Tiedän useimmiten, miten ihmiset ajattelevat, mutta läheskään aina minulla ei ole aavistustakaan siitä, miksi he ajattelevat niin kuin ajattelevat, ellei selitys ole yksinkertaisesti seura.
Toisaalta se, mikä on seurassa ja seuran vuoksi ilmaistu ajatus, ei välttämättä ole ajatus, jonka ihminen ajattelee.
Minua kiehtoo niin miksi-kysymys kuin kysymys seuran voimasta. Ihmisten ilmaistut ajatukset eli mielipiteet eivät useimmiten ole kovinkaan kiinnostavia.
Mullakin oli oma aamun mietteeni. Siinä mietin mikä voisi olla sinulle aika kohahduttavaa aution talon reissulla...
VastaaPoistaJuttu menee nopeasti näin:
Astut sisään autioon taloon, jossa aika on pysähtynyt noin vuoteen 1985. Näkemäsi tavarat kertovat siitä. Et välttämättä tunne itseäsi kovinkaan innostuneeksi. Huomaat kirjahyllyn, jossa on yhä kirjoja. Kävelet sen luokse ja hieman samein oloin silmäilet kirjojen nimiä. Sitten katseesi pysähtyy ja katsotpa vain toisenkin kerran. Vedät kirjan hyllystä esiin käsiisi ja tuijotat sen kantta. Siinä on kirjailijan nimi ja kirjan nimi.
Vesa Haapala Alexis. Kirja, joka on julkaistu vuonna 2023 ja pitelet sitä käsissä autiossa talossa, joka kaikessa viestii pysähtymistä aikaan neljäkymmentä vuotta sitten...
Miltähän se tuntuu? Mitä siitä seuraa? Kirjan konkretia on kiistämätön.
Tässä voisi olla lähtökohta romaaniin...
Jari.
Omaan mietteeseesi. Yhdenmukaisuuden paine ja halu miellyttää on suuri, vaikka ihminen ei sitä aina niin tiedostaisi.
PoistaIhminen on yleensä lauma- ja parviolento. Sekin, joka muuta saattaa itsestään luulla.
Joskus elämä tekee ihmisestä oudokin.
Itseäni kiinnostavat ortodoksisuuden tuntemat houkat, jotka eivät noudata tekemisissään niin sanotusti pelin sääntöjä.
Jari.
Hyvä!
PoistaTuollainen pysäyttäisi taatusti. Voisi olla sattuma (heräisi kiinnostus kuka talossa käy), salaliitto (minusta olisi kerätty tietoa ja minua olisi johdateltu tietyllä tavalla) tai miksei kyse voisi olla simulaatiosta tai vastaavasta (olen kuvitellut olevani ihmisyksilö mutta olenkin osa ennalta kirjoitettua maailmaa)... Tai jotain vastaavaa.
VastaaPoistaJoo, mä näen tuossa kaikessa aineksia kiinnostavaan tekstiin.
PoistaKaikki tehtäisiin ilman paukkuefektejä.
Jari.
Kyllä niin on että olemme puhuvia päitä joille sisältö kirjoitetaan valmiiksi mm. median esille ottamissa ja pitämissä asioissa ja vielä enemmän asioissa joita ei esille oteta. Osaamme repliikit ja mykkyydet ja roolimme.
VastaaPoistaOmia ajatuksia?
Voi olla ettei niitä olekaan. Tai ne harvat ovat niin sisäisiä ja intiimejä, ja pieniä, etteivät ne ajatuksina toisille koskaan aukeakaan.
Itse olen aina ollut kiinnostunut vasta-ajattelusta toki ymmärtäen niin ettei se automatiikalla tarkoita että sieltä jostakin löytyisi totuudellisempi totuus. Löytyykö sitä mistään?
Koomista ollut kuitenkin jo pitkään kuinka rohkeana toisinajattelunaan monet pitävät juttujaan, jotka ovat kuin kunnon aikalaiskansalaisen oppaasta, jonka valtioneuvosto ja Sanoma Oy lähettää joka kotiin. Mutta kukin tyylillään.
Toisaalta vain hieman kyyniseltä kannalta on ihan sama mitä naapurinini ajattelee maailmasta. Maailmansa omien seiniensä sisällä voi elinaikanaan vapaasti valita. Harhansa, fundamentaalisuutensa, välinpitämättömyytensä jne.
Suomi on lisäksi syrjäinen kolkka Fennoskandiassa, täältä ei maailmaa muuteta.
Parasta olisi silti jos ns. hyvät tarkoitukset tuottaisivat hyvää tai eivät ainakaan lisäisi pahaa ja kärsimystä. Mutta niinhän ei aina ole.
Ihmiseen ajatuksineen ja pyrkimyksineen on vaikea luottaa. Koskee myös itseä. Inhimilliseen räpeltäjään ja kompastelijaan on helpompi uskoa ja hänestä pitää. Meissä kaikissa on varmaan molempia.
On muutamia ihmisiä joita katson reilusti ylöspäin, siis ajattelijoina ja maailman tarkkailijoina. Mutta todella toivon etteivät he ole absoluuttisen ehjiä ja täysvarmoja ja sokeita sille että hekin saattavat olla väärässä suurimmassa osassa asioista.
Itse olen ajattelijana ihan varmasti lattea ja loogisesti varsinkin lähes vajaaälyinen. Seurassa (niitä ei ole paljon ole) korvaankin sen olemalla hölmönkin rehellinen. Tässä maailmassahan melkein kaikki kertovat miten hyvin menee. Kun joku kertoo toisin, saa hetkensä ja muilta korvat auki (jos sitä kaipaa).
Tietyt omat ajatukset ja sympatiat eivät mulla myöskään vastaa yksi yhteen sen kanssa mitä tässä ajassa vuonna 2025 pitäisi ajatella että olisi vastuullinen ja turvallinen aikuinen muiden silmissä.
jope
Jope, myös mussa elää sen verran vastarannan / vastarinnan kiiskeä, että tekee mieli nostaa piikit pystyyn aika useinkin. Hyvin monesti nielen ajatukseni, joskus päästän jotain kohtuullista läpi.
PoistaOlen ilokseni huomannut, että Suomessakin tietty mantramainen totuuksien taajuudella pysyttely on alkanut hiukan rakoilla. Toki on aivan valtavia tabuja ja automatisoituneita ajatusmalleja yhä.
Mulle monesti on suuri hetki, kun saan arjen touhujen keskellä kaivettua muististani tai havainnoistani jonkun pikku detaljin, jonka sitten kirjoitan ylös, esimerkiksi runoksi tai muuksi tekstiksi / ideaksi.
En ole lähtenyt kovin suuriin kontribuutioihin toisinajattelussa ihan käytännön syistä. Kun on vastuussa omasta perheestä, niin ei ole esimerkiksi järkevää, että oma talous keikahtaa mielipiteiden vuoksi - ei maksa vaivaa laukoa ajatuksiaan.
Samalla ihailen kaikkia ihmisiä, jotka puhuvat rehellisesti tämän maailman asioista eivätkä pukeudu liturgiaan eli establismentin muka kriittiseen mutta harvoin itsekriittiseen ajattelunparteen - en tarkoita sitä, etteikö vastarannan ihmisen näkökulma olisi sekin aina jollakin tapaa vajavainen ja keskeneräinen, mutta jos se on rehellinen ja perusteltu, niin arvostan.
Itse yritän olla niin että tuon totuuden esiin kun sen hetki on ja muuten olen niin etten ainakaan valehtele, joskin rankkojen asioiden puheeksi ottaminen on usein turhaa siksi, että ihmiset eivät yksinkertaisesti halua kuulla eivätkä kuule vaan pikemminkin innolla ampuvat viestintuojan. Mitä hyötyä on puhua tuollaisessa ympäristössä? No, onhan siitä se hyöty, että keskustelun taso pysyy edes jollakin tasolla ja ennen kaikkea avoimena, ettei eletä kuin komerossa.
Lause on ajatuksen kirjallinen ilmaisumuoto kuten tiedämme. Kaikkia lauseita ei julkaista, siihen liittyy sananvalta. Olemme kai kirjoittaneet tästä ennenkin.
PoistaVesan pääkirjoituksessa on sellainen käsite kuin seura. - Itse en kaipaa huonoa seuraa, enkä seuraa, jossa joku narsistisesti käyttää valtaa. Päsmäröi. Nuotittaa kohtaamisen.
Yksin elävänä ihmisenä etsin koko ajan hyvää seuraa. Hyvä kirja on hyvää seuraa. Tai hyvä video. Yöni menevät yleensä hyvien videoiden parissa. Olen juuttunut nojatuoliin. Nukun aamulla ja aamupäivällä.
Buddhalaisuudesta löytyy hyviä videoita. Eräs taho on Buddhist Society of Western Australia. Niin kristitty kuin olenkin.
Aikaerot ovat jänniä juttuja, kun ajatellaan livevideoita.
En istu iltaisin baareissa enkä kuppiloissa. En kaipaa semmoista läppää.
Luulen, että olen herkistynyt laadukkuuden vaatimukselle niin, että itse kohtaamisessa kyllästyisin alta aikayksikön toiseen ihmiseen.
Jos olet otillasi kaikelle, sellainen kuin yksinäisyys on pitkälti sisäinen kehitelmä.
Puhun itsekseni ääneen. Kommentoin sitä mitä kohtaan.
Jari.
Mulla on himo viestintuomiseen. Täällä alueellani mielipidekirjoituksiani on vuosikymmenten aikana julkaistu monenkin kirjan verran. Jokainen kirjoitus on täytynyt kirjoittaa, mutta sinne ne katoavat päiväperhosina kirjoitus kerrallaan. Ei jää mitään. Joku on joskus kertonut leikanneensa lehdestä kirjoitukseni muistoksi.
PoistaSitten on kirjoituksia, joita ei ole julkaistu...
Kunnioitan ihmistikkatauluja. Heidän ympärillään ei ole seuraa vaan tyhjyys.
Toimitus tekee päätöksen...
Jari.
Tässä yhteydessä todeten:
PoistaOn selvää, että pitäisi kirjoittaa Suomen mielipidekirjoittamisen historia.
Mielipidekirjoittaminen on mielipideajattelua. Jonkinlaista kansalaisrohkeutta, johon liittyy kirjallisen ilmaisun vaatimus toisin kuin joihinkin pikaviesteihin.
Mitä se oli vuoden 1918 kieppeillä? Mitä ennen talvisotaa? Mitä silloin kuin Suomi oli liittymässä Euroopan Unioniin?
Edelsikö Natoon liittymistä suuri ja avoin mielipidekirjoittelu?
Näihin haluaisin vastauksia tuossa historiateoksessa.
On selvä, ettei ketään voi pakottaa mielipidekirjoittajaksi, joka on vapaaehtoistyötä ja josta ei makseta mitään. Mutta kirjoittaja saattaa joutua maksamaan hintaa nahoissaan.
Jari.
Blogin hallinnoija on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaBlogin hallinnoija on poistanut tämän kommentin.
PoistaOlen itsekin sitä mieltä, että kaivataan taas ristiinajattelua, monipuolisuutta ja maailman näkemistä rehellisesti. Kuplat on poksautettava, tähän täytyy löytyä rohkeutta, jotta syntyisi jotain kestävämpää ja vähemmän myrkyllistä - vastakkainasettelun aika on ohi, ainakin niiden kohdalla, jotka jotakin käsittävät. Me voimme toki täällä lännessä jatkaa typeriä kulttuurisotia vaikka maailman tappiin - tosiasia kuitenkin on, että siitä hyötyvät vain meille vihamieliset tahot, jotka kykenevät samalla kehittämään omia maailmanvalloitusprojektejaan ja jotka luultavasti uskaltavat lähteä haastamaan omaa länsimaista ajatteluammekin ja meidän asemaamme. Jo riittää lännen dekonstruktio ja itseinho, tilalle kriittinen rekonstruktio, jossa ei jakauduta tiukasti vasemmalle ja oikealle.
PoistaVaan tartutaan ongelmiin ja ratkaistaan ne. Ei viivytä tyhjissä juhlapuheissa ja ihmisten pakottamisessa ja kyttäämisessä vaan luodaan vapaampi ja asioita edistävä maailma. No niin, menipä lennokkaaksi - todellisuus kyllä säätelee touhujamme hyvinkin tehokkaasti, saattepa nähdä.
PoistaKulttuurisota on useimmiten ylellisyyttä ja itsekylläisyyttä. Kaikkea ei voi maailmassa parantaa mutta se mikä voidaan on parannettavissa järjenkäytöllä ennemmin kuin julistuksilla tai vasen/oikea -asetelmilla. jope
VastaaPoistaMielipidekirjoittamisessa sanottava tarkennetaan nopeasti johonkin ja kerrotaan sitten rohkeasti oma näkemys. Erno Paasilinna kirjoittaa hyvin mielipidekirjoittamisesta kirjassa Kirjoittajan eväät vuodelta 1977. Se on yhä hyllyssäni. EP: "Yöllinen tunnelmalastu kirjoitetaan toisin." Käydään suoraan asiaan. Mulle tulee yllä, veljet, mieleen, että te ette käy suoraan asiaan.
VastaaPoistaJari.
Varovaisuuden ja vaikenemisen periaatteella monet pyrkivät säilyttämään onnellisuuskuplansa ja mukavuusalueensa. Ei mitään uutta. Sitä on tapahtunut kaikkina aikoina.
PoistaNäkemykseni on se, että tästä hetkestä alkaen kolmen vuoden sisällä Suomessa tapahtuu suuri poliittinen ja yhteiskunnallinen järistys.
Nyt pitäisi perustella. Mutta jätän perustelematta.
Aina on mahdollista rukoilla, ettei mennä kovin syvälle kaaokseen.
Aina voi rukoilla, että on itse väärässä.
Jari.
Tuo voi olla hyvin totta tuo järistys. Ainakin jos Suomi velkaantuu lisää tätä tahtia eikä saada hyviä vastaliikkeitä aikaan, niin hyvin todennäköisesti meidän asioista alkavat päättää muut tahot - tosin ei ehkä vielä kolmen vuoden päästä mutta jollakin aikavälillä.
PoistaJos puhutaan sodan uhkasta, niin sekin voi toteutua. Senkin aikaperspektiivi voi olla laajempi kuin kolme vuotta. Jos nyt USA ja muut vähän reipastuisivat, niin yksi mahdollinen hyökkäyssuunnitelma voisi mennä romuksi.
Minä en jaksa julkisesti vaahdota kaikista tärkeistäkään asioista, koska minulla on muita sellaisia tärkeitä asioita, joista en täällä edes puhu. Sellainen, josta voin puhua on oma rauha ja muiden läheisten rauha ja onni ja ne ovat tärkeämpiä kuin se, että voin laukoa totuuksiani eli mielipiteitä, joilla ei saa kuin vihat niskaansa. Jo se, että voi mahdollistaa rauhaa jossakin määrin on tärkeämpää kuin se, että saa sanoa jotain yleistä maailman asioista, joihin minun mielipiteilläni ei ole paskankaan väliä.
Mielipidekirjoittamisella on varmastikin erilaisia vaikuttimia.
PoistaOmani on ollut esim. pyrkiä herättelemään uhkien näkemiseen ja se, että voisimme välttää kaaoksen, joka sikiää erilaisia väkivallan muotoja.
Mutta tosiaan jokainen toteuttaa omia elämän projektejaan.
Kirjoittamalla mielipidekirjoituksia näkee mikä sisältö ylittää julkaisukynnyksen ja mikä ei.
Tuo nyt oli oma vuosikymmenten juttuni. Ja nykyisin vähenemään päin.
Enkä edes tiedä, kuinka monia mielipiteitä Suomeen mahtuu tänään.
Tietyssä yhteiskunnallisessa vyöryssä se oma rauha taitaa rikkoutua muiden toimijoiden aiheuttamana.
En voi vielä muuttaa tuota kolmen vuoden aikaväliä, jo ensi kevääseen mennessä saattaa tapahtua maailmalla hyvin suuria asioita, jotka heijastuvat järisyttävästi Suomeen.
Turha tästä on enää jatkaa... Seurataan tilannetta kaikessa rauhassa.
Jari.
Arvostan rohkeaa ja perusteltua mielipidekirjoittamista, Jari, se on tärkeää.
PoistaLisäys: Tämän vuoden tärkein mielipidejuttuni Ilkka-Pohjalaisessa koskee esitystäni Suomen Turvallisuuskulttuurifestivaaleista Vaasassa. Se olisi vuosittainen suomalaisten turvallisuustavoitteiden julkilausuma ja esitys. Eiköhän senkin tarkoituksena ollut yhteisen hyvän ja rauhan edistäminen.
PoistaKytken toisiinsa mielipiteen ajatuksen ja prosessit. Ajatuksista tulisi seurata suunnitelmia ja tekoja.
Jari.
Viime unessani näin Jari-sedän painajaisen. Siinä tulevaan täytyi varautua seuraavin välinein:
VastaaPoista- risukeitin
- risukeittimeen risuja ja sytytystarvikkeita
- paistinpannu
- retkipannu
- kannellinen astia veden hakemiseksi vesipisteestä
- teltta, jonka voi pystyttää parvekkeelle, terassille, torille tai puistoon
- pakkaselta suojaavia vaatteita ja makuupusseja
- pottia ja naapurin kanssa ulos kannettavia paskasaaveja
- aurinkokennolla ja veivillä varustettu hätäradio
- kynttilöitä
- sarjakuvalehtiä ja paperikirjoja
- päänsärkylääkkeitä ja muita lääkkeitä
- sidetarpeita
- lapio ja muita työkaluja, raivausvälineitä
- polkupyörä ja sukset
- vessapaperia tai perseensuti, jonka voi puhdistaa lumessa
Jne.
Näin Jari-setä näki unessaan.
Jari.
Minä näin viime yönä unta helvetistä. Siellä oli tällaista, en nyt muista kaikkia yksityiskohtia:
Poista- Ihmisen päähän pistettiin juuri taottu metallikypärä (tulikuuma)
- Ihmisten jäseniin iskettiin valtavia pultteja ja nauloja (esim. olkavarteen)
- Helvetissä oli joku tuotantolinja, johon nostettiin valtavia, päänkokoisia (tai isompia) lihapullia
- Ihmisten kasvot sulivat, kun erinäisiä kuumia juttuja tuotiin heidän iholleen.
Ei ollut kovin kiva uni, mutta varmasti aivojen keksimiä jälkikuvia siitä, kun sanallistin Boschin maalauksia.
No perhana, Vesa, helppoa ei oo sullakaan. Taisit jopa voittaa Jari-sedän. En ole vielä lukenut viimeisintäsi.
PoistaJari.
Taisi olla ensimmäinen helvetistä näkemäni uni. Aamulla siitä oli pyyhkiytynyt jo paljon pois. Mutta kyllä siellä oli sellaisia haarniskoituja demoneja.
PoistaSuhtaudun uniin erittäin vakavasti. Pohdin niitä.
PoistaPsykoositila on ikään kuin painajaisuni, josta ihminen luulee heränneensä, vaikka ei olekaan.
*
Unet näyttävät vaihtoehtoisia elämänkäsikirjoituksia. Niin ajattelen tässä vaiheessa, kun elämän meni kuten se meni.
*
Uskon, että joillekin ihmisille unet ovat korostuneesti merkityksellisiä.
Jari.
Kyllä, niin uni kuin nukkuminen ovat merkityksekkäitä. Aivan kemiallisesti, psyykkisesti ja fysiologisesti. On varmasti myös unityöksi tunnistettava ilmiö. Lepo auttaa hävittämään aivoista kuona-aineita, unet selvittävät tietoisuuden ristiriitoja ja työstävät asioita. Minulle ei vain ole aivan selvää, miksi ne saavat meidän tietoisuudessamme tuollaisen muodon. On niinkin, että unet voivat opettaa meille jotain, jos niitä tulkitsemme, ainakin voivat auttaa havahtumaan erinäisiin asioihin.
PoistaParhaillaan lukemani Freedlandin Auschwitz-kirja synnyttää kysymyksen SS-miesten unista. Mitä unia he näkivät? Eikö unikuviin tullut jotain sellaista, minkä saattaisi tunnistaa syytökseksi? Näkivätkö SS-miehet painajaisia?
PoistaOlen aina ollut kiinnostunut kaukopartiotoiminnasta. Pitkillä partiomatkoilla täytyi pystyä nukkumaan kuta kuinkin äänettömästi. Ei voinut herätä omaan huutoonsa siten, että tuo huuto kiinnitti vihollisen huomion.
Miten ihminen voi muodostaa kokonaisuuden, johon unetkin kuuluvat mukaan? En ole koskaan käsittänyt itseäni tuollaiseksi kokonaisuudeksi.
Joskus olen pelännyt mennä nukkumaan.
Ihmiskunta on tänään niin vaikeassa saumassa, että arvelen henkimaailman puhuttelevan eri tavoin joitakin ihmisiä heidän unissaan.
Jari.
Jos palaan pääkirjoitukseesi, seurassa on mahdollista nähdä yhteisiä päiväunia. Lumoutua niistä. Ehkä tämä lumoutuminen ehkäisi yksittäistä SS-miestä heräämästä kauhun ja syyllisyyden huutoon keskiyöllä.
PoistaJari.
Hurjia visioita teillä. Todella mielenkiintoisia.
VastaaPoistaOmat unet ovat tylsiä liikkumisia eri kaupungeissa ja erilaisia lentämisiä kattojen yllä, matalalla.
Mitä tulee pelkoihin ja niiden julkituomiseen, niin näen kyllä toisinaan valveunia joissa pahin on päässyt tapahtumaan, sodan lopettamisessa on täydellisesti epäonnistuttu, eskalaatio on irti ja meneillään on kollektiivinen perhesurma jossa mukana viedään kaikki mahdollinen. En osaa vieläkään pelätä suoraa hyökkäystä idästä, minulla on sen suhteen huono kansalaiskunto, mutta kaikkien osapuolien sotapuheiden lunastamisen hetken kyllä voin kuvitella. Erilaisia kokeilemisia ja tyrkkimisiä ja häiritsemisiä voin kuvitella mutten sitä että heikoksi osoittauttaunut V kävisi itseään selvästi vahvemman lännen kimppuun niin kuin spekuloidaan. Suhde on suurin piirtein 150:700.
Tähän asti on katsottu satoja videoklippejä joissa panssarit repeävät tulipalloiksi ja iloittu salaa tai avoimesti että siitäs saivat, mutta kun tulee se sama hetki joka Hitlerille tuli keväällä -45, kaikki on mahdollista, myös pahin.
Toivon että ne kuvani ovat vain painajaisia. Halua katsoa kortit "loppuun saakka" pitäisi kuitenkin hillitä nyt vaikka kuolemanviettinen ihminen onkin.
jope
Kiina ja Venäjä tulevat haastamaan Euroopan ja lännen. Eivät ehkä suoran sotilaallisesti mutta monella tapaa jossa mukana paljon ikäviä juttuja. Voi olla että Venäjä on tässä pikemminkin Kiinan käskyläisenä. Euroopasta luodaan pahimmassa skenaariossa kyttäysunioni, joka syntyy turvallisuusvaatimuksista. Pitäisi löytää toisenlainen ratkaisu. Parasta olisi jos nyt USAn johdolla näytettäisiin Putinille että rajansa kaikella.
VastaaPoistaOlen samaa mieltä. Trumpilla on nyt hetkensä tehdä jotakin hyvää.
PoistaEuroopan ns. ryhdistäytymisestä minulla on kahtalainen ajatus. Ensin se että se on ehdottomasti tarpeellista ja välttämätöntä, mutta myös se että Eurooppa/EU on saanut samalla tämän uhan ja kriisitietoisuudeen kautta tilaisuutensa kuin lahjana tehdä itsestään jotain uudella tavalla yhdenmukaista, keskusvaltaista ja varmastikin myös eriäänisyyttä rajoittavaa. Tämä yksi Eurooppa-ajattelu on minusta hyvinkin ei-eurooppalaista. Sotapalon loppumista toivon ja odotan hartaasti että päästäisiin katsomaan minne asti olemme jo menneet ja tietenkin siksi ettei se pääsisi entisestään leviämään. jope
Tästä kaikesta täysin samaa mieltä. Eurooppa on paperiolento vaikka se voisi olla moninainen ja päättäväinen ja opetella näyttämään että sen yli ei kävellä. Ei me tarvita EU-sosialismia eikä populistista vastaliikettä vaan ihmiset kaikista kerroksista miettimään mitä tehdään ennen kuin ho nyt näkyvissä olevat ongelmat muodostuvat liian suuriksi.
PoistaKaikkein typerintä on ollut Euroopan sotilaallisen valmiustilan alasajo ja energian saannin sitominen Venäjään. Oltaisiin ajateltu vähän konservatiivisemmin ja jatkuvammin tässä niin ei tarvittaisi näitä varustautumis- ja sotaintoilupuheita. Vie vuosia ellei vuosikymmeniä nostaa tasoa. Sitä ei tehdä pelkällä rahalla. Venäjä tapattaa kansalaisiaan surutta Ukrainassa. Onneksi silläkin alkaa olla sama ongelma: koulutetut sotilaat loppuvat jos ajatellaan että tavoite on Ukrainan denatsifikaatio eli vapauttaminen Venäjän vallan alle.
PoistaVenäjän maista ei ole kiinnostunut kuin Kiina. Tämä on tosiasia, jota Putinin olisi kannattanut miettiä.
PoistaTotta kai voidaan sanoa että Nato uhkasi Venäjän asemaa kuvitteellisena suurvaltana. Tämähän on Putinin näkemys. Ehkä tuota kuvitelmaa olisi voinut jotenkin ovelasti kunnioittaa ja samalla estää sota mutta aika vaikeaa se olisi ollut.
PoistaPutinin väite että Nato piirittää Venäjää on teknisesti ottaen totta, siis jos katsoo vain karttaa ja poistaa kaiken muun asiaan liittyvän.
PoistaMutta kieli/mielikuvaa piirityksestä voidaan pitää relevanttina vain jos kyseessä olisi sotilaallisen intervention valmistelu. Mutta ei ole ollut. Kukaan ei ole ollut hyökkäämässä Venäjälle ja sitä siinä mielessä piirittämässä.
Poliittis-taloudellinen kamppailu on eri asia. Sitä käydään aina ja kaikkialla. Hyökkäys Ukrainaan on ollut jotakin muuta ja Putinin Venäjän jättiläisvirhe josta kaikki nyt maksavat. Mm. Suomen talous.
Ilman Venäjän aggressiota meidän hallituksillamme olisi ihan toisenlainen pelitilanne.
Muistan kun eurosetelit tulivat. Kiinnitin silloin heti huomiota siihen että Venäjä oli Euroopan kuvasta kuin irtileikattu. Kuvastiko se jotakin joka olisi voitu tehdä toisin?
Olisiko Venäjää pitänyt pyrkiä edes joillakin alueilla integroimaan Eurooppaan paremmin. Olisiko Putin ollut "ostettavissa" toisenlaisella yhteistyöllä ja tarjoamalla jotakin merkittävää vastuuta? Siis muuta kuin öljyntuotantokehitysmaana toimiminen.
Vastaus on todennäköisemmin että ehkä ei.
Hybriksissä tehdään fataaleja virheitä.
Putinin virhe, hyökkäys Ukrainaan, tuhoaa Venäjän pienenkin suurvalta-aseman missä se olisi voinut paistatella pitkään vielä.
Onko Euroopan virhe nyt meneillään olevan yhdenmukaisen keskusvallan rakentaminen, se jää nähtäväksi. Sotilaallisesti se ei sitä ole, mutta kulttuurisesti, poliittisesti ja taloudellisesti sitä se mielestäni on.
Tuskin kestää pitkään kuin Kiinan järjestelmän kaltaisia "sosiaalipisteitä" myös meillä jaetaan, hienovaraisemmin vain. Itse aistin(?) sen olevan jo hyvässä vauhdissa mm. pankkijärjestelmien kautta.
jope
Digivaluutta on yksi askel. Toinen informaation ja yksityisten viestien valvonta / tarkastus pedofilian jne. rikollisuuden torjunnan nimissä. Tällaisia vapauksien ja yksityisyyden suojaa murentavia hankkeita nähdäkseni puuhataan kovaa vauhtia EU:ssa. Jos taloudelliset interaktiot ovat täysin digitaalisia ja kommunikointia onnistutaan kyttäämään entistä tehokkaammin, niin kyllä tästä enemmän tulee mieleen DDR kuin vapaa länsi.
PoistaVielä: toivotaan, että USAn energiapakotteet antavat Putinille hiukan painetta rauhaan. Parempi olisi jos tätä ei tarvitsisi sotimalla ratkaista loppuun saakka.
PoistaKoska näyttää siltä, että sotimalla tätä ei ratkaista pitkiin aikoihin. Seurauksena on vain valtavat määrät kuolonuhreja ja Ukrainan infrastruktuurin hajottaminen ja Venäjän yhä eristäytyneempi asema.
PoistaTrumpilla on mahdollisuus jättää jälkensä nyt maailmanhistoriaan juuri noin.
PoistaPutinilla ehkä viimeinen tilaisuus pelastaa edes jonkinlainen asema Venäjälle. En tajua mitenkään halua jatkaa sotaan kun sotimalla tätä sotaa ei voiteta.
Itse pelkään jossakin määrin tilannetta jossa Venäjä romahtaa täysin, tarkoitan sitä tilannetta jossa Putinin hallinto haluaa viedä mukanaan muitakin. Medvedev on puhunut täysin avoimesti ydinkostosta Puolalle, Baltian maille ja myös Suomelle sellaisessa tilanteessa. Ehkä se on vain pelottelutaktiikkaa mutta mistä noista koskaan tietää.
Joskus myöhemmin Putinin jälkeinen Venäjä voi parhaassa tapauksessa olla vaikka mitä, esim: vuonna 1955 Saksan liittotasavalta oli vain kymmenen vuotta Hitlerin jälkeen koko Euroopan talousveturi numero yksi ja Natossa ja poliittisesti luottokumppani kaikin tavoin. Kansanluonteiden synnynnäiseen paatuneisuuteen en usko. Siis mihinkään "kasakka-teoriaan."
Kulttuureissa voi sitten olla piirteitä, ja onkin, joissa läntiset arvomaailmat ovat täysin vieraita ja vaaditaan sukupolvien yli kestävää kehittymistä.
jope
Yksi vaara on tietenkin Venäjän romahtaminen sillä tasolla, että se vaatisi näiltä suur-Venäjästä tai Venäjästä merkittävänä suurvaltana haaveilleilta jonkinlaista kostoa. Toinen asia on, missä kunnossa ovat Venäjän ydinaseet. Varmasti kuitenkin sellaisessa, että niillä saataisiin tuhoa aikaan.
PoistaOikeastaan vain Trump ja Kiinan Xi Jinping voivat pistää Putinin lopettamaan sodan. Ehkäpä Xi Jinping vielä selkeämmin jos hän tahtoo. Nythän on ollut tällaisia puheita, että Kiina tahtoisi Venäjän taipuvan rauhaan. Silloin rauha voisi tulla ilman sitä, että USA osin Euroopan rahoilla aseistaa Ukrainaa sen verran vahvasti, että Kremlin on viisasta harkita jonkinlaista sopparia. Ehkä vaikein rasti tässä on se, mitä Putin sanoo venäläisille tämän epäonnistuneen retken jälkeen. Varmasti rauhassa osa Ukrainaa menee, joten sen Putin ainakin voi esitellä voittona. Jos Zelenskyi ei enää jatka rauhanajan pressana, kuten on sanonut, senkin Putin voi esitellä voitokseen. Ehkä olisi parempi, että rauha tulisi pakotetun sopimisen kuin Venäjään kohdistetun massiivisen sotilasoperaation seurauksena. Se ei ole järkevä tie, ja luultavasti siihen ei lähdetä, koska Venäjä kuitenkin on ydinasevalta vaikka ei sotilaallinen suurvalta muutoin enää olekaan - huolimatta massiivisesta panostuksesta sotateollisuuteen.
Aivan samoja ajatuksia - kuinka selittää tappio sodassa tai rauhanratkaisu jossa alueita ei saada haltuun niin paljon kuin on julisteltu. Ja just satuin muutamastakin uutislähteestä lukemaan että Putinin "erikoislähettiläs" joka on nyt Washingtonissa on puhunut että mahdollisuus tulitaukoon Zelenskyn viimeisten kantojen perusteella on nyt suurempi kuin aiemmin. Peukut ja kädet ristiin. Ihmiselämä on arvokas kuitenkin.
PoistaJos Trump saa tämän jotenkin aikaan niin en osaa olla muuta kuin kiitollinen sanotaan siitä miehestä sitten mitä tahansa.
jope
Ns. vituiksihan tämä sota on mennyt kaikilta oikeastaan kaikin tavoin. Siinä syy lopettaa. jope
PoistaTodellisuus ei ole sellainen mustavalkoinen käsikirjoitus, jota mikään kustantamo ei hyväksyisi ellei nyt sitten katsottaisi, että se kuuluu kaikkein viihteellisimpään genreen. Todellisuus ei ole mustavalkoinen sarjakuva.
VastaaPoistaTämä eläkeläisyyteni on koko ajan lisännyt tuskaa ja kysymysmerkkejä. Kun siis tutkii käsillä olevaa mitä eri suunnat tarjoavat.
Niinpä niin. On kaunis Tanja Kiovassa, joka kulkee pehmohiirensä kanssa ja näyttää tuhoja ja kertoo sähkökatkoista.
On Natasa Moskovassa, joka öisin ruokkii Moskovan kulkukissoja ostamalla kateille ruokaa.
Hekin mahtuvat todellisuuteen.
Eilen lähetin Ilkka-Pohjalaiseen jutun Kristinuskon todellisuussokki. Jos tulen katumapäälle ehdin kirjoituksen vielä perumaankin.
En osaa onnellisuuskuplautua enkä yksinkertaistaa todellisuuden aspekteja.
Jari.
Päsmäröinti ja katumus ovat tasa eri suunnissa.
PoistaSe joka päsmäröi ei kadu.
Se joka katuu ei päsmäröi.
Jari.
Jari, todellakin mahtuu monia tarinoita ja yksilöllisyyksiä molemmille puolille - näitä tarinoita ja näitä ihmisiä kuuntelisi mieluusti, ei tätä sodan pauhua, joka vetää siihen nekin, jotka eivät tahdo olla mukana.
PoistaUkrainan sota on minusta hyvä esimerkki siitä, että ihan kaikkeen ei kannata lähteä, koska todellisuus iskee takaisin ja voi peruuttaa isotkin suunnitelmat.
Olisi kaikkien kannalta hyvä, jos Venäjä voisi peruuttaa kunniallisesti ja kasvonsa säilyttäen mutta selvästi opiksi ottaneena ja myös rajansa tajuavana. Säästyisivät kaikki turhilta jatko-operaatioilta.
Jos Venäjä taas jatkaa sotaa, sille pitäisi osoittaa, että hinta tulee olemaan sille niin taloudellisesti kuin sotilaallisesti liian kova: tarkoittaa, että tuhotaan pitkän kantaman ohjuksilla keskeistä infraa ja että nykyiseen tapaan miehiä kuolee tuhansia joka viikko. Luulisi, että rauha maistuu jossakin vaiheessa.
Eihän tämä Ukrainankaan kannalta hyvin etene eikä Euroopan, joka on osoittautunut pääosin aivan munattomaksi pelleksi, joka on antanut Putinin huijata itseään vuosikaudet.
Ongelma Venäjän sotilaallisessa kohtaamisessa on se, että Putin ei välitä paskaakaan kuolleista (venäläisistä / ukrainalaisista), Eurooppa taas ei ole valmis uhraamaan yhtään mitään. Tällaisissa tilanteissa on parasta taloudellinen painostus ja boikotti ja kenties Ukrainan aseistaminen hampaisiin saakka. Eurooppa ei kykene juuri muuta kuin tunkemaan rahaa peliin, koska sillä ei ole kunnolla aseita eikä myöskään olla valmiita menemään konkreettisesti väliin.
PoistaJos sodan alussa oltaisiin saatu perustettua lentokieltoalue Ukrainaan, tilanne olisi voinut kuivua kokoon. Toki vaikea sanoa, miten olisi käynyt, joten tämä on jossittelua.
Mulla oli täällä Pohjanmaalla aikanaan mahdollisuus kirjoittaa lehteen myös eläinjuttuja...
VastaaPoistaTyrkyllään olisi eräs eläinkin. - Nimittäin diplomaattipapukaija Justus.
Justus saattaisi lentää häkistään kirjoituspöydälle ja pomppia siinä ja kalista koko nokallaan:
"Dooonald Trampp! Dooonald Trampp! Doonald Trampp!"
Ja mitä muutakin.
Justus on droneseksuaali. Hän kiihottuu lentävistä droneista, jotka eivät kanna pommeja.
No niin. Tämä tässä välissä. Eipä ole enää palstatilaa diplomaattipapukaija Justukselle.
Jari.
veikkaan että toisten ajattelun syistä ja sosiaalisista yhteyksistä ymmärtää parhaiten kun huomaa omat syynsä ja yhteytensä, ja sitten kyselemällä ja ehkä lopulta havainnoimalla, koska eihän voi ehkä luottaa ihmisten kykenevän vastamaan ajattelunsa syistä, kuten itsemmekään ei voi luottaa siihen yltävän.
VastaaPoista