Seinä kumollaan tynnyreitä
kuka lähti
viimeisenä
jätti oven
auki ruostuneet helat keltaiset verhot
pinkopahviseinällä
koukussa tuulitakki
ja lippis Aika katosi tai talo nieli sen
niin kuin
kurkut purkeissaan uineet kehää vuosikymmenet
pöydällä kouluvihko aapinen
muistot
ja huonekalut ja sairaudet siirtyvät sukupolvelta toiselle
ne myös
katkeavat jäävät perintään
uusin silmin
minä vartioin taivaan varjoja ja pilviä
kun ne peittävät ikkunoita
Tällekin voi vain laittaa hyväksymismerkkiä perään. Sinulla on tietysti itsellesi omat hyväksymisen mittarit.
VastaaPoista"Aika katosi tai talo nieli sen". Mainio ilmaisu!
Jari.
Kiitos, Jari. Saan tästä ainakin aika mukavan sarjan. Mulla on se mökkirunoteos tekeillä ja ajattelin, että siihenkin tämä autiotaloteema sopisi syventämään erinäisiä asioita. Itse asiassa menisi aika luontevasti mukaan ja heijastelisi rakennemuutoksen ja suvusta kirjoittamisen teemoja, jotka jo ovat läsnä.
PoistaSinun pitää edetä innoittumisesi suunnassa.
PoistaJari
Hei Vesa, hauska että rustaat tännekin vaihteeksi. Juuri huomasin. Hyvää syksyä! Lukaisen näitä kun ehdin lisää. Jm
VastaaPoistaKiitos! Aina välillä pitää kirjoittaa tännekin.
Poista