En jaksanut jäädä lepäämään laakereilleni vaan täräytin kokoon seuraavan runoteoksen. Se on ekfrasis Hieronymus Boschin triptyykistä Maallisten ilojen puutarha. Kolme osastoa ovat Paratiisi, Maailma ennen vedenpaisumusta ja Helvetti. Ja onpa mukaan uinut hiukan muutakin Boschia, jotta universumi laajenee. Saas nähdä, mitä sanovat ne, jotka julkaisemisesta päättävät.
No niin, tänään sain sopparin. Iloinen yllätys. Menin Otavaan tapaamaan kustannustoimittajaani, ja lähdin talosta allekirjoitettu sopimus kassissa.
11 kuukautta aikaa pistää homma pakettiin.
Tätä tuotantotahtia tulet muistelemaan kaiholla vanhana miehenä. Se oli kuulkaa silloin, kun....
VastaaPoistaToivottavasti menee läpi.
jope
Toivon! Oli jotenkin pakko pyristellä proosasta hetkeksi eroon, jotta pääsee siihen sitten taas käsiksi 1918-hengessä. Maailman tapahtumat on tällä hetkellä sellaisia että tuntuu hyvältä myös ihan reilusti paeta kirjallisuuteen. Ei vaan jaksa seurata ja katsoa päivästä toiseen sitä mitä tapahtuu. Totta kai hereillä on oltava, mutta tuntuu väärältä hukata elämäänsä pelkkään pelko perseessä olemiseen.
PoistaAika moni puhuu tässä ajassa ettei halua enää katsoa näitä karmeiden uutisien kuvavirtoja. Se on ymmärrettävää. Ja viisasta. Ei mennä nyt tähän esimerkkiin, mutta muistan kun Isis-julkaisi aikoinaan niin karmeita videoita ettei mielikuvitus riitä. Työkaverin kanssa katsottiin kaikki. Reality check. Jotenkin siksi että velvollisuus katsoa pahuutta sellaisena kuin se on. Sama tilanne kuin 1945 keskitysleirien jälkeen.
PoistaKun niitä videoita ei sitten enää verkossa ollut, ihmiset jotka eivät niitä koskaan nähneetkään, suhtautuivat epäillen, että onkohan kertomiamme koskaan missään ollutkaan. Voiko mitään tuollaista edes olla?
No, tämä epäily jo kertoo, miksi kaikki paska pitäisi oikeastaan myös katsoa. Hyvää voi rakentaa aidosti vain sen päälle kun illuusiot on riisuttu.
Itse olen lukenut viime viikkoina kotimaisia kirjailijoita joista ei oikestaan hirveästi missään kuulu. Pienempien kustannustalojen tekijöitä jne. Useat niistä aika hyvällä mielellä (?) tehtyjä, rennommin ainakin, silti hyvää kirjallisuutta mielestäni. Eilen luin Jussi Seppäsen teoksen nimeltä Jussi Seppänen. Se toki isomman talon. Jätti hyviä ajatuksia, pieniä, eli oikean kokoisia tässä ajassa.
Onneksi on kirjat (ja Yle Areena) joiden kanssa voi lähteä välillä pois vuodesta 2023. Ja omasta elämästä myös.
jope
Kyllä niitä kuvavirtoja tulee aina välillä katsottua, mutta kun tuntuu, että tulee joka suunnasta melkoinen virta, niin se alkaa masentaa - olkoonkin, että suurin osa on kaukomasennusta eikä tietenkään mitenkään vastaa niitä kokemuksia, joita kriisialueilla olevilla ihmisillä on - he ovat todella väsyneitä, rikki, pettyneitä, täynnä vihaa jne jne. On sitten lähempänä kotiakin olevia ongelmia, joista voi tulla vaikka millaisia. Maailma alkaa näyttää nurjaa puoltaan monin tavoin.
PoistaKirjallisuutta on paljon ja hyvää. Pienissä ja näkymättömissäkin. Hyvä oli, että J. K. Ihalainen sai valtionpalkinnon. Siinä meni oikeaan osoitteeseen näkymättömälle puurtajalle. Tai siis ainakin isolle yleisölle näkymättömälle. Pitkän linjan tekijälle ja oman näkemyksensä mukaan toimijalle.
Kyllä, suojeltava itseään on. Ja myös läheisiään. Jos upottaa päänsä ja sielunsa kaikkeen tapahtuvaan, synkistää se liikaa jo muitakin. Tasapainottelua. Pitää tietää ja: kaikkea ei pidä yrittää tietää. Mitään sisäänpäinkääntynyttä mielenrauhaa hyrisevä hyve- tai zengenaraattori en tahdo olla. Toisin kuin eräässä bussissa lukee, kaikella ei ole tapana järjestyä.
Poistajope
Vaikea on olla zen, jos yhtään tajuaa mitä tapahtuu. No, joskus on otettava taukoa maailmasta sikäli kuin se onnistuu. On hyvä ottaa ainakin joistakin asioista taukoa, jotta jaksaa niissä missä on pakko jaksaa.
PoistaHyvä Vesa! Liike on - kielen ja mielen ja kehon liike - hyvä vastalääke raskaille tunteille. Ei kauko-tunteita sovi väheksyä. (Ja perkele että maailma masentaakin mutta mehän olemme siinä koko ajan.) Eräskin tärkein modernistinen runotuotantovaihe syntyi kaukorakkaudessa. Yst. Jm
VastaaPoistaKiitos Jonimatti! Mun oli tosiaan pakko vähän tuulettaa aivoja ja tuntui että paras ķeino on kirjoittaa toisen maalaaman näkymän pohjalle. Uskon että tästä jalostuu vielä ihan kelpo teos.
Poista