"Kaita polku kaivolta ovelle nurmettuu. Ikkunan edessä pystyyn kuivunut omenapuu Reppu naulassa ovenpielessä, siinä linnunpesä. Kun olen kuollut, kun olen kuollut. Kesä jatkuu. Kesä."
Mielestäni siinä olisi jotain mitä voisi huomioida autioiden talojen runoudessa kaiken kaikkiaan. Jotakin.
Sitten tietenkin on koko ajan puntaroitava millä tavoin voi sivuuttaa sen, ettei itse tekisi autioiden talojen runousarkeologista kierrosta. Se taitaa olla sivuuttamaton. Lukijat eivät ottaisi tietoa käymättömyydestä vastaan, ja taas käyminen luo uskottavuutta.
Kuten olemme jo aikaisemmin kirjoitelleet, turvallisuusseikat täytyy aina ottaa huomioon. Se tietysti, ettei minnekään mennä luvatta.
Arvelen, että itse paikanpäällä tilanteissa avautuu aspekteja joita ei muutoin huomaa.
Vielä lopuksi. Toivoisin sinulta runon, jossa ovat mukana vanhan ajan pyöreälinssiset ja metallisankaiset silmälasit...
Hieno tuo Viidan runo, niin kuin oikeastaan kaikki Viidan kirjoittamat. Niissä on paljon tunnetta, hyvin monenlaista intensiteettiä. Tämä projektini etenee jollakin aikataululla, pikku hiljaa.
Lisäksi olen se tavis kaikessa, mitä tahdon painottaa.
En nyt kuitenkaan jaksa hävetä, jos olen hyvää tarkoittanut.
Tai eri yhteyksissä kyllä häpeänkin, mutta yritän olla tekemättä siitä romauttavaa numeroa.
TÄÄLLÄ OLISI KERRAN PITÄNYT OLLA RAKKAUTTA
Se saattaisi olla nimi runolle, jonka minähenkilö menee autioon taloon vieraillessaan Suomessa Australiasta.
No niin, mahtuupa melua ja kirjainta blogiin, jonka kommenttiosio on vähän kuin yleisen käymälän seinä.
VANDALISMO
Se olisi runo, joka koostaa, kaikkea mitä dosenttikulkija on havainnut kirjoitetuksi autioiden talojen seinille. Kuten ehkäpä:
Krypä krypä, vitui vitui, kuli kuli.
Ja siellä jossain aution koulun taululla on liitupiirros alastomasta naisesta, jonka haarojen väliin on jollain konstein kiinnitetty kulunut karvalakki korvaläpät levällään...
Muuten mikä on autioissa taloissa kaikkein suosituin taulujäljennös silloin kun ihmiset tavoittelevat hyvää makua?
Onko se Akseli Gallen-Kallelan Poika ja varis? Miten on?
Jokainen meistä tavoittelee hyvää makua ja moni haluaisi sen vierailleen osoittaa.
Tehdä pienen ällistyksen, joka sykäyttää omaa rintaa.
Kun ollaan suljetussa meisyyden piirissä... ja tahtoo olla aivan hiukan muita parempi. Tai ei parempi mutta hiukkasen nokkelampi. Ihan pienoisesti soihdunkantaja.
Tietyllä tavalla suurin piirtein kaikki autiot talot ovat elon aikanaan sisältäneen "normaalisuuden kohinan". Niissä on päivitelty epänormaalisuutta. Ehkä joissakin taloissa hyvinkin myrkyllisesti ja vailla itsetajuntaa.
Mutta on varmasti ollut numeroa tekemättömästi armollisia taloja.
En tiedä, voisiko mikään runoilijan lahjakkuus aistia tätä.
Jari, olet totta kai tervetullut keskustelemaan ja kommentoimaan tänne. Poika ja varis on varmasti suosittu taulujen aihe, yksi voisi olla myös Suojelusenkeli, joka suojelee tyttöä ja poikaa jotka ylittävät siltaa, ja yksi sellainen myrskyinen järvimaisema, jossa kaksi ihmishahmoa on jonkinlaisessa purjeveneessä vaahtopäiden keskellä - itse muistan tällaisia nähneeni ihmisten seinillä. Varmasti on myös Kekkosen kuvia ja muita, mutta ne saattavat olla jo pois.
Minun lapsuuden kodissa numero 2 - 52 neliön "kulttuurikodissa", kulttuurikaksiossa, oli kirjahyllyssä Fokuksen tietosanakirjasarja, hakuteos Siirtokarjalaisten tie , Välskärin kertomukset/Talvi-iltain tarinoita, Tuntematon sotilas, Täällä Pohjantähden alla (kaikki osat) Mikko Juvan Suomen historia, isäni huippuasiakaslahjana saama muovinen Johnny Walker-patsas (se keppiherrasmies), pari Alistair MacLeania, Toinen maailmansota-kirjasarja ja seinällä hyllyn vierustalla Seuran lahjatilaajille toimitettu Poika ja varis-juliste, kehystettynä. Seinien takana asusteli samanlaisia perheitä, jotka olivat onnellisia hekin, kukin omalla tavallaan. Poika ja varis onkin ikuisesti verkkokalvollani. Kun sitten muutin omilleni hankin muka taiteellisemmat julisteet Picassolta ja Chagallilta. Ne eivät tehneet minua yhtään fiksummaksi. jope
Ei se mikään kenttä ja kasarmi ollut, pahainen polku vei pienen aution talon pihaan. Nyt portailla huokaili istumalihaksillaan Pate Tuuli ja käytti tuolloin tällöin piippua suussaan. Mikäpäs tässä. Kunhan ei vain näy äkisti lihavan omistajaisännän varjo ja kuulu äreä sana, millä käskytettiin sekatyömiestä helvettiin. Olihan tuolla tuvassa reppu täynnä kaikenlaista, jonka lopputilin ottanut oli katsonut tarpeelliseksi kaupan ostoksilla. Sitten vain maantietä pitkin. Joku sai siltä poikkeamaan. Mikä? Löytyi autio talo. Tämä vapaus! Ei hän ollut kenenkään vääpelin satoa kuten kerran Suomen väessä. Yhden miehen eikä yhdeksän miehen saappaissa hän istui aution talon portailla ja aurinko laski. Kyllähän kulkijan elämä tuntui huikaisevastikin kiinalaiselta jutulta. Oli hyvin hiljaista. Ei kuulunut kirveeniskuja. Nuoren voiman mies. Työtön toki ja kuin uhmalla tehtaan työmaalta lähtenyt. Ihmiselon makea ihanuus! Niin se täytyi miettiä eikä masentua. Olkoon lauma toisaalla. Hän laittaisi puuhellaan tulet. Kohta… kiireettömästi, eihän nyt korpisotaa käyty.
- Kehen kirjailijaan tuossa viitataan? Vesa ei saa vastata.
Lisäksi nuori Salama tai Mukka kiinnostaisivat johtotähtinä aution talon romaanigenressä.
"Ketkä tuossa aution talon saunassa olivat kerran naineet? Lihan hekumassa ja hikisinä. Sitä hän nyt mietti ja nosti pullon huulilleen... tai hautoneet hukuttavaa murhan ajatusta."
Elän itse vähäistämisvuosiani sikäli kuin olen tolkuissani (joskus). Se koskee myös kirjoja. Se on tuskallista luopumista. Hyvin tuskallista. Äärettömän tuskallista Tunnet tuhkan maun suussasi.
Eräs mistä haluaisin lukea on erakon kuolinmökki. Voisi sanoa viisaan ja todellisuudentajuisen erakon. Sekin on autio talo, kun erakko on kuollut.
Seuraan vinyylilevyfriikkejä maailmalla... He eivät tajua, että hekin joutuvat vähäistämään muhkeat ja taas kerran muhkeat levyhyllynsä, jos on jotain tajua elämän kulusta eikä tahdo aiheuttaa vähäistämisen ja poistamisen raskasta vaivaa jälkeen jääville.
(Aikuiset äijät löytävät itse omat kirjansa, mutta noista tunnoistasi tuli painavina mieleen Kjell Askildsenin ohuet, pienet ja vähäsanaiset kirjat, Suuri autio maisema ja Thomas F:n viimeiset julkiset tunnustukset. Kokeile jos löytyy vaikka lähikirjastostasi. Ei mene niitä lukiessa aika hukkaan. jope)
Tubesta löytyy kyllä minimalistien videoita. Jo nuorena jotkut katsovat ikään kuin elämän ytimeen ja heistä tulee kodin tavaroiden suhteen minimalisteja. Tietysti kaikella voi sitten myös ylpeillä ikävällä tavalla.
Kun kirjoitan niin sisimpäni kuvana on tavaraa pursuileva autio talo. Siinä on sekä jotakin kiehtovaa että hyvin tympäisevää.
Mutta mistäpä tietää mitä kussakin talossa on tapahtunut ennen kuin tietää.
Lainaan tähän Lauri Viidan Onni-runon osan 8:
VastaaPoista"Kaita polku kaivolta ovelle
nurmettuu.
Ikkunan edessä
pystyyn kuivunut omenapuu
Reppu naulassa ovenpielessä,
siinä linnunpesä.
Kun olen kuollut, kun olen kuollut.
Kesä jatkuu. Kesä."
Mielestäni siinä olisi jotain mitä voisi huomioida autioiden talojen runoudessa kaiken kaikkiaan. Jotakin.
Sitten tietenkin on koko ajan puntaroitava millä tavoin voi sivuuttaa sen, ettei itse tekisi autioiden talojen runousarkeologista kierrosta. Se taitaa olla sivuuttamaton. Lukijat eivät ottaisi tietoa käymättömyydestä vastaan, ja taas käyminen luo uskottavuutta.
Kuten olemme jo aikaisemmin kirjoitelleet, turvallisuusseikat täytyy aina ottaa huomioon. Se tietysti, ettei minnekään mennä luvatta.
Arvelen, että itse paikanpäällä tilanteissa avautuu aspekteja joita ei muutoin huomaa.
Vielä lopuksi. Toivoisin sinulta runon, jossa ovat mukana vanhan ajan pyöreälinssiset ja metallisankaiset silmälasit...
Jari.
Korjaus: sanan omenapuu perässä on piste.
PoistaJari.
Hieno tuo Viidan runo, niin kuin oikeastaan kaikki Viidan kirjoittamat. Niissä on paljon tunnetta, hyvin monenlaista intensiteettiä. Tämä projektini etenee jollakin aikataululla, pikku hiljaa.
PoistaJoo, Vesa, en halua vaikuttaa aikatauluihisi. Kunhan nyt jotain tässä kirjoittelen.
PoistaJari.
Lisäksi olen se tavis kaikessa, mitä tahdon painottaa.
PoistaEn nyt kuitenkaan jaksa hävetä, jos olen hyvää tarkoittanut.
Tai eri yhteyksissä kyllä häpeänkin, mutta yritän olla tekemättä siitä romauttavaa numeroa.
TÄÄLLÄ OLISI KERRAN PITÄNYT OLLA RAKKAUTTA
Se saattaisi olla nimi runolle, jonka minähenkilö menee autioon taloon vieraillessaan Suomessa Australiasta.
No niin, mahtuupa melua ja kirjainta blogiin, jonka kommenttiosio on vähän kuin yleisen käymälän seinä.
VANDALISMO
Se olisi runo, joka koostaa, kaikkea mitä dosenttikulkija on havainnut kirjoitetuksi autioiden talojen seinille. Kuten ehkäpä:
Krypä krypä, vitui vitui, kuli kuli.
Ja siellä jossain aution koulun taululla on liitupiirros alastomasta naisesta, jonka haarojen väliin on jollain konstein kiinnitetty kulunut karvalakki korvaläpät levällään...
Jari.
Muuten mikä on autioissa taloissa kaikkein suosituin taulujäljennös silloin kun ihmiset tavoittelevat hyvää makua?
PoistaOnko se Akseli Gallen-Kallelan Poika ja varis? Miten on?
Jokainen meistä tavoittelee hyvää makua ja moni haluaisi sen vierailleen osoittaa.
Tehdä pienen ällistyksen, joka sykäyttää omaa rintaa.
Kun ollaan suljetussa meisyyden piirissä... ja tahtoo olla aivan hiukan muita parempi. Tai ei parempi mutta hiukkasen nokkelampi. Ihan pienoisesti soihdunkantaja.
Meisyydessä ei sovi ylpistyä liikaa.
Onko se silloin Poika ja varis?
Dosenttimme tekee matkallaan havaintoja.
Jari.
Tietyllä tavalla suurin piirtein kaikki autiot talot ovat elon aikanaan sisältäneen "normaalisuuden kohinan". Niissä on päivitelty epänormaalisuutta. Ehkä joissakin taloissa hyvinkin myrkyllisesti ja vailla itsetajuntaa.
PoistaMutta on varmasti ollut numeroa tekemättömästi armollisia taloja.
En tiedä, voisiko mikään runoilijan lahjakkuus aistia tätä.
Jari.
Nyt lopetan kirjoittamiseni - monologini - autioista taloista. Kiitos, jos joku jaksoi lukea.
PoistaKaikkea hyvää.
Jari.
En myöskään enää palaa blogiisi, Vesa. Jos sinua eri tavoin huomioidaan, olen siitä hiljaisessa elämässäni tyytyväinen.
PoistaNyt on minun aikani lähteä uudelle tielle. Uuteen seikkailuun, toivottavasti.
Jari.
Jari, olet totta kai tervetullut keskustelemaan ja kommentoimaan tänne. Poika ja varis on varmasti suosittu taulujen aihe, yksi voisi olla myös Suojelusenkeli, joka suojelee tyttöä ja poikaa jotka ylittävät siltaa, ja yksi sellainen myrskyinen järvimaisema, jossa kaksi ihmishahmoa on jonkinlaisessa purjeveneessä vaahtopäiden keskellä - itse muistan tällaisia nähneeni ihmisten seinillä. Varmasti on myös Kekkosen kuvia ja muita, mutta ne saattavat olla jo pois.
PoistaMinun lapsuuden kodissa numero 2 - 52 neliön "kulttuurikodissa", kulttuurikaksiossa, oli kirjahyllyssä Fokuksen tietosanakirjasarja, hakuteos Siirtokarjalaisten tie , Välskärin kertomukset/Talvi-iltain tarinoita, Tuntematon sotilas, Täällä Pohjantähden alla (kaikki osat) Mikko Juvan Suomen historia, isäni huippuasiakaslahjana saama muovinen Johnny Walker-patsas (se keppiherrasmies), pari Alistair MacLeania, Toinen maailmansota-kirjasarja ja seinällä hyllyn vierustalla Seuran lahjatilaajille toimitettu Poika ja varis-juliste, kehystettynä. Seinien takana asusteli samanlaisia perheitä, jotka olivat onnellisia hekin, kukin omalla tavallaan. Poika ja varis onkin ikuisesti verkkokalvollani. Kun sitten muutin omilleni hankin muka taiteellisemmat julisteet Picassolta ja Chagallilta. Ne eivät tehneet minua yhtään fiksummaksi. jope
VastaaPoistaHieno kirjoitus, Jope.
PoistaJari.
Kuvaus, joka resonoi mussakin - tällaisia elementtejä tuhansissa kodeissa ympäri Suomen!
PoistaEi se mikään kenttä ja kasarmi ollut, pahainen polku vei pienen aution talon pihaan. Nyt portailla huokaili istumalihaksillaan Pate Tuuli ja käytti tuolloin tällöin piippua suussaan. Mikäpäs tässä. Kunhan ei vain näy äkisti lihavan omistajaisännän varjo ja kuulu äreä sana, millä käskytettiin sekatyömiestä helvettiin. Olihan tuolla tuvassa reppu täynnä kaikenlaista, jonka lopputilin ottanut oli katsonut tarpeelliseksi kaupan ostoksilla. Sitten vain maantietä pitkin. Joku sai siltä poikkeamaan. Mikä? Löytyi autio talo. Tämä vapaus! Ei hän ollut kenenkään vääpelin satoa kuten kerran Suomen väessä. Yhden miehen eikä yhdeksän miehen saappaissa hän istui aution talon portailla ja aurinko laski. Kyllähän kulkijan elämä tuntui huikaisevastikin kiinalaiselta jutulta. Oli hyvin hiljaista. Ei kuulunut kirveeniskuja. Nuoren voiman mies. Työtön toki ja kuin uhmalla tehtaan työmaalta lähtenyt. Ihmiselon makea ihanuus! Niin se täytyi miettiä eikä masentua. Olkoon lauma toisaalla. Hän laittaisi puuhellaan tulet. Kohta… kiireettömästi, eihän nyt korpisotaa käyty.
VastaaPoista- Kehen kirjailijaan tuossa viitataan? Vesa ei saa vastata.
Jari.
Haanpää, Pena.
Poistajope
Tää oli sulle tosi helppo.
PoistaMutta kutkuttaisi ryhtyä kirjoittamaan aution talon romaania Haanpään tyyliin.
Kun se valmistuisi, sanottaisiin että tuohan on ihan Haanpäätä. Vastaisin, että joo niin onkin.
Pitäisin suurena saavutuksena, jos pystyisi taivuttamaan sanaa Penan suuntaan.
Jari.
Lisäksi nuori Salama tai Mukka kiinnostaisivat johtotähtinä aution talon romaanigenressä.
Poista"Ketkä tuossa aution talon saunassa olivat kerran naineet? Lihan hekumassa ja hikisinä. Sitä hän nyt mietti ja nosti pullon huulilleen... tai hautoneet hukuttavaa murhan ajatusta."
Jari.
Elän itse vähäistämisvuosiani sikäli kuin olen tolkuissani (joskus). Se koskee myös kirjoja. Se on tuskallista luopumista. Hyvin tuskallista. Äärettömän tuskallista Tunnet tuhkan maun suussasi.
VastaaPoistaEräs mistä haluaisin lukea on erakon kuolinmökki. Voisi sanoa viisaan ja todellisuudentajuisen erakon. Sekin on autio talo, kun erakko on kuollut.
Jari.
Seuraan vinyylilevyfriikkejä maailmalla... He eivät tajua, että hekin joutuvat vähäistämään muhkeat ja taas kerran muhkeat levyhyllynsä, jos on jotain tajua elämän kulusta eikä tahdo aiheuttaa vähäistämisen ja poistamisen raskasta vaivaa jälkeen jääville.
PoistaMe takerrumme, tarraudumme. Me lumoudumme...
Jari.
Nähdä oma kotinsa kuolinpesänä. Sille tasolle harva yltää takertumisessaan.
PoistaJari.
On autioita taloja, joita ei ole nähty kuolinpesinä. Niistä on vain häivytty ja kaikki merkit kertovat sen.
PoistaSiinä on jotain villiä ja minulle vierasta.
Jari.
(Aikuiset äijät löytävät itse omat kirjansa, mutta noista tunnoistasi tuli painavina mieleen Kjell Askildsenin ohuet, pienet ja vähäsanaiset kirjat, Suuri autio maisema ja Thomas F:n viimeiset julkiset tunnustukset. Kokeile jos löytyy vaikka lähikirjastostasi. Ei mene niitä lukiessa aika hukkaan. jope)
PoistaThanks vinkistä, jope.
Poista*
Tubesta löytyy kyllä minimalistien videoita. Jo nuorena jotkut katsovat ikään kuin elämän ytimeen ja heistä tulee kodin tavaroiden suhteen minimalisteja. Tietysti kaikella voi sitten myös ylpeillä ikävällä tavalla.
Kun kirjoitan niin sisimpäni kuvana on tavaraa pursuileva autio talo. Siinä on sekä jotakin kiehtovaa että hyvin tympäisevää.
Mutta mistäpä tietää mitä kussakin talossa on tapahtunut ennen kuin tietää.
Jari.
Mitä rakkaus on? Tekee mieleni kysyä.
VastaaPoistaRakkaus on satuilua elämästä sille, jota rakastaa.
Jari.
Ennen kuin talosta tuli autio, se saattoi olla vaikka oikein satulinna.
PoistaJari.
Jope, jos et ole vielä lukenut, vinkkaan sulle Jake Nymanin kirjaa Radiomiehen muistelmat.
VastaaPoistaSe on itselleni monestakin syystä rehellisyydessään kouraiseva.
Nyman viittaa kirjansa lopussa äitinsä loppuvaiheisiin:
"Pula-ajan nähneenä vanhan kansan edustajana mutsi ei ollut hennonut heittää pois juuri mitään."
"Viisas on se ihminen, joka ajattelee perikuntaansa heittämällä hyvissä ajoin pois kaiken tarpeettoman."
Tuo tarpeellisen ja tarpeettoman määrittely ei ole helppoa... eikä sen käytännön toteutus.
Jari.
Jake Nymanin kirjan koko nimi on MONEN VUODEN JÄLKEEN Radiomiehen muistelmat.
PoistaRohkea kirja.
Jari.