Havainto

Keskeiset päivittäiset rutiinini kehiytyvät älylaitteiden ja niiden aikaa ja tilaa järjestävien ohjelmistojen ja sovellusten ympärille niin perustavasti, etten hahmota enää yhteiskuntaa ja omia toimintojani ilman niitä, en osaa edes kuvitella pitkäkestoista ohjelmistoista ja sähköisestä todellisuudesta vapaata tilaa, ja tajuan, että omat lapseni eivät koskaan pääse sellaiseen lapsuuteen ja nuoruuteen, jonka vietin; voin tarjota heille hetkellisiä simulaatioita tai fragmentteja ja niitä tarjotessani ymmärrän kuinka alkeellisia ja naurattavia ne ovat paitsi hetkellisen matkapahoinvoinnin ehkäisijöinä ja dopamiiniradan venyttäjinä - meidät on rikastettu, puutteemme on poistettu, meidät on kyllästetty lopullisesti, todellisuutemme on niin rikas, että mitään erityistä merkitystä siitä ei synny, tunnen sen luissa ja ytimissä ja kipeässä päässä ja kaulassa ja hartioissa ja harittavissa silmissä. Jo puoliltapäivin ajatukseni muistuttaa puuroa, johon on sekoitettu pegorionia.