Aina silloin tällöin joku nostaa esille ajatuksen siitä, että yritysten tulisi palkata runoilijoita tuoreuttamaan viestintäänsä.
Ilmoittaudun jonkun fiksun mainosfirman palvelukseen parilla kultturellilla työnäytteellä.
Olen nimittäin keksinyt ihan viime päivinä mielestäni kaksi iskevää ja ajankohtaista mainoslausetta.
Toinen voisi olla talven alla talojen lämpöeristystä kauppaavalle firmalle ja toinen talvirengassesongin alkuun tietylle rengaspalveluja tarjoavalle yritykselle.
Kas tässä, ainakin vanhempi polvi voisi innostua näistä:
Ei tipu lämpö,
taidan sanoo juu (Juu).
ja
Jäisellä tiellä...
On vastaus vain yksi:
Lapin Kumi.
Luultavasti suurin osa palveluja tarvitsevista tunnistaisi viittaukset ja sanaleikit ja miettisi, että noin iskevän mainoslauseen takana täytyy olla hyvää toimintaa.
Se on mirrin ruokaa,
VastaaPoistasiilillekin sitä suokaa!
Keuruun kanamousse,
pirskatin hyvää.
Jari.
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
PoistaMyös Murre Pohjanmaan
Poistamurteellansa sitä kiittää:
Tästä vahrillekin riittää -
Hau vau, maiskis, nami nam!
Vatsaan lensi moussee,
kohta jalka noussee,
kuuluu kunnon prööts ja pam!
Tämmöiset toimisivat jossain kokoelmassa...
PoistaJari.
Mulla on hyllyssäni karttapallo. Näin maailma ei koskaan unohdu.
VastaaPoistaSe on pyöreä. - Tämä ei tyydytä litteän maan kannattajia.
Nyt tarvittaisiin litteän maan karttapallo. Pohdin, että siinä olisi ehkä voinut hyödyntää cdlevyä tai vinyylilevyä. Ta mahdollisesti kuvunutta reikäleipää.
No, joka tapauksessa. Uskon, että litteän maan karttapalloa myytäisiin.
Sitä voisi valmistaa mahdollisesti yritys, jonka nimi on Lakeuden Litteä Maa. Tämä yritys tarvitsisi ammattirunoilijalta tehokkaan mainoslauseen... miten se voisi kuulua...
Jari.
Hah ha. Minua pyydettiin kerran, tosissaan, mainostoimistoon töihin copyksi. Hölmö olin, en mennyt. Tosin kyseessä oli lahtelainen firma, ei stadilainen. Paikallisen makkaramainonnan kautta olisi kuitenkin, onnistuessa, ollut mahiksia ties vaikka pääkaupunkiin. Pääsin kuitenkin pääkaupunkiin sirkustirehtööriksi. Syön puurolounaan klo 10.30.
VastaaPoistaEräs tyyppi kertoi että mainostoimistossa jossa hän työskeneli, alkoi työviikko maanantaina liukuvalla brunssilla erään luksushotellin tiloissa 11-13.
Luulen että joka toisessa meistä jotka ovat kielelle alttiita, asuu sisällä pieni vihreä copy, joka sanoo: Opel, se on hyvä. Tai: Oltermanni, hyvää. Tai: Off....
Teillä ei varmaankaan olisi ollut sopivaa ja riittävää joustavuutta noihin toimistoihin. Minulla olisi ollut. Mutta too late is too late.
jope
Siis 40 vuotta myöhässä. Ehkä parempi niin. jope
VastaaPoistaJoo, monessa asiassa on myöhäistä ja hyvä niin! Ei musta
Poistaolisi ollut mainostoimistoon. Taitaa olla tuulisia paikkoja nekin. Ja monella tapaa levottomia.
Jos tämän mainostamisen ja markkinoinnin siirtää kirjallisuuteen, niin käsikirjoitus on markkinoitava kustantajalle. Ei ole samantekevää, miten tuntematon kirjoittaja lähestyy kustantajaa. Saatekirjeen täytyy sisältää oleellisia asioita.
VastaaPoistaLisäksi, jos lähettää kustantajalle 300 liuskaisen kässärin, sen alun 5 ensimmäistä liuskaa täytyy olla lopun erityinen mainos, koska kustannustoimittaja ei lue enempää pystyäkseen arvioimaan kässärin soveltuvuutta hänen kustantamolleen. Näin olen lukenut.
*
Mainokseen liittyy myyvyyden arviointi. Näin asia laajenee.
*
Jokainen on itsensä mainos. Tämäkin asia aiheuttaa vallalle edullista itsesensuuria.
Jari.
Mun urani aikana tuli vastaan sellainen kuin näyttösalkku. Nyt piti jokaisella olla semmoinen. - Sitä ennen puhuttiin vaan koulu- ja työtodistuksista.
PoistaJari.
Ihmisellä on ihmisarvo ja mainosarvo. - Uskoisin, että ihmistsunamissa kiihtyvässä kilpailussa mainosarvo edellä mennään. Ihmisarvo on mainosarvolle alisteinen.
VastaaPoistaAiemmin mainittu ilmaisu TOTUUDENPÖLJÄ sisältää sen, ettei ihminen osaa puheillaan ja kirjoituksillaan suojella mainosarvoaan ja ympäristö tajuaa sen ja vähintään huvittuneena seuraa sitä.
Jari.
Kun päädyin vakituiseen työhön pari vuosikymmentä sitten, en ole sen vuoksi ehtinyt tehnyt itsestäni koskaan mihinkään hommaan mitään varsinaista cv:tä.
PoistaSuuri osa työtodistuksistakin on ollut aina kateissakin.
Nykyäänhän nuoret joutuvat tekemään ihan perushommiin pyrkiessään itsestään cv:t ja esittelyvideoita. Eli itsensä kuvallisia mainoksia.
Niissä pitää tietenkin olla ulospäinsuuntautunut, myönteinen, energinen ja sanavalmis kolmella kielellä ja mitä vielä.
-Oletko valmis tulemaan iloiseen ja nuorekkaaseen joukkoomme mukaan tekemään kovaa tulosta ja pitämään yhdessä hauskaa?
Mitä muuta kunnon ihminen voi tuollaiseen, noin päällekäyvään kysymykseen vastata kuin en.
Työ oli ennen työtä, nykyään jokin lifestyle.
jope
Portfolioita kirjoitetaan myös jne. Akateemisissa piireissä julkaisuja pitää tulla jatkuvalla syötöllä - joskus tuntuu siltä, että on aivan sama, onko niissä varsinaisesti mitään uutta sanottavaa tai sen syvällisempää asiaa... Tietenkään kaikilla tieteen alueilla ei ole näin. Mä olen nykyään siinä tilanteessa, että kirjoitan vain juttuja, joissa mulla on jotain sanottavaa, mihinkään artikkelitehtailuun en ala. No, on helppo sanoa näin, kun on toistaiseksi voimassaoleva työsuhde. Ne joilla ei sitä ole saavat painaa artikkeleita hiki hatussa. Jotenkin kyllästyttää ajatus jatkuvasta kilpailusta.
PoistaJa tietenkin kaikkia muita aktiviteetteja (seminaariesitelmiä, vierailuja, hankkeita jne jne). Kun on opetusta ja ohjausta laajasti, ei ehdi huitoa kokoon artikkeleita samaan tahtiin kuin nuoremmat.
PoistaJoo, tiedän, olen kuullut, tuosta "julkaisu"kierteestä yliopistolla. Pitää painaa tutkimuksia jotta näyttää hyvältä. Kolme ihmistä saattaa lukea sen julkaisun. Ja mieluummin vielä englannin kielellä että voidaan pelata roolipeliä kansainvälisestä tutkimustyöstä ja kerätä pisteitä.
PoistaKirjallisuuden opetus on kuitenkin tärkeää. Yhtä tärkeää kuin ydinfysiikka.
Ihmisen osahan on yrittää ymmärtää kaikkea, mahdollisimman laajasti. Eli yliopistokoulutus.
Mutta samalla on niin että sen entisen, klassisen hohtonsa, se on valitettavasti menettänyt. Sivistys on erilaista kuin ennen.
jope
Monissa paikoissahan on se turvallinen tila-idea. Usein se tarkoittaa myös politisoitumista.
PoistaPolitisoitunut yliopisto on vähän niin ja näin jo ajatuksena.
Mielestäni yliopisto joka olisi aidosti turvallinen tila varjelisi muiden oikeiden tavoitteiden lisäksi vahvaa epäpoliittisuutta! Poliittinen ehtii olla sitten heti kun kouluttautuminen on ohi tai sitten muissa tiloissa.
jope
Yliopiston tulisi olla älyllisesti ja ideologisesti epäturvallinen tila siinä mielessä, että kaikkia teorioita ja lähtökohtia tulisi voida kritisoida yhtä laadukkaasti ja rehellisesti. Ihmisten asialliseen , reiluun ja heidän hyvinvointiaan ja osaamistaan edistävään kohteluun ei tarvita turvallisemman tilan sääntöjä vaan aivan normaaleja käytöstapoja, joissa toisia ihmisiä kunnioitetaan ja kohdataan ilman sen kummempaa kyttäystä ja taka-ajatuksia.
PoistaHuonoa ja asiatonta käytöstä voidaan torjua muutoinkin. Mutta totta on että kun lyödään turvallisemman tilan säännöt näkyviin joka paikassa, ihmiset ovat varuillaan. Pahimmat töppäykset karsiutuvat varmasti pois pelotevaikutuksen vuoksi, mutta samalla vuorovaikutuksesta voi tulla varautunutta ja kankeaa, koska pelätään vahingossa tehtävää virhettä - joku voi tulkita mun käytöksen negatiiviseksi ja häiritseväksi, esim. olen käyttänyt väärää ilmaisua tai en ole käyttänyt oikeaa ilmaisua tai en kannata tiettyä poliittista kantaa tai olen katsonut väärin tai en ole katsonut / tehnyt / tajunnut. Luonnollinen spontaanius katoaa. Ehkä se on sitten se hinta, joka kannattaa monen mielestä maksaa, jotta kaikki voivat tuntea olevansa turvassa. Huom! Tällä en ikinä puolustele huonoa käytöstä, ahdistelua, häirintää jne. On vain valitettavasti niinkin että kenties hyvää tarkoittavilla säännöilläkin voidaan manipuloida, mustamaalata, käyttää valtaa, tehdä vahinkoa toiselle, jos niin tahdotaan. Siksi kannatan itse avoimuutta ja hyviä ja kohteliaita käytöstapoja.
PoistaYes, ja mielestäni juuri noin kuvaat, turvallinen tila toteutuukin. Kaikkea voi ja pitää käsitellä ja kritisoida. Kaiken paskan voi nostaa pöydälle.
PoistaPoliittinen yliopistohan on juuri sitä että on vain yksi poliittisuus joka on hyväksyttävissä ja jota kautta asiat ovat tarkasteltavissa. 70-luvulla yliopistossa oli konservatiiveja, vähemmistö, ja monenlaisia vasemmistolaisia. Mutta silloin sentään oli edes kaksi osapuolta.
Nykyään ei taida olla kuin yksi (plus maan hiljaiset)?
Juuri sillä tavalla politisoitunutta laitosta, oli se mikä tahansa, en pidä läntisten arvojen mukaisena.
Olen töissä suuressa kunnassa. Tuo asioiden käsittelyn kankeus ja myös tosiasioiden välttely on ollut arkipäivää jo vuosia. On ihmisiä jotka ovat joutuneet "keskustelemaan" siitä mitä ovat esiin tuoneet.
jope
Yhteen suuntaan politisoitunut tai sukupuolittunut työpaikka, oli se sitten miten hyvänsä politisoitunut tai sukupuolittunut, on erittäin raskas sille, joka on tavalla tai toisella vähemmistöä, mikäli työnteko alkaa aktivoitua poliittisesti / sukupuolittuneesti. Toivoisin itse näkemysten moninaisuutta, joskin käytännön tehtävien hoitamisessa hyvää ja kaikkien toimintaa ja panosta tukevaa linjakkuutta.
PoistaTosiaan parasta olisi, että työyhteisö on salliva joka suuntaan tai sitten se on neutraali kaikkien suhteen eli että politiikanteko jätetään ns. siviiliin.
PoistaNiin. On ihmisiä jotka eivät halua kuulla tai keskustella tai kuulla edes muiden keskustelevan asioista ja tiedoista joita ovat julkaisseet sellaisetkaan vaaralliset, hah, lähteet kuin HS ja YLE. Sitäkin nimittäin on liikkeellä.
PoistaMutta kukin tietenkin valitsee osallistumisensa tai osallistumattomuutensa itse.
Mutta herkkää on.
Ehdin kyllä itse aikoinani olla mukana avoimuudessa, kun kiisteltiin kunnolla, ja mukana oli sosialisteja, kommareita, punkkareita, konservatiiveja, anarkisteja, vihreitä, juppeja ja läpi-individualisteja....
Kaverisuhteisiin se ei vaikuttanut.
Mutta tällainen maailma nyt. Eri.
jope
(Nuo muistelemani ajat noin 80-luku > 90-luku. 2000-luku mennyt enemmänkin perheen kanssa. Noin 2015 alkoi sitten jokin tuossa kesk.kult. muuttua ja moni, yksilö ja ryhmä, löysi sisäisen stasinsa. jope)
PoistaNyt joudutte taas muistelujeni uhriksi. Yksi poikkeus oli. 2000-luvun alussa puolustin USAn hyökkäystä Afganistaniin ja Irakiin. Minulla oli siihen inhimilliset syyni ja eihän minulla muurahaisella voinut olla CIA:n tietoja. No, eräässä käpyläisessä "keskustelukerhossa" päädyin hyvien ihmisten ja pasifistien ympäröimäksi. Hyvä etteivät lynkanneet minua. Olisivat käyneet kiinnikin mutta katujätkän geenejä heiltä puuttui.
Poista(jälkikäteen sitten selvä että hyökkäys oli virhe mutta sitä ei voinut tietää)
jope
Keskustelu vaatii erilaisten mielipiteiden sietämistä. Jos sitä ei ole, homma voi mennä pahastikin pieleen. Siksi kannattaa mieluummin pidättäytyä mielipiteidensä ja näkemystensä suorasta ilmaisemisesta. Valitettavasti näin. Luottoporukassa voi olla eri tavoin ajattelevia, ja silloin myös ristiriitoja siedetään. On tärkeää valita sanansa oikein ja myös - seuran mukaan. Tämä on minusta yhä enemmän viisautta, koska ihmiset ovat mitä ovat. Voi tietenkin sanoa, että tässä on jo omaksuttu sisäinen stasi, mutta ei sen tarvitse olla ihan noinkaan: ihmisen on aina syytä suojata itseään, vaikka ei konkreettisesti olisikaan nyrkkeilykehässä.
PoistaTuossa on viisautta, mutta puolet minusta ajattelee toisin. Olemalla mitä olemme, tulemme toisillemme näkyviksi.
PoistaItse en koe kenenkään täydellistäkään erilaisuutta minuun verrattuna millaiseksikaan uhaksi. Jos väistämme koko ajan, olemme varjojen mailla ja kuva todellisuudesta, siitäkin mitä ihmiset ovat (jotta heidät voisi huomioida) vääristyy. Syntyy valheellisia kuvitelmia meisyydestä.
Mutta. Nyt kun asetukset ihmisissä ovat homeopaattisilla herkkyystasoilla on myös noin kun sanot. En sitä paitsi halua tuottaa mitään harmitusta esim. pelkkien mielipiteiden vuoksi toisissa. Ne voi jättää sanomattakin. Myös käsitysten määrä vähenee koko ajan. Maailmasta on vaikea saada sellaista otetta että voisi olla varma monestakaan asiasta. Siksikin vaivoinani nostalgia: kaipaan aikaan kun sosialismi ja konservativismi olivat selviä pooleja. Tosin niidenkin välillä oli liikettä. En ole noissa ehdoton vieläkään.
jope
Toisenlaisuus ei ole uhka, ei missään nimessä. Mutta jos kaikki eivät ole siihen valmiita edes omassa porukassa, niin turha sitä on yrittää isommallakaan porukalla. Sananvapaudesta olen sitä mieltä, että sitä on vaalittava tai muuten Overtonin ikkuna on pienempi kuin savupirtin räppänä - ei auta vaikka elettäisiin kuinka vapautuneessa ja jälkimodernissa yhteiskunnassa. Ne jotka tuota ikkunaa pitävät auki ja suurentavat asettavat itsensä altiiksi monelle väärinymmärrykselle.
PoistaOn valittava sekin että pienentääkö itsensä jonkinlaiseen valmiina annettuun aikalaisuuteen. Olemme kyllä aikalaisia kaikki. Toinen enemmän, toinen vähemmän. Ei mullakaan todella montaa kysymystä ole joissa tiedän kantojeni eroavan jossakin määrin tai enemmän keskimääräisestä. Mutta on niitä jonkin verran.
PoistaJos puhun niistä, asiallisesti, saattaa jälkitunne olla krapulainen: että pitikin, aivan turhaa kuitenkin.
Jos en, sama juttu mutta toisesta suunnasta, tulee pelkurifiilis ja häpeä.
Niin se sallitun ikkunan kapenee ja kapenee.
Ymmärrän hyvin miksi suurin osa valitsee säästä puhumisen ja illalla tv-uutisissa esitetyn omana kantanaan. Jää tilaa muulle.
Mutta tämähän me on jo käsiteltykin.
Luen sattumoisin Salaman Kosti Herhiläisen perunkirjoitusta. Hauska teksti ja tulee mieleen ettei nykyjengi kestäisi sitä kieltä ehkä lainkaan. Jokin varoitustarra pitäisi olla.
jope
Olen yhä suorastaan lumoutunut ajatuksestani, että Kiasmaan tutkimusprojektin jälkeen todellistuisi aution talon käsite. Kiitos Vesa ja Jope, kun ymmärsitte pointin. - Olen kyllä hyvin lähellä sitä, että kiteytän homman esitykseksi, jonka lähetän Kiasman johdolle. Sieltä juttu voisi liikahtaa eteenpäin tavalla tai toisella... Tässä toivoisi omistavansa vaikutusvaltaa... Uskon, että tästä tulisi Kiasmalle menestys. - Joku taidemaalarikin ehkä ehtisi maalata aution talon taulusarjan sinne Kiasman seinätiloihin.
VastaaPoistaNiinpä niin. - Sitten esittäisin Ylelle, että Kiasman autiossa talossa televisioitaisiin keskustelusarja, jonka nimi olisi Aution talon keskustelut. - Se olisi moniääninen tapahtuma. Ei riehuvaa päällepuhumista, eihän sellainen sovi autioon taloon. - Vesa menisi sinne puhumaan sopivana ajankohtana.
Jari.
Eräs keskustelunaihe olisi Valvonnan ja tarkkailun historia, nykypäivä ja tulevaisuus.
Poista*
Ostin urheilukellon, jonka pystyi ottamaan käyttöön ilman liityntää järjestelmiin. Riitti kun siihen syötti arvoja. Mulle on tarpeeksi pääsääntöisesti GPS siis matka, syke ja harjoituksen ajallinen pituus. Muutakin siinä toki on.
Uskon kuitenkin, että lähiaikoina työntekijät velvoitetaan pitämään kelloa, josta työnantaja saa tietää esim. miten he ovat harrastaneet liikuntaa ylläpitääkseen toimintakykyään ja terveyttään.
Jos työnantaja on velvoittanut sauvakävelemään vaikkapa 35 kilometriä viikossa ja kilometrejä on työnantajan tarkkailun mukaan kertynyt viikolle vain 25, se on selitettävä uskottavasti tai seuraa jonkinlainen ehkä kuukausipalkan pienennys.
Luultavasti kelloon tulee mukaan erittäin herkkä alkoholimittari, joka ilmaisee poikkeamat täysraittiudesta.
Jari.
Kun viikkoharjoitus ylittyisi, kelloon ilmestyisi peukuttavan esimiehen kuva.
PoistaJari.
Tuo autiotaloajatuksesi kannattaa pistää eteenpäin! Valvontayhteiskuntaa valmistellaan EU-tasolla (esimerkiksi chat controlin muodossa), ja digitaalinen lompakko viimeistään tekee meistä kiinteän osan järjestelmää. Kiinan malli on kaamea, mutta miten käy Euroopan tässä suhteessa, jää nähtäväksi. Kaikenlainen valvonta lisääntyy, kun ensin turvattomuus saadaan tietylle tasolle.
PoistaTuollainen tutkimus löytyi parilla näppäimen näpytyksellä: https://aaltodoc.aalto.fi/items/7c376620-b428-4319-b222-ceed6aa97a1f Muitakin varmasti on!
PoistaTuohon Vesan ekaan kommentiin liittyy valtavasti asioita.
VastaaPoistaJopa sellaisia joissa olen ollut muurahaistasolla aktivisti, varoittaja ainakin, jo vuosia.
Helppousilluusio. Turvallisuusilluusio. Rikollisuuden ja terrorismin torjunnan illuusio. Vihapuhekontrolli.
Yksi maanosa, yksi kansa, yksi johto (sic)... Euroopan liittokunta....
Mm.
Väitän että 20 vuoden kuluttua ollaan jo aika toisenlaisessa systeemissä. Suurin osa arjesta pyörii AI-digin kautta.
Kaikki on alkanut jo aikoja sitten hyvin pienistä signaaleista. Mm. käteisestä luopumisen kautta. Se vain yksi esimerkki.
Autiotalo voisi edustaa tämän kaiken vastavoimaa.
Orgaaninen autenttinen maailma ja elämä autioitui, tilalle tuli digitaaliperäinen hologrammi.
jope
Jos olisi jossakin sellainen klassinen uskis, niin kyllä se kysyisi ihan vilpittömästi ainakin kaveriltaan, että eiks tää nyt ala näyttää siltä että on antikristuksen aika.
Poistajope
Oletteko huomanneet että sellainen kunnon purkautuva ja aito nauru on lapsista ja nuorista kadonnut, vähentynyt ainakin. Toivottavasti havaintoni ei ole oikea. Eikä tietenkään koske kaikkia.
Todistan kahdessa eri pisteessä pk-seutua niin suurta käytöksen muuttumista että pistää mietittymään. Syntyy akateeminen kysymys: mitähän helvettiä tämä meno on?
Pistetään vaan lisää digiä ja AI:tä peliin, kyl se siitä.
Turvallisuuden ja oikean ideologian takaaminen plus monien mukavat stasimuistot tai -nostalgiat saattavat saada aikaan ties mitä. Tietenkin teknologiseen helppouteen ja innovatiivisuuteen (heh) yhdistyneenä. En kuitenkaan ole ehkä niin pessimistinen, että maailmanlopun menoa ennustaisin, mutta en sitä kyllä myöskään poissulje, koska pidän jonkinlaisen valvontayhteiskunnan mahdollisuutta ihan todellisena. Meidät on jo nyt altistettu miltei täysin sähkölle, digitaalisuudelle jne jne paitsi konkreettisesti myös henkisesti, että ei ihme ole jos hommat etenesivät harppauksin. Digi tuhoaa nuorten ihmisten vapauden ja aivot, ja toki myös vanhempien, riippuvuudet lisääntyvät tuolla saralla, ihmisen normaali biologinen rytmi ja järjestelmän ylläpito alkaa rapautua.
PoistaNiin juuri, tuollainen maailma on, jos on, maailmanloppu vain osalle meistä, osa, ellei suurin osa, porskuttaa eteenpäin kuin ei mitään. Olihan esim. vallankumous Venäjällä -17 jättimäinen muutos sekin. Silti ihmiselämän peruspiirteitä säilyi ennnallaan senkin läpi.
PoistaEU nyt ei näytä kuitenkaan jättävän yhtään mahdollisuutta käyttämättä jos se vaan liittyy yhtenäiseen marssijärjestykseen.
Raha hallitsee suurinta osaa meistä. Ainakin jos sitä on vähän tai keskimääräisesti.
Kun se digilompakko on ainoa mahdollisuus, olemme täyden vallan alla. Enkä tällä tarkoita mitään harmaan talouden tms. kontrollia. Siinä on paljon isommasta kyse.
jope
EU:n yhtenäisyys voi olla lähivuosina koetuksella. Jos Saksan tai Ranskan tai molempien politiikassa tapahtuu suuria muutoksia, voi olla että EU rakoilee. Saa sitten nähdä, ketkä jäävät kovaan ytimeen, mikäli tulee irtiottoja. Silloin liittovaltiopyrkimykset voivat olla vastatuulessa. Tulevaisuutta on vaikea ennustaa. Kaikissa suunnissa on omat uhkatekijänsä näin tavallisen kansalaisen näkökulmasta.
PoistaMietin mielessäni tuota Kiasman näyttelyä, esillepanoa. Sen pitäisi edustaa muhkeutta ja isoutta, oivaltavuutta. - Koska pihapiiri on mukana, Kiasmaan täytyisi tuoda sisälle muutama aikoja sitten käytöstä poistettu autokin.
VastaaPoistaMuhkeus ja isous, ei pieni ja vaatimaton, surkea.
Dramaturgian tietenkin pitäisi olla mietitty.
*
Tämä kaikki kysyy hehkuvaa innostumista eikä penseyttä.
*
Se Pojan ja variksen kopiokuva ei saisi unohtua. Niin monta kertaa reissuilta on palattu kotiin ja tunnettu kotiin palaamista, kun olohuoneen seinällä on jälleen kerran huomattu tämä teos.
Jari.
Lapsen kysymys: "Isä, isä, mikä on autio talo?"
PoistaSitten sitä pitäisi selittää.
*
Autio koulu syntyy siten, että kunnan kouluverkkoa päivitetään ja joku koulu putoaa pois koulukäytöstä. Siitä tulee autio koulu. Siellä aletaan käydä ja luultavasti vandalisoida paikkoja. Rikotaan esineitä. Piirretään vitun kuvia seinille.
Miksi tuota koulua ei pureta?
*
Mitä jos -kysymykset ovat tärkeitä. Kuten Stephen King kirjassaan Kirjoittamisesta toteaa. Niissä on romaanin alku.
En omista autiota taloa. - Mitä jos äkisti omistaisin. Saisin kuulla perinnöstä, jonka sisältönä on autio talo.
Mitä tekisin? - Luultavasti tässä olisikin romaanin alkupaine.
Luonteeseesi ei kuulu, että kävisin katsomassa äkillistä omistustani silleen jättäen. Mitä tekisin?
Varmaankin syntyisi heti alustavia suojelevia ja turvaavia toimia.
Yhtään päivää en voisi elää ajattelematta, että omistan aution talon.
Jari.
Luonteeseeni...
PoistaKiasman näyttelyssä voisi olla myös sellainen osakokonaisuus kuin HILJAISUUS. Se koostuisi autioista taloista löydetyistä soittimistä. Rikkinäisestä pianosta, rikkinäisestä kitarasta, viulusta, haitarista jne.
PoistaMukana eri aikojen radioita ja televisioita, levysoittimia, kasettisoittimia. Äänilevyjä, kasetteja...
Mykkiä soitinvahvistimia...
Jari.
Pieni huomautus, jos tätä kommentointia joku lukee.
PoistaTotta kai tiedän, minne kirjoitan. - Vesa on avoimesti ilmoittanut työstävänsä autioihin taloihin liittyvää runokoelmaa. Se on yksi asia. Pidän peukkua, että kokoelma olisi monipuolinen ja moniaspektinen, yllättävä. Runsas, sinfoninen kudelma.
Mutta sitten hahmotan aution talon tematiikan kaikkisuudessaan tai yritän hahmottaa. Autiot talot ovat kiinnostuksen kohteita. Niillä on vetovoimaa.
Missä on vetovoimaa, sinne pitäisi saapua myös tieteen ja taiteen. Mistä on kysymys? Sopii kysyä ja etsiä vastauksia.
Tähän kaikkeen todellisuustajuumme kuuluisi mukaan myös tuo Kiasman näyttely, josta halusin heittää tänne pari sanaa, vaikka sijoittaudun kaikenlaisen taiteellisen vallan ulkopuolelle. - Taiteen piirissä käytetään valtaa, joka muuta väittää, se satuilee ja lässyttää.
Vallan puutteeseeni yhdistyy erakkoluonteen mukaisesti verkostojen puute. Ei ole yhteyksiä.
Sen sijaan ei puutu sisäistä näkökykyä. TIEDÄN olevani oikeassa suunnassa.
Jari.
Eräs juttu mikä autioihin taloihin liittyy on kysymys aitoudesta. Mehän pelkäämme aitouden vääristämistä tekoälyn myötä. Että meitä jotenkin huiputetaan aitoudessa.
PoistaNythän on niin, ettei kukaan pysty äkisti valmistamaan autiota taloa. Sellainen talo syntyy jonkinlaisen asumis- tai käyttöhistorian myötä. Tuon historian on tapahduttava eikä sitä voi kiirehtiä.
Kirjallisuudessa on mahdollista luoda autio talo kirjailijan päässä, mutta silloinkin se viittaa aution talon konkretiaan ja tosiolevaisuuteen yllä mainitulla tavalla.
Kiasmaan ei olisi mahdollista viedä niin sanotusti valehdeltuja esineitä. Näyttelyn tietysti pitäisi antaa aitoustakuu.
Jari.
Kun luen iltapäivälehtiä tms. minulle tulee koko ajan mainoksia syvällä Sisä-Suomessa olevista autioista taloista (tai lähes) ja usein niin että siellä on koko kalustus, taulut kellastuneilla tapeteilla, astiat, poikajavarikset, kangaspuut, viirit jne. edelleen paikoillaan. Hintaluokka vaihtelee 15 000-40 000 euron välillä.
PoistaVaimon kanssa niitä useinkin katsotaan ja vähän unelmoidaan.
Ne ovat usein todella autenttisia. Eivät mitään stadilaisten maalaismökkejä.
Piharakennuksissakin vanhoja työkaluja.
Ajatus, lukemattomine sivuaiheineen, tuollaisen talon tuomisesta esim. juuri Kiasman suureen halliin on tyrmäävän hyvä.
Koko juttua ei tarvitsisi selittää mitenkään. Se talo olisi vain siinä. Ei edes mikään kannanotto tms. Pelkkä sen olemassolo sellaisenaan.
Oletko Jari selvittänyt onko mitään tällaista tehty aiemmin missään? Jotenkin niin selvä ja kirkas aihe että se vain odottaa tekijäänsä.
jope
Sinne taloon saisi ja pitäisi mennä sisään ja jos museovierailija osaisi, siellä voisi keittää oikeat pannukahvit ja syödä pari Marie-keksiä. Miksei nukkua gobeliinin alla hetekassa tai laverisängyllä unoset. Puhuminen talon sisällä olisi ehdottomasti kielletty.
Poistajope
Talossa ei saisi olla kuin yksi tai kaksi ihmistä kerrallaan. Minkäänlainen ruuhkautuminen tai wau-meininki ei sopivaa tässä.
Poistajope
Minustakin tuo autiotalo Kiasmassa on erittäin hieno idea! Se toimisi taatusti, talo tai kaksi, tai vaikka kaksi kerrosta autiotaloja. Kuten tuolla joskus aikaisemmin totesin, asiaa on tutkittu taiteen parissa, taisin pistää jonkin linkinkin siitä. Mutta en ole ikinä kuullut autiotalosta keskeisessä galleriassa / museossa. Ei todellakaan tarvitsisi selittää mitään! Arvelen, että kuljetuskustannukset olisivat jonkinlaiset ja pystytyskustannukset myös, mutta olisihan tuo jotain.
PoistaKiitos, kun voimme keskustella tästä. Aina tulee teemaan uusia tärkeitä lisiä.
PoistaMun mielestäni tämä juttu pitäisi saada Kiasmaan.
Olisipa joku aivoriihi (ei autio).
Asia tietysti haastaa senkin, miten käsitämme taiteen.
Mulla taitaa olla hyvin laaja-alainen käsitys taiteesta.
Tähän näyttelyyn pitäisi saada jonkinlainen ikään kuin "elokuvakäsikirjoitus", johon mielestäni Jopekin viittaat.
*
Voin tietysti nopeast muotoilla Kiasman johdolle sähköpostin. Uskon, että asia tulisi selittää nopeasti ja napakasti. Silti viestiä vaivaa auktoriteettipula. Vesan lisäksi kirjallisuudessa vaikkapa Antti Tuuri saattaisi ymmärtää asiaa. - Meillä on tuo Kauhava-yhteys... siitä narusta voisi vetää...
Mua itseäni kiinnostaa vain taustavaikuttajan asema, että saisi tuupattua jotain liikkeelle. Menisin mielelläni sitten valmiiseen näyttelyyn.
*
Joo, luulen, että ellei jo niin kohta tämä visio toteutuu Yhdysvalloissa. Voi katsella kuvia myös haulla abandoned house.
Kun se siellä on keksitty niin toki se Suomeenkin sitten saapuu paikallisesti sovitettuna.
Mutta en ole mitenkään kartoittanut asiaa. Mä olen vain pyöritellyt tätä Kiasma-näkyä. Tietysti näyttely herättäisi vastavoiman, tohkeilun ja ällistelyn. Revittelyn. "Onko pkele tuokin muka taidetta, hä!!!"
Jari.
"Taide on tapa tehdä jotakin koettavaksi."
PoistaPyysin tekoälyltä (ChatGPT) mahdollisimman laajaa taiteen määritelmää ja se on yllä. Eiköhän Kiasman aution talon näyttely määritelmän täytä.
Pyörittelin näyttelylle nimeä... Voisiko Autkiasma olla sopiva?
Jari.
Näyttelyssä olisi mukana myös Esineille turvaton tila, joka sisältäisi kaikenlaisia vandaalien aikaansaannoksia. Rikottuja ikkunoita rikotuissa kehyksissään jne.
PoistaJari.
En usko että institutionaalisesti olisi ongelma määritellä autiotalo taiteeksi. Kyse on lähinnä tekijästä ja kustannuksista ja museon ohjelmasta. Jos joku tunnettu nykytaiteilija tekisi tuon ja saisi siihen sopivan rahoituksen, homma hoituisi taatusti.
VastaaPoistaNiinpä. Mun roolini olisi löytää taho, joka siitä kiinnostuisi. - Tietysti voisin kirjoittaa tästä kirjoituksen Ilkka-Pohjalaiseen ja se epäilemättä julkaistaisiin. Mutta se luultavasti ei johtaisi mihinkään. Tai voisi johtaakin, mutta mahdollisuudet ovat heikot.
PoistaViime yönä pohdin, että projektilla voisi nähdä yhtymäkohtia myös teatteritaiteeseen ja elokuvaan. Tätäkin täytyy miettiä.
Elokuvan ja teatterin puolella saatettaisiin nähdä, miten dramaturgisesti näyttely kulkee läpi.
On selvää, että ilman käsikirjoitusta Kiasmaan ei pitäisi kantaa sisään mitään.
Tämä hanke ottaisi aikansa. Ja todellakin museolla on omat lukkoon lyödyt ohjelmansa kuten teattereillakin.
Myös näyttelyn mainonnan fokus täytyisi löytyä.
Jari.
Jos oikein isosti haluaa nähdä niin autioista taloista olisi mahdollista tehdä se mainitsemani elokuva vuodenaikojen vaihteluineen autioiden talojen ja pihojen maisemissa.
PoistaSitten tehtäisiin Kiasmaan konkreettinen näyttely, joka aiheuttaisi ihmisille suuren kokemuksen.
Mukaan mahtuu hyvin Vesa Haapalan runoteos.
Mielestäni tässä rakentuisi perintöä tuleville sukupolville. Juurten näyttöä omalla tavallaan irrallisuuden ja vieraantumisen sijaan.
Näyttelystä ja autioiden talojen livemaisemista pystyttäisiin tekemään kuvakirja.
Jari.
Autioihin taloihin liittyy siis monenlaisia aspekteja.
VastaaPoistaHistoriantutkija haluaa selvittää todellisen aution talon todellisen historian.
Kirjailija voi luoda mielessään aution talon ja samoin sanoittaa sen menneisyyden.
Joku ajattelee ostavansa aution talon ja kunnostavansa autiosta talosta kodin itselleen.
Itselleni autio talo on pitkälti mietiskelyn kohde. Katselen netistä aution talon kuvia. En välttämättä kaipaa silloin, että autio talo selitettäisiin mulle auki. Se mitä kuvassa näen riittää. Jos joku esim. runoissaan pystyisi sanoittamaan tätä mietiskelyä niin hyvä.
Jari.
No niin, eiköhän se nyt ollut tässä tästä aiheesta pitemmäksi aikaa. - Hauska on aina leikitellä kaikenlaisten ajatuskuvien kanssa.
PoistaJari.
Juuri noin kuten esität, Jari! Minusta runo autiosta talosta onnistuu, kun se luo näkyville mietiskelyn kohteen. Jotain taustaoletuksia voi tuoda mukaan, mutta parasta on jos voi luoda mielikuvan, joka sallii oman ajattelun ja tunnelman. Toki mulle on tärkeää myös historia, esimerkiksi Suomen rakennemuutokseen liittyvien vaiheiden kuvaus, sekä rakennetun ja luonnon suhde.
Poista