Astun ovesta, kun tuuli on
valloittanut kaiken
ja kuu riepottelee maisemaa:
linnut, lehdet ja järvi heittävät
kuperkeikkaa.
Tuuli, aamun kruunu päässään,
rehvastelee ja rääkkää kottaraista.
Vaan närhi istuu oksalla,
pörhistää sulkansa
ja heittää pitkän ruikun perseestään.
On ilta, se sanoo, on ilta aina
kun tahdon niin.
Sormeilen kuitenkin:
VastaaPoistaVaan närhi istuu oksalla,
pörhistää sulkansa
ja heittää pitkän ruikun perseestään.
On ilta, se sanoo, on ilta aina
kun tahdon niin.
Näkisin näin:
Vaan paskanärhi tuittuilee oksalla,
pörhistää sulkansa
ja heittää runoilijaan pitkät pyllystään.
On ilta, lintu sanoo psykoottisesti, on ilta aina
kun tahdon niin.
Jari.
Nyt lopetan sormeiluni. Ei taida edustaa kovin korkeaa moraalia.
PoistaJari.
Pyytäisin poistamaan nämä kommenttini. Kiitos.
PoistaJari.
Minun puolestani kommentit voivat olla. Ei niissä ole mitään sen kummempaa.
PoistaOk.
PoistaJari.