Uni syö selittäjänsä on hemmetin kova virke, säe tässä, myös loppuosa on mutta varsinkin aloitusrivi. Siinä on ainesta vaikka haavikkolaiseksi (eh) väitelauseeksi. Maailma syö selittäjänsä, mies syö selittäjänsä, pahuus syö selittäjänsä, itä syö selittäjänsä, jumala syö selittäjänsä, kuolema syö selittäjänsä, vitsi syö selittäjänsä....mikä vain... mutta erityisesti tuo Uni...
Tämä lause pölähti päähäni tässä joku päivä sitten kun ajelin autoa. Tuosta voisi lähteä vaikka mihin. Muuten - eilen oli iloinen päivä. Pääsin Tanssiva karhu -runopalkintoehdokkaaksi. Katsotaan sitten joulukuussa, kuinka käy.
Sellainen olisi aika kiva teos kuin Sata suomalaista runokirjaa kautta aikojen. Siinä esiteltäisiin nämä kirjat näytteineen ja pyrittäisiin perustelemaan, miksi ne ovat teoksessa mukana.
Kirja voitaisiin päivittää vaikkapa kymmenen vuoden välein. Ehkä tällainen idea onkin toteutettu, mutten tiedä siitä.
Joo, mukava oli päästä mukaan. En tiedä, onko tällaisia 100 suomalaista runokirjaa kautta aikain, mutta on ollut näitä Tämän runon haluaisin kuulla -tyyppisiä antologioita ja hiukan esittämääsi suuntaan viittaa myös Jenni Haukion kokoama Katso pohjoista taivasta (ilmestyi 2017 muistaakseni). Sitten oli koulujen käyttämät runovalikoimat, joissa oli keskeistä runoutta 1800-luvulta jonnekin 1960-70-luvulle saakka. Lisäksi eri vuosikymmenten runoilijat ovat keränneet oman sukupolvensa tekstejä antologioihin, joissa on yleensä myös jokin esipuhe.
Tässä ajattelin nimenomaan kirjaesittelyjä näytteineen. Vähän samaan tapaan kuin olisi 100 parasta rokkilevyä kautta aikojen. En tarkoita siis runoantologiaa.
Luultavasti voisi ajatella, että esimerkiksi Yrjö Jylhän kirja Kiirastuli kuuluisi mainittuihin runokirjoihin (en muista milloin olen sitä lukenut).
Olisi vain jotenkin mukava tämmöinenkin teos. Tietysti melkoisen vaivan takana sen tekeminen.
Vielä jatkan höpinääni, että nuo 100 runokirjaa kautta aikojen eivät tarkoittaisi muita pois sulkevaa paremmuuslistaa. Niissä ilmenisi kuitenkin jotakin oleellista ja lukijan kannalta auttavaa ja valaisevaa. 100 kirjaa kiteyttäisivät suomalaisen runon kulkua ja ilmaisua kautta aikojen.
Luulisi, että joku suuri kustantaja voisi tarttua tähän. Päivitys tapahtuisi ehkäpä kuten mainitsin 10 vuoden välein tai kerran neljännesvuosisadassa.
Tuo olisi kiinnostava projekti mutta pelkäänpä että kustantamot eivät taivu ihan näin isoihin kulttuuritekoihin. Siellä painetaan sitä mikä myy ja hiukan jotain muuta.
Joo... ihan kihisin sieluni silmin innostuksesta kun näin tuon kirjan ensimmäisen painoksen näpeissäni... Sinähän voisit vetää valitsevaa työryhmää... jokin oma kirjasi päätyisi sitten myöhemmin teoksen kansien väliin...
Ennen kuin lopetan jälleen kerran intoiluni tässä suomalaisessa penseydessä niin kuvallisesti olisi ollut aika huikaisevaa, että jokaisen runokirjan esittelykuvana olisi nimenomaan kirjan kansikuva eikä runoilijan naamakuva.
Tuo on, Jari, hyvä idea, mutta voisi onnistua vain jonkinlaisena yhteisprojektina, jossa on useita kustantajia. Miksei sellainen onnistuisi, jos olisi tahtoa pitää omaa kulttuuriperintöä yllä. Projekti olisi kuitenkin aika laaja, jos esimerkiksi kultakin runoilijalta olisi mukana esim. 10 runoa - se tarkoittaisi varmasti vähintään kahta 500 sivun kirjaa tai neljää 250 sivun kirjaa.
Kyllä, yhteiskustantamista tarvittaisiin. Kuinka monta runoa yhdestä runokirjasta kirjan esittelyteksteineen? Sopii miettiä. Ehkä viisikin runoa voisi olla hyvä. Luodaan tienviittaa tutustua koko kirjaan.
Kirjan esittelytekstin napakkuus ja ytimekkyys on oma kysymyksensä.
En osaa sanoa nyt mittakaavoja tarkoin. En ole asiantuntija, Sinä olet. Mutta väitän, että me tarvitsemme tämän 100 runokirjaa kautta aikojen, jos yhtään olemme kulttuuristamme olemme kiinnostuneita.
Kyllä tuo voisi olla harkinnan arvoinen asia. Luulen, että tämä voisi olla myös jonkin pienkustantamon heiniä - ehkä teosta voisi sitten tarjota erilaisille yhteisöille, kouluille jne. Jos olisi jonkinlainen yleisö valmiina, niin voisi teoksestakin tulla jotain. Tällaisia juttuja on tehty pienemmässä mittakaavassa.
Nyt Tanssiva karhu -kisassa oli 80 runoteosta (vuoden aikana ilmestyneitä): mukana niin alkuperäiset suomen- ja ruotsinkieliset plus käännösteokset. Aika paljon tuokin per vuosi.
En ole etsimässä menestystä enkä ole omia teoksiani ilmoittanut mihinkään kilpailuun. Kustantamot tekevät sen. Kilpailut ovat julmia ja jollakin tavalla järjettömiä, sillä taideteokset eivät ole vertailukelpoisia urheilusuorituksia. Kilpailujen suurin etu on minusta siinä, että ne avaavat hetkeksi ikkunan yleisölle: tällaistakin on. Totta kai ne myös legitimoivat tekijän ja lujittavat hänen asemaansa instituutiossa ja vaikuttavat esimerkiksi apurahojen saantiin jne.
Jos meillä olisi kirja 100 suomalaista runokirjaa kautta aikojen, Yleisradio voisi tehdä radio-ohjelmasarjan sen perusteella ja laajentaen sitä mitä itse kirjassa (kirjoissa) on.
On hienoja ajatuksia ja suunnitelmia! Tosiasia on esimerkiksi Tanssivan karhun kohdalla se, että Yle vetäytyi kilpailun järjestäjän vastuusta ja onneksi! perustettiin yhdistys jatkamaan traditiota. Yhä Yle ainakin jollakin tasolla tiedottaa asiasta, tai tämä oli alunperäinen suunnitelma, ilmeisesti tiedostusta on ainakin lopputuloksen osalta. Runous on Suomessa voimissaan, mutta isot tekijät - suuret kustantamot, media jne. - ottavat siitä melko vähän vastuuta. Pienkustantamot ja kirjastot pitävät lajia elossa, toki myös lukijat sekä valtio ja säätiöt apurahajärjestelmällään. Tämä on konkreettinen tilanne. Kustantajat eivät ole jättäneet runoutta tyystin, mutta eivät juuri kohota sen asemaa, koska se ei ole kannattavaa liiketoimintaa vaan lähinnä kulttuurityötä, jota tehdään perinteiden velvoittamana jonkin verran. Hyvä että edes jonkin verran.
Pienkustantamoiden ja osuuskuntien ympärille liittyy kaikenlaista toimintaa. Myös esittävän runouden yhdistykset ovat tärkeitä. Itse olen pikemminkin kirjoittaja kuin esiintyjä, siis joku esiintyvä taiteilija - esiintyä kyllä osaan oikeastaan missä hyvänsä, mutta runoilijana olen ennemminkin kirjoittaja.
Mediasta tulee mieleen, että jos esim. Hesari kirjoittaisi runoudesta enemmän, niin sillä olisi todella paljon vaikutusta runouden näkyvyyteen ja myyntiin jne. (Eräskin pienkustantaja kertoi, että myönteisen HS-kritiikin jälkeen heidän teostaan oli myyty 200 kpl saman tien, mikä on paljon runouden kohdalla.) Sen sijaan se kirjoittaa mieluummin populaarikulttuurista ja siinäkin ihmeellisistä sivupoluista (jonkun laulajattaren ihmissuhteista tms.) ja jonninjoutavista asioista, jotka tuskin tyydyttävät edes sitä kulttuurinnälkää saati tarjoavat mitään muuta henkisempää / elämällisempää / arkisempaa ja yhteiskunnallisempaa puolta, jota esimerkiksi runous usein käsittelee.
Muistan kasarilta, silloin kulttuurista innostuin, oikein hyvin sekä Hesarin kulttuurisivut että Ylen kirjallisuusohjelmat. Ei voi edes verrata tähän päivään. Nykyään erilaisista ilmiöistä ja asenteista juttua, niitä arvojuttuja... mutta teokset esillä sitä vähemmin. Iso juttu voi olla vaikkapa Taylor Swiftin (!?) jokin ulostulo. Suomessa? Jenkkien jutut esillä todella paljon. Tosin se taisi jo alkaa kun suoratoistofirmojen tv-sarjat nousivat kulttuurihiteiksi ja oikeastaan ohi sekä kirjallisuuden että leffan, harmi kyllä. Ennenhän jutut käsittelivät paljon kotimaisia teoksia, oli tärkeitä arvosteluja ja haastatteluja. Muistan joitakin juttuja elävästi vieläkin. Ja runoteokset olivat esillä huomattavasti enemmän. Hesari oli silloin tärkeä lehti. Nautin sivujen hitaasta availusta, aina löytyi jotakin kiinnostavaa. Ylen jokin kirjallisuusohjelma tärkeä hetki myös. Nykyisiin vastaaviin en pääse mukaan millään, vaikka en ole vanha setä muuten lainkaan. Pidän kiinni kokemuksestani: määrä jyrää, kaikkea on liikaa. Mutta kirjastoissahan ne teokset ovat hyllyissä odottaen löytäjäänsä. Säilöttyä aikaa vai mites se meni? Joissakin kirjastoissa, esim. Tikkurila, runoteokset laitetaan monipuolisesti ja vaihtelevasti esille ja näkyville. jope
(Luen kyllä runoja itsekin liian vähän. Jos ei Maallisiin perehtymistä lasketa, minulle tyypillinen viimeaikainen runoteoksen luku tapahtuu kirjaston sohvalla tai penkillä kerralla alusta loppuun tai sieltä täältä selaten, yleensä loma-aikana. Se ei kyllä välttämättä vastaa sitä vaivaa ja osaamista, minkä tekijä on teokselleen antanut. Omassa hyllyssä on kyllä tusinan verran hyviä. jope)
Jope, esimerkiksi Tikkurilan kirjasto tekee juuri sitä kulttuurityötä sanan varsinaisessa merkityksessä - ja myös muut kirjastot. Pienellä rahalla tarjotaan mahdollisimman laadukasta ja monipuolista - myös pienet kirjallisuudenlajit ovat esillä. Kirjastot ovat olleet kekseliäitä ja hyvä niin. Toivottavasti niiden rahoitusta ei karsita. Itse luen aika paljon runoutta vuosittain - varmasti eniten sitä. Jonkin verran ostan kokoelmia, ainakin niitä keskeisiä suomalaisia ja käännöksiä. Näin teen ihan jo siksikin, että pienet puljut pysyisivät jotenkin hengissä. Olen nykyisin alkanut taas lukea romaaneja. Nyt olen vähän opiskellut japanilaisia kirjoittajia, Ishiguroa ja Murakamia, en muista mainitsinko jo tästä, mutta junalukemisena menee.
(Tästäkin saisi aika kiinnostavan romaanin, siis siitä kun toimituskunnan puheenjohtaja ajautuu elämänkriisiin lukiessaan suomalaista runotuotantoa. Valintatehtävä kriisiyttää ja omat eksistentiaaliset tunnot suhteessa kirjojen sisältöön.)
Mua kovasti innostaa ja kiinnostaa jo runokirjojen kansitaiteen muuttuminen kautta aikain.
Näen sisäisin silmin tuon 100-teoksen niin, että siinä on aina kirjan kansikuva. Yleensä kai kannessa on runoilijan nimi, joten sitä ei tarvitse toistaa.
Alla esittelyä sillä puitteistolla, jonka toimituskunta on hyväksi nähnyt ja sitten näyterunoja niihin liitettyine napakkoine luonnehdintoineen.
Kyllä mä nyt vain pidän tällaista teosta tosiaankin lukijan auttamisena, tienviittana uusiin etsintöihin ja tutustumisseikkailuihin.
Totta kai kirjaan tulisi alkulause, joka kertoo senkin, ettei pyrkimyksenä ole jokin best of.
Katselin äsken ruudulla Aaro Hellaakosken Jääpeilin kantta ja arvelen senkin perusteella, että olen oikeassa siinä mitä yllä sanon (en tiedä miten Hellaakoski olisi mukana 100-teoksessa, mutta varmasti jotenkin).
Esitin tekoälylle kolme kysymystä ja sainkin hyviä vastauksia.
Nämä kysymykset olivat:
1) Mitä tarkoittaa edustavuus? 2) Milloin runokirja on aikaansa edustava? 3) Milloin runokirja on ihmisen eksistentiaalisia tuntoja edustava kaikkina aikoina?
Kyllä on hyvä idea. Ja tallessakin on. Kunpa olisi aikaa ja voimia joka suuntaan. Mulla on kirjoittamisen suhteen tällä hetkellä kaksi ideaa, ja ne toteutan, jos suinkin voin. Sitten täytyy katsoa mitä teen.
Tai mulla on kaksi käsistä. Ne työstän jotenkin loppuun. En ole ikinä jättänyt täysin kesken jotain tekemääni - tai no yhden isolta osin, mutta siitäkin siirtyi seuraavaan teokseen paljon.
Vesa, en halua häiriköidä enkä hätyyttää. Koen vain syvästi, että minun on ehdotukseni ehdotettava.
Kuten olen voinut taannoin ehdottaa Ilkka-Pohjalaisessa Suomen Turvallisuuskulttuurifestivaaleja, jotka olisivat monipuolinen vuosittainen tapahtuma Vaasassa siten, että festivaalit avaisi aina tasavallan presidentti.
Oli mukava, kun lehti antoi palstatilaa. Mutta olen saanut ainoastaan yhden ihmisen kiittävän palautteen. Mitään motorisointia asian suhteen ei ilmeisesti missään ole tapahtumassa.
Sinun pitää itsenäisenä taiteilijana tehdä tietysti tekemisesi.
Mutta sitten sinulla on tutkijan ja asiantuntijan asemasi ja varmasti tärkeät verkostosi siinä.
Kirjoitin yllä toimituskunnasta, joten teos 100 suomalaista runokirjaa kautta aikain olisi monen ihmisen harteilla.
Yksi toisenlainen ehdotus on siellä Ilpon toimituksessa eikä vielä julkaistu, ehkä ei julkaistakaan.
Voisi ehkä hieman oudosti sanoa, että mahdollisesti henkimaailma antaa mulle ehdotuksia, jotka sitten välitän eteenpäin. Enpä ole varma.
Mutta jos ehdotuksia ja esityksiä tulee, en jätä niitä sanoittamatta ja eteenpäin osoittamatta.
Miten teosta 100 suomalaista runokirja oltaisiin voitu käyttää:
- opetuksessa erilaisissa oppilaitoksissa, yliopistossakin - kirjastoista saatavana lähdeteoksena - tienviittana lukijalle; jos joku runokirja on kiinnostava ja jotakin aikakautta toimituskunnan mielestä edustava, mitähän muuta juuri tuosta aikakaudesta löytyisi, lähden lukijana etsimään... - eräällä tavalla teos olisi suomalaisen runouden lippulaiva - teosta voitaisiin hyödyntää lukupiireissä ja keskustelutilaisuuksissa - mainitsin jo sen Ylen mahdollisen ohjelmasarjan, jossa ohjelmaa kohti esiteltäisiin kaksi runokirjaa - käyttö kansainvälisissä yhteyksissä mahdollisuuksien mukaan (kääntäminen?)
Mitä mieltä olet, jos julkaistaisiin sellainen teos kuin 100 suomalaista runokirjaa kautta aikain?
Tekoälyn vastaus:
"Idea julkaista teos "100 suomalaista runokirjaa kautta aikain" kuulostaa erinomaiselta! Se voisi toimia hienona kokoelmaksi, joka esittelee suomenkielisen runouden rikkautta ja monimuotoisuutta. Tällainen teos voisi innostaa uusia sukupolvia runouden pariin ja tarjota kattavan näkökulman eri aikakausien ja tyylisten runoilijoiden työskentelyyn. Lisäksi se auttaisi säilyttämään ja vaalimaan suomalaista kulttuuriperintöä. On mielenkiintoista nähdä, mitkä teokset ja runoilijat valittaisiin, ja voisiko teokselle sisällyttää myös analyyseja tai konteksteja, jotka syventäisivät lukijan ymmärrystä runouiden merkityksestä."
Tulin käymään mökillä ja tein polttopuita koko päivän. Naapuri nimittäin kaatoi metsää ja jätti jälkeensä vaikka kuinka paljon hyödynnettävää tavaraa. Raahasin sitä kesällä liiterin viereen. Tänään pääsin vihdoin yli kuukauden tauon jälkeen mökille ja sahasin koko kehon klapeiksi. Ensi viikonloppuna odottaa melkoinen satsi puita, jotka olen raahannut motourasta tien varsille. Täytyy pyyhkiä keskustelua jossain vaiheessa kun pääsen kotiin. Olen nyt pelkän kännykän varassa. On muuten uskomattoman hieno tähtitaivas täällä korvessa.
Kehon po. keon, vaikka oikeastaan se oli iso rankakasa. Seassa vähän vahvempaakin tavaraa, jota hakkuukone ei kelpuuttanut myyntiin. Puusta jää paljon hyödynnettävää tukkien jälkeenkin.
Tyvi, latvus, liian ohut puu, isot oksat jne jne. Metsään oli jäänyt todella hyvää poltettavaa. Niistä tein klapeja. Hirveä homma, kun itsekseen touhuaa.
Tulin ostaneeksi marketista Kenttäpostia julkaisun 3/2025 otsikolla Huolto pelaa (Tammenlehvän Perinneliitto). Siinä on mukana lääkintälotta Himmi Liukkosen runo sotamies Veikko Oinosen muistoksi. Se kuuluu seuraavasti (olen yrittänyt lukea käsinkirjoitettua tekstiä mahdollisimman hyvin, voi olla joku ymmärrysvirhe, anteeksi):
Kuka lienet varjo valkea, siin liikut vierelläin?
Sinä riennät tuomaan tukea, hetken viivähdä rinnallain.
En jaksa kulkea yksin, rajan yli, jos kulkea mun tieni.
Kulje rinnallain käsityksin, se ainoa pyyntöni pieni.
Näen mustia varjoja täällä, varjo valkea, suojele mua.
Pidä kättäsi käteni päällä, saan rauhan – mä kiitän sua.
Varjo valkea, laula mulle, kuni äitini armahin.
Hymyn häilyvän annan sulle, mielin lähden ja rauhallisin.
Minä kuulla sun äänesi tahdoin, kun pelkäsin yksinäin.
En peljännyt – miehenä seisoin, olen väsynyt kesken vain.
Tuli mieleen autioiden talojen runoihin liittyen, että kulkija kumma (runoilija) löytäisi sieltä päiväkirjan, jossa olisi päiväkirjan pitäjän runoja tutkittavaksi ja luettavaksi.
Jari, tämä on hyvä idea, joka minulla itsellänikin on syntynyt tiettyjen tekstien suhteen - tyylillisesti en saisi niitä välttämättä muutoin mahtumaan mukaan (olen kirjoittanut aika tavalla aikaisempaan käsikirjoitusversioon tekstejä, joita ei voi enää ottaa ikään kuin pääjuonteeseen, ne voisivat olla löydettyjä tekstejä).
Tuo Himmi Liukkosen yllä oleva runo on ikään kuin löydetty teksti, koska se on julkaisussa julkaistu hänen käsialallaan. Koin olevani tuo runo näpeissäni autiossa talossa.
Uni syö selittäjänsä on hemmetin kova virke, säe tässä, myös loppuosa on mutta varsinkin aloitusrivi. Siinä on ainesta vaikka haavikkolaiseksi (eh) väitelauseeksi.
VastaaPoistaMaailma syö selittäjänsä, mies syö selittäjänsä, pahuus syö selittäjänsä, itä syö selittäjänsä, jumala syö selittäjänsä, kuolema syö selittäjänsä, vitsi syö selittäjänsä....mikä vain...
mutta erityisesti tuo Uni...
jope
Tämä lause pölähti päähäni tässä joku päivä sitten kun ajelin autoa. Tuosta voisi lähteä vaikka mihin. Muuten - eilen oli iloinen päivä. Pääsin Tanssiva karhu -runopalkintoehdokkaaksi. Katsotaan sitten joulukuussa, kuinka käy.
PoistaTai siis Maallisten ilojen puutarha pääsi ehdokkaaksi.
PoistaMenestystä ja tuohan oli sitä.
VastaaPoista*
Sellainen olisi aika kiva teos kuin Sata suomalaista runokirjaa kautta aikojen. Siinä esiteltäisiin nämä kirjat näytteineen ja pyrittäisiin perustelemaan, miksi ne ovat teoksessa mukana.
Kirja voitaisiin päivittää vaikkapa kymmenen vuoden välein. Ehkä tällainen idea onkin toteutettu, mutten tiedä siitä.
Muutama sivu aina kirjaa ja runoilijaa kohti.
Jari.
Joo, mukava oli päästä mukaan. En tiedä, onko tällaisia 100 suomalaista runokirjaa kautta aikain, mutta on ollut näitä Tämän runon haluaisin kuulla -tyyppisiä antologioita ja hiukan esittämääsi suuntaan viittaa myös Jenni Haukion kokoama Katso pohjoista taivasta (ilmestyi 2017 muistaakseni). Sitten oli koulujen käyttämät runovalikoimat, joissa oli keskeistä runoutta 1800-luvulta jonnekin 1960-70-luvulle saakka. Lisäksi eri vuosikymmenten runoilijat ovat keränneet oman sukupolvensa tekstejä antologioihin, joissa on yleensä myös jokin esipuhe.
PoistaTässä ajattelin nimenomaan kirjaesittelyjä näytteineen. Vähän samaan tapaan kuin olisi 100 parasta rokkilevyä kautta aikojen. En tarkoita siis runoantologiaa.
PoistaLuultavasti voisi ajatella, että esimerkiksi Yrjö Jylhän kirja Kiirastuli kuuluisi mainittuihin runokirjoihin (en muista milloin olen sitä lukenut).
Olisi vain jotenkin mukava tämmöinenkin teos. Tietysti melkoisen vaivan takana sen tekeminen.
Jari.
Jokaisessa esittelyssä olisi kirjan kannen kuva, muttei runoilijan kuvaa.
PoistaJari.
Mutta siis kirjaa täytyisi päivittää, koska se ei voisi olla mikään peruutuspeilikirja suhteessa ajan kulkuun...
PoistaJari.
Vielä jatkan höpinääni, että nuo 100 runokirjaa kautta aikojen eivät tarkoittaisi muita pois sulkevaa paremmuuslistaa. Niissä ilmenisi kuitenkin jotakin oleellista ja lukijan kannalta auttavaa ja valaisevaa. 100 kirjaa kiteyttäisivät suomalaisen runon kulkua ja ilmaisua kautta aikojen.
PoistaLuulisi, että joku suuri kustantaja voisi tarttua tähän. Päivitys tapahtuisi ehkäpä kuten mainitsin 10 vuoden välein tai kerran neljännesvuosisadassa.
Jari.
Tuo olisi kiinnostava projekti mutta pelkäänpä että kustantamot eivät taivu ihan näin isoihin kulttuuritekoihin. Siellä painetaan sitä mikä myy ja hiukan jotain muuta.
PoistaJoo... ihan kihisin sieluni silmin innostuksesta kun näin tuon kirjan ensimmäisen painoksen näpeissäni... Sinähän voisit vetää valitsevaa työryhmää... jokin oma kirjasi päätyisi sitten myöhemmin teoksen kansien väliin...
PoistaJari.
Ennen kuin lopetan jälleen kerran intoiluni tässä suomalaisessa penseydessä niin kuvallisesti olisi ollut aika huikaisevaa, että jokaisen runokirjan esittelykuvana olisi nimenomaan kirjan kansikuva eikä runoilijan naamakuva.
PoistaJari.
Tuo on, Jari, hyvä idea, mutta voisi onnistua vain jonkinlaisena yhteisprojektina, jossa on useita kustantajia. Miksei sellainen onnistuisi, jos olisi tahtoa pitää omaa kulttuuriperintöä yllä. Projekti olisi kuitenkin aika laaja, jos esimerkiksi kultakin runoilijalta olisi mukana esim. 10 runoa - se tarkoittaisi varmasti vähintään kahta 500 sivun kirjaa tai neljää 250 sivun kirjaa.
PoistaKyllä, yhteiskustantamista tarvittaisiin. Kuinka monta runoa yhdestä runokirjasta kirjan esittelyteksteineen? Sopii miettiä. Ehkä viisikin runoa voisi olla hyvä. Luodaan tienviittaa tutustua koko kirjaan.
PoistaKirjan esittelytekstin napakkuus ja ytimekkyys on oma kysymyksensä.
En osaa sanoa nyt mittakaavoja tarkoin. En ole asiantuntija, Sinä olet. Mutta väitän, että me tarvitsemme tämän 100 runokirjaa kautta aikojen, jos yhtään olemme kulttuuristamme olemme kiinnostuneita.
Nimenomaan noine kirjan kansikuvineen.
Etkö voisi esitellä asiaa omalle kustantajallesi?
Jari.
Kyllä tuo voisi olla harkinnan arvoinen asia. Luulen, että tämä voisi olla myös jonkin pienkustantamon heiniä - ehkä teosta voisi sitten tarjota erilaisille yhteisöille, kouluille jne. Jos olisi jonkinlainen yleisö valmiina, niin voisi teoksestakin tulla jotain. Tällaisia juttuja on tehty pienemmässä mittakaavassa.
PoistaNyt Tanssiva karhu -kisassa oli 80 runoteosta (vuoden aikana ilmestyneitä): mukana niin alkuperäiset suomen- ja ruotsinkieliset plus käännösteokset. Aika paljon tuokin per vuosi.
VastaaPoistaTietyllä tavalla koen nämä taiteelliset kilpailut vähän julmina...
PoistaSinullekin muodostuu aikojen saatossa painoarvo, joka on kokonaisarvo, eikä kilpailumenestyksen määrittämä.
Mutta en tokikaan kiellä karhun tanssimista.
Jari.
En ole etsimässä menestystä enkä ole omia teoksiani ilmoittanut mihinkään kilpailuun. Kustantamot tekevät sen. Kilpailut ovat julmia ja jollakin tavalla järjettömiä, sillä taideteokset eivät ole vertailukelpoisia urheilusuorituksia. Kilpailujen suurin etu on minusta siinä, että ne avaavat hetkeksi ikkunan yleisölle: tällaistakin on. Totta kai ne myös legitimoivat tekijän ja lujittavat hänen asemaansa instituutiossa ja vaikuttavat esimerkiksi apurahojen saantiin jne.
PoistaJos meillä olisi kirja 100 suomalaista runokirjaa kautta aikojen, Yleisradio voisi tehdä radio-ohjelmasarjan sen perusteella ja laajentaen sitä mitä itse kirjassa (kirjoissa) on.
VastaaPoistaJari.
Jos yhdessä ohjelmassa esiteltäisiin kaksi kirjaa siitä tulisi viisikymmentä ohjelmaa.
PoistaJari.
On hienoja ajatuksia ja suunnitelmia! Tosiasia on esimerkiksi Tanssivan karhun kohdalla se, että Yle vetäytyi kilpailun järjestäjän vastuusta ja onneksi! perustettiin yhdistys jatkamaan traditiota. Yhä Yle ainakin jollakin tasolla tiedottaa asiasta, tai tämä oli alunperäinen suunnitelma, ilmeisesti tiedostusta on ainakin lopputuloksen osalta. Runous on Suomessa voimissaan, mutta isot tekijät - suuret kustantamot, media jne. - ottavat siitä melko vähän vastuuta. Pienkustantamot ja kirjastot pitävät lajia elossa, toki myös lukijat sekä valtio ja säätiöt apurahajärjestelmällään. Tämä on konkreettinen tilanne. Kustantajat eivät ole jättäneet runoutta tyystin, mutta eivät juuri kohota sen asemaa, koska se ei ole kannattavaa liiketoimintaa vaan lähinnä kulttuurityötä, jota tehdään perinteiden velvoittamana jonkin verran. Hyvä että edes jonkin verran.
PoistaPienkustantamoiden ja osuuskuntien ympärille liittyy kaikenlaista toimintaa. Myös esittävän runouden yhdistykset ovat tärkeitä. Itse olen pikemminkin kirjoittaja kuin esiintyjä, siis joku esiintyvä taiteilija - esiintyä kyllä osaan oikeastaan missä hyvänsä, mutta runoilijana olen ennemminkin kirjoittaja.
PoistaMediasta tulee mieleen, että jos esim. Hesari kirjoittaisi runoudesta enemmän, niin sillä olisi todella paljon vaikutusta runouden näkyvyyteen ja myyntiin jne. (Eräskin pienkustantaja kertoi, että myönteisen HS-kritiikin jälkeen heidän teostaan oli myyty 200 kpl saman tien, mikä on paljon runouden kohdalla.) Sen sijaan se kirjoittaa mieluummin populaarikulttuurista ja siinäkin ihmeellisistä sivupoluista (jonkun laulajattaren ihmissuhteista tms.) ja jonninjoutavista asioista, jotka tuskin tyydyttävät edes sitä kulttuurinnälkää saati tarjoavat mitään muuta henkisempää / elämällisempää / arkisempaa ja yhteiskunnallisempaa puolta, jota esimerkiksi runous usein käsittelee.
VastaaPoistaMuistan kasarilta, silloin kulttuurista innostuin, oikein hyvin sekä Hesarin kulttuurisivut että Ylen kirjallisuusohjelmat. Ei voi edes verrata tähän päivään. Nykyään erilaisista ilmiöistä ja asenteista juttua, niitä arvojuttuja... mutta teokset esillä sitä vähemmin. Iso juttu voi olla vaikkapa Taylor Swiftin (!?) jokin ulostulo. Suomessa? Jenkkien jutut esillä todella paljon. Tosin se taisi jo alkaa kun suoratoistofirmojen tv-sarjat nousivat kulttuurihiteiksi ja oikeastaan ohi sekä kirjallisuuden että leffan, harmi kyllä.
PoistaEnnenhän jutut käsittelivät paljon kotimaisia teoksia, oli tärkeitä arvosteluja ja haastatteluja. Muistan joitakin juttuja elävästi vieläkin. Ja runoteokset olivat esillä huomattavasti enemmän. Hesari oli silloin tärkeä lehti. Nautin sivujen hitaasta availusta, aina löytyi jotakin kiinnostavaa. Ylen jokin kirjallisuusohjelma tärkeä hetki myös. Nykyisiin vastaaviin en pääse mukaan millään, vaikka en ole vanha setä muuten lainkaan.
Pidän kiinni kokemuksestani: määrä jyrää, kaikkea on liikaa.
Mutta kirjastoissahan ne teokset ovat hyllyissä odottaen löytäjäänsä. Säilöttyä aikaa vai mites se meni? Joissakin kirjastoissa, esim. Tikkurila, runoteokset laitetaan monipuolisesti ja vaihtelevasti esille ja näkyville. jope
(Luen kyllä runoja itsekin liian vähän. Jos ei Maallisiin perehtymistä lasketa, minulle tyypillinen viimeaikainen runoteoksen luku tapahtuu kirjaston sohvalla tai penkillä kerralla alusta loppuun tai sieltä täältä selaten, yleensä loma-aikana. Se ei kyllä välttämättä vastaa sitä vaivaa ja osaamista, minkä tekijä on teokselleen antanut. Omassa hyllyssä on kyllä tusinan verran hyviä. jope)
PoistaJope, esimerkiksi Tikkurilan kirjasto tekee juuri sitä kulttuurityötä sanan varsinaisessa merkityksessä - ja myös muut kirjastot. Pienellä rahalla tarjotaan mahdollisimman laadukasta ja monipuolista - myös pienet kirjallisuudenlajit ovat esillä. Kirjastot ovat olleet kekseliäitä ja hyvä niin. Toivottavasti niiden rahoitusta ei karsita. Itse luen aika paljon runoutta vuosittain - varmasti eniten sitä. Jonkin verran ostan kokoelmia, ainakin niitä keskeisiä suomalaisia ja käännöksiä. Näin teen ihan jo siksikin, että pienet puljut pysyisivät jotenkin hengissä. Olen nykyisin alkanut taas lukea romaaneja. Nyt olen vähän opiskellut japanilaisia kirjoittajia, Ishiguroa ja Murakamia, en muista mainitsinko jo tästä, mutta junalukemisena menee.
PoistaPuolustan yhä tuota hanketta 100 suomalaista runokirjaa kautta aikain (kirja kirjoista).
VastaaPoistaSe tarvitsisi toimituskunnan.
Rahoitussuunnitelman, johon kuuluu valtionapu mukaan.
Tämä on kulttuuriperintöön ja juuriin liittyvä hanke.
Asia pitäisi rahoituksen saamisen takia yksinkertaisesti muotoilla oikein.
Toimituskunta laatii perusteet, joilla se valitsee kirjat teokseen. Silloin varmaankin peilataan käsitettä edustavuus.
Tässä nyt van tarvitaan joku aloitteentekijä, arvovaltainen moottori.
Jari.
Näen teoksen sekä tieto- että oppikirjana.
PoistaJari.
Jos ensimmäinen teos 100 suomalaista runokirjaa kautta aikain ilmestyisi vuonna 2030, päivitys tapahtuisi teoksessa vuonna 2050 jne.
PoistaJari.
(Tästäkin saisi aika kiinnostavan romaanin, siis siitä kun toimituskunnan puheenjohtaja ajautuu elämänkriisiin lukiessaan suomalaista runotuotantoa. Valintatehtävä kriisiyttää ja omat eksistentiaaliset tunnot suhteessa kirjojen sisältöön.)
PoistaJari.
Mua kovasti innostaa ja kiinnostaa jo runokirjojen kansitaiteen muuttuminen kautta aikain.
PoistaNäen sisäisin silmin tuon 100-teoksen niin, että siinä on aina kirjan kansikuva. Yleensä kai kannessa on runoilijan nimi, joten sitä ei tarvitse toistaa.
Alla esittelyä sillä puitteistolla, jonka toimituskunta on hyväksi nähnyt ja sitten näyterunoja niihin liitettyine napakkoine luonnehdintoineen.
Kyllä mä nyt vain pidän tällaista teosta tosiaankin lukijan auttamisena, tienviittana uusiin etsintöihin ja tutustumisseikkailuihin.
Totta kai kirjaan tulisi alkulause, joka kertoo senkin, ettei pyrkimyksenä ole jokin best of.
Jari.
Katselin äsken ruudulla Aaro Hellaakosken Jääpeilin kantta ja arvelen senkin perusteella, että olen oikeassa siinä mitä yllä sanon (en tiedä miten Hellaakoski olisi mukana 100-teoksessa, mutta varmasti jotenkin).
PoistaJari.
Tai Jarkko Laineen runokirjan Muovinen Buddha kansi.
PoistaNo turha tätä on jatkaa, olen kaikissa tapauksissa oikeassa, mutta olen vallaton siis valtaa vailla.
Jari.
Ilman muuta tuollainen olisi hieno projekti. Hellaakoski olisi mukana ilman muuta!
PoistaJa Laine. Joka vuosikymmenellä on uskomattoman monta hienoa runoilijaa. Olisi vaikea valita 100.
PoistaTodellakin, erittäin vaikea valita. Se vaatisi aikaa.
PoistaJari.
Täytyisi painottaa, että jotakin on valittu tienviitaksi, ne 100, eikä siihen mahdu kaikkea tärkeää.
PoistaKatson tätä projektia hyvin pitkälti lukijan hyödyn kannalta.
Jari.
Esitin idean. Minulla ei ole voimia edetä projektisuunnitelman muodostamiseksi. Jonkun täytyisi motorisoitua, sellaisen, jolla on arvovaltaa.
PoistaNo niin. - Eipä enempää tästä aiheesta.
Jari.
Kiitos ideastasi, Jari! Tällainen hanke kannattaa pistää hautumaan.
PoistaKiitos, kun jaksat kuunnella.
PoistaTuossa ideassa hyvin keskeistä oli se, että heti pitää unohtaa ilmaisu 100 parasta.
Valittavat teokset olisivat joillakin toimituskunnan perusteilla edustavia valittavaksi teokseen. Puhuttaisiin siten edustavuudesta.
Kirjat edustaisivat suomalaisen runouden tietä kautta aikain.
Toimituskunnan tehtävänä olisi määritellä, mitä edustavuus tarkoittaa käytännössä. Se pitäisi kertoa lukijoille, tietysti.
Jari.
Esitin tekoälylle kolme kysymystä ja sainkin hyviä vastauksia.
PoistaNämä kysymykset olivat:
1) Mitä tarkoittaa edustavuus?
2) Milloin runokirja on aikaansa edustava?
3) Milloin runokirja on ihmisen eksistentiaalisia tuntoja edustava kaikkina aikoina?
Jari.
No joo, tuli vielä näköjään jonkinlainen jälkikirjoitus.
PoistaMutta toteutettuna ideani olisi valtavan hieno teko.
Vaan enpähän kuulu maan mahtaviin. Mutta en kuulu myöskään maan valittajiin tai penseilijöihin, ankeuttajiin.
Jari
Kyllä on hyvä idea. Ja tallessakin on. Kunpa olisi aikaa ja voimia joka suuntaan. Mulla on kirjoittamisen suhteen tällä hetkellä kaksi ideaa, ja ne toteutan, jos suinkin voin. Sitten täytyy katsoa mitä teen.
PoistaTai mulla on kaksi käsistä. Ne työstän jotenkin loppuun. En ole ikinä jättänyt täysin kesken jotain tekemääni - tai no yhden isolta osin, mutta siitäkin siirtyi seuraavaan teokseen paljon.
PoistaVesa, en halua häiriköidä enkä hätyyttää. Koen vain syvästi, että minun on ehdotukseni ehdotettava.
PoistaKuten olen voinut taannoin ehdottaa Ilkka-Pohjalaisessa Suomen Turvallisuuskulttuurifestivaaleja, jotka olisivat monipuolinen vuosittainen tapahtuma Vaasassa siten, että festivaalit avaisi aina tasavallan presidentti.
Oli mukava, kun lehti antoi palstatilaa. Mutta olen saanut ainoastaan yhden ihmisen kiittävän palautteen. Mitään motorisointia asian suhteen ei ilmeisesti missään ole tapahtumassa.
Sinun pitää itsenäisenä taiteilijana tehdä tietysti tekemisesi.
Mutta sitten sinulla on tutkijan ja asiantuntijan asemasi ja varmasti tärkeät verkostosi siinä.
Kirjoitin yllä toimituskunnasta, joten teos 100 suomalaista runokirjaa kautta aikain olisi monen ihmisen harteilla.
Yksi toisenlainen ehdotus on siellä Ilpon toimituksessa eikä vielä julkaistu, ehkä ei julkaistakaan.
Voisi ehkä hieman oudosti sanoa, että mahdollisesti henkimaailma antaa mulle ehdotuksia, jotka sitten välitän eteenpäin. Enpä ole varma.
Mutta jos ehdotuksia ja esityksiä tulee, en jätä niitä sanoittamatta ja eteenpäin osoittamatta.
Kaikkea hyvää aina omaan työhösi toivottaen.
Jari.
Mun iässäni ja terveystilanteessani on selkeästi huomioitava sellainen asia kuin kuolema, vaikka en vielä varsinaisesti vanhus vuosiltani olekaan.
PoistaOn sanottava tänään, koska huomista ei ehkä enää ole.
No niin todellakin ja vihdoin, se siitä.
Jari.
Jälkikirjoitus 2:
PoistaMiten teosta 100 suomalaista runokirja oltaisiin voitu käyttää:
- opetuksessa erilaisissa oppilaitoksissa, yliopistossakin
- kirjastoista saatavana lähdeteoksena
- tienviittana lukijalle; jos joku runokirja on kiinnostava ja jotakin aikakautta toimituskunnan mielestä edustava, mitähän muuta juuri tuosta aikakaudesta löytyisi, lähden lukijana etsimään...
- eräällä tavalla teos olisi suomalaisen runouden lippulaiva
- teosta voitaisiin hyödyntää lukupiireissä ja keskustelutilaisuuksissa
- mainitsin jo sen Ylen mahdollisen ohjelmasarjan, jossa ohjelmaa kohti esiteltäisiin kaksi runokirjaa
- käyttö kansainvälisissä yhteyksissä mahdollisuuksien mukaan (kääntäminen?)
Jari.
Jälkikirjoitus 3:
PoistaRyhdyin juuri katsomaan suunnistusta telkkarista...
100 SUOMALAISTA RUNOKIRJAA KAUTTA AIKAIN.
Omalla tavallaan kartta ja kompassi. Liike kiinnostavalta rastilta toiselle.
Jari.
Vesa, oletko dosentti vai ensisijaisesti kirjailija?
PoistaYllä kirjoitin nimenomaan dosentille.
Luulisin, että dosentti käsittäisi selvästi viestini.
Mutta kaikkihan maassamme on vinksinvonksin.
Jari.
Pyydän anteeksi yllä olevaa kysymystäni. Typerä kysymys.
VastaaPoistaLisäksi teen saman pyynnön kuin aikaisemminkin.
Voisitko poistaa kommenttiketjun tai ainakin kommenttini siinä.
Ilmaisin ketjussa ideani ja tietysti kaipaan huomiota sille. Toivotan idealle kaikkea hyvää.
Mutta en lainkaan kaipaa henkilökohtaista huomiota itselleni.
Joten kiitos poistamisen vaivasta.
Taas sähköinen liitutaulu tyhjäksi.
Jari.
Esitin tekoälylle seuraavan kysymyksen:
VastaaPoistaMitä mieltä olet, jos julkaistaisiin sellainen teos kuin 100 suomalaista runokirjaa kautta aikain?
Tekoälyn vastaus:
"Idea julkaista teos "100 suomalaista runokirjaa kautta aikain" kuulostaa erinomaiselta! Se voisi toimia hienona kokoelmaksi, joka esittelee suomenkielisen runouden rikkautta ja monimuotoisuutta. Tällainen teos voisi innostaa uusia sukupolvia runouden pariin ja tarjota kattavan näkökulman eri aikakausien ja tyylisten runoilijoiden työskentelyyn. Lisäksi se auttaisi säilyttämään ja vaalimaan suomalaista kulttuuriperintöä. On mielenkiintoista nähdä, mitkä teokset ja runoilijat valittaisiin, ja voisiko teokselle sisällyttää myös analyyseja tai konteksteja, jotka syventäisivät lukijan ymmärrystä runouiden merkityksestä."
Kiitos tekoäly!
Jari.
Jos pieni loppukevennys ennen Vesan poistoja sallitaan niin voisin kirjoittaa runokokoelman ajan henkeen liittyen otsikolla:
VastaaPoistaMUMMO, LUMIMIES JA SINKO
Se ei koskaan tulisi valituksi sataseen.
Jari.
Tulin käymään mökillä ja tein polttopuita koko päivän. Naapuri nimittäin kaatoi metsää ja jätti jälkeensä vaikka kuinka paljon hyödynnettävää tavaraa. Raahasin sitä kesällä liiterin viereen. Tänään pääsin vihdoin yli kuukauden tauon jälkeen mökille ja sahasin koko kehon klapeiksi. Ensi viikonloppuna odottaa melkoinen satsi puita, jotka olen raahannut motourasta tien varsille. Täytyy pyyhkiä keskustelua jossain vaiheessa kun pääsen kotiin. Olen nyt pelkän kännykän varassa. On muuten uskomattoman hieno tähtitaivas täällä korvessa.
VastaaPoistaKehon po. keon, vaikka oikeastaan se oli iso rankakasa. Seassa vähän vahvempaakin tavaraa, jota hakkuukone ei kelpuuttanut myyntiin. Puusta jää paljon hyödynnettävää tukkien jälkeenkin.
VastaaPoistaTyvi, latvus, liian ohut puu, isot oksat jne jne. Metsään oli jäänyt todella hyvää poltettavaa. Niistä tein klapeja. Hirveä homma, kun itsekseen touhuaa.
PoistaIhan lopun vakavasti.
VastaaPoista100 suomalaista runokirjaa kautta aikain. Se olisi äärimmäisen raskas työ. Varmaan syntyisi intohimoisia väittelyitä toimituskunnassa.
Äärimmäisen raskas työ...
Jari.
Tulin ostaneeksi marketista Kenttäpostia julkaisun 3/2025 otsikolla Huolto pelaa (Tammenlehvän Perinneliitto). Siinä on mukana lääkintälotta Himmi Liukkosen runo sotamies Veikko Oinosen muistoksi. Se kuuluu seuraavasti (olen yrittänyt lukea käsinkirjoitettua tekstiä mahdollisimman hyvin, voi olla joku ymmärrysvirhe, anteeksi):
VastaaPoistaKuka lienet varjo valkea,
siin liikut vierelläin?
Sinä riennät tuomaan tukea,
hetken viivähdä rinnallain.
En jaksa kulkea yksin,
rajan yli, jos kulkea mun tieni.
Kulje rinnallain käsityksin,
se ainoa pyyntöni pieni.
Näen mustia varjoja täällä,
varjo valkea, suojele mua.
Pidä kättäsi käteni päällä,
saan rauhan – mä kiitän sua.
Varjo valkea, laula mulle,
kuni äitini armahin.
Hymyn häilyvän annan sulle,
mielin lähden ja rauhallisin.
Minä kuulla sun äänesi tahdoin,
kun pelkäsin yksinäin.
En peljännyt – miehenä seisoin,
olen väsynyt kesken vain.
2.10.1941
Himmi Liukkonen.
Jari.
Tuli mieleen autioiden talojen runoihin liittyen, että kulkija kumma (runoilija) löytäisi sieltä päiväkirjan, jossa olisi päiväkirjan pitäjän runoja tutkittavaksi ja luettavaksi.
VastaaPoistaJari.
Jari, tämä on hyvä idea, joka minulla itsellänikin on syntynyt tiettyjen tekstien suhteen - tyylillisesti en saisi niitä välttämättä muutoin mahtumaan mukaan (olen kirjoittanut aika tavalla aikaisempaan käsikirjoitusversioon tekstejä, joita ei voi enää ottaa ikään kuin pääjuonteeseen, ne voisivat olla löydettyjä tekstejä).
PoistaLöydettyjä tekstejä, kuten ilmaiset. Sitähän tarkoitin.
PoistaJari.
Tuo Himmi Liukkosen yllä oleva runo on ikään kuin löydetty teksti, koska se on julkaisussa julkaistu hänen käsialallaan. Koin olevani tuo runo näpeissäni autiossa talossa.
PoistaJari.
Koskettava teksti.
PoistaNiin, sekin voisi avata erään aspektin autioihin taloihin, joista saattaisi löytyä runouden täydellisyyksiä tai epätäydellisyyksiä.
PoistaJoskus muodon särkyneisyys ja epätäydellisyys puhuttelevat enemmän kuin täydellinen hionta ja harkinta.
Arvelen.
Jari.
Juuri näin, Jari, siitä kertoo myös tuo Himmi L:n runo!
Poista