Kirjoitin taas kritiikin Kiiltomatoon, tällä kertaa kirjallisuusesseistiikasta eli Vesa Rantaman Runominän vuodesta (Siltala, 2026): https://kiiltomato.net/critic/runominan-vuosi/
Kirjoitin taas kritiikin Kiiltomatoon, tällä kertaa kirjallisuusesseistiikasta eli Vesa Rantaman Runominän vuodesta (Siltala, 2026): https://kiiltomato.net/critic/runominan-vuosi/
Ihminen on kai aika useinkin tilanteessa, että eteen sattuu kritiikki, jonka kohdetta ei ole lukenut. Kritiikkisi kutsuu lukemaan sen kohteen.
VastaaPoista*
Aution talon runous omana genrenä taas kutsuu hyödyntämään aivan kaikkia suomalaisen runouden ilmaisuvaihteita, tapoja. Melkeinpä voisi pitää tyylirikkona, jos sen genrestä puuttuisi mitallinen runous.
*
Meidän aikamme keskeisiä ismejä vuodesta toiseen ovat materialismi ja militarismi. Miksipä ei sitten kirjoittaisi niitä ylistävää runoteosta. Ei tarvita muuta kuin sulkakynä ja kypärä.
*
Eilen lueskelin terassilla Senecan teosta Elämän lyhyydestä. Se aiheutti havahtuneen säikähdyksen... Vaikka olenhan sitä aikaisemminkin lukenut, huonosti menneinä vuosina.
Runous saapi aiheuttaa havahtuneita säikähdyksiä.
Jari.
Kaikki mikä pysäyttää ihmisen ajattelemaan elämäänsä ja sen lyhyyttä on hieno juttu. Äsken oli ollut aseellinen välienselvittely Hiekkaharjun asemalla. Tytär oli koulussa, ja siellä määrättiin käsky pysyä sisällä ja pois ikkunoiden luota. Tytär soitti pelästyneenä. Kyllä pysäytti. Onneksi mitään ei käynyt sivullisille - asetyypit häipyivät ennen kuin poliisi ehti asemalle. No, tällaista tämä aina välillä on täällä päin.
PoistaHyvä kritiikki innostaa lukemaan. Tämä innostaa.
VastaaPoistaSivuasiana totean että vaikka olen samaa mieltä siitä että hallituksen ja kustantamojen pitäisi panostaa vähälevikkiseen kirjallisuuteen edelleen, (hallitus voisi laskea alvia reilusti) on myös niin että kyllä vastuu kirjallisuuden löytämisestä on myös lukijalla. Ensisijainen vastuu.
Sattumalta esimerkki (joka ei tee minusta yhtään parempaa ihmistä). Olin eilen jättiPrismassa. Ostin pikkelsiä, maksalaatikkoa, luumuja, rahkaa, koiranruokaa, talouspaperia, kaksi munkkia, tomaatteja ja kurkkua, ja sieltä ei niin kovin kirjalliselta hyllyltä, Kjell Westön uusimman romaanin, Codan (tietyistä syistä nyt juuri sen). Olen Prismasta ostanut kirjoja ennenkin , tarkoituksella, ja se tuntuu oikeastaan kuin demonstraatiolta, vaikka kirjakaupassa viihdyn sadasti paremmin. Jos kirja ei ole ihmisille kuin ruokaa jota on saatava jotta elimistö lähtee liikkeelle minkä sille sitten kukaan voi. En tarkoita että kirjallisuus edistämässä onnea, hyvinvointia ja ehkäisemässä alzheimeria, hah ha, vaan sitä että jos kirjallisuuteen runouteen syntyy voimakas tarve, ne teokset etsitään ja hankitaan ja luetaan.
Jos laadukkaampi (äh) teksti alkaa vajoja vain todella pienten piirien hommaksi, se on sitten niin. Runous varsinkin taitaa olla sellaista. Olisiko 2000 himolukijaa (siis uudelle runoudelle) ja heistä neljäsosa kirjoittaa itsekin?
Ja joo, tiedän, hyvin harva kunnon kirja pääsee Prisman hyllylle. Levikkikanavia Helsingissäkin on vain muutamia marginaalisemmalle kamalle.
jope
Olen ehdottomasti samaa mieltä - lukijalla on oma vastuunsa, ei valtio voi kaikkea rahoittaa. Jos kustantamot eivät pidä kirjallisuutta - kaikenlaista mitä julkaisevat - saatavilla ja ihmiset eivät sitä syystä tai toisesta myöskään osta, se marginaalistuu nopeasti. Tämä on runouden kohdalla haaste - sitä pitäisi saada näkyville ja totta kai myös runouden tulisi olla aistivoimaista, kiinnostavaa ja kaikkea tällaista.
PoistaEn tunne nykyistä kirjallisuustutkimusta mutta jonkin estetiikan sitominen suoraan johonkin poliittisuuteen tuntuu heppoiselta. Onko aina pakko olla jokin poliittis-sektionaalinen selitys?
VastaaPoistaOnko kaikkea katsottava nationalismin, kolonialismin, feminismin jne. kautta.
Ehkä (vain) lehdet lehtiä...
Kirjoitus kirjoitusta...
Mitta mittaa.
Ruotsalainen speed-kitaristi.
-Less is more? No, fuck, more is more.
jope
Olen kyllästynyt asioiden yksinkertaiseen politisoimiseen. Se ei ole taiteelle eduksi. Kyllä sitä valtakamppailua ja säätämistä on politiikan ja kaiken muun saralla aivan riittämiin.
PoistaEn tiedä tavoitteeleko nykyrunous oikeasti "uusia yleisöjä" mutta väittäisin että kaltaiseni romaanien, novellien ja muun proosan lukijat olisivat mahdollisia. Luen runoutta harvoin mutta kun oikea teos on käsissä, luen suurin odotuksin ja intensiteetillä. Niin vaikka 17-vuotiaana löydetty Haavikko tai Saarikoski -kokemus puuttuukin.
VastaaPoista(Minulla oli Hassisen kone).
Tuossa Westön romaanissa on muuten esitetty myös eräs vanha väitteeni, se että kirjallinen sisäpiiri, tai sisäpiirin sisäpiiiri, ei aidosti haluakaan laajentaa lukijakuntaa vaan pitää tietyt jutut "omana" uskonlahkonaan ja salaisuutenaan. Itse ongin kyllä nuokin teokset esiin, koska tiedän mistä etsiä mutta usein lukiessa koen minäkin ulkopuolisuutta. Se voi olla tietenkin omaa tavislaisuuttani ja ymmärtämättömyyttäni mutta myös osittainen aitokin kokemus ohikirjoittamisesta johonkin sisäkirjalliseen pilveen.
Kevennys: kirjailijat voisivat ainakin teoksissaan (usein kerta toisensa jälkeen esseissä) ja kolumneissa jättää opettejataustaiset (tavikset) mainitsematta kiusallisina mutta välttämättöminä lukijoina heille hymähdellen.
Emme me kaikki istu kirjapiireissä vertailemassa "lukukokemuksiamme" teetä ryystäen.
Kirjailijoiden kirjailija...kyllä vain, mutta onhan teoreettisesti mahdollista että kuka tahansa puhelinmyyjä lukee tekstin yhtä pohjaan saakka kuin kirjallisuuden etabloituneempikin tuntija ja tekijä.
jope
Politisoituminen on perseestä. Sitä on nykyään työpaikoilla, koulutuksissa, joka toisessa taideteoksessa, mediassa, somessa, mainonnassa, urheilussa...missä tahansa missä ihminen räpeltää ihmisenä.
PoistaEikä siinäkään mitään jos politiikasta ja niistä, hohhohhoijaa, arvoista voisi puhua rapaten, tosissaan ja leikiten ja erilaisiin faktoihin perustaen eli vapaasti mutta kun ei, ei ainakaan aina. Ennen oli Pengerkadulla ns. pillupoliisi. Nytkin on, mutta ei poliisi.
jope
Allekirjoitan tuon, että jotkut haluavat kirjoittaa vain muutamille tai eivät edes yritä tavoittaa isoja yleisöjä tai tuskin miettivät koko yleisön kysymystä - he ovat taiteensa palvelijoita. Minusta siinäkään ei ole mitään vikaa. Itse pidän taiteesta, joka kykenee jonkinlaiseen kommunikaatioon, antaa jotain. Aivan superhyvässä runoudessakin on tätä - luepa vaikka Göran Sonnevin Valtamerta. Siinä tuntee toisen ihmisen ajattelun ja puheen.
PoistaPolitisoituminen on lyönyt monissa piireissä läpi. Sen huomaa yleensä siitä, että osaksi toimintaa tulee jonkun tietyn ihmisjoukon (väärässä olevien) etukäteinen totaalituomitseminen, väärinajattelijoiden savustaminen ja jahtaaminen jne. jne. Kaikki tällainen ikävä, missä ei ole mitään muuta sisältöä kuin jonkun toisen kampittaminen, jahtaaminen jne. ja omassa uskossa vakaasti pysyminen. En jaksa. Ei dialogin mahdollisuutta, ei mitään rakentavaa tai sellaista, missä päästäisiin eteenpäin. Huudetaan päälle, ei kuunnella, ei edes yritetä. Ja joillakin aloilla tällaisesta toiminnasta tehdään jopa itse alan sisältö.
Kyllä, Valtamerta luin vuosia sitten (taisi olla suosituksestasi) ja oli juuri noin, hyvin luonnollista runoutta, lukeminen palkitsi heti. Taidanpa tilata divarista omaksi. Tranströmerin Kootut itsellä ja usein nappaan sen esiin ja luen kuusi seitsemän runoa. Ja sama homma. Vaikka erilaista toki kuin Sonnevin.
PoistaRuotsissa on muutenkin ollut mulle aina jotakin. Pidän niiden musiikista ja leffoista ja proosasta.
Omassa päässä on kaksi poolia. Yhteiskunnallinen ja kulttuurinen. Niiden painoarvo vaihtelee. Viime aikoina korostunut mulla jälkimmäinen. Mutta kiinnostavaa on myös mitä "muailmassa" tapahtuu. Saksan, Ruotsin, USA:n ja keväällä Suomen vaalit mm. En suostu, ihan mielenkiinnonkaan vuoksi typistämään ajatuksia niin helppoon tarjottuun sapluunaan että on olemassa jokin populistinen suurvirtaus ja sitä kannattavat vihaiset tyhmät peruskansalaiset ja sen pragmaattisena vastavoimana maltillinen kevytvasemmistolainen tai porvarioikeistolainen sivistyneempi keskilinja. Kovin malttillisena en näe nyt yhtään suomalaista puoluetta.
Ihmisistä näen että on niitä joilla on hyvin talvea varten tammenterhot varastoituina ja niitä jotka tappelevat vähistä tai pelkäävät että jäävät kokonaan ilman. Ensimmäisillä on siis mahdollista puhua hyvistä arvoista (kuin kauniista koruista?) ja jälkimmäisillä on arkipäivän kamppailu toimeentulosta = perusturvallisuudesta.
jope
Tulevat vaalit (Suomessa) kuumentaa tunteita ja toimintaa jo nyt. Saksassa ja Ranskassa äänestetään taatusti "väärin". Kannattaisi miettiä miksi mieluummin kuin tuomita kategorisesti - mitä vasemmistopuolueet ja keskemmällä olevat olisivat voineet tehdä toisin, jotta ihmiset yhä uskoisivat heihin ja äänestäisivät heitä.
PoistaSonnevi ja Tranströmer ovat kerta kaikkiaan aivan mahtavia runoilijoita.
PoistaErottaisin runotuotannon ja runollisen elämän. Ihminen voi kaiketi olla runojen tuottamisen tehtailija elämättä runollista elämää.
VastaaPoistaLuultavasti kaipaamme runollisen elämän roolimalleja. Runolliseen elämään kaiketi kuuluu ajatus siitä, että on sivuilleen katsomatta totuudellisuuden viemä. Varmastikin totuuden pöljyys on eräällä tavalla runollista elämää.
Me kuihdumme jonkinlaisessa runottoman elämän pöhössä. Jotkut kai odottavat vaaleja runottomuuden kaappauksena.
Mielestäni 2020-luku on ollut runottomuuden massiivista aikakautta.
Joku voisi kirjoittaa asiakirjan otsikolla Runot, runollisuus, runottomuus.
Jari.
Panssarivaunu on balettitanssija verrattuna runottomasti runnovaan vallanpitäjään.
PoistaTässä kyllä myös runokokoelmalle nimiehdotus siis:
Panssarivaunu on balettitanssija.
Jari.
Jarille, tuohon sun ensimmäiseen kommenttiin. En nyt harmikseni saa mieleen sen raskalaisen (kirjailijan? filosofin?) nimeä mieleen, joka väitti että suuri osa runoilijoista ei koskaan kirjoita yhtään mitään, he elävät sen sijaan vain runoilijan elämää tietämättä edes välttämättä itse elävänsä sellaista.
PoistaItse ajattelen että runoilija näkee jotakin sellaista mitä me muut emme näe. Ja kirjoittaa sen, tai sitten ei kirjoita.
Myönnän, todella romanttinen näkemys, nolokin. Mutta olkoon.
Toisaalta runoilija voi muotoilla sanoilla jotakin sellaista, mikä on meille olemassa ja meidän muidenkin nähtävissä mutta emme saa sitä näkyviin ennen kuin joku sen sanoo, kirjoittaa, näyttää: katso.
Ok, on kai kolmaskin suunta, tulee mieleen realistinen runous tyyliin vaikka Bukowski. Ylöskirjoittaminen. "Paistoin pannulla kolmea munaa aamunkoitossa johon olin jo päästänyt pierun."
On sitten kaiketi lisäksi vielä viittaava ylärekisterin runous joka puhuu kaiken aiemmin maailmassa olleen ja olevan kanssa, kulttuuriin ja ajan kanssa keskustelava runous.
Ja kielen peliin kanssa pelaava. Jopa täysin omakielisiä.
Hah ha, näillä ajatuksilla ei kyllä läpäistäisi ensimmäisen vuosikurssin ensimmäisen tentin ensimmäistäkään kysymystä. Toivottavasti blogistin runoilijakaverit ei lue tätä ja mieti että kyllä siellä taas yksi urpo kirjoittaa.
Munaan vielä ja totean että Saarikoskessa oli mielestäni noita kaikkia kuvaamiani lajeja.
jope
Tänään ja eilen taas paljon proosaa lukekeneena todettava miten kaukana kirjallisuus jota ajattelemme proosana, silloinkin kun se on "kokeilevaa" ja runous toisistaan ovatkaan. Kaksi eri taidelajia. Kuin elokuva ja kuvataide. Voisiko jopa sanoa että runoilija ei kirjailija olekaan?
PoistaNämä ajatukset ovat vähän kuin ikuinen joskus 17-vuotiaana alkanut perusmietintä (joka nolostuttaa joitakin; usein minuakin) että mistä tässä elämässä on kyse. Aivan perusasioita jotka vaikuttavat alkeilta mutta joihin ei vain ratkaisua ole löydettävissä. jope
Luultavasti uusrunottomuuden aikaan kuuluu nolosteleminen vääristä asioista.
PoistaNiin, teen väitöksen, että 2020-luku on tähän mennessä ollut uusrunottomuuden aikaa.
Valta jyrää runottomana. Valtaan pääsy edellyttää runottomuutta.
Luultavasti runottomuus kerää eksistentiaalista ihailua.
"Olen runoton, olen siis olemassa."
Jari.
Katselin eilen telkusta kun jossakin YLEn juhlassa Hector esitti hienosti ja himmailematta kappaleensa Kuunnellaan vain taivasta. Kyseisen kappaleen lyriikat sisältävät samoja peruskysymyksiä mitä esitetään alle kaksikymppisenä, tämän biisin yhteydessä Jumalasta.
PoistaSellainen keittiöintellektuellisuus on minusta, ainakin noin esitettynä, rehellistä ja kunnioitettavaa. Kun käsitteet ja teoriat loppuvat palataan alkuun, ikään kuin ensimmäisiin sanoihin. Itse yritin kolmenkympin kieppeillä olla kovinkin älykkö. Se oli jälkikäteen ajateltuna hyvin noloa ja hukkaan heitettyä aikaa.
Mutta mietipä Jari tuota ajatusta Miehestä joka ei koskaan tiennyt olevansa runoilija. Tai - Naisesta.
jope
Mua kiinnostaa runoudessa se kirjoittaminen. Kaikenlainen spekulaatio tietenkin myös mielenkiintoista, mutta ei siihen kannata jäädä kiinni - kirjoittaminen ei sitä edellytä. Tietenkin julkaisemiselle on omat kriteerinsä jne. joista on hyvä olla tietoinen. Mulle runous on kuitenkin kieltä, jolla ilmaistaan olemista jotenkin niin tarkasti kuin mahdollista ja tehdään kiinnostavia havaintoja.
VastaaPoistaMua kiinnostaa runoudessa se kirjoittaminen > Siinä näkijä, missä tekijä
Poistajope
Mua kiinnostaa myös ajattelemisen traditio, juurten tietoisuus. - On mahdollista tuosta vain kirjoittaa siitä, josta on jo aikaisemminkin kirjoitettu. Eihän se tietenkään kiellettyä ole.
VastaaPoistaItsehän tutkin buddhalaisuutta ja kristinuskoa, niiden ajatusperintöä.
Ortodoksisuus tietää hesykasmin. Ortodoksisen sanaston mukaan se on eräiden erakkomunkkien elämäntapa, jossa haetaan Jumalayhteyttä yksnäisyydestä, hiljaisuudesta ja vaikenemisesta.
Tämä on viehättävä asia. On siten munkkeja, joista emme tiedä heidän valintansa vuoksi. - Niistä tiedetään, jotka jättävät kirjallisia jälkiä. Parhaat kirjalliset jäljet tietenkin ohjaavat ja näyttävät suuntaa kaikkina aikoina.
Ehkä hesykasmi tavallaan liittyy siihen mitä Jope kirjoitat.
*
Meidän aikanamme sekä kirjoittajalta että lukijoilta saattaa puuttua yksinkertaisesti lukeneisuus (niin vähän kuin loppujen lopuksi itsekin hitaassa lukemisessani olen lukenut).
*
Julkaisevaa runoilijaa kiinnostaa runoudessa sen kirjoittamisen lisäksi kirjoitetun tekstin julkaisukuntoon saattaminen. En ymmärrä muuten. Julkaisukuntoon saattamisen voi erottaa myyvyyden arvioinnista, vaikka sitäkin kustannusbisnestä pyörittävä kustantaja joutuu tekemään. - Jos firma myy paljon dekkareita, sillä on varaa julkaista aina joskus runokirja. Hyvä niin.
*
Ihmiskunta tänään tuottaa sanatsunamia.
Voi rakkaani! Kuka? Vastaus: hiljaisuus.
Jari.
Meidän päiviämme leimaavat valehtelu ja mielistely.
PoistaYritän sanoa tämän suomeksi.
Konekulttuuri etenee ja arvokulttuuri rappeutuu.
Vai pitäisikö sanoa, että arvojoustavuus etenee. Taipuisuus.
En tiedä eläkeläisenä, voiko tämän päivän työelämässä sanoa, että on tinkimättömiä arvoja.
Pelurit pärjäävät tässä ja nyt.
*
Suututtaako?
Runottomuuden aikaan kuuluu se, että suututaankin vääristä asioista.
Tai leppostellaan silloin, kun pitäisi oikeista asioista suuttua.
Jari.
Luulin, etten tässä iässäni enää pelkää mitään. Tai en jaksa pelätä. Tai olen jonkun pitävän kuplan rakentanut.
PoistaMutta pelkään petosta ja itsepetosta. Pelkään uhoa, joka johtaa tuhoon.
Pelkään vaistotoimintojen katoamista.
Vaisto on eräänlaista tiedustelua...
Jari.
aiheesta runouden ja yleisön kohtaamisongelma.
VastaaPoistaTässähän tietenkin on semmoinen rakenteellinen kysymys, että mistä lukijat löytävät runokirjat. Nyt kun kirjakaupat, sanomalehdistö ja muu media tai kustantajan markkinointiosasto, tai jopa kirjastot, pitävät runokirjoja esillä vähän tai eivät ollenkaan, lukijan täytyisi olla itse valistunut runokirjoja etsimään. Tämähän ei helposti onnistu ilman taustatietoja (mistä etsiä, mitä ja miksi). Nämä haasteet johtavat myös siihen, että runouden "vaikeus" korostuu: lukijat eivät kohta myöskään tiedä, miten lukea, etenkään jotakin sellaista runoutta, jonka lähtökohdat poikkeavat tutummista (Leino, Meriluoto, Saarikoski -akseli, varmaankin). Näin on tietysti niin, että vaikka proosan lukijalla olisi alttiutta ja uteliaisuutta periaatteessa lukea runoja, käytännössä hän ei niihin törmää ja jos törmää, ei ehkä tiedä miten runon ottaisi vastaa, ja kuitenkin useammassa tapauksessa törmäys jää satunnaiseksi. Nämä eivät ole asioita, joihin runoilijat voisivat helposti vaikuttaa.
Yt. Jm
(kirjoitin tän jo joitain päiviä sitten, mutten saanut ilmaantumaan tähän kommenttiraitaan, kokeilen uusiksi huvikseni
Aivan oikea kommentti - harmi ettei se tullut aiemmin läpi. Olen samaa mieltä - kun menee isojenkin ketjujen (esim. Suomalainen jne.) osastoille, ei runoja meinaa löytää edes etsimällä; no, ovathan ne sitten jossain korttien ja adressien alla / vieressä kapeassa hyllyssä. Kustantajat ja jälleenmyyjät voisivat tehdä tämän eteen jotain, ja toki muutkin, että runous saisi ihan konkreettisesti näkyvyyttä. Rosebudilla on hyvä runohylly tai on ainakin ollut. Runoutta mainostetaan lähinnä Parnasson takakannessa (tai ainakin Otava) ehkä kerran vuodessa, joten mahdollinen lukijakunta on jo hyvin valikoitunut.
Poistajm, oikein kuvaat minunkin mielestä. Ylivoimaisesti paras paikka "törmätä" runouteen on kirjasto. Vaikka sekin on satunnaista. On joitakin kirjastoja joissa runous on hyvin esillä, oma hylly melkein heti sisäänkäynnin jälkeen. Siellä on noita kaanonnimiä mutta myös uutta, aivan vastajulkaistua myös ja pikkukustantamoilta. Itse sen ajatuksia lukemisen suunnista kirjallisuuslehdistä.
PoistaLuetaanko runoutta äänikirjoiksi? En tiedä koska mulla ei ole niitä sovelluksia. Mielestäni pitäisi. Siis myös uutta. Olisiko se yksi mahdollisuus.
Akateeminen/Bonniers-kaupassakin runo-osasto aika ohkainen.
Jotenkin mahdollisia lukijoita ei pitäisi halveksia eikä suhtautua niihin/kaltaisiini runosisäpiirin ulkopuolisiksi.
Tilanne jossa runouden lukeminen on haastavaa, jopa -yli, on usein vain mielenkiintoinen. En usko että se pelottaa kaikkia. Olen monta kertaa yrittänyt muutamia marginaalisemman runouden "klassikoja" mutta en ole saanut kiinni oikeastaan mistään (enkä häpeä sitä, jos en sillä ylpeilekään) vaikka olen lukenut vähintään runonkääntäjän esipuheet yms.
Eräs runouden ulostulon muoto ei sovi mulle. Lavarunoillat. Ok, olen katsonut kun Brodsky lukee Youtubessa, onhan se esim. jotakin.
Mutta teillä jm ja Vesa on paras runokirjanne vielä tekemättä. Pistäkää hanttiin.
Ymmärrän myös (ehkä) sen että kirjoittaminen itse on todellisille tekijöille se juttu. Ja yleisö, ainakin laajempana ajatuksena, on kaukainen juttu joka ei ole tekemisen motiivi.
jope
Westön uusi romaani (jonka tuolla mainitsin) pyörii oikeastaan pelkästään kirjallisuuden ympärillä. Ja lukukokemusten. Myös runous paljon siinä esillä. Mikään lukupommi se ei ollut minulle, tekstillisesti ei varsinaisesti makuuni, mutta samalla kuitenkin aiheiltaan hyvin kiinnostava: 80-luku joka oli minunkin nuoruuttani ja sitten kirjallisuus vaikka en olekaan tekijä. Ja surullinen. Osin kirjallisuudenkin vuoksi. Coda?Jos ehditte, lukekaapa. jope
PoistaJos ryhtyy ihmistikkatauluksi niin johan on lukijoita olkoon ilmaisumuoto mikä tahansa.
PoistaSuomessa ei kaiketi ole mitään runouden marttyyrejä.
*
Runouden pitäisi olla ilmaisua, josta on otettu kaikki löysät pois.
Tuimaa ja kiivasta. Ainakin nyt just.
Mutta mä taidan vetää kommenttiketjua aina sinne missä mulle syntyy hölmö ja vaivautunut olo.
Jos pitää käsissään runoutta, josta tulee tunne, että tässä ei nähdä mitään eikä osata ilmaista nähtyä, sitä ei ainakaan mun iässä jaksa jatkaa.
*
Teemu Keskisarja saattaisi onnistua runoilijana, jos laji kutsuisi häntä.
Jari.
Keskisarja voisi kirjoittaa runon, jonka nimi on Supisuomalainen. Kyllä siitä puhuttaisiin.
PoistaJari.
Keskisarjan runokirja Supisuomalainen. Kuka kustantaisi Suomessa? Kiuas? No joo, veikkaan, että siinä olisi huumoria. Lehdet kirjoittaisivat: Rasisti julkaisi runoteoksen.
PoistaJope: kirjastoissa on joskus runoutta todella hyvin esillä, ainakin näin pääkaupunkiseudulla. Tulee oikein hyvä mieli!
Lehdet kirjoittaisivat myös: Onko suomalainen runous muuttunut rasismiksi.
PoistaOltaisiin suojelevasti huolissaan runoudesta.
Vesa, sinulta pyydettäisiin lausuntoja.
Jari.
Mä voisin vielä kirjoittaa hyvän runoteoksen. Ehkä se joskus vielä sekin tulee.
PoistaWestö oli joskus minusta oikeinkin hyvä - Isän nimeen / Vådan av att vara Skrake, nimenomaan ne teemat silloin alkuun ja miksei kerrontakin. Sitten jotenkin puuduin hänen teoksiinsa.
"Mä voisin vielä kirjoittaa hyvän runoteoksen. Ehkä se joskus vielä sekin tulee."
PoistaEn tiedä, mitä tuo tarkoittaa.
Sullahan on saavutettu ja palkittu asemasi.
Kaikkea tulee, kun elossa on ja voi suussa sulaa.
Jari.
Itse muuten käytän juurikin voita ja oliiviöljyä. Joskus avokadoöljyä. Luulisin, että nämä öljyvalinnat ovat vähentäneet nivelkipuja nekin. Ei mainitse tässä öljyjä mitä en käytä.
PoistaJari.
Itse hyydyin niiden connyjen, jonnyjen ja isabellojen (vaikkei suomenruotsalaisuus mulle todellakaan mikään ongelma) ihmissuhdevirtaan myös. Ja keskiluokkaisuuteen johon kuuluu sellainen bobous. Mutta tämä mainitsemani on kuvaamallani tavalla aika mielenkiint. Kirjallisuus kirjassa niin isosti.
PoistaKeskisarja tosiaan Jari. Itse pidän kyllä salaa ja puolisalaa aina provokaattoreista. En osaa kauhistua enkä pöyristyä kuten kai pitäisi. Jään päinvastoin usein toivomaan lisää bensaa liekkeihin. Niin vastuuton olen yksityisminältäni.
Jos Linkola Ja Turkka oli kasarin kauhu, Sarasvuo ysärin niin Keskisarja kai tämän kaksikymmentäluvun. Ja Puopolo. Kaikki nuo porvarien (vas. tai oik.) painajaiset.
jope
Keskisarjan kauhistelu on hupaisaa. Kuvastaa hyvin aikaamme. Kyllä maailmaan puhetta mahtuu, paljon tyhjempää ja typerämpää kuin Teemun, ja siitä ei kukaan loukkaannu. Ne huutavat joilla ei ole sanottavaa, tulee mieleen näistä kohuista. Totta kai Teemu K. osaa provotakin, se on selvää. Olen laajan sananvapauden kannalla. Vastaavia provokaatioita on joka laidalla, joskus paljon pahempiakin.
PoistaSananvapaus, mahdollisimman laajana, on niin merkittävä läntinen arvo että siitä näpit irti. Sitä ei pidä luovuttaa pois joidenkin epämääräisten arvotulkintojen, arvo-ohjaavuuden, perusteella. jope
PoistaNo ei todellakaan. Aina joku yrittää luoda jotkut sisäiset rajoitteet sille, että itselle epämukavat asiat eivät pääsisi esiin.
PoistaKiitos Jope kannustuksesta!
VastaaPoistaKirjastojen suhde runoteoksiin ja muuhunkin kirjallisuuteen notkahti juuri tuossa linkatun Kiiltomato-kritiikinkin mainitsemassa vähälevikkisen kirjallisuuden ostotuen poistossa ja vastaavissa kirjastojen ostovoiman heikentymisissä. Pirkanmaalla se näkyy käytännössä seuraavasti: jos aikoinaan kukin kirjasto about hankki uuden runoteoksen, nyt niitä koko Pirkanmaan alueella hankitaan jokin rajallinen määrä, ja lainaajan on joko tsägällä osuttava uutuushyllyyn kun kirjaa ei ole vielä poimittu tai yksinkertaisesti osattava hakea ja varata kirjaa, josta kuitenkaan ei ole kukaan missään kertomassa. Määrä, jota koko Pirkanmaalla liikkuu uudehkoa runokirjaa voi olla esim 8 kpl, ja kun vähän tsekkailen tietokantaa niin näköjään niistäkin luovutaan niin lopulta Pirkanmaan kirjastoissa jotakin marginaalista 20 vuotta vanhaa alueeseen kytkeytyvän tekijän teosta on yksi kappale Metson kotiseutukokoelmassa, jossa niitä saa tietäjät käydä lukemassa paikanpäällä, kotilainaan niitä ei saa. Niin, että ei kirjasto tällaisenaan palvele runojen lukijakunnan karttumista käytännössä juurikaan. Toki ajoittain kirjaston työntekijät, jotka runoutta ymmärtää, laittaa vaikkapa esille teoksia varastostakin ja noin. Mutta koko kuvio on vaikea. Jos joskus 50-luvulla runouden silloinen uusi vaihe sai tukea ahkeralta lehtikriitikiltä, innokkailta kustantajilta, kirjakaupoilta ja sitä rataa, nykyään homma on kiikun kaakun joka nurkalla.
Minäkin kannustan huimiin saavutuksiin runoudessa! Kaikkea hyvää ja innostusta!
PoistaOn huomattava sekin, että ennen vanhaan jopa sanomalehdet julkaisivat runoja. Olen tullut säilyttäneeksi ns. Ilkka-runoni, jotka kirjoitin siihen lehteen.
Ilkka julkaisi minulta 16.5.1989 seuraavan runon:
Ketkä eivät ole rasisteja
Kasvihuoneessa Suomi-neito tarkenee
ilman kansallispukua
Pannaan sana kiertämään taivaskanaville:
jossain pohjoisessa on paljastettu
kansainvälinen ahteri
Lapset jotka myyvät äitiään
ovat lapsia jotka myyvät äitiään
eivät rasisteja
Jari.
Kiitti Jari!
PoistaSun runosi vaikuttaa minusta liian nykyhetkiseltä, että uskon sen olleen oikeasti Ilkassa 1989 (sen sijaan uskon sun kirjoittaneen ilman muuta runoja Ilkkaan, ja ehkä tonkin, näyttää vaan uudelta), mutta runo nyrjäyttää lukemisensa, minkä täytyy olla hyvä.
Ole hyvä. - Se muuten oli silloin 1989. Syntyi mainitusti Ilkka-runojen kooste.
PoistaYleensä olen tehnyt tietyin aikavälein julkaistujen kirjoitusteni suursiivouksen. Ei niitä jaksa säilyttää. Säilyvät kyllä lehden arikistossa ja ehkä joku juttu löytyy joskus kuolemani jälkeen jonkun tutkailijan näppeihin.
Runokooste on jäänyt. Siinä on menneen ajan ja silloin nuoren ihmisen uskoa sanan voimaan. Sanomisen pakkoa.
Pointti tässä on kuvata erästä kadonnutta ilmiötä, joka minusta päin katsoen kuuluu jyrättyyn aikakauteen.
Siis runous ja halu runouteen oli niinkin laajaa, että sitä riitti lehtiinkin eikä sitä torjuttu.
Osa sodan käyneiden ihmisten tuntojen purkua - siis itseäni vanhempien - on ollut siinä, että on voinut julkaisuttaa runojaan sanomalehdessä, joka kannetaan jokaisen kyläläisen postilaatikkoon.
Jonkun sotaveteraanin lehdessä julkaistujen runojen nippu voisi löytyä autiosta talosta...
Jari.
Jari, hieno runo! Säilyttänyt ajattomuutensa.
PoistaJonimatti, runouden näkyvyys on tosiaan kiikun kaakun. Vähälevikkisen ostotuen lakkauttaminen oli typerä temppu. Kirjastot tuottavat ylipäätään todella pienillä rahoilla monipuolista kulttuuritarjontaa.
Kiitos, Vesa.
PoistaSilloiseen Ilkkaan olisi voinut tarjota vaikkapa runoa nimeltä Bää on mää. Siinä olisi lammasvertaus mukana.
Jari.
Mutta jos runous kiinnostaa, niin Pirkkalaiskirjailijoiden Kirjailijavartti-youtubekanavalla
VastaaPoistahttps://www.youtube.com/@kirjailijavartti/videos
runoilijoita piisaa esittelemässä tekemisiään! Monen monta tyyppia Metsärannan Saarasta Juha Siroon ja Ihalaisen Jyskystä Lehikoisen Tiinaan ja siltä väliltä. Iskeekäs ahnaat silmänne kiinni, opitte ehkä uutta!? yst. jm
Jonimatti, en ole vielä linkkiäsi katsonut. - Tosiaankin on tubet tässä ajassa...
PoistaTiedät varmaan ASMR-videot. Nimikkeen alle mahtuu kaikenlaista, mutta itse katson öisin tiettyjä mulle sopivia (kuten myös kohinoita kuten brown noise).
Tuli mieleen, että joku voisi ainakin kokeilla ASMR-kanavaa, jonka nimi on Runokuiskaaja. - Siinä kanavan pitäjä esittäisi valitsemiaan runoja kuiskaamalla. Kuiskaus on hyvin tehokas väline, sanoisin.
Luulen ja arvelen, että oikein oivallettuna Runokuiskaaja keräisi tubeen katsojia. Täytyisi pohtia asiat tarkoin ennen ensimmäistä videota.
Jari.
Kiitos linkistä, Jonimatti! Tutustun. Mä olen perustoiltani enemmän ns. lukija kuin esitetyn runouden seuraaja. Jotenkin haluan mennä tekstiin intiimisti ja itsekseni. Mutta esitetty runous on myös ok!
Poistajep, esitettynä tai videolla tms ei päästä ihan kaikkiin mahdollisiin kielessä olemisen onkaloihin, mutta johonkin kuitenkin. noissa on formaattina "kirjailija esittelee itsensä ja tuotantonsa ja lukee näytteen vartissa."
PoistaSanon vielä pari sanaa noista ASMR-jutuista. Kuuntelen niitä aina langattomat kuulokkeet päässäni yön hiljaisuudessa. Ehdottomasti kuulokkeilla.
PoistaTuon nimikkeen ASMR alla on kyllä vaikka mitä. - Mutta olen kuullut kyllä esim. Raamattua luettavan kuiskaamalla. Se on vaikuttavaa.
Tosin käsitän kyllä senkin, että tämä ASMR-ulottuvuus ei innosta kaikkia tai että on niitä, jotka eivät siitä mitään saa.
Tekisin Runokuiskaajan, jos olisin nuori tai olisi teknistä osaamista.
Kuiskaamisen taustalla voisi olla vaikkapa harkittuja luontokuvia.
Tai eräs kuiskausvideoiden tekemisen paikka olisi... autio talo.
No, tämä tästä.
Jari.
ASMR on tosiaan laaja ilmiö, sen sisällä on vaikka mitä genrejä ja ehkä myös tarkoitusperiä, vähän yleisöstä ja aatoksesta riippuen.
PoistaKävin tsekkaamassa jm. Olikin tuttu koska olin törmännyt sinun linkkiisi kun googlettelin Rekola-kirjaasi.
VastaaPoistaMielenkiintoinen alusta.
Tuollaisia lisää.
Kirjailijoita Suomessa, teitä siis, on paljon. Tuhatkunta vähintään, enemmän. Ja maa pieni.
Luin hyllystäni nyt uudestaan Haavikon oudohkoa omaelämänkertaa Vuosien aurinkoiset varjot. Siinä kahden kirjailijan elämää 50- ja 60-luvulla. Ja Vartion kirjeitä. Ei ne taloudelliset mahdollisuudet olleet silloinkaan suuret. Ja piirit vielä pienempiä. No, Paavo satsasikin toiseen ammattiinsa samalla. Fyrkka tuli sieltä. Muutama sata saattoi olla kaikissa lehdissä ylistetyn runoteoksen levikki. Vaimo hankki paremmin romaaneillaan.
jope
Sanotaan mitä sanotaan, kyllä toimeentulon mahdollisuudet vaikuttavat meihin kaikkiin paljon. Ainakin jos se on tiukkaa ja epävarmaa. Siinä ei ole kyse ahneudesta ja materialismista. Jos on perhettä, toimeentulo, perustasolla, on vielä isompi asia. Itse ostin kerran vuoden vapautta eli jätin työt. Kalliiksi tuli se vuosi kun ei ollut tuloja.
PoistaApurahat on tärkeitä. Toivottavasti jm niitä saat.
Suurin apuraha vuodessa on aika hyvä, kohtuullinen ainakin, kun ottaa huomioon että se on verotonta. Siihen voi lisätä 30 prossaa päälle, jotta voi verrata palkansaajan tuloon, koska veroprossan lisäksi menee vielä eläkemaksut ja työttömyysvakuutusmaksut.
Toivoisin että apuarahoja voitaisiin myöntää riittävästi ja niiden avulla kirjoitetut teokset saisivat mahd. suuren vastaanoton. Ihminen ei pelkästään hengestä (juuri noinkin päin). Kalaa ja leipää tarvitaan myös.
jope
(suuri vastaanotto = kohtuullinen määrä lukijoita, jotka lukevat teoksen tosissaan ja jotka antavat teoksen jättää jäljen itseensä jos teoksessa on siihen terää. jope)
PoistaMitä muuten aforismille kuuluu tänään? Laitan alle kolme yritelmääni.
VastaaPoistaJoulupukki koputti oveen ja kysyi: "Onko täällä kilttejä runoilijoita?" Hän ei saanut vastausta ja päätteli siitä, että kysymyksessä on autio talo.
Sotien aikana jokainen rintamamies osasi sanoa "päivää", "kädet ylös" ja "tule tänne" venäjäksi. Tänään jokainen varusmies osaa sanoa ne englanniksi. Kyllä se ymmärretään Natossa.
Koulukiusaajasta tuli myöhemmin rohkea runoilija. Hän tunsi kaikki kiusaajiensa temput.
Jari.
Aforismi on pieni laji. Sitä sietää kaikin tavoin kasvattaa!
PoistaOlisi kyllä kiva lukea ihmisten yrityksiä aforismin saralla. Ehkä sinä voisit joskus julkaista omiasi täällä ja jossain muualla.
PoistaTietysti monet muutkin.
Mä näen niin, että aikamme suorastaan välttelee aforistisia tiivistyksiä.
Totta kai kirjallisuudessamme on kunniakas aforistinenkin historia. Mutta nykypäivä odottaa omiaan.
Jari.
Muuten eräs hyvin paljastava väline olisi rohkea sarjakuva.
PoistaJari.
Tuossa on Jari sinulle sivu, jos joskus tahdot esitellä aforismejasi muille: https://loistavapuhallus.blogspot.com/2026/01/lassi-kamari-palkinto-2026.html
PoistaKiitos, käyn katsomassa. Mua kuitenkin aina kutsuu se hiljaisuuden kuplani, jota tavoittelen ja tahtoisin turvata...vetäytyminen... missä on suojaviittani?
PoistaTähän hetkeen laitan Samuli Parosen aforismin:
Ihmisten ei enää tarvitse elää, vain olla tehokkaita, latautua ja purkautua. Ei siinä olekaan sijaa elämälle.
Tuntuu kuin vuonna 1974 kuollut Paronen olisi ihmisen kohtalon lisäksi kuvannut siinä erästä myöhemmin suosituksi tullutta laitetta.
Jari.
Muuten jos mun pitäisi järjestää runoudesta seminaari, järjestäisin sen otsikolla (jälleen Vaasasta suuria kirjaimia):
VastaaPoistaPITÄÄKÖ RUNOUTTA SUOJELLA VAI PITÄÄKÖ RUNOUDEN SUOJELLA?
Jari.
Tietysti tähän voi vastata heti, että ellei runoutta suojella, runous ei pysty suojelemaan.
PoistaJari.
Runous on pieni ja jossain määrin uhanalainen laji, vaikka en usko että se katoaa tuosta vaan. Mutta kyllä sitä olisi syytä suojella. Suomessa on korkeakoulutettuja ihmisiä noin 1.2 miljoonaa ja muitakin lukutaitoisia (laajassa mielessä) melkein kaikki. Jos ajatus on että nämä ihmiset eivät osta ja lue runoutta vaan sen tukeminen on valtion tehtävä, niin jotain on pielessä.
PoistaPoista
Mun mielestäni runoudella ja urheilulla on eräänlainen vastaavuus.
PoistaJos joka paikassa on pururatoja (kerran oli) ja ihmiset käyvät niillä nimenomaan hölkkäämässä, sieltä massojen innostuksesta nousevat urheilun, juoksemisen menestystarinat. Tarvitaan maaperä.
Samoin runoudella täytyisi olla laaja harrastajainnostus ja kanavia välittää omia tuotoksiaan muille. Täällä olen muistellut sanomalehtien tahtoa julkaista lukijoiden runoja. (Minkä ikinä he sitten runoudeksi käsittivätkään.)
En usko kansan muuttumista runottomaksi, vaikka keskeisiä ajan ismejä ovatkin militarismi ja materialismi.
Totta kai tänään suomalaisia valmennetaan henkisesti rintamasotilaiksi. (Millähän menestyksellä?)
Jari.
Suomessa ei ole puutetta runojen kirjoittajista. Runokirjoja ostavista lukijoista kyllä on. Joku sanoi vähän kärjistetysti että jälkimmäisiä on vähemmän kuin kirjoittajia.
PoistaKuten Jonimatti sanoi, on tämä myös kustantamojen ja kauppiaiden asia. Miten runous näkyy? Toki sitten osana musiikkia kulutetaan valtavat määrät runoutta joka päivä.
PoistaMeille on luotu sodan pelko. Luomalla luotu. - Haluaisin kuulla järkevän ja loogisen ajatuskulun, jonka perusteella Venäjä hyökkäisi Suomeen. Sitä ei ole.
PoistaSodan pelossa ihmiset tekevät hiljaisia sisäisiä päätöksiään. Mietitään miten selviydytään vaikeimmissakin olosuhteissa.
Meille on tuotu sodan kuvilla mässäily eikä siihen mahdu mukaan runous. Siis että ostettaisiin runokirjoja, kun varaudutaan käyttämään rahoja tuhojen aikana.
Samalla aikakauteemme kuuluu hillitön materiaalinen mässäily. Se on muuta kuin materiaalisten tolkullisten tarpeiden tyydyttämistä ja pikku kivaskaa.
Mässäilyssä ja ahmintakulttuurissa runous ei oikein pärjää.
Runous nähdäkseni viittaa hillinnän ja oikein ymmärretyn askeettisuuden suuntaan.
Varmaankin yritän sovittaa näkemykseni rakentamista aikakauden sosiologiaan ja mielten maisemiin.
Jari.
Tuo heitto runouden lukijoiden suhteesta runouden tekijöiden määrään ei ole kovin väärä. Suuri osa lukijoista, teoksien hankkijoista ainakin, taitaa olla tekijöitä itsekin.
PoistaKirjoittaminen muutenkaan ei ole mikään poikkeuksellinen luova "harrastus." Jossakin ikäryhmässä, en nyt muista tähän hätään missä, kaunokirjallisuuden kirjoittaminen (varmaan dekkarit mukana) oli yksi yleisimmistä vapaa-ajan toiminnoista.
Olen ennenkin väittänyt että jos laadukkaaksi mainittua kaunokirjallista teosta x myydään vaikkapa 2000 kpl, on sen ostajista erittäin suuri osa ihmisiä jotka kirjoittavat tai ainakin toivovat kirjoittavansa itsekin. Ostavat vertaillakseen omaan kirjoittamiseensa.
Kaunokirjallisen teoksen motiivi ei tietenkään ole eikä pidä olla sen saama julkisuus tai levikki, (myynti).
Mutta olen silti sitä mieltä että jos ajatellaan että lukijat ovat sivuseikka ja kirjoitetaan vain jonkinlaiseen sisäkirjalliseen sisäpilveen, ollaan kirjallisuuden kommunikaatio-merkityksen suhteen hakoteillä. Joskus paneutunut ja kokenut lukija voi olla teoksen tekijää viisaampi ja kuulla heti tyhjien tynnyrien kolinan tekstissä mutta myös toisinpäin, pelastaa tekstin.
jope
Toki tietysti ihmistikkataulurunoilijat ja totuuden pöljät voisivat yrittää tehdä omat sivuille kurkistelemattomat yrityksensä.
PoistaJari.
Kommenttisi on hieno, Jope, tuossa yllä.
PoistaJari.
Tavallaan tässä toki turhia huolia viritellään ja kannetaan. Lukijallahan on kaikkea. On kirjojen rannaton meri mistä etsiä omaan kuplaansa sopivaa luettavaa.
PoistaKupla on keskeinen käsite. On kirjallinen, elokuvallinen, musiikillinen eloonjäämiskupla. Kanavallinen kupla.
Kun vain herrat eivät sotke sokeutumisellaan Suomea sotaan niin tässä elellään nöyrin ja tyytyväisin mielin kuplassa varmaa kuolemaa kohti.
Sota tarkoittaa tietenkin sekä maan sisäisiä levottomuuksia että sotaa ulkoista vihollista vastaan.
Aika puupäitä herrat ovat, jos eivät osaa lukea ajan merkkejä oikein.
Jari.
Toivottavasti Venäjä ei hyökkää Suomeen sotilaallisesti. Se ei ole tällä hetkellä todennäköistä vaikka Venäjä tekeekin Euroopassa kaikenlaista jäynää ja taatusti nostaa panoksia. Kyllähän sillä on muitakin keinoja sotkea asioita. Paljon olemme tästä jo puhuneet.
VastaaPoistaRunous on sen ajan tuote kun ihmiset lukivat. Olisi hyvä saada tuo aika jotenkin takaisin. Ja olisi pakkokin ellei haluta luovuttaa ja mädättää lopullisesti aivojamme.
Kun kulttuuri, tai pari kolme kulttuurista tasoa ja muotoa hajosi ensin tusinaksi ja sitten sadoiksi alakulttuureiksi (joista esim. laadullisen kirjallisuuden eristyneisyys, se sisäpilveys mistä mainitsin, voisi olla yksi) on aivojemme tulevaisuus tuossa suunnassa aika selvää. En usko että on paluuta "takaisin."
Poista"Alustojen" tulva pitää huolen että meistä tulee postimerkkeilijöitä. Tarkoitan oman erityisalan harrastajia.
Jarille: me tilasimme Suomeen kenraalin joka kertoi meille että Stubb on Naton henkinen johtaja. Media ylpeänä. Suomi torille.
En tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa.
Mitä sotaan tulee, en osaa enää olla muuta mieltä kuin että vittu saatana lopettakaa se jo.
Putin ja Venäjä ei sitä halua, Eurooppa maksaa siitä itsensä hengiltä. Välillä vaikuttaa että olemme jo kaikki sota-addikteja.
Jos tulisi rauha, hirveä cold turkey.
Tietysti tietysti oikea on slogan: Ukraina taistelee koko Euroopan puolesta, mutta kun sekään ei näytä ratkaisevan mitään...suohon vajotaan vain syvemmälle.
Kirjallisuudessahan on tietokirjallisuuden puolella Putin-kauhukirjojen tsunami. Niin kuin tarvittaisiin lisätodisteita.
Miten tyhmänä kansaa pidetäänkään...
Anteeksi näin kyyninen hetki.
jope
En usko että runous tekee mitään isoa comebackia - se on aina ollut pieni laji. Mutta lukeminen voi tehdä kun nähdään mihin kaiken digitalisoiminen johtaa. Ainakin toivon näin ja teen asian eteen parhaani. Odotukset eivät tosin ole suuret, mutta jos edes jotain.
PoistaJospa joskus saataisiin edes jotenkin normalisoituva Venäjä tuohon naapuriksi. En tiedä toteutuuko sekään.
Itse ajattelen että suurin osa ihmisistä olisi erittäin tyytyväisiä siihen että sodat laantuvat ja Euroopan ympäristö rauhoittuu. Sotahulluutta esiintyy sitäkin. Se voi mennä överiksi. Mutta en usko että sekään auttaisi / parantaisi tjos jättäisimme puolustusvoimat jonnekin 2000-luvun alkupuolen kuntoon ja naapurissa on sotataloutta elävä ja suuruuden päivistänsä haaveileva entinen suurvalta.
PoistaKyllä kyseessä on kompromissi puolustautumisen ja varustautumisen suhteen. Jotakin isompaa pelotetta ja selkärankaa täytyy olla nimenomaan siksi että hyökkäyskynnys pysyy riittävän korkeana.
Parasta olisi jos Venäjä rauhoittuisi ja voitaisiin olla reilusti kauppaa tekevät naapurit ja miettiä rakentavampaa asioita kuin mistä ostaa ohjus- tai ilmapuolustus.
No, tosiasia on että vuosikymmenet Venäjä/N-liitto on ollut ainoa sotilaallinen uhkatekijä Suomelle. Toki poliittisia uhkatekijöitä on sitten ollut ja on muitakin, pahojakin.
Sori kirjoitusvirheet, en jaksa korjata, kun kännykällä näpyttelen aamukahvia juodessani.
PoistaHyvää sunnuntaita Vaasasta. - Tuossa viikonvaihteen Ilkka-Pohjalaisessa on kirjoitukseni Roolitus ja urheilumenestys.
PoistaJatkan joulukuussa 1988 alkanutta mielipidekirjoittajan taivaltani. Kirjoitan mitä kirjoitan ja koen sen vapaaehtoistyöksi.
Tässä kyllä tahtoisin olla roolimalli ja katson, että tekemäni työ riittää siihen.
Peruskoulun käytyään kansalaisella tulisi olla valmiudet ja innostus kirjoittaa m-kirjoituksia.
Median tehtävä on antaa m-kirjoituksille tilaa.
*
Mitä Ukrainan sotaan tulee niin näkemykseni mukaan se huipentuu tammikuun loppuun 2027 mennessä. - Venäjä pyrkii lamauttamaan Ukrainan kaikki huoltoaspektit. Tulee vilu ja nälkä, autoihin ei saada polttoainetta.
Asioiden edelle ei voi ainakaan näin sivustaseuraaja mennä.
Luultavasti Venäjä tahtoo edistää jonkinlaista Ukrainan sisäistä reaktiota.
Ukrainan sota on kaiken aikaa ollut oma sota omine syineen. Venäläiset ovat perillä sodan syistä omalta kannaltaan. Olen käsityksessä, että Venäjällä on vielä Putiniakin kovemman linjan kannattajia, joita P. joutuu toppuuttelemaan. Vaan saatan olla väärässä.
*
Suomeen Venäjä tulisi vain ja ainoastaan tukemaan sisällissodan venäjämielistä osapuolta, jos sellainen olisi. Tämä on ainoa järkevä lähtökohta ajatella pumpumsotaa Suomen alueella.
Totta kai on selvää, että Suomen eliitti ei ole tänään mieluinen Venäjän eliitille.
Jari.
Venäjä ei ole edennyt juuri mitenkään aikoihin. Selvää on että se pyrkii lamauttamaan Ukrainan energiaverkot ja jättämään siviilit kylmään. Se on sen paras strategia. Venäjällä on myös uusia nopeampia drooneja, joita on vaikea torjua. Niillä isketään energiaverkkoon ja tavallisten ihmisten asuinalueille. Sotaa - tai siis tätä täysimittaista sotaa - on käyty kohta viisi vuotta. Hirvittävän pitkä aika mille hyvänsä yhteiskunnalle. Tulee todella kalliiksi kaikille. Ihmiset ovat traumatisoituja lopun elämäänsä. Voi olla että Venäjällä on Putiniakin kovempia tyyppejä. Sotaa on vaikea lopettaa, koska joku voitto täytyy saada. Ukrainan on mahdoton lopettaa, koska kyse on itsenäisyyden säilyttämisestä. Ukrainan on pakko iskeä syvälle Venäjälle, koska se on ainoa tapa ylipäätään torjua hyökkäys.
VastaaPoistaLuultavasti USA antaa Ukrainalle apua vähän suhteessa siihenkin, miten hyvin maa menestyy. Kun Ukraina on pystynyt torjumaan Venäjän hyökkäyksiä, sinne ollaan myöntämässä Patriot-lisenssit jne. Trump luultavasti antaa mahdollisuuden iskeä yhä enemmän Venäjälle (Biden ei tätä mahdollisuutta antanut). Muskin Starlinkit ja muut (yhdistettynä yhdysvaltalaiseen tiedustelutietoon) pitävät osaltaan maata jotenkin pinnalla. Eurooppa kippaa rahaa asehankintoihin.
PoistaIlmatorjuntaa pitäisi voida vahvistaa. Toivottavasti näin käy. Aivan järkyttävä sotahan tämä on, ja pääasiassa aivan turha sota, joka on kuitenkin umpisolmussa, koska kumpikaan osapuoli ei voi lopettaa.
Totta kai tunnen keskeiset narratiivit: Venäjä koki asemansa uhatuksi ja toimi sen mukaan. Nato laajenee joistakin aiemmista etupiirisopimuksista huolimatta. Pienet ja isommatkin valtiot kuitenkin tajuavat että isot turvallisuuspoliittiset ja sotilaalliset mannerlaatat liikkuvat: emme enää elä kaksinapaisessa maailmassa, ja on parasta hakeutua johonkin isoon leiriin, koska tendenssi on se, että Kiina nousee (samoin kuin globaali etelä monin osin) ja Euroopankin on jotenkin asemoiduttava, koska se on joka tapauksessa tulevaisuudessa jonkinlainen osapuoli - olennaista on, että se on vahvalla osapuolella eikä heittopussina.
PoistaEn kuitenkaan usko, että Venäjä on missään vaarassa paitsi Kiinan taholta. Ei ketään lähinaapuria kiinnosta käydä sotaa noin isoa maata vastaan ellei Venäjä itse hyökkää. Venäjä on itse aktiivisesti Putinin aikana aiheuttanut häiriöitä raja-alueillaan.
PoistaMeidän todelliset vaaran vuotemme alkavat sitten, kun Ukrainan rauha on tehty. Me emme tiedä mitä rauhansopimukseen kirjoitetaan eikä kumpikaan osapuoli ole lähtökohtaisesti sidottu miellyttämään Suomea.
PoistaVaaran vuosilla tarkoitan sitä, että Suomea on varusteltu Venäjän hyökkäysuhasta puhuen, vaikka kaltaiseni eivät hetkeäkään ole sisäistäneet tätä käsikirjoitusta. - Mitä todennäköisimmin Venäjä toteuttaisi hyökkäyksen pommittamalla ja lamauttamalla pääkaupunkiseudun ja katkaisemalla Suomen Oulun tasalta. - Tätä ei ole tiedossa. Ei ole ollut Ukrainan sodan aikana.
Vaaran vuodet merkitsevät sitä, että kypäräpäistyneet tahot potevat tyhjän kauhua ja uskottavuuspulaa kansan silmissä, kun uhkakäsikirjoitus ei ala toteutua. Silloin olisi jopa mahdollista, että Venäjää ryhdyttäisiin härnäämään Suomen sisältä.
En tiedä. Koen vain Suomen monelta osin tänään kadottaneen realiteettitajun. Suomesta on tullut kattoa vaille hullujenhuone.
On siten vaikea lukea, mitä Suomessa voisi tapahtua seuraavaksi ja minne jäljet johtavat.
Jari.
Eräs ominaisuus mitä suomalaisissa - supisuomalaisissa - kaipaan tänään on hitaus. Eikö tämä hitaus joskus näkynyt jopa Suomen kirjallisuudessa?
PoistaEn puhu hitaudesta urheilukentällä.
Mutta jotenkin luotettava hitaus. Vaikka koko maailma ulvoo ja moittii... niin me olisimme pysyneet hitaina.
Runot, joista tapailee ja tunnistelee hidasta kirjoittamista...
Eikö syksy juuri nyt kauneimmillaan kutsu luokseen hitautta ja hidasta mieltä?
Kai hitaudesta saa tänään jonkin diagnoosin ja lääkkeet hoitamiseen...
Jari.
Jos osaisin, sanoittaisin autioihin taloihin jäänyt arvokasta hitautta.
PoistaJari.
Olen samaa mieltä siitä, että kun rauha Ukrainassa on saatu aikaan, Venäjä voi katsella uusiin suuntiin. Riippuu tietenkin millainen rauha saadaan aikaan. Venäjä on jo nyt sotatalous, se tuottaa valtavan määrän aseita & teknologiaa, eikä se homma tietenkään pysähdy yhteen rauhaan.
PoistaEn ihan kylläkään usko, että Suomi on seuraava kohde. Luultavasti se on joku vielä hajanaisempi ja heikompi maa. Vaikka Venäjällä on nimenomaan pommituspotentiaalia vaikka kuinka, sille itselleen käy kalliiksi hyökätä Nato-maahan sellaisella volyymilla, että se pommittaisi tohjoksi koko paikan (siis olennaisilta osin).
Suomessa ongelmaksi muodostuu lähiaikoina se, mistä rahat kaikkeen mahdolliseen: maailmanparantamiseen, aseelliseen varusteluun, sosiaali- ja terveyspalveluihin, ylipäätään kansasta huolehtimiseen.
Jos ne ihmiset ja yritykset, jotka tarjoavat ja tekevät Suomessa vielä bisnestä ja töitä, aiotaan verottaa henkihieveriin, niin tilanne on yhä pahempi - tämä vasemmiston linja ei tule toimimaan; heidänkin täytyy olla rationaalisia jossakin kohtaa; vähemmän elätettäviä / vähemmän verotusta ja enemmän tuottavaa työtä. Oikeistoa koskevat tietenkin samat lainalaisuudet.
Venäjä on vain yksi uhkakortti, ja sitä nimenomaan sotilaallisella puolella. Maan asiat ovat nyt niin kiikun kaakun, että homma on helppo sotkea aivan oman politiikan keinoin.
Maan asiat = Suomen asiat.
PoistaJarin toivoma hitaus olisi parempaa kuin loputon ketteryys, jossa säntäillään sinne ja tänne.
PoistaHidastuminen ja keskittyminen perustaitoihin - lukemiseen, matematiikkaan, kieliin, ongelmanratkaisuun, käytännön kädentaitoihin (joihin kuuluvat toki nykyisin myös digitaaliset taidot) - ei ajattelun ulkoistamista tekoälyn varaan, koska senkin käyttäminen vaatii omaa ajattelua, ei ruumiin unohtamista digitaalisen elämän tieltä - ei jatkuvaa dopamiinikoukkua vaan hidas ja turhauttavakin elämä, jossa on tyhjiä hetkiä.
Venäjä, siis Putinin valtapiiri, teki valtavan ja myös rikollisen virhearvion kun päätti hyökätä Ukrainaan (oli syy siihen, mikä tahansa). Puoli miljoonaa kuollutta, kutistunut valtapiiri, eristäytyneisyys (ystävät käyvät vähiin), pakotteet, armeijan pelotevoiman osoittautuminen vajaaksi....venäläisen kulttuurin saama varmasti pitkäkestoinen mainehaitta ja tavallisiin venäläisiin kohdistuvat epäilykset jotka alkavat muistuttaa jo apartheidia. Saksa sai tavalla tai toisella anteeksi 10 vuodessa sodan jälkeen, Liittotasavalta oli Euroopassa ykköstekijä jo 60-luvulla yhdessä Ranskan kanssa, mutta en usko että tässä tapauksessa armoa tullaan antamaan niin nopeasti.
VastaaPoistaSodan tilanne tällä hetkellä on mielestäni selvästi nähtävissä, se on pattitilanne. Viimeksi tänään sekä Moskovasta että Kiovasta viestit että emme tapaa, emme neuvottele, emme myönny missään. Sotaa siis jatketaan. 2020-luku loppuun? Ei tule mieleen historiasta juurikaan mieleen rauhantekoja joissa olisi täysi oikeudenmukaisuus toteutunut.
Ukraina voi saada haluamansa (se on muuten oikeutettu vaatimus) vain voittamalla Venäjän tai kaatamalla Putinin hallinnon kokonaan lännen tuella.
Sen verran minunkin ns. uhkatutkani toimii että vaikka tuolla tavalla tapahtuisi jotakin joka on oikeudenmukaista (vaikka noin 700 000 kuollutta voisi saada kysymään, missä oikeudenmukaisuus), niin tuokin vaihtoehto pelottaa ja paljon, Hajoava Venäjä!? Noin 5000 ydinkärkeä...
1000 kilometrin yhteinen raja siinä tilanteessa...
Ei välttämättä kiinnostaisi päästä näkemään mitä tapahtuu.
1991 päästiin säikähdyksellä. Päästäisiinkö nyt?
Rauha joillakin ehdoilla tuntuisi varmimmalta koko Euroopalle lopettaa tämä painajainen. Mutta siihen tarvitaan sekä Moskovan että Kiovan kompromisseja. Se ei ole oikeudenmukaista mutta se olisi edes jonkinlainen rauha. Luulen että tämä on ollut Trumpin logiikka. Stop killing.... Ei ideaalia mutta anyway something.
Venäjän kykyyn uhata Eurooppaa konventionaalisesti en usko juurikaan. En tuollaisella armeijalla ja en vaikka siihen värvättäisiin puoli miljoonaa miestä lisää. Ja en vaikka lehdet skenaarioitaan toitottavat nonstoppina. Venäjän armeija ei yksiselitteisesti vaikuta sellaiselta että se olisi Natoa vastaan mikään eksistentiaalinen uhka.
Ydineskalaatiossa sitten menisimme suurin piirtein kaikki.
jope
Muistissani pysyy että 2022 Ukrainan heikosti kouluteut ja siinä vaiheessa vielä heikosti varustellut sotilaat pysäyttivät Venäjän armeijan pohjoisella lohkolla. Nyt kun teknologinen ylivoima Natolla on moninkertainen venäläisiin verrattuna niin näen, että välitön uhka on todella pieni.
PoistaSodan jatkumisen uhka sen sijaan on Euroopan kannalta suuri koska ne sadat miljardit ovat pois yhteiskunnistamme ja niiden ylläpitämisestä. Ukrainaa pitää tukea tietenkin mutta ei tätä voida jatkaa ja jatkaa vaikka mitään ei näytä rintamalla muuttuvan.
Tässä sodassa on kaikki mennyt kaikkien osapuolien, Ukraina, Venäjä, Eurooppa, suhteen katastrofaalisesti pieleen. Siksi stop.
jope
Venäjä ei ole sotilaallisesti pärjännyt kunnolla edes Ukrainalle - tosin Ukraina on leveyssuunnassa iso maa, se on sen valtti. Samoin - vaikka maa on korruptoitunut - sen kansa on kuitenkin päättänyt taistella. En tiedä, olisiko muista Euroopan maista vastaavaan. Puolasta ehkä, mutta entä meistä muista pullamössöistä? Ja Venäjän rajoilla olevat valtiot ovat suhteellisen kapeita - toki sitten ovat Naton suojakilven alla. Vaikka Naton yhtenäisyyteen ei täysin uskottaisikaan, on se kuitenkin Venäjälle aika kynnys.
PoistaTuossa on muutamia Venäjän hyökkäystä mahdollistavia ja myös aloitusta hidastavia tekijöitä.
Venäjän etu mahdollisessa tilanteessa on siinä, että sen ei tarvitse piitata kansalaisten mielipiteistä ja se voi olla niin röyhkeä kuin haluaa. Se ei ole sillä tavalla demokratia kuin täällä edes leikitään olevan. Se saa aikaan liikekannallepanon, kun tarve vaatii, ja lisää porukkaa sotaan roudataan Afrikan isolta mantereelta ja Venäjän omilta syrjäseuduilta ja Koresta.
Mutta silti. Jospa Putin voisi peruuttaa hiukan, ja Zelenskyi hiukan. Muutenhan tämä sota jatkuu, ja totta kai myös USAlla ja sotateollisuudella on intressinsä myydä aseita ja testata niitä tosioloissa.
Olen samaa mieltä jopen kanssa siitä, että Venäjä on luonut itsestään hylkiön. Varsinkin Putinin Venäjän arvo on laskenut kuin lehmän häntä, se on jo jossain maan alla. Ei tietenkään venäläisen kulttuurin arvo, siis se historia mikä Venäjällä on monessa suhteessa.
PoistaTuo Stop pitäisi saada aikaan. Miten? Siinäpä miljardien ja miljardien eurojen kysymys ja tuhansien ihmishenkien kysymys.
PoistaSamaa mieltä. Puola on kova luu. Arvioiden mukaan pelkästään sen taistelukyky pysäyttäisi Venäjän heittämällä.
PoistaMutta en halua lähteä tuohon, koska en näe että Venäjä perinteiseen tapaan on mihinkään Nato-maahan hyökkäämässä. Muuten häiritsemässä ja sohimassa kyllä, niin kauan ainakin kuin tämä sotaa jatkuu.
Yksi kauneusvirhe Ukrainan taistelussa kuitenkin on: vain osa kansalaisista on päättänyt taistella, rintamalla. Liikekannallepanoakaan siellä ei ole tehty. Samoista syistä kuin Venäjällä.
Ukrainan rintamaikäisistä miehistä vähemmistö on aseissa.
Toisaalta on kai pakko pitää yhteiskunta käynnissä ja siihen tarvitaan työvoimaa enkä osaa arvioida tarvitaanko nykyaikaisessa sodankäynnissä miehistöä enää samalla tavalla.
Mutta jotakin outoa tässä sodassa luonnollisen puolustustaistelun lisäksi on. Kuin olisi jokin taustaliikuttaja joka ei ole vielä nähtäväksi auennut. Toivon todella olevani tässä ehkä typerässä mutuilussa väärässä.
jope
Ukrainan on vaikea saada nuoria rintamalle siinä suhteessa kuin väkeä olisi. Tämä on totta. Ne jotka ovat rintamalla ovat tämän sodan sankareita ja uhreja. He ovat uhranneet lopun elämänsä.
PoistaEsimerkiksi droonien suunnitteluun ja ohjaukseen tarvitaan nuorta ja osaavaa porukkaa. Kaikkien ei tarvitse olla perinteisesti kk-pesäkkeessä tai tykistössä, vaikka yhteistyötä tehdäänkin myös näiden kanssa.
PoistaEnnemmin tai myöhemmin jokin Venäjän ballistisista tms. ohjuksista menee maalin ohi Puolaan tai Baltiaan. Siinä olisi mahdollisuus ja tilanne ulottaa Euroopan puolustusta Ukrainan puolelle.
PoistaSuuret lavastukset ovat myös mahdollisia. Venäjä ei niissä epäröi ja en usko että Ukrainakaan. Itämeren kaasuputken katkaisuhan siellä Gotlannin etäpuolella on nyt selvitetty. Meillä oltu siitä aika hiljaa.
Naton pitäisi uskaltaa enemmän, se saattaisi laittaa Venäjän miettimään. Se hetki oli kevättalvella 2022 mutta meni ohi.
Olisiko koko sota voistu estää jos Ukraina olisi kirjoittanut paperipalan ettei se liity Natoon. Epäviralliset turvatakuuthan olisi silti voitu antaa pinnan alla. Vertailukohta Ruotsin tosiasiallinen salainen kuuluminen Natoon 50-60 -luvulla.
Venäjän sotilaallista rajoittamista ennen kuitenkin olisi selvitettävä suuri kysymys perinpohjin: onko Eurooppa valmis ottamaan pahimmassa tapauksessa ydiniskuja vastaan Ukrainan vuoksi siinä tapauksessa jos kaikki menee pieleen. Sitä pitäisi kysyä kansalaisilta. Ei eläköityneiltä brittieversteiltä.
Kyllä tämä täydeltä umpikujalta vaikuttaa. Molemmilla puolilla ollaan valmiita kestämään sotaväsymystä. Jos taistellaan vielä 1-3 vuotta, on Eurooppa sen jäljiltä aivan eri maanosa. On jo nyt.
Aseteollisuus on mennyt eteenpäin kyllä ja tehnyt biljoonavoittoja, eh. Iloitkaamme osakkeenomistajien puolesta.
Toki myös Ukrainan puolustuksen pitämisestä.
jope
Aseteollisuus on ainoa voittaja tässä sodassa. Tämä lähti liikkeelle Putinin paskan unelman ja pelon sekasotkusta ja lopputulosta pystyy tuskin arvioimaan vielä: kaunis se ei kuitenkaan ole.
PoistaPidän kiinni ajatuksestani, että juuri nyt on käynnissä Ukrainan sodan huipentuma (kurjistuma Ukrainassa). Sota ratkeaa tavalla tai toisella tammikuun 2027 loppuun mennessä. Voisi ajatella, että Venäjäkin olisi asettanut noin suurin piirtein tuollaisen aikarajan. - Arvioni perustuu siihenkin, että länsi on suuressa kuvassa jättänyt tilanteen silleen. (Korjaan näkemyksiäni silloin kun siihen on syytä.)
PoistaSuomessa luotiin toimintamoraali, joka oli suhteessa Ukrainan sotaan ja tässähän olen eri mieltä. Suomi ja Ukraina ovat eri asioita. Venäjä ei hyökkää Suomeen, kunhan vain Suomen alueelta ei hyökätä Venäjälle.
Suomen ja Venäjän suhteet tulevat tietysti jatkumaan kylminä pitkään.
*
Tavallisella rivisotilaalla ei ole helppoa. Meillä on luotu sellaistakin harhaa, että suhteessa drooneihin olisimme maastollisista syistä edullisemmassa asemassa kuin Ukrainassa. Se ei pidä paikkaansa. Droonit pääsevät joka paikkaan ja droonilentäjille kertyy koko ajan lisää taitoa ja kokemusta. Siitä on karmaisevaa kuvastoa, missä näkyy kohteiden avuttomuutta ja lopun hetkiä.
Jari.
Putin turvaa Venäjän eliittinuorison hyvän, eikä mulla ole juuri nyt käsitystä, että se silloin erityisemmin vihaisi Putinia. Eliittinuorison hyvän turvaaminen kääntyy hyödyksemme siinä, ettei Putin halua mitään epätoivoisia iskuja Suomen alueelta Pietariin ja Moskovaan. Niitähän tapahtuisi, jos Venäjä hyökkäisi Suomeen.
PoistaJari.
Suomi on drooniteknologisesti ja -operationaalisesti kaukana jäljessä Ukrainasta. Maamme on lisäksi pinta-alaltaan aivan eri luokkaa kuin Ukraina, jos ajatellaan lentomatkoja. Maasto ei ole Suomessa niin avointa, on metsänpeittoa jne., se on totta, mutta esim. infrapunakameroiden ja muun avulla kohteet löytyvät kyllä.
PoistaUkrainan sota ei lopu aivan äkkiä, ellei Venäjä käytä pienimuotoisia ydinaseita. USA on Trumpin aikana - Euroopan raha-avustuksilla - tuonut Ukrainalle aivan eri tason aseistusta kuin Bidenin aikana. Se on antanut luvan iskeä syvyyteen. Ei toki vielä ole nähty eikä todennäköisesti tullakaan näkemään Ukrainan osalta mitään läpimurtoa, mutta Venäjä joutuu maksamaan omalla maaperällään yhä kovempaa hintaa esimerkiksi infran tuhojen suhteen. Ukrainalaiset ovat saamassa USAlta Patriot-lisenssit. Jos Ukraina ja Israel tekevät yhteistyötä, sieltä voi tulla vaikka mitä teknologiaa, joka on osoittautunut esim. Iranissa täysin ylivoimaiseksi.
En silti usko Ukrainan kykyyn voittaa. Mutta se voi tehdä tämän sodan omista tappioistaan huolimatta todella kalliiksi Venäjälle. Kalliiksi tämä tulee aivan kaikille. Mitä sitten tämä Venäjälle kalliiksi tuleminen saa aikaan: pienten ydinaseiden käytön, vai jotain muuta järeää, kuten Kiovan hukuttamisen vesimassoihin, vai jotain muuta jo nähdyn kaltaista ympäristökatastrofia (ison tekojärven ja Kahovkan padon hajottaminen ja ympäristökatastrofin luominen muutama vuosi sitten, kesällä 2023). Jotain sieltä tulee, se on varmaa. Sitten tilanne voi kyllä eskaloitua myös Venäjän suuntaan. Peli on raakaa, mutta hienovaraista.
Suomella ei ole mitään intensiiviä hyökätä Venäjälle, ajatuskin on aivan älytön. Ellei sitten hyökkäystä lavasteta Mainilan laukausten tapaan.
PoistaMun elämäni suuria teemoja ovat petos ja itsepetos. Ne asettautuvat satuilutaipumustani ja hyväuskoisuuttani vasten.
PoistaJari.
Suomi on tukenut Ukrainaa myös sotilaallisesti. Tällä tavalla se osallistuu jotenkin hyökkäykseen Venäjälle tai ainakin mahdollistaa hyökkäyksen. Mutta näin toimivat melkein kaikki jotenkin aseteollisuudessa ja puolustusyhteistyössä olevat valtiot. Tällä kuvauksella myös Venäjä olisi kääntäen osallistunut esimerkiksi hyökkäykseen Israelia ja USAa vastaan - Lähi-idän aseista ja puolustusjärjestelmistä osa - Iranissa jopa merkittävä osa - on Venäjältä. Mutta en usko suoraa iskua Suomesta Venäjälle, en Suomen tekemänä, erinäiset provokaatiot erikseen, mutta niiden tulisi olla tavalla tai toisella Venäjän tilaamia. Eri asia ovat erinäisten huumerikollisten välienselvittelyt, mutta itäraja on sen verran kiinni, että tappelut käydään lähinnä Ruotsin ja Suomen rikollisten välillä. Toki Balttiassa on myös rikollisia (ja myös etnisesti venäläisiä rikollisia), jotka toimivat Suomessa, vähintäänkin satunnaisesti.
PoistaNiin sanottu pohjoisen rintaman teoria tarkoittaisi toteutettuna sitä, että Suomen alueelta aloitettaisiin liittouman hyökkäys Venäjää vastaan. Se katsottaisiin Ukrainan tukemiseksi.
PoistaSuomi ei tietenkään yksin aloita mitään. Mutta eihän Suomi olekaan yksin vaan se on osa liittoumaa.
Pohjoisen rintaman rintaman teoria on tolkuton. Se on totta. Se tuhoaisi Suomen. Siinä pelissä olisimme murtuva nappula.
Mutta... aika näyttää...
Jari.
Suomen voi nähdä lentotukialuksena Venäjän vieressä. Ainakin luultavasti jossain nähdään, on nähty kaiken aikaa. Mitä kannelta lähtee lentoon ja liikkeelle, voimme kysyä tänään. Kuinka paljon se on suomalaisten käsissä ja tahdon varassa.
PoistaPettymykset tekivät musta epäilijän ja varuillaan olijan kaikessa.
Jari.
Se on totta, että jos Suomesta isketään Venäjälle, vaikka iskun tekisi Nato, niin Suomi olisi oikeutettu kohde. Ajattelen, että edes Nato ei iske ensin Venäjälle. Mutta toki voisi käydä niin että Venäjä iskisi ensin provokaatiomielessä johonkin syrjäiseen kohtaan ja odottaisi reaktiota. Kun se tulisi, sillä olisi ikään kuin oikeutus iskeä takaisin. Luulenpa, että tämä iskujenvaihto pidetään melko korkean kynnyksen takana.
PoistaMutta kaikkea voi tapahtua. Suomi ei ole nytkään aktiivisesti vastannut Venäjän provosointeihin, joita se on tehnyt useita hybridisodankäynnin tasolla. Meillä on erittäin korkea kynnys hyökätä, koska kukaan ei tahdo ongelmia.
Otanpa nyt korkean tason riskin ja totean kaikkea mahdollista väärinymmärrystä uhmaten, että eipä tarvinnut Kekkosen ja Neuvostoliiton aikoina tällaisia (em.) miettiä.
VastaaPoistaSuomeen olisi kohdistunut idästä sotilaallinen uhka ainostaan kolmannen maailmansodan tilanteessa jolloin uhka olisi toteutunut meistä riippumatta ja kaikkialla.
Vuonna 1968 Tsekkosslovakian miehityksenkään aikana ei ollut lähelläkään.
Historiatieto (varma) kertoo että muutama suomalainen sotilaslenttokenttä oli maalitettu ydinaseille brittien suunnasta 50-luvulla äärimmäistä tilannetta varten (koska meillä YYA).
Nyt sama varmaan päinvastoin.
Raja kyllä vuosi: kauppaa joka käsitti korkeimmillaan yli 30 prosenttia bkt:stamme.
Aika vakaata ja varmaa oli. Pelon ilmapiiriä ei ollut. Itsesensuuria kyllä mutta sitäkin vain virallisella tasolla.
Noita aikoja ei saa takaisin eikä kukaan kaipaa NLiittoa.
Vertailun vuoksi vain tämä.
Jos YYA vaati henkisen perseen myyntiä virallisella tasolla, vaatii nykyinen sopimus jatkuvaa hermostuneisuutta, fobiaa fobian päälle ja miljardeja toisensa perään.
jope
(1940-luvun lopussa oli tietenkin ns. vaaran vuodet, ja miehitysuhka, lähinnä omasta takaa, kommunistit, mutta ei lähtenyt Moskova siihen mukaan vaikka kovasti pyydettiin tuolta taholta. jope)
PoistaTajuan tietenkin että peli muuttui lopputalvesta 2022 kun Venäjä hyökkäsi. Venäjä, ei kukaan muu. Pelkäänpä vain pahoin että kun se jollakin mekanismilla tulee samaan sen paskan minkä se tuon vuoksi ansaitsee, me tulemme saamaan samalla sen paskan mitä me emme ansaitse.
PoistaOlen ollut huomaavinani että ainoa inhorealisti on ollut Trump: tajuaa että ei kannata jatkaa, tätä ei idealismilla voiteta, tätä ei voiteta millään, koska tämä ei ole satua.
No, Vietnamin sota päättyi siihen että toinen luovutti ja jenkit lähtivät mutta sekään ei mennyt putkeen, "oikeudenmukaista" voittajaa oltiin paossa merille veneillä (venepakolaiset) jo parissa vuodessa.
Kallis hinta tulee Nato-lipulle jos se Kiovaan halutaan.
Jäsenyydestä, tosiasiallisesta, oltaisiin voitu sopia pöydän alla.
jope
uomi ei ollut Varsovan liitossa, mutta oli kuitenkin YYA-sopimuksen piirissä - vaikka Suomi oli itsenäinen, oli se kuitenkin luultavasti NL:n mielestä sopivasti sosialismin pussissa, läntisenä valtiona, vaarattomana kumppanina vähintään. Ajat olivat tuolloin toiset. Silloin poliittista liikkumavaraa ei ollut kummoisesti ilman NL:n suostumusta.
PoistaVoi tietenkin miettiä, minkä verran Suomella on nyt liikkumavaraa EU:ssa ja mahdollisuutta päättää omista asioistaan suvereenisti esimerkiksi EU:n ja Naton jäsenenä.
Nämä ovat pienen maan dilemmoja.
Venäjän kumppaniksi - edes etäiseksi sellaiseksi - jääminen ei ollut vaihtoehto, kun ollaan kuitenkin lännen leirissä ja Venäjä aloitti laittoman sotansa. Ei ollut oikein realistista mahdollisuutta myöskään täysin sitoutumattomaan linjaan, ei ainakaan poliittisesti munaa sellaiseen - Nato tuntui siinä tilanteessa turvasatamalta.
Suomi on oikeastaan koko olemassaolonsa ajan pienenä valtiona peesaillut sitä leiriä, johon se on sitoutunut. Näin minä asiat näen. Täytyy vain toivoa, että se leiri tekee fiksuja päätöksiä.
Kylmän sodan aikana olimme kaksoisagentteja ikään kuin. Kaikki tiesivät, myös Moskova, hyvistä suhteista, myös -tiedustelu, länteen.
PoistaSaimme ja otimme rusinat pullasta molemmilta puolilta ja Suomi-neito kasvoi punaposkiseen hyvinvointiin ja rauhaan.
Tuona aikana suomalaisilla ei ollut mitään hätää.
Nyt ovat nämä olosuhteet, ja olen samaa mieltä että juuri muuta ei ole ollut valittavissakaan. Putin teki meistä Nato-maan ja Nato tekee meistä etuvartionsa.
Hieman pienemmällä innolla ja keekoilulla kannattaa kuitenkin tähän suhtautua.
Tulee mieleen alikersantti Yrjö Lahtisen (Veikko Sinisalo) viisauksia tai oikeastaan asenne. Teki mitä piti kun piti mutta ei ollut ensimmäinen partiopoika.
jope
Tuo partiopoika ja luokan priimusoppilas ja ulkomaille pokkurointi on ärsyttävä piirre suomalaisessa politiikassa. Ja se, ettei yhtään osata vetää kotiinpäin ja ajatella oman kansan parasta, vaan olennaisempaa on täyttää kaikki vaatimukset prikulleen ja olla vielä mahdollisesti se huippuoppilas. Hullun hommaa.
PoistaMonissa maissa poliitikot osaavat pelin ja vetävät niin paljon kotiin kuin voivat - he tajuavat, että se on fiksua, varsinkin silloin kun jollakin mekanismilla jaetaan isoja rahoja. Suomessa ei tätä osata. Oman porukan verotus on olennaisempaa.
PoistaTossa oli muuten mielenkiintoinen tilannekatsaus Ukrainasta, suomisoturi kertoo: https://www.youtube.com/watch?v=FjMTvEecJzE
VastaaPoistaTäytyy sanoa, että erittäin fiksu nuori mies.
PoistaMukana myös kommentti asiaan, jota jope kommentoi: miksi kaikkia ei saada rintamalle?
PoistaTsekkaan videon. Rintamalle on saatu selvä vähemmistö miehistä. Alimmat arviot on alle 20:n prosentin.
PoistaJa ne jotka siellä sitten koko ajan, ovat tosiaan uhranneet elämänsä siinäkin tapauksessa että tulisivat hengissä joskus takaisin.
jope
https://www.iltalehti.fi/paakirjoitus/a/6365e0cc-bbc3-4ac4-abfb-f529d409d1f9
VastaaPoistaTuossa taas esimerkki siitä kuinka ikään kuin pragmaattisesti perustellaan ydinaseiden tuomista Suomeen. Jos ne ehkä > niin sitten mekin > ja sitten ne ehkä ei > kun me....
Uskomaton kehä. Kauhun tasapaino johon tässä viitataan perustui aivan eri maailmantilanteeseen. Silloin oli NL. Toinen todellinen supervalta. Nyt täysin arvaamaton ja oikeasti heikko ja mureneva Venäjä.
Putinia verrataan Hitleriin. Ok. Mutta jos niin ajatellaan, niin en näe hänessä Hitleriä vuosilta 1939-1941 vaan vuodelta 1945.
Tuo kansalle y-aseita perusteleva toimittaja edustaa sellaista sotilasteknologista logiikkaa että ajatus on suurin piirtein että voitto ja puolustus on sitä että jos meidät tuhotaan niin nekin tuhoutuu. Putin-Venäjästä en sen nykytilanteessa ole enää kovinkaan varma. Siis niiden elämänvietistä johon kauhun tasapaino aina perustuu.
Jos luen kuin piru raamattua niin tuosta jutusta (ja monista muista) voi lukea sellaisen alatekstin että ydinsota voisi tietyssä tilanteessa ihan ok, tai ainakin niiden käyttäminen. Ei muutama taktinen y-ase tietenkään maanosaa tuhoa, mutta kyllä tässä eräänlaista normalisoitumista on ilmassa: että jos sittenkin....
No, tämän aloitti kyllä Medvedev ja vähitellen se on siirtynyt yleiskieleen ja iso osa suomalaisista suhtautuu jo ydinaseelliseen Suomeen rauhallisesti ajatellen että kyllä ne herrat tietöö mitä ne tekköö...turvaahan se tuop.
Itse en osaa olla siitä ihan varma.
jope
Jos ajatellaan Neuvostoliittoa edeltävää Venäjää ja sen jälkeistä Venäjää, niin Venäjällä eletään juuri nyt kaikkein suurinta kukoistuskautta. Kadut pursuilevat hienoja autoja, ihmiset kävelevät tyytyväisinä ja hyvin pukeutuneina kaduilla. Ilme on myhäilevä, kaupat notkuvat herkkuja. Joku venäläinen nuoren polven tubettaja puhui Venäjän kultaisesta kaudesta. En ymmärrä, miksi tätä totuutta halutaan salata. Sehän suojelee suomalaisia, koska venäläiset keskittyvät hyvinvointinsa enentämiseen. Venäläisiä ei kiinnosta suomalainen mahdollinen kurjuus ja kaaos, jos suomalaiset eivät nyt ihan silmille hypi.
PoistaVenäläiset eivät hyöki joka suuntaan kuten huomataan. Putin ei ole strategina Hitler. Hän ei tee Hitlerin virheitä noin kokonaiskuvassa. Siihen voimme luottaa ja jatkaa omien asioittemme sotkemista.
Mitä tulee Putinin jälkeen on tietenkin se oleellisesti tiukka kysymys. Mutta luultavasti venäläiset enentävät onneaan.
Suomen päättäjät sakeilevat sakeilujaan.
Jari.
Ylellä voisi olla kerran viikossa sellainen teeveeohjelma kuin Venäjä tänään. Vaikkapa puoli tuntia asiallista viestintää Venäjästä. Puolueetonta kuvastoa. Käsittääkseni tällaista ei ole.
PoistaNyt kai luotetaan siihen, että useimmat suomalaiset eivät etsi itse lähdeaineistoa.
Ei olisi mitään putinismia, jos kansalaisillemme näytettäisiin Venäjää ilman ns. asiantuntijoiden tulkitsevia selityksiä.
Jari.
Mitä sodan käsitteeseen tulee, Suomea realistisesti uhkaavat eniten jengisodat. Katuväkivalta. - Niiden enentyminen, edistäminen ja salliminen ei totisesti ole Putinin syy.
PoistaJari.
On selvää että kuvamme Venäjästä on rajattu sodan tarpeisiin. Toisaalta, Jari, antamasi kuva on sekin tiukasti rajattu: siinä näkyy Venäjän mainoskuva itsestään, joka toteutuu hyvin pienelle osalle kansaa. Pietarin ja Moskovan puitteet ovat hulppeat ja kaupungeissa riittää rikkaita ihmisiä, joilla ei ole juurikaan kosketusta muun maan elämään. Vähän sama kuin zoomaisi valikoiden Helsingin keskustaan. Olen käynyt 2018 Pietarissa, juuri ennen jalkapallon MM-kisoja, joita Venäjä isännöi. Kaikki oli paraatikunnossa. Sitten kun siirtyi hieman etäämmälle keskustasta, tilanne oli toinen. Eikä silloin ollut edes sotaa, johon on viety porukkaa pilvin pimein. Pietari 2018 oli todella hieno. Mutta se ei ollut koko kuva maasta.
PoistaVenäjällä korkeinkin virkamiehistö on kuolemanvaarassa jos on eri mieltä kuin Putin. Kuolemantapauksia mitä erilaisimmin keinoin. Kaikki onnettomuuksia, itsemurhia, sairaskohtauksia virallisesti.
PoistaSuomella on monessa suhteessa palikat sekaisin ja monta riskiä. Huumerikollisuus on yksi juttu. Sen myötä tulee rankkaa väkivaltaa.
PoistaMolemmat myönnätte sen, mikä on suurten kriisien aikana aivan selviö: propagandaa ja suunnattua tiedostusta on molemmin puolin.
VastaaPoistaVenäläiset sen kyllä tietävät ennestään. Ovat oppineet ns. lukemaan NL:n aikana mutta meillä on kyllä aika paljonkin pöpipäitä jotka eivät osaa nähdä että sota-aikana on sota-ajan tiedotusoppi. Meilläkin. Se "meilläkin" pitää erikseen vielä lisätä.
En näe läntisessa vaikuttamisessa edes mitään skandaalia, niin selviö se on, ja tavoite pysäyttää Venäjä on oikea.
Laatu on valittua ja valikoitua, niin kuin sen pitää ollakin, mutta määrällisesti mennään jo naurettavuuksiin. Koko Kiasman sisä- ja ulkoseinät voitaisiin peittää lööpeillä neljän vuoden ajalta joiden viesti on sama koko ajan: huomenna Ne tulee. Yli. Pelkää. Vihaa. Varustaudu.
(Ja taas: varustautuminen on sekin niin kuin pitää, ja hyökkääjää saa vihata myös, ihminen on ihminen, puolustaa omiksi koettuja, mutta se määrä, se on naurettava ylilyönti.)
jope
Suuri uhka tulee mainitsemienne asioiden lisäksi sisältämme. Näen ammattini kautta niin ison muutoksen nuorissa ja lapsissa että se voi olla kova juttu purkautuessaan jotakin kautta. Levottomuus ja väkivaltakin läpäisee nuoremman sukupolven nyt hyvin laajasti. Jotakin on tapahtunut. Mikään yksi muuttuja sitä ei selitä. Esim. naurettava korona-sukupolvi -selitys. On kouluja joissa ollaan siirtymässä osittain hallitsemattomiin ilmiöihin. Aikuiset pakenevat kuka mihinkin. Iso osa näiden muutosten kieltämiseen ja pienentämiseen. Iso osa myös uupuu. Kokemus voi olla vaikkapa koulussa että on samaan aikaan hyvin raskaassa fyysisessä työssä ja hyvin raskaassa henkisessä työssä, siis samaan aikaan ja koko ajan. Sama kokemus ja kuormitus varmasti myös isolla osalla nuoria ja lapsia.
Poistajope
Olen samoilla linjoilla jopen kanssa: uskallammeko puhua myös oman yhteiskuntamme isoista ongelmista ja mm. teknologian mukanaan tuomista ja sen mukana aivan tietoisesti tuotetuista häiriötekijöistä (erään maailmanvallan hybridivaikuttaminen).
PoistaPoliitikot mittailevat toistensa vihapuheen tasoa kuin hiekkalaatikkokiistoissa. Hekin ovat nielleet somelogiikan. Kuka hoitaisi oikeita ongelmia?
Joo, tuohon ei ole lisäämistä. Puhutaan kaikesta kuten asiat ovat. Näytetään asiat niin kuin ne ovat. Otetaan todellisuus sellaisena kuin se on. Eiköhän se ole myös tieteellisen ajattelun ytimessä. Mikä on miinusta se on miinusta, mikä plussaa se on plussaa. Yritetään päästä ohi kaikenlaisten tulkitsijoiden ja lässyttävien selittelijöiden.
PoistaIhmiset ovat yllättävän passiivisia ja vaikuttavat heti nielaisevan kaikenlaiset tulkinnat. Tämä tyydyttää ns. asiantuntijavaltaa.
*
Sitten on omat onnellisuuskuplamme. - Tilasin tänään levykaupasta The Beatlesin 1967-1970 (2023 Edition) tuplan cdnä. Oli aikanaan se alkuperäinen sininen tupla vinyylilevynä... Odottelen tilauksen saapumista... ehkä jo huomenna tulee.
Jari.
Venäjän hyvinvointia on muuallakin kuin Pietarissa ja Moskovassa. - Meillä piilotellaan Venäjän tavallista arkea ja siihen kätkeytyy eräs räjähdyspiste. Nimittäin kun asiat paljastuvat niin paljastuu myös suomalaisten kateellisuus. Tyrmistynyt ja ällistynyt kateellisuus. Asiat eivät olekaan suhteessa vallitseviin ja annettuihin todellisuuskuviin, jotka ovat vääristeleviä.
PoistaMä kestän todellisuuden enkä tahdo olla muuta kuin supisuomalainen Suomessa. Mä en halua vieraantua enää yhtään enempää itsestäni enkä suostua psykoottisen humanismin lampaaksi.
Rakastan omaa maatani. Rakastan suomalaista syksyä väreineen juuri nyt Vaasassa.
Jari.
Suomalaisen moraalittomuuden arkeologinen kaivaus pitäisi tehdä.
PoistaJari.
Minun on vaikea keksiä asiaa mistä suomalaiset voisivat olla kateellisia venäläisille - siis yhteiskunnan tasolla. Meillä on omat ongelmamme, mutta en näe todellista syytä kadehtia Venäjää enkä ole tällaista missään päin Suomea havainnut. Keksin kyllä Ruotsista tällaisia asioita, vaikka sielläkin ovat hommat monessa sekaisin.
PoistaEhkä yksi kateuden aihe olisi sellainen seikka, että jossain on mittaamaton erämaa - mutta on sellaisia Suomessakin, ainakin sellaisia, jotka normaali ihminen voi kestää.
Voitko, Jari, kertoa jonkin hyvän esimerkin venäläisestä arjesta, josta tulisi olla kateellinen? Olen minäkin katsonut venäläisiä nikkarointi-, kalastus- ja metsämökkivideoita, mutta mikään ei estä toteuttamasta Suomessa aivan vastaavia. Tavallisilla ihmisillä - mikäli mitataan talouden, omistamisen, terveyden, tulevaisuudennäkymien mittareilla - ei mene erityisen hyvin. Sananvapautta ei ole edes sen vertaa kuin Suomessa. Joko olet mukana / olet hiljaa tai olet vainaja / pidätyssellissä. Onko onni sitä, että saa olla samaa mieltä hallinnon kanssa tai että katsoo Venäjän televisiota ja uskoo kerrotun, vaikka ihmisiä kuolee turhaan hyökkäyssodassa?
PoistaMä en ole mikään muu kuin tarkkailija. Kuten mainitsin olen supisuomalainen ja lähinnä kiinnostunut Suomen vakaasta ja hallitusta kehityksestä.
PoistaToisissa olosuhteissa olisi ollut mielenkiintoista käydä vaikka sitten Pietarissa.
Näkemissäni videoissa Venäjällä saa kulkea kaduilla kaikessa rauhassa. Yksin tai yhdessä. Se on paljon se. Kadut ovat siistejä. Ei huomaa juoppoja eikä huumausaineiden käyttäjien notkumista. Ihmiset eivät vaikuta uhatuilta.
Kaupoissa on tavaraa. Ihmiset vaikuttavat hyvin ruokituilta.
Kaduilla liikkuu hyviä autoja hyvässä järjestyksessä.
*
Mitä ihmiset tekevät sananvapaudella? Kuka Suomessa kaipaa sananvapautta? Kun on otettu asuntolaina, ei kovin paljon ruveta sanankäyttäjiksi meilläkään.
Olisi kyllä Suomessa tilaa sananvapaudelle. Itsehän olen sitä käyttänyt harkitusti vuodesta 1988 alkaen kuten kerrottu. Rankka ja yksinäistävä taival, jossa tulee oudokiksi.
*
Suomalaisten materialistien Venäjän materialisteihin kohdistama kateus tulee olemaan suuri muutosvoima. Sano minun sanoneen, Vesa. Vielä se on peitossa ja kätkössä.
Itse en ole koskaan ollut materialisti, mutta aina huolehtinut kyllä pikku hyväskästäni. Asioiden täytyy toimia.
On ollut se luostarikutsumuskin... tulee öisin katsottua kilvoituselämän videoita...
Jari.
Kun tajuaa enentyvästi, että Helsingissä on vähän helvetin turvatonta liikkua ja näkee suodattamatta videoita Pietarin ja Moskovan ja monien muiden venäläisten kaupunkien kukoistuksesta ja turvallisuudesta, sitä helähtää sisimmässä kummasti sellainen kuin kateus.
PoistaJari.
Tämä kateellisuuden megatrendi nousee tietenkin sitten, kun Ukrainan sota on päättynyt. Nyt täytyy rukoilla, että se päättyisi viimeistään ensi keväänä. Jotenkin tolkulliseen rauhaan, jossa näkyisi molempia osapuolia hyödyttäviä yhteistyön ituja.
PoistaNiin... kateellisuuden megatrendi.
Jari.
Olen samaa mieltä omien kokemusteni pohjalta kaupunkiturvallisuudesta: Pietarissa, ainakin sen ydinkeskustassa, on turvallista liikkua. Siellä on käytännössä vain venäläisiä, ei järjestyshäiriöitä, ei vaaraa tulla ryöstetyksi, ei huumeita katukuvassa, ei irtoporukkaa notkumassa. Tämä siis päiväsaikaan. Tosin ravintolassa sinua voidaan kusettaa aivan huolella, mitä ei tapahdu Suomessa, mutta yleisesti ottaen sielläkin sujuu kaikki hienosti.
PoistaHelsingissä ei ole erityisen turvatonta liikkua, kun tietää missä liikkuu, mutta väittäisin, että astetta turvattomampaa kuin Pietarissa monessa suhteessa.
Tavallisella suomalaisella menee varmaan melkein joka mittarilla paremmin kuin tavallisella venäläisellä. Venäjällä on kylläkin sitten tietenkin moninkertaisesti määrällisesti rikkaita Suomeen verrattuna. Hekin saavat toki maksaa omat suojelurahansa, ja osin varallisuus on hämärin hommin hankittua. Kun olet riittävän rikas, presidentin huomio kiinnittyy sinuun.
En näe Venäjää nimenomaan materialistiselta kannalta mitenkään erityisen vetovoimaisena, vaikka kaupankäynnin normaalitilassa moni yritys hyötyi kaupasta Venäjän kanssa ja jos olosuhteet olisivat toiset, se olisi erittäin hyvä suunta tehdä kauppaa.
Jos ajattelee, moniko raharikas suomalainen on hankkinut Venäjältä omistuksia (esim. mökin) ja kuinka moni raharikas venäläinen on hankkinut Suomesta mökin / huvilan ja ylistänyt nimenomaan Suomen puhtautta, rauhallisuutta jne. jne. niin kyllähän suunta on ollut ihan toinen kuin Suomesta Venäjälle.
Meillä on pehmeämmät keinot estää sananvapaus kuin Venäjällä. En sano, että on hyvä sekään, mutta ei täällä kuitenkaan joudu kuolemanvaaraan tai selliin väärästä mielipiteestä. Tosin sosiaalisia sanktioita tulee, ja useimmille sekin on liikaa, selvä se, etenkin asuntovelalliselle.
PoistaMutta jos jotain haluaisin Pietarista tuoda Suomeen - hienon kaupunkimaiseman lisäksi - niin se olisi järjestys ja turvallisuus. Se on ihan oikea arvo. Mutta siitä en ole varma onko se vain isojen kaupunkien paraatikatujen todellisuus.
PoistaMoni venäläinen emigrantti on sanonut että lännessä on kylmä ja paleltaa. Tarkoittaen tietenkin henkistä oloa. Venäjällä on lämmin ihmisten kesken. En tiedä pitääkö enää paikkansa. Aika kylmää kyytiä on ollut kom hallinnon aikana ha nykyään vallan arvostelijoille. jope
VastaaPoistaYhteisöllisyyttä on kaikkialla, myös Suomessa. Mediassa, etenkin somessa joukot jakaantuvat ja synkkää paskaa (eripuraa) lietsotaan. Joissakin kaupungeissa tuntuu siltä kuin juomaveteen olisi lorahtanut jotain mikä ei sinne kuulu (metafora). On aivan normaaliakin meininkiä, mutta ei ehkä aina juuri siellä mihin ihmisiä pakataan.
PoistaTotta. Maalla voi olla kyliä joissa yhteisöllisyys on tekoja eikä ajatusten kyttäämistä. jope
PoistaKyllähän yhteisöllisyyttä on esimerkiksi ihan täällä Vantaallakin, vaikkapa tietyn kaupunginosan koiraihmisten välillä. Ja sitten erinäisten muiden ryhmien välillä - täytyy olla vain jokin asia, joka kokoaa yhteen. Harvoin jauhetaan politiikkaa tai vastaavaa, joka erottelisi ihmiset toisistaan.
PoistaKoiratutut tosiaan noin. Edellisessä kaupunginosassa jossa asuin oli varsinkin mahtava koiraporukka. Käsiteltiin kaikki maiden ja taivaiden välillä. Ja tärkeää että ei jaa ketään edes sen pol. kannan perusteella. Mielestäni jos joku jättää kontaktit politiikan perusteella pois (eli ns. bännää) niin pieneksi on käynyt tila korvien välissä. Tiedän Vesa että olet samaa mieltä. jope
PoistaSe on just näin!
PoistaIlmeisesti täällä Vaasassa olisi siilituttuja, jos vain aktivoituisi lähestymään...
PoistaSalama alkaa kaiketi pikku hiljaa horrostella.
Jari.
Toivottavasti koirien omistajat ehtivät keskinäisiltä höpötyksiltään ottamaan huomioon siilien kohtaamisen mahdollisuuden. Koiran ja siilin kontaktissa saattaa tietoni mukaan tulla murheita molemmin puolin.
PoistaKirjoitin tämä Salaman ja kaikkien maailman siilien puolesta.
Jari.
Mainio Jari. Salama Siili ja sinä. Mikä hieno pari.
Poistajope
Ei kuulu mitenkään tähän mutta toisinaan kuuntelen hienon biisin Kuuskytluvun kauan soiva blues. Hectorin sanat. Rullaa kuin eläin se biisi ja kollaasissa on hieno kohta:
" ....Saarikoski joi, kun Hannu salamoi. "
Suomeen ehkä mahtuisi Tolkun Ihmisten Puolue, TIP.
VastaaPoistaTippiläiset käyttäisivät puoluetunnuksenaan - puoluelippunaan - sinistä siiliä valkoisella pohjalla.
Jari.
Yllä mainitsemani The Beatlesin loistelias tuplalevy 1967-1970 saapui eilen. Sillähän ovat mm. kappaleet I AM THE WALRUS, BLACKBIRD ja HEY BULLDOG. Ei ole kappaletta siilistä (HEDGEHOG)! Outoa!
PoistaJos olisi sähköpostiyhteyden päässä Paul McCartney, kysyisin miksi The Beatles ei laulanut siilistä... eikö muka tullut mieleen? Olisi pitänyt!
Jari.
Siilipuolue asettuu siilipuolustukseen eikä anna periksi! Jos voi laulaa mursusta täytyy voida laulaa myös siilistä!
PoistaMuuten HORROS voisi mun mielestäni olla hyvä hienovaraisen ja herkän runoteoksen nimi... tai ainakin runosarjan.
PoistaJari.
Tiesit varmaan Jari että nuoriso kuuntelee Beatlesia. Monet ainakin. Bändin tuotanto 1965-1969 (1970) on mieletön. Nuorisossa kuunnellaan myös Dylania. Siellä jakso 1965-1966 (ne kolme) maaginen. Lennonhan oli sairaan kade Dylanille. Se olisi halunnut olla se. Dylan taas kadehti Beatlesin rock-statusta ja päätti ryhtyä sitten rock/poppariksi itsekin.
VastaaPoistaItse, ei-nuori, hah, kuuntelen molempia viikottain. Myös noiden tekijöiden muuta tuotantoa. Ensimmäinen ostamani levy oli Sgt.Pepper, Kouvolan Sokokselta. Ostin sen kansikuvan perusteella. Kannatti.
Olen lueskellut eri syistä Juice-elämänkertoja. Sehän taas oli molempien suurfani. Ja kun runoblogissa ollaan niin loppuun aasinsilta: ehkä neljäs ostamani levy (toinen oli Hullujussin, kolmas Hurriganesin) oli Juicen Per Vers, runoilija. Se kuulosti hienolta vaikka en tajunnut sanaleikkiä. Ennusti uraani tekstianalysoijana?
Näin alkoi elämäni 10-vuotiaan pikkupojan ruumiissa kulttuurituotteiden kuluttajana.
Halusin kyllä itsekin soittaa. Mutta halusin myös tulla tennistähdeksi. Tein kauaskantoisen väärän valinnan. Pistin Beatlesia soimaan ja soitin tennismailalla kitaraa. Hiki lensi kun rämpytin ja huutolauloin mukana. Tarina on tosi. Tenniskentällä en panostanut harjoitteluun enkä välineisiin. Se on jatkunut kaikessa muussakin. Pelasimme farkuissa itäsuomalaisessa helteessä yläruumis paljaana. Mutta elämä oli mahtavaa.
jope
Pelihetkeen kuului aina myös Tupla-patukka ja kesänlämmin Coca-cola. Urheilullinen elämäntapa....
PoistaIhminen ei tiedä eläneensä ellei ole kuullut tuhansien ja tuhansien tennispallojen pehmeitä kimmokeääniä tiilimurskalla: plop. Ehdottomasti tiilimurskalla.
Ihminen jolla ei ole omaa suhdetta Beatlesiin ei saisi mielestäni äänestää.
jope
Beatlesia ja Dylania tullut kuunneltua aikoinaan, miksiköhän jäänyt nyt pois, paitsi että Dylania aina silloin tällöin kyllä. Juicen sanoitukset on uskomattomia: pari päivää sitten sattumalta kuuntelin Kojon Nuku pommiin, joka nappasi Euroviisuista hienot nolla pistettä! Aika sanoitukset kyllä Juice siihenkin teki.
PoistaMä en pelannut tennistä oikeastaan kuin muutamia kertoja. Jalkapalloa sitten senkin edestä. Olin ylpeä, kun ostin meidän autoreissulta Eurooppaan Adidaksen kisapallon (olikohan vuoden 82 kisapallo) Saksasta.
Pallo oli siis Adidas Tango!
PoistaJos ja kun on noin kuten kerrot Jope niin hyvä nuoriso tasokkaan musiikin suhteen.
PoistaMä poistin kodistani levysoittimen ja vinyylilevyt vaikeissa vaiheissa. Ajattelin, että menen ihan askeettisuuteen odottamaan kuolemaa.
Olen hieman toipunut. Nyt rakennan cdkokoelmaa. Sanotaanko eloonjäämiskokoelmaa, koska en pidä lässytysradiosta.
Pitää olla Beatles, Beach Boys ja King Crimson. Esimerkiksi. Dylania. Hendrix. Jne. - Näin Beach Boysien jo kuolleen Brian Wilsonin ja myös Dylanin Porissa.
Mainitsemani sinisen tuplan version 1973 ostin vuonna 1980 vinyylituplana, joka meni menojaan. Nyt siitä on laajennettu 2023 Edition, jossa on lisäkappaleita ja uudelleen miksauksia. Tämä tuli cdnä ja olen tyytyväinen.
Jari.