Viesti

 

Joku hallinnosta lähettää viestin: Vielä ehdit ilmoittautua koulutuksiin - aiheena kysymysten tekeminen tekoälyn avulla. Juuri aamulla koiria ulkoiluttaessani olen päättänyt: kymmenen viimeisen kierroksen ajan keksin kysymykseni aivan itse.

Syysrunot (Chatgpt ja mä)

 

Pyysin tekoälyä kirjoittamaan syysrunon, jossa on kolme säkeistöä ja seuraavia sanoja: aurinko, uuni, pöllö, ilves, aika, pyörre, haamut, seinä, elämä, kuolema, painajaiset... ja suurin osa muista sanoista, jotka näkyvät omassa runossani tekoälyrunoilun alla. Sain seuraavan mitallisen (tai ainakin loppusoinnullisen) runon:

Syksyn pyörre

Aurinko metsän taa jo vaipuu,

haamut hiipii, ilta saapuu.

Uuni lämmittää pientä tupaa,

viileä tuuli kolkuttaa, lupaa.

Seinät kuiskaavat tarinoitaan,

painajaiset hiipivät uniin salaa.

Mäyrä kulkee lehtien alla,

ilves hiipii kuutamolla.

Pöllö huutaa oksan päällä,

kuuset hymisevät metsän hämärässä.

Metsäpalo jättää jäljet maahan,

hiljaisuus laskeutuu metsän haahmaan.

Elämä etsii uusia paikkoja,

kuolema sulkee vanhoja aikoja.

Aika lentää, lehdet pyörii,

tuuli nostaa kultapyörteen.

Syksyn pyörre kaiken muuttaa,

menneen muistoja hiljaa huuhtoo.

Elämä ja kuolema kulkevat rinnakkain,

kunnes talvi peittää maan valkeaan.

Näyte paljastaa vähintäänkin tekoälyn ajatuksen siitä, millainen runo on (loppusoinnullinen, narratiivinen, kaikin puolin hiukan koneellisessa ja odotuksenmukaisessa tasapainossa). Varmasti jonkun mielestä runo on hyvä, parempi kuin suurin osa ihmisistä muutamassa hetkessä kirjoittaisi. Siinä on myös mielenkiintoinen sana "haahmaan"!

Vertailun vuoksi oma runoni, josta idea lähti. Olen kirjoittanut kolme säkeistöä aivan eri aikoina, noin vuoden aikana. Tänä aamuna yhdistelin ne yhdeksi runoksi. Mielestäni itse kirjoittamassani runossa näkyy ihmisen sisäisyys ja ajatteluprosessi eri tavalla - en silti kiistä, etteikö joku voisi auttaa tekoälyäkin kirjoittamaan samaan tapaan:

Jotkin paikat pysyvät kylminä:

huoneissa tuuli, vaikka kuuset hymisevät hiljaa

ja auringon uuni hehkuu, ikuisuuteen jatkuva metsäpalo.

Haamut vaeltavat, ajan pyörre osuu

seiniin, ja aurinko on tuhkaa – unen karsikosta hiipii

mäyrä, ilves ja viimein pöllö sakkasiivin.

Vaihdan valoisien öiden painajaiset

syksyn pimeisiin: kuolema ei korjaa mitään siitä

mitä elämä oli.