Asiaa vähänlaisesti, yleisistä asioista puhuttaessa, täälläkin. Tai totta puhuen kyllähän pää tuottaa jokaisella meillä kaikenlaista ajatusroskaa nonstopilla, mutta suurin osa siitä kannattaa jättää ilmaisematta, jottei tarvitse olla murehtimassa miten taas tuli sanottua ja ajateltua päin peetä. Kun se niin usein kuitenkin menee. Toisaalta onko omalla ajattelulla ja sanomisella nyt sellaista merkitystä ettei voisi ajatella ja sanoa väärin? Ehkä ajattelussa on epäonnistuttava aina vain paremmin että jokin liikkuisi itsessä. Maailmassa tapahtuu nyt koko ajan ja kaikenlaista. Antaa tapahtua. Vuoden päästä jo tiedetään, miten alkavana vuonna missäkin asiassa kävi, hah. En kyllä kuitenkaan valehtele että osaisin olla zen tai kokonaan murehtimatta monia asioita. Koiraa ulkoiluttaessa ja naapurien kanssa tulee tietenkin juteltua säästä ja lumesta ja eläimistä joita täällä lähimetsissä näkee. Ihmiset ovat keskimäärin pihalla tavattuna erittäin mukavia. Harvoilla hapannaamoillakin on varmasti omat syynsä kulkea ohi. Oma elämä sitten nyt on niin pientä monin tavoin, mitä nyt erilaisia painotuotteita lukemalla ja elokuvia katselemalla yrittää vähän avartaa. Ei niillä kuitenkaan viisastumaan pääse. Yhden uudenvuoden lupauksen tein tyttärelleni: yritän olla vaipumatta menneiden nostalgisointiin harvemmin. Hän on kuullut 60 - 80 -luvuista jo ihan liikaa. Vastaus hänen lapsenmieliseen kysymykseensä, missä paikassa ja missä ajassa asuisit jos saisit valita, oli mulla pitkään Tukholma tai Pariisi vuonna 1975. Se voisi ehkä jo vaihtua..(reaalimaailmassa olin tuolloin noin kymmenen). Huomenna aattona paistetaan blinejä muutamin särpimin ja juodaan vähän viiniä omassa kolmen porukassa. Vuoden ekana päivänä katson aina Straussit telkusta. Oli miten k-luokkaa tahansa, niin niissä biiseissä on optimismia joka menee minulta aina helposti alas. Eli hyvää uutta vuotta 2024 blogistille ja muille täällä päänsä avanneille näin minunkin psta,
Sama olo maailmasta: panokset on jo pöydällä ja ruletti pyörii. Eiköhän se jossain vaiheessa selviä, miten paljon ja mihin suuntaan kukin on onnistunut maailmaa "rauhanaikaisilla" edesottamuksillaan pökkäämään.
Hyvää tulevaa vuotta ja jännä tosiaan nähdä, millaiseksi vuosi 2024 muodostuu. Viime vuosien perusteella näyttää siltä, että mitä hyvänsä yllättävää on odotettavissa. Paitsi ehkä se, että palaisimme vuoden 1975 Pariisiin tai Tukholmaan.
Tuossa äsken juuri pohdin, että miten paljon helpompaa onkaan, kun ei aukaise suutaan jokaisesta ajatuksesta joka tulee mieleen. Tietenkään ei myöskään tule silloin dokumentoineeksi ajatuksiaan, mikä voi olla jonkinlainen häviö, mutta luultavasti hyvin pieni.
Huomenna taitaa olla pakkaspäivä. Ei ole mitään erityisiä suunnitelmia. Itse pidän siitä, että vuoden lopun ja vuoden vaihteen juhlat ovat takana ja pääsee taas tavalliseen arkeen. Ei niin etteikö pieni lepo olisi hyväksi ja miksei myös se juhla.
Murehdittavaa riittää ihan oman elämän tasolla koko vuodeksi, mutta onneksi myös niitä mukavia juttuja on tiedossa, ainakin pienen kirjaprojektin ja toivottavasti tavallisen arjen merkeissä. On mukavaa, kun ei tapahdu mitään erityisen isoa, vaan saa pyöräytettyä porukalle ruoan ja kaikki ovat sen jälkeen omissa pikku puuhissaan.
Asiaa vähänlaisesti, yleisistä asioista puhuttaessa, täälläkin.
VastaaPoistaTai totta puhuen kyllähän pää tuottaa jokaisella meillä kaikenlaista ajatusroskaa nonstopilla, mutta suurin osa siitä kannattaa jättää ilmaisematta, jottei tarvitse olla murehtimassa miten taas tuli sanottua ja ajateltua päin peetä. Kun se niin usein kuitenkin menee. Toisaalta onko omalla ajattelulla ja sanomisella nyt sellaista merkitystä ettei voisi ajatella ja sanoa väärin? Ehkä ajattelussa on epäonnistuttava aina vain paremmin että jokin liikkuisi itsessä.
Maailmassa tapahtuu nyt koko ajan ja kaikenlaista. Antaa tapahtua. Vuoden päästä jo tiedetään, miten alkavana vuonna missäkin asiassa kävi, hah.
En kyllä kuitenkaan valehtele että osaisin olla zen tai kokonaan murehtimatta monia asioita.
Koiraa ulkoiluttaessa ja naapurien kanssa tulee tietenkin juteltua säästä ja lumesta ja eläimistä joita täällä lähimetsissä näkee. Ihmiset ovat keskimäärin pihalla tavattuna erittäin mukavia. Harvoilla hapannaamoillakin on varmasti omat syynsä kulkea ohi.
Oma elämä sitten nyt on niin pientä monin tavoin, mitä nyt erilaisia painotuotteita lukemalla ja elokuvia katselemalla yrittää vähän avartaa. Ei niillä kuitenkaan viisastumaan pääse.
Yhden uudenvuoden lupauksen tein tyttärelleni: yritän olla vaipumatta menneiden nostalgisointiin harvemmin. Hän on kuullut 60 - 80 -luvuista jo ihan liikaa. Vastaus hänen lapsenmieliseen kysymykseensä, missä paikassa ja missä ajassa asuisit jos saisit valita, oli mulla pitkään Tukholma tai Pariisi vuonna 1975. Se voisi ehkä jo vaihtua..(reaalimaailmassa olin tuolloin noin kymmenen).
Huomenna aattona paistetaan blinejä muutamin särpimin ja juodaan vähän viiniä omassa kolmen porukassa. Vuoden ekana päivänä katson aina Straussit telkusta. Oli miten k-luokkaa tahansa, niin niissä biiseissä on optimismia joka menee minulta aina helposti alas.
Eli hyvää uutta vuotta 2024 blogistille ja muille täällä päänsä avanneille näin minunkin psta,
jope
Hyvää vuodenvaihdetta kaikille.
VastaaPoistaSama olo maailmasta: panokset on jo pöydällä ja ruletti pyörii. Eiköhän se jossain vaiheessa selviä, miten paljon ja mihin suuntaan kukin on onnistunut maailmaa "rauhanaikaisilla" edesottamuksillaan pökkäämään.
Hyvää tulevaa vuotta ja jännä tosiaan nähdä, millaiseksi vuosi 2024 muodostuu. Viime vuosien perusteella näyttää siltä, että mitä hyvänsä yllättävää on odotettavissa. Paitsi ehkä se, että palaisimme vuoden 1975 Pariisiin tai Tukholmaan.
VastaaPoistaTuossa äsken juuri pohdin, että miten paljon helpompaa onkaan, kun ei aukaise suutaan jokaisesta ajatuksesta joka tulee mieleen. Tietenkään ei myöskään tule silloin dokumentoineeksi ajatuksiaan, mikä voi olla jonkinlainen häviö, mutta luultavasti hyvin pieni.
Huomenna taitaa olla pakkaspäivä. Ei ole mitään erityisiä suunnitelmia. Itse pidän siitä, että vuoden lopun ja vuoden vaihteen juhlat ovat takana ja pääsee taas tavalliseen arkeen. Ei niin etteikö pieni lepo olisi hyväksi ja miksei myös se juhla.
Murehdittavaa riittää ihan oman elämän tasolla koko vuodeksi, mutta onneksi myös niitä mukavia juttuja on tiedossa, ainakin pienen kirjaprojektin ja toivottavasti tavallisen arjen merkeissä. On mukavaa, kun ei tapahdu mitään erityisen isoa, vaan saa pyöräytettyä porukalle ruoan ja kaikki ovat sen jälkeen omissa pikku puuhissaan.