Myrskykourat karkeita taivaita moukaroi,
tulenlieskat maan tuhka-aavoiksi kirjavoi.
Iankaikkinen ruhtinaankäden kidutus –
sana säröjä iskee, vaan ei kertoa voi.
Oli raikasta juoksu gasellin siivekkään
sinen kirkkauteen ylsi sen lento, nuoruuskoi - - -
Oli pehmyttä laulua korske; illat, yöt
suven leikeissä palaen se leikamoi.
Nyt on raskaana loimussa liekkien kelmeäin.
Oi, se kärsii ja katuu, vaisuna vaikeroi.
(Gaseelisarjan alkua mun Boschiin... Näitä tulee kaksi viiden parisäkeen kokonaisuutta lisää rytmittämään proosarunoja. Kaikissa mennään samalla loppusointukaavalla, jonka pöllin Otto Mannisen runosta, jossa on 15 parisäettä.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti