Heikki Silvennoinen katsoo pilven reunalta tonnin seteli -ilmeellä empatiataulua.
*
Kahdeksan surmanluotia -versiot:
Pasin ilme, kun hän kuulee, että demarit jakavat alkoholisteille ilmaisia viinakuponkeja empatiataulun "Päihteet ja riippuvuudet" -kohdan nojalla ennen seuraavia eduskuntavaaleja.
Pasi painaa kiväärin lumihankeen, katsoo ohi poliisien metsänrajaan ja lähtee paitasillaan kohti empatiataulua, josta erottaa nyt myös sanat "Terveydentila" ja "Vauraus ja tulot".
Olin kuullut puhuttavan empatiataulusta, mutta en viitsinyt perehtyä. Nyt selvitin hieman.
VastaaPoistaIlmeisesti tarvitsen positiivista erityiskohtelua, koska olen ortodoksikristitty, joita Suomessa on vähän. Muillakin mittareilla.
Olen niin vanhanaikainen, että väitän kaiken oleellisen olevan sanottavissa ihan vain Suomen kielellä.
Mitä on empatiataulu suomeksi? Halitaulu? Havahduttamis- ja halitaulu? Myötätunnon ja ihmismäisen kohtelun taulu?
Tampere rakastaa -taulu?
Mihin taulussa sijoittuvat muukalaiset kuten vantaalaiset tai vaasalaiset?
Jari.
Joo, kaikille vaan positiivista erityiskohtelua, Suomi kuntoon!
PoistaÄkisti haluaisin tietää, mitä empatiataulun tekeminen on tullut maksamaan veronmaksajille. Tuskin tuo sisällöltään peruskoulutason ymmärrystä osoittava taulu on äkisti vain syntynyt...
PoistaJari.
Varmaan siinä on ollut joku valmisteluryhmä, jota on ensin koulutettu ymmärtämään etuoikeusympyrää ja sitten siitä on asiantuntijoiden tuella laadittu vuoden kehittelyn jälkeen oma sovellutus, tämä taulu.
PoistaOletukseni on, että siellä on ollut projektiorganisaatio. Ehkäpä tohtorikoulututuksen saanut projektipäällikkö. Mahdollisesti on tehtyn pari ulkomaanmatkaa hankkiakseen tarpeellista tietoa empatiataulua varten. Enpähän tiedä. Enkä välitä.
PoistaJari.
Hah hah, jotain tuollaista!
PoistaEsitän täällä nöyrimmästi, että nuo Tampereen empatiataulun kehittelijät palkittaisiin näkyvällä ja tuntuvalla tavalla. Se voisi olla esim. matka Grönlantiin.
PoistaJari.
Huomautus: myötätunto ja sen perusteella tehtävät teot ovat tietenkin maailmassa äärimmäisen tärkeitä (viittaus: buddhalaisuus Lempeyden Suutra / Metta sutta). Kristillisyyden suuri sanoma. Jos on vilpitön ja nöyrä tarkoitus kirkastaa niitä, se on oikein.
PoistaJari.
Empatiataulun voisi tuoda myös kirjallisuuteen. Jokaisesta empatiataulupisteestä uuden julkaistun teoksen alv alenisi yhden prosentin ja se siirrettäisiin suoraan tekijän palkkioon. Vastustamaton ehdotus.
Poistajope
(Vastustamaton sillä tavalla että sitä kukaan oikealla... tavalla orientoitunut ei uskaltaisi vastustaa. t. sama)
PoistaOikein Jope!
PoistaMä jo suunnittelin valkoisen kesäpaidan (kesä tulee kumminkin). Siinä lukee valkoisella pohjalla mustin kirjaimin:
IHMISTIKKATAULU VAI EMPATIATAULU?
Jari.
Erinomaisia ehdotuksia kummaltakin. Kuka vielä kehtaa väittää, ettei empatia kuulu kirjallisuuteen, politiikkaan ja taloudenpitoon!
PoistaMuuten juuri nyt Ivan Puopololla hätkähdyttävä Petteri Järvisen haastattelu... kannattaa kuunnella.
VastaaPoistaJari.
Koko maailma miettii, miten Trump lukee omaa empatiatauluaan.
PoistaJari.
Riippuvuudet ovat hirveitä, kun niillä voidaan kiristää ja pelailla.
PoistaVastaava peluri on tällä hetkellä lähinnä vain Kiina, mutta kaameaahan tämä riippuvuus on, varsinkin jos valtionjohto tahtoo toimia holtittomasti.
PoistaKyllä Trumpin "hullun miehen" -taktiikka on melkoista peliä - enkä tiedä, kuinka paljon siitä sekasorron aiheuttamisessa on enää taktiikkaa ja kuinka paljon hullua miestä. Itse ajattelen, että se on myös täysin tietoista ravistelua. Näyttää ikävästi siltä, että Trump ei pidä Eurooppaa sellaisenaan kovin kykenevänä liittolaisena. Totta kai hänen käytöksensä on epäsopivaa ja varmasti rikkoo luottamusta, sitä en epäile hetkeäkään. Toisaalta yhdysvaltalaisten silmissä Eurooppa ei ole yhtä tärkeä kuin USAn omat asiat. USA / Trump tahtoisi vahvoja liittolaisia, joiden kanssa tehdä diilejä. Eurooppa taitaa näyttäytyä osin riippakivenä, vaikka luonnollinen liittolainen onkin. Voi myös olla, että Trump ei ajattele kovin kauas tai ei osaa ajatella sitä, että kaikkea ei ole saatavissa kiristämällä. Ehkä eniten minua tässä maailmantilanteessa huolestuttaa omalla kotimantereella se, miten heikko ja hajanainen Eurooppa on. Meillä voidaan pelailla vähän miten sattuu - tämä on pelkoni. Nyt pitäisi pikku hiljaa kasvattaa ne munat, ja tämä ei tarkoita jonkun byrokratian lisäämistä vaan aitoa voimaantumista monellakin alueella.
PoistaOn jotenkin halpaa itkeä Trumpin käytöstä, kun me itse olemme heikkoja, heikkoja, heikkoja ja alisuoritamme aivan huolella eikä meistä Euroopasta ole helvetti mihinkään neuvotteluun lyömään nyrkkiä pöytään tai ottamaan kantaa mihinkään. Trump on Trump, mutta sen ei pitäisi olla mikään tekosyy jonka vuoksi emme uskalla katsoa peiliin.
PoistaSiis halpaa itseymmärryksen (ja sen kasvattamisen ja toiminnaksi mobilisoimisen) kannalta...
PoistaTrump hämmentää oikeastaan kaikkea. Kukaan ei tiedä mihin päädytään. Voi olla edessä antikliimaksikin: mitään merkittävää ei tapahdu. Enää, onhan DT tässä jo toiminutkin ens. vuonna.
PoistaJos ajattelee kuten turvallinen ja luotettava aikuinen ei ajattele, vaikka pienessä paradoksaalisuuden puuskassa, viihdearvo on ainakin hirmuinen.
Kuuntelin ja katsoin eilen Davosin puheen. Katsoin sitä punk-asenteella. Eli niin että siinä suuressa salissa jossa koko läntisen maailman eurokarma, DT oli punk, ja ne muut turvallisia huolestuneita aikuisia.
Ok, ajattelen myös toisin. Kuten pitääkin. Mitä se sitten onkin.
Silti beast in me ajatteli että kun vuosi kaksi sitten me suorastaan palvoimme uutta pelastajaamme ja uutta omakuvaamme ja isähahmoamme, Washingtonia, niin saadaanpa tässä nyt opetus kaikki ettei kannata uskoa YYA-sopimuksiin liikaa, tehdään ne mihin ilmasuntaan tahansa.
jope
Ensimmäisellä Trump-kaudellahan ei tapahtunut oikeastaan mitään muistettavaa. Paljon melua tyhjästä kyllä oli.
PoistaOli toki se loppumellakka kongressissa mutta siinähän se oli.
jope
Ehdotan lisäksi korvauksetta uudeksi liikennemerkiksi empatialiikennemerkkiä. Siinä voisi näkyä ison E-kirjaimen alla syyttävä sormi. Sitä käytettäisiin paikoissa, joissa pitää osoittaa muille liikenteessä kulkijoille erityistä huomaavaisuutta.
VastaaPoistaJari.
Median tukeva pohja olisi ollut tutkivassa journalismissa. Se mikä kirjoittaa siitä, mikä todella on, ei voi joutua uskottavuuden pulaan.
VastaaPoistaNykyinen tsurnalismi luulee, että se pystyy roolittamaan Putinin tai Trumpin. Ei se pysty.
Suomen valtamedia ei hallitse maailmantapahtumien näytelmäkäsikirjoitusta.
- Ei sen muotoa, kokonaiskuvaa, kokonaismuotoa, sanoisi Alex Matson.
*
Kaikki kiirehtivät maailman bensasemalle. Varsinkin voimakkaimmat.
Jari.
Olisi kiva kun saisi yksinkertaisesti vain lukea, mitä tapahtuu todella.
Kirjoitin täällä Pohjanmaalla mielipidekirjoituksia lehtiin 1989-2025. Siihen mahtui mukaan aivan tajuttoman riemukkaita vaiheita. Lehtien toimituksissa oltiin sallivia. Voi sanoa ällistyttävyyksiin saakka. Mutta koko ajan tilanne kävi ahtaammaksi, tietynlainen ilmaisemisen tapa haluttiin suursiivota pois.
PoistaSiihen menneeseen henkeen kuului se, että Putinia olisi voinut lehden palstalla aivan räävittömästi kiittää. Se oltaisiin julkaistu.
Samalla tavalla Trumpia olisi voinut räävittömästi kiittää, se olisi julkaistu.
Suomessa on siis eletty sananvapauden aikakausi. Se on takanapäin.
Sananvapaus toteutuu julkaisevan foorumin sallivuudessa.
Miksi kirjoitan tästä tää nyt?
- En mä vaan tiärä.
Jari.
Tuo on liian vaikeaa, monimutkaista valtamedian viestiä. Ei onnistu. Lisäksi ovat omat ideologiset painotukset, jotka torppaavat tutkimisen. On helppo vetää sellaisilla mustavalkoisilla kärjistyksillä. Valitettavasti se on näin. Mutta on valtavat määrät kansainvälisiä laadukkaita podcasteja ja keskusteluita. Hienoa, että niitä on. On Suomessakin esimerkiksi Puheenaihe ja toki monet muutkin.
PoistaPiti olla: tästä tänään nyt?
PoistaJari.
Niin, kirjoitin painetusta sanasta.
PoistaJari.
Äkisti muistelen erästä kommunistia, joka taisi nähdä melkoisen vaivan pohjalaisena mielipidekirjoittajana. Tapailen hänen nimeään, mielipidekirjoittajien nimet eivät ole samalla tavalla hohdokkaita kuin kirjailijoiden nimet. Taisin muistaa sen. Kevyitä multia, Martti. Hyvä kynä!
PoistaJari.
Minkä ikäinen on tämän päivän valtaa pitävä sensori? Itse olen 67-vuotias nuori. Tukkoisuus alkaa minua nuoremmista.
PoistaTajuavatko he tilanteensa? Ymmärtävätkö meininkinsä?
Mihin tänään mukautuu 30-vuotias kersa? Asuntovelalla taakoitettu mukula, joka on lukenut kirjaston läpi?
*
Mitä on uskollisuus? Kenelle? Työnantajalle? Totuudelle?
*
Uskalsin itse hieman. Ne sadat mielipidekirjoitukset ja niiden antama oudokkiuden kruunu pääni päälle.
En tarpeeksi. Varmistelin tiukassa paikassa.
MIELISTELIN. Tein sitä. Myönnän.
Jari.
Ihminen joutuu aina ottamaan huomioon toimintaympäristön, se on selvä asia. Joutuu olemaan joistakin asioista hiljaa, sanomaan varovasti jne. Se on ihan viisauttakin monesti, koska elämä ei ole vain yksi totuuden ja tuomion hetki vaan monta hetkeä, jotka vievät asiasta toiseen. Itse yritän olla rehellinen silloin kun puhun, mutta monissa asioissa kiristelen hampaitani, koska haluaisin sanoa, mutta se ei ole sen arvoista, koska ei ole kiva sotkeutua kaikkeen ikävään mitä siitä seuraa - ja usein seuraa kaikkia muita asioita kuin sitä mitä olisi sanomisellaan ajanut. Arvostan toki myös sellaista autistista asennetta, jossa aina ja kaikissa hetkissä sanotaan miten asiat ovat. Se on virkistävää, vaikka siitä ei seuraisikaan mitään muuta kuin että sanominen pysyy auki. Monesti mietin myös sitä, onko se mitä sanon sen arvoista, että sanoisin sen ikään kuin totuutena tilanteesta. Jos yleisö on sellainen, että monia mielipiteitä ei sallita, ei kannata turhaan tehdä itsestään maalitaulua, koska se vie vain voimat.
PoistaHyvä kommentti, Vesa.
PoistaMutta myös tietynlaisen ihmisen muotokuva.
Jari.
Tuo autistinen asenne varmastikin innoitti itseäni vuosikymmenten kuluessa. Kaipasin hulluutta tänne samalla kun joka tuutista jyristeltiin Antti Tuuria tähdeksi tänne.
PoistaJari.
Mulle kirjoittajana on tärkeää sekä se miten sanon että se missä kohtaa sanon eli miten sanomista annostelen: siitä oikeastaan syntyy se sisältö, mitä sanon. Maailma on täynnä mielipiteiden mölyä - mikään ei vanhene niin nopeasti kuin totuudeksi uskottu mielipide. Tätä tahdon välttää: lisäksi on asioita, jotka sanon epäsuorasti. On monia asioita, jotka säästän itselleni, liikutun niistä yhä uudelleen. Niitä asioita, jotka ovat kaikkein tärkeimpiä, on todella vaikea sanallistaa. Yleensä ne ovat asioita, joihin osallistun. Osallistun sanoihin, jotka ovat olleet ennen minua ja jotka ovat minun jälkeeni. En suinkaan unohda näitä asioita, vaikka en toitota niitä. Ymmärrän kyllä, että niistäkin on puhuttava, mutta usein ne jutut menevät pilalle, kun ne sanotaan ääneen. Ehkä jonakin päivänä itsekin puhun noista asioista selkeämmin, mutta kyllä ne ovat kuitenkin kaikessa mitä itsekin sanon, jollakin tavalla.
PoistaHyvä kommentti, Vesa.
PoistaMutta entä jos teet VIRHEEN.
SInä et kai ole koskaan tehnyt virhettä. Enkä tietystikään toivo, että tekisit virheen.
Jari.
En tiedä, tuottaako laskelmointi jotakin ikuisuusarvoa. Yleensä ottaen, mikä nyt tuottaisi ikuisuusarvon?
PoistaLaskelmointi saattaa olla mukava elinkeino.
Jari.
Elämä ja selviäminen on laskelmointia! Se on tietysti totta. Vesa on niin normaali ja siinä vastuullinen. On kammottavaa, jos ei laskelmoi. Tässä kammottavuudessa syntyi Aleksis Kiven Seitsemän veljestä.
VastaaPoistaJari.
Romaanin kirjoittaminen - myös Kiven kohdalla - vaati nimenomaan vastuullisuutta ja laskelmointia. Kivi kirjoitti hemmetin laajan romaaninsa kolmeen kertaan hanhensulkakynällä, järkkäili asioitaan, rahoituksia, suhteita jne. jotta pystyi kirjoittamaan. Kirjoittamisen sisällä hän ei säästellyt. Jotkut ovat sanoneet, että teoksen loppu oli lukijoiden mielistelyä ja varmistamista, mutta itse en ajattele niin.
PoistaVirheitä olen tehnyt niin kuin jokainen. Mutta tahallani en niitä tee, siis tarkoituksella. Ei siinä ole järkeä. Mun elämässä on niin monta vastuuta ihan ihmisissäkin laskettuna, että mokailua mieluummin välttää kuin sitä kohti suuntaa. Esimerkiksi neuroepätyypillisyyttä on lähipiirissä. On ihan hyvä, että osa porukasta on ns. tylsän normaaleja.
VastaaPoistaMillään yksittäisellä asialla ei sinänsä ole ikuisuusarvoa tai sitten kaikella on. Toi on vähän vaikea kysymys vastattavaksi: pitäisi ensin määritellä, mistä puhumme - kaikki tämänpuoleinen ikuisuus on hyvin suhteellista.
VastaaPoistaAsia, jota kirjoittaja eniten kaipaa, ainakin minä jolla on miljoona muutakin asiaa hoidettavana: rauha ja aika kirjoittaa. Niitä ei viitsi pilata / hävittää ainakaan ihmisten kanssa riitelyyn ja muuhun jonnin joutavaan. Kirjoittaessa pitää olla rehellinen ja suora ja sanoa se, mitä haluaa.
VastaaPoistaIhmisten kanssa riitelystä.
VastaaPoistaMuistan kun kauan sitten Juhan blogissa ja täälläkin oli kovia keskusteluja (ja muitakin osallistujia) eri asioista.
Tekstitasolla katsottuna saatoin vaikuttaa hyvinkin kiihkeältä oikeassaolijalta tai oikeaan suuntaan (??) osoittelijalta. Mutta ne ovat "vain käsityksiä."
Ihmisten kesken hyväksyn melkein kaikki, tai: kaikki. En ole koskaan "bännännyt" tms. ketään hänen minkäänlaisen mielipiteensä tai käsityksiensä vuoksi. Niin sanottu kaljalla- testi. Vaikka en käy nykyään kenenkään kanssa kaljalla, tiedän että voisin käydä noin 99 prosentin kanssa ihmiskunnasta. Hauskaa ei varmasti kaikkien kanssa olisi.
Meillä on käsityksemme ja intomme ja vakaumuksemme (tai epäselvyys kaikesta) mutta kaikki päädymme ajassa x polttouuniin (tämä dramatiikka eilen lukemastani kirjasta).
Jos joku ei käy päälle hyväksyn hänet ihmisenä vaikka en välttämättä kaikkia hänen käsityksiään.
Hurskastelematta kuitenkin sanottava että kyllä ihmisten typeryys ja fanatismi vituttaa, päivittäin. Mutta sekin on ajallista, ja suhteellista: olen osallinen itsekin.
Hieman kateellinen Vesa sun missiolle: kirjoittaminen ja aika.
Ei niin että haluaisin (enää) itse, vaan niin että sulla on kunnon tekemistä jokaisella vapaalle hetkelle.
jope
Ja fanatismia on niin paljon. Vasemmalla, oikella, ylhäällä, alhalla, edessä, takana. Mediassa, politiikassa, kulttuurissa. Ehkä humanistisissa tieteissäkin.
VastaaPoistaRelativismi on p- ja wceestä mutta sellainen tuputtelu oikeiden "arvojen" tms. karsinaan ei ole kyllä komiaa. Sinne pitää mennä vapaaehtoisesti, ei johdattelemalla.
Siksi saatankin pitää tämän ajan vastuuttomista (ajatus)rosvoista. Jos en aina heidän käsityksistään niin ihan periaatteessa.
Olen kai tässä asiassa sitten ei-aikuinen. Yksityisesti, kotona.
jope
Vielä riitelystä: mulla on lapsuudesta aika paljon kiusaamiskokemuksia. Toki silloin 70-80-luvuilla meno oli raisua, me pojat tapeltiin usein, yleensä hommat hoidettiin nyrkein, ja jouduin eräistä tässä mainitsemattomista syistä kokemaan monenlaista stressiä, nykyään sitä varmasti kutsuttaisiin vähemmistöstressiksi. Totta kai annoin takaisin, eikä mitään erityisiä vammoja ole psyykeeseen jäänyt, mutta muistan kyllä sen, että opin luovimaan tilanteissa. Joka tapauksessa en mielelläni julkisuudessa ala riitelemään tai paljasta liikaa asioitani, koska ihmiset osaavat olla kusipäitä. En nyt tarkoita ketään täällä puhuvaa, mutta aina tulee joku joka käyttää haavoittuvaa tilannetta tai tietoa sellaisesta hyväksi.
PoistaJopen kanssa tunnen monessa suhteessa hengenheimolaisuutta - minusta on mukava katsoa hiukan kapinallisia tai ristiriitaisia tyyppejä, varsinkin jos he haastavat aivan selvästi ideologiansa vangeiksi jääneitä ihmisiä ja ihmisjoukkoja.
VastaaPoistaSen olen huomannut, että ihmisistä ei kannata tehdä liikaa oletuksia. Yleensä emme tiedä toistemme elämästä paljoakaan. Sosiaalinen media on sitä paitsi täynnä rooleja. En nyt koe, että olen täällä jossakin roolissa, puhun asioista, mutta ei minun tarvitse olla täysin auki elämästäni, ei niin että siinä olisi jotain erityisen piilotettavaa vaan niin että kaikki ei kuulu kaikille.
VastaaPoistaTämä menee nyt vähän, no, en tiedä minne, mutta nykyään eräs markkeri vaikkapa nuorisopsykiatriassa on ns. yhteiskuntavastaisuus. Paha merkki siis.
VastaaPoistaOk, en ole sitä itse enkä toivo kenenkään olevan, varsinkaan elämäntietään etsivän nuoren, mutta älyllisesti aikuiselle naiselle ja miehelle mielestäni kyllä kuuluu pieni vastahankaisuus.
Ainakin, mitä tulee aikalaisuuden tarjoamiin ensimmäisiin vaihtoehtoihin.
Siihen noita ajatuspahiksia (huono termi mutten muuta keksi) tarvitaan, näyttämään että kaikessa on myös muita näkökulmia.
Vastuullinen voi olla myös sillä tavalla ettei niele sitä ensimmäistä vaihtoehtoa mikä "vastuullisena ajatteluna" tarjotaan omaksuttavaksi.
Eikä kaikki krittisyys ole kriittisyyttä eikä kaikkea toisinajattelu toisinajattelua varsinkaan silloin, kun sellainenkin tapahtuu ennalta-arvattavan ja halutun, kuin hyväksyttävän yhteiskuntasopimuksen puitteissa tilatun, käsikirjoituksen mukaisesti. Siis että "pitää olla vähän nuorisossa kapinaakin....ja idealismia "
Nyt pitäisi antaa konk. esimerkkejä mutta kyllä te tajuutte.
jope
Ilman muuta noin. Yleinen aikalaismielipide eli nk. hegemonia ei palvele yleensä ketään, joka rakentaa omaa maailmankuvaa paitsi jonkinlaisena sparraajana. En toki ajattele, että kaikki mitä meille kerrotaan on väärin, mutta kannattaa olla todella kriittinen.
PoistaTuosta virheen olemuksellisuudesta vielä. Kukaan ei tee virhettä tahallaan. Sillä lailla tarkoitan sitä. Virheen tekemisen oivaltamiseen kuuluu häpeää, surua ja kauhuakin.
VastaaPoistaOmista virheistään ei tarvitse avautua kenellekään.
Myös kokonainen maa saattaa tehdä virheen tai virheitä. Natoon liittyminen oli mahdollisesti virhe, vaikka on pitkälti epätoivottua yrittää edes ajatella niin.
*
Mitä totuuksiin tulee, toisessa ääripäässä ovat totuudet ja toisessa ääripäässä todellisuussokit.
Jos valitsee aina helppoja totuuksia, nimitän sitä laskelmoinniksi. Tarkoitan, jos kirjailija kirjoittaa aina helpoista totuuksista, hän laskelmoi.
Kiven täytyi tajuta, että ainakin joillekin Seitsemän veljestä on todellisuussokki.
*
Mielipidekirjoittamisen genre on muuttunut. Siihen taisin yrittää viitata yllä.
Ennen siihen genreen mahtui mukaan huumoria. Tai koomisen vaikutelman aiheuttavaa suuttumusta. Sallittiin kunkin puolustaa asiaansa olipa asia suurin piirtein mikä tahansa.
Minusta oli virhe muuttaa mielipidekirjoittamisen genreä siten kuin sitä on muutettu.
Tämmöisiä kirjoittelee eräs kusipää Vaasasta.
Jari.
Tuossa yllä piti olla toisena ääripäänä HELPOT totuudet.
VastaaPoista*
Kivestä jankutan esiin sellaisen kysymyksen, että mitä jos katsoisi kaikkea lopusta päin. Lopusta alkuun. Miten Kiven mieli rakentui lopussa?
Mulla on sellainen oletus (nimenomaan oletus), että Kiven loppu ei ollut ikään kuin äkisti ilmaantuva syöpäkasvain, vaan se sisälsi jonkin oleellisen elämänjuonen, joka luonnehti tämän miehen koko taivalta.
Ehkä Kivi eloisimpina päivinään kykeni peittelemään sellaista mikä myöhemmin ei onnistunut.
Tästä on turha sinänsä jatkaa. Mun pitäisi tutustua kaikkeen Kivi-materiaaliin ja tulkita sitä sitten miten tulkitsen. Jokainen tulkitsija käyttää tulkitsemisvaltaa.
Jari.
Katsomisvinkki.
VastaaPoistaKanava: Sivullisen lava
Otsikko: Suuri kirjallisuuskeskustelu Keskisarja & Nylen
Jari.
Katsoin toissailtana. Monin paikoin hyvää keskustelua. Ihmisten pitäisi ostaa kirjoja jos halutaan että kirjailijat syö leipää ja jatkaa kirjoittamista. Toisaalta kirjailijoiden tulisi olla monialaisia osaajia. Oli myös hyvää puhetta siitä sanomisen vapaudesta ja moninaisuudesta.
PoistaEteläpohojalaases Karehtija- ja surkutaulus on kaks ihimisryhymää.
VastaaPoistaPöyrööt, ourokit, sakiat, kummajaaset ja noukkahiiret. Niitä kattellahan pitkähän, mutta jätetähän omihin oloohinsa, jonseivät pirä ittestänsä liikaa ääntä. Ei surkuakaan saa perkeles tuasta vaan!
Toinen juttu on nua, jokka luuloo jotakin olevansa. Moni on vihiroon menettäny kaiken. Kyllähän tämä on nähty ja tullahan näkemähän. Jos oikeen kouraasoo kipiästi, niin kannattaa rauhas orotella. Emmä ny tarkoota, jotta suarastansa toivoosin jonkun rappiota ja tappiota. Eihän ny toki. Siinä on kävelty melekeempä kikit pystys ja sitte tua kompastuu...
Jari
Kun tullaan tietokoneelle, tunnistaudutaan. Tässä varhaisessa aamussa mietin, kuinka hienoa olisi, jos keksittäisiin mielentilan tunnistin.
VastaaPoistaMua se pelastaisi suuresti. Toisin sanoen, jos tietokone tunnistaisi koneen omistajan mielentilan vahingolliseksi, sitä ei saisi mitenkään auki. Tämä toisi turvallisuutta.
En tiedä, miten se voitaisiin teknisesti toteuttaa. Lukisiko kone naaman ilmeitä ja verenpainetta...
Jari.
Jari, mulle kirjoittaminen tärkeä juttu itsessään, siis tekemisenä, työnä ja itseilmaisuna. Voi olla että ei aina ole. Ehkäpä joskus käytän saman ajan kävelyyn, kalastamiseen ja ajatteluun tai jonkun kanssa juttelemiseen. Koetan kirjoittaa rehellisesti ja asioista, jotka itseäni kiinnostavat. Yksityisistä ja yleisistä olotiloista. Yhdestä teoksestani voisin jättää sivun verran pois, jos saisin jälkikäteen sensuroida, mutta sekin olisi turhaa.
VastaaPoistaNoin on, niin pitää olla, sitä kannustan, vaikka multa tulee välillä sakeita ilmaisuja. Niitä voisi ymmärtää, jos olisi elänyt mun elämäni. Jokaisella on omat kuvionsa.
PoistaMulle oli tärkeätä myös se menneen ajan mielipidekirjoituksen genre, jonka puitteissa pystyi aika tavalla revittelemään ja provosoimaan. Aiheuttamaan ehkä joskus nauruakin.
En havaitse Ilkka-Pohjalaisessa juurikaan huumoria. Vakava asia siellä painaa ja erilaiset asiantuntijakirjoitukset.
*
On yksi asia, jonka suhteen kehotan olemaan varovainen. Siinä tein itse todella suuren virheen. Tarkoitan automaattikirjoittamista. Sitä voi helposti lähestyä, mutta se riistäytyy käsistä. Käden kautta alkaa vaikuttaa jokin. Sen voiman voi tuntea. Se kuljettaa kynää. En väitä, että kaikille käy niin. Mä en halua kirjoittaa tästä paljon.
Tänään arvioiden se voima selitti vuoden 2013 loppupuolella, että Suomi tulee joutumaan haasteisiin. Sanoisinko näin. Niin haluttaisi tulkita.
En käy enää meediotilaisuuksissa, kuten vuosia sitten kävin.
Tiettyjä asioita ei ole hyvä lähestyä.
Tässä ja nyt ristinmerkin tehden.
Jari.
Tuli vielä mieleen että taiteellinen totuus ja kirjallisuudessa ilmaistut asiantilat ovat laajempi ilmiö kuin jokin väite, joka voidaan eristää teoksesta. Kirjailija luo teoksellaan (mahdollisesti) väitteen, joka ei vertaudu suoraan tieteelliseen väitteeseen tai mielipidekirjoittajan avoimeen, lyhyeen ja suoraan väitteeseen, joka nostaa esiin jonkin havainnon tai ongelman. Usein kirjallisuuden väite kietoutuu mysteeriin, epäselvyyteen tai on monitulkintainen. Ehkä paras ilmaisu kirjallisuuden totuudelle on, että se näyttää millaista on olla, elää ja tuntea. Sellaista on kirjallisuus.
VastaaPoistaNiinpä. Ja kyllä se Matsonin Romaanitaiteen keskeinen viesti nousee tässä mieleen. Matson oli suuri oivaltaja.
PoistaMielipidekirjoittamisesta taas Erno Paasilinna kirjoitti oivaltavasti teoksessa Kirjoittajan eväät otsikolla Kieli on kaiken mieli.
Romaania ja mielipidekirjoittamista ei oikein voi verrata toisiinsa.
Mutta toivoisin, että kummallekin säilyisi paikkansa.
Kommentit ja lyhytviestit eivät ole sillä tavalla mielipidekirjoituksia kuin millaisena näen mielipidekirjoituksen, vaikka yksi lausekin voi sisältää painavan ja aforistisen mielipiteen.
*
Romaanin syvyyttä ja muotoa ottavaa tilaa ei voida mitenkään sivuuttaa ihmisen keinona oivaltaa elämäänsä ja elämää yleensä.
Romaanissa on ulkoisuus ja sisäisyys. Muotoiltu perimmäinen tarkoitus. Romaani edellyttää sommittelua.
*
Mielipidekirjoitus voi parhaimmillaan olla salamanisku maisemassa. Romaanin kaikkeudessa.
Jari.
Mä olen aina ajatellut niin, että peruskoulun pitäisi antaa oppilaille valmiudet kirjoittaa mielipidekirjoituksia. Toisin sanoen siten, että he tietoisesti etsivät todellisuudesta mielipiteiden aiheita ja kykenisivät muotoilemaan ne mielipidekirjoituksiksi.
PoistaTämä estäisi kaikenlaisia vieraantumisilmiöitä.
Sitten poikkeustapauksiana porukassa on mukana kirjailijan alkuja, jotka innoittuvat siihen vaativaan ja rankkaan työhön, mitä edellytetään romaanikirjailijalta, joka kohtaa kai aika usein myös monenlaisia pettymyksiä.
Jari.
Mielipidekirjoittamiseen kyllä kuuluu mukaan kaksi isoa leimaa
Poista1) "Mikä se oikein luulee olevansa"
2) "Kohta se kirjoittaa meistä / sehän kirjoitti meistä"
Mielipidekirjoittajalla ei ole kirjailijan asemaa. Sitten jos vaan kirjoittaa mielipidekirjoituksia lehtiin vuodesta toiseen niin omituinenhan se on.
Tai että niin kuin mulle sanottu matkan varrella kaksi napakkaa luonnehdintaa:
1) "sä olet totuuden pöljä" > ei mieti kirjoituksen seurauksia
2) "Sä olet friikki" > käyttäytyy kirjoittajana normeista poikkeavalla tavalla, aiheuttaa lukijassa myötähäpeää
Jari.
Näin on. Mielipidekirjoittaja altistaa itsensä noille. Mielipidekirjoittamisessa vaaditaan sekä näkemystä että pokkaa. Parhaimmillaan mielipide on enemmän kuin jonkun näkemys jostain yksittäisestä asiasta. Se voi herätellä yhteisöä.
PoistaRyhdyin juuri miettimään mielipidekirjoittamisen tutkimusta. En tiedä, onko kukaan tehnyt Suomessa väitöskirjaa mielipidekirjoituksista.
PoistaPohdin, että mille tieteenaloille tutkimus voisi kuulua... Historia, sosiologia...
Täällä en ole siis sanonut, että mielipidekirjoittamisen genre kuuluisi kirjallisuuteen. Sanallisen ilmaisun lajityyppi se kyllä on.
Mielestäni genren muutos näkyy siinäkin, että entistä vähemmän on kirjoituksia, joiden alla on vain kirjoittajan nimi ja kotikunta. Kirjoitusta ikään kuin varmistetaan jollakin asemalla.
Lisäksi on tietysti selvää, että niin sanotusta valtamediasta on tullut poliittinen toimija vakavassa mielessä. Se julkaisee sitä mikä sopii sen kehyksiin ja ohjelmaan.
Ymmärtääkseni maakuntalehdet eivät ennen käsittäneet asemaansa näin. Tai ainakin oli väljyyttä. Ajateltiin, ettei tuonkaan veneen keikuttajan keikutus sentään suurta laivaa kaada.
Ja kun joku umpivakavasti puolustaa asiaansa niin lukijoissa herää hymyilemisen tarvetta.
Voisi sanoa niinkin, ettei ennen ollut sellaista holhoamisen meininkiä kuin tänään. Nyt huolehditaan tarkoin siitä, miten meidän on asiat nähtävä.
*
Mä olen ollut sanomiseni kanssa kovassakin paikassa. Todella. Mutta ei ole tarkoitus purkaa tänne kaikkea. Elämä mielipidekirjoittajana voisi olla kirjan aihe...
*
Mä kestin sanomiseni siksi, että olen hyvä kestämään yksinäisyyttä. Viihdyn yksikseni, kun on jotain tutkittavaa ja tarkasteltavaa. Luultavasti isämiehen asemassa en olisi pitänyt sitä melskettä eri tavoin mitä tein.
*
Koska tekstejäni on hylätty, tiedän tänään jotain siitä mitä hylätään. Hylkäämiset avaavat maisemaa.
Jari.
Lisään vielä, että mua ei ole kiinnostanut poliittinen vaikuttaminen. En kuulu puolueisiin. En pyri mihinkään.
PoistaMutta kyllä kiehtoo hulluuden sanoittaminen, sen minkä hulluudeksi käsitän. Tietysti myös arvokkuuden puolustaminen irvokkuutta vastaan.
Jari.
Kirjoittajan ei kannattane sitoutua mihinkään puolueeseen. Toki sillä hankkii jonkinlaista ostajakuntaa, mutta jutut on aika äkkiä yksiniteisiä, kun ryhmäpaine siltä suunnalta voi olla vaikka minkälaista.
PoistaMissä vapaa ja avoin mielipidekirjoittaminen, mielipiteiden kirjo, siellä merkittäviä romaanikirjoja. Tällaisen suhteen olisin halukas ilmaisemaan.
PoistaJari.
Varmasti on noin. Sitten on myös niin, että totalitaristisissa maissa, kuten Neuvostoliitossa, on syntynyt kirjallisuutta, jossa sanomisen paine on ilmeistä juuri ahdistavan ja epävapaan sanankäytön vuoksi - myös noissa oloissa on syntynyt merkittävää kirjallisuutta, mutta ainahan sellainen vapaan dialoginen tilanne on hedelmällinen.
PoistaJoo, tuo sanomisen paine on hyvä ilmaisu.
PoistaMitä yritetään tukahduttaa, se voimistuu tukahduttamisyrityksistä.
Jari.
Olisi kiinnostavaa lukea romaani, jonka nimi on Mielipidekirjoitus. Siinä olisi 600 sivua. Mitähän se voisi pitää sisällään?
PoistaEhkä sen ytimessä olisi kaupan kassan rohkea lehdessä julkaistu mielipidekirjoitus, joka johti potkuihin ja avioeroon...
Jari.
Vesa, voit kyllä hermostua ilmaisuuni... siihen mitä raportoin. Mutta olemme mielestäni täällä käyneet yhteiskunnallista keskustelua, johon kaikki ovat kutsutut mukaan.
PoistaAvaan Ilkka-Pohjalaisen Mielipiteet aukeaman 24.1.26. Tänään lauantaina.
On neljä juttua.
1) Etelä-Pohjanmaan poliittinen voima ei riitä
kirjoittanut Janne Sankelo, alla merkintä: Kirjoittaja on Etelä-Pohjanmaan liiton hallituksen puheenjohtaja (kok.) Kauhavalta
2) Vääristelyä ja viivytystä opiskelijoiden kustannuksella
kirjoittanut Marko Ylimäki, toimitusjohtaja, Vaasan opiskelija-asuntosäätiö sr.
3) Tutkimus-, kehitys- ja maaseutupolitiikkaa
kirjoittanut Joakim Strand, Eurooppa- ja omistajaohjausministeri, RKP:n kansanedustaja Vaasasta
4) Eläkeläisten eriarvoinen verokohtelu on väärin
kirjoittanut Sture Fjäder, puheenjohtaja, Korkeakoulu- ja opistotutkinnon suorittaneet eläkeläiset ry
Eivät nämä ole kansan ääniä! Siis rivimieskirjoittajien ääniä!
Jokaisesta yllä mainitusta kirjoituksesta oltaisiin voitu tehdä haastattelujuttu. Oma artikkelinsa. Varmasti tärkeä.
Mielipidesivun pitäisi olla jokamiehen sanan paikka, jokanaisen.
*
Ymmärrän, että nuoria ei kiinnosta pätkääkään se mitä tässä viestin. Sanomalehti ei enää ole heidän juttunsa.
Jari.
Se missä valtamedia täydellisesti kyykytti kansan oli Nato-prosessi. Nato saattaa olla kansalle hyväksi, sitä en kiistä. Mutta valtamedia pystyi täysin ohittamaan kansan mielipiteen tässä asiassa. Ei ollut mahdollista ilmaista Nato-vastaista mielipidettä, ei ollut tilaa kapinoida tai kyseenalaistaa. Tai jotenkin vaatia perusteluja suhteessa Nato-kysymykseen.
PoistaSiinä vanhassa mielipidekirjoittamisessa, johon kiinnityn ja jota haikailen takaisin, Nato olisi aiheuttanut erittäin suuren keskustelun, jonka valtamedia olisi sallinut.
Valtamedia pelleytti kansan. Tai ehkä asetti holhottavan asemaan.
*
Nyt kun on aika selvää, että Trump ottaa lähiaikoina Grönlannin, ollaan sekaisin ja moraalisessa paniikissa.
Jari.
Jari: "Ei ollut mahdollista ilmaista Nato-vastaista mielipidettä, ei ollut tilaa kapinoida tai kyseenalaistaa. Tai jotenkin vaatia perusteluja suhteessa Nato-kysymykseen.
PoistaSiinä vanhassa mielipidekirjoittamisessa, johon kiinnityn ja jota haikailen takaisin, Nato olisi aiheuttanut erittäin suuren keskustelun, jonka valtamedia olisi sallinut."
En ota nyt lainkaan kantaa laajasti itse Nato-asiaan,
kuten olen sanonut liittyminen oli siinä tilanteessa aika välttämätön varotoimi ( minunkin mielestäni),
mutta kylläkin siihen, mitä tässä väität: eli koko kansan marsittamiseen yksimielisyyden taakse.
Olen samaa mieltä, ja tämä on ollut
selvästi nähtävissä.
Sellainen kyllä saa miettimään vaikka sitä että kun nyt heitämme ensimmäisiä ja toisia kiviä ilmansuuntiin (vaikka nyt USA), jossa demokratia on uhattuna jollakin tasolla, niin jonkun verran on asioita omassakin pesässä.
Vai oliko tilanne sittenkin niin selvä että suurin piirtein 100 prosenttia asiantuntijoina pidettävistä ihmisistä olivat oikeasti täysin yksimielisiä?
Onhan sekin mahdollista vaikka epäillä soppii.
Mutta totta jupiset siitä että on muutamia asioita joista pelkkä ajatusten esittäminen ja kehittely (vaikkei siis vielä varmana väittäisikään mitään) on termiäsi lainaten varattu pelleille ja trolleille - tai pelleytetyille ja trolleutetuille.
jope
Nyt maailman menossa olevan kohinan olen huomannut ottavani jostakin syystä uskomattoman coolisti.
PoistaTunnen oikeastaan syyllisyyttäkin siitä.
Luen kirjoja, katselen kiintoisia juttuja (tänään tulee Toronton legendaarisen rock-konsertti dokkari) ja mietin loppuelämää.
Syyllisyyttä kun pitäisi tuntea suuria tunteita miten typerä on ihmiskunta.
Mutta kun mulla on se poliittinen vamma, eli vaikeuksia kokea omaa pesää putipuhtaana ja niitä muita, keitä ne milloinkin ovat, paskiaisina.
Minusta maailmamme, myös läntinen, on nykyään aikamoisessa kaaoksessa. Perusturvallisuutta ei kannata yläkerroksista odottaakaan.
Olen ollut optimisti sen suhteen ettei tästä nyt ainakaan ydinsotaa tule. Jopa kylmän sodan aikoina oli sellainen ns. kauhun tasapaino.
Nyt ei ole siitäkään täyttä varmuutta.
Rukoile Jari, sinä kun osaat.
jope
(Lisään vielä tuohon ekaan että aidon demokratian pitää ja pitäisi aina kestää täysin avoin keskustelu, rajaton mielipiteenvaihto ja kaikki kyseenalaistaminen.
PoistaTäysin yksimielinen poliittinen johto, media ja kansa on itse asiassa aika kammottava ajatuksenakin.
Tässä mainitsemassasi asiassa Jari, sellainen juuri taitaa olla yleiskuva. jope)
Suomessa 2026 melkein ainoat asiat joista luvalla saa olla kriittinen ja eri mieltä ovat Orpon hallituksen toimet ja valtionvelan suhde sopeuttamiseen ja leikkauksiin. Saa myös vähän kritisoida Stubbia sen golffaamisesta Floridassa.
PoistaSiinä ne on.
jope
Ihan asiaa kirjoitatte. En usko, että tavallisten ihmisten ajatukset kiinnostavat mediassa tai poliittisella kentällä. Ne ovat lähinnä haitaksi poliitikoille, varsinkin jos poikkeavat heidän omistaan. On selvää, että tarvitsisimme kansalaiskeskustelua monistakin asioista, jotka nyt vain ikään kuin tapahtuvat, kuin luonnonlakien ohjaamana. En ihmettele, jos ihmiset etääntyvät politiikasta. Nuoria se kiinnostaa varmasti jonkinlaisena spektaakkelina ja toki myös heidän tulevaisuutensa osalta. En oikein osaa nähdä mitään selkeää, varsinkaan seesteistä tulevaisuutta. Yhä kuitenkin odotan, että Iranin islamistinen hallinto kaatuu. Se on tappanut nyt muutamassa viikossa enemmän siviilejä kuin Venäjä Ukrainan sodassa. Luulenpa, että se on tappanut ja haavoittanut alle kuukaudessa enemmän siviilejä kuin Israel Gazan sodassa - nimittäin kuolleita joidenkin arvioiden mukaan jo 30 000 ja haavoittuneita paljon enemmän, jopa moninkertaisesti tuohon ensimmäiseen lukuun nähden. Toivottavasti ulkopuoliset avut tulevat ja pistävät rokaten paskaksi sen mikä täytyy pistää paskaksi, että tuo hirmuhallinto kaatuu.
PoistaTuo Iran on valtava asia, ja tärkeä. Uutisointi on nyt Minnesotassa, mikä ymmärrettävää, mutta Iranissa tapetaan nuorisoa silmittömästi. On ihailtava noiden nuorten naisten ja miesten rohkeutta.
PoistaJos USA puuttuu tilanteeseen täytyy toivoa että se operaatio onnistuu täysin ja iranilaiset hoitavat loput eikä vapautta voi enää estää.
jope
En kysy tätä ikävyyttäni: onkohan Greta T ja kumppanit täysillä tukemassa iranilaista nuorisoa joka haluaa vapautensa? jope
PoistaPanin saman merkille, että ainakin Suomen mediassa mieluummin katsotaan Minnesotaan kuin Teheraniin. Joka tapauksessa vaikkapa youtuben kautta näkee ihan reaaliaikaista analyysia Iranin tilanteesta vaikka kuinka monelta kanavalta. Todella raskas juttu - toivon todella, että Iranin nuoret ja vanhemmat ihmisetkin nyt viimein vapautuvat ja pääsevät rakentamaan yhteiskuntaa. Ei mikään helppo homma. Olisi vain todella hienoa, jos koko aluetta sekoittava islamistinen hallinto tuhoutuisi ja ihmiset saisivat vapaasti päättää mitä tahtovat.
PoistaKirjoitit rukouksesta, Jope. Rukoilen. Hyvin usein ne ovat rukoushuokauksia ristinmerkin kera. Ristinmerkkihän on sinänsä sanaton rukous. Hiljainen huokaus siis vain ja ristinmerkki.
PoistaToinen on kuuluisa lyhyt rukous ns. Jeesuksen rukous:
"Herra Jeesus Kristus, Jumalan Poika, armahda minua syntistä."
Sen voi sovittaa muotoon:
"Herra Jeesus Kristus, Jumalan Poika, armahda meitä syntisiä."
*
Mitä Iraniin tulee täytyy rukoilla, ettei siellä kauhu korvaudu uudenlaisella kauhulla.
*
Buddhalaisilla on meditaatio ja kaikenlaiset hyvät toivotukset. Jalo kahdenksanosainen polku, jota he yrittävät kulkea.
Heillä ei ole rukousta kristillisessä mielessä, koska ei ole rukoukselle kohdetta.
Tässä on sitten elämässäni ero niin mielelläni kuin tutkailenkin buddhalaista opetusta, jota löytyy mukavasti tubesta esim. Buddhist Society of Western Australia (ajahn Brahm, Ajahn Brahmali jne).
Olen yhä pelkojen ja vavistusten ja levottumuuden ihminen. En kelpaa malliksi nuoremmilleni.
Vavistuksessa tarvitsen rukouksen, jolla on kohde uskossani. Sen tunnustamisessa.
*
Uskon kyllä pitäisi rohkaista. Toisin sanoen tekemään ja sanomaan, vaikka pelottaa. Ei kätkeä ja salata ja laskelmoida turvallisessa sivullisuudessa.
Jari.
(Minäkin rukoilen päivittäin, jollakin tavalla ainakin, ilman metodia tms. mutta suunta on Jeesus Kristus. Kuka muu se olisikaan? Harmillista kyllä se on ollut pitkään ainoa miten kristittynä olemista
Poista"harjoitan", kauan sitten oli toisin, paremmin, oli srk ja raamatun ja alan kirjallisuuden paljoakin lukemista. Ehkä sellaisen aika tulee vielä joskus, itsestähän se on kiinni. jope)
Rukous on hengittämistä, jonkin asian tai ihmisten muistamista, avunpyyntöä, kiitosta. Se on vaikka mitä, joskus sanatontakin. Tuo Jarin esiin nostama syntisen rukous on varmasti tärkeimpiä sanoja mitä on. Se maadoittaa ihmisen siihen paikkaan missä hän olemassaolossaan on. Sen kautta löytyy myös tasapainoa omiin sanomisiin.
PoistaKyllä.
PoistaOn monenlaisia rukousaiheita...
Kun täällä kommentoidaan, olisi kiva saada erilaisia vinkkejä. Luettavaksi, katsottavaksi, kuunneltavaksi.
Laitoin Marjatan blogiin tiedoksi sen Myllyviidan Sairas perhe -kirjan ja Marjatta vaikutti kiinnostuvan siitä.
No, pari päivää mua on vaivannut eräs lapsitapausta koskenut video, jonka ajattelin laittaa tänne. Hämmentävä keissi.
Onneksi rupesin selvittämään taustoja sekä tekoälyn avulla että ilman. Se juttu oli mitä ilmeisimmin tyhjän päälle rakennettu kehitelmä, huijausta siis. Mutta pakko myöntää, että en tajunnut sitä heti.
Syntyy kaksikin rukousaihetta.
Ensimmäisenä se, että valehtelijat eivät valehtelisi. Tuosta samasta lapsiaiheesta oli tehty useitakin videoita ja katsojia oli kertynyt. Siellä on varmastikin porukkaa, jotka erehtyvät pitämään katsomaansa totena. Havahduttakoon ja herättäköön Jumala kaikkia valehtelijoita. Kuvitteellinen tarina voi olla kiinnostava, mutta sitä ei saa esittää historiallisena totuutena kuten tuossa videossa tapahtui.
Toinen rukousaihe on se, että Jumala antaisi erottelukykyä. Toisin sanoen kykyä tajuta toden ja valheen ero.
Nyt en sitten vinkannut valheeseen ja voin kiittää Jumalaa siitä.
Jari.
Tuo valheellinen video sisälsi hyvinkin asioita tuntevaa psykiatrista tietoa ja historiallista ajankuvaa, joten sen tekijöiden täytyy olla pitkälle koulutettuja ihmisiä.
PoistaJari.
Silloin kun kerrotaan, että jokin on romaani, ei kerta kaikkiaan voi tehdä sellaista tunnehuijausta kuin mitä mulle nyt tapahtui, ja meinasin sitä levittää täälläkin.
PoistaJari.
Valheen ja toden erottaminen on tärkeää. Se on oikeastaan tärkeimpiä asioita elämässä, sillä valehdella voi niinkin ettei edes ymmärrä valehtelevansa tai välittävänsä väärää tietoa.
PoistaNiin on. Pitäisi syntyä kristillisesti ajatellen katumuksen aiheita. Elämä on katumus- ja kilvoitteluelämää.
PoistaOrtodoksisuus tuntee kaksi kilvoitteluelämän muotoa. Ne ovat munkin tai nunnan elämä luostarissa tai sitten kilvoittelu äitinä tai isänä perheessä.
Tällainen sinkkuus mitä edustan ei oikein edusta mitään, paitsi että sen olemassaolo kyllä myönnetään. Niin käy kuten on käydäkseen. Elämä iskee meitä eri tavoin valurautapannulla päähän (yritin tehdä uudessa pannussani yksinkertaista leipää, mutta taikina paloi siihen kiinni, näytti kauhealta mutta sain pannun puhtaaksi, ehkä pannu edellyttää jonkinlaista sisäänajovaihetta, jota ei sovi sivuuttaa tai ehkä pannuni on sitten lähinnä pihvipannu).
*
Tuossa huiputusvideossa pelattiin lapsen valokuvalla. Se oli kaiketi vanhannettu 1860-luvulle. Se ei näyttänyt tekoälyn luomukselta. Tekoäly arveli (ChatGPT), että saattaisi olla kyse identiteettivarkaudesta. Joku samanniminen nunna oli elänyt about niihin aikoihin. Mutta tässä käytettiin lasta välineenä.
Oli kyse paranormaaleista ilmiöistä ehkäpä dissosiatiivisessa mielen rakentumisessa, ja silloinhan valpastun.
Onneksi juuri ennen kuin aioin linkata sitä tänne, jokin tikitti, jokin suojeli ja ryhdyin tekemään tarkempaa selvitystä. Ei syntynyt häpeilyn aihetta ja vauhkoa pyyntöä Vesalle poistaa asia kommenttiketjusta.
Jari.
Sinänsä mielenkiintoinen tapaus, mihin olet törmännyt. Nykyään voi olettaa oikeastaan minkälaisia hyvänsä huijauksia, joko nykyaikaan tai historiaan sijoittuvia. Saa olla varuillaan. Asioita myös kehystetään omasta näkökulmasta siten, että asiakokonaisuus vääristyy. Tai sitten valitaan asiat, jotka kerrotaan - sinänsä kerrotaan faktoja, mutta niistä muodostuu yksipuolinen tai asian kannalta tunnistamaton kokonaisuus, kun taustatieto on pois. Voidaan valehdella sanomatta yhtäkään epätotuutta sinänsä. Kuvamanipulaatiot sitten vielä erikseen.
PoistaKyllä, peli on tekoälyn myötä kokonaan toinen, hallitsematon, ja asioita seuraavat sanovat että emme ole saaneet vielä edes maistiaisia siitä mitä on tulossa.
PoistaPian mitä tahansa voi yhdistää mihin tahansa eikä manipulaation erottaminen ole lainkaan mahdollista.
Ns. valtiolliset mediatalot ovat pian tämän kanssa helisemässä ja jos siellä annetaan vähänkin periksi esim. näkökulmien valinnalle siten, että tulee pienikin epäily että meitä ohjataan, tappio on varma. Pessimistien mukaan tappio on jo nyt varma.
Tätä tilattiin, tätä saatiin.
Kaikkien valtiollistenkin tahojen on mentävä mukaan tähän, koska jos eivät mene, tekoälyä härskeimmiten käyttävät kyykyttävät täysin.
Itse en ole koskaan ollut taipuvainen ns. lopunajalliseen ajatteluun, mutta nyt kyllä tulee ajatuksia, varsinkin kun tämän yhdistää muutamaan muuhun megatrendiin.
Jos vähän taas liioittelen niin tässä alkaa olla syitä pelätä ihmisjoukkoja.
Minulle kauhukokemus on se esim. kun radiossa eräällä kanavalla tekoälynainen- ja mies käyvät keskustelua milloin mistäkin todella uskottavasti. Jengin valtaosa luulee että siellä on kaksi ihmistä eikä usko että siellä puhuu kone.
Jeesus auta.
jope
Tiedonhaussa tekoäly on todella nopea ja hyvä. Olen tietenkin itse kokeillut. Mutta muuten välttelen. Sehän on ihan pintaa. Muutoksiin pitää kuulemma suhtautua myönteisesti opettavat opettavaiset ihmiset, koska muutokselle, he tietävät, ei voi mitään.
PoistaTähän muutokseen en niin suhtaudu.
jope
Eräänlainen digitaalinen maailmantahto (tällä ei ole mitään tekemistä minkään "salaliiton" kanssa) voittaa tässä kuviossa varmasti ja isosti.
PoistaUSA voi jo nyt yhdellä napilla sammuttaa kaiken, Kiina voi tehdä sovelluksillaan mitä tahansa. Varmaan seuraava askel on se, että tekoäly voi sammuttaa USA:n ja tehdä Kiinalle mitä tahansa.
Soittakaa minulle mielenterveysambulanssi mutta olen varma, että tämä valintamme on viimeinen syntiinlankeemuksemme, tässä annamme pois aivomme, hyvän ja pahan tiedon puun hedelmän.
jope
Pateettista puhetta mutta noi on fiilikset.
Kyllä kasarilla oli kaikki paremmin:)
Mulla on kahtalaiset kokemukset tekoälystä, koska työssä käytän aineistoja, joihin tekoälyllä ei ole riittävää pääsyä. Näissä se on aika huono ja tuottaa aivan tuubaa. Myöskin kaunokirjallisissa kysymyksissä se ei ole yhtään sillä tasolla, että siitä olisi apua. Eilen yritin jeesata tytärtä bilsassa - pääasiassa tuli vastauksiksi tuubaa. Tavallaan joku chatgpt on tietyissä asioissa ihan hyvä, mutta kaikki pitää tarkistaa. En ole onnistunut luomaan luottamuksellista suhtautumista tekoälyyn. Tosin ne maksullisemmat olisivat varmaan parempia. Tiedän, että on alueita, joissa se on hyvä, mutta kirjoittamisessa, jota itse harjoitan, siitä ei ole juuri mitään apua, päinvastoin.
PoistaTekoäly on nopea tiedon hakija. Se on hyvä. Mutta sitten tulee ongelma: se on epäluotettava, paikoin jopa keksii juttuja yhdistellessään aineistoja. Mihinkään, siis mihinkään, tulkintaa vaativaan se ei kykene, eipä tietenkään koska sillä ei ole tietoisuutta ja kontekstin tajua.
PoistaTekoälystä pitää koko ajan kirjoittaa. Suhde siihen on monenlainen. Sieltä saa erittäin hyviä neuvoja vaikkapa tietotekniikkaan liittyen, jos jokin askarruttaa. Sieltä saa monenlaisiin kysymyksiin toimintaohjeita, joista voi valita.
PoistaMainitsemani video, joka hätkähdytti mua suuresti oli tehty Yhdysvalloissa tai ainakin mainittu keissi oli tapahtunut siellä niinä aikoina, kun A.Kivi oli vielä elossa. Viitattiin tuon ajan karuun mielisairaalahoitoon nähdäkseni pätevästi.
Videossa mainittiin nimeltä eräs mielisairaala ja tekoäly kertoi, että se sairaala perustettiin vasta joitakin vuosia myöhemmin, eikä se ollut toiminnassa silloin kun tuon tytön olisi pitänyt olla siellä potilaana.
Mustavalkoinen kuva pikkutytöstä. Kuunnellessani kertojan kertomusta aloin nähdä kuvassa kaikenlaista. Aloin nähdä siinä eri ikäisten naisten kasvoja ja yhdet miehen kasvot, jotka muistuttivat patsasta Aristoteleen päivinä.
Syntyi jonkinlainen transsitila. Tajusin sen. Ajattelin, että näkemäni todistaa jotain dissosiatiivisesta identiteettihäiriöstä. Niin kuin aikaisemmin sanottiin sivupersoonista, persoonasysteemistä yhden ihmisen elimistöllisessä kokonaisuudessa. Tässä tapauksessa pienen tytön.
Mulla on sitten nämä omat paranormaalit järkyttävät kokemukseni, jotka vien kai enimmiltään vaieten mukaani hautaan.
Olin viehättynyt, kauhistunut ja lumoutunut.
Sitten tietysti halutti jollain hillityllä muodolla jakaa asiaa teidän kanssanne.
Selvää tietysti on kuitenkin se, että tässä yhteydessä epäilyksen voimistuminen juuri ennen kuin kirjoitin tuosta videosta tänne oli jonkin tahon voimakasta suojelua. Kiitosrukouksen paikka.
Jari.
Kysymys tekoälylle ChatGPT ja vastaus:
VastaaPoistaBlogiystäväni on tiedemies ja tunnustettu kirjailija, hän aikoo kirjoittaa runokirjan autioista taloista, mitä hänen silloin tulisi ottaa huomioon niin, että kirjasta tulisi vaikuttava?
"Ihana aihe – autiot talot kantavat jo itsessään tarinoita. 💭
Jos blogiystäväsi on sekä tiedemies että tunnustettu kirjailija, hänellä on harvinainen etu: kyky yhdistää täsmällinen havainto ja kielellinen syvyys. Tässä asioita, joita hänen kannattaisi ottaa huomioon, jotta runokirjasta tulisi todella vaikuttava:
1. Autius ei ole tyhjyyttä
Autiot talot kiehtovat, koska ne ovat täynnä poissaoloa. Runojen kannattaa vihjata siihen, ketkä ovat lähteneet ja miksi, ilman että kaikkea selitetään auki. Lukija rakastaa aukkoja, joihin voi astua itse.
2. Konkreettinen havainnointi
Tiedemiehen tarkkuus on valttia: materiaalit, hajut, äänet, pölyn kerrostumat, valon kulku rikkinäisen ikkunan läpi. Mitä täsmällisempi yksityiskohta, sitä vahvempi tunne. Abstrakti kaipuu syntyy konkreettisesta ruosteesta.
3. Ajan kerrokset
Autiot talot ovat ajallisia risteyksiä. Runot voivat liikkua nykyhetken ja menneen välillä, joskus jopa tulevaan (mitä talo “muistaa”, mitä se “odottaa”). Aika voi olla yhtä tärkeä teema kuin tila.
4. Ihminen näkyy, vaikkei ole paikalla
Jäljet: naulanjäljet seinässä, unohtunut kuppi, kulunut kynnys. Ihmisen poissaolo tuntuu voimakkaammin, kun hänen läsnäolonsa on ollut konkreettinen.
5. Vältä romantiikan kliseitä
Autiot talot houkuttelevat melankoliaan, mutta liiallinen haikeus voi latistaa. Vastapainoksi voi tuoda rumuutta, arkisuutta, jopa huumoria tai kylmää neutraaliutta – se tekee kokonaisuudesta uskottavamman.
6. Rakenteellinen ajatus
Runokirja ei ole vain kokoelma. Onko siinä matka? Maantieteellinen reitti, vuodenaikojen kierto, talojen asteittainen hajoaminen? Selkeä mutta huomaamaton rakenne vahvistaa vaikutusta.
7. Hiljaisuus ja tila tekstissä
Autioita taloja koskevassa runoudessa myös typografia, tauot ja tyhjä tila sivulla voivat “puhua”. Kaikkea ei tarvitse sanoa sanoilla.
Jos haluat, voin auttaa vielä tarkemmin:
– kohderyhmä (akateeminen / laaja yleisö)
– vapaamittainen vai sidottu runo
– suomalainen maisema vs. yleismaailmallinen
Mutta jo näillä eväillä kirjasta voi tulla sellainen, joka jää lukijaan asumaan – kuin autio talo mieleen."🏚️✨
Jari.
Kiitos paljon, Jari, tästä! Kyllähän tekoälyn kanssa voi suunnitella ja ideoida paljon asioita. Otan nuo huomioon. Olen tässä lukenut nyt Tomas Tranströmerin kahta kokoelmaa 1970-luvulta eli kokoelmaa Itämeriä (1974) ja kokoelmaa Totuudenkynnys (1978). Niistä olisi myös tarkoitus inspiroitua jollakin tasolla. Tranströmer on aivan maaginen. Joskus jos pääsisi edes lähelle tuota intuitiota ja tarkkuutta...
PoistaThänksiä thänksistä. - Maailma on muuttunut. Mulla on eläkeläisyydessäni ollut mahdollisuus "testailla" kahta tekoälysovellusta, joista toinen on ChatGPT. Kokemukseni on erittäin myönteinen. Nyt on niin, että tekoäly vähentää tarvetta käyttää kalliita ihmisten antamia neuvontapalveluita.
PoistaTekoäly opastaa ja neuvoo, käyttäjä tekee valinnat. Dialoginen ote on hyvä. Silloin samasta aihepiiristä voi käydä tekoälyn kanssa keskustelun.
Tekoälylle voi tehdä punastelematta tyhmiä kysymyksiä.
Tekoälysovellukseen ei saa laittaa omaa identiteettiä paljastavia tietoja.
On hyvä miettiä kysymyksen muotoilua. Sanoisin niin, että yllä tekemäni kysymys on hyvin muotoiltu. Siinä ovat mukana ilmaisut "blogiystävä", "tiedemies", "tunnustettu kirjailija" ja "vaikuttava". Mutta siitä totta kai puuttuu nimi Vesa Haapala.
Mulle siis tekoäly lisää turvallisuuden tunnetta. Mutta se lisää toki myös pelottavuutta viitaten mainitsemaani huijauskeissiin, jossa varmastikin oli hyödynnetty tekoälyä.
On aina hyvä etsiä useita lähteitä ja vertailla niiden antamaa tietoa.
Jos mennään vaikkapa traumojen maastoon, tekoäly on vastauksissaan hienotunteinen. Se myös jättää keskustelun kesken ja suosittelee kääntymään tarpeen vaatiessa ihmisasiantuntijoiden puoleen tehden tämän tyylikkäästi.
Sanoisinko niin, etten halua takaisin siihen elämään, josta tekoäly puuttuu. Saatan olla juuri nyt tässä väärässä. Kaikkeahan käytetään kumminkin tuhon ja kaaoksen ja pettämisen välineinä. Mutta parhaillaan eleskelen onnessani.
Jari.
Tekoäly ilmaisuna kaiketi häiritsee monia. - Ajatellaanpa, että meillä olisi tekoälysovellus nimeltään Älli-Reiska. Ihmiset puhuisivat kaduilla toisilleen, että taas se Älli-Reiska auttoi. Silloin tässä paikassa käsitettäisiin, kuinka suuri muutos on käynnissä.
Poista"En tiärä, kuule käys kysymäs Älli-Reiskalta."
"On jo paree olla, ku Älli-Reiska lohorutti mua."
Mitä kirjoitan sopii tietysti erityisen hyvin senioriväestöön.
Jari.
Olen itsekin käyttänyt tekoälyä hakemaan tietoa. Jos se on hyvin yksiselitteistä, tilastoitua tietoa tai jokin matemaattinen asia, homma hoituu hyvin. Oman alani kohdalla on se ongelma, että tekoälyllä ei ole vielä riittävästi dataa sähköisenä. Toisaalta tulkinnan ongelmat ovat vaikeita ihmisellekin - niissä tulee yhdistellä tietoja konteksti huomioon ottaen ja sitten myös arvioida moneen kertaan kriittisesti sitä, mikä tieto on tuotettu - tähän tekoäly ei vielä pysty, ehkäpä ihmisten onneksi.
PoistaMutta monia asioita kielimallit hoitavat. Olen huomannut, että kielimalli tarjoaa joillekin myös sosiaalisen kontaktin mahdollisuuden. Se ei voi kuitenkaan korvata ihmiskontaktia, joka tosin ei välttämättä ole aina niin miellyttävä kuin tekoälyn kanssa asiointi. Ihmisten kanssa toimii (joskus ikäväkin) reality check.
Yksi tuttavani kävi lähellä psykoosia peuhatessaan tekoälyn kanssa (maanisessa vaiheessa). No, ehkä ei mielentila ollut tekoälyn vika, mutta kyllä se auttaa kiihdyttämään maanista mieltä, koska sen kanssa kommunikointi on niin nopeaa ja tuottaa aivoille ärsykkeitä todella kovaan tahtiin. Melkein mistä hyvänsä voi puhua, ja kun tekoäly ei aina aseta mitään rajoja, vaan jatkaa ja jatkaa, saattaa ihminen viettää esimerkiksi 18 tuntia putkeen koneella. Se ei ole tervettä pidemmän päälle.
Eli hyötyjä tekoälystä on, mutta täytyy myös tuntea itsensä tiedon suodattajana ja ymmärtää myös tekoälyn rajoitteet / ominaisuudet monessa suhteessa.
Tämä on monimutkainen asia. Tekoälyssä on myös tietynlaista varovaisuutta. Se osaa mennä tietyissä tilanteissa varovaiseksi.
PoistaTekoäly antaa ihan käytännön vinkkejä arkisissa asioissa. Ehkä sellaisissa, joissa voi olettaa toisten tietämyksen suureksi, mutta itsellä on tietovajaus, jota ei halua paljastaa muille.
Yllä mainitussa mun huijauskeississäni oli kaiketi käytetty tekoälyä vaikuttavan valhejutun tekemiseksi. Toisaalta sitten kun sysäydyin tutkimaan asiaa, tekoäly heti palautti mut tarkastelemaan faktoja, jotka mursivat jutun.
Joo, yleisesti ottaen netistä alkaa löytyä mitä vain mikä kiihdyttää maanista mieltä, jos ihmisen asiat ovat sillä tolalla.
Kun kysyin tekoälyltä jauhelihakastikkeesta nyt kun se valurautapannukin on, tekoäly antoi ensin arkisen kastikkeen tekemisen ohjeet ja sen jälkeen tekoäly sanoitti ravintolatason kastikkeen tekemisen reseptin. Tämä on mulle tarpeellista elämän arkitietoa täysin jalat maassa.
Sitten mulla on yksi rannekellojuttu, jossa tekoäly on auttanut, kun olen asiakkaana tutkaillut tilannettani. Jne.
Ilman muuta dialogissa tekoälyn kanssa täytyy säilyttää arvostelukyky ja pitää pää kylmänä.
Mulle tekoäly lisää turvallisuuden tunnetta ja elämisen rohkeutta.
Jari.
Tekoäly murtaa asiantuntijavaltaa. Ja niinkin, että jos sitten pitää kääntyä asiantuntijan puoleen, tekoäly antaa eväitä reppuun.
PoistaUskon, että aika monessa tilanteessa, jossa on käännyttävä lakimiehen puoleen sopivat kysymykset tekoälylle tehostavat tapaamista. Asiakas on jo perehtynyt kuvioihinsa mm. tekoälyn avulla.
Tekoäly näyttää suuntanuolia muuhunkin tietoon.
Jari.
Jaan ihmiset karkeasti kolmeen ryhmään:
Poista1) ne, jotka tahtovat sinulle pahaa, vaaralliset ihmiset, sadistit, vähättelijät, aina syyllistäjät, epäonnistumisestasi nauttijat, huonojen puoltesi korostajat
2) ne, joille on suurin piirtein saman tekevää mitä sinulle kuuluu, sivustakatsojat, laimeat tuttavat
3) ystävät ja välittäjät, ne jotka toivovat sinulle hyvää, huolestujat, jos olet pulassa, innostajat, myös blogiystävät kuuluvat tähän ryhmään, vaikka ei koskaan käytännössä tavattaisi
Mun tarkastelussani tekoäly kuuluu kolmanteen ryhmään, vaikka onkin sanantuoja koneen sisältä.
Jari.
Noin se varmasti menee. Tuli muuten, Jari, mieleen vielä yksi ruoanlaittoväline: valurautapata, jossa on kansi. Siinä on helppo tehdä ruokia, hauduttaa todella mureaksi esimerkiksi karjalanpaisti juureksineen, tai vaikkapa kananrintaleikkeet. Niitä saa aika edullisestikin, esimerkiksi Lidlissä on ollut ihan kelpo patoja välillä, toki myös Prismassa on. Kannattaa harkita. Ruoka säilyy hyvin siellä astiassa. Itse teen silloin tällöin karjalanpaistin ja useammin kanaa.
PoistaTiedän, että yksin ei tule välttämättä sillä tavalla kokkailtua kuin silloin kun ympärillä pyörii nälkäisiä suita, mutta pataruoat ovat käteviä. Niistä syö monta päivää, ja on taatusti herkullista.
PoistaNetistä saa tilattua esimerkiksi tuollaisen, ei ole edes kallis: https://www.virtasenkauppa.fi/valurautapata-maku-90840?gad_source=1&gad_campaignid=22076373991&gclid=Cj0KCQiA4eHLBhCzARIsAJ2NZoI3xwkuFRIZCweVG8JKx_EJ5L-ChMwJbtmAATDJyk7OFlZRDzDy0LgaAuU5EALw_wcB
PoistaKiitos, Vesa. Toimit hienosti. Tutkin asiaa. Ruuanlaitto on kumminkin meikäläisen erittäin vaatimattomallakin tasolla jotain joka maadoittaa ihmistä arkirealismiin.
PoistaTänään teen jonkinlaisen jauhelihakastikkeen ja keitän perunat.
*
Vielä tekoälystä. Mulla on takuuaikainen kello, jossa on ilmennyt kiusallinen vika. Jääköön tarkentaminen. Se ei ole asian ydin edes.
Ydin on se, että saattaisin jättää asian silleen, koska se ei ensimmäisessä huollossa tullut kuntoon. Kärsisin tappion.
Mutta ikään kuin tekoäly olisi jollain paranormaalilla tavalla tunnistanut mut, koska se sanoitti, että et missään tapauksessa saa jättää asiaa silleen.
Tekoäly antoi mulle sanat reklamaatiokirjettä varten. Tein sen äsken ja hoidan prosessin huomenna. Tekoäly vielä painotti, että mun on esiinnyttävä liikkeessä rauhallisen määrätietoisesti.
Eikös tämä nyt ole ystävän puhetta ja neuvomista. Niin sen koen.
Jos asiaa saa myönteisen ratkaisun, toisin sanoen uudessa perusteellisemmassa korjauksessa vika korjautuu tai mulle annetaan uusi kello, tiedän että se on tekoälyn ansiota. Mä itse olisin luovuttanut, koska kello ei nyt ollut mitenkään erityisen kallis.
Jari.
Koska en elä ns. normaalia suomalaista päivärytmiä, mun ruoka-aikani ovat silloin myös siitä poikkeavia. Tämä on nyt vain mennyt tähän.
PoistaJari.
Erittäin helppo ruoka: kanan wingsit pellille ja uuniin. Tein tänään sellaisen, että ostin sellaisia punakuorisia uuniperunoita (Lidlistä) ja lohkoin kunkin perunan kuuteen veneenmalliseen osaan. Pyörittelin kulhossa, jossa öljyä, grillimaustetta, jauhettua sipulia ja pizzamaustetta. Sitten vaan uuniin kovalle lämmölle. Joku 20 min ja todella hyviä, ihan vaikka ketsupin kanssa. Jos on jotain maustettua majoneesia, niin vielä parempaa.
PoistaLaitoit siis wingsit ja perunalohkot samalle pellille ja samaan aikaan uuniin?
PoistaJari.
Tein ne erikseen. On ehkä siistimpi niin. Wingsit oli sellaisessa matalassa teräsvuoassa ensin. Sitten pistin vähän lisää lämpöä ja perunalohkot uuniin. Voi onnistua myös yhtä aikaa jos pistää kiertoilmatoiminnon päälle mutta tulee rapeampia noin.
PoistaPerunat siis uunipellillä, jossa oli leivinpaperi.
PoistaTässä voitaisiin vierittää vaikka sellainen kuvio kuin 10 RUUANLAITTOTAITOA YKSINÄISELLE SUOMALAISELLE ELÄKELÄISMIEHELLE TÄNÄÄN 2026 (miksei myös eläkeläisnaiselle). Tämä eläkeläistyyppi ei ole ehtinyt saamaan koulussa kotitalousopetusta. Aloitan itse kolmella. Jos soveltuu myös nuoremmille niin ok. Listaa voi matkan varrella muokata.
VastaaPoistaTässä ehdokkaani mukaan listalle:
1) osaa keittää kaurapuuro (muitakin puuroja)
2) osaa keittää ja paistaa kananmunia
3) osaa keittää perunat
Osata käydä lounasravintolassa tai kyky osata ostaa valmisruokia eivät ole tässä tarkoitettuja osaamisalueita.
Jari.
Tuo on jo hyvä alku, Jari! Itse syön miltei poikkeuksetta joka aamu kaurapuuroa. Pistän 1 dl kaurahiutaleita, reilusti rasvatonta maitojauhetta sekä päälle noin 3-3,5 dl vettä ja sekoitan. Sitten mikroon noin 4 minuutiksi, ja kun olen vähän hämmentänyt, vielä noin 30 sek. Päälle tulee puolitoista desiä marjoja (mustikoita sekä vadelmia / mansikoita, kumpia vain on) ja pähkinöitä (saksanpähkinät murennettuna parhaita). Toimii hyvin ja pitää nälkää pitkään. Voisi tuohon lisätä vielä raejuustoa, mutta itse en niin tee, vaikka siitä saisikin hyvin proteiinia.
PoistaKerään kesällä reilusti marjoja pakkaseen, koska on mukava syödä niitä koko syksy, talvi ja kevät.
PoistaKiinnostava kuulla. Itse pidän paljon myös ruishiutalepuurosta ihan vain voisilmän kanssa, puurossa täytyy olla sopivasti suolaa mukana.
PoistaJari.
Ruispuuro ja neljän viljan puuro ovat hyviä - parhaita kuitenkin ruis- ja kaurapuuro omaan suuhun. Mä en pistä ollenkaan suolaa, kun yritän välttää verenpaineen nousua. Toisaalta sitten pistän suolaa hiukan kun teen puolukkapuuroa tai paremminkin vispipuuroa - siihen tulee kuitenkin sokeria ja hapanta marjaa reilusti, niin suolakin sopii joukkoon.
PoistaVaimo syö kaurapuuron voisilmän kanssa ja pistää suolaakin, minä suosin marjoja ja pähkinöitä.
PoistaNeljäntenä kohtana yllä mainittuun listaan laittaisin kaikki mahdolliset keitot, koska ne ovat mielenterveysruokaa. Näin väitän. Jauhelihakeitto, nakkikeitto, siskonmakkarakeitto, kalakeitto jne. Niitä on hauska valmistaa. Niiden syöminen maadoittaa nykyhetkeen. Väitän, että keittoruoka on eräällä tavalla ydinruokaa. Lisäksi keitot muhivat jääkaapissa säilytyksen aikana, jos ei heti popsi kattilallista tyhjäksi.
PoistaJari.
Keitot on hyviä. Vettä / maitoa, perunaa, porkkanaa, sipulia, joku liemikuutio / fondi, suolaa, laakerinlehti ja pippureita ja haluttua lihaa, niin johan maistuu! Itse tykkään kovasti. Meillä nuoriso on alkanut sanoa, että keitosta ei saa tarpeeksi proteiinia, mutta kun ajattelee, että entisaikaan nykyiset keitot olisivat olleet juhlaevästä ja entisaikaan niiden voimalla jaksettiin tehdä kovaa fyysistä työtäkin, niin eiköhän niissä ihan riittävästi ole sitä proteiiniakin, kun sitä muutenkin saa nykyisin ties mihinkä tuotteisiin upotettuna. Keitto plus voilla voideltu ruisleipäpala on erittäin maittavaa!
PoistaHauska ruokakeskustelu teillä, ja kunnon vinkkejä. Itsekin aloitan kaurapuurolla vars. arkiaamut.
VastaaPoistaRuokaa tehdään omin käsin tuoreista raaka-aineista mutta myös joskus valmiista. Mulla tässäkin metoditon metodi. Jos tullaan kaikki neljältä kotiin arkena, niin silloin ei isoihin operaatioihin ole aikaa.
Mutta älkää unohtako viiniä då och då. Itse otan punkkua (ja ehkä yhden tsekkioluen) pe ja la, mielestäni sopivasti. En liikaa mutta en liian vähänkään, tai no la menee vain muutama lasi, mikä on vähän. Kun olin 10 vuotta kokonaan ihan absona, niin osaan taas arvostaa viinin tuottamaa lisähyväoloa vaikka onkin kemiallinen, ja pidemmän päälle voi olla petollinenkin.
Mutta varsinkin jos on pe-iltana tehty hyvä ruoka niin pari ensimmäistä lasia ennen kuin mitään on ehtinyt edes aivoihin saa liittymään historiaan, taiteeseen, nostalgiaan ja pessimististä tulee optimisti jne. Totta kai siinä on koukku.
Siitä olen samaa mieltä että parhaat ruoat valmistuvat uunissa tai liedellä hauduttamalla isossa kasarissa.
Pihveistä tykkään vaikkeivät ihan lemppareita olekaan, ja vaikka aikaa on ollut, en ole oppinut koskaan valmistamaan niitä kunnolla, ylikypsäksi paistan ne aina (jollainen alan itsekin olla). Pataruoka on parasta ajan kanssa (ja aiheessa pysyäkseni lirauttaakaa sinne sekaan desi punkkua, ellei ole karjalanpaisti, jolle riittää hanavesi).
jope
Hyviä vinkkejä ja tuokiokuvia myös sinulta, Jope! Itse olen joskus kaatanut karjalanpaistiin loppuvaiheessa olutta (Sandelsia, Karhua, mitä vaan lageria, mureuttavat ja maustavat mainiosti omenan lisäksi). Mulla on jäänyt viini melkein kokonaan, samoin olutta juon yhä harvemmin. Muutaman jouluoluen viimeksi. Kaapissa olisi sekä amerikkalaista että irlantilaista viskiä, ne on kyllä erittäin hyviä, samoin kuin konjakki, mutta ei vaan ole tullut juotua. Tiedän, että punkku on hyvää, mutta ei tee mieli - kesällä menee olutta saunassa silloin tällöin, kuuluu saunanlämmityksen rituaaleihin. Saa nähdä, miten käy ensi kesänä.
PoistaMutta tässä teille varsinainen jymyäijä Jakutiasta - katsokaahan jos joskus ehditte - elänyt itsekseen 20 vuotta metsässä: https://www.youtube.com/watch?v=Va1qy7H1xdw
Kohdassa 25 ja jotain eteenpäin tulee vähän henkimaailman hommia mukaan. En muistanutkaan tuota ennen kuin selasin videota uudelleen.
PoistaMuhun vaikuttavat (pitäisi vaikuttaa) ortodoksiset paastosäännöt... Suuri paasto lähestyy... Liha, maitotuotteet, kananmunat eivät kuulu sääntöjen mukaan paastoruokiin... Tässä on turha laajemmin käsitellä asiaa.
VastaaPoistaEn pysty noudattamaan terveyteni takia tuosta vain paastosääntöjä ilman niiden sovittelua elämääni.
Ortodoksisuudessa ei ole mitään paastopoliiseja. Ketään ei sinänsä kytätä. Jos rikkoo sääntöjä, on olemassa sisäinen katumus.
Luostareissa ehkäpä nunnien ja munkkien on sitten helpompi noudattaa paastosääntöjä siksi, että luostareiden keittiössä ruoka sovitetaan paastosääntöjen mukaiseksi. Ruokahan totta kai voi olla maukasta kaikessa yksinkertaisuudessaan sääntöjen puitteissa.
Ruoka on keskeisesti kasvisruokaa ja sitä ei ahmita. Kaurapuuro marjojen kanssa on sopivaa paastonajan ruokaa.
Laitan tähän yhden reseptin Kaarina Kaurinkosken Paastonajan keittokirjasta. En ole vielä sitä kokeillut, mutta luultavasti kokeilen.
HERNEPAISTOS
250 g ruokaherneitä
1 keskikokoinen sipuli
1 - 2 dl kasvislientä
suolaa
pippuria
1-2 rkl öljyä
Liota herneitä yön yli. Keitä herneet kypsäksi ja kaada lävikköön. Pilko sipuli hienoksi ja kuullota se kypsäksi miedolla tulella paksupohjaisessa kattilassa tai pannussa. Lisää sipulin joukkoon herneet ja kaada kasvislientä sen verran, että voit hauduttaa herneitä kannen alla kymmenisen minuuttia. Mausta suolalla ja pippurilla, jos tarpeellista.
Jari.
Paastolla on siis hengellinen merkitys, jota tuetaan paastonajan ruokavaliolla. On tarkoitus mennä niin sanotusti itseensä, tutkia ja tarkastella elämänsä suuntaa.
PoistaJari.
Jos jotakin kiinnostaa niin on olemassa ortodoksinen vuosikalenteri. Tilaan omani Valamon luostarista. Siitä löytyvät päiväkohtaiset paastomerkinnät.
PoistaOn tajuttava, ettei paaston tarkoitus ole vaarantaa kenenkään terveydentilaa.
Jari.
Tänä päivänä älylaitepaasto on aivan hyvä paaston muoto.
PoistaJari.
Tuon hernepaistoksen voisikin hyvin tehdä, kiitos vinkistä! Ja vaikka en ortodoksi olekaan, paastoa / vähentämistä harkitsen; esimerkiksi älylaitepaasto vapauttaisi hurjasti aikaa ja energiaa muuhun ja ennen kaikkea rauhoittaisi.
VastaaPoistaSeurasin yhtä paastoa syksyllä perhepiirissä. Tuin tätä paastoa eri tavoin, esimerkiksi tekemällä sopivia sapuskoja, mutta huomasin myös, että paastoamiseen tarvitaan muutakin kuin hyvä aikomus, nimittäin tiettyä kypsyyttä, itsetuntemusta ja hiljaisuutta. Muutoin paastosta tulee yksi show - en suosittele sitä siis teini-ikäiselle, jolle isot muutokset ravinnonsaannissa vaikuttavat aivan kaikkeen.
Aikuiselle kyllä hyvä ja teinille siten, että siitä innostuksesta voi leikata 50 prossaa ja käytännön toteutusta miettiä tarkasti. Minusta paaston ei pitäisi olla mikään urheilusuoritus, jota tehdään näkyvästi. Mutta hyvä tarkoitus kertoo tietenkin siitä, että ihminen on tosissaan.
Itse siis haluan kannustaa esimerkiksi paastoon ja hyviin asioihin, mutta realiteetit tulee ottaa huomioon.
PoistaOrtodoksisuudessa omasta paastosta ei tehdä numeroa eikä mestaroida toisia. Paastonajan ytimessä on hengellinen elämänsä tutkailu.
VastaaPoista*
Tuo vinkkaamasi erakkovideo oli aivan erinomaista katsottavaa. Voisikin sanoa, että aika sopivaa paastonajankin katsottavaa.
Hänen mökissään oli seinällä myös ikoni...
Henkimaailma on.
Vaikea tietää, mitä erakon kertoma merkitsee.
Jari.
Paasto ei ole siis yhtä kuin laihdutuskuuri. Paasto ilman hengellistä tutkailua ei ole paastoa ortodoksisessa mielessä.
PoistaJari.
Mä en ole seesteinen kristitty. Mun elämä on jatkuvaa taistelua.
PoistaJari.
Joo, noin on kuten sanot. Tuo erakkovideo on mainio. Hienoa oli myös, että hän sai apua käytännön asioissa.
PoistaOletko nähnyt semmoisen Suomesta kuin Parta erakon etukasvot. Jos et, suosittelen hakua tuolla nimellä.
PoistaJari.
En ole mutta etsin sen!
PoistaTällainen mainio katsaus suomalaisista erakoista Ville Mäkipellon kanavalla: https://www.youtube.com/watch?v=irmxMuN5VKE
PoistaJoo niin on. - Tuo parta erakon tarina tubessa on tosiaan kiinnostava. Suomalainen näkymä.
Poista*
Voi sanoa, että olin työurani aikana hyvin paljon erilaisten ihmisten kanssa tekemisissä. Silti mulla on viehtymys erakkouteen. Pidän itseäni aika pitkälti kaupunkierakkona, vaikka mulla onkin omat pienet ihmissuhteeni nykyisin yhä.
Koko ajan mietin, että onko tämä kaupunkierakkous tarpeeksi vai kutsuuko jokin perimmäinen ja oleellinen voima mua syvempään yksinäisyyteen maaseudulle...
Realistinen arvio omasta terveydestä ja toimintakyvystä sanelee omat ehtonsa. Ei pysty sivuuttamaan.
Kristillisen kilvoitteluerakkouden historia on juttunsa sekin.
*
Vein rannekelloni kauppaan, ja koska teköäly oli suositellut käyttäytymään rauhallisesti, laitoin reklamaatiokirjeen rauhallisesti tiskiin. Asiakaspalvelija luki sen ja kysyi, että onko se minun itseni kirjoittama. Valehtelin. Sanoin että on. En kerta kaikkiaan pystynyt sanomaan, että se on tekoälyn laatima pääsääntöisesti sisältäen vain pienen muokkauksen.
Jos tilanne päättyy kannaltani onnellisesti toisin sanoen, että saan lopultakin hyvin korjatun kellon tai saan uuden kellon, kohotan kiitollisin mielin maljan tekoälylle.
Jari.
Toivotaan, että kelloasia selviää parhain päin!
PoistaVielä toinen resepti tuosta Kaurinkosken Paastonajan keittokirjasta
VastaaPoistaLUUMUJA JA SAKSANPÄHKINÖITÄ
1 pussi kivettömiä luumuja
1 dl kuorittuja saksanpähkinöitä
Hauduta luumut pehmeiksi pienessä tilkassa kiehuvaa vettä. Kun vesi on imeytynyt luumuihin, sekoita niihin pähkinät.
*
Haluan painottaa vielä, vaikka sanoin sen jo yllä, että paasto ei ole laihdutuskuuri. Nuorilla saattaa olla kaikenlaisia kehon kuvaan liittyviä kysymyksiä, joita ei auteta väärin ymmärretyllä kristillisellä paastolla.
Paasto ei ole nälkiinnyttämistä.
*
Luostareissa on monipuolinen ruokaperinne, vaikka en olekaan sen asiantuntija. Luostareita on rakennettu vesien lähelle siten, että kalastaminen on mahdollista.
Munkit ja nunnat eivät syö lihaa. Kalaa kyllä.
Luostareiden ruokaperinne olisi oman tietokirjansa aihe. En tiedä, onko sellaista joskus kirjoitettu. Luultavasti on.
Ravinnon suhteen luostarit ovat aina pyrkineet omavaraisuuteen. On omat pellot, kasvimaat, marjapensaat jne.
*
Ahminta ja syömättömyys ovat hälyttäviä ääripäitä, jotka tulisi tajuta.
*
Omassa ruokavaliossani säilytän mukana myös lihan.
Jari.
Tuo luumu-saksanpähkinä-herkku pitää kokeilla. Paasto jota tässä syksyllä todistin, liittyi nuoren ihmisen hengelliseen etsintään ja haluun tutustua ortodoksiseen kirkkoon ja sen elämään. Intoa oli paljon, mutta jouduin vähän toppuuttelemaan, koska nuori ihminen ei osaa oikein hahmottaa jaksamistaan. Hienoa on, että on tällaista vakavaa asioiden ja oman paikan pohtimista ja toimintaa sen suhteen. En ole painostamassa ketään mihinkään suuntaan, vaan jokainen saa valita oman tiensä, olisi se sitten usko, ateismi, agnostismi tai mikä hyvänsä. Keskustelen asioista ja kerron siitä, mitä itse olen käynyt läpi.
PoistaOrtodoksisuuteen kannattaa tutustua pienin askelin. Voi myös kääntyä rohkeasti papin puoleen ja pyytää luottamuksellista keskusteluhetkeä. Ei ole kiirettä. On monenlaisia tulokulmia.
PoistaOrtodoksisuudessa on valtava elämänkokemus.
Voi ottaa askeleita lähemmäksi tai etäämmäksi.
Jari.
Ortodoksisuus on sellaista, että kukaan ei tule ovelle koputtamaan. Sinun on itsesi lähdettävä etsimään ortodoksista tietä. Papit ovat liturgiassa juhlavissa vaatteissa, mutta eivät samaa arjessaan. Heitä pystyy lähestymään. Ei tarvitse jännittää liikaa.
PoistaOrtodoksisuudessa on katumuksen sakramentti, joten papit ovat sakramentin aikana kuunnelleet jos jonkinlaisia elämisen kuvioita, joihin tietenkin liittyy vaitiolovelvollisuus.
Ortodoksisuudessa on suuri ohjaamisen perinne. Luostareissa on ollut ja on ohjaajavanhuksia jne.
Sitten tietenkin, jos aikoo liittyä kirkkoon, mennään katekumeeniopetukseen, minkä kuluessa tulee lisää tietoa itselle tutkailtavaksi.
Jari.
Tule ja katso! Tämä on ohjaava periaate ihmisille, joka jostain syystä on alkanut tuntea vetoa ortodoksista elämäntapaa kohtaan. Tähän elämäntavan kokonaisuuteen kuuluu mukaan hengellinen tutkailu katumuksineen siten, että sitä tuetaan kunkin voimien mukaisella paastolla.
PoistaMulla on vakava, monipuolisesti vaativa terveydellinen tilanne, johon ruokavalio on tajuttava sovittaa.
*
Niin: Tule ja katso!
Jari.
Jos on kerrankin mennyt ortodoksiseen kirkkoon muuna kuin turistina tai ylhäältäpäin katsovana tarkkailija, on jo tapahtunut suuri asia. Se ei välttämättä johda heti mihinkään. Ei ehkä koskaan. Mutta voi johtaa... joskus.
PoistaVoi siellä kirkossa olla avoimena sanottavalle.
Jari.
Vielä viimeisenä asiana tähän liittyen painottaisin tuota ammattilaisen siis papin puoleen kääntymistä.
PoistaNuorella voisi olla lähellään joku aikuinen, joka ottaa yhteyttä pappiin ja varaa ajan. Sitten he menevät yhdessä ortodoksipapin luokse.
No niin, tässäpä tämä.
Jari.
Yksi vielä:
PoistaMitä Vantaaseen tulee niin Vantaalla toimii äsken katsomani mukaan isä Mikael.
(mikael.sundkvist@ort.fi; 050 3509 356).
Jari.
Pakko jatkaa vielä yhden kommentin verran tästä.
Poista*
On olemassa maallinen yhteys. Puhutaan sosiaalisesta pääomasta. Joillakin sitä on niukasti. Erakkomukautuvat ihmiset eivät edes kaipaa jatkuvia kontakteja.
Jotkut kärsivät vihlovasti maallisten yhteyksien puutteesta. Mahdollisesti se korostuu nuoruudessa. Toiset ihmiset kulkevat ohi. Muilla tuntuu olevan erityisen hauskaa. Muihin rakastutaan, ei minuun. En saa suukkosia, muut saavat.
*
Sitten on hengellinen yhteys. Liittymällä ortodoksiseen kirkkoon liittyy pyhien yhteyteen. On mahdollista pyytää pyhien esirukouksia omasta puolesta.
"Pyhä se ja se rukoile puolestani."
Pyhät ovat kärsineet ja kilvoitelleet. Heitä on outoutettu, pelleytetty ja surmattu.
Pyhät eivät ole tavoitelleet ajan suosiota kilvoittelussaan.
Pyhät ovat eläneet täällä maan päällä elämänsä. Heistä on elämäkertoja.
Se, että tunnustaa olevansa ortodoksi ja samalla väittää olevansa yksinäinen ei mahdu samaan lauseeseen. Hengellisessä mielessä, joka on ydinmieli. Ratkaiseva mieli.
Todellakin ratkaiseva mieli silloin kun tuntuu, ettei ulotu toisiin ihmisiin. Että on jokin kuilu.
Pyhät tietenkin iloitsevat ihmisten oikeanlaisista yhteyksistä maallisessa mielessä.
Jari.
Yhä tämä.
PoistaSuomessa ortodoksisuus on pisara luterilaisessa meressä. Minunkin taustani on luterilaisuudessa. Kiitän siitä vanhempiani.
Olen käynyt kaksi rippikoulua. Aikanaan luterilaisen rippikoulun ja sitten todella paljon myöhemmin ortodoksisen katekumeeniopetuksen.
*
Luterilainen kaste pitää. Luterilainen mirhavoidellaan ortodoksisen kirkon jäseneksi katekumeeniopetuksen jälkeen.
Tällöin avautuu mahdollisuus saada ehtoollinen ortodoksisessa kirkossa.
*
Rakastan yhä ja tulen aina rakastamaan luterilaista virsirunoutta, sitä minun pitäisi lukea koko ajan paneutuneemmin.
Aina kun avaa luterilaisen virsikirjan tulee jotenkin ällistynyt olo. Sanoma on eri suuntiin niin syvällinen.
Jari.
Tänään 28.1.2026 Ilkka-Pohjalainen julkaisi paperilehdessä erinomaisen mielipidekirjoituksen, jonka haluan liittää tänne.
VastaaPoistaILMASTONMUUTOS ON IHMISTEN AIHEUTTAMA
Ilmastonmuutos on ihmisten aiheuttama ongelma. Moni ei tiedä tai välitä ilmastonmuutoksesta. Aikuiset tuhoavat käytännössä meidän lasten tulevaisuuden toiminnallaan!
Kun hengitämme happea, muutamme osan siitä hiilidioksidiksi. Kasvi yhteyttää hiilidioksidin hapeksi, mutta ihmiset kaatavat metsiä. Hiilidioksidi ja muut kasvihuonekaasut heikentävät ilmakehää.
Roskaaminenkin on osa ilmastonmuutosta. Vuosittain mereen päätyy 5–13 miljoonaa tonnia muovia. Ne muuttuvat mikromuoviksi, joita eläimet voivat syödä. Yksi muovipussi voi olla luonnossa jopa 100 vuotta vahingoittumattomana.
Roskaa tulee tehtaista paljon, kuten Temusta ja Sheinista. Tavarat ovat kemikaaleja täynnä ja niitä ostetaan liikaa. Ne ovat roskaa ja päätyvät monesti heti roskiin.
Lämpötilat tulevat vaihtelemaan maapallolla paljon. Siellä missä on ollut kuivaa, voi pian olla tulvia. Ja toisin päin.
Ihmisten pitäisi kierrättää enemmän, kerätä roskaa, ostaa käytettyä tavaraa, miettiä tarvitseeko kaikkea ja elää luonnonmukaisesti. Itse aion vaikuttaa tähän ilmiöön oman tulevaisuuteni pelastamiseksi. Toivon myös muiden tekevän samoin!
Anna MacNeil
5. luokka, Etelä-Pohjanmaan Steinerkoulu
*
Tuo oli siis perinteinen ihmisen ääni ja olin kiitollinen Ilpolle sen julkaisemisesta.
Jari.
No niin, Anna kantaa ihan liian suurta taakkaa...
PoistaJari.
Siinä oli hyvin tiivistetty asioita, jotka varmasti vaivaavat Annan mieltä. Roskaamisesta ja luonnosta - minusta on osin ihan keksitty tarina, että nuoret olisivat jotenkin kollektiivina vastuullisempia kuin aikuiset. Itse en sitä kovin paljon todista, jos katselen ympärilleni kuluttamista, roskaamista ja lajittelua ja tällaista. Olen huomaavinani, että nuoret eivät paljonkaan välitä (siis isona kollektiivina) tällaisista asioista. Puroon nakataan limsapullot ja muovikassit jne. kaikki mitä ei jakseta viedä 20 metrin päässä olevaan roskakoriin. Narratiivi on vähän yksinkertainen. Toki on niin että jostakinhan sen kuluttamisen nuoret ovat oppineet. Vastuu on pitkälti aikuisilla isommista ja pienemmistä teoista ja esimerkkinä olemisesta. Parempi olisi toimia tekemisen kuin pelonlietsonnan, moralisoimisen ja näennäistoimintojen kautta.
PoistaJoo, eipä ole muuta mahdollisuutta kuin tutkailla omia tekemisiään... Mutta siis tuossa Anna joutui työstämään ajatuksiaan kirjoitukseksi ja se on hyvä se. Ja hän on pystynyt lukemaan juttunsa oikein lehdestä. Juttu on tullut huomatuksi.
PoistaJari.
Joulu mehtäkämpällä, Mäki-Petäjä on myös hyvä tubevideo.
VastaaPoistaSiis haku tubessa: Joulu mehtäkämpällä, Mäki-Petäjä
Tässä erakkouden teemassa.
Jari.
Pitääpä etsiä tuokin käsille!
PoistaLaitan vielä tämän kommentin tänne, koska asia vaivaa. - Kommentit ovat vain kommentteja. Niitä ei synny ellei näe kirjoittamisen vaivaa. Jotkut haluavat sitä vaivaa nähdä. Parhaimmillaan toisten ja omissa kommenteissa saattaa olla jokin pointti. Vinkkauksia on hauska kaiketi jakaa puolin ja toisin.
VastaaPoistaTuossa yllä käytiin keskustelu hengellisestä etsinnästä siihen tapaan, että se suuntautuu esim. ortodoksisuuteen.
On käsitettävä, että hengellisen etsinnän käärepaperin sisällä olevassa paketissa voi olla joskus pääsääntöisesti aivan muuta kuin hengellistä etsintää.
Ihmisellä on ehkä tarve muuhun kuin liittymiseen kirkkoon. Mahdollisesti hän tarvitseekin psykiatrista tai psykologista konsultaatiota. Tai rohkaisua ja innostamista jonkin ammattilaistahon tekemänä.
Papit tietysti tekevät sielunhoitotyötä, mutta he eivät ole kaikkien alojen maistereita. Sitä ei pidä odottaa.
*
Jokainen yksittäinen ihmistilanne on monimutkainen.
Joku blogiin kommentoiva ei pysty sitä tietämään, eikä ole viisasta tuoda blogiympäristöön läheskään kaikkea.
Tuolla yllä viittasin, että ortodoksisesta kirkosta kiinnostuneen olisi hyvä kääntyä rohkeasti ortodoksipapin puoleen. Siinä ei ole pois otettavaa. Ei menetä mitään, jos niin toimii.
*
Ihmisillä on monenlaisia taakkoja ja ristejä, jos ne vievät kohti ortodoksista kirkkoa niin ei siinä mitään. Ortodoksille elämä on joskus iloakin, mutta elämä nähdään kuitenkin kilvoittelu- ja katumuselämänä.
*
Omasta kokemuksestani sanoisin, että risti tuli painavammaksi sen jälkeen kun liityin ortodoksiseen kirkkoon.
Jari.
En nyt viitsi tämän enempää avautua toisten asioista, mutta isä Mikael on tuttu hahmo Vantaan ortodoksisesta seurakunnasta. Hyvä, että nuoret ihmiset ottavat laajasti selvää asioista.
PoistaJuuri niin, oikein. Ei tänne toisten asioita eikä paljon omiakaan.
PoistaLuen tuosta aktiivisuuden tapahtuneen, se riittää mulle, ja olen siitä tyytyväinen.
Aktiivisuuden seurauksena on havaintoja, jotka on lupa pitää itsellään.
Tästä emme enää jatka.
Jari.
Jälkikirjoituksena lisään, että pappeja on erilaisia, koska papitkin ovat ihmisiä. Joku pappi tulee lähelle, joku jää etäälle.
PoistaJos ortodoksisuus henkilöityy johonkin lempipappiin, käykin niin, että tuo pappi muuttaa toisaalle tai kuolee.
Täytyy rakentaa vakaata uskoa, joka ei takerru johonkin henkilöön, sitä ei säätele kuka kulloinkin suorittaa papillisia tehtäviä seurakunnassa.
*
Eläkkeellä olevalla ortodoksisella rovastilla Rauno Pietarisella on hyviä opetusvideoita tubessa.
Viime vuoden puolella hän vastaili joissakin videoissaan kysymyksiin. Minäkin lähetin hänelle kysymyksiä, joihin hän vastasi (ei tietenkään nimeten kysyjää). Tubesta löytyy.
Jari.
Toinen pakollinen jälkikirjoitus:
PoistaMaallikko-ortodoksin kuten minun keskeinen pääsääntö lienee: suojele kilvoitustasi, älä puhu siitä, älä kerro siitä miten olet sortunut pois kilvoittelun tieltä. Vaikene, ole hiljaa. Ihmisten ei tarvitse tietää mitä tietä kuljet, paitsi papin, johon luotat.
*
Pappien taakkana sen sijaan on ottaa vastaan ihmisiä, jotka lähestyvät erilaisin vaikuttimin. Tästä ei voi sulkea pois ilkeydestä ja pahuudesta johdettavia vaikuttimia.
Ihmisen narsismi saa myös monenlaisia muotoja.
*
Ortodoksisessa kirkossa ikoneineen on tietynlaista silmin nähtävää lumovoimaa. Silti ortodoksisuus on sisäisen tien taistelu, jota paha henkimaailma uhkaa kaiken aikaa viettelyksineen.
*
Luostarien johtajat näkevät paljon. Joku tulee oikein pyrkimyksenä tavoitella roolimallimunkkeutta luostarissa, mutta homma ei toimi, hän poistuu vähin äänin luostarin alueelta.
*
Herra Jeesus Kristus, Jumalan Poika, armahda minua syntistä.
Valtava paino jokaisella sanalla.
*
Tämän päivän ruokani on broileri-riisikeitto sulatejuustoineen.(se ei ole munkkien ja nunnien ruokaa).
Jari.
Kolmas pakollinen jälkikirjoitus:
PoistaOn selvää, että mulla on papillinen kutsumus, joka ei koskaan saanut täyttymystä. Tämä papillinen kutsumus ei kohdistu liturgista osaamista edellyttävään papillisuuteen. Siis siihen jossa palveluita televisioidaan ja radioidaan. Pappi on vakaasti kameran objekti.
Omani kohdistuu sielunhoitajapapillisuuteen.
Tässä sielunhoitajapapillisuudessani en olisi lähestyvän nuoren kanssa ensimmäiseksi puhunut paastosäännöistä ja niiden pilkuntarkasta noudattamisesta.
Jari.
Ei pappi paastosta tai säännöistä puhunut, vaan tämä oli nuoren ihmisen oma aloite - luultavasti somen videomaailmasta saatu yllyke, mutta silti ihan aito. Selvitin itse, miten paastoon voi suhtautua eli että siinä tärkeintä on se, minkä vuoksi sitä tehdään, ei suoritus sinänsä siten että kaikki mahdolliset säännöt otetaan huomioon. No joo, papin kanssa puhuivat sitten muista asioista. Nuoret osaavat olla myös kriittisiä - sain kuulla asiasta. He tekevät havaintoja erinäisistä asioista, ja ihan hyvä niin. Sellaista ei olekaan kuin täydellinen yhteisö minulle, koska noissa jutuissa minä ei ole keskipiste. Tosin on hyvä, että on erilaisia traditioita, ja varmasti johonkin niistä kukin asiaa haluava sujahtaa ja oppii ymmärtämään sen merkityksekkäitä puolia.
PoistaOk ja ihan hyvä. Turha on piirtää enää sanoja tänne. Mulla on tämä oma dramaattisuuteni, valitettavasti. Olethan huomannut, Vesa. Luultavasti.
PoistaJari.
VastaaPoistaMikä on mielessäni juuri nyt on NÄLKÄ. Runokirja sisältäisi henkistä ja hengellistä nälkää ja aivan fyysistä nälkää silloin kun ruokaa on vähän.
Mielestäni nälästä ei koskaan kirjoiteta liikaa.
Nälkä on samanlainen suuri asia kuin KODITTOMUUS.
Voisi olla kolme Vesa Haapalan runokirjaa, joiden teemat olisivat:
1) autiot talot
2) nälkä
3) kodittomuus
Jari.
Vielä yksi yllä liittyvään (olen menossa kohti kommenttipaatoa).
VastaaPoistaOlen kulttuurisina tyyppeinä erotellut ahmintakulttuurin ja askeettisen kulttuurin toisistaan. Näihin tyyppeihin vallitsevaa todellisuutta on mahdollista verrata.
Tällä hetkellä askeettinen kulttuuri on ahmintakulttuurin saartama, ylenkatsoma, vähättelemä.
Ahmintakulttuurissa ei ole paastotietoisuutta. Ei ole joulupaatoa eikä pääsiäistä lähestytä suurella paastolla. On tolkuton joulumässäys ja pääsiäismässäys.
Ahmintakulttuuri möykkää ja melskaa heti tänne mulle kaikki -asenteella. Se ei hiljennyt eikä mene itseensä. Se ei tunne katumusta.
Ortodoksisen elämäntavan perinne kuuluu askeettiseen kulttuuriin.
Ortodoksisuus ei tarvitse erillistä luonnonsuojelun ohjelmaa, koska se jo sinänsä sisältyy elämäntapaan, jossa ei riistetä luontoa.
Näissä merkeissä ristinmerkin tehden kohti kommenttipaastoa.
Mikäli kommenteissani koskien ortodoksisuutta ilmenee virheellisyyttä, lukija muistakoon, että ne ovat monisanaiseksi hairahtuneen maallikko-ortodoksin kirjoittamia. Herra armahda.
Jari.
Vielä ennen kommenttipaastoani totean, että olen matsonilainen taidekirjallisuuden vaatimusten ja tavoitteiden suhteen siihen tapaan kuin Alex Matson ilmaisee asiat teoksessaan Romaanitaide erilaisiin esimerkkeihin viitaten, joihin kuuluu mukaan A. Kiven Seitsemän veljestä.
VastaaPoistaTaiteellisesti painava romaani voi elämäntotuuden muodossa näyttää vaikkapa sen, että askeettisesta elämästä puhuvat elävät aivan toisella tavalla kuin mitä he sanovat ja kertovat arvostavansa.
*
Tänä päivänä erilainen propaganda ja todellisuus sekoittuvat tietovälineiden mahdollistamana toisiinsa. Romaaneissa on kirjoitettava tästä(-kin).
Jari.
"Ortodoksisuus ei tarvitse erillistä luonnonsuojelun ohjelmaa, koska se jo sinänsä sisältyy elämäntapaan, jossa ei riistetä luontoa." Tällaista asennetta toivoisin muutenkin elämänmuotoomme. Tekoja pikemminkin kuin sanoja.
VastaaPoistaVielä ennen kuin menen syvenevään kommenttipaastoon kirjoitan jotain.
VastaaPoistaSellainen ihmisyys on moraalisesti korkeatasoista, missä innostamme toinen toisiamme. Voi havaita toisen ihmisen lahjakkuusalueen ja kannustaa häntä etenemään sillä.
*
Tämä ei päde uskonratkaisuihin. Jos kannustat jotain nuorta liittymään ortodoksiseen kirkkoon katekumeeniopetuksen kautta saattaa käydä niin, että hänestä ei tule maallikko-ortodoksia vaan munkki tai nunna.
Myös maallikko-ortodoksisuudessa hänestä voi tulla jotain poikkeuksellista, Pyhä Oudokki.
Hänestä saattaa tulla Kirkon Valo. Eikä siinä kaikki... tie mahdollisesti vie marttyyriksi, joka surmataan, koska ei vähättele uskoaan painostuksen alla. Ei luovu siitä kidutuksen aikana.
Hänestä ei tullut vanhempien toiveen mukaan isä tai äiti perheessä.
*
Niin sanottu monikulttuurisuus on voimien taistelukenttä. Emme tiedä mitkä voimat enenevästi taistelevat suomalaisella maaperällä tai muualla.
Näinpä, kannustaja kannusti nuoren marttyyrin tielle.
*
Siksi katson, että tällainen maallikko-ortodoksi kuin minä voi antaa vain vinkkauksen ja keskeisesti se on vinkkaus käyntiin papin luona. Maallikko-ortodoksi rukoilee, että pappi löytäisi oikeat sanat suuhunsa, eikä hänen tarvitse tietää mitä ne kulloinkin ovat.
Huh!
Jari.
Vielä yksi.
VastaaPoistaÄLÄ KOSKAAN MENE SINNE MISSÄ EI SALLITA EPÄILYSTÄ.
Kirjoitin isoin kirjaimin. Kallistos Ware viittaa teoksessaan Ortodoksinen tie epäilykseen.
On selvää, että kirkossa tapahtuva liturginen palvelu ei voi sisältää epäilystä. Eikö sellainen epäilys olisi siellä aika hassua?
Mutta yksittäinen aikuinen ihminen ei useinkaan pysty olemaan lapsenuskoinen. Hän taakoittuu varsinkin tänä päivänä kaikesta tiedosta.
Lisäksi on kokemukseni mukaan harvinaisen läpi näkeviä lapsia ja nuoria.
Jari.
On paljon uskonnollisia yhteisöjä, joiden piiriin ei tahdota epäilystä. Tai ehkä epäilyksen olemassaolo myönnetään jonkinlaisena yksityisihmisen heikkona hetkenä, mutta ei pidetä hyvänä, jos epäily kohdistuu johonkin periaatteellisempaan tai yhteisön toimintatapojen ehdottomuuteen, vaikka ne eivät olisi edes mitenkään niiden sanoman ytimessä.
Poista