vaan eiköhän sitä vielä meikäläinen ikäjääkärikin havaitse itsensä rintamalla rynkky kädessä. Onko siinä nuoria vieressä? Vainko Vesa ja Jope?
Jari.
Kun emme koskaan ole livenä tavanneet, esitän teillen pojat kutsun: tavataan rintamalla!
PoistaTarjoan kahvit Amerikan paketista.
Jari.
Loppukevennän. En ole lainkaan varma reserviin kuulumisestani tässä iässä. Jäisin siis villasukat jalassa kai kotiin minäkin. Olen koulutettu käyttämään venäläisvalmisteista (Sergei) ilmatorjuntatykkiä. Kai sillä droneja saa napsittua, kun se edelleen on armeijamme aseistuksessa.
PoistaJa mieluummin kuin rintamalle, lähden Pietarin pikajunaan, joka tekee vielä joskus matkaa uudelleen avautuneelle Venäjälle joka on alkanut luottaa siihen ettei kukaan eikä mikään halua kouluttaa (tai piirittää) sitä reguloiduksi EU-maaksi, vaan se, niin kuin muutkin maat sen ympärillä, saavat valita oman sisäisen (!) todellisuutensa ja vapautensa niin kuin he sen parhaaksi itse itselleen katsovat.
Pietarista pääsee silloin junalla yhtä lailla vapaan Ukrainan Kiovaan, jonne sitten jatkan matkaani.
Mutta katsotaan ensin mitä ihmissusi vielä oman sudenpäänsä menoksi keksii. Toivotaan parasta.
jope
(Toki jos hyökkäävä vihollinen, kuka tahansa, tänne tulisi pahoissa tarkoituksissa, olisin valmis puolustamaan maatamme myös aseellisesti. Se on ihan selvä asia. Jos vain minusta olisi mitään hyötyä. Lippaan lataajana ehkä. jope)
PoistaKun meillä on hyvinvoiva yläluokka tankkeineen, drooneineen ja lentokoneineen... ja tavallinen kansa kamppailee syvenevässä talouskriisissä, niin se on juuri se tilanne mitä eniten pelkään. Siinä on aiheita sisäisiin väkivaltaisuuksiin.
PoistaMaanpuolustustahtoa täytyy rakentaa ja ylläpitää. Talouskriisi ei sitä tee.
Kuviteltu maanpuolustustahto ja todellinen maanpuolustustahto saattavat sijaita kaukana toisistaan.
Kun tavisihmisten ruokapöytä on tyhjä, heistä ei tule koko maailmalle mallikkaita sotarummun lyöjiä.
Tässä tätä mun painajaistani.
Jari.
Kyllä, eivätkä analogiat aikaisempiin sotiin enää päde. On hybridivaikuttamista, niin vierasta kuin omaa, on uusia sotateknologioita, "diilejä", sotaa käyvät armeijat perustuvat pitkälti vapaaehtoisiin ja palkkasotureihin, on outoja liittoumia (Venäjä - P-Korea esim.), epäsolidaarisuutta omassa leirissä (Espanja, Italia), sotatoimet tapahtuvat uusilla teknologioilla joystickejä käytellen, samalla kuitenkin ollaan mutaisissa juoksuhaudoissa kuin ensimmäisessä maailmansodassa, on taloudellisia riippuvaisuuksia (Unkari, Slovakia), on korruptiota, ja on Kiina. Ja on Trump.
PoistaSe on ennallaan että on maa joka taistelee säilyttääkseen itsenäisyytensä, mutta sekään ei ole suoraan verrattavissa vaikka talvisotaamme mm. siksi ettei liikekannallepanoa ole vieläkään tehty.
Itse asiassa helpointa olisi ajatella kaikesta 2000-luvun epämääräisyydestä huolimatta että puolustaja onnistuisi puolustuksessaan ja hyökkääjä hukkuisi miekkaansa.
Se tuntuu oikealta eikä ole sotaintohurmaa.
Mutta niinkään se ei näytä menevän.
Sorry Vesa, tämä keskustelu ryöpsähti pituudeltaan ja levähti reunoiltaan niin kuin ennen vanhaan, vaikka lähtökohta taisi olla hiiri mökin pöydillä.
jope
Kuinka paljon sodissa kuoleekaan erilaisia eläimiä, vaikkapa hiiriä...
PoistaJoku voisi kirjoittaa runokokoelman nimeltä Metsä. Se sisältäisi kolme osaa. I Metsä ennen sotaa, II Metsä sodan aikana ja III Metsä sodan jälkeen. Näkökulma olisi tuon metsän eläinten.
Jari.
Ei ole suomipojilla ja -tytöillä minkäänlaista käsitystä rintamalla olemisesta, paitsi niillä muutamilla jotka ovat käyneet esimerkiksi Ukrainassa traumatisoitumassa. Kyllä jossain tammikuisessa vesikuopassa makaaminen droonien lentäessä yllä ja tykistön jauhaessa metsää tohjoksi ovat kokemuksia, joita voi ajatella vain kauhulla.
PoistaParasta on luoda puolustus, jota Venäjä ei edes lähde testaamaan. Mutta ei sitä pidä luoda uhaten ja hirveän innon ja kiihkoilun vallassa.
Suomi on monin tavoin hyvä maa, mutta myös tasapainonsa riskeerannut maa. Kansalaisten tyytyväisyys omaan elämäänsä ja käsitys siitä, että tätä maata kannattaa puolustaa, ovat tärkeitä. Taitaa selvitä vain tosipaikan tullen, millainen puolustustahto on. Itse ajattelen, että Suomi ei ole ihan niin valmis kuin mitä esitetään mutta silti meillä yhä paremmat valmiudet kuin monella muulla maalla.
Uhoten...
PoistaOnneksi tämä taitaa jäädä melko lyhyeksi kommenttiketjuksi tällä kertaa.
PoistaMeillä on tänä päivänä se aseellinen puolustuskyky, jota Venäjä ei testaa. Puolustuskykyyn täytyy tietysti liittyä aseiden käyttäjien puolustustahto myös hyvin vaikeissa luonnonolosuhteissa vilussa ja vähällä unella kuoleman uhan alla.
Jos olen yhtään hajulla asioiden oikeasta tilasta niin Venäjällä enemmänkin tarkkaillaan mahdollisuutta siihen, että Suomi sisäisesti luhistuu erilaisten kaaosvaikutusten ja suoranaisen typeryyden paineessa.
Jari.
Mikään ei hykerrytä venäläistä huumorintajua, joka ei tässä ole edes mitään suoranaista vimmaista ilkeyttäkään kuin se, jos Suomi potkaisee pallon komeasti omaan maaliin.
PoistaRealiteettitestauksesta karannut humanistinen lässytys on eräs keino potkia pallo oman maali perille.
Jari.
Petetyksi tuleminen opettaa, se on kova koulu, johon kyllä voi sortua. Parhaimmillaan jää jäljelle arpia, jotka vaikuttavat myönteisesti tulevissa ratkaisuissa. Ei oikein jaksa enää höntsähtää missään tilassa.
PoistaEn sitten tiedä, käykö Suomi läpi lähitulevaisuudessa koulun tai kurssituksen petetyksi tulemisesta ja mitä sen jälkeen on olemassa...
Jari.
Suomi on taloudellisesti kuralla, pitkälti oman saamattomuutemme vuoksi, poliittisen korruptoituneen mielen vuoksi, joka ajaa vain muutaman vuoden lyhytnäköistä omaa ja puolueen etua, mutta myös Venäjä-pakotteiden ja sodan roolia ei sitäkään voi vähätellä.
PoistaLisäksi meillä on ollut vähintään viisitoista vuotta aivan umpihulluja yhteiskuntaprojekteja, joskin tässä on seurattu yleiseurooppalaista aikalaissekopäisyyttä. Toivottavasti löytyisi tasapainoa vielä ja elettäisiin niin kuin pitää ja hyvä on.
En tarkoita mitään ääri-isänmaallisuutta tai tällaista vaan ihan normaalia ajattelua ja järjenkäyttöä, joka ei myöskään ole humanistista lässytystä vaan tosiasioiden tunnistamista ja tunnustamista.
Ulkoisesti - sotilaallisessa mielessä - meillä on tällä hetkellä vain yksi potentiaalinen uhkatekijä. Tulevaisuudessa voi olla useampiakin.
Kun vertailee eri maita keskenään, niin Suomi on toistaiseksi kuitenkin vielä ihan kelpo kunnossa. Täällä pitää vain tehdä enemmän poliittista yhteistyötä ja tajuta, mitkä ovat lääkkeet, millä päästään eteenpäin. Juuri nyt ei tietenkään näytä hyvältä, mutta yhteiskunta voisi olla pahemminkin rikki. Pitäisi uskaltaa vain reilusti katsoa, mitä täytyy korjata eikä piilotella ongelmia ideologisista tai lyhytnäköisistä etunäkökohtasyistä.
PoistaMun ihanneyhteiskunnassa poliitikoille annettaisiin huomattavasti pienempi rooli ja lisää tulosvastuuta. Enemmän asiantuntijoiden käsiin - no, kai virkamiesten tulisi edustaa tätä puolta, mutta ei näy menneen viesti perille tuonne päättävälle tasolle kovin hyvin.
Samaa mieltä, puhtaasti ideologia- eli arvopohjainen hallitus ei voi olla paras mahdollinen päätöksentekijä varsinkaan tälläisinä aikoina. Olemme liukuneet monien tunnuslukujen kautta pohjoismaista aivan selvästi heikoimmaksi lenkiksi. Sieltä voi olla hyvin vaikea enää nousta. Yksikään puhtaasti poliittinen hallitus ei sieltä meitä enää nosta, olemme jo aika syvällä. Enkä puhu pelkästään velasta. Meidän yrityselämämme ei vaan vedä eli tuota yhteiskunnalle pelivaraa sen tärkeimpiin tehtäviin. Ehkä meidän on kaikkien asemoiduttava niin että palaamme eurooppalaiseen b-sarjaan, mistä nousimme noin 70-luvulla. Teollisuus Kiinaan, idänkauppa seis, korkeat elinkustannukset, nopeasti kasvavat sote- ja turvallisuusmenot, aivovuoto, pääomien puute, korkea työttömyys, työpaikkojen puute. Miten ihmeestä tuollaisesta suosta nyt minkään menestystarinan enää saisi. Toivottavasti jotkut tietävät ja osaavat.
Poistajope
Ehkä kirjoitin tuossa aikaisemmin turhankin myönteisesti. Mahdollisuudet asioiden paranemiseen ovat, mutta Suomella itsellään on rajalliset mahdollisuudet vaikuttaa kohtaloonsa. EU sanelee paljon, joustonvaraa on vähän: ja se mihin voidaan vaikuttaa joutuu kaameaan leikkuriin. Saa nähdä mitä käy eläkkeille ja millaista aivovuotoa alkaa tapahtua, kun tilanne valkenee nuorisolle. Jos demarit ovat seuraavaksi vetovastuussa, on kyllä mielenkiintoista nähdä, mikä on heidän käsityksensä asioiden tolasta ja miten he hoitavat asioita.
PoistaIlkka-Pohjalaisen kannessa on tänään teksti: Vaasan johtajien tuloissa kova nousu. En ole juttua vielä jaksanut lukea enkä sen perusteluja, mutta tämä on kuitenkin kaikitenkin eräs merkittävä trendi Suomessa. Miten on?
PoistaJakoa syntyy kaiken keskellä. Miten käy pienen ihmisen, jolla on hiiren valtuudet vaikuttaa asioihinsa ja jonka häntä värisee ahdistuksesta ja nykyisyyden sekä tulevaisuuden pelosta.
Pelkään siis jonkinlaista sisäistä räjähdyspistettä. Ahmijat ovat sokeita sen olemassaolosta.
*
Silti rukoile ja tee työtä. Eläkeläinen voi sitten miettiä, mitä tuo työ voisi olla. On raskasta elää tarpeettomuuden tunteessa.
Jos jää 65-vuotiaana eläkkeelle, niin oleellinen toimintakyvyn heikentymä tapahtuu ehkäpä vasta hieman yli kahdeksankymppisenä. Siinä olisi paljon annettavaa vielä, kun löytyisi joku ohjaava järjestelijä ja suunnan näyttäjä.
Tarvitaan innostumista, innostajia.
Kirjoitin siitä seniorikyläideasta, joka on ihan valmis paketti ja toteuttamiskelpoinen yritysidea. Yksi juttu.
Jari.
Kuinka paljon demarien ja kepun tovereilleen junailemat sotepäällikkötason paikat, jotka ovat järkyttäviä rahareikiä, auttavat tavallisia apua tarvitsevia ihmisiä tai suorittavaa porrasta? Tämähän on suoraan sanottuna täyttä kusetusta ja korruptiota, joka toteutetaan tällaisten järjestelmien sisällä.
PoistaMulla on langattomat kuulokkeet päässäni. Siellä eräs saarnamies sanoo ilkeästi. Hän sanoittaa sellaista, mikä ei kosketa häntä henkilökohtaisesti.
PoistaSilti hän rivien välissä tahtoo viestiä, että hän on jonkinlainen Jumalan Paras (puhuessaan olettamastaan sisäisestä omasta nöyryydestä päin).
No, käytän aikaani kaikenlaiseen...
Sanonko nyt itse ilkeästi?
Mielestäni Suomesta on tullut ilkeästi sanomisen maa. Siinä kunnostaudutaan. Tämä on eksymistä.
Monista on tullut ilkeästi sanomisen erityisasiantuntijoita.
Ilkeästi sanomisesta on tullut uusi normaali.
*
Mulle on ollut aina kiintoisaa yrittää tavoittaa, mikä on aikakauden henki.
Jari.
Hiiren kruunu päässä täytyy olla toisinajattelija.
PoistaJari.
Suomessa on tällä hetkellä valtavoimia, jotka eivät selviä, ellei Suomi joudu sotaan Venäjän kanssa.
PoistaKansa on saatettu siihen mielentilaan, että se suostuu kaikkeen, koska on uskoteltu, että Venäjä hyökkää Suomeen.
Tietyt voimat kokevat perikadon ellei Venäjä hyökkää Suomeen.
Me olemme juuri tasan tarkalleen tässä tilanteessa.
Venäjä ei muuten hyökkää Suomeen, ja se on pahinta minkä Venäjä voi tehdä näille voimille. Ne joutuvat tyhjän kauhuun.
Pahinta ja pirullisinta tietyille voimille on se, ettei Venäjä hyökkää Suomeen.
Nämä voimat luultavasti yrittävät kaikin keinoin provosoida sodan. Niin ne ovat pelinsä pelanneet.
Jari.
Monet vuolaisevat paksun palan silavaa tällä sotapsykoosilla.
PoistaSe suomalainen köyhimys pysyy köyhimyksenä.
Vielä on sisäinen rauha. Entä sitten, kun kulissit romahtavat? Luotu tarina ei pidä, sen perusta pettää.
Jari.
En usko, että yksikään suomalainen toivoo Venäjän hyökkäävän Suomeen. Täytyy olla mielenvikainen jos toivoo niin. Totta kai monelle on eduksi, että puolustusteollisuus elpyy. Ehkä siitä tulee jopa vientiä. Venäjä ei ole mikään harmiton tapaus - katsoo vain historiaa. Suurvallat tai sellaista esittävät eivät ikinä ole. Venäjä ei todennäköisesti hyökkää Suomeen, mutta kaikki onkin pikemminkin jonkin todennäköisyyden kuin luottamuksen varassa - kuka olisi uskonut, että KGB:n kasvatti Putin höynäyttää energia-aseella puolta Eurooppaa? Eivät ainakaa sinisilmäiset keskieurooppalaiset ja silti tulivat höynäytetyiksi. Kaupankäynnin piti olla tae rauhasta, vaan eipä ollut.
PoistaIhmiset pelkäävät aidosti Venäjää sen arvaamattomuuden vuoksi. Tästä on pitkälle kyse. Totta kai sitten moni aivan aidosti pitää venäläisistä, se on eri juttu, ja pitää jopa venäläisistä kaupungeista ja kulttuurista. Mutta onhan tuo Putinin jengi täysin hävytöntä - tämä ei tarkoita sitä, etteivätkö eurooppalaiset poliitikot olisi.
Suomi on reagoinut ja toiminut minusta asiallisesti. Niin ovat tehneet kaikki muutkin Venäjän rajanaapurit jotka ovat siihen kyenneet. Ukraina ei ollut näiden joukossa. Maailma on muuttunut - aito puolueettomuus alkaa olla menneen maailman vaihtoehto. En usko, että Putinilla oli Suomeen mitään erityissuhdetta - ehkä oli niin kauan kuin pressoina olisi ollut tällaisia tarjahalosia. Mutta totta kai Suomen viime vuosien päätökset ovat ärsyttäneet ja kiristäneet suhteita. Mikäli Venäjä ei olisi hyökännyt Ukrainaan, meillä olisi yhä ihan normaalit ja asialliset kauppavälit. Totta kai nytkin välit täytyy pitää nimenomaan rationaalisella tasolla eikä lähteä tunnehuurussa vöyhöttämään. Ei Venäjää pidä pilkata - jo siitä syystä Venäjä on vaarallinen, että se taistelee ihan omalla tavallaan: uhreista välittämättä, vain lopputulos mielessä. Eurooppalainen mielenlaatu on pehmeämpi. Putin tapattaa vaikka 2 miljoonaa sotilastaan kunhan saa muutaman maapläntin. Meillä loppuu ukot tällaisessa vyörytyksessä. Siksi täytyy rakentaa esteitä sille, että Putin ei edes yritä varsinaista sotaa. Kaikkea muuta kyllä on odotettavissa, koska idässä meidän peliliike vituttaa.
PoistaTämä ei ole mitään tasapainoilua ja mielistelyä teidän välillänne tms. mutta ymmärrän molemmat esitetyt kannat hyvin. Itse olen kurkkuani myöten myös täynnä maamme, miesten, naisten, oikeisto, vasemmisto, median, asiantuntijoiden... militaristista yksimielisyyttä ja sotafobiaa ja sitä kuinka melkein päivittäin esitellään sotateknologiaa niin kuin se takaisi paratisiin meille ja videoklippejä joissa panssarit räjähtävät taivaan tuuliin (ja aina ilman lihanriekaleita)...ja patologista ryssävihaa.
PoistaYmmärrän hyvin mistä tuo kaikki kumpuaa ja ymmärrän mihin uutta asennetta tarvitaan (Putin, Venäjän hyökkäys suvereenin Ukrainan kimppuun) mutta en ymmärrä tämän kaiken em. kaikenkattavuutta, kaiken peittävää mittaluokkaa, marssitunnelmaa jossa ei ole muuta osaa meille jätetty kuin sairastaa valtion ja median luvalla r-vihaa tai oikeastaan pakollista sellaista.
Mutta yhtä hyvin ymmärrän että realismia on ottaa pahin huomioon, varustautua, luoda sellainen puolustuksellinen pohja ettei Putinille tulee mieleen yrittää mitään. Eli Vesan näkökulma on relevantti. Venäjä on täysin arvaamaton ainakin sotatilassaan vaikka sen vahvuutta on liitoiteltu, sen todisti Ukrainan armeija.
Oma kulmani on se että kuten puolustusvoimiemme johto ja tasavallan presidentti ovat sanoneet lukuisia kertoja, maahamme ei kohdistu välitöntä sotilaallista uhkaa. Kovin radikaali en siis tässä ole.
Eskalaatio jossa dominopalikat kaatuvat käsistä on minun suurin pelkoni. Ei pistohyökkäys Imatran seudulle. Ydinsota on mahdollisuus jos kaikki menee vielä päin hittoja. Ensimmäinen maailmansota alkoi mielentiloista, kollektiivisista alitajuisista sotahaluista.
Siksi nyt on saatava aikaan rauha, jossa molemmat osapuolet kokevat turvanneensa itselleen jotakin tärkeää.
Euroopan johtajat eivät siihen ole toistaiseksi kyenneet.
Jos nyt on mahdollisuus, kannatan sitä.
jope
Maailma on jakautunut. Siinä haetaan liittolaisuuksia. Mieluummin olen USAn ja lännen vahvojen maiden porukassa kuin Kiinan tai Venäjän porukassa. Tämä on luullakseni realismia, vaikka mukana tuleekin osin sellaista mitä ei olisi mukava valita. Silti Suomen tulee pitää niin hyvät välit naapureihinsa kuin mahdollista, mutta ei naapureiden ehdoilla. Silloin on ikuinen heittopussi. Tätähän Suomi on osin nytkin, ikävä kyllä, myös EU-kontekstissa.
Poista"Siksi nyt on saatava aikaan rauha, jossa molemmat osapuolet kokevat turvanneensa itselleen jotakin tärkeää."
PoistaVenäjä on sotaan täydellisesti syypää, se on selvä, mutta maailma ei ole lasten maailma jossa unelma täydellisestä oikeudenmukaisuudesta on iltasadun kiinteä osa.
Tarkoitan siis, realismin vuoksi, myös Venäjää.
Kaikki tiedämme historiasta että toisen maailmansodan suurin syy oli Versaillesin rauha, ilman sitä ei olisi Hitler valtaan päässyt koskaan.
Kristityn ei tarvitse olla naivius-idiootti mutta kyllä nyt on sen hetki että rauhaa on rukoiltava ja mieluiten päättäjien teoilla että se tulisi. Kun ja jos nyt tarjotaan rauhaa, siihen on tartuttava. Kaikki mahdolliset kompromissit on tehtävä.
Ei voi mitään. Tilaisuus toisenlaiseen ratkaisuun meni 2022.
jope
Minäkin kannatan rauhaa Ukrainaan. Ei ole mitään järkeä tapattaa ukrainalaisia nuoria miehiä tuolla. Eikä sen paremmin venäläisiäkään. Eurooppa on itse varsinainen paperitiikeri, vaikka se syyttää Venäjää siitä. Venäjän armeija ei ole ollut voitokas missään kovin hohdokkaassa merkityksessä, mutta kyllä siellä ukkoja ja rautaa ja drooneja riittää ja Iran tuottaa lisää... Tuhoa saadaan aikaan aivan valtavasti, ja varmaan se tuottaa edes jonkinlaista tyydytystä Putinille, että voi sanoa valloittaneensa jonkin osan Ukrainaa.
PoistaSotakiima ei luo mitään hyvää. Varmasti osin on kyse pienen Suomen ärhentelystä ja itsetunnon korostuksesta. On hyvä, että saamme puolustukseen uutta uskottavuutta, koska itse sota on luonut Venäjälle monia edistysaskelia, sen on ollut pakko tsempata, ja kun vanha romu on raunioitettu, on luotu uutta ja esim. droonisodankäynti on ottanut valtavia harppauksia. Totta kai olemme kusessa jos me emme voi vastata Venäjän miesylivoimaan ja Ukrainan sodassa kehittyneisiin taitoihin edes jotenkin. Sanoisin, että Putinilla on erittäin korkea kynnys siihen, että hän alkaa laskea esimerkiksi miestappioita. Miljoona äiti-Venäjän kaatunutta poikaa ei tunnu missään.
Todellisuudessa Suomella tai millä hyvänsä maalla vie vuosikausia kouluttaa taisteluihin kykeneviä sotilaita tuhatmäärin, saati sitten kymmenin tuhansin tai sadoin tuhansin. Venäjää koskee tietenkin sama ongelma. Kyllähän siellä on parhaita kaatunut aivan älyttömästi. Mutta tykistö, droonit, ohjukset jne. saavat aikaan järkyttävää tuhoa. Voi vain miettiä, kauanko kapean Suomen infra olisi pystyssä, jos Venäjä keskittäisi arsenaalinsa tänne.
Todella hyviä pointteja.
PoistaMutta tähän heitän karkean yleistyksen inhimillisistä tunnelmista, mutta monen lähteen mukaan totta tämä ainakin jossakin määrin on:
Itä-Suomessa Venäjän hyökkäystä ei pelätä yhtä paljon kuin Länsi-Suomessa, esim. tuolla Imatralla.
Pohjanmaalla pelätään. Ja muulla lännessä.
Sama koskee siirtokarjalaistaustaisia karjalaisia, joilla nyt on kuitenkin raskaimmat menetykset historiasta.
(Toki poikkeuksia on paljon).
Onko heidän (kuulun itsekin joukkoon) käsityksensä venäläisistä väärä vaikka kokemukset heistä ovat olleet huomattavasti lähempää kuin esim. jonkun porilaisen.
No, mutuhan tuo kaikki on, eikä siihen vastausta ole, mutta jokin ajatus silti.
jope
Olen tästä siis samaa mieltä, että Suomen ärhentely ja muka jonkin sotilaallisen erinomaisuuden esittely on puoleksi katteetonta (vaikkakin ehkä jossakin Euro-kontekstissa uskottavahkoa) ja myös vaarallista suhteessa Venäjään.
PoistaVenäjällä nyt ajatellaan muutenkin Eurooppaa korruptoituneena ja moraalisesti alempiarvoisena. Se lähtee heidän arvomaailmastaan ja on myös osa propagandaa. Jossain kohtaa voivat olla oikeassa, mikä näkyy myös käytännössä - Putin ei tottele heikkoutta, ja Euroopan maat ovat kovuuden ja toiminnan mittareilla hyvin heikkoja, siis jos ajatellaan Putinin asteikkoa. Mikään eurooppalainen maa ei voisi tapattaa omaa väkeään jossain lihamyllyssä Putinin tapaan - Venäjän johtajalle se taas ei ole mikään ihmisyyskysymys vaan osa käytännöllistä kulutussodankäyntiä.
Osin tuo sotapropaganda voi olla sellaista tsemppipuhetta myös Euroopan ja isojen, päättävien maiden poliitikkojen suuntaan: tehdään nyt jotain, kun on vielä tilaisuus, eikä jäädä sivustakatsojan paikalle, koska seuraavaksi voimme olla itse tositoimissa.
PoistaEurooppalaiset johtajat ovat melkoisia lapamatoja, jos aivan totta puhutaan. Onneksi tiettyjä reaktioita on alkanut tulla, koska kansa on noussut kaikesta sumutuksesta ja idealismista huolimatta edes hiukan varpailleen kaikkein älyttömimpien projektien edessä. Mutta noita projekteja riittää. Jotenkin Euroopan pitäisi miehistyä ja tajuta, että nyt eletään sen viimeisiä etsikkoaikoja, eikä tämä suinkaan koske ainoastaan Venäjää eikä edes suurimmaksi osaksi sitä.
Olikohan se Olavi Paavolaisen Synkässä yksinpuhelussa, jossa eräässä kohdin oli ilmaisu "vaikenen, se on metodini".
PoistaSe on ihan hyvä metodi.
Mitäpä yrittää korjata väärinkäsityksiä. Tai yleistä hurmoshenkisyyttä.
Luultavasti on tosi hyvä asua täällä länsirannikolla.
Oletan, että jonkinlainen tynkä-Suomi säilyy, vaikka pääkaupunkiseudun euforinen älymystö kuinka sotkisi suksensa.
Onkohan Vaasa tulevan Suomen pääkaupunki? Mikäpäs tässä sitten.
Mutta aloitetta ei tee Putin. Siihen menoon, meininkiin, riehaan.
Suomen alueelta tehdään hyökkäys Venäjälle ja se sitten selitetään Venäjän hyökkäykseksi. (Toivottavasti ei tehdä, ei vastata länsivaltojen videoita katsovien massojen hekumoivaan odotukseen.)
Vaikkakin minä ennustan sisällissotaa ennen Suomen ja Venäjän välistä sotaa.
*
Ukrainan sota on aivan oma sotansa. On olemassa aivan omanlaisiaan sotia. Toivon sille sodalle pikaista päätöstä.
*
Maailman johtajia odottavat planetaariset jättiongelmat ihmistsunameineen, ilmastonmuutoksineen, kansainvaelluksineen.
Jari.
Meillä pelataan. Jos tämän oikein syvällisesti ja perusteellisesti käsitämme, olemme aika lähellä totuuden ytimessä. Samoin kuin, että ukrainalaisilla pelataan, pelattiin.
PoistaJossakin on MASTERMIND, älykäs suunnittelija.
Kuka on MASTERMIND? Se on pääkysymys.
Meidän tunteillamme ja tietoisuudellamme pelataan.
Vesa ja Jope, kaikella kunnioituksella, on vaikea lukea tiedän kirjoituksianne, koska suru on suuri ja myös ehkäpä myötähäpeä.
Tietysti on oikeitakin havaintoja kaiken aivopesun ilmaisun ohessa.
Jari.
Sinulla on Jari oikeus näkemykseesi hyökkäyksen suunnasta. Jos palataan todellisuuteen, niin mikä mahtaa olla konkreettisten provokaatioiden tilanne maaottelussa Suomi - Venäjä nyt 2000-luvulla? Montako ilmatilaluokkausta, masinoitua kaapeleiden katkaisua, gps-häirintää, muuta häirintää jne jne ja monta pienempää juttua, montako Helsingin / Pietarin trollitehtaan kasvattia puhumassa paskaa palstoilla, montako vakoojaa kummallakin toisen puolella? Lukemat ovat selvät: Suomi 0, Venäjä iso lukema tähän.
PoistaMainilan laukauksia saattaa tulla, mutta taitavat kuitenkin tulla tietystä suunnasta, vaikka asia sitten kiistetäänkin ja hyödynnetään osana omaa propagandaa.
Huom! Kaikki harrastavat propagandaa ja näkökulma on aina mukana. Onko Suomi jo nyt Venäjän hybridivaikuttamisen kohde? Taatusti on, vaikka aste on vielä melko heikko.
Se miten Suomessa poseerataan niin nollatolaranssia ja rasismivastaisuutta on naurettavaa, kun katsotaan miten venäläisiä saa avoimesti ryssitellä. Sehän on aivan törkeää ja osoittaa, että puheet jakamattomasta ihmisarvosta ovat lopulta ihan puppua.
Kiva kun keskustelemme.
PoistaSinä, Vesa olet kaikessa meille annetun tiedon varassa kuten minäkin.
En ole russofobi enkä putinisti. Tietyllä tavalla kyllä ymmärrän Putinia, koska hän on ortodoksi kuten minäkin, vaikka Suomen ortodoksinen kirkko onkin vihaväleissä Venäjän ortodoksien kanssa.
Mutta tietyllä tavalla....
Luultavasti rakastan Venäjän kirjallisuutta. Luin erittäin hitaasti Tsehovin novellin Ikävä tarina. Se on kaikessa sanoituksessaan ja siinä mitä on jätetty sanoittamatta kiinteä ja loistelias.
Taiteilija Vesa Haapalalta odotan kiinteää ja loisteliasta työtä, vaikkakaan en aina kaikessa. Täytyy myös hutiloida joskus, luoda kummallisuutta, outoutta, joka avautuu vain kirjailijalle itselleen. Mutta että aina jokin helmi joskus.
Mielestäni Ukrainan sota on maailman turhin, koska ukrainalaisten ja venäläisten pitäisi tehdä hyvää yhteistyötä. Muhkeaa yhteistyötä, jota ilo kuorruttaisi. Se olisi säädyllistä, oikeastaan ennakoitavaa, ei sota.
Yhteistyö nousisi tosi realistiselta alueelliselta perustalta.
Mielestäni venäläiset ovat ihmisiä. Uskallan sanoa tämän nyt, kun olen eläkkeellä, eikä tarvitse pelätä että sen sanomisesta seuraisi työpaikalla vaikeuksia.
On ihmisiä, on ihmispaljous, joka on törmäämässä planetaarisiin rajoihin.
Jari.
Minulla ei ole tavallista venäläistä ihmistä kohtaan yhtään ikävää tunnetta, ei ainuttakaan, ei epäluuloisuutta jne. He toimivat niin kuin toimivat, elävät omassa yhteiskunnassaan niin kuin siellä voi ja täytyy elää. Hallinto on toinen juttu. Toki hekin elävät pysyäkseen hengissä ja asemassaan, varovat putoamasta ikkunoista, parvekkeilta ja jäämästä auton alle. Venäjän ortodoksisen kirkon johdon kumartelu Putinin suuntaan on toinen juttu. Siellä killuu ranteissa sadan tonnin rolexit. Se on uskonnon irvikuva. Mutta tällaista on kaikkialla missä yhteiskunta ei ole vapaa.
PoistaMulla on nyt korvissani ja kuvassa suora lähetys Moskovasta. Natalia siellä vetää juttua omalla kanavallaan.
PoistaEhkä menen sitten myöhemmin Kiovaan. Tanyan luokse.
En välttämättä ymmärrä, mitä tarkoittaa vapaus.
Kun olen suomalainen ortodoksi Suomessa, olen tasan tarkalleen piispojen ja pappien johtama maallikko.
Mitä tarkoittaa vapaus?'
Meillä on vahva itsesensuuri, jota olen loukannut ja ansainnut oudokin maineen. Aika raskas taakka, mutta kuinka raskas, siitä vaikenen.
On meillä ryhmäkuri. Parvisäännöt. Laumaperiaatteet.
Itsesensuuri on vahva ja tiedostettu asia.
Media julkaisee sitä mitä se tahtoo julkaista. Ei kaikkea. Julkaistaan tahdotussa suunnassa.
Jari.
Nostaisin esiin sellaisen käsitteen kuin sanansuosio. Se tarkoittaisi erilaisen sanomisen suosimista, ylläpitämistä, vaalimista.
PoistaMeillä ei Suomessa ole sanansuosiota, koska meillä on tietynlaisen sanomisen diktatuuri ja ylivalta.
Sanansuosio suorastaan etsisi eriäviä mielipiteitä ja antaisi niille ilmaisun paikan. Tänään Suomessa ei etsitä eriäviä mielipiteitä, koska on vain yksi myrkyllinen mielipide, joka pöyristyttävällä tavalla lietsoo suomalaisia yhteenottoon venäläisten kanssa.
Sitä on militarismi, jota johdetaan Suomen ulkopuolelta, ja jolle media on täydelleen antautunut.
Suomea ei johdeta Suomesta. Tämä on kammottava totuus.
Jari.
Luultavasti jokainen yliopiston opettaja tietää mitä pitää sanoa, että enentää uransa mahdollisuuksia ja mitä taas ei missään nimessä pidä sanoa.
PoistaOnko tämä peli vapautta?
Jari.
Totta kai meillä on tabuja ja oikea puheentapa. Meillä on osin erittäin epäterve yhtenäiskulttuuri ja sen mukaiset kahtiajaot ja sosiaaliset rajoitukset. Tiedostan nämä seikat erittäin hyvin. On aihealueita joista ei voi puhua olematta oudokki. En enää mene siihen kuvioon, koska se on ansa, en koske pitkällä tikullakaan, koska touhu on niin alhaista joskin yleistä. En usko, Jari, että olemme monista asioista kovinkaan eri mieltä.
PoistaMutta on myös niin en voi keksiä Venäjästä jotain hyvää sanottavaa siinä missä ei mitään hyvää sanottavaa ole ja keksiä, että suomalaiset ovat syypäitä venäläiseen sotamytologiaan ja -psykoosiin ja siihen, että he ovat laittomalla sotaretkellä.
Minä en ole luomassa mitään uraa vaan käyn töissä. Ei mun tarvitse onnekseni mielistellä ketään. Hoidan hommani hyvin. Siinä on mun ura. Minua ei voisi vähempää kiinnostaa akateeminen kiipiminen. Ainoastaan kirjoittaminen, opettaminen ja ajattelu kiinnostavat. Ei myöskään mikään radikalismi mihinkään suuntaan. Pikemminkin olen erittäin maltillinen.
VastaaPoistaOn totta, että mikään yhteiskunta ei ole täysin vapaa vaan perustuu eriasteiselle säätelylle, sosiaalisille normeille ja overtonin ikkunoille ja etenkin itsesäätelylle. Eihän me olla vapaita mutta jos Venäjä pommittaa tietoisesti siviilejä ja tapattaa syrjäseutujen nuorisoa Ukrainassa, niin vaikea tätä on muuksi muuttaa tai keksiä, että Venäjä ei monin tavoin häiriköisi Suomea ja muita rajanaapureitaan.
Aamulla nyt tietoa Berliinin sopimusluonnoksista. Mm. sisältää juttuja joissa Ukrainan sisälle tulisi jollakin tavalla monikansallisia joukkoja koulutustehtäviin. Tuskin tulee Putin sitä hyväksymään.
VastaaPoistaEi voi olla ajattelematta että jos hyökkäystä ei olisi tullut alunperinkään, olisi Venäjällä käsissään paljon paremmat "kortit" mitä nyt joko rauhansopimuksen/aselevon kautta tai sodan jatkamisen kautta. Venäjä olisi edelleen legitiimi suurvalta.
Moni muukin asia olisi toisin, paremmin.
Puhumattakaan turhaan kuolleista sadoista tuhansista.
Kyllä tämä vaikuttaa aivan klassiselta kuka miekkaan tarttuu... - syy/seuraussuhdetilanteelta.
Surulliseksi vetää. Jään kuitenkin toivomaan että jotakin tapahtuisi. Saa sen aikaan kuka tahansa, ihan sama.
jope
Rauhanneuvottelut eivät etene, koska Venäjän ehdot ovat niin kovat - alueluovutukset, ei turvatakuita Ukrainalle, tie Natoon poikki, Venäjän oikeus määritellä Ukrainan armeijan koko jne. Aivan älyttömät ehdot. Pitäisi olla jotain todella kovaa, jotta Putin taipuisi.
PoistaOma veikkaukseni on, että Venäjä jauhaa ja jauhaa. Tuhoaa Ukrainaa pala palalta. Tästä pitäisi kaikkien muiden ottaa oppia.
PoistaOlen täällä puolustanut sellaista näkemystä, että Ukrainan sodasta ei voida tehdä sitä johtopäätöstä, että Venäjä olisi hyökkäämässä Suomeen. Täytyy olla tolkku tulkinnoissa.
VastaaPoistaSodalla tässä tarkoitan sellaista sotaa, jossa käytetään pumpumppyssyjä, korohorot haukkuvat, tankit jyräävät, droonit lentävät. Metsää kaatuu, hiiriäkin kuolee ihmisten lisäksi, talot luhistuvat iskuista. Toisin sanoen sitä sodan ahdistavaa kuvaa, joka on Ukrainassa.
Tätä sotaa Venäjä ei ole tuomassa Suomeen.
Meillä pitää olla puolustusvoimat ja nimenomaan puolustusvoimat. Ei hyökkäysvoimia. Meillä on puolustusvoimat.
Lisäksi Pietari on lähellä. Putin ei missään tapauksessa halua sitä, että suomalaiset ja Suomen liittolaiset tekisivät iskuja Pietariin.
*
Me kävimme jo sodan Venäjän kanssa. Tosin vastapuolen nimi oli Neuvostoliitto. Sota on siis jo käyty eikä käymättä. Siinä suurvaltavoittaja otti omansa, mutta Mannerheim ja päättäjämme lopettivat sodan viisaasti harkitulla hetkellä, jolloin se kaikkein tärkein eli itsenäisyys säilyi.
*
Mä päättelen kaikenlaista niistä mielipidekirjoituksistani, joita ei julkaista. Tosin niissä on paljon tunnekuohun vallassa tehtyjä kirjoituksia, joita sitten peruuttelen. Mutta kaikki hylätyt kirjoitukset eivät ole sitä. Aina joku juttu julkaistaankin, mutta kirjoitan huomattavasti enemmän kuin mitä julkaistaan. Mun oma tärkeä genreni kirjallisessa vapaaehtoistyössä on tiivis ja haastava mielipideteksti.
*
Kaipaisin tähän aikaamme kovasti Veikko Huovista tai Aapelia (Siunattu hulluus).
Sotahulluuskin on eräs hulluuden muoto.
*
Saksa sortui siihen, kun Hitlerin täytyi kalistella sapelia joka suuntaan samanaikaisesti. Putin ja Venäjän johto ei toimi niin.
Jari.
Militarismi saattaa sisältöineen antaa elämälle tarkoituksen.
PoistaVarsinkin silloin kun pitäisi herätä tajuamaan planetaarisesti uhat. Kaikkea sitä mitä Pekka Kuusi sanoitti teoksessaan Tämä ihmisen maailma jo vuonna 1982.
Jari.
Arkijärjen käyttö on sallittu.
Poista*
Pelkään antikliimaksia. Toisin sanoen nyt Suomea varustellaan sitä kohti, mitä ei tapahdukaan.
Tehdään erilaisia vähennyksiä ja karsintoja pyssyjen ehdoilla ja ihmiset sodan pelossa hyväksyvät kaiken.
Sitten herätään antikliimaksiin:
"Hä, eikö se Venäjä hyökkää? Tehän olitte varmoja, että hyökkää. Miten tässä nyt näin kävi. Hyvinvointialueiden palvelut on karsittu... tehty kaikenlaista.... että on panna aseisiin..."
Antikliimaksiin liittyy ehkä iso suuttumus. "Te herrat veditte meidän silmille kypärän..."
Pelätään, että esiripun repii väkivaltaisesti vimmainen karhu, ja sitten sen alta hiipiikin Natalia-hiiri pieni balalaikka kännyköissään.
Jari.
Olisi melkomoista, jos Vesan hiiri olisikin venäläinen hiiri, joka on eksynyt Suomen puolelle ja vaeltelee täällä autioissa taloissa.
PoistaJari.
Hiiriä on moneen lähtöön, juuret ties missä, mutta luultavasti kyse on kuitenkin paikallisesta metsämyyrästä tai -hiirestä.
Poista- Da, sanoi Natalia-hiiri, - se on bra.
PoistaJari.
"Kaipaisin tähän aikaamme kovasti Veikko Huovista tai Aapelia (Siunattu hulluus)."
VastaaPoistaKun näitä juttujasi ja niiden mielle- ja sanayhtymiä, ja tarkkaan jäsennettyjä, lukee niin se on selvää että siunattua hulluutta on jo täällä: sinä Jari.
Rauhaa toivomme kaikki. Mukaan lukien ukrainalaisten ja venäläisten valtaosa. Sitä sitten onko Suomi sotilaallisesti uhattuna olemme jossakin määrin eri kannoilla. Merkittävään uhkaan en usko tämänhetkisen(!) perusteella minäkään.
Tämän kuitenkaan lainkaan(!) tarkoittamatta että uskoisin yhtään P:n ja hänen hovinsa hyväntahtoisuuteen ja rauhanomaisuuteen tai haluun noudattaa selviä ja kyseenalaistamattomia suvereniteetteja. Se perustuu sotilaalliseen laskuoppiin. Tietoon ettei kannata.
Venäjä tulee nuolemaan itseaiheutettuja haavojaan ainakin seuraavat 10 vuotta, rauhan jälkeen. Sinä aikana Ukraina jälleenrakennetaan.
Miksi sitten välitöntä uhkaa, sitä mitä nimität Jari sotahulluudeksi, niin paljon ajetaan tietoisuutemme, siihen on vaikea vastata. Realismin mittaan asti uhkakuvan esillä pitämisen ymmärrän minäkin, ja sitä myös kannatan. Mutta mistä tämä sotauhkatodellisuuden ylijäämäosa tulee, ja miksi, siihen en osa, mato maan, vastata.
jope
Suomen puolustaminen vaatii varustautumista. Kuten jo aikaisemmin totesin, emme voi luottaa, että Putinilla on joku miellyttävä erityissuhde Suomeen.
VastaaPoistaSotahulluksi ei kannata ruveta, mutta olemme takamatkalla suhteessa Venäjään, jolla on valtaisa miesylivoima ja sotateollisuus täydessä vauhdissa. Venäjä innovoi uusia juttuja ja sen on ollut pakko tehdä näin mukautuakseen Ukrainassa käytäviin taisteluihin (esim. drooniteknologia ja paljon muuta, lisäksi taistelukokemus, jota ei Suomella tai Euroopalla ole ollut moneen sukupolveen).
Arveletteko, että nyt kun Venäjä aseistautuu ja luo uutta teknologiaa täyttä häkää ja hankkii sitä myös Kiinasta ja Iranista, että se jättää sen tulevaisuudessa käyttämättä - tai edes potentiaalisesti hyödyntämättä? Minusta tämä on erittäin epätodennäköistä.
Minusta emme voi asettaa vastakkain sotilaallista varustautumista / maanpuolustusta ja kansalaisten sosiaaliturvaa ja sisäistä yhtenäisyyttä. Suomi on taloudellisesti ja osin yhteiskuntasuunnittelun osalta huonosti hoidettu maa. Siinä on tekijä, joka realisoi tämän varustautuminen-hoiva -kahtiajaon. Jos saamme talouden rokkaamaan - mihin en oikein usko näillä päättäjillä ja tällä muutosvastarinnalla ja tahmeudella - niin asiat korjaantuvat.
Suomi on rikki monin tavoin, joilla ei ole mitään tekemistä Venäjä-suhteen kanssa. Se, että olemme tällaisia taloustolloja, on harmillista ja heijastuu siihen, että kaikkeen ei riitä rahaa ja että olemme eläneet yli varojemme.
Suomea pitää korjata rakenteellisesti, jotta rahat riittävät, mutta minusta on outoa luoda vastakkainasettelu, jossa puolustus ja sosiaaliturva pistetään vastakkain, ikään kuin ne olisivat kaksi asiaa, joista vain toinen tulisi valita.
Suomi ei voi puolustautua vanhalla kalustolla ja liittoutumattomuusidealla Venäjän kaltaista voimaa vastaan ja ajatella, että sodat on sodittu maamme osalta kertaalleen 1930- ja 1940-luvuilla.
Vielä tämä: ei meidän tarvitse hankkia loputtomasti miljardien arvoisia hävittäjiä, mutta tuhansien ja kymmenien tuhansien arvoisia drooneja kannattaa hankkia paljon ja myös kouluttaa ihmisiä käyttämään niitä. Ja tulee hankkia maailmanluokan ilmatorjuntaa, tulee ottaa huomioon se, miten voimme tehostaa maa-alueita / esim. soisia alueita itäsuunnassa puolustukseen jne.
PoistaIhmiset ovat resurssi, joka loppuu todennäköisesti ensin. Siis joko mentaalisesti ja määrällisesti. Ei tarvita sotahulluutta, vaan tietoisuutta siitä, että on hyvä omata maanpuolustuksellinen näkökulma elämään. Nythän osa suomalaisista propagoi täysillä sitä, että emme ole suunnilleen mitään juuri millään tasolla ja että maailma menee päin helvettiä ja että juuri mistään - varsinkaan omistamisesta tai omista juurista ei kannata pitää liiaksi kiinni. Ei sellainen ainakaan lisää halua puolustaa maata, vaikka olisikin luonteeltaan yleisempää pitkään jatkuneen rauhanajan individualistista ja etuoikeutettua mentaliteettia.
Suomen on oltava yhä itsenäinen puolustautuja, vaikka olemme osa Natoa. Ei ole myöskään ollenkaan huono juttu, että meillä on vankkaa pohjoismaista yhteistyötä, suhde Britanniaan, Puolaan ja USAan. Onhan Venäjälläkin suhteensa Kiinaan, Intiaan, Iraniin, Pohjois-Koreaan ja isoon osaan globaalia etelää. Meillä on kuitenkin oltava alueellisesti uskottava puolustus, ja se ei hoidu jollain vuosikymmeniä vanhalla omalla kalustolla.
VastaaPoistaMaanpuolustushalua lisää sekin, että hoidamme palvelu- ja talousrakenteemme vihdoinkin kuntoon. Tässä on koko puoluekentällä peiliin katsomisen paikka. Jos 20 vuotta on vedetty lonkkaa tekemättä oikeita asioita, niin nyt on aika toimia.
PoistaToki on paljon asioita, joita ei ratkaista yksin Suomesta käsin, mutta ne asiat, jotka voimme itse ratkaista, on syytä pistää kuntoon.
Mietin vain, mikä voisi olla Putinin ystävällismielinen erityissuhde Suomen kanssa - miehen joka ei välitä omista kansalaisistaan ja on vammauttanut tai tuhonnut yli miljoonan nuoren miehen elämän ja rahoittaa terroristiorganisaatioita ja hallintoja Lähi-idässä? Minusta emme voi laskea minkään toiveajattelun varaan - arkijärki ei sano, että luota tähän heppuun.
PoistaArkijärki myös sanoo, että tälle tyypille ei lällätellä. Se sanoo, että hoida asioitasi vakaasti ja hiljaa mutta päättäväisesti. Ei ole epäilystäkään, etteikö hiljaisempikin tieto kulje Moskovaan. Suomessakin on taatusti melkoinen Venäjän vakooja- ja tiedonantoverkosto. Sitä on poliittisissa puolueissa saakka.
PoistaKun uskonnot rapistuvat ja ideologiat, tietyt videot kertovat suomalaisismistä.
VastaaPoistaSuomalaisismin ytimessä on se, että suomalaiset ovat luonnonraikkaita ja rehellisiä ja innokkaita ja ovelia sotureita, jotka odottavat päästääkseen karhunkaatoon.
Suomalaisismi kohottaa suomalaiset eräällä tavalla roolimalliksi. Suomalaisismi läikähdyttää glöginlämpöisesti rintaa.
Suomalaisismin kannattajat odottavat kieli pitkällä, että avataan toinen rintama, kun Ukrainan rintama on se ensimmäinen rintama.
Sitten tänne lähetetään lauma toimittajia livestriimaamaan suomalaisten ovelaa karhunpyyntiä. Nam, nam!
*
Meidän täytyy tietenkin torjua kaikin tavoin suomalaisismi ja palauttaa sen kannattajat maan pinnalle.
*
Kyllä Venäjän tiedustelu käsittää missä Suomessa todellisuudessa mennään. Mutta Venäjä ei avaa toista rintamaa. Se vastaa toki siihen, jos joku muu avaa toisen rintaman.
*
Ihan arkijärjen mukaan voi kääntyä rukouksissa Jeesuksen Kristuksen puoleen ja unohtaa suomalaisismin.
Pitsasissejä meiltä paljolti löytyy, eikä heitä huvita yöpyminen puolijoukkueteltoissa.
*
Näin meitä paiskotaan. Ennen oli suomettuminen ja nyt on suomalaisismi.
Jari.
Varmaan on sotahulluutta Suomessa mutta rohkenen väittää että Suomessa ei juuri ketään kiinnosta avata mitään rintamia ja hyökätä. Ei tämä ole ollut juuri koskaan aiemminkaan pyrkimys, no rajatusti oli 1910- ja 1940-luvuilla. Sen sijaan halua varustaututua torjuntaan ja asioiden ehkäisyyn löytyy. Täytyy erottaa joku iltapäivälehtilööppitodellisuus siitä mitä ihmiset ajattelevat. Kuka tahtoo ryhtyä tykinruoaksi ja ampua vieläpä ensimmäiset laukaukset? Joku idiootti saattaa jostain löytyä tietenkin mutta tämä ei ole yleinen mieliala.
PoistaJos meillä pelataan peliä, sen pelin seuraava siirto saattaa olla se, että avataan toinen rintama Suomesta Venäjää vastaan. Meille kuuluu muualla tehdyn päätöksen täytäntöönpano. Yksin ja niiden voimien kanssa, jotka maahamme ilmaantuvat jollakin aikavälillä.
PoistaMeillä on myös sotasokeutta. En tarkoita sitä invalidisoitumista kun rintamalla sokeudutaan.
Ennen kaikkea olemme erittäin hyväuskoisia ja luottavaisia.
Voi hyvin ryhtyä tarkastelemaan mitä aikajanalla on tapahtunut ja mihin suuntanuoli osoittaa.
Pöytää katetaan... valmistellaan...
Jari.
Suomi on lentotukialus Venäjän ja Pietarin kyljessä. Näin ehkä jossain nähdään, ja nyt pitää saada käyntiin hyökkäysliike tuon lentotukialuksen pinnalta.
PoistaMaailma on hullu. Siinä on myös suuruudenhulluutta, mahtipontisuutta ja mahtipontisia kuvitelmia.
Me olemme pelinappula, jonka murtumista mahtitahdot eivät välttämättä jää suremaan.
Jari.
Missä tehdään Suomea koskevat sotastrategiset päätökset? Suomessako?
PoistaJari.
Nato, DCA, Norfolk... mites tämä nyt meneekään? Kuinka se meni?
PoistaJatkosodassa Suomi oli jaettu kahteen vastuualueeseen. Pohjois-Suomesta vastasi Saksa. Voi sanoa niin, että osa Saksan itärintamaa kulki Pohjois-Suomessa. Tämä itärintama Suomessa oli suoraan Berliinin päämajan alainen.
Sitten oli jaon mukaan Mannerheimin johtama rintama.
*
Hitler oli erittäin tyytymätön Mannerheimin itsenäiseen ajatteluun ja järkeilyyn vailla lyöttäytyvää hurmosta.
Hitler ei koskaan saanut otetta Mannerheimiin, vaikka kävi tämän synttäreillä Suomessa.
Mannerheimin itsenäinen ajattelu pelasti Suomen täydelliseltä miehitykseltä.
Suomalaista itsenäistä ajattelua tässä kaipaan tänäänkin.
Käsittääkseni Stalin arvosti erittäin paljon Mannerheimin itsenäistä ja realistista ajattelua.
Jari.
Eräs lopputulema tässä tapahtumien kulussa, joka alkoi Ukrainan sisällissodasta vuonna 2014, on se että Ukraina kyllä menettää alueita ja on katkera siitä, mutta Suomi menettää koko itsenäisyytensä.
PoistaTämä voisi olla seurausta kiihtyneestä prosessista.
Jari.
En kyllä näe keneltäkään (USA, Nato) mitään syytä hyökätä nimenomaan Suomen kautta Venäjään tai pistää Suomea iskemään. Kukaan ei tosin voi ennustaa tulevaa, mutta milloin esimerkiksi USA on hyökännyt suoraan Venäjän kimppuun? Se on aseistanut Ukrainaa, toki, mutta niin on koko Eurooppa tiettyjä valtioita lukuunottamatta. Tuollainen skenaario on melko kaukainen. Mieluummin voisi olla kyse USAn ja Kiinan jännitteistä joskus kauempana tulevaisuudessa, mutta näiden kahden yhteenotto tapahtuu luultavasti muualla.
VastaaPoistaUkrainan "sisällissota" 2014 on kai virallisesti Ukrainan vallankumous, johon Venäjä vastasi miehittämällä autonomisen Krimin - puhutaan Venäjän-Ukrainan sodasta ja sitten alkoi myös Itä-Ukrainassa Ukrainan ja Venäjän tukemien separatistien väliset yhteenotot. Prosessia on kyllä erittäin vaikea kutsua "sisällissodaksi" - lähinnä se oli huipennus tapahtumissa, jossa Ukraina oli etääntynyt Venäjän vaikutuspiiristä ja tahtoi lähestyä länttä ja jossa maassa käytiin nousuun hallinnon korruptiota / venäläismielisiä edustajia vastaan.
Tämä "sisällissota" on kaikin tavoin kytköksissä Ukrainan haluun olla erillään Venäjän vaikutuksesta.
Onneksi Suomessa ei ole tuota määrää venäläisiä kuin Ukrainassa - ei heitä vastaan muuten mitään - jolloin Putin / muu maakari saisi tekosyyn lähteä vapauttamaan venäläisiä ja järjestää tänne joku "sisällissota" venäläisvähemmistöjen vainojen vuoksi. Jos Suomi olisi kyllin itsekseen ja heikko, varmaan tännekin saataisiin joku "denatsifikaatio", jonka valmistelussa ovat erinäiset huuruissaan elävät ihmiset auttaneet nimittelemällä toisia suomalaisia natseiksi ja fasisteiksi.
PoistaSuomessa oli aikanaan sisällissota. Samoin Ukrainassa alkoi keväällä 2014 sisällissota.
PoistaMaan rajojen sisällä olevat voimat ottivat vastakkain. En ymmärrä muuta määritelmää sisällissodalle.
Se mikä taho ketäkin sodassa tukee, on oma kysymyksensä.
Suomen väestöllinen rakenne on toisenlainen kuin Ukrainassa.
Lisäksi pointtini on koko ajan Suomessa ja Suomen kohtalossa.
Mikäli olen ymmärtänyt jossain väärin, pyydän anteeksi ja jos joku hyvin perustelee, otan opikseni.
Edustan rauhaa, sovittelua, en kärjistämistä, en demonisointia.
Jari.
Voi olla, että sisällissodan käsite on väärä, mutta jotakin aseellista alkoi tapahtua Ukrainan maaperällä keväällä 2014.
PoistaMulla on kanttia pyytää anteeksi sanojani, eivät ne ole kiveen kirjoitettuja.
Jari.
Suomessa on tänään sellainen ilmapiiri, että jos vähänkin hapuilet sanoissasi, se käytetään heti sinua vastaan ja se johtaa tietyissä olosuhteissa maalittamiseen.
PoistaJari.
Niin pätevää pohdintaa että totean vain tuon ajatuksen varustelun (tässä oli nyt kyseessä Venäjä) käyttämättä jättämisen ajattelun ja huomion arvoiseksi. Se on uusi näkökulma.
VastaaPoistaVoi tosiaan olla niin että sille käyttöä järjestetään, valitettavasti.
Mutta missä suunnassa?
En usko että Nato-maata vastaan missään.
Jos, niin Natohan ei sitten ole sitä mitä meille on vakuutettu.
Toki nyt tiedetään että ns. viides artikla ei ole välttämättä automaatio.
Toisaalta kylmän sodan aikainen varustelu oli moninkertaista verrattuna nyt meneillään olevaan ja käyttämättähän sekin valtava arsenaali suuremmaksi osaksi jäi. Toki Afganistanissa tuli N:lle ns. kuumat oltavat.
Luin 15-20 -vuotiaana paljon brittiläistä arvostettua Military Balance sotilasaikakausikirjaa (tuli Kouvolan kirjastoon, uusi ilmestyi vuosittain), jossa esiteltiin tarkasti varusteineen, aluksineen, koneineen, miehistöineen ja reserveineen kaikkien maiden armeijat.
Ehkä lähteeni (virhelähteeni?) tulee sieltä, koska ne armeijat olivat ihan toista mittaluokkaa. Oikeastaan vain Suomen reservi on edelleen isoa luokkaa (silloin n. 600-700 t., nykyään 200-300t.).
Uudelleen nyt toki myös Puolan.
Nykyinen Venäjän armeija on mittaluokaltaan noin kymmenesosa siitä mitä vaikka NL:n puna-armeija 80-luvun alussa. Ehkä siksi en osaa olla riittävän varuillani? En tiedä.
Sota on paska asia. Alistuminen väkivallan edessä samoin.
jope
"Arveletteko, että nyt kun Venäjä aseistautuu ja luo uutta teknologiaa täyttä häkää ja hankkii sitä myös Kiinasta ja Iranista, että se jättää sen tulevaisuudessa käyttämättä - tai edes potentiaalisesti hyödyntämättä? Minusta tämä on erittäin epätodennäköistä."
PoistaTarkoitin siis tuota. Ja se voi olla totta sillä entisestään läpimilitarisoitunut ja sotatodellisuuteen kääntynyt Venäjä ei hetkessä mentaalisesti peruuta rauhanajan moodeihin vaikka olisi luvassa millainen kaupallinen diili Trumpin kanssa.
Maailmassa edetään itse asiassa nyt aika sokkona.
Ensin tietenkin vaaralliset suurvallat. Mutta pienemmällä tasolla ei ollut mukava sekään, eikä hyväksi, että Ukrainan korruptio paljastui pelätyn kaltaiseksi laajuudessaan.
Se ei kaada oikeutettua puolustustaistelua eikä tukea, mutta jos ihminen on taipuvainen epäilemään, todeksi muuttuneet epäilyt voivat kasvaa solidaarisuuden yli.
jope
Mutta kääntelen tätä, ajatuksiani, teidän ajatuksianne, mediassa esitettyä miten tahansa, en voi ajatella muuta kuin että rauha pitää tehdä oli se miten paska tahansa. Koska eteenpäin ei päästä. Ja pelkään että Putin ei siihen lähde.
PoistaMutta mitä sitten? Kirotun hulluuden jatko-osia?
Jätän osaltani keskustelun nyt tähän.
jope
En tahdo maalittaa, Jari, sinua mitenkään. Totta kai sinulla pitää olla oma näkökulmasi, minulla on omani.
PoistaToivon myös rauhaa Ukrainaan - pahaa pelkään, että tulee hylsy viimeisimmällekin ehdotukselle, koska Venäjän ehdot ovat kovat - ne kertovat, että ei Putinilla ole mikään kiire tekemään rauhaa, jos on ollenkaan. Venäjä tietää, että sillä on aikaa - Trump ei haasta Putinia tosissaan, Eurooppa ei pysty haastamaan, vain pitkittämään sotaa.
Kaikilla on muutakin tekemistä kuin auttaa Ukrainaa voittamaan niin että Venäjä olisi pakotettu johonkin rauhaan - tällainen Ukrainan voitto on minusta utopistinen ajatus ylipäänsä, koska Venäjällä on kuitenkin reserviä ja rahaa ja omat ydinasepelotteensa jne. vaikka tuskin niitä aseita ikinä käytetään.
Rauha tulee sitten kun Putin on saanut mitä haluaa. Näin minä tämän näen. Ellei sitten jostakin syystä länsi auta kunnolla. USA on kuitenkin sidottu niin moneen paikkaan, että se luultavasti tahtoo jonkun kauppadiilin Venäjän kanssa ja tahtoo myös irrottaa Venäjää hiukan Kiinasta, joka on USAn pahin kilpailija.
Minusta näyttää siltä, että länsi jossakin määrin pettää Ukrainan siinä mielessä, että tarjoaisi sille voiton. Turvatakuita se voi esittää, mutta tuskin Putin niitä hyväksyy.
Eli sota jatkuu, kunnes Ukraina nöyrtyy. Putinia ei kiinnosta se, miten paljon venäläisiä kuolee tai tuhotaanko muutama öljynjalostamo, vain päämäärä. Hän ei laske kulutustappioita.
Sitä paitsi Venäjä ei ole yksin - lähinnä Eurooppa on kääntänyt sille selkänsä ja esittää kuin koko maailma olisi tehnyt samoin, mutta näinhän ei ole asian laita. Tämä on paskamainen tosiasia - Intiaan, Iraniin ja Kiinaan menee raaka-aineita Venäjältä ja sieltä tulee sitten rahaa sotakassaan ja myös sotavälineitä.
Eli vaikka nyt Eurooppa väsää rauhaa, niin liekö johtajat itsekään uskovat sen toteutumiseen. Tämä on Putinin takana, ja Trumpin diilien takana. Ei Putinillakaan varmaan ole loputtomasti elinaikaa, mutta hän tahtoo taatusti nähdä osan Ukrainaa Venäjänä ennen kuolemaansa.
PoistaKyllä suoraan sanottuna kiroan Euroopan voimattomuutta ja meidän munatonta meininkiämme ja uskomattoman sinisilmäisiä johtajia, jotka ovat antaneet Putinin kusettaa itseään ja ovat myös kusettaneet meitä eri maiden kansalaisia vaikka kuinka monessa asiassa ajaakseen omia projektejaan - vastuuttomasti ja ottamatta huomioon, että heidän taistelunsa eivät ole yksi yhteen maailmanmahtien taisteluiden kanssa. Jos jotain ei muutu, Eurooppa on täysin kusessa hyvin monessa asiassa muutaman vuosikymmenen sisään.
PoistaJoo, tulihan tässä jo riittävästi kommenttiketjuun juttua.
PoistaJos Suomi viedään kuin mettäpöyröö sotaan, se tapahtuu aika pian. Silloinhan sen sitten huomaa.
HYVÄÄ RAUHALLISTA JOULUA JA PARASTA MAHDOLLISTA UUTTA VUOTTA.
Jari.
Sitä samaa kaikille!
PoistaJos sallitaan liitän vielä tähän loppuun rukouksen ortodoksisesta rukouskirjasta:
VastaaPoistaESIVALLAN PUOLESTA
Herra, meidän Jumalamme, suuri ja armollinen. Hartain sydämin nöyrästi rukoilemme sinua: Suojele armossasi kaikilta vaaroilta valtakuntaamme ja sen itsenäisyyttä. Siunaa ja varjele maamme päämiestä, kaikkia päättäjiä, puolustusvoimia ja koko esivaltaa. Anna kaikille vastuunkantajille viisautta ja ymmärrystä, vahvista ja tue heitä voimallasi tekemään työtä isänmaamme henkiseksi ja aineelliseksi edistämiseksi. Anna Pyhän Henkesi kasvattaa heidän sydämeensä oikeutta, rauhaa ja hyvyyttä, että me kaikki voisimme viettää rauhallista ja hiljaista elämää. Aamen.
*
Joulun tärkein sanoma on: Kristus syntyy, kiittäkää!
Jari.
Siinä on hyvä rukous. Toivotaan ja rukoillaan rauhaa maan päälle, ne toiveet ja rukoukset eivät ole ikinä turhia, ja toki rauhaa voidaan myös monin tavoin edistää, varsinkin omassa elämässä ja vaikutuspiirissä.
PoistaKoska asia vaivaa, totean varaavani itselleni oikeuden muuttaa käsityksiäni milloin tahansa.
VastaaPoistaSananvankeus tai sanankahleet tarkoittaisi sitä, että kerran sanottu olisi peruuttamattomuuden piirissä.
Jari.
Tuo Jari on lempiaiheeni. Nykyään on eletty someaikaajo pitkään siten että ihminen on joidenkin mielestä maailman piikkiin sitä mitä hän sanoo, eli ajattelee kerran. Se on täysin normaalin ihmisyyden ja älykkyyden vastaista. Sitten kerran ulosannetusta ajattelun jatkuvasti muuntuvasta virrasta tehdään johtopäätöksiä mitä ihminen aina on.
PoistaTietenkin jokin arvo on sillä että ihminen ei koko ajan leiju tunnelmasta toiseen, mutta ajatuksiensa perussuuntia saa ja tarvittaessa pitää muuuttaa.
Jokainen omistaa oman identiteettinsä. Mutta paradoksaalista kyllä paljon identiteeteistä puhuvat ovat usein ensimmäisten joukossa kaivamasta Mitä Olit Kerran Jossakin Yhteydessä. Se johtaa säikkyyteen, ja itsepetokselliseen itsesensuuriin. Ja mykkyyteen.
Voimakkaampi valtataho voittaa.
SananVALTA syön terveen ja iloisen sananvapauden.
Eli demokratian yhden lähtökohdan.
Sitten on toinen kysymys se että yksinpuhelukin kannattaa usein aivan henk.kohtaisista syistä= ei vaan jaksa kaikesta, suurimmasta osasta poliittisesta edes kiinnostua.
Itse seuraan tätä kirottua sotaa, tilannetta Lähi-idässä ja kotimaamme sisäpolitiikan suuria asioita, myös oman kotikaupungin päätökset ja konkretia kiinnostaa. Eipä juuri muuta. (Vanhalle kysymyksellemme väestöstä ei voi oikein mitään. )
Intoilkoot nuoret. Minä katson nyt puiden kasvua.
jope
On aivan normaalia muuttaa käsitystään asioista, kun olosuhteet muuttuvat tai saa uutta tietoa. Ei kannata ottaa liikaa paineita sanomisistaan, vaikka aikamme suosiikin toisten kyttäämistä ja ajatusten vääristelyä ja erinäisten rangaistusten jakamista ties mistä. Itsepuhelu tai keskutelu pienessä piirissä digitaalisten laitteiden ulottumattomissa on usein hyvin terapeuttista, jos kokee, että ei voi avata suutaan sen vuoksi, että yleinen keskustelu on viritetty niin että "väärin" sanotusta tai "väärästä" mielipiteestä rankaistaan. En itse rankaise yhtään mistään, korkeintaan väitän vastaan.
PoistaYllä käyty kommenttivaihto aiheuttaa jälkituntemuksia.
PoistaJokaisella jälkituntemukset sitten sijoittuvat oman elämän historian viitekehykseen, kokemuksiin, koettuihin kolkkoihinkin kokemuksiin...
Summaisin niin, että olemme kaikki huolenkantajia.
Huolet sanoittuvat omalla tavallaan.
Mulle huoli-ihmisenä, jos totta puhun, joulurauha on vain sana, en pysty luomaan mitään kuplaa reilusti yli kuusikymppisenä, koska en sitä milloinkaan pystynyt luomaan.
En oikein käsitä sellaista kuin rentoutuminen.
*
Tänään tein hassun tempun. Menin Prismassa miesten osastolle ja etsin pitkään. Löysin tämmöistä anti-tiredness ja moisturiser voidetta. Ostin. Sen pitäisi elvyttää väsynyttä pärstää, jonka pelistä katsomalla olen todennut itselläni olevan.
Toivottavasti voide ei ollut turha ostos.
Jari.
Siis peilistä katsomalla...
PoistaPurkissa on pirteän oranssinen yläosa.
Jari.
Itsekin mietin juuri tänään, että miksi jouluun sidotaan niin paljon odotuksia rauhasta ja jostain mielenrauhasta. Kyllä sitä on tai ei ole vähän pidempikestoisesti, ei se katso kalenteria. Tietenkin on hienoa, jos pystyy suhtautumaan jouluun nimenomaan siten, että tässä on erityinen hetki, jolla on merkitystä, mutta ei se rauha tule kalendaarisesti. Eri asia on sitten vaikkapa ortodoksisuuteen kuuluva vuoden rytmi, jossa on mm. paastolle ja muille harjoitteille raaminsa. Kirkollinen juhlavuosi kyllä tavallaan ylevöittää, jäsentää ja syventää tavallista arkielämää, jos sille antaa mahdollisuuden, totta tuokin, mutta sen pitää sitten jo olla jotenkin sydämessä.
PoistaAika harvoin sitä tulee syvällisesti kokeneeksi mielenrauhaa, tyytyväisyyttä tai sellaista elämä on tässä ja nyt ja nyt on hyvä-tunnetta.
PoistaNäin vaikka ei olisi levottomuutta ja ryntäämistäkään. Joskus tunteita tai rauhaa ei vain tule. Joskus tulee, yllätyksenä. Sellainenkin on ihminen. Joskus auttaa muutama lasi viiiniä, joskus ei. Joskus hyvä musa, joskus metsäreitti tuossa lähellä.
Mutta useimmiten taitaa olla niin että aivojen litkut vain järjestäytyvät niin kuin järjestäytyvät ja onnea syntyy tai onni häviää.
No method, no guru.
Olenkin sanonut jälkikasvulle että jos odotuksia on siihen suuntaan että elämä olisi olla mahdollisimman onnellinen suurimman osan ajasta niin edessä on pettymyksiä toisensa perään.
Mutta eivät ahdistuksetkaan mielestäni jalosta ketään.
Ajattelen että elämä ei ole testi eikä viisastumiskoulu, tämä täytyy vain jotenkin kestää.
Ja suuri osa meistä ei kestä.
jope
Ja voihan olla niinkin että tätä ei pidä kestää. Että voi luovuttaa ja pudota. Ainakin jos on uskoa että joku ottaa kiinni.
PoistaKlisee tuokin mutta olen ajatellut sitä paljon. Tunnen erään peruselämästä syrjään hypänneen hyvin. Hän ei vaikuta onnettomalta.
Itse teen esim. työtä kuitenkin vielä muutamia vuosia ja ehkä pidempäänkin jos terveyttä riittää.
jope
jope
Vauvassa ja siitä eteenpäin lapsessa on terve luottamus. Hänen luottamuksensa voidaan kyllä pettää. Siitä kertoo osaltaan aikaisemmin mainitsemani Katja Myllyviidan kirja Sairas perhe (Kun vanhempi ei kasva aikuiseksi).
PoistaElämäkokemuksen ja iän myötä ihmiseen pitäisi kasvaa kuitenkin terve epäily. Voi olla epätervettä epäilyä, joka lamauttaa ihmistä, saa hänet vetäytymään, poistaa uskalluksen seikkailuun (minussa on tätä).
Mutta todellakin on tervettä epäilyä. Sen merkkejä haluaisin nähdä maassamme enemmän. On terveen epäilyn piiriin kuuluvia kysymyksiä, joille täytyisi antaa tilaisuus siellä sun täällä.
*
Ortodoksinen rovasti isä Rauno Pietarinen on pitänyt tubessa tuollaisia noin puolen tunnin mittaisia aamupalveluksia matkalla kohti joulua. Isä Rauno kertoo aina jotain oleellista ja sitten rukoilee. Niitä olen katsellut ja kuunnellut päivittäin.
Isä Rauno kertoo, että usko ei poista elämän vaikeuksia ja taakkoja ja kärsimyksiä. Se antaa elämälle suunnan ja sisällön vaikeuksien keskellä. Suuret hengelliset kilvoittelijat ovat joutuneet monenlaisten kärsimysten alaisuuteen.
Me elämme ahmintakulttuurissa emmekä askeettisessa kulttuurissa.
Joulunaikaan kuuluu se, että kun muulloinkin ahmitaan niin joulunaikana se kiihtyy. Kaikilla ei tietenkään ole varaa mihinkään ahmintaan, mutta aika monella yhä on.
Väsyttävää, ruuhkaisaa, tympäisevää.
Jari.
Nostaisin terveen epäilyn suomalaisen poliittisen päätöksenteon keskiöön.
PoistaSilloin uhkia, mahdollisuuksia, vahvuuksia ja heikkouksia arvioitaisiin niin, että terve epäily huomioidaan.
Diktatuurimaa tai sen kaltainen maa on se maa, jossa terve epäily kielletään tai sen edustajia solvataan, heidät demonisoidaan ja pelleytetään.
Terve epäily haluaa realistisia perusteluja.
Terveeseen aikuisuuteen kuuluu eläminen terveen epäilyn kanssa.
Jari.
Kysyin tekoälyltä (ChatGPT), mitä on terve epäily ja sain seuravan vastauksen:
Poista"Terve epäily tarkoittaa kykyä suhtautua kriittisesti eri asioihin ja olla varovainen ilman, että se muuttuu liialliseksi epäluuloksi tai pessimismiksi. Se on tilanne, jossa ihminen arvioi tietoa tai väittämiä rationaalisesti, ottaen huomioon mahdolliset virheet tai harhaluulot. Terve epäily voi auttaa ihmistä tekemään parempia päätöksiä ja välttämään manipulaatioita tai harhaanjohtamista. Se on siis tasapainoinen lähestymistapa, joka edellyttää tervettä skeptisyyttä, mutta ei sulje pois luottamusta tai avoimuutta uusille ajatuksille."
Mitäpä siihen on lisättävää. Olen tekoälyn kanssa samaa mieltä.
Jari.
Terve epäily johtaa tietysti myös siihen, että joskus on korjattava omia ajatuksia suurestikin.
PoistaJari.
Suomen resepti on autuas ja yksinkertainen yksimielisyys, ei terve epäily. Usein se näkyy jonkin aatteen pokkurointina, olipa aate käytännössä kuinka älytön tahansa. En kuitenkaan koe, että aina olisi ollut näin, tai ainakaan aina. Tuskin olisimme itsenäisiä, jos näin olisi ollut, vaikka itsenäisyyskin tuli yllättäen mahdollisuutena käsille - siitä kuitenkin tartuttiin kiinni ja pidettiin kiinni. Toivoa sopii, että suomalainen on sellainen, että tiukan paikan tullen sitten kuitenkin puolustautuu ja pitää puoliaan. En ole aivan varma, että näin on, suhtaudun terveellä epäilyllä, vaikka toisaalta hyviäkin merkkejä on sen suuntaan, että jonkinlaista itsesuojeluvaistoa on jäljellä, ei tosin monilla poliitikoilla, joita näyttää kiinnostavan vain oma asiansa ja äänten ostaminen ihmisten omilla rahoilla.
PoistaIhmisen elämä ei ole pelkkää onnea eikä sen pitäisi olla onnen tavoittelua. Itse olen suunnattoman iloinen ja kiitollinen siitä, että minulla on perusturvallisuus lapsuuden perintönä. Jos sitä ei olisi, olisi vene saattanut keikahtaa useampaan otteeseen.
Joulusta: lapsille on ostettu lahjoja, mulle ja vaimolle silmälasit ja imuri. Kävi mielessä, että pitäisiköhän ostaa salaa vaimolle jotain vähän romanttisempaakin... Menee muuten aika proosalliseksi, vaikka ostokset olivatkin tarpeen.
Vesa, toivon, että löydät vaimollesi sitä romanttisempaa.
PoistaJari.
Se romanttinen ei tietenkään saa olla romantiikkaa sisältävä kirja.
PoistaJari.
Ei, varmaan joku pieni koru voisi olla mukava.
PoistaPyydä kaupassa naismyyjältä ihan selkeästi apua ja opastusta. Mutta niin olit varmasti aikonutkin tehdä.
PoistaJari.
Olen ostanut viimeksi sellaisia suomiaiheisia koruja, kuten mustikkakorvikset. Taidan jatkaa samalla linjalla.
PoistaTeit mitä tahansa, vaimollesi on romanttista kuunnella, että kävit ostoksestasi kuitenkin pienen keskustelun sen naismyyjän kanssa hänenkin mielipidettään kysyen.
PoistaUsko kun vanhapoika sanoo (se siunattu hullu, joka aina laukoo kaikesta mielipiteensä).
Jari.
Asia hoidettu. Löysin heti mitä etsin ja varmistin myyjältä pari juttua.
VastaaPoistaTyylikästä.
PoistaJari.
Viime vuonna joulu otettiin niinkin rennosti että ostimme sellaisen metrin korkuisen muovikuusen. Ei ollut kiva. Nyt hankitaan bauhaushalpakuusi kaikilla tanskalaisilla hämähäkeillä. Kolmestaan ollaan kuten aina. Pukeutuminen vapaata. Yhdet kahdet lahjat vaihdetaan. Ruoka syödään. Ei leikitä Fanny och Alexander-joulupöytää. Teen pari graavia, paistetaan pieni kinkku. Viime vuonna täysrentojoulussa sekin ostettiin valmiiksi paistettuna. Olen aina pitänyt joulusta. Mutta olen surkea sen suhteen että emme kyläile eikä meillä kyläillä. Kolme ihmistä ja koira. Hyvä henki tulee jos on tullakseen. Kymmenen joulun jälkeen taidan olla jo vanhus. Se on...kauheaa. Vaikka luonnollista. Joulukirjaksi hakusessa joku rennosti (ali?)kirjoitettu teos, mielessä eräs Nina Lykken (?) ehkä jopa viihteellinen kirja Emme ole täällä pitämässä hauskaa. Juuri nyt kun on aika sipissä ei siis mitään kovin vakavaa. Luin pätkän kirjastossa ja vaikutti hyvältä.
VastaaPoistaTajusin tänään, minun annettiin ymmärtää, että olen jonkin sortin humoristi, sittenkin, kaikesta synkistelystä ja pessimistisyydestä huolimatta.
jope
Meillä on ollut monta vuotta peräkkäin aito kuusi. Nyt ei ole, kun tulee reissu Kainuuseen. En jaksa jouluhössötystä, mukava olla vaan rauhassa. Sapuskat ovat perinteiset, kalaa on eniten tarjolla. Syksyn jälkeen on sellaisessa horroksessa jo valmiiksi, että lähinnä on mukava levätä. Yleensä luen jotain ja sitten katsotaan illalla sarjoja jne. Pääasia, ettei tarvitse mitään erityisiä suorituksia.
PoistaOte melodraamasta:
VastaaPoistaHE TAHTOVAT SANKAREIKSI
ÄITI: "Sinä vain makaat, Jartsa, ilmankos sinua ei valittu aliupseerikouluun. Toista on naapurin Risto, hän on jo ylikersantti tai ainakin kersantti. Hänen äitinsä ylpeilee, että Risto on valmis kaatumaan Naatton puolesta. Sinä et herää, Jartsa. Kohta on sota. Siellä tehdään sankareita. Eikä vain Suomen sankareita vaan koko Naatton sankareita."
JARTSA: "Naatto ja Naatto, en yhtään piittaa. Mä lähden pitsalle."
ÄITI: "Lihot ja lihot, vaikka sankareiden aika lähestyy kuin siivillä tai dronen kuljettamana. Voi miten olen pettynyt sinuun poikani, kuten varmasti isäsi, jonka ei haudassaan tarvitse nähdä tätä häpeää. Tuolla tyylillä et saa naista He hyljeksivät. Naiset rakastuvat urhoihin."
JARTSA: "En jaksa kuunnella, mamma. Kun nousen ylös sängystä, pieraisen ja menen pitsalle."
ÄITI: " Minkä sinusta kasvatin. Suoraan sanoen olet mato, pelkkä mato. Miten voisin ryhdistää sinut rintamakelpoiseksi. En kai koskaan saa tuoda kukkia sankarihaudallesi. En voi ylpeänä seisoa siellä muiden äitien joukossa. Sinä joudut vankilaan. Olet joku metsäkarkuri. Koko Naatto suree ja inhoaa sinua. Eikö sinulla ole haluja? Sellaisia ryhdistäviä ja miehekkäitä, joiden perusteella tahtoisit rinnallesi naisen. Eivät kaikki miehet kaadu rintamalla. Ei sinun vaimostasi tule välttämättä sotaleskeä."
JARTSA: "En kaipaa sotaa. En kaipaa rakkautta, ainakaan toistaiseksi. Rakastan pitsoja ja runoutta. Tässä järjestyksessä. Mutta rakas julma äiti pilasit lukuhetkeni sängyssä maaten. Vesa Haapalan runokirja jää nyt pahasti kesken."
ÄITI: "Risto käy kertausharjoituksissa, hän ylenee. Sinua ei kutsuta, Naatto ei edes kaipaa."
JARTSA: "En kaipaa kertausharjoituksiin. Ikävä juttu mulle ne harjoitukset. En ole vanikalla hurmattu. Lähden jo pitsalle. On nälkä."
ÄITI: "Keitin hernesoppaa, sotilaan ruokaa, mutta eihän sinulle kelpaa."
JARTSA: "Syön sitten iltapalana sitä. Kunpa jaksaisin nousta ylös. Hykerrytti Vee Haapalan runo exhumaatiosta, kauhea, valaiseva, pysäyttävä. Kas noin, nostan elävän ruumiini ylös."
ÄITI: "Todellakin pieraisit kuulteni, aika mies, kuinka kehtaat!"
JARTSA: "Niin tein."
ÄITI: "Häpeä! Saat naisen kyyneliin."
Jari.
Hah hah! Kun ihmiselle ei jää Naatto-ajassa muuta kuin Vee Haapalan runot ja pitsa - käänteisessä järjestyksessä!
PoistaNäinpähän. Sellaista on elämä. Tuo on hiukan tulevaisuusodoitteinen runojesi suhteen.
PoistaJari.
Kaikki Suomen maakunnat ovat sataprosenttisia ja lajissaan edustavia kotimaisia maakuntia mutta jotenkin Kainuu tuo mielikuvia todellisesta syvä-Suomesta. Itsellä kontakteja Karjalaan, Kymenlaaksoon, Etelä-Pohjanmaalle ja Hämeeseen mutta Kainuu on jotakin. Kun Nälkämaan laulua veisattiin niin siinä oli sellaista tunteen paloa ja pakkasta ja solumuistitietoa siitä mitä on asua, ajattelen nyt koko Suomea, täällä kaukana sivussa Euroopan reunalla eikä missään todellisessa "Skandinaviassa."
VastaaPoistaMonia onkin ärsyttänyt kun meikä aina muistuttaa, piruuttaani, että olemme vain pikkaisen ja vain parilla muuttujalla Skandinaaveja ja sitäkin ohuemmin kuin ne varsinaiset. Se on totuus siitä kuuluisasta "maakuvasta" eikä siinä ole mitään häpeämistä.
Mutta kukin rakentakoon Suomi-identiteetin miten haluaa. Toinen muumeista, toinen korpikuusista.
Itse sytyn eniten kuitenkin kun "matkalla jossakin Suomessa" on sekä metsiä että viljeltyjä peltoja.
Nyt yritän lopetella kommentoinnin tältä erää. Taidamme olla kaikki sellaisia ettei tarvitse jonkun sanoa kuin yksi sana niin siitä tulee kymmenen omaa sanaa mieleen jotka on päästävä sanomaan.
"Eläin elää, ihminen ihmettelee."
jope
skandinaaveja siis
PoistaTuo lopettelu on ilmaisu, joka saa minut raivostumaan. Mitä vitun lopettelua. Millä valtuuksin? Millä perustein? Minkä oikeuttamana?
VastaaPoistaLopetella... voi saatana!
Lopettelun ilmaisu on eräänlaista nöyryyden puuttumista elämän edessä.
Jonkinlaista ylimielisyyttä.
Elämä ei lopettele.
Älä sinä, Jope, lopettele, koska tiedätkin, että elämä sinussa ei lopettele.
Lopetella tällä erää... voi persereikä!
Tietysti on uusia kommenttipaikkoja.
Jari.
Ok. Voit lopetella sen, ettet siirry ihmistikkatauluksi. Itsesuojeluvaistosi sanoo lopettamisen. Etkä halua kärsiä siitä, mitä totuuden nimissä tahtoisit sanoa.
PoistaOn olemassa VIIHDE.
Tulevat aikakaudet osoittavat menneiden aikakausien viihteen, on viihderunoutta, viihderomaaneja. Viihdemenestystä. Ylistettyjä helskytyksiä. Palkittuja
En ole koskaan kirjoittanut Vesa Haapalan blogiin viihteen vuoksi, vain ja ainoastaan viihteen tajuamiseksi.
Ajat ovat kovat. Rihkamakäsikirjoitus saattaa aiheuttaa maailmansodan. Tosi rihkamainen käsikirjoitus. Se ainoa minkä valtavoimat kykenevät käsikirjoittamaan.
Jari.
(Jari, tarkoitin tähän ketjuun tällä kertaa jatkamisen lopettelua. Oman sanottavan tällä erää loppumista. Sinun juttujasi luen mielelläni. Tässä vuoden kohdassa olen aika sippi minäkin. Tämä vuosi viimeistään teki selväksi sen että alan olla setäiässä. Fysiikka ja eikä totta puhuen ihan kokonaan pääkään ole täysin kestänyt mutta nyt olo jo paranee kun saa vähän ottaa iisimmin. jope)
PoistaIhmistikkatauluksi on nykyään vaikea päästä ainakaan täällä. Ihmisiä ei yleensä kiinnosta. Mulla on hiukan väärä rauhan mielipide (rauhan kannattaja) mutta ei kukaan jaksa tikkaa heittää silmään senkään vuoksi vaikka sen olen sohvilla tuonut selvästi esiin. Hyvä työkaverini joka katsoo joka aamuiset räjähdysvideonsa rintamalta nautinnolla, on hyvä työkaverini edelleen.
Poistajope
Eilen juttelin töissä nuoren älykkään ja lukeneen tyypin (mies, noin 30) kanssa väestötematiikasta niillä samoilla sanoilla joilla täällä olemme joskus tehneet: selvisi että hän ajattelee ihan samoin. Ei tikkaa päähän.
Poistajope
Mullakin on täysin veto pois. Vielä pitäisi jaksaa pari työjuttua, sellaista sivujuttua, jotka olen mennyt lupaamaan. Saa nähdä löytyykö motivaatiota. Kyllähän ihmiset ajattelevat yksityisesti vaikka mitä. Itse olen tässä muutaman päivän katsonut Suomen menoa ja miettinyt, että idiootteja löytyy joka junaan. Missä luuraavat vakavasti otettavat poliitikot ja johtavat - kuin pahaiset pennut kärkkyvät kaikki jotain millä saavat nostettua omaa häntäänsä ja lyötyä toista.
PoistaEi teiltä, pojat, ole veto pois. Mutta on tietysti aikoja, jolloin ei huvita kirjoittaa, ilmaista, luonnehtia, sanoa.
PoistaKun on täydellisesti veto pois niin se järkyttää, pelottaa, kamahduttaa. Se on rappion imua. Yleensä sovinnainen ihminen haistaa rappion.
Me pelkäämme vedon poissa oloa. Kun sanoissa tapaillaan vedon imua puutetta, se on vain tapailua. Hyvä niin.
Meissä on luontainen luhistumisen kammo.
Te puhutte siitä, että juuri nyt ei ole ihan pirteimmillään. Käsitän, sillä juuri siitä te puhuitte.
Ette ole ihan pirteimmillänne. On pari harmittavaa ryppyä otsassa. Siitä te puhutte.
Jari.
Te ette puhu siitä luhistumisesta, jonka olen elämässäni kokenut. Sitä en pysty teidän kanssanne jakamaan.
PoistaTässä on täydellinen ero.
Jari.
On ollut sinänsä kiinnostavaa kirjoittaa tänne, vaikka onkin täydellinen ja ylittämätön ero kokemustemme välillä.
PoistaAivan täydellinen. Ymmärrän vaikenijoita, jotka eivät sanoita ikinä kokemuksiaan.
Jari.
Joo, ei ole mennyt psyyke rikki. Valitettavan läheltä olen seurannut kuitenkin ja vastuutakin kantanut näissä asioissa ja olen kiitollinen, että ei ole itseltä siinä mennyt psyyke. En näistä asioista voi täällä avautua eivätkä ne tänne kuulukaan. Veto on pois. Joku sanoo näin, turha siihen on mitään viisastella. Tuo voi tarkoittaa ihmiselle monia asioita, siinä on sävyjä, joskus syviäkin, vaikka ilmaisu on kevyt.
PoistaKaikissa olosuhteissa meidän on ponnisteltava eikä uhriuduttava.
PoistaKaikki sanominen ei muodosta mainittavaa taideteosta.
Muinaiset kalliomaalaukset eivät nähdäkseni tavoitelleet aplodeja, mutta eivät torjuneetkaan niitä.
Jari.
Minulle on suloista ja huojentavaa myöntää tämä ilman esimerkkiä tai roolimallia antaen:
PoistaOLEN RIKKI.
Jari.
Näin se on, ei tehdä tästä kuitenkaan mitään kuilua ihmisten välille. Kun keskustelemme, kyse on erilaisten ihmisten puheesta, ei siitä, että kaikki olisivat / voisivat olla / kaikkien tulisi olla samanlaisia. Kukin puhuu omasta puolestaan.
PoistaOli aikanaan sellainen kirjasarja kuin Ihmisen ääni...
VastaaPoistaKun luin äsken ylle kirjoittamiani kommentteja, niin häpesin. Tuli halu toivoa Vesalta, että koko kommenttiketju poistettaisiin.
Toisaalta ajattelen, että edustan rikkinäisyydessäni jotakin moneutta, ihmisten ääntä, joka ei välttämättä halua enää kirjoittaa. On vaiti, väistyy, varookin sanomasta.
Tietysti rikkinäisyys saa ottamaan myös askeleita. En olisi ortodoksi ilman rikkinäisyyttäni.
Jari.
Tuo ylle kirjoitettu He tahtovat sankareiksi on ote näytelmästä jonka voisin kirjoittaa loppuun, mutta mikään teatteri ei sitä esittäisi, ei siitä tehtäisi melodramaattista elokuvaa.
PoistaKuitenkin se kuvastaa sen totuuden, minkä ajassa näen.
Tämä on hulluksi tekevää.
Jari.
Eräs ihmisryhmä minkä puuttumista julkisuudesta ihmettelen ovat tämän päivän 80-vuotiaat pasifistit toisin sanoen ihmiset, joiden elämässä on pasifismin historia. Eikö heitä ole? Vai eivätkö he pääse julkisuuteen?
VastaaPoistaTässä maassa, jossa media ylistää suomalaista sananvapautta.
Jari.
Varmasti heitäkin on. Valitettavasti aika moni suomalainen rauhanaatteen ihminen oli käytännössä aikanaan Neuvostoliiton rauhanaseiden ja rauhanpyrkimysten tukija. Tavallaan historian ironia on osoittautunut niin vahvaksi, että nämä ihmiset ovat nyt hiljaa. Oli luultavasti muitakin kuin vasemmistolaisia rauhanaatteelaisia. Valitettavasti on myös niin, että joskus on taisteltava, jotta rauha olisi mahdollinen. Nykyaika voi olla hankala rauhanaatteen ihmiselle, koska pelikentällä näyttää toimivan vain sotilaallinen voima, ei aseeton vastarinta.
PoistaHistorioitsija Peter Englundin teoksessa Marraskuu 1942 on kohtaus missä tuhottavia juutalaisia kuljettava juna pysähtyy asemalla.
VastaaPoistaAseman seinässä on kello. - Englund tietää, että tuo kello on valekello. Se on aseman seinään maalattu kello, joka näyttää aina aamukuutta.
Valitettavasti on niin, että näen valekelloja Suomen asemilla tänään, maalattuja kelloja, vallan maalaamia kelloja, en todellisia kelloja.
Jari.
(Luultavasti en enää moniakaan kommentteja kirjoita, ainakaan tässä ketjussa.)
PoistaJari.
En tahdo mitenkään ärsyttää, mutta minusta on erittäin epätodennäköistä, että Suomi tai mikään muukaan länsimaa hyökkää Venäjää vastaan suoraan. Toki Ukrainaa tuetaan. Nyt on kuitenkin ennen kaikkea halu saada sota loppumaan. Ainoa mikä tässä on esteenä, on Putin ja hänen halunsa rohmuta Ukrainasta niin paljon kuin mahdollista, myös Putinin halu rauhanteossa häpäistä Ukrainaa ja kostaa sille ryöväämällä niin paljon kuin mahdollista, koska hänen sotansa ei ole ollut itsessään menestys. Putinin pitää saada menestystä rauhanteossa, koska hän ei ole saanut sitä sodassa - 3 päivän erikoisoperaatio on venynyt kolmeen vuoteen.
PoistaJep, kaikkeen mitä olen kirjoittanut liittyy anteeksipyynnön henki. Ja keskityin nimenomaan Suomen kohtaloon. Kirjoitin strategisesta tavoitteesta avata toinen rintama tietynlaisessa sotapelissä, jota käydään Suomen ulkopuolella.
PoistaMonissa ihmisissä on ainakin heille itselleen sisäinen sankari. Mulla on sen lisäksi myös sisäinen hiiri. Se vauhkoontuu sisäisen sankarin tempuista.
Jari.
Miten joku Euroopan maa hyökkäisi itse ensin Venäjälle? Tämä on aika älytön ajatus, kun ajattelee millaisia hiiriä eurooppalaiset ovat olleet - toki rahaa on syydetty Ukrainaan, mutta ei meillä ole sellaista taisteluvalmiutta tai -halua, että mentäisiin rajan yli.
PoistaEi ole kyse yksittäisestä maasta vaan liittokunnasta. Silloin liittokunta hyökkäisi Suomi-nimisen lentotukialuksen kannelta Venäjälle ja ryhtyisi piirittämään Pietaria.
PoistaNo niin, tämä on nimenomaan älytön ajatus, ja siksi tahdon sanoittaa sen. Erinomaisen älytön ajatus! Mutta maailmassa on älyttömiäkin ajatuksia.
Jari.
Mitä Venäjä olisi tehnyt ennen tätä? Tuhonnut strategisella ydinaseella jonkun kaupungin Ukrainassa? Ei tulisi hyökkäystä. Euroopassa? Voi tulla jos pokkaa riittäisi. En usko että edes silloin riittäisi.
PoistaEn sano, että mahdottomia tapahtumia, mutta siinä mielessä älyttömiä, että juuri Venäjä on se joka hyökkää ja käyttää sumeilematta väkivaltaa. Miksi tämä pitää kääntää nurin ja hekumoida ajatuksella?
PoistaMitä minuun tulee, lähtökohtani ei ole hekumointi, vaan pelko ja kauhu. Myönnän tämän lähtökohdan aivan avoimesti. Ikääntyminen ei ole loitontanut lähtökohtaa.
Poista*
Vaikka olen ortodoksi, seuraan myös buddhalaisia opetusvideoita. Niissä on hyvää elämän opetusta.
Erään australialaisen temppelin korokkeen edessä näkyvät sanat:
MAKE PEACE BE KIND BE GENTLE
Tässä on jotain ydintä.
Jari.
Havaitsen ajassamme seuraavan ajatuksen:
PoistaOlen sotaisa, olen siis olemassa.
Tätä ajatusta kauhistelen, suren sitä. Se kyllä nostattaa myös kiukkua.
Jari.
Perusteltuja näkökantoja, etenkin yksilöelämässä. Yhteiskuntien tulee valitettavasti varautua sotiin ja taisteluihin, koska mainitsemasi periaatteet eivät kaikkia toimijoita ohjaa. Sitä paitsi aseteollisuus tarvitsee sotia.
PoistaAjatukseni on, että Eurooppa on yleisesti ottaen pelokas hiiri - Puola on tässä poikkeus. EU ei uskaltanut edes ottaa käyttöön Venäjältä jäädytettyjä varoja, koska pelkää aseellista kostoa. Se otti mieluummin yhteisvelkaa - no, totta kai myös siksi, että haluaa rakentaa liittovaltiota ja yhteistä kassaa ja verotusoikeutta. Tässäkin voi miettiä, painoiko enemmän oma pelkuruus vai liittovaltiohalut.
PoistaHekumointi oli väärä sana - ihmettelin vain miksi täytyy luoda tunnelmaa (pelkoa) tapahtumalla, jota ei ole ja johon ei vielä edes näy suuntaviivoja eikä suuntaa. Ymmärrän hyvin olemattoman sananvapauden kritiikin, lässyhumanismin kritiikin ja huonon yhteiskuntasuunnittelun kritiikin, samoin kuin v-räjähdyskauhun.
PoistaSen sijaan en ymmärrä, miksi meidän pitäisi pelätä, että länsi hyökkää Venäjälle, Pietariin. Korkeintaan Ukraina tekee jotain pienimuotoista drooneillaan tai kehittämillään ohjuksilla tulevana vuonna.
Eurooppa ei uskalla mitään, ja Trump on pikemminkin Putinin kaveri kuin häntä vastaan - syyksi uskon sen, että Trump tahtoo lyödä kiilaa Venäjän ja Kiinan väliin. Kiina on USAn vihollinen ja uhka nro 1, Venäjä on vain rettelöitsijä, jonka kanssa täytyy tehdä diili. Luulen, että Trump ei pidä Venäjää varsinaisena suurvaltana, joskin pitää sitä isona pelurina jota ei saa päästää liian läheiseksi Kiinan kanssa.
Eräs romaanin ja runokirjankin nimi voisi olla Kauhun toimeenpanijat.
VastaaPoistaKeitä he ovat?
He ovat keskuudessamme. He eivät tänään tee rikoksia. He eivät kirjoita kommentteja hyvin pitkiin kommenttiketjuihin.
He varjelevat normaalisuuttaan. He saavat kiitoksia. He osallistuvat mukavalla tavalla yhteiskunnallisesti.
He puhuvat sopivalla tavalla turvallisuudesta.
Mutta tietyissä olosuhteissa juuri heistä tulee kauhun toimeenpanijoita. Mikään heissä ei estä tämän tapahtumista.
Jari.
Kauhun toimeenpanemista nimitetään uskollisuudeksi ja kunniaksi.
PoistaJari.
Ote melodraamasta:
VastaaPoistaHE TAHTOVAT SANKAREIKSI
JARTSA: "Rakas äiti mä toivoin sulta joululahjaksi Vee Haapalan romaanin Aleksis Kivestä. Se on kuulemma hyvä."
ÄITI: "Ainahan toivoa saa. En estä."
JARTSA: "Mutta kun tämä paketti ei oo yhtään kirjan muotoinen."
ÄITI: "Heh, eikä pitsan."
JARTSA: "Mulla on kummallinen tunne, että tätä lahjaa en halua."
ÄITI: "Avaa se paketti. Mitä mietit?"
JARTSA: "Mä avaan. No niin. Hä? Mikäs tämä on?"
ÄITI: "Taistelijan kypärä"
JARTSA: "Mutta mä toivoin kilttinä lapsena Vee Haapalan kirjan."
ÄITI: "Nyt ei aina lueta, senkin aikuisvauva. Pistä se päähäsi."
JARTSA: "Sisälläkö?"
ÄITI: "Kokeile päähän."
JARTSA: "Kokeile ite."
ÄITI: "Hyvä on. Anna tänne. Miltä mä näytän."
JARTSA: "Militaristilta."
ÄITI: "Realistilta."
JARTSA: "Etkö sä tosiaan ostanu Vee Haapalan kirjaa?"
ÄITI: "En."
JARTSA: "No, onneks mä ostin sulle lahjaks Vee Haapalan kirjan Aleksis Kivestä. Avaa oma pakettis, se sieltä löytyy."
ÄITI: "Arvasin sen."
Jari.
Mainio tämäkin! Mutta liekö kukaan noin kiinnostunut Vee Haapalan kirjoista?
PoistaTässä tarinassa menee niin, ja olisi kyllä kiva nähdä koko homma teatterin lavalla. Toivottavasti joku teatterin johtohahmo lukee tätä kommenttiketjua ja ottaa yhteyttä. Tilaa multa valmiin käsikirjoituksen.
PoistaJari.
He tahtovat sankareiksi sopisi hyvin vaikkapa Kansallisteatterin ohjelmistoon, eikö?
PoistaJari.
Teatterin tehtävä olisi näyttää kaikenlaisia mahdollisuuksia...
PoistaJari.
Sun täytyy ottaa tämä selville. Veikkaan, että jostakin kokeellisemmasta teatterista löytyy runsaasti rauhanaatteen ihmisiä, jotka pitäisivät tällaisesta melodraamasta.
PoistaPakko myöntää, että olisi jonkinlainen nautinto kirjoittaa tuo näytelmä alusta loppuun. Se voisi olla mielenterveydellisesti tärkeää viitaten joihinkin älähtelyihini yllä.
Poista*
Ihmiset luulevat, että vakavuus lisää turvallisuutta, mutta se ei mene niin.
Tietynlainen huumori ja kyky oivaltaa asioita humoristisesti lisäävät turvallisuutta. Tämä huumori ei tietenkään ole pilkkaamisen ja laiminlyöntien edistämistä.
Kun esim. Helsingissä käydään jonkun ihmisen kimppuun, käsittääkseni hyökkääjät ovat täysin vakavissaan.
*
Suomalainen vakavuus on pelottava asia.
Juuri tämä vakavuus saattaisi siivittää etukäteen arvioiden täysin kreisien mahdollisuuksien toteutumista.
*
Myös teatteriyleisö voi olla umpivakavaa.
Jari.
Yleisö uskaltaa nauraa vain tietyille asioille, varsinkin kun ovat seurassa. Muuten he ovat yleensä hyvin vakavia, jotkut luultavasti itsekseenkin.
PoistaNiinpähän.
PoistaNäytelmässä voisi olla yhtenä hahmona sellainenkin kuin naurunjohtaja Kemppainen.
Jari.
Yhtäkkiä tuli mieleen, että olikos Huovisella tämmöinen naurunjohtaja jossain?
PoistaJari.
https://www.iltalehti.fi/politiikka/a/19243ec5-b9cc-4168-9db8-acb86b86cb01
VastaaPoistaKyllä tuossa kirjoituksessa (aika tyypillinen vielä tässä ajassa) on sotaintoa luettavissa. Jopa tyyliin Ne paskat olisi pitänyt hoidella ajat sitten.
Aistin aivan samoja asioita kollektiivisessa hengessämme tässä maassa, mutta näen silti realismin valossa myös samoja asioita kuin Vesa, koska niin on miltä näyttää.
Se ei ole turvallisuushakuista mukakeskilinjaa, vaan hieman hulluksi tekevää sekin.
Rauhan tulemisen toivomus lausutaan harvoin ja jos niin, niin suupielestä hiljaa. Sotaintoa kyllä löytyy. Ei halua hyökätä mutta haluja "katsoa loppuun asti" on, se olisi kuulemma kunniallista vaikka tulisi mitä...
Oma kantani syntyy siitä että kun tästä voittoakaan ei tule niin miksi jatkaa kuolemista, tappamista edelleen.
Ok, se olisi Venäjälle "voitto", ihan täysin en usko siihenkään.
Venäjä tässä Putin-muodossa vielä kaatuu. Ellei sitten Brics-maat nouse jotenkin uudeksi ykkösvaltakeskittymäksi mutta se on eri tarina.
jope
Oma heikkouspisteeni tässä asiassa on etten osaa nojata päätäni EU:n herrojen ja johtajattarien olkapäihin kuin hyviin ja oikeudenmukaisiin huoltajiimme.
PoistaNäen vallan kieltä myös sieltä. Rajaavan vallan kieltä.
Toki EU heikkouksineen ja valtatavoitteeneen on paljon parempi vaihtoehto kuin geopoliittinen kaaos jossa mentäisiin Euroopan militaristisimman valtion (RUS) pakkomielteiden komennossa.
jope
jope
"Aistin aivan samoja asioita kollektiivisessa hengessämme tässä maassa,"
Poista-siis samoja kuin sinä Jari. jope
EU on ollut osin hyvä projekti, joissakin suhteissa, mutta sitten se on myös aivan hirveä projekti, kun näyttää siltä että halutaan luoda fiskaaliunionia erilaisten kriisien varjolla sekä kun näyttää siltä, että sekä sananvapaus että omistaminen kiedotaan pikku hiljaa EU:n digitaalisiin projekteihin, kuten digilompakkoon ja lapsipornon karsimisen varjolla tehtyyn viestienkyttäykseen eli yksityisen ja salatun viestinnän purkamisen mahdollistaviin hankkeisiin.
PoistaEU on hiiri siinä, että eihän täällä oikeastaan ole laajoja koulutettuja armeijoita, joita käyttää kulutussodassa eli Venäjälle tyypillisessä sodankäynnissä. Meillä on koulutettuja eliittisotilaita, mutta ei niitä voi uhrata turhaan jossain lihamyllyssä - siksi esim. droonikyvykkyyden on noustava aivan uudelle tasolle. Ja tuskin reserviläisiä halutaan uhrata tuhatmäärin rintamalla...
Täytyy toivoa, että pelote on oikeastikin niin iso, ettei Venäjä lähde koettelemaan Naton tai EUn lojaliteettia jäsenmaitaan kohtaan. Kaikki häviävät siinä kohtaa jos niin käy.
En pidä sotakerskailusta, jota mielestäni oli todella paljon Ukrainan sodan syttyessä tyyliin Venäjä on paska, Venäjä on huono, vaikka olihan se jossakin mielessä, mutta kun toiminto perustuu sille, että ei lasketa tappioita vaan kulutetaan toistakin sietämättömästi, niin onhan se pidemmän päälle toimiva strategia, jos ei välitä ihmishengistä.
Onhan sitä uhoa siirtynyt tähän puolustuspuheeseenkin, vaikka varmasti se on pitkälti retorista itsetehostusta - kuka siitä sitten todella vakuuttuu jos on vain sitä, ei ainakaan Putin, luulisin. Enemmän toivoisin tekoja, vähemmän puhetta. Ei tarvitsisi vetää varustautumista överiksi vaan sopivasti kohdilleen.
Paras olisi jos päästäisiin puheväleihin Venäjän kanssa, ja he suostuisivat johonkin kohtuulliseen rauhaan, mitä en kyllä ihan äkkiä usko.
No, eipä eri mieltä tuosta asiallisuudestasi voi olla...
PoistaSitten on makuasia miten asioiden julkisuudessa ilmituonnin kokee. Kun oli F-35:n julkistustilaisuus(!?)ja niiden edessä opperaalaulaja vetää Finlandiaa ja mediakin yhtyi tunnetason kuohuihin sanoittamalla uutislähetyksessä, että hävittäjät on ostettu, että tässä maassa voidaan jatkossakin laulaa Finlandia-hymni, niin mulla menee kyllä jossain siinä raja että säilyttäkää nyt edes jokin taso. Asialliset hommat hoidetaan, muuten.....todetaan jo Tuntemattomassa sotilaassakin.
En vedä suoraa analogiaa mutta jotain tälläistä fiilisvetoa ilmapiirissä on ollut historiassamme ennenkin.
En ole mikään viranomaisfriikki enkä kannattajakaan mutta silti ilahduttaa jopa Stubbin yllättävä kylmäpäisyys (ja Niinistön) kun lähitulevaisuuden asioita sanoitetaan: Suomeen ei kohdistu välitöntä sotilaallista uhkaa.
Mutta Ukrainaan kohdistuu. Ja Ukrainan oikeutetun puolustaistelun myötä myös Venäjään sen rajojen sisäpuolellakin.
Sodan paikoilleen hyytymisestä voi vetää johtopäätöksen: se on jo käyty loppuun: rauha.
Merx tuossa linkkaamassani jutussa toi esiin että Venäjä ei Itä-Ukrainaan tule pysähtymään.
Miten ihmeessä se voisi tulla Ukrainan yli Euroopan kimppuun, kun ei pääse siellä idässäkään eteenpäin: ei mitenkään.
Siinä kuvitteellisessa tilanteessa jossa näin kuitenkin kävisi ja tultaisiin Kiovan linjan yli, Nato reagoisi sotilaallisesti aivan varmasti ja sen sodan voittajasta ei ole epäilystä. Nato. Tämä on monen upseerimme varma lausunto.
Täyden eskalaation tilanteessa sitten voittaja ei olisi Nato eikä Venäjä. Oma pelkoni on edelleen jonkinlainen kollektiivinen laajennettu itsemurha ja joukkosurma, joka oli mm. Hitlerin tavoite keväällä1945. Mutta nyt siihen on välineetkin olemassa, ydinaseet.
Karmeita ajatuksia ja ajatuskulkuja. Vittu että maanosastamme on tullut tälläinen paikka.
Jouluun valoa ja vähemmän tuollaista kirottuutta.
jope
VIIMEINEN ote melodraamasta:
VastaaPoistaHE TAHTOVAT SANKAREIKSI
JARTSA: "Äiti."
ÄITI: "No:"
JARTSA: "Olen löytynyt elämäni naisen."
ÄITI: "Sinäkö, jonka kevytversio on Uuno Turhapuro. En usko! Ethän sotaväen jälkeen ole käynyt kuin lähinnä pitsalla ja ahminut kotimaista kirjallisuutta, ja luet vain huviksesi, et tavoittele oppiarvoa."
JARTSA: "Etkö tahdo tietää, kuka on elämäni nainen."
ÄITI: "Höpiset turhia."
JARTSA: "Taina se on?"
ÄITI: "Mistä päin Suomea?"
JARTSA: "Naapurista. Se on naapurin Taina!"
ÄITI: "Hä se likka on ollu seitsemän veljeksen kanssa ellei kahdeksan. Älä hullujasi puhu!"
JARTSA: "En puhu,, ja Taina sanoo olevansa ihan täysin raskaana."
ÄITI: "Pöh, seisooko sulla edes?"
JARTSA: "Kyllä se seisoi. Taina auttoi sisään yhteen paikkaan siellä mustassa pensaikossa. Eräässä vaiheessa tuntui oikein kivalta."
ÄITI: "Taina ei oo lotta-ainesta. Vai tuntui kivalta ja on raskaana! Annetaanko lapselle nimeksi Kiva! Meidän suvun kiva, hä! Pitää tarkasti tutkia kenen kersa se on! Eikö tullut ehkäisy mieleen? Hä?"
JARTSA: "Siinä oli niin kiire, että ehkäisy tuli mieleen vasta jälkeenpäin."
ÄITI: "No, nyt sitten annoit varsinaisen joululahjan! Piti ruveta sitä lahjakirjaasi lukemaan, mutta en pysty."
JARTSA: "Mä voin lukea Vee Haapalan kirjan ensin."
Jari.