Alkukuva

Lauantaina olin toivoton, vedin kengät jalkaan. Saha oli ongelmissa. Huomasin heti, että heidän elämänsä oli toinen ilme, toinen raha. Nurkalta näin taas yksitoistavuotiaan silmin kolmekymppisen perheenäidin ilman rihman kiertämää. Yllätettynä huvilansa kuistilla; täyteläiset rinnat, litteä vatsa ja tumma häpykumpu – ujo, kujeileva katse, kun olin siellä missä minun ei olisi pitänyt, livahdin takaisin metsään toisten luo ja jatkoin keppisotaa. En kutsunut, en ole välttänyt tätä muistoa, se ei ole julkinen tunnustus, vaan alkutunnistus, paratiisikertomuksen itu. Jatkoin puiden tekemistä, ja yksinkertaisuus ja petollisuus ja idealismi neuvottelivat keskenään, eikä siihen väliin pääse kuin mykkä sissi, joka tuntee: Joululahjat eivät laskeudu, mutta laskut tulevat, ne satavat maahan kuin punainen lumi Petteri Porosta, joka räjähti yläilmoissa.