Yksi populismin myönteinen määritelmä voisi olla tällainen: kansalaiset tekevät yhä laajamittaisempia ja yhä perustellumpia havaintoja joistakin yhteiskunnallisen todellisuuden ilmiöistä tai piirteistä ja reagoivat niihin paitsi mielipiteissään myös vaikuttavan poliittisen mekanismin sisällä, esimerkiksi äänestäessään; negatiiviseksi populismiksi tämä tapahtuma nimetään siksi, että kansalaisten havainnot ja heidän havainnoistaan tekemät johtopäätökset eivät miellytä vallassa olevia, kuten vanhaa puoluekenttää, syystä tai toisesta - yleensä siksi, että ongelmat ovat todellisia ja niitä on hankala hoitaa, koska ne ovat hyvin pitkälle poliittisen järjestelmän itsensä tuottamia ja myös nakertavat ajan mittaan poliittisten toimijoiden uskottavuutta ja kannatusta.
Määritelmäsi korostaa kansalaisina havainnon ja valinnan tekijöinä, ikään kuin kollektiivisena aktiivisena tietoisuutena. Yleinen populismin määritelmä kiertyy kai populistin ympärille: on joku kansalaisista nouseva persoona joka tehostaakseen valtaansa retorisin keinoin valjastaa eteensä äänestäjät jotka ovat passiivista, vedätettävää epätietoista massaa. Molempia kai tapahtuu. Tietoisuus joukkona on tietenkin vaikea kysymys (ts. Onko samantapainen äänestyskäyttäytyminen samantapaisen tietoisuuden jne merkki? Jne..?) kuin vaikeita ovat myös kansa/kansalaisuus sekä valta. Yst. J
VastaaPoistaKaikki käsitteet tuossa ovat vaikeita. Ajattelen kuitenkin, että esimerkiksi nykyisin on eri poliittisista taustoista tulevia kansalaisia, jotka tekevät samantapaisia havaintoja tapahtuvista asioista yksinkertaisesti siksi, että noita tapahtumia on riittävästi. Ihmiset esimerkiksi huomaavat, että puolueet joiden pitäisi toimia perinteisesti ajatellen heidän edukseen, eivät toimikaan enää samoin pelisäännöin vaikka esittävät yhä toimivansa ja sitten nämä tyypit ottavat ja lähtevät toiseen suuntaan. Esimerkiksi kun vasemmistopuolueet ovat yhä vähemmän kiinnittäneet huomiota työhön ja sen sijaan johonkin muuhun, niin duunarit ovat siirtäneet kannatustaan toisaalle - en nyt sitten kuitenkaan sano, että he välttämättä saavat siirrolleen yhtään enemmän sitä sisältöä ja edunvalvontaa, jota odottavat.
PoistaEn usko joukkotietoisuuteen eheänä entiteettinä, mutta tietyissä asioissa syntyy virtauksia, joukkosiirtymiä. Suomessa esimerkiksi tämä Nato-juttu oli sellainen. No, kukaan ei tiedä, mitä "kansan" päätöksestä seuraa, mutta politiikan johtohahmot eivät vieneet Suomea Natoon vaan oikeastaan seurasivat kansan näkemystä tässä. Ainakin tämä joillakin mittareilla näin.
Minä voisin oman tietoisuuteni sisällä äänestää joissakin yksittäisissä asioissa hyvinkin monia puolueita, mutta sitten täytyy tehdä aina jotain summittaista kokonaiskalkylointia, ikään kuin jonkinlaisena odotusarvona siitä mihin tahdon suunnata panokseni, vaikka tiedän hyvin, että omat ajatukseni eivät tule täysimittaisesti edustetuksi valitsinpa miten hyvänsä - enkä oikeastaan edes voisi odottaa sellaista.
Duunarit näyttävät minusta olevan äänestämisen kannalta umpikujassa. Vanha vasemmisto on ehkä nukahtanut heidän suhteensa, mutta persut vaihtoehtona - niitä kai tarkoitit - on täysin epäluotettava ja polkee nyt innokkaasti duunarien oikeuksia.
PoistaOlen huono äänestäjä. Yleensä mun paras vaihtoehto on joku täysin marginaalinen, merkityksetön, tai sitten protestiäänestämättömyys, jolla ei ole varsinaista vaikutusta. Onko äänestämiselläkään.
Ilman muuta on joukkoliikkeitä tai virtauksia. Nato-jäsenyysesimerkkisi on tuore todiste siitä, ainakin joukkoliikahduksesta (siitä tuntuu puuttuvan sellainen ideologinen jäsennys jonka joukkoliikkeisiin miellän). Tosin kansa ei Natosta päättänyt, vaikka olisi varmastikin päättänyt liittyä jos olisi ollut kansanäänestys. Mutta oliko Nato-jäsenyys populistista politiikkaa? Käänne kansan asenteissa tapahtui salamana, mutta pohjat jäsenyydelle oli valmisteltu vuosikymmenien poliittisella työllä, Naton isäntämaasopimus oli jo hyvin lähellä jäsenyyden kaltaista kytkyä. (terkuin sama J)
Totta on mitä puhut. En ole minäkään varma siitä, mitä oikeistohallitus saa tehtyä työnteon kannattavaksi tekemiseksi / Suomen talouden "pelastamiseksi", mutta esiin tulee ainakin vaihtoehtoja vasemmiston tavalle hoitaa asiat.
PoistaSuomea on hivutettu Natoon monin tavoin vuosikaudet, se on selvä. Luulen, että ihmiset olisivat olleet suostuvaisempia aiemminkin, mutta pitkät vuodet poliitikot ovat himmanneet asiaa, varmastikin Venäjä-suhteiden vuoksi.
Olisi ollut varmasti paras vaihtoehto, jos olisimme voineet pysyä erillämme, mutta kun maailmantilanne on mikä on, niin tässä on lopputulos. Olisin varmasti itsekin äänestänyt Naton puolesta jos olisi kysytty. Sanon silti, että lopputulos on vielä näkymättömissä. Riskit jäädä ulkopuolelle ovat nekin isot, kun arvioi Venäjän käytöstä ja uumoilee tulevaisuuden Kiinan kuvioita. Toki tämä ratkaisu osaltaan ärsyttää Venäjää toimimaan omien etujensa suuntaan.
Duunarille ei taida olla kunnollista poliittista edustusta missään, ja se on huolestuttavaa. Mikä on suomalaisen työn rooli globaaleissa mittakaavoissa?
Ehkä yhtenäinen aidosti koherentti ja perusteltava ideologinen jäsennys joukkoliikkeen taustana on sekin jotenkin jäämässä historiaan, kuka tietää. Globaalissa mittakaavassa näin ei ehkä ole, mutta täällä lännessä.
Varmaan tässä käydään taistelua siitä, mikä voi olla työn arvo ja miten se ja tuottavuus pidetään kilpailukykyisenä niin että täällä voidaan tehdä töitä, joita tehdään muuallakin ja joista tulee iso osa meidän yhteiskunnan pyörittämiseen tarvittavasta varallisuudesta.
PoistaVälttämättömän julkisen sektorin rahoitus on olennainen juttu tässä - millä rahalla sitä pyöritetään ja mistä joudutaan karsimaan, jos rahat eivät kaikkeen riitä. Varmaan karsitaan toimintoja ja mietitään, miten saadaan homma yhä jotenkin pyörimään.
Jotenkin on sellainen fiilis, että suunta on enemmän siihen, että ihmisten täytyy pitää enemmän huolta itsestään ja valtion rooli pienenee jossain määrin väkisinkin - tulojen tasaamisesta ja "tasavertaistamisesta" siihen, että annetaan tukea mutta ihmisille jää henkilökohtaista vastuuta enemmän. Toki tässä varmasti alkaa sitten syntyä eroja ihmisten välille esimerkiksi varallisuudessa jne. Tämä voi ainakin olla yksi suunta, joka nyt näkyy selvimmin.
Joo, en ole kykenevä elinkeinopoliittiseen analyysiin. Valitettavasti ei näytä päättäjillä sujuvan paljon paremmin se. Kiinnostavaa on se, miten kansallisesti ja globaalisti "superrikkaat" toivovat kovempaa verotusta itselleen, ilmeisesti toivetta ei oikein tahdota noudattaa.
VastaaPoistaJotenkin näitä terveyspalvelujen kriisiytymistä katsellessa ajattelen että yksityisen sektorin palkkakatot voisivat olla yksi väline ongelmien hoitoon.
Nato-kannatus oli aika tasaista pitkään, jos alla olevaa on uskominen
https://www.eva.fi/wp-content/uploads/2021/10/nato-1536x864.png
Se tuntuu ihan mielekkäältä että osa presidenttiehdokkaista painottaa mielekkäiden välien ylläpitoa ja solmimista globaalin etelän kanssa. Tää aika pitkälle jo valmisteltu, eduskunnan siunausta odottava puolustusliitto USAn kanssa taas puolestani voisi kariutua. (Miten yllättävä mielipide!)
J
Monesti tulee mieleen että kun pelikenttä on lopulta globaali, niin paikallisten ratkaisujen tekeminen voi olla hankalaa - kaikki vuotaa johonkin isompaan kuvioon.
VastaaPoistaTärkeää olisi pitää yhteiskunta kuosissaan ja siten tehdä sellaisia poliittisia valintoja että saadaan pidettyä toimivat osat yhteiskuntaa kunnossa. Töitä pitäisi löytyä, mielekästä elämää ja muuta. Sotilalliset konfliktit ja valtapoliittiset jännitteet on vähän turhan kovia nyt ja niihin menee paljon huomiota.
Tää Punaisen meren järjetön tilanne muistuttaa, että kuten Venäjä-sidonnaisuuksista, myös muistakin pitäisi päästä suhteelliseen vapauteen. Taloudellinen itsenäisyys on tietenkin epärealistista. Mutta riippuvuus milloin mistäkin kilpailusta konfliktiin kiihtyvästä tahosta kostautuu aina, lopulta. Voiko pienehkö valtio olla itsetuntoinen isompien kuvioiden keskellä ja edistää rauhan mahdollisuuksia myötätuntoisesti ja omaa elinvoimaansa. En tiedä. Ihanteita on helppo keksasta.
VastaaPoistaPopulismi on tässä ajassa myös yksi niistä monista laiskan miehen (tai muun oletetun) ja laiskan median verbaalisista pikaruokakäsitteistä, joilla voi korvata pidemmän ajattelun.
VastaaPoistaNäitä termejä viskellään sinne tänne miten sattuu, kunkin tarkoituksiin sopivasti. Ihan niin kuin päivityksessä ja keskustelussanne tulikin esiin.
Jostakin syystä kuitenkin "oikeistopopulismi" pännii ihmisiä enemmän kuin "vasemmistopopulismi." Johtuneeko kielestä vai siitä että ensin mainuttu lupaa vähemmän hyviä asioita kuin jälkimmäinen?
Poliittinen kieli on hyvin miinoitettu. Ja jos ottaa väärän askeleen (tuottaa väärän ajatuksen, väärän keskeneräisen ajatuskehitelmän), niin räjähtää varmasti.
jope
J:n kanssa jossakin määrin samaa mieltä uudesta YYA-sopimuksesta joka on nyt (umpi)solmittu vuosikymmeniksi.
PoistaPuolustautumisen mahdollisuuksien varmentaminen oli oikea liike, mutta kumppani arveluttaa, hieman. Toisaalta, on otettava kiinni nyt mistä saa. Siis jo Eurooppa ei riitä.
Valtava yksimielinen puolustussopimuskiihko on eräänlaista sekä ylimmän poliittisen johdon että kansanyhteispopulismia sekin. Yksimielisyys populismina.
Toisaalta pakko myöntää että ei tässä kai vaihtoehtoa ole ollut. En tiedä.
Demokratianhan sanotaan olevan järjestelmä joka sallii kansan tehdä myös vääriä itseään koskevia päätöksiä.
Jos niin, niin ratkaisukeskeinen faktapohjainen populismihanei ole pelkästään pahasta.
Itselläni kalskahtaa ikävästi aina kun joku jossakin osoittaa ylhäältä käsin, että katsokaa, tuolla se menee, tuo tuolla, tuota se on, populismi. Niin ainakin ellei kyse ole täysin väärän informaation varassa tehdystä, esimerkiksi politiikasta. Arvot ja ideologiat eivät kuitenkaan aina ole sitä keskeistä informaatiota.
Tuli mieleen sana kansanliike. Hemmetin hyvä ja syvä sana, ja voi olla myös hyvinkin moniarvoinen jos yhteiskunta perustuu monenlaisten kansaliikkeiden toiminnalle.
jope
(En siis tarkoita Natoa vaan sitä erillissopimusta jenkkien kanssa. Joka ehkä sekin oli nyt täysin välttämätön. Mutta maamme ei ole vapaa ellei voida ja ellei yleisimmin kysytä, oliko varmasti? jope)
PoistaHyviä pointteja monta! Tartun vain tähän: Jos oikein samoilla pelisäännöillä alkaisimme katsoa millaista kaikkea populismia yhteiskunnastamme löytyy, niin sitä olisi paljon! Oikealla, vasemmalla, vihreässä suunnassa, taloudessa, terveydessä jne jne. Töistä tulossa niin naputtelen kännykällä lyhyesti.
PoistaJopelle - en nyt muista tarkkaan, mutta Euroopasta kumppanuutta haetaan varmasti myös Ruotsin ja Norjan ja Iso-Britannian kanssa. Ja siihen sitten USA pohjalle. Kyllä taitaa olla niin että Venäjän uhka arvioidaan hyvinkin todelliseksi. Täytyy sanoa, että surulla katson tätä kehitystä, johon Venäjä on myös suuri syyllinen. Emme mahda maantieteelle mitään, ja Venäjä on omine painotuksineen imperialistinen valtio, ja nykyjohto on ottanut tämän omine historiantulkintoineen ja varauksineen johtotähdekseen. Ja saa runsain mitoin venäläisten tuen, vaikka toisenlaisiakin ääniä kuuluu.
PoistaTämän aggressiivinen imperialismi näkyy kerta toisensa perään Medvedevin uhkailupuheissa - niissä piirretään rajoja sen mukaan, mitkä ovat olleet suuren ja mahtavan aikaiset paalut. Ukrainalla ei ole olemassaolon oikeutusta, se on syöpäkasvain jne. jne. Valitettavasti tälle puheelle on iso tuki tuossa valtavassa maassa.
PoistaTotta kai, Venäjän, Putin-Venäjän syypäisyydestä ei ole tietenkään epäilystä. Ilman sitä olisimme voineet jatkaa ystävällismielistä naapuruutta ja liittoutumattomuutta. Nyt emme.
Poistajope
Paukut ei riitä kummempaan keskusteluun mutta ei tuo USAn kanssa aiottu sopimus ole vielä mennyt läpi tai edes käsittelyssä eduskunnassa.
VastaaPoistaJ
Joo, näin on. Epävarmoja aikoja on edessä, monella tapaa. Luulen, että vielä oman elämän aikana saa nähdä monenlaista rytinää, sotilaallistakin. Ei hyvältä näytä tämä nykymeno. Sota on todellisuutta monessa paikassa ja myös sotapaniikkia lietsotaan - ehkä se on jokin tekijä siinä, kun haetaan ihmisiltä ja yleiseltä mielipiteeltä tukea asevarustelun voimistamiselle Euroopassa. Onneksi - kuitenkin sanon tämänkin - Suomi ei ole ollut niin pöljä, että olisi ajanut puolustuksensa sinisilmäisesti alas. Täällä on muutenkin jo niin isoja rakenteellisia ongelmia, että jos puolustus pitäisi nostaa ylös tässä tilanteessa, niin se vaikuttaisi kielteisesti monen muun asian korjaamiseen ja rahoittamiseen. Toki nytkin palaa rahaa tuhottomasti tähän sotilaalliseen ennakointiin.
PoistaJonimatti, pistä sä paukut nyt siihen Rekola II:een - sinne ne kuuluvat!
PoistaTottahan toki!ä, Vesa! Perhettä ja omaa napaa tosin ei voi hylätä, ja niillä on omat metkunsa joista täytyy pitää huolta. En mä näitä keskusteluja - tai maailman vaiheitakaan - niin kovin vakavasti ottele.
Poista”Tottahan toki, Vesa!” yritin kirjoittaa. Hyvää perjantain (ainakin täällä )kirkasta jatkoa!
PoistaHyvä että pidät fokuksen tärkeissä asioissa!
VastaaPoistaVesa, puhuit siitä ettemme olleet sinisilmäisiä. Aika moni oli. Suomessahan oli, paljonkin, ääniä että puolustuslaitos pitää ajaa alas, pienentää ja sen toimintaa muuttaa ihan toiseksi. Muistamme varmasti kaikki puheet että tulevaisuuden uhat ovat ympäristöuhkia, eivät muuta.
VastaaPoistaItse en ole kuitenkaan mitenkään henkisesti maastoasussa. Ajattelen edelleen että kun sitouduttiin kaikkein kalliimpiin jenkkikoneisiin niin se oli myös sellainen sitoumus, jota ei sitten oikein voi miksikään muuttaa vuosikymmeniin, tapahtuu rapakon takana mitä tahansa. Meillä ei muuta merkittävää liittolaista taida olla, se on nyt USA, se on reality check, mutta jokin outo vire on siinä miten me sitä maata pidämme kuin pelastajanamme ja kuin uutena vahvana isänämme. Se on kuitenkin suurvalta, sekin. Jotakin yli-innokasta uussuomettunutta perseenantamista tässä kuviossa nyt on. Ja deja-vu, tämä on jo nähty, sen toisen supervallan kanssa.
Liittoutuminen nyt on välttämätöntä, teknisesti että sotilaallisesti, ja totta kai sen suunnan pitää olla länsi, mutta toivon että jossakin vaiheessa oma itsetuntokin palaa takaisin eikä etsitä syliä johon juosta.
Halla-ahokin sanoi tv-tentissä, että USA on nyt meidän tärkein liittolaisemme. Paskat on, läntisen ja keskisen Euroopan maat ovat meidän tärkeimmät liittolaisemme, ja pohjoismaat.
jope
(Toki tajuan hyvin, että jos se pieni optio suuresta sodasta toteutuu, ei Euroopan puolustaminen onnistu ilman yhdysvaltalaisia. Ja miksei onnistu, sillekin on tietyt, taas arvattavat, syynsä. jope)
PoistaJoo, monet vasemmistopoliitikot ja ainakin yksi presidenttikin ja sellaiset vihreät kuin Pekka Haavisto, ovat olleet heikentämässä puolustustamme - ilmeisesti uskovaisina historian loppuun tai sitten Neuvostosympatioiden ja ystävyyksiensä vuoksi. Totta tämä on, mutta jos vertaamme "sinisilmäisyytemme" astetta muihin Euroopan maihin, niin se on ollut kevyempää (vrt. jopa esim. Ruotsi).
PoistaUSA on villi kortti, varsinkin nyt kun geopoliittisesta maailmanvaltiaasta käydään kamppailua. Luulen, että jossain vaiheessa voivat olla nokikkain Nato-maat (jos USA on siinä mukana) ja Kiina, Nato-maat (Euroopassa) ja Venäjä jne. jne. ja kyllä meidän Eurooppaamme nakerretaan muutamasta muustakin suunnasta.
Historian loppu tosiaan siten että luonnon loppu kuitenkin uhkana, samoin patriarkaatin hallitsema kapitalismi, jotta säilyy sellainen eskatologinen jännite ja mielekkyys sosialistisessa yhteiskuntatoiminnassa. Tämä nyt kovana kärjistyksenä.
PoistaOlen samaa mieltä siitä, että jos Eurooppa saa nyt asevoimansa kuntoon ja näyttää Putinille, että meillä on puolustustahtoa, niin sodan laajeneminen on pieni mahdollisuus. Toki tässä eletään Ukrainan suhteen vähän veitsenterällä, koska käytännössä Eurooppa on jo sodan osapuoli. Mutta se, että Putin pysyy erossa Euroopasta (muualta kuin Ukrainasta ja Valko-Venäjältä) riippuu täysin / melko paljon siitä, onko Euroopan puolustus uskottava.
PoistaSiis sodan laajenemisen mahdollisuus vähenee. Toki kaikenlaista matalamman asteen kiusantekoa kyllä seuraa. Ikävä tilanne.
Poista"Itselläni kalskahtaa ikävästi aina kun joku jossakin osoittaa ylhäältä käsin, että katsokaa, tuolla se menee, tuo tuolla, tuota se on, populismi."
VastaaPoistaPopulismi paradoksaalisti nimenomaan on tämän tunteen kieroa hyväksikäyttöä, että "joka ei ole puolellamme, on yläpuolellamme". Ja se tulee kyllä nyky-yhteiskunnassa konservatiivioikealta, ei mistään muualta.
Muilla yhteiskunnan tahoilla on omia ongelmiaan, mutta ei populismi ole niistä oikea nimitys.
Ok, ltl, mutta voi yhtä hyvin ajatella, ja niin ajatellaankin, että tuo joka ei ajattele kuten me, tuo uno populistico, se on meidän alapuolellamme, ja me sen näemme, ja me, ja vain me, haluamme tästä muita valistaa. Tätähän on paljon jo tehty: katso tuolla kulkee populisti!
PoistaMun ajatus tässä on se että h-lvettiin kaikki arvopuheet, arvoasetelmat, määritelmät (esim. tää populismi) ja kilpailutetaan vain faktoja faktoja vasten.
Esim. sana konservatiivi jota käytit. '
En tiedä yhtään mitä se on ja tarkoittaa vuonna 2024. Tai vastaavasti liberaali.
Asemat ovat niin isosti muuttaneet aiempiin kielipeleihin verrattuna.
Hesarin nelikentässä esimerkiksi liberaali vuonna 2024 tarkoittaa asemaa, jossa ajetaan mahdollisimman paljon rajoituksia yksilön vapauteen. Itse olenkin pudonnut kokonaan tästä vaatteiden vaihdosta enkä osaa tunnistaa kuka on mitä ja kuka mitäkin.
jope
Juuri mikään ei ole naurettavampi kuin tyyppi joka valehtelee tosiasioista kun ne ovat kaikkien nähtävillä ja nimittelee toisia populistiksi ja luulee näin keksineensä helpon pakokeinon. On monenlaista populismia = myydään helppo, oma logiikka omalle yleisölle eikä premissejä kyseenalaisteta, koska tärkeintä ovat yhteiset käsitteet jne liima joka luo yhteisen
Poistatilan, ajattelun jne. ihan sama merkitseekö se mitään erityisen hyvää todellisuuden kuvausta. Valtakamppailussa eri tahot pyrkivät määrittämään toisiaan ja rajaamaan toisensa pois sieltä missä asioita määritetään sananvallalla. Tämä on hyvinkin näkyvää, vaikka esitetään että niin ei ole. Itseään liberaaleiksi kutsuvat eivät ole tässä sen kummempia vaan pahimmillaan kyttäävät ja jahtaavat jokaista liikettä, jopa ilmaisua, jonka ne toiset tekevät. Minusta kaikki huijaavat itseään puhumalla niistä toisista tietyllä tapaa pilalle menneenä tavarana vaikka omat uskomukset ovat vähintään yhtä huteria.
Joo mutta siis on tiedostettua ja tiedostamatonta uskontoa, on ideologiaa ja sitten on populismia.
PoistaPopulismi on ääripäästään sitä, että selvitetään yleisön mielipide ja syötetään se sille takaisin.
Populistiset mielipiteet ovat sitä muotoa, että tukki on ihan hyvä puu. Juuret ovat lässytystä ja lehvästö kulttuurimarxilaisuutta.
Tämä selvä. On tuollaista populismia mitä kuvaat, jolla todellakin ostetaan oma paikka kertomalla yleisölle mitä se haluaa ja tiedetään huijaus. Sitten on ideologiaa tiedostamattomana uskontona, jossa todellisuutta kuvataan käsitteillä, jotka eivät mitenkään kovin tarkasti selitä oikein mitään, mutta on valmis yleisö joka haluaa kuulla juuri ne selitykset. Siinä sokea johtaa sokeaa. En osaa nyt arvioida kumpi vaihtoehto on pahempi. Molemmat omalla tavallaan.
PoistaIhmiset uskovat mihin haluavat. Taidamme olla tästä pääsemättömissä. Minä en ainakaan tiedä mitä muuta sanoa tai miten korjata yleisesti asiat. Sen tiedän että historia ei loppunut niin kuin ajateltiin. Luultavasti se on kaikille muillekin selvää tässä vaiheessa.
PoistaHuonoutta ei olla määritelty riittävän selvästi. Tai oikeastaan ylimalkaan liikaa keskitytään moraaliseen 'pahaan' jne., kun pitäisi pohtia, mitä on tekninen huonous, ja miten siitä päästäisiin eroon. Mikä se *asia* oikeastaan on, mitä vastaan Baltiassa nyt linnoittaudutaan?
VastaaPoistaEtninen venäläisyys on tietysti juuri nyt yksi tämän huonouden ilmeinen instantiaatio. Mutta minusta ei pitäisi unohtaa, että jos esimerkiksi Ugandan pinta-ala moninkertaistettaisiin ja siitä tehtäisiin Venäjän (tai Texasin) tyyppinen teollistunut kehitysmaa, se olisi varmaankin vielä paljon näitäkin huonompi. (Jos nyt asian vuoksi oletetaan, että muut parametrit eivät muuttuisi.)
Teoria voisi vaikka lähteä liikkeelle siitä, että huonoutta on aina ja kaikkialla, se on eräänlainen ihmisen perustila, mutta silti sitä on silmin nähden todella erilaisia määriä eri yhteiskunnissa, populaatioissa ja yksilöissä - ja jo tähänastinen historia, vaikkei se vielä 'loppunutkaan', kiistää, että ainakaan karkeimman huonouden on pakko olla ikuista.
Jo sekin on merkillepantavaa, että 1900-luvulla oli kaksi fasismia (punainen mukaan luettuna), jotka nyt ovat aina aivan objektiivisesti huonouden muotoja, mutta nyt vain yksi. Tämä onkin yksi avain asian tarkasteluun: millaiset uskonnot ja/tai niiden surkastumat (eli ideologiat) tekevät yhteisöistä objektiivisesti kiistattoman huonoja?
VastaaPoistaHuonoudessa tuntuu olevan pari merkillepantavaa ulottuvuutta. Ensinnäkin se lyllyy, kuin läski penkillä. Se leviää omia aikojaan kaikenlaisiin tyhjiöihin - jopa voisi sanoa, että huonous on ehkä juuri sitä omituista ektoplasmaa, joka ilmenee vallan kunnoittamisena, ihmisten keskinäisen luottamuksen, huumorin ja kärsivällisyyden katona ja päätyy sitten hakemaan ’elintilaa’ ympäriltään.
Mutta toisaalta on myös metastaattista huonoutta, sekä kimmoke- ja vastahuonouksia. Esimerkiksi se, miten fasistiseen huonousvyöhykkeeseen kuuluva Hamas onnistuu jymäyttämään ihmiset puhumaan ’viattomista lapsista’, on selvästi huonouden etäpesäke. Toisaalta Israelin demokratian trumppilainen rapautuminen on jonkilainen kimmoke- tai vastahuonouden muoto.
Samoin se, miten Suomessa on viime aikoina päässyt vallalleen sellainen maolais-stalinistinen läppä, että ”totuus tulee pyssyn suusta” tai että ”montako divisioonaa paavilla muka on”, on ymmärrettävyydessäänkin selvästi vastahuonoutta. Unkarin ja Turkin noteeraisin kimmokehuonouden maina. Näiden huonous haihtuisi aika pitkälti, jos ympärillä ei olisi varsinaishuonoutta, josta ammentaa.
Myös EU:ssa on oma huonosaspektinsa. Sen pitäisi kovistella Sveistin ja Norjan tai ylipäätään veroparatiisimaidensa kaltaisia vapaamatkustajia ihan samoin kuin Kiina tekee Taiwanille. Lisäksi sillä pitäisi olla jonkinlainen armeija ja USA:sta riippumaton tietotekninen infrastruktuuri, ja Venäjään sen pitäisi kohdistaa proaktiivisia toimia meitä välittömästi häiritsevän huonouden murskaamiseksi.
Tilanne on tällä hetkellä sellainen, että pilapiirtäjä voisi kuvata Euroopan jonain rottaa kirkuen pakenevana kotirouvana.
Hienosti kiteytetty asioita nimenomaan tämän huonouden kautta. Tuollaista on elomme huonouden puristuksessa! Ja myös alakynnen ja koston ja kateuden logiikka yksinä huonouden mekanismeista nekin.
PoistaHistorian loppu jonkinlaisena häämöttävänä horisonttina on tavallaan hyvä juttu, jos se ajatellaan huonouden vähenemisenä - mutta ei pitäisi kuitenkaan nuolaista ennen kuin tipahtaa eli kuvitella jotain erinomaisuutta joka peittoaisi huonouden kertakaikkisesti. Tuntuu myös siltä että erinäiset ideologiat / peruskertomukset - muutkin kuin uskonnot - ovat umpikujia tai romahtavia siltoja, joihin astutaan yhä uudelleen aina vain asioiden nimiä hiukan versioiden ja muutellen.
PoistaHuonouden määrittelyä ja sitä vastaan taistelua vaikeuttaa se, että huonous on aina tietyllä tavalla 'söpöä'. Kuten tuo Hamas-esimerkki osoittaa, tai fasistisen Venäjän laajamittainen kokeminen jonain mirhamintuoksuisten samovaarien maana vielä verraten äsken.
VastaaPoistaHuono on yleensä - huonoudestaan johtuen - ainakin jonkinlaisessa alakynnessä, ja kerää jo pelkästään tämän vuoksi ääniä kaikilta, joilla on mitä tahansa kaunaa mitä tahansa vastaan, eli potentiaalisesti suunnilleen kaikilta.
Ltl, pistelet kyllä nyt niin hyvin että eihän tässä voi muuta huudahtaa kuin bravo. Vastaväitteisiin minusta ei ainakaan ole. Mutta silti tunnistan jonkin kokemustason erilaisuuden. En mitenkään saa itseäni näkemään että populismit eläisivät vain jossakin konservatiivioikeistosoissa. Esimerkiksi presidentinvaaleissa kuultu peruskliseiden ja perusarvohölinän toistaminen on minun korvassani populismia myös. Se on suunnattu juuri kansalle herkuksi osoittamaan että juuri minä olen se vastuullinen vaihtoehto ja kaikessa toinen kuin tuo toinen.
VastaaPoistaJa pitkään eräs eetokseni on ollut myös ajatus, että kansa ei ole niin tyhmä, ei laisinkaan, kuin miksi se kuvitellaan silloin kun kansan reaktioista puhutaan. Sitä paitsi kansan tyhmyydestä ja populismilla houkuteltavuudesta puhutaan vain silloin kun kansan koetaan äänestävän väärin.
Ja mikä ihmeen "populismin nousu"? jonka pohtiminen on ollut viime vuodet halpamuotia?
Suomessa ei-populistisina pidettyjä puolueita äänestää 80 % äänestäneistä.
(Itse kuitenkin koen että ei populismi siihen "tyhmään" kaksikymmentäprosenttiseen rajaudu, ei todellakaan, ei valitettavasti)
jope
Samaa mieltä tässä Suomi-yhteydessä Jopen kanssa. Kyllä meillä on melkoisia kaksilla rattailla ajelijoita ja suoranaisia pölhöpopulisti-idiootteja median ja poliittisen kerman piirissä: puhuvat toisilleen mitä sattuu liturgiaa kun niin vaan on päätetty, vaikka vaaran merkit ovat ilmassa jatkuvasti ja vihkoon menee.
PoistaSuomessa vasemmistolle on ollut kova paikka että kun se pitkään halusi osoittaa Halla-ahon porukan Venäjän kanssa pelaavaksi, onkin juuri tuo kaksikymmenprosenttinen osoitautunut kaikkein kovimmaksi Putinin vastustajaksi puheiden lisäksi myös käytännön tasolla.
PoistaNo, tällä en tarkoita että tämä jotenkin perustelisi jotakin muuta ko. porukan toiminnan oikeutta, mutta tuo esimerkki, kaikessa yksinkertaisuudessaan, on esimerkki siitä että populismit eivät ole niin helppoja tunnistaa kuin luulemme.
"Realismistahan" käydään samaa kisaa. Jokainenhan on aivan varma omasta realismistaan. Ja viiteryhmänsä, kenellä sellainen on.
jope
Demarit ja kepu ja pienin osin vassarit olleet enemmän Putinin asialla ja riippuvuutta rakentamassa kuin persut ja sekös ottaa koville.
PoistaMinusta puolueiden olisi hyvä herätä siihen, että kaikilla on jonkinlaisia kupruja ja idioottimaisuuksia. Suuta voisi pitää soukemmalla ja keskittyä pelastamaan se mitä yhdessä voidaan pelastaa - toisten syytteleminen ei vie pitkälle.
PoistaToki nämä syytökset kumpuavat myös poliittisista jakolinjoista ja ideologioiden erilaisuudesta. Populistit tarjoavat yksinkertaisia ja käytännössä jopa mahdottomia ratkaisuja, jotka vetoavat kuitenkin aika moniin kansalaisiin, ja ideologit keksivät kaikkia mahdollisimman todellisuudesta irtautuneita ideoita, joilla on ns. hyvät tarkoitukset mutta joilla myös rampautetaan yksi jos toinenkin asia ja tehdään vaikeaksi ihan arkijärkiset päätökset ja toiminnot.
Kyllähän tuolta persuleiristäkin tulee ihmeellisiä ulostuloja ja möläytyksiä kunnon rahvaanomaiseen ääliötyyliin. Ja vasemmisto, varsinkin somessa, vääntää juttua kuin Fingerporissa mediaväki kaupunginjohtajasta.
PoistaOlemattamastanne persujen/uuskonservatiivien venäjänvastaisuudesta tulee mieleen Unkarin netissä näkemäni vitsailu à la "natsien maailmankongressi - omat aseet mukaan". Eiväthän ne tietenkään, kuten Unkarin esimerkki osoittaa, ole koskaan hegemonian kampittamista vastaan per sé, vaan ovat enemmänkin sellaisessa positiossa kuin Josip Broz Tito, joka oli Stalinin ehkä pahin vihollinen ja samalla myös lähin vastaava hahmo Jugoslavian historiassa.
VastaaPoistaMinusta politiikan tilannetta voi kuvata ehkä yksinkertaisimmin (nelikenttien sijaan) sellaisella vääntymää tai siirtymää kuvaavalla kaavalla, että siinä missä perustilanteessa yhteiskunnassa on luonnostaan yltä- ja altavastaajamielisiä, ja näillä tietyt psykososiaaliset palautuspisteensä, ikään kuin roolinsa ja tyylinsä, niin populistioikeiston mylläämissä maissa myös altavastaajat ovat oikeistolaisia, koska he mieltävät ikään kuin kansan (sekä merkityksessä populus että valtiota asuttava natsiooni) itsensä olevan sorrettu. ("Maayhteys" samastetaan monoteistisessä hahmotuksessa usein "luonnostaan" naiseen/äitiin, mutta fasismissa maa ei ole mikään subjekti, vaan enemmänkin populaation omaisutta ja/tai populaatiosubjektien välinen taistelutanner.)
Unkarissa tämä vääntynyt asetelma on saavuttanut - Suomesta poiketen - täydellisen hulluuden mittasuhteet. Lojaaleimmissa orbanisteissa näkyy sama ilmiö, joka on nähtävissä myös änkyrimmissä persuissa, eli että heidän aatteensa on kuin jokin aavemainen kommunismin (sininen) inversio: he esimerkiksi vastustavat kommarikauden arkistojen avaamista, joista näkyisi nykyisten kaadereiden silloiset kolttoset. Sitä vanhemmista kolttosista taas syytetään Saksaa. Ihan oikeasti, aatteeseen kuuluu tämän takia ihan tuhti annos ihan oikeaa saksalaisvihaa. Tämäkin kuvaamassa, kuinka omituisesti tuuli näissä poukkoilee.
Haltioituneimpaan uusfasismiin kuuluu sellaisia ajatuksia, että "suuret linjat" ovat rahvaalle joka tapauksessa käsittämättömiä, ja sen tehtävä onkin hoitaa oma tonttinsa ja luottaa valtaan, ja että lännen "vapauksina" tematisoivat asiat haittaavat yhteiskunnan tehokasta hoitamista. Välillä en tiedä, mitä leffaa nää katsoo. Unkarin yhteiskuntaa ei ole ainakaan hoidettu tehokkaasti. Suunta on objektiivisilla mittareilla alaspäin, noin niin kuin tavallisen väestön näkökulmasta.
Etuliite perus- on Suomen pääpopulistipuolueen nimessä itse asiassa aika oivaltava ja kertoo osaltaan, että Suomessa tämä porukka on ainakin itserefleksio-ominaisuuksiltaan tasokkaampi kuin moniaalla.
VastaaPoistaUuskansallismielisyyden ydin on jossain sellaisessa tunteessa, että historia ja toimintaympäristö heittelee valtiotamme ja kansaamme vikasuuntiin, mutta sellaisenaan, näistä irtikytkettynä se olisi kaikin puolin tasapainoinen, kukoistava ja terve.
Tämä nyt ihan vain tänne ladottuna. En väitä, että totuus ja onni löytyisi, kun viimemainittua kääntää 180°.
Kuutta puoluetta äänestäneenä ja äärimmäisen liikkuvana ja puolueille pysyvästi epäluotettavana äänestäjänä eräs havainto.
VastaaPoistaIsoista linjoista olet ltl varmasti oikeassa, itse asiassa ostan kyllä perusteesi aika hyvin. Olisit ylivoimainen vastaväittelijä missä tahansa.
Mutta erääseen, sanoisinko hyvin inhimilliseen seikkaan tuon erään kokemuksen mikrotasolta. Olen tietenkin tavannut suomalaisia persuja äänestäneitä ihmisiä, kuten muitakin puolueita äänestäneitä aivan normaaleissa arkiympyröissä.
No, näistä ps-äänestäjistä en juurikaan löydä mitään erityistä "mielisyyttä" ideologisesta konservativismista puhumattakaan. He muistuttavat kaikin puolin sosiaalidemokraatteja, keskustaa, kokoomusta tai jotakin pientä puoluetta äänestäneitä ihmisiä. Ulkoisesti ja puheiltaan ainakin.
Siksikin minun on yleensä vaikea nähdä heissä paljon rummutettua vihaa, kansallismielisyyttä, jostakin orbanismista puhumattakaan. Mitä siellä ylärakenteissa sitten varmasti onkin.
Joitakin yksittäisiä kantoja on erilaisia mutta niin on kyllä muissakin suunnissa.
Poikkeuksellisen venäjävastaisia he kyllä ovat. Ihan armottomia. Arvottomia?
Mutta kun heitä on vain tuo kaksi kymmnenestä koko maan mitassa, niin en osaa olla erityisen huolissaan jostakin kansallismielisyyden noususta tms. Nythän se on sitä paitsi suorastaan laskussa kun varaamme ulko- ja puolustuspolitiikkamme toisen suurvallan varaan.
Monihan äänesti ps:ää toimeentulokysymysten vuoksi. Moni on joutunutkin pettymään myös juuri siksi.
Ihmiset ovat arvoiltaan tässä ajassa muutenkin äärimmäisen ohuita. Jokin yleishumaaniarvo saattaa olla, mutta niiden alapuolella melkein kaikki on myynnissä.
Ehkä se johtuu maailmasta itsestään. Ymmärrän sen hyvin. Kun rahat eivät riitä, sitä tarttuu mihin tahansa.
Itse pyrin luottamaan muihin ihmisiin kuin maastohousuiseen kasallismielisyyteen tai vasemmistopitoiseen kaikkien arvojen yhdenmukaisuusvaateeseen.
Tässä iässä tajuaa että parempi kun ei edusta poliittisesti mitään eikä ketään, ottaa asian kerrallaan ja jos siitä ei saa konkretiatasolla selkoa ja selvää, jättää ajatuksensa lukitsematta.
Ja äänestyskopissa sitten äänestää vain konkretian varassa.
Ja jos se ole mahdollista kirjoittaa lappuun jotakin muuta. Mutta ei Aku Ankka.
jope
Putinin sotatoimia vastaan tässä ajassa pitääkin lujasti olla. Siinä ei ole mitään epäselvää. Mutta pahimpia maan tasalle koko maa-fantasioihin ei kuitenkaan pitäisi kenenkään lähteä. Itse luen kuin vastarinnaksi juuri Bulgakovin Saatanaa pitkästä aikaa. Hyvin neuvostohallinnon vastaista kirjaa. Samalla kuitenkin myös hyvin venäläistä, hyvässä mielessä. Ja ei voi olla välttymättä siitä että Putinin henkihän sieltäkin pomppaa silmille.
PoistaMistä ihmeestä tavallisia venäläisiä rangaistaan sukupolvesta toiseen ? Koko 1900-luku melkein sitä. Ja hehän tekevät sen itse.
jope
https://www.themoscowtimes.com/2012/06/20/sign-warns-against-talking-to-satan-a15612
VastaaPoistaKevennetään.
Suistun nyt vähän itsekin huonouden söpöyttämiseen, mutta menköön.
Hienoin näkemäni liikennemerkki!
Poistajope
Pidän Venäjää uhkana minäkin, mutta en suoraan sanottuna, vielä ainakaan koe henkilökohtaisesti minkäänlaista pelkoa. Vitutusta kyllä paljon niiden tekojen suhteen Ukrainassa.
VastaaPoistaOnneksi kaikki muutkaan eivät pelkää. Saa nauraakin tälle turvallisuuskulttuuriajalle. Tämä on hyvä. Koko juttu.
"Pelkäsimme kyllä ydinsotaa ja odotimme, että tulevaisuuden ihmiset matkustavat Marsiin. Emme olisi osanneet odottaa, että he alkavatkin pohtia, onko kirjasto tarpeeksi turvallinen paikka kohdata ihmisiä."
https://www.hs.fi/mielipide/art-2000010129606.html
jope
En kyllä pidä vieläkään kypärää pyöräillessä. Ja Aaltolan kotivarapuheet ovat kaikuneet kuuroille korville. Pelkään näköjään ihan muita asioita. Ja se Putin-Venäjä pitäisi laittaa reippaimmin ja rohkeimmin ottein kuriin Ukrainassa, koska tämä nykyinen pelkkä apulinja ei näytä Ukrainassa ratkaisua tuovan? Britit käsittääkseni olisivat valmiimpana enempään. Ja jos ei uskalleta, sitten on tehtävä rauha. Ja sen lopputuloshan olisi se että maailma on epäoikeudenmukainen ja paska paikka. Siis sellainen kun maailma todellisuudessakin on. (No, nämä eivät voisi olla vastuullisen harmaaohimoisen presidenttiehdokkaan ajatuksia. Ja sisältövaroitus tuo Saarikiven jutun mukaisesti: nämä ajatukset voivat hyvinkin olla vääriä ja loukkaavia. Ja tunnin päästä päässäni jo toisia. )
Poistajope
Olen hyvin pitkälle samaa mieltä tästä mitä Ltl edellä kirjoittaa - hienoa, eikä tietenkään siksi, että olen samoilla linjoilla.
Poista"Uuskansallismielisyyden ydin on jossain sellaisessa tunteessa, että historia ja toimintaympäristö heittelee valtiotamme ja kansaamme vikasuuntiin, mutta sellaisenaan, näistä irtikytkettynä se olisi kaikin puolin tasapainoinen, kukoistava ja terve."
Tämä on totta jossain määrin, mutta Suomessa esim. edes PS ei näe lyhyellä aikavälillä edistettävänä tavoitteenaan esim. EU-eroa. EU koetaan hyödylliseksi toimintaympäristöksi hyvin monin tavoin. Sen sijaan korostetaan, että sen tulisi pysyä kaikkia mahdollisimman tasapuolisesti hyödyttävänä toimintaympäristönä, ja näinhän ei Euroopan tasolla ole ja tuskin voikaan olla.
Eli en näe, että Suomessa juuri kukaan edes kuvittelee tällaista irtikytkentää, jotkut yksittäiset ihmiset / ryhmät ehkä. Sen sijaan Suomenkin olisi - mikäli momenttia riittää - pyrittävä entistä paremmin turvaamaan ja vaalimaan omia etujaan EU:n jäsenenä - näin tekevät muutkin maat ja vetävät todella paljon kotiin päin, Saksaa ja Ranskaa myöten tai ehkä jopa ne etunenässä. Myös näissä on tehty todella huonoja poliittisia päätöksiä, jotka puolestaan vaikuttavat kaikkiin EU-maihin, hieman eri tavoin.
Suomea ei voi lohkaista irti EU:sta, mutta voi olla joku päivä kun esimerkiksi euro murenee. On pidettävä erilaisia vaihtoehtoisia skenaarioita varalla ja totta kai nyt edistettävä mahdollisimman hyvää ja Suomea hyödyttävää yhteistyötä niin EU:ssa kuin Natossa ja erilaisissa kahden- ja monenkeskisissä sopimuksissa ja projekteissa (esimerkiksi Pohjoismaiden suhteen).
Varmasti jokainen tajuaa näinä aikoina, miten tärkeää on tehdä yhteistyötä. Tämä ei tarkoita silti sitä, että paikallista lainsäädäntöä ja joustamista paikallisuuden / vallitsevien käytäntöjen ja esimerkiksi valtion taloudellisen selkärangan (resurssit, työvoima jne.) mukaan pitäisi vähentää, jos homma toimii ja pysyy järkevästi yhteisten pelisääntöjen raameissa. Minusta tällainen on aika lailla yhteisesti jaettu näkemys Suomessa. Ainoastaan jotkut ihan irti maankamarasta liitelevät idealistit ovat yleensä pistämässä vastaan - näitä on sekä oikealla että vasemmalla / vihreissä, ja moodina on aina jokin totaalinen irtikytkentä, mikä yleensä osoittaa vain sitä, että ei ole tosiasiat hallussa (irtikytkennät voivat liittyä hyvin moniin abstraktimpiin tai konkreettisiin asioihin - energiaan, rajoihin, tuotantotapoihin, maankäyttöön, elinkeinoihin, turvallisuuteen jne jne.).
PoistaNoista "turvallisista tiloista" en sano mitään muuta kuin että minusta aikuiset ihmiset eivät tarvitse lastentarhatasoista opastusta. Ehkä meistä on sitten tullut lastentarhatasoa, jatkuvasti kaitsettavaa ja ohjeistettavaa porukkaa, jonka pelätään loukkaantuvan joka asiasta ja vieläpä siten että tuo loukkaantuminen on jotenkin vaarallista. En minä sitä tarkoita, että sallitaan ihmisten kiusaaminen, en suinkaan, mutta onhan turvallisen tilan ajattelussa usein aika erikoisia premissejä siitä, miten aikuisten ihmisten oletetaan lähtökohtaisesti käyttäytyvän, varsinkin selvin päin.
PoistaJoo en toki tarkoittanut tuossa konkreettista irtikytkentää (edes Unkarissa "Huxit" ei ole suosittu ajatus, vaikka nykyään en ole enää varma, etteikö asiaa saisi kääntymään kunnon valtiollisella propagandakampanjalla), vaan sellaista tiettyä ideaalia, että maailma saa kyllä tarjota meille kaikenlaisia siirtomaahyödykkeitä (alkaen akkujen mineraaleista) ja jopa halpatyövoimaa, mutta ei mitään sellaista, mikä maksaa meille rahaa tai edes vaivaa. Näiden irtisahaamisessa on ihan aina jokin keinotekoisuuden ulottuvuus.
PoistaTavallaan silti ymmärrän sen kaipuun "ihmisen mittaisempaan" kaaokseen, olenhan itse siirtynyt pyörimään vapaaehtoisesti Itä-Eurooppaan. Saarikivikin kirjoittaa kai tuosta, ja tuo Jopen bongaama tekstin kulminaatiokohta oli kyllä hieno. Tuosta kuvatusta maailmasta tulee kyllä mieleen yksi unkarin kielialueella näkemäni kommentti, joka kiteytti nykyisen teollistuneen maailman niin, että "osa siitä on toksisen maskuliini ja osa toksisen feminiini". Ja tuossa läntisessä versisossakaan ei tunnu kyllä hallitsevan nainen tai naiseus, vaan naisten kompleksit.
Nykyinen maailma on niin globaali melkein jokaiselta elementiltään, että tällaiset irtikytkennät ovat käytännössä mahdottomia enkä edes tiedä, miten / miksi sellaisesta kannattaisi haaveilla. Sehän merkitsisi esimerkiksi Suomessa helposti monin tavoin paluuta monien monien vuosikymmenten taakse, luultavasti joltakin osin vuosisadan taakse, joskaan ei tietenkään täysin. Ei tämäkään tietenkään kaikin osin olisi paha juttu, mutta vaikea on lohkaista aina vain kaikkia herkkuja itselle ja hylätä niitä ikävämpiä juttuja, jotka tuppaavat kuulumaan jokaiseen soppariin jollain tavalla.
PoistaOlen toki kuullut sellaisiakin isänmaaversioita, joissa kauppa olisi vapaata ja jopa nykyistä eettisempää ja joissa myös varottaisiin Venäjä-tyyppisiä hankalia valtapoliittisia riippuvuuksia mutta joissa päätäntä monin osin olisi Suomella itsellään ja se aktiivisesti neuvottelisi itselleen sopimuksia, jotka hyödyttäisivät erityisesti meitä. Tiettyjen kokoomuslaisten puheissa ja etenkin nyt Halla-ahon vaalikampanjassa on ollut tällaista kotiinpäinvetävää klangia (ja Halla-aholla ollut pitkään jo aiemminkin) - ja se on ottanut huomioon Kiinan ja globaalin etelän isot kytkennät: Kiinan kanssa voidaan käydä kauppaa, koska se on välttämätöntä mutta homma täytyy hoitaa fiksusti ja tietyt kriittiset tuotannon muodot täytyy saada takaisin Eurooppaan / muualle kuin Kiinaan sekä globaalin etelän maiden kanssa täytyy tehdä kaikkia osapuolia aidosti hyödyttäviä ja kehittäviä sopimuksia - kaikkien maiden ei tarvitse olla länsimaisia demokratioita, mikäli siihen ei ole nopeita edellytyksiä, mutta maita voidaan silti kehittää parempaan suuntaan muutoinkin kuin vastikkeettoman ja myös pitkälti valvomattoman kehitysavun keinoin (jotta vältytään esimerkiksi laajamittaisilta kansainvaelluksilta).
Itse en tajua, miksi jotkut haluavat demonisoida näitä ajatuksia, kun paljon muuta on yritetty ja homma on mennyt jokseenkin vihkoon jo vaikka kuinka pitkään.
Maailman muuttaminen paremmaksi on hidas prosessi, ja suuntaa on vaikea jostakin yksittäisestä maasta käsin hallita, mutta toki pitäisi toimia niin että ainakin edellytykset hyvään kehitykseen säilyvät.
"kansainvaelluksilta" Täytyy poikkeuksellisesti tarttua yhteen sanaan ja todeta, että tuosta propagandatermistä en pidä yhtään.
PoistaSe on johdettu suoraan natsien ja sitä edeltävän ajan romanttisista filosofioista, joissa kulttuurit jaetaan korkeisiin ja mataliin suurin piirtein sen perusteella, että kuinka paljon niistä on jäänyt jäljelle "tylsiä romahtaneita rakennuksia", - kuten eräs vantaalainen tuttuni kuvasi sinänsä hauskan turhapuromaisesti Rooman reissuaan - ja pelätään sen oman, hirmu korkeana koetun kulttuurin murenemista (tai oikeastaan jopa väistämätöntä muuttumista, hahmottaen jo se muutos murtumiseksi).
Rooman romantisointi on ylipäätään kummallinen konsepti. Sillähän ei oikeastaan edes ollut hirmu vahvaa omaa kulttuuria alun alkaenkaan, vaan jossain mielessä se oli kreikkalaisen kulttuurinen eräänlainen militaristinen ja hedonistinen versio tai laajennus, ehkä vähän kuin USA on nyt suhteessa Eurooppaan, joskin kuten sanottu, tällaisten vertailujen kanssa on syytä olla varuillaan.
Roomahan on (hieman Kreikan tavoin) tunnetuin ja arvostetuin oikeastaan hitaan tuhoutumisvaiheensa "saavutuksista", eli toisten kansojen sortamisesta siihen pisteeseen, että ne alkoivat tulla ovista ja ikkunoista sisään. Imperiumia ikään kuin arvostetaan siitä, että se paisui monikulttuuriseksi, ja toisaalta niitä kulttuureja, joilta se tietonsa ja taitonsa pölli (Pohjois-Afrikka, Lähi-Itä, Kreikka, germaanit jne.) pidetään sitten kulttuurin "myyrinä" ja romauttajina. Järjetön hahmotus, kun näin miettii.
Murrosvaihe kesti satoja vuosia ja sisälsi täysin "normaalia" ihmiskunnan historiaa iänikuisine rajakahakoineen ja keskusvallan ja periferia(liittoje)n välisine kahnauksineen sekä seka-avioliittoineen ja niin edelleen.
Jos jotain maailmassa kannattaa päivitellä ja ihmetellä, se on lähinnä se, että Suomi on oikeasti sellainen kansallisvaltio, jossa on tietty genomi. En tiedä onko sellaisia monia koko maailmassa. Ei se ainakaan missän nimessä mikään toimivan kansallisvaltion edellytys ole, koska Suomihan on nationalismissakin tuojamaa, ei viejä.
"Kansainvaellus" sisältää sen protofasistisen kantaharhan, että sivistynyt väki poliksen muurien sisällä heittelee noppaa ja pylväsfilosofoi, ja ulkona mongolit kypsyttävät lihaa satulan alla ja irvistelevät.
Nykyiset väestöliikeet ovat absoluuttisesti suuria historiallisesti katsoen, koska populaa on paljon, mutta suhteellisesti ne ovat häviävän pieniä. Nomadiaikoina olosuhteet olivat täysin toiselaiset.
Esimerkiksi 900-luvulla kirjaimellisesti valloittavan Tour d'Europen vetäneet madjaarit olivat massiivinen heimoliitto, joka sai jälkeille jopa hurjat 25 000 miestä (suunnilleen sen minkä Putin tuhlaa tänä päivänä parissa kuukaudessa). Se riitti tuolloin Espanjassa asti vierailemiseen ja pelätyksi ja vihatuksi tulemiseen ympäri mantereen. Ennen teollistumista tuon kokoinen kaupunki oli metropoli.
Suurin osa maailmasta oli pysyvän kultivaation ulkopuolella, ja sivilisaation sisällä käytännössä kaikki asuivat maalla.
Vähän lyhyemmin: ei niin, että mitään ymmärtämättömät juntit syöksivät vallasta liian herkät ja ihanat imperiumin asukkaat.
PoistaRooman sisällä oli alueita, jotka olivat niin kehittymättömiä, että karkotus sinne oli ylimystön piirissä käytössä rangaistuksena. Edes spengleriläisesti yliylevöitätyimmät konseptit, kuten kirjoitustaito, eivät olleet mikään on-off-jakolinja sivilisaation ja "barbarian" välillä. (Ks. riimukirjoitukset.)
Ehkä, jos asiasta pitää jotain viisastella, realistisempi kuvaus siitä, mitä nyt tapahtuu, olisi jokin marxilainen laina proletariaation muodostumisesta: osa köyhimmistä maalaisväestöstä muuttaa kaupunkiin ja yrittää aloittaa siellä nollilta.
/ nout tu self: toi Rooman romahdus *desentralisaationa*, ja nimenomaan sinä.
PoistaSiellä oli kyllä suuria kaupunkeja muutamakin. Niiden on täytynyt näyttää avaruusolentojen tai suorastaan jumalten rakentamilta, jos miettii Strigoniumin basilikan prominenssia vielä nykyään. /
Taas oivaltavasti ajateltu teiltä.
VastaaPoistaYksi konkreettinen turvallisuusajattelun ylilyönti on muutamankin pres.ehdokkaan kannattama käsitys kaksoiskansalaisuuden poistamisesta. Tänään Hesarissa tästä hyvin koskettavakin mielipidekirjoitus. Käykääpä katsomassa. Varmasti joitakin hyvin perusteltavia turvallisuussyistä, mutta silti...tunnen töiden kautta aika monia noita venäl.kaksoiskansalaisia. Ja juuri heitä en voi turvallisuusuhkina nähdä, en mitenkään.
(Sitä en tiedä, pitäisi ottaa selvää, koskeeko se ehdotus muidenkin maiden kaksoiskansalaisuuksia kuin Venäjän. Jos ei, niin on jo aikamoista apartheidia. Mielestäni tässä on taustana valtava läntinen turhauma: kun emme voi? uskalla? mennä auttamaan ukrainalaisia sotilaallisesti, niin kuin ehkä jo pitäisi! - puretaan se potentin puute kaikkeen muuhun venäläiseen mikä liikkuu ja kovalla raivolla.)
jope
Mä en ajattele kansainvaellusta minkään Rooman historian kautta tai siten että juntit tulevat sivistyksen pariin, mutta siten ajattelen, että isojakin väestösiirtymiä eri elin- ja kulttuurialueilta toisiin tulee aika suurella todennäköisyydellä ja vieläpä siten että globaalista etelästä tullaan kohti pohjoista - koska elinolosuhteet ovat pohjoisemmassa paremmat. Toki sinne etelään jää vielä porukkaa pilvin pimein. Tämä asiahan on kaiketi otettu ihan virallisissakin, esimerkiksi YK:n jne., skenaarioissa huomioon.
VastaaPoistaMonet eurooppalaiset valtiot ovat toivottaneet työperäiset siirtolaiset tervetulleeksi vuosikymmenten ajan ja ihan hienostihan se on monin tavoin mennytkin, paitsi nyt sitten ihan viimeisinä vuosikymmeninä, kun määrät ovat isoja vastaanottavien yhteiskuntien kannalta ja "integroiminen" yhä haastavampaa, koska asiaankuuluvia työtehtäviä ei ole ihan loputtomiin (Ruotsi, Saksakin, Belgia, osin monikulttuurinen Ranska).
Kun läntiset yhteiskunnat elelevät kuitenkin hiukan eri tavoin kuin lähtöalueiden yhteiskunnat, niin erinäiset valtiot ovat heräilleet viime vuosina siihenkin, että kaikenlaista tapahtuu, eikä aina kovin hauskoja juttuja.
On alkanut erilaisten rajoitusten suunnittelu, enkä suoraan sanottuna ihmettele. Jos katselen esimerkiksi oman kaupunkini meininkiä, niin aika usein joudun miettimään, mitä lisäarvoa erityyppisellä maahanmuutolla - jota on kieltämättä paljon ja erilaista ja joka näkyy monin tavoin - on. Esimerkiksi nyt verrattuna siihen, että työmarkkina olisi laajasti ottaen sellainen, että täällä voisi elättää itsensä kelvollisesti perheellisenäkin ja että suomalaiset ylipäätään jaksaisivat pysyä entiseen tapaan perheinä yhdessä ja näkisivät tulevaisuuden sellaisena, että lapsia halutaan / kannattaa tehdä.
Ei tarvitse olla kummoinenkaan profeetta nähdäkseen, että isoja ongelmia on tiedossa tulevina vuosikymmeninä. Mutta kun tätä halutaan ja tätä tilataan ja ollaan itse omilla valinnoilla luotu tietynlainen huoltosuhde ja yhteiskunta, niin niillä sitten mennään. Minusta Suomella ei kuitenkaan ole kovin kummoisia vetovoimatekijöitä - ainakaan toistaiseksi - houkuttelemaan jotain osaajia ja huoltosuhteen paikkaajia eli nettoveronmaksajia. Sosiaalinen maahanmuutto on houkuttelevaa, ja sitä saadaan niin paljon kuin ikinä halutaan ja rahkeet antavat periksi. Ehkä siitäkin sitten koituu ajan kanssa jotain sellaista mitä haetaan, kuka tietää, mutta en ihan hirveän loisteliasta tulevaisuutta veikkaisi ainakaan nyt näkemäni perusteella. Eikä tämä huono ennuste koske vain maahanmuuttajia vaan myös todella isoa osaa nuoria ihmisiä, niin tyttöjä kuin poikia, joista ei taatusti ole pyörittämään nyt tuntemaamme yhteiskuntaa.
Mikäli halutaan, että Suomi pysyy jotenkin kuosissaan, se vaatii melkoista yhteiskuntasuunnittelua ja kalibrointia eikä vain sitä, että otetaan tänne mahdollisimman paljon halukasta porukkaa, joka lisää väkimäärää. Iso juttu: ihmisten pitäisi jaksaa vielä mennä töihinkin täällä missä on kylmää ja pimeää melkein puolet vuodesta ja repiä perseestään kaikki elinkulut ja sitten luovuttaa suuri osa varoistaan valtion käyttöön jne jne.
Suomalaiset ovat tottuneet elämään näissä oloissa, enkä pitäisi siis ihan tällaista perusjuttua mitenkään merkityksettömänä. Epäilenpä, että näin pohjoisissa oloissa ja tällä geopoliittisella sijainnilla yhteiskunta ei pyöri ihan tuosta vaan, ellei siihen ole kunnollista suunnitelmaa. En minä oikein näe, mitä poliitikkomme suunnittelevat realistisesti ajatellen - kuinka paljon ja millaisin taidoin varustettuja ihmisiä tarvitaan pyörittämään sitä huipputason korkean teknologian yhteiskuntaa, jollaisena Suomi monen tulevaisuudenvisioissa kangastaa? Mitä ne muut tekevät? Mikä on palvelurakenne ja mitä keneltäkin odotetaan? Iso kysymyksiä mielestäni.
PoistaJo nyt tuntuu siltä, että maahanmuuttajia odotetaan lähinnä pyyhkimään isojen ikäluokkien perseitä ja siivoamaan paikkoja ja ajamaan busseja, kun muut eivät hommaan rupea. Onkohan miten toimiva suunnitelma? Jo nyt todella monet hyvin kouluttautuneet nuoret suomalaiset häippäisevät muualle, missä saavat osaamiselleen parempaa taloudellista vastinetta. Minusta tämä yhtälö on aika hurja, jos tällä mennään.
Ilman muuta ymmärrän Vesa nämä pointit. Suunnitella pitää, ja niinkin että verbi suunnitella tarkoittaa myös: rajoittaa. Tilanteen ja mahdollisuuksien mukaan. Eurooppa on tämän edessä isosti. Ja jo myöhässä. Myös vasemmistossa on jo merkkejä tämän ymmärtämisessä. Mikään maa ei voi olla auki täysin mielivaltaisille väestösiirtymille, kriteerit tulee olla.
PoistaTuo asia mihin kiinnitin huomiota liittyi haluun poistaa täällä asuvilta tänne vakiintuneilta venäläisiltä kaksoiskansalaisuus. Siinä porukassa hyvin vähän ns. sosiaalista maahanmuuttoa. Ajatukseni oli että jos heiltä tuo mahdollisuus poistetaan, kai se sitten koskee myös muita.
https://www.hs.fi/mielipide/art-2000010133668.html
Tietenkin tilanteessa jossa Venäjä käyttäisi Suomeen pysyvästi asuneita tarkoituksiinsa, tulisi reagoida.
Siitä ei ole yksittäistapauksia lukuun ottamatta vielä merkkejä. Kotimaisiakin putinisteja on yksittäistapauksina.
Tai jos Venäjä alkaisi työntää maahamme venäläistä asutusta, ja sellaista, joka ei kokisi lojaliteettia tälle maalle.
Pointtini on myös se että koska länsi ei kykene tai uskalla auttaa Ukrainaa kuin välillisesti, sisällämme alkaa kiehua vaikka mitä lähes jokaista venäläistä vastaan. Ja kai viime kädessä sekin kiertyy sitten sinne kuuluisaan pussiin.
("Putinin pussi" käsitteenä on yleisesti argumenttina ihan p-seestä, koska sitä käytetään ihan miten sattuu ja täysin vastakkaistenkin asioiden ajamiseen. Mieluummin asioihin kiinni faktoilla eikä putininpusseilla ja hitlerinviiksillä.)
jope
Se tietenkin on selvää, että yhteiskunta muuttuu koko ajan ja että esimerkiksi Suomi on todella nuori valtio. Jos vertaa suomalaisten elämää 1800-luvulla ja nyt, niin harppaus on valtava - liki kädestä suuhun elävästä kehitysalueesta korkean teknologian maaksi, jossa on kovan prosentin lukutaito, koulutus ja osaaminen. Se on aika iso juttu, ja yleiseurooppalainen kansallisvaltioajattelu, joka tännekin tuotiin ja jota alettiin vaalia 1800-luvun mittaan, sai sen pitkälti aikaan yhdessä teknologisen mullistuksen kanssa - toki sitten käytiin myö todella kova sisällissota ja pari muuta, mutta selvittiin. En tiedä, miten olisimme tulleet 1900-luvun puolivälistä ulos ja miten olisimme selvinneet esimerkiksi talvisodasta ja jatkosodasta jos lähtökohtana olisi ollut alkujaankin todella monietninen ja poliittisesti sirpaleinen Suomi.
PoistaKun mennään esimerkiksi 200 vuotta eteenpäin, voi olla, että olemme taas ihan eri valtio. Ei ole esimerkiksi mitenkään sanottua, että täällä puhutaan suomea tähän tapaan kuin nyt. Jos väestösiirtymät ovat isoja ja tapahtuvat erinäisistä pakottavista syistä ennakoimattomasti, voi lopputulos olla melkein mitä tahansa.
Kyllä Suomessa on keskipakoisvoimatekijöitä, ihan niin kuin kerroit, paljon. Iso osa nuorista suunnittelee lähtöä. Ja en aina ihmettele. Omani haluaisi muuttaa Kööpenhaminaan.
Poistajope
Jope, tuo kaksoiskansalaisuusasia on monimutkainen! Venäläisistä, siis suomenvenäläisistä on tulossa kovaa kyytiä jonkinlainen pelinappula. Ei ole mukava juttu. Tunnen itsekin monia, ja kyllähän he ovat suomalaisia siinä missä muutkin. Putinin metkut tuntien hän kylläkin yrittää varmasti jotain hajottavaa kaksoiskansalaisten suhteen - ja nämä ovat liemessä itsekin.
PoistaPresidentti Niinistö sanoi, että kaksoiskansalaisuus tulisi myöntää vain sellaisille ihmisille, joiden oma maa vastavuoroisesti myöntää kaksoiskansalaisuuden meille, tai jotain tällaista.
Minusta vika ei ole suomenvenäläisissä, vaan poliittisessa tilanteessa, joka kärjistyy. Toki on aivan saletti, että täällä on myös Venäjän lähettämänä / vaikuttamana porukkaa. Ei pidä olla senkään suhteen sinisilmäinen.
Mun vanhin tytär on lähdössä Ranskaan, ainakin näillä näkymin. Ei kuulemma kiinnosta jäädä Suomeen. No, menipä mihin hyvänsä, niin muualle tähyää.
Mulle Suomen luonto ja kieli ja olot merkitsevät sen verran paljon, että muuttaisin korkeintaan Uuteen-Seelantiin tai Kanadaan / USAan suurten järvien alueelle tai jonnekin melko ylös Yhdysvaltojen länsirannikolla (Washington). Ehkä noihin nyt eka. Mutta enhän minä mihinkään lähde. Tulevaisuuden ihmisille toivon kaikkea hyvää, mutta ei ilman todella hyviä ratkaisuja ja kovaa työtä Suomi ole mitenkään erityisasemassa tulevaisuudessa.
PoistaJos ajattelen asiaa vielä oman työni kautta. Suomessahan on nyt se ajatus, että tosi iso osa nuorista pitäisi korkeakouluttaa, koska olemme jäljessä verrokkimaita.
VastaaPoistaJo nyt mietin: Miten hyvin Suomen yliopistoissa ovat edustettuina maamme erilaiset nuoret? Aika homogeeniselta näyttää. Tämä havainto ei ole juurikaan muuttunut niinä vuosina kun olen ollut nykyisessä työssäni eli vuodesta 2008. Kun seuraan koulumaailmaa laajasti muuten, niin en osaa ainakaan nykyspekseillä nähdä mitenkään dramaattista muutosta. Miten on tulevaisuudessa? Juhlapuheet ja suunnitelmat ovat oma todellisuutensa, arkipäivä sitten se toinen.
Minusta olisi tosin fiksua, että Suomessa koulutettaisiin laajasti osaavia ihmisiä, ei vain korkeakoulutettaisi. Tuntuu jotenkin älyttömältä ajatus, että kun mahdollisimman moni on maisteri jollain alalla, niin asiat yhteiskunnassa ratkeavat sillä. Sinänsä ymmärrän sen, että kun aivovuotoa on, niin jollakin sekin täytyy sitten paikata.
Tuttu asia. Ammattikoulu on paras mahdollinen koulu monelle, varsinkin jos Suomi kehittyy niin että ammattikoulutus on kannattava kouluttautujan kannalta: todellisia töitä riittää ja palkalla tulee hyvin toimeen.
PoistaHyvä ammattikoulututkinto on ehdottomasti korkeaa koulutusta. Siksi se pitäisi laskea.
Peruskoulu menettää valitettavasti paljon poikia kuitenkin niin etteivät osaamistasot riitä aina parhaille paikoille amikseen. Onko syy koulussa vai pojissa, en tiedä.
Tasa-arvoinen suomalainen pk ei ole, ei ainakaan jos sitä arvioidaan jatkokoulutuspolun kautta.
Jotain hyvää on siinä että nämä Pisa-tulokset ovat tulleet rymisten alas. Kupla puhkeaa kunnolla (sitä se on ollut pidemmän aikaa) ja pitäisi tajuta palata toimivan pyörän ääreen.
Mistä sitten sadat tuhannet maisterit (20t. maisteria vuodessa on jo kymmenessä vuodessa 200 000) saavat leipänsä, on toinen mysteeri.
jope
Jos sanon ihan rehellisen mielipiteeni: kyllä tämä suomalainen yhteiskuntasuunnittelu on mulle monin tavoin ihan mysteeri. Liekö itse päättäjätkään pystyvät ajattelemaan paljon nenäänsä pidemmälle - tämä on usein mielessä. Monenlaisissa utopioissa tai odotuksissa elellään - liian usein piittaamatta siitä, mitä ruohonjuuritasolla tapahtuu.
PoistaPisa-romahdus oli hyvä herätys. Sitä tarvittiin. Mutta eikähän senkin voi selittää parhain päin monella tapaa.
Iso huolenaihe on myös nuorten mielenterveys ja kyky selviytyä elämästä. Melkoinen joukko on se, josta ei ole näillä näkymin odotettavissa yhteiskunnan rakentajia.
Jos olisin hallitusohjelman laatija-diktaattori, laittaisin säädöt että yliopistoihin pyritään vasta parin välivuoden/työvuoden jälkeen, aikaisintaan joskus 21-23 -vuotiaana. Elämän opiskelu ei mene hukkaan. Ja jos tasa-arvosta puhutaan, niin siihen että pojat/miehet putoavat yhä alemmas korkeakoulupaikan saajista, pitäisi puuttua jotenkin. En kannata mitään kiintiöitä (missään) mutta jokin on asian suhteen pielessä. En ala tässä arvailemaan mikä.
Poistajope
Tytöt oirehtii, pojat pelailee. Palikat hukassa monella, vaikka myös niitä hyvin pärjääviä ja hyvinvoivia on runsaasti - mutta ihan liikaa on rikki liian nuorena. Joku tässä meidän kulttuurissa stressaa ja on liikaa. Sama näkyy ehkä jotenkin myös siinä, että ihmisten on vaikea sitoutua oikein mihinkään kovin pitkään.
PoistaKilpailuyhteiskunta yhdistettynä merkityksettömyyteen. Sosiaalista arvoa saa vain suorittamalla. Mutta suoritus ei merkitse ja on nähtävissä myös negatiivisena ekologian, psykologian yms kannalta. Siis järkevää on pako sosiaalisesta todellisuudesta peleihin/fantasiaan tai sisäiseen maailmaan. Sisäinen maailma vain on rikki yllä mainitun seurauksena. Jne. Ehkä jotenkin näin.
PoistaMinäkin olen jo pitkään ajatellut tätä merkityksettömyyttä ja myös konkreettisten asioiden pilkkoutumista. Ihminen on merkityksiäkin etsiessään melko konkreettinen olento, so. haluaa kiinnittää itsensä johonkin, jotta voi kokea merkitystä. Tuntuu, että työ (vähintäänkin entiseen malliin), identiteetti ja jokin merkityksekäs yhteys (esimerkiksi jonkinlainen perhemuodoste ja sen tuoma jatkuvuus) ovat kaikki enemmän tai vähemmän kriisissä / tyhjentyneet sellaisesta automaattisesti elämää jäsentävän merkitsijän paikasta. Näin ei tietenkään tarvitse olla, eikä kenenkään myöskään tarvitse ripustaa elämäänsä näihin jos ei tahdo, mutta ihmislajin pitkä kehityskulku on joka tapauksessa sitoutunut näihin, ja kun yhteiskunta ja sen yksiköt ovat yhä pidemmälle atomisoituneet ja ihmisen pitää pohtia yhtä aikaa kaikkea mahdollista (mistä ei myöskään ole varmuutta, ei henkisessä eikä materiaalisessa mielessä), niin myös sellaisen perusmerkityksen - joka on mielestäni hyvä ja turvallinen - luominen on yhä hankalampaa. Ja kun mukaan otetaan suorittaminen, itsensä edustaminen ja esittäminen sosiaalisessa todellisuudessa jne. niin ihme on, ellei pää leviä. Toki mihinkään näihin ei ole pakko suostua, mutta sillä on seurauksensa ja se myös vaatii jo jonkinlaista eetosta ja merkitystä ja asioiden poisvalintaa (mikä ei ole helppoa).
PoistaLisäksi ylenmääräinen informaatio ja sähköinen todellisuus suunniteltuine addiktoivine piirteineen hajottaa huomiokykyä ja keskittymistä ja itsenään olemista jo lähtökohtaisesti - eikä valitettavasti myöskään opeta itsehillintää, asioiden poissulkemista, tylsyyttä, hiljaisuutta ja lepoa, joita kaikkia merkitys tarvitsee.
PoistaHyviä kommentteja teiltä. Pakko arvostaa rehellisyyttä näissä. Harvoja siedettäviä tekstimassoja jopa nykyään.
VastaaPoistaMinuakin ihmetyttää muuten tietty hörhöys sen suhteen, että "koulutus" jotenkin tuottaisi automaattisesti relevanttia osaamista. Se on ehkä yksi oire kaikesta, tuommoinen "menen kouluun, joka minulle osoitetaan, ja sen jälkeen olen parempi ihminen" -mentaliteetti.
Joo, samaa mieltä koulutusosaamisen autuudesta. Paljon opitaan käytännössä, onnistumiset ja erehdykset kasvattavat. Paljon kyse myös persoonallisuudesta eli siitä mitkä hommat kenellekin sopivat siten että niitä jaksaa motivoituneesti tehdä. En tiedä mitä esimerkiksi humanisteista ajatellaan laajemmin nykyisin, mutta itse olen saanut aika kattavat yleistaidot, joilla pystyy hoitamaan monenlaisia juttuja. Toki itse opettajana näkee senkin, miten eri ihmiset saavat samasta opetuksesta ja ohjauksesta irti itseään hyödyttävän evästä ihan eri tavoin, ainakin sillä tietyllä hetkellä ja niillä mittareilla mitä on. Persoonallisuus ja oppimistaisot tekevät eroja.
PoistaTuonne vähän taaemmas. Omassa duunissa puhun (opetan?) paljonkin sitä että aivot ja mieli rakastavat sitä, että ei ole mitään tekemistä, on tylsää, on tunne että mitään ei tapahdu. Että keho tarvitsee noita fiiliksiä, että se kasvaa hyvin juuri niiden kautta. Ja että suurin osa (hyvää) elämää on odottamista, sitä että mitään ei oikein ole tapahtumassa. Jos fiilis on, että kuolen ikävään ja tylsyyteen, se tarkoittaa sitä että todellista elämää on piankin tulossa.
VastaaPoistaJa että se parhaassa tapauksessa se on vain tarvittavaa tyyntä jonkin isomman aallon edessä.
Nuoret ja lapset tajuavat tämän kyllä hyvin kertomuksen tasolla, mutta silti netin kuvalliset kaatopaikat taitavat silti viedä aina voiton.
Nythän paljon sitä että Tiktok = Kiina = paha paha. Ja voi toki ollakin niin (itse uskon niin) että se on Kiinan tehokas länsimaiden tyhmentämisase numero yksi, mutta enpä kovin korkeaa arvosanaa antaisi länsisovelluksillekaan.
Ovatko ne nyt sen kummempia?
En siis ajattele niin että kiinasisältö on paha ja jenkkisisältö on sitten lähtökohtaisesti jotenkin parempaa ja turvallisempaa.
Samaa digiroskaa ne ovat vaikka Kiinalla saattaa olla pidemmälle ajateltu vaikutuskuvio taustalla.
Kannattaa muistaa että vain USA voi yhdellä napin painalluksella sammuttaa koko neti ihan milloin tahansa (Microsoft, Google).
Digivalta maailmassa on jenkeillä.
Nuoret sitten kaiken tämä digiroskan nielijöinä....
jope
jope
Netissä on paljon hyvääkin. Demokratialle ihan ehdoton: Parhaimmassa tapauksessa netti purkaa valta-asemat alas ja jokainen faktankantaja/näkijä/löytäjä on yhtä tärkeä.
VastaaPoistaTänä päivänä oikeastaan vain netissä on mahdollista todeta että keisari on munasillaan, vaateton. En siis ole em. huolimatta luddiitti.
jope
Netissä on paljon hyvää, ei voi kiistää. Sitä mietin että informaatio-olentoina hyödymme siitä aika paljon, myös ajattelevina olentoina, jos osaamme valikoida. Mutta fyysinen ihminen, myös aivotoimintoineen, ei tarvitse tätä kaikkea näin paljon. Jää jonkinlainen itserajoittamisen eetos, jos tahtoo pysyä kuosissa. Jotenkin näin ajattelen.
PoistaMulla oli joskus hetken tiktok puhelimessa. Otin sen pois. Näinkin paatuneeseen lukijaan jne. se teki todella huonon ja addiktoivan vaikutuksen. Aivot surrasivat hulluna niiden tunnin tai kahden ajan katsottujen klippien jälkeen - maisema vaihtui joka 30 sekunti tai minuutti tms.
Tuosta aiemmasta, mitä sanoit nyt laadituista opintoputkista, joista putkahdetaan "työelämään" 3-5 vuotta lukion jälkeen. Joo, elämänkokemus auttaisi myös opinnoissa ja kokonaisuuksien hahmottamisessa. Mutta kun yhteiskunnalla on kova tilaus työntekijöille, niin nuoret ylitetään saada mahdollisimman nopeasti yhteiskunnan nappuloiksi. Ymmärrettävää, mutta jotenkin pitäisi antaa mahdollisuus hiukan harhailullekin. Toisaalta se, että nuoruus on venynyt oletettuine vapauksineen sinne +30 vuoteen hyvinkin, ei ole sekään ihan ongelmatonta oikein minkään kannalta, ei välttämättä yksilöiden itsensä eikä yhteiskunnan. Mutta eipä näitä asioita voi mitenkään manageroida jostakin ylätasolta vapaassa yhteiskunnassa. Toki voi luoda odotuksia ja arvoja.
VastaaPoistaJa valitettavan usein ne ovat vähän sellaisia, mistä taisi tuolla ylempänä Jonimatti sanoa. Ei tietenkään aina.
PoistaPerheen merkitys on siinä että ihmistä ei ole ilman toisia, eikä identiteetti kehity mielekkäästi ilman ylisukupolvisuutta. Toiset ja ylisukupolvisuus voivat tietenkin toteutua tavalla jantoisella.
VastaaPoistaKonkretia on tosiaan tärkeää merkityksen kannalta. Jotain taitoa opetellessa ja jälkeä jättäessä tai korjatessa kutoo samalla merkitystä. Mutta jos jälkien merkitys on tyhjä tai haitallinen, konkretia etoo. Jos konkretia puuttuu, merkitys hajoo.
Jätän langat päättelemättä! Yst. J
Ps. Some on kaaosta jos algoritmi päättää ja identiteetiltään sekava merkityksiään tavoittamaton kokematon ihminen on sen armoilla. Ja kukapa ei sopivassa hetkessä olisi kokematon, sekava ja sokea. Psykoterapeuttini vuosia sitten, joka hoitaa paljon lapsia, oli sitä mieltä että yhteiskunta tulee säätelemään somea yms. Kiinassahan niin jo jossain määrin tehdään nuorten kohdalla.
VastaaPoistaJännä kyllä vielä tää nuoruuden venyminen kun toisaalta jo peruskoulussa on loppuunpalaneita. Sehän on aikuisuuden ilmiö, siis oli vielä mun nuoruudessani. Jotain muutakin ikäkausille siis on käynyt kuin vain nuoruus venynyt. Mitä?
VastaaPoistaIsälle, esimerkiksi, joka elää uutta pseudonuoruutta samaan aikaan kun omat nuoret, ei ole paljoakaan käyttöä. Silti, ajatus isän/vanhemmanideaalimallista on aika puristava, eikö?
VastaaPoistaKuten Vesa sanoi, ei näitä kuitenkaan, voi oikein mitenkään manageroida. Tyyliin: aikuisuus kadoksissa.
Ihmiset tekevät mitä niiden mieli tekee.
Meille jää vain seurauksia.
Ylisukupolvisuuskaan ei aina pääse toteutumaan vaikka olisi halua. Kaikilla ei ole turvallisia pehmeitä pullatuoksumummoloita tms.
Kun jatkumot eivät ole näkyvissä, menetetään ehkä paljon nuorten kannalta. Itseäni hieman ahdistaa joka kerta esim. telkun tai leffojen stereotypiasukulaissuhteet, jopa traumoineen, kun ei ole (edes aina) sellaisiakaan jälkikasvulle tarjota.
jope
Joka pääsiäinen, joka joulu, joka juhannus, media kertoo että Helsinki "tyhjeni" ja "ulosmenoliikenne" sitä sun tänne.
PoistaSelvitin tämän tilastollisesti. Riippuen em. juhlasta noin 60-75 prosenttia jää stadiin. Malli toimia ei toteudu suurimmalla osalla. Odote on siis toinen kuin todellisuus. Ihmiset, perheetkin usein, ovat aika yksin. Digiroska täyttää nämä aukot, kädessä on kapula jossa ihmiset roiskivat mitä sattuu. Se tarttuu jos muuta ei ole. Olemme aika erillisiä nykyään. Verkot tulevat siihen tilaan.
jope
Kerran 2000-L alussa saavuin Hkiin (vanhalle bussiasemalla)juhannuksena bussilla. Kävelin Lauttasaareen. En tavannut monia.
PoistaIdeaalit lienee ongelmia. Ne on kuvia siitä miten joku tarve tai vastuu täytetään. Mutta tarve ja vastuu voidaan täyttää monin tavoin.
Ylisukupolvisuutts voi olla myös perheen yli ja ohi. Välttämätöntä se kuitenkin on, ehkei joka iikalle mutta joka porukalle jne kyllä
Yst. J