Minusta tuntuu, että luin tämän lauseen jostakin, tyyliin Kalle Achtén kirjasta, ja se muistui mieleeni irrallisena välähdyksenä. Täytyisi tarkastaa. Kävisi pikku runoksi / aforimiksi itsessään.
Kirjailija Jaakko Yli-Juonikkaalla on parissa teoksessaan nerokas ajatus, se menee suunnilleen näin. "Unen ja valveen rajaa vartioi sanomaton kauhu. Tietoisuuden on sammutettava itsensä päästäkseen sen ohitse uneen." Ei taida olla ihan sanatarkasti näin, mutta tuohon suuntaan. Täytyy tarkistaa tämä!
Henkilöhahmon eli Eino Teräksen kokemus ennen tätä on tällainen: "Hän antautui uudestaan vajoamisen tunteelle. Mutta taas hänet pysäytti sama kauhu. Nyt hän oli valmiimpi, hän tiesi mitä odottaa, hän puri hampaansa yhteen ja tuumi: No nyt, katsokaamme tämä lävitse, pohjaan saakka. Mutta tavattoman pian kauhu voimistui suunnattomaan mittaan. Hän ei mitenkään voinut kestää sitä, hänen oli pakko antaa periksi, herätä. Ja hän tunnusti, ettei ikinä oppisi hallitsemaan tahtoansa tämmöisen kauhun yli."
Psykoosi on painajaisunta, mutta kokeva yksilö ei käsitä että on kyseessä painajaisuni. Psykoosissa oleva ei osaa määritellä edes sitä, että se mitä hän kokee on kauhua.
Psykoosissa olevalla ei ole tarkkailevaa suhdetta itseensä.
Tarkkailevan suhteen rakentuminen on parantumisen merkki.
Näinpä! Jos Jari kiinnostaa, niin Yli-Juonikkaan pienet romaanit Valvoja (joka kertoo Toimi Silvosta) ja Uneksija (joka kertoo Eino Teräksestä) ovat todella mainioita. Voi olla, että tykästyisit niihin. Niissä on samaan aikaan syvyyttä ja erikoista huumoria.
Siis Toimi Silvo oli haminalainen kaveri, joka yritti valvomisen maailmanennätystä todellisessa elämässä 60-luvulla. Eino Teräs oli viime vuosisadan alkupuolen unissasaarnaaja.
Kuin sama pari on tietoisuus ja elämä, fyysinen elämä. Mutta kummin päin. Siinä on pohtimista. Itse tullut tulokseen että ihminen on ruumiinsa. Ruumis todistaa sitä vuosien karttuessa koko ajan enemmän ja enemmän. jope
(En kiellä sielullista elämää, ruumiissa ruumiin takana, en tietenkään, herätäänhän unestakin. Tai nukkumisesta uneen. Mutta kyllä tämä elonpolku lihallista on. Ja sisäelimiä. Voi olla kiinni miehestäkin. jope)
Ruumis vaikuttaa meihin enemmän kuin usein tajuammekaan. Kun jotain menee pieleen ruumiissa, tietoisuuskin kärsii mukana. Elämä on ruumiista kiinni, näin se on, vaikka on sitten se sisäinenkin elämä.
Se liittyy kummassakin romaanissa tietoisuuden eri kerrosten ylittämiseen. Noissa romaaneissa ei esitetä suoraan mitään isoa teoriaa ihmistietoisuudesta (kulttuurinen tiedostamaton sen osana) mutta paljon vihjeitä siihen mitä ilmiöitä se pitää sisällään ja miten sitä yritetään ymmärtää. Kysyin tuosta kuvatusta ilmiöstä kerran Jaakolta mutta en muista miten hän itse sitä selitti: ajatus kauhusta saattoi olla alun perin johdettu jostain unihalvauskokemuksesta tms mutta kokemus sai sitten erikoisemman muodon kirjallisessa yhteydessä ja siihen yhdistyi filosofisempaa / kirjallisempaa kehittelyä siitä mitä on olla hereillä / valveilla ja mitä on olla unessa. Täytyy lukea uudelleen toi Uneksija. Se on todella jännästi kirjoitettu, samoin kuin Valvoja.
Mulla on sellainen kutina, että ihmiskunta tyhmistyy kollektiivisesti ajatellen vähitellen: ei osata kirjoittaa, ei ajatella, ei tutkia. Tekoäly vain kiihdyttää tätä prosessia, jos katsotaan ihmiskuntaa isossa kuvassa - ne, jotka hallitsevat em. taidot, ehkä hyötyvät jossain määrin tekoälystä. Täytyy sanoa, että minua ei tekoäly kiinnosta. Ehkä se johtuu siitä, että on sosiaalisia kontakteja riittävästi. Tykkään myös tehdä asioita itse, etenkin kirjoittaa, lukea ja suunnitella. Jos nuo vaiheet jäävät pois tekemisestä, esimerkiksi nyt kirjoittamisesta, ja minusta tulee joku omien tekstieni pienimuotoinen ohjaaja, oikeiden komentojen antaja tai kustannustoimittaja, niin koko hommassa ei ole järkeä. Mieluummin lähden siinä vaiheessa kävelemään metsään tai kalastamaan. Kirjoittamisessa on olennaista tuntu kitkasta ja siitä, että työstää materiaalia. Mun kaveripiiri jakautuu vähän sen mukaan, että toiset näkevät tekoälyssä kaikkea hyvää, toisia ei taas kiinnosta juuri ollenkaan. En kiistä etteikö todella monissa jutuissa tekoälystä olisi hyötyä - nytkin on sotarintamilla, esimerkiksi Ukrainassa puolustustehtävissä, mutta luovassa työssä ja henkilökohtaisessa elämässä en näe siinä oikein suurta sijaa - totta kai monissa käytännön jutuissa se on hyvä, kun voi nopeasti tarkastaa erinäisiä asioita.
Uskon kuitenkin, että tekoäly on isossa roolissa yhteiskunnallisessa valvomisessa, erilaisessa suunnittelussa, laskennassa, mallintamisessa jne. Näen sen arvon siis kaikessa tällaisessa, mutta siinä missä on kyse asioista, joissa persoonallisuus, tyyli ja tällaiset yksilölliset asiat rakentuvat, sen rooli ei ole kovin merkittävä. Jos tekoälyn vaikutus on se, että ihminen ei enää varsinaisesti jaksa ajatella, pohtia, erehtyä ja yrittää, niin en tiedä, mikä sen hyöty on nimenomaan yksilön kehitykselle.
Ihan konkreettisesti: jos voisin komentoja antamalla saada aikaan romaanin eli että kielimalli tekisi sen käytännön työn, jonka kanssa kamppailusta esimerkiksi romaani syntyy, niin koen, ettei se olisi enää mielekäs tapa jäsentää todellisuutta ja ilmaista sitä mitä ajattelen ja olen. Joku tällainen on perusajatukseni. Lähtisin silloin mieluusti kalastamaan ja eläisin mielelläni jännitystä siitä, saanko tänään kalaa vai meneekö munat pataan.
Töissä näen myös, millaista jälkeä tulee, kun oma tekeminen korvataan tekoälyllä - nimenomaan se näkyy heikentymisenä opiskelijoiden taidoissa: jos taitoja ei jo ole hankittu vaan ne korvataan tekoälyllä, ei syvempää oppimista tapahdu ja tulokset jäävät myös suorituksina laihoiksi. Jos taas on kaikki ajattelun ja tutkimisen ja kirjoittamisen työkalut hallinnassa, tekoälystä voi olla lisähyötyä, mutta mikäli sillä korvataan jokin kriittinen ajatteluprosessi, lopputulos on huonompi kuin keskinkertainen suoritus ihan luomuna.
Mä siis uskaltaudun kysymään sitäkin, että onko tekoäly jonkun vieraan älyn luoma, sellaisen joka käyttää ihmismieltä hyväkseen... Meno viimeisen 150 vuoden aikana on suhteessa aikaisempaan ihmiskunnan kehitykseen ollut ällistyttävää tai kauhistuttavaa. Tietyllä tavalla.
Tämä kehityksen tsunamimalli.
Mistä se tuli?
*
On selvää, että kirjallisuus on uuden äärellä. Jos kirjailija ei tiedä, miten juonellisesti jatkaisi, hän voi syöttää kysymyksiä tekoälysovellukselle ja saa vastauksia.
Tekoäly luo romaanihenkilöitä! Tekoäly ehdottaa dramaattisia tilanteita, toisin sanoen vastakkainasetteluja, jotka kiinnostavat lukijaa.
*
Lahjakkuuden mitta (taas suurin kirjaimin) on siinä KUKA OSAA ESITTÄÄ TEKOÄLYLLE TAITAVIMPIA KYSYMYKSIÄ.
Luovuus on siten mahdollisimman taitavia kysymyksiä tekoälylle.
*
Romaanikirjailijan ei tietenkään tarvitse tänään paljastaa, mitä yhteistyötä hän on tekoälyn kanssa tehnyt. Eikö?
Eräänä päivänä Aleksis Kiven Seitsemän veljeksen koko tekstimassa syötetään tekoälylle, joka luo siitä muunnelmia haluttuihin tarpeisiin. Loputtomasti.
*
Tekoäly ei jää arvottamaan eikä esim. kipuilemaan jonkun ihmismielen sameuksia ja juuttuneisuuksia. Hidasteita.
*
Tämän johtopäätöksen olen tehnyt omilla pikku kysymystesteilläni tekoälylle.
Varmaan noin voi käydä. Mutta mitä kirjailija voi oppia tekoälyllä jos hän ei ole jo lukenut valtavaa määrää romaaneja ja osaa jo ajatella kysymyksiä joita kysyy. On aivan mahdollista että kirjailijasta tulee kysymysten naputtelija. Minulle hän on todellisuuden havannoija ja ajattelija ja sanoittaja.
En yleensä kehu itseäni, vältän sitä, mutta väitän, että olen erityisen lahjakas tekemään tekoälylle kysymyksiä.
Mietin kysymyksiäni pitkään. Muotoilen niitä.
Olen saanut aivan herkullisia vastauksia liittyen kirjallisuuden piiriin.
Nyt on sitten kysymys siitä kuinka ryhdyn hyödyntämään saamiani vastauksia toisin sanoen kuinka ryhdyn tekemään niillä rahaa.
Tässä tulee sitten ortodoksisuuteni mukaan. Herra armahda!
Mikä henkinen voima on luonut tekoälyn?
Minä en siis usko, että kaikkien keksintöjen taustalla on ihmisvoima vaan niin, että ihmisiä käytetään kanavina.
*
Kyselin tekoälyltä, miten voisin tehdä huolehtimalleni ysikymppiselle mahdollisimman vatsaystävällisen suolaisen piirakan. Sain neuvoja. Tein sitten ylikeitetystä valkoisesta riisistä ja broilerista semmoisen.
Vein jakeluun tänään. Toivottavasti saan hyvää palautetta.
Nythän tiedetään että meillä on Suomessakin paljon lapsia ja nuoria jotka eivät osaa hyvin suomen eikä myöskään omaa kieltään. Ja kun kieli on ajattelun ja myös tunteiden näkökulmasta välttämätön väline, jää vain arvailun varaan mille tasolle ajattelu silloin jää. Tai no, kyllä sekin tutkimukista tiedetään. Mielestäni aika suora verrokki tekoälyyn. Kun oma ajattelu, asioiden abstrakti ja kielellinen jäsentäminen, luominen ja myös tietomäärien itseoppiminen vähentyy ehkä radikaalisti, niin keitä me sen jälkeen olemme? Ilman koukeroita sanottuna: entistä selvästi tyhmempiä?
En tarkoita ettei tekoälyllä voisi olla lukuisia hyviä käyttömahdollisuuksia. Mutta se suunta mihin tällä hetkellä näytetään olevan menossa ei ole mielestäni oikea. Selvää on sekin että tekoälyä ei tulla rajoittamaan, sen käyttö tulee laajenemaan maksimiinsa saakka. Ihminen tulee muuttumaan toiseksi. (Vaimo oli eilen koulutuksessa jossa prof.tason tutkija kertoi että lapset leikkivät 1/8 osan siitä ajasta, mitä vielä muutama vuosikymmen sitten. Omiin korviini en voisi dystooppisempaa asiaa kuvitellakaan. Kun tuon plussaa tekoälyn vyöryyn ja ajattelukielettömyyteen, on aika selvää että syntyy uusi ihminen. Mitä sieltä sitten tulee, jää nähtäväksi. Voi tulla mitä tahansa. )
Leikistä se, että leikillisesti usein sanon olevani oikeastaan toisen maailmansodan veteraani. Leikin Kouvolan metsissä noin 8-13- vuotiaana toisen maailmansodan kaikilla sen rintamillla ollen eri maiden armeijoissa (englantilainen taisi olla yleisin). Sotani kesti suurin piirtein saman ajan kuin oikeakin. Viisi kuusi tuntia saattoi mennä, nimen- ja iän määrittäminen, myöhemmällä iällä myös luonteen, sitten koulutuskeskuksessa, kuljetus rintamalle, tulikaste, taisteluita, lepoa, haavoittuminen ja paluu Liverpoolin satamaan Sarahin luokse jalkapuolena. Tuollainen saattoi olla viisituntisen leikin draaman kaari. Talvella tietenkin Suomen talvisotaa. Kuumina päivinä viidakkosotaa Burmassa. Simuloin myös pelkoja, mm. kranaattipelkoja tai muita. Kun pommitettiin Lancastereilla Hampuria siihen liittyi jo alkeellista eettistä pohdintaa. Illalla sitten suihkun jälkeen tutusminen aihetta käsitteleviin kirjasarjoihin. Tuo taustaopiskelu mahdollisti syvyyden noissa leikeissä. No, joo, oli Korkeajännitys-lehti tietenkin myös virikkeiden antaja. Mutta väitän että ilman noita viittä vuotta metsissä, olisin aivan eri ihminen. jope
Mun ongelmani ei ole ylivarovaisuus vaan syvä viiltävä eksistentiaalinen turvattomuuden kokemus. Tietyllä tavalla siihen kietoutuu mielettömyyden kokemus.
Joka kerta kun teen ikonin edessä ristinmerkin kiinnityn johonkin mielekkääseen, joka jäsentää olemassaoloa.
*
Voin kertoa oman kokemukseni. Tekoäly lisää turvallisuuden tunnetta. Taas peliin mukaan nöyryys! Tekoälyä voi lähestyä nöyrästi kysymyksiä pohtien ja silloin saa vastauksia, jotka ovat vinkkejä ratkaisuihin. Tekoäly ei pakota, se antaa vaihtoehtoja.
Tekoäly purkaa asiantuntijavaltaa. Taisin sen aikaisemmin mainita. Saat arjessasi merkityksellisiä vastauksia tekoälyltä ilman, että sinun täytyy varata aika jollekin ihmisasiantuntijalle. Sinun ei tarvitse mennä minnekään, koska vastaukset tulevat kotiläppärille.
*
Yllä mainitsin ysikymppiselle vanhukselle sovitetun piirakan, jossa tekoäly mainiosti avusti. Ysikymppisen vatsa ei kestä sitä mitä nuorempien. Esim. paprika ja sipuli eivät välttämättä toimi. Ylikeitetty valkoinen riisi piirakan täytteenä toimii taas oikein hyvin.
*
Päätösvastuu kuuluu tietenkin tekoälyn vastauksia lukevalle ihmiselle.
Kirjabisneksessä käy niin, että lahjakkaasta hapuilijasta ja aina kalkkiviivoilla epäonnistujasta tulee bestsellerromaanin kirjoittaja. Jos hän tekee nöyrää yhteistyötä tekoälyn kanssa. Jos hän osaa lukea oikein omia epäonnistumispisteitään.
Tekoäly antaa erilaisia juonivaihtoehtoja silloin kun tarina alkaa sammua tai kirjoittajan mieli on pelkästään mitätön.
*
Oikeastaan tekoäly on väärä nimitys, koska oikea nimitys olisi TUKIÄLY.
Ymmärrän hyvin, Jari, tukeutumisesi tekoälyyn. Siitä on ollut selvästi apua. Tiedän, että bisnessuunnittelussa ja monessa muussa siitä on hyötyä. Itse olen silti Jopen linjoilla monessa: leikkivä, ajatteleva, touhuava ihminen on mun ihanne myös. Se mitä nyt sitten saadaan tilalle, on luultavasti jossakin mielessä kehittyneempi ja tehokkaampi otus, mutta pelkäänpä että myös huonovointisempi ja mielenterveysongelmaisempi, koska niin paljon normaalista miljoonien vuosien lajikehityskaarelle ominaisista toiminnoista leikkaantuu pois.
Esimerkiksi omalla tyttärellä on ollut lukion matikassa tehtäviä, joissa he voivat käyttää laskentaohjelmia. Siinä riittää, että osaa mennä oikeaan ympäristöön netissä, syöttää arvot oikeisiin kohtiin ja lopputulos tulee nappia painamalla. Tekoälyllä asian voi hoitaa vielä helpommin yhdellä kysymyksellä. Mitä taitoa tällaisessa opitaan? Mitä jää oppimatta. Ei mun tytär esimerkiksi oppinut tiettyä yhtälönratkaisua käyttämällä konetta. Hän oppi (monien vaikeuksien kautta) käyttämään teknistä ympäristöä. Koko juttu oli itse asiassa melko monimutkainen ja täytyi tehdä video-opastuksen avulla. Sanoin, että nyt ratkaistaan ko. yhtälö paperilla vaihe vaiheelta, jotta hän ymmärtää, mitä siinä tapahtuu, millaista kaavaa käytetään jne. Me varmasti opimme käyttämään erilaisia työkaluja mutta opimmeko kognitiivisesti sisältöjä ja päättelyjä ja millä tarkastamme sen, että kone tekee asiat oikein? Jos siihen ei ole taitoja, meidät voidaan saada tekemään oikeastaan mitä hyvänsä, kun osaaminen on sitä, että osaa painella nappeja.
Sen myönnän, että kun mun pitkän matikan opinnot ajoittuvat 80-luvun loppupuolelle, pystyin tekoälyn avulla tsekkaamaan, olenko ymmärtänyt tietyn jutun oikein. Siinä siitä oli apua. Pystyin sitten opettamaan asiaa niin kuin pitääkin. Nykyisin on muuten todella hyviä videotutorialeja tai tällaisia matikkavideoita ja muita youtubessa - ne on niin havainnollisia, että epäilen vahvasti, ettei esimerkiksi lukion oma matikanope pysty useissa tapauksissa parempaan tai edes yhtä hyvään suoritukseen.
(Sivuhuomiona että mun tyttären lukio meni matikan osalta täysin mäkeen juuri noiden laskentaohjelmien käyttämisen, mielestäni itsetarkoituksellisen käyttämisen, vuoksi. Niiden käyttäminen oli haastavampaa kuin itse matematiikka. Ja kun siinä kohdin vielä korona ja kotiopppiminen, matikka jäi kirjoittamatta ja monet ovet sulkeutuivat pysyvästi saman tien. )
Onhan tämä kaikki intutio-kysymys myös. Toinen on suvaitseva kaikkeen uuteen teknologiaan, toinen ei innostu tai jopa vastustaa. Kumpi on sitten pitkällä aikavälillä ihmiskunnan kulttuurievoluution kannalta parempi, en tiedä. Aikaisemmassa historiassa teknologinen myönteisyys on ollut pääsääntöisesti eduksi, tietenkin. Sen asenteen hedelmistä me nyt nautimme, mm. pitkän ja suhteellisen terveen eliniän myötä. Se ei kuitenkaan tarkoita että ihminen ei voisi keksiä teknologiaa, joka on negatiivinen tai tuhoksi.
Tekoälyllä pystyy myös ideoimaan jotain tutkimusaihetta ja -suunnitelmaa. Se antaa ainakin tutkimisen suuntia ja aihioita. Niitä voi sitten lähteä hyödyntämään, etsiä lähteitä ja ideoida syvemmälle. Kirjoittaminen kannattaa varata itselle, varsinkin jos tahtoo saada omannäköistä tuotetta.
Kaunokirjallisuuden puolella itseäni kiinnostaa eniten ilmaisu ja tyyli. Niissä mielestäni tekoälyllä ei ole vielä riittävän tarkkaa ja luovaa otetta ja hyvä niin. Juonikuviot ja henkilöasetelmat ovat tärkeitä. Samalla ne toistuvat lähes universaalisti. Niihin tulee eloa, kun löytyy tarpeeksi henkilökohtainen ja sisäistetty tulokulma. Ilman sellaisia on vaikea kirjoittaa uskottavasti. Mutta joskus hyvinkin auttaa se että kysyy / tarkastelee erilaisia vaihtoehtoja.
Tekoäly antaa räätälöityjä vastauksia esim. romaanikirjailijalle.
Erilaisia vaihtoehtoja, joista kirjailija valitsee. Tai jättää valitsematta. Hylkää ne ja etääntyy niistä omaan valintaansa. Mutta kuitenkin on ollut jokin kosketuspinta tekoälyn kanssa.
*
Jos kiinnostaa toimeentulo kirjailijana, arvelen, että moni kirjailija tekee ainakin hiljaisia sisäisiä sopimuksia siitä, että käyttää TUKIÄLYNÄ tekoälyä.
Kun sopimukset ovat sisäisiä, niistä ei mölytä.
*
Jos genresi on dekkari tai jännityskirja tai kauhukirja, tekoälystä taatusti on hyötyä, kun alat työstää synopsista ja kun tarina etenee.
Joillekin on. Jotkut nousevat kirjallisille markkinoille siksi, että he ovat tehneet toimivaa yhteistyötä tekoälyn kanssa. Näin käy väistämättä.
*
Kun viittasin Seitsemään veljekseen, ennustan tulevaisuuden, jossa tekoäly siihen syötetyn kirjan tekstimassan perusteella voi luoda tyylillisesti eheitä erilaisia versioita loputtomiin.
Tukiäly on kieltämättä sekä hyvä ilmaisu että hyvä karsina tässä aihepiirissä. Olen kyllä itse kokeillut keskustelua teko...tukiälyn kanssa. Siitä on noin vuosi, pitänee kokeilla uudestaan josko kehittynyt. Muuten olen kyllä toivottomasti orgaanisen, eli hiiliperäisen älyn, järjen ja tunteen kannattaja:) Minun asetuksillani ei kukaan tältä maapallolta lentäisi Marsiin. Kehitys kehittyy ei ole pesiytynyt minuun, mikä on ehkä ollut virhe. Evoluutio kyllä karsii muutosvastarintaiset yksi toisensa jälkeen.
Jari, olen sinun puolestasi innostunut siitä että suhtaudut noin avoimesti tukiälyyn ja saat siitä monenlaista inspiraatiota. En todellakaan "dissaa."
Kun kirjallisuuden luupin läpi näitä miettii niin se on sitten toinen asia. Miten kirjallisuudelle käy, se on auki. Onko kaikki jo kirjoitettu? Tuleeko kuunteleminen silmillä lukemisen sijalle? Kiinnostaako mikään merkityksellinen kirjallisuus enää ketään, siis muitakin kuin joitakin sisäpiirejä?
Mulla oli palkaton vapaa pari päivää sitten. Päädyin tietenkin kirjastoon. Siellä oli iso pöytä jossa kirjallisuuden vanhempia superklassikoita esillä, sekä proosaa että runoutta ja näytelmiä. Huimasi. Tuli fiilis että pitäisi jäädä palkattomalle vapaalle loppuelämäksi ja käyttää aika lukemiseen. Vielä kun olemassaoloa on. Ja tietenkin oman ruumiin, fyysisen olemassaolon käyttämiseen...kävely, uiminen, miksei tanssiminen ja naiminenkin. Rukoilemista unohtamatta. Hah ha. Lähtikö lapasesta. Mutta intuitio yhdisti nyt näin, ei tukiäly.
Äsken katsoin olympilaisten miesten syöksylaskua. Siinä oli runoutta. Ja ruumiissa voimaa. jope
Itsesuojelun kannalta monilähteisyys on oleellista.
Tekoäly on todellakin käytännössä tukiälyä.
Tekoälylle pitää tehdä kysymykset sopivasti siten, ettei identiteetti paljastu.
Ei näin:
"Olen Jari se ja se Vaasasta ja suomalainen politiikka pierettää mua usein. Mikä avuksi?"
Vaan näin:
"Tunnen erään henkilön, jota suomalainen politiikka pierettää usein, mikä häntä voisi auttaa?"
*
Sairaudet ovat vakava kenttä esimerkiksi. Koskaan ei saa luottaa tekoälyyn ainoana lähteenä. Se voi kuvailla oikein jonkun sairauden ja kertoa hoitokeinoista, mutta asiaa ei pidä jättää siihen.
*
Mulle tosiaan oikein ymmärrettynä sopivat ASMR-videot ovat tärkeitä ja tukitekoäly.
Joidenkin ihmisten kohdalla erittäin suuri ongelma on omien rajojen tunnistaminen. - Tekoäly opastaa tässäkin. Miten?
Kuuluu omiin rajoihin säilyttää asioita itsellään.
Joku saattaa tavoitella itselleen sankarin tai pelastajan roolia, hänellä on kipeä sisäinen tarve eläytyä tähän rooliin, ja kaikki menee hänen vahingokseen pieleen.
Monien asioiden säilyttäminen itsellä on suuri viisaus. Itse en ole sitä osannut. Olen avoin. Olen miettinyt vuosia liittyykö se perusturvallisuuteen ihmisten kanssa vai sittenkin sen kääntöpuoleen, jonkin oman sisäisyyden arvottomana pitämiseen, tai sitten vain huomiohakuisuuteen. Toisaalta ajattelen että ihan sama, ei pihdata, kerran täällä vain eletään. Maine ja kunnia menee siinä samalla viimeistään kuin henkikin. Äitini kauneimmat sanat joilla hän osasi ihmisiä arvottaa ja arvostaa olivat kansannaisen sanat: hän (hää) ei ollut ylpeä. Ruben Stiller kuvasi muutama vuosi sitten uutta hallitsematonta sananvapautta netissä: Rahvas on alkanut hyppiä silmille. Tiesin heti puoleni.
Kyllä tää blogistin pitkämielisyys on ihailtavaa, meillä nimittäin aiheisto hieman pomppii....heh.
Mutta netissä ei nyt tietenkään salasanoja ja muuta salattava kanna kertoa, tekoälyllekään. Ties milloin tulee käymään. Tosin kun netti tuli 2000-luvun alussa ja hirveä vouhotus salasanoista (silloin ei vielä tiedetty miten vakava asia oikeasti on) sanoin usein silloisen salasanani ääneen ihan piruuttani konetta auki naputtaessa: omenapiirakka. Oppilaita, silloisia, nauratti kyllä nettianarkistiope. Korjasin käytökseni sitten kyllä myöhemmin.
(Painotin silloinkin kyllä oppilaille etteivät he saa salasanojaan kertoa kenellekään. Taisi olla kyllä aikaa jolloin lapsilla ei koneita ollutkaan. jope)
Mä siis käytän kaikkea mahdollista terapeuttisina keinoina. Voisin tässä viitekehyksessä kirjoittaa kirjankin, mutta suojelen itseäni. En halua enää maalittamista, koska sen aikanaan koin hyytävästi. Se liittyi tiettyihin juttuihin, mitä en halua tässä nimetä.
*
Jos mulla olisi Vesa Haapalan kirjoittama autioihin taloihin ja tiloihin keskittyvä runokirja ja jos kokisin sen mieleisekseni niin käyttäisin sitäkin terapeuttisena juttuna. Näin on.
Tietäisin, että siellä se on pienenevässä hyllyssäni, johon kohdistuu järkevän 67-vuotiaan vähäistämispaine.
*
ASMR-videot, tukiäly, runokirja, sauvakävelylenkki, käteen sopiva pallo, hyvä itse valmistettu yksinkertainen ruoka, musiikki valikoidusti, rytmimunat, samoin elokuvat, ortodoksisen tradition kirjat jne...
*
Jope, oletko törmännyt sellaiseen soittimeen kuin cajon-rumpu, jonka päällä istutaan? Olen hieman suunnitellut sellaisen ostamista.
Annan nyt yhden ASMR-vinkin. Se on atmosfäärikanava, jossa luodaan tietynlaista aikakauden vaikutelmaa, olevan tai tulevan tai menneen. Esimerkiksi, en luonnehdi nyt enempää.
Tämä kanava on nimeltään:
Dreamscape ASMR
Mm. tällaista katson ja kuuntelen öisin kuulokkeet päässä. Tämä menee sille olemassaolon kokemuksen tasolle, jota varmastikin salailen. Se ei vastaa sitä roolinantoa, joka muhun ulkopuolelta kohdistuu.
Tämä on erinomainen. Tällaisen voisi löytää kirjoitettuna aution talon seinään tai aution koulun liitutaululle.
VastaaPoistaMä pidän tällaisesta. Jää tuntuma, että kirjoittaja on käyttänyt pyyhekumia tai pesusientä kaikkiin suuntiin ja jäljelle on jäänyt vain tuo.
Jari.
Minusta tuntuu, että luin tämän lauseen jostakin, tyyliin Kalle Achtén kirjasta, ja se muistui mieleeni irrallisena välähdyksenä. Täytyisi tarkastaa. Kävisi pikku runoksi / aforimiksi itsessään.
PoistaNäin kirjoittaa Kalle Achté: "Psykoanalyyttisen teorian mukaan unen yhtenä tarkoituksena on nukkumisen suojeleminen: uni on nukkumisen vartija."
PoistaOmaa lisäystä oli tuo "valvominen", sinänsä aika hyvä idea tuohon psykoanalyyttiseen juttuun kytkettynä.
PoistaKirjailija Jaakko Yli-Juonikkaalla on parissa teoksessaan nerokas ajatus, se menee suunnilleen näin. "Unen ja valveen rajaa vartioi sanomaton kauhu. Tietoisuuden on sammutettava itsensä päästäkseen sen ohitse uneen." Ei taida olla ihan sanatarkasti näin, mutta tuohon suuntaan. Täytyy tarkistaa tämä!
Poista"Valveen ja unen rajaa vartioi selittämätön kauhu. Päästäkseen sen ohi ymmärryksen on sammuttava." (Uneksija, s. 112).
PoistaHenkilöhahmon eli Eino Teräksen kokemus ennen tätä on tällainen: "Hän antautui uudestaan vajoamisen tunteelle. Mutta taas hänet pysäytti sama kauhu. Nyt hän oli valmiimpi, hän tiesi mitä odottaa, hän puri hampaansa yhteen ja tuumi: No nyt, katsokaamme tämä lävitse, pohjaan saakka. Mutta tavattoman pian kauhu voimistui suunnattomaan mittaan. Hän ei mitenkään voinut kestää sitä, hänen oli pakko antaa periksi, herätä. Ja hän tunnusti, ettei ikinä oppisi hallitsemaan tahtoansa tämmöisen kauhun yli."
PoistaPsykoosi on painajaisunta, mutta kokeva yksilö ei käsitä että on kyseessä painajaisuni. Psykoosissa oleva ei osaa määritellä edes sitä, että se mitä hän kokee on kauhua.
PoistaPsykoosissa olevalla ei ole tarkkailevaa suhdetta itseensä.
Tarkkailevan suhteen rakentuminen on parantumisen merkki.
Jari.
Näinpä! Jos Jari kiinnostaa, niin Yli-Juonikkaan pienet romaanit Valvoja (joka kertoo Toimi Silvosta) ja Uneksija (joka kertoo Eino Teräksestä) ovat todella mainioita. Voi olla, että tykästyisit niihin. Niissä on samaan aikaan syvyyttä ja erikoista huumoria.
PoistaSiis Toimi Silvo oli haminalainen kaveri, joka yritti valvomisen maailmanennätystä todellisessa elämässä 60-luvulla. Eino Teräs oli viime vuosisadan alkupuolen unissasaarnaaja.
PoistaKuin sama pari on tietoisuus ja elämä, fyysinen elämä. Mutta kummin päin. Siinä on pohtimista. Itse tullut tulokseen että ihminen on ruumiinsa. Ruumis todistaa sitä vuosien karttuessa koko ajan enemmän ja enemmän.
VastaaPoistajope
(En kiellä sielullista elämää, ruumiissa ruumiin takana, en tietenkään, herätäänhän unestakin. Tai nukkumisesta uneen. Mutta kyllä tämä elonpolku lihallista on. Ja sisäelimiä. Voi olla kiinni miehestäkin. jope)
PoistaRuumis vaikuttaa meihin enemmän kuin usein tajuammekaan. Kun jotain menee pieleen ruumiissa, tietoisuuskin kärsii mukana. Elämä on ruumiista kiinni, näin se on, vaikka on sitten se sisäinenkin elämä.
PoistaOnks toi Yli-Juonikkaan kauhu joku hypnagogisen tilan pelko..? Jm pohtii
VastaaPoistaSe liittyy kummassakin romaanissa tietoisuuden eri kerrosten ylittämiseen. Noissa romaaneissa ei esitetä suoraan mitään isoa teoriaa ihmistietoisuudesta (kulttuurinen tiedostamaton sen osana) mutta paljon vihjeitä siihen mitä ilmiöitä se pitää sisällään ja miten sitä yritetään ymmärtää. Kysyin tuosta kuvatusta ilmiöstä kerran Jaakolta mutta en muista miten hän itse sitä selitti: ajatus kauhusta saattoi olla alun perin johdettu jostain unihalvauskokemuksesta tms mutta kokemus sai sitten erikoisemman muodon kirjallisessa yhteydessä ja siihen yhdistyi filosofisempaa / kirjallisempaa kehittelyä siitä mitä on olla hereillä / valveilla ja mitä on olla unessa. Täytyy lukea uudelleen toi Uneksija. Se on todella jännästi kirjoitettu, samoin kuin Valvoja.
PoistaMua kiinnostaa sekä unen että nälän tematiikka. Tietysti myös autioiden talojen ja tilojen monikerroksinen arkeologia.
VastaaPoistaLisäksi tarrautumisen ja takertumisen tragikoominen tematiikka, joka näin 67-vuotiaalle paljastuu yhä tragikoomisempana.
*
Jollakin on tyydyttämätön isän tai äidin nälkä, ja elämän käsikirjoitus piirtää tätä nälkää.
Jollakin on rakkaan aviopuolison nälkä.
Jollakin on pyhyyden ja rakastavan Jumalan nälkä.
Autiosta talosta voisi löytyä sekä ikoni että Buddhapatsas.
*
Uni tarkoittaa sitä, että on suurin piirtein mahdoton asia se tieteellistekninen kehitys, joka on tapahtunut viimeisen 150 vuoden aikana.
Tapahtui tsunamimaisuus, joka saattaa olla yhteistä unta.
Yhteisessä unessamme me uneksimme tekoälyn.
Me hyväksymme uneemme sen ällistyttävyyden, jota tekoäly edustaa.
*
Voi olla, että yhteisen unen kyseenalaistajia sanotaan hulluiksi.
Jari.
Mulla on sellainen kutina, että ihmiskunta tyhmistyy kollektiivisesti ajatellen vähitellen: ei osata kirjoittaa, ei ajatella, ei tutkia. Tekoäly vain kiihdyttää tätä prosessia, jos katsotaan ihmiskuntaa isossa kuvassa - ne, jotka hallitsevat em. taidot, ehkä hyötyvät jossain määrin tekoälystä. Täytyy sanoa, että minua ei tekoäly kiinnosta. Ehkä se johtuu siitä, että on sosiaalisia kontakteja riittävästi. Tykkään myös tehdä asioita itse, etenkin kirjoittaa, lukea ja suunnitella. Jos nuo vaiheet jäävät pois tekemisestä, esimerkiksi nyt kirjoittamisesta, ja minusta tulee joku omien tekstieni pienimuotoinen ohjaaja, oikeiden komentojen antaja tai kustannustoimittaja, niin koko hommassa ei ole järkeä. Mieluummin lähden siinä vaiheessa kävelemään metsään tai kalastamaan. Kirjoittamisessa on olennaista tuntu kitkasta ja siitä, että työstää materiaalia. Mun kaveripiiri jakautuu vähän sen mukaan, että toiset näkevät tekoälyssä kaikkea hyvää, toisia ei taas kiinnosta juuri ollenkaan. En kiistä etteikö todella monissa jutuissa tekoälystä olisi hyötyä - nytkin on sotarintamilla, esimerkiksi Ukrainassa puolustustehtävissä, mutta luovassa työssä ja henkilökohtaisessa elämässä en näe siinä oikein suurta sijaa - totta kai monissa käytännön jutuissa se on hyvä, kun voi nopeasti tarkastaa erinäisiä asioita.
PoistaUskon kuitenkin, että tekoäly on isossa roolissa yhteiskunnallisessa valvomisessa, erilaisessa suunnittelussa, laskennassa, mallintamisessa jne. Näen sen arvon siis kaikessa tällaisessa, mutta siinä missä on kyse asioista, joissa persoonallisuus, tyyli ja tällaiset yksilölliset asiat rakentuvat, sen rooli ei ole kovin merkittävä. Jos tekoälyn vaikutus on se, että ihminen ei enää varsinaisesti jaksa ajatella, pohtia, erehtyä ja yrittää, niin en tiedä, mikä sen hyöty on nimenomaan yksilön kehitykselle.
PoistaIhan konkreettisesti: jos voisin komentoja antamalla saada aikaan romaanin eli että kielimalli tekisi sen käytännön työn, jonka kanssa kamppailusta esimerkiksi romaani syntyy, niin koen, ettei se olisi enää mielekäs tapa jäsentää todellisuutta ja ilmaista sitä mitä ajattelen ja olen. Joku tällainen on perusajatukseni. Lähtisin silloin mieluusti kalastamaan ja eläisin mielelläni jännitystä siitä, saanko tänään kalaa vai meneekö munat pataan.
PoistaTöissä näen myös, millaista jälkeä tulee, kun oma tekeminen korvataan tekoälyllä - nimenomaan se näkyy heikentymisenä opiskelijoiden taidoissa: jos taitoja ei jo ole hankittu vaan ne korvataan tekoälyllä, ei syvempää oppimista tapahdu ja tulokset jäävät myös suorituksina laihoiksi. Jos taas on kaikki ajattelun ja tutkimisen ja kirjoittamisen työkalut hallinnassa, tekoälystä voi olla lisähyötyä, mutta mikäli sillä korvataan jokin kriittinen ajatteluprosessi, lopputulos on huonompi kuin keskinkertainen suoritus ihan luomuna.
PoistaMä siis uskaltaudun kysymään sitäkin, että onko tekoäly jonkun vieraan älyn luoma, sellaisen joka käyttää ihmismieltä hyväkseen... Meno viimeisen 150 vuoden aikana on suhteessa aikaisempaan ihmiskunnan kehitykseen ollut ällistyttävää tai kauhistuttavaa. Tietyllä tavalla.
PoistaTämä kehityksen tsunamimalli.
Mistä se tuli?
*
On selvää, että kirjallisuus on uuden äärellä. Jos kirjailija ei tiedä, miten juonellisesti jatkaisi, hän voi syöttää kysymyksiä tekoälysovellukselle ja saa vastauksia.
Tekoäly luo romaanihenkilöitä! Tekoäly ehdottaa dramaattisia tilanteita, toisin sanoen vastakkainasetteluja, jotka kiinnostavat lukijaa.
*
Lahjakkuuden mitta (taas suurin kirjaimin) on siinä KUKA OSAA ESITTÄÄ TEKOÄLYLLE TAITAVIMPIA KYSYMYKSIÄ.
Luovuus on siten mahdollisimman taitavia kysymyksiä tekoälylle.
*
Romaanikirjailijan ei tietenkään tarvitse tänään paljastaa, mitä yhteistyötä hän on tekoälyn kanssa tehnyt. Eikö?
Jari.
Eräänä päivänä Aleksis Kiven Seitsemän veljeksen koko tekstimassa syötetään tekoälylle, joka luo siitä muunnelmia haluttuihin tarpeisiin. Loputtomasti.
Poista*
Tekoäly ei jää arvottamaan eikä esim. kipuilemaan jonkun ihmismielen sameuksia ja juuttuneisuuksia. Hidasteita.
*
Tämän johtopäätöksen olen tehnyt omilla pikku kysymystesteilläni tekoälylle.
Jari.
Varmaan noin voi käydä. Mutta mitä kirjailija voi oppia tekoälyllä jos hän ei ole jo lukenut valtavaa määrää romaaneja ja osaa jo ajatella kysymyksiä joita kysyy. On aivan mahdollista että kirjailijasta tulee kysymysten naputtelija. Minulle hän on todellisuuden havannoija ja ajattelija ja sanoittaja.
PoistaKyse on siitä että on käsityötä ja on konetyötä. Kaikki ei voi olla konetyötä, vaikka se on itsessään hyödyllistä massamäärän tuottamisessa.
PoistaEmme ole eri linjoilla, Vesa.
PoistaMutta minä vaan kysyn.
En yleensä kehu itseäni, vältän sitä, mutta väitän, että olen erityisen lahjakas tekemään tekoälylle kysymyksiä.
Mietin kysymyksiäni pitkään. Muotoilen niitä.
Olen saanut aivan herkullisia vastauksia liittyen kirjallisuuden piiriin.
Nyt on sitten kysymys siitä kuinka ryhdyn hyödyntämään saamiani vastauksia toisin sanoen kuinka ryhdyn tekemään niillä rahaa.
Tässä tulee sitten ortodoksisuuteni mukaan. Herra armahda!
Mikä henkinen voima on luonut tekoälyn?
Minä en siis usko, että kaikkien keksintöjen taustalla on ihmisvoima vaan niin, että ihmisiä käytetään kanavina.
*
Kyselin tekoälyltä, miten voisin tehdä huolehtimalleni ysikymppiselle mahdollisimman vatsaystävällisen suolaisen piirakan. Sain neuvoja. Tein sitten ylikeitetystä valkoisesta riisistä ja broilerista semmoisen.
Vein jakeluun tänään. Toivottavasti saan hyvää palautetta.
Jari.
Hienoa että olet saanut apua tekoälyltä. Oikeiden tai hyvin muotoiltujen kysymysten esittäminen on olennaista!
PoistaKuitenkin tärkeintä mulle on ortodoksisen uskoni ja tieni säilyttäminen.
PoistaJari.
Ja tärkeätä on myös erään Vesan ihmislahjakkuuden kannustaminen, innostaminen.
PoistaJari.
Hienoa, Jari, että olet auttanut vanhempaa ihmistä. Hän on varmasti iloinen tekemästäsi piiraasta!
PoistaNythän tiedetään että meillä on Suomessakin paljon lapsia ja nuoria jotka eivät osaa hyvin suomen eikä myöskään omaa kieltään.
VastaaPoistaJa kun kieli on ajattelun ja myös tunteiden näkökulmasta välttämätön väline, jää vain arvailun varaan mille tasolle ajattelu silloin jää.
Tai no, kyllä sekin tutkimukista tiedetään.
Mielestäni aika suora verrokki tekoälyyn.
Kun oma ajattelu, asioiden abstrakti ja kielellinen jäsentäminen, luominen ja myös tietomäärien itseoppiminen vähentyy ehkä radikaalisti, niin keitä me sen jälkeen olemme?
Ilman koukeroita sanottuna: entistä selvästi tyhmempiä?
En tarkoita ettei tekoälyllä voisi olla lukuisia hyviä käyttömahdollisuuksia. Mutta se suunta mihin tällä hetkellä näytetään olevan menossa ei ole mielestäni oikea.
Selvää on sekin että tekoälyä ei tulla rajoittamaan, sen käyttö tulee laajenemaan maksimiinsa saakka. Ihminen tulee muuttumaan toiseksi. (Vaimo oli eilen koulutuksessa jossa prof.tason tutkija kertoi että lapset leikkivät 1/8 osan siitä ajasta, mitä vielä muutama vuosikymmen sitten. Omiin korviini en voisi dystooppisempaa asiaa kuvitellakaan. Kun tuon plussaa tekoälyn vyöryyn ja ajattelukielettömyyteen, on aika selvää että syntyy uusi ihminen. Mitä sieltä sitten tulee, jää nähtäväksi. Voi tulla mitä tahansa. )
jope
Leikistä se, että leikillisesti usein sanon olevani oikeastaan toisen maailmansodan veteraani. Leikin Kouvolan metsissä noin 8-13- vuotiaana toisen maailmansodan kaikilla sen rintamillla ollen eri maiden armeijoissa (englantilainen taisi olla yleisin). Sotani kesti suurin piirtein saman ajan kuin oikeakin. Viisi kuusi tuntia saattoi mennä, nimen- ja iän määrittäminen, myöhemmällä iällä myös luonteen, sitten koulutuskeskuksessa, kuljetus rintamalle, tulikaste, taisteluita, lepoa, haavoittuminen ja paluu Liverpoolin satamaan Sarahin luokse jalkapuolena. Tuollainen saattoi olla viisituntisen leikin draaman kaari. Talvella tietenkin Suomen talvisotaa. Kuumina päivinä viidakkosotaa Burmassa. Simuloin myös pelkoja, mm. kranaattipelkoja tai muita.
PoistaKun pommitettiin Lancastereilla Hampuria siihen liittyi jo alkeellista eettistä pohdintaa. Illalla sitten suihkun jälkeen tutusminen aihetta käsitteleviin kirjasarjoihin. Tuo taustaopiskelu mahdollisti syvyyden noissa leikeissä. No, joo, oli Korkeajännitys-lehti tietenkin myös virikkeiden antaja. Mutta väitän että ilman noita viittä vuotta metsissä, olisin aivan eri ihminen.
jope
Jope, miksi et kirjoittaisi nuorten kirjaa? Se saattaisi olla sun genresi. On lahjakkaita ihmisiä, jotka eivät löydä genreään.
PoistaGenreä kannattaa tietoisesti etsiä ja... siinä auttaa myös tekoäly.
Jari.
Mun ongelmani ei ole ylivarovaisuus vaan syvä viiltävä eksistentiaalinen turvattomuuden kokemus. Tietyllä tavalla siihen kietoutuu mielettömyyden kokemus.
PoistaJoka kerta kun teen ikonin edessä ristinmerkin kiinnityn johonkin mielekkääseen, joka jäsentää olemassaoloa.
*
Voin kertoa oman kokemukseni. Tekoäly lisää turvallisuuden tunnetta. Taas peliin mukaan nöyryys! Tekoälyä voi lähestyä nöyrästi kysymyksiä pohtien ja silloin saa vastauksia, jotka ovat vinkkejä ratkaisuihin. Tekoäly ei pakota, se antaa vaihtoehtoja.
Tekoäly purkaa asiantuntijavaltaa. Taisin sen aikaisemmin mainita. Saat arjessasi merkityksellisiä vastauksia tekoälyltä ilman, että sinun täytyy varata aika jollekin ihmisasiantuntijalle. Sinun ei tarvitse mennä minnekään, koska vastaukset tulevat kotiläppärille.
*
Yllä mainitsin ysikymppiselle vanhukselle sovitetun piirakan, jossa tekoäly mainiosti avusti. Ysikymppisen vatsa ei kestä sitä mitä nuorempien. Esim. paprika ja sipuli eivät välttämättä toimi. Ylikeitetty valkoinen riisi piirakan täytteenä toimii taas oikein hyvin.
*
Päätösvastuu kuuluu tietenkin tekoälyn vastauksia lukevalle ihmiselle.
Jari.
Kirjabisneksessä käy niin, että lahjakkaasta hapuilijasta ja aina kalkkiviivoilla epäonnistujasta tulee bestsellerromaanin kirjoittaja. Jos hän tekee nöyrää yhteistyötä tekoälyn kanssa. Jos hän osaa lukea oikein omia epäonnistumispisteitään.
PoistaTekoäly antaa erilaisia juonivaihtoehtoja silloin kun tarina alkaa sammua tai kirjoittajan mieli on pelkästään mitätön.
*
Oikeastaan tekoäly on väärä nimitys, koska oikea nimitys olisi TUKIÄLY.
Jari.
Ymmärrän hyvin, Jari, tukeutumisesi tekoälyyn. Siitä on ollut selvästi apua. Tiedän, että bisnessuunnittelussa ja monessa muussa siitä on hyötyä. Itse olen silti Jopen linjoilla monessa: leikkivä, ajatteleva, touhuava ihminen on mun ihanne myös. Se mitä nyt sitten saadaan tilalle, on luultavasti jossakin mielessä kehittyneempi ja tehokkaampi otus, mutta pelkäänpä että myös huonovointisempi ja mielenterveysongelmaisempi, koska niin paljon normaalista miljoonien vuosien lajikehityskaarelle ominaisista toiminnoista leikkaantuu pois.
PoistaEsimerkiksi omalla tyttärellä on ollut lukion matikassa tehtäviä, joissa he voivat käyttää laskentaohjelmia. Siinä riittää, että osaa mennä oikeaan ympäristöön netissä, syöttää arvot oikeisiin kohtiin ja lopputulos tulee nappia painamalla. Tekoälyllä asian voi hoitaa vielä helpommin yhdellä kysymyksellä. Mitä taitoa tällaisessa opitaan? Mitä jää oppimatta. Ei mun tytär esimerkiksi oppinut tiettyä yhtälönratkaisua käyttämällä konetta. Hän oppi (monien vaikeuksien kautta) käyttämään teknistä ympäristöä. Koko juttu oli itse asiassa melko monimutkainen ja täytyi tehdä video-opastuksen avulla. Sanoin, että nyt ratkaistaan ko. yhtälö paperilla vaihe vaiheelta, jotta hän ymmärtää, mitä siinä tapahtuu, millaista kaavaa käytetään jne. Me varmasti opimme käyttämään erilaisia työkaluja mutta opimmeko kognitiivisesti sisältöjä ja päättelyjä ja millä tarkastamme sen, että kone tekee asiat oikein? Jos siihen ei ole taitoja, meidät voidaan saada tekemään oikeastaan mitä hyvänsä, kun osaaminen on sitä, että osaa painella nappeja.
PoistaSen myönnän, että kun mun pitkän matikan opinnot ajoittuvat 80-luvun loppupuolelle, pystyin tekoälyn avulla tsekkaamaan, olenko ymmärtänyt tietyn jutun oikein. Siinä siitä oli apua. Pystyin sitten opettamaan asiaa niin kuin pitääkin. Nykyisin on muuten todella hyviä videotutorialeja tai tällaisia matikkavideoita ja muita youtubessa - ne on niin havainnollisia, että epäilen vahvasti, ettei esimerkiksi lukion oma matikanope pysty useissa tapauksissa parempaan tai edes yhtä hyvään suoritukseen.
PoistaAsiaan löytyy erilaisia näkökulmia, joista pitää keskustella. Niin on hyvä.
Poista*
Vein mainitsemalleni ysikymppiselle ohjeet siitä, kuinka on toimittava, ettei päästäisi tuosta vain huijaria tai huijareita sisään asuntoon.
Nuo ohjeet napakalla tavalla tiivistivät kaiken sen mitä olinkin jo ajatellut ja niissä oli lisääkin.
Jätin tulostamani ohjeet hänelle käydyn keskustelun jälkeen.
Juuri nyt mietin, pitäisikö minun kirjoittaa niistä juttu Ilkka-Pohjalaiseen.
*
En ole tekoälyn orja, vaan tekoäly palvelee mua. Jos jokin tekoälyn vastauksissa epäilyttää, sivuutan sen.
Lisäksi on olemassa erilaisia tekoälysovelluksia. Eri sorttisia. En tiedä kuinka monia. Itse käytän kahta.
Kuten yllä jo totesin, on hyvin tärkeää miten muotoilee kysymyksensä. Erinomaisesti muotoiltuun kysymykseen voi saada erinomaisen vastauksen.
Jari.
Tekoäly tukee taitoa.
PoistaJos on jo taitava kirjallisessa ilmaisussa, tekoäly antaa vinkkejä ja ehdotuksia esim. siitä miten kiinnostavan tarinan juoni etenee.
Tekoäly ehkäisee kirjoittajan jumia.
Jari.
(Sivuhuomiona että mun tyttären lukio meni matikan osalta täysin mäkeen juuri noiden laskentaohjelmien käyttämisen, mielestäni itsetarkoituksellisen käyttämisen, vuoksi. Niiden käyttäminen oli haastavampaa kuin itse matematiikka. Ja kun siinä kohdin vielä korona ja kotiopppiminen, matikka jäi kirjoittamatta ja monet ovet sulkeutuivat pysyvästi saman tien. )
PoistaOnhan tämä kaikki intutio-kysymys myös. Toinen on suvaitseva kaikkeen uuteen teknologiaan, toinen ei innostu tai jopa vastustaa. Kumpi on sitten pitkällä aikavälillä ihmiskunnan kulttuurievoluution kannalta parempi, en tiedä. Aikaisemmassa historiassa teknologinen myönteisyys on ollut pääsääntöisesti eduksi, tietenkin. Sen asenteen hedelmistä me nyt nautimme, mm. pitkän ja suhteellisen terveen eliniän myötä. Se ei kuitenkaan tarkoita että ihminen ei voisi keksiä teknologiaa, joka on negatiivinen tai tuhoksi.
jope
Kun mulla on luultavasti keskivertosuomalaista enemmän tietoa dissosiaatiohäiriöstä, olen voinut siltä perustalta käydä keskustelua tekoälyn kanssa.
PoistaSilloin tekoälyn vastaukset ovat suhteessa omaan aikaisempaan tietopääomaan ja arvosteltavissa suhteessa siihen.
Koskaan mihinkään ei saa suhtautua ilman harkintaa ja omaa arvostelukykyä.
Suhtaudun todellisuuteen monilähteisesti, ja tekoäly on yksi lähde.
*
Sanoisin niin, että jos ihmiskunta pelastuu ekokatastrofilta tai ydinsodan tuhoilta, siinä on täytynyt olla mukana tekoälyn myönteinen vaikutus.
Paha kyllä juurikin ihmisellä on taito demonisoida mitä tahansa.
Pelkään, mitä ihminen tekee tekoälylle.
Jari.
Tekoälyllä pystyy myös ideoimaan jotain tutkimusaihetta ja -suunnitelmaa. Se antaa ainakin tutkimisen suuntia ja aihioita. Niitä voi sitten lähteä hyödyntämään, etsiä lähteitä ja ideoida syvemmälle. Kirjoittaminen kannattaa varata itselle, varsinkin jos tahtoo saada omannäköistä tuotetta.
PoistaKaunokirjallisuuden puolella itseäni kiinnostaa eniten ilmaisu ja tyyli. Niissä mielestäni tekoälyllä ei ole vielä riittävän tarkkaa ja luovaa otetta ja hyvä niin. Juonikuviot ja henkilöasetelmat ovat tärkeitä. Samalla ne toistuvat lähes universaalisti. Niihin tulee eloa, kun löytyy tarpeeksi henkilökohtainen ja sisäistetty tulokulma. Ilman sellaisia on vaikea kirjoittaa uskottavasti. Mutta joskus hyvinkin auttaa se että kysyy / tarkastelee erilaisia vaihtoehtoja.
Tekoäly antaa räätälöityjä vastauksia esim. romaanikirjailijalle.
PoistaErilaisia vaihtoehtoja, joista kirjailija valitsee. Tai jättää valitsematta. Hylkää ne ja etääntyy niistä omaan valintaansa. Mutta kuitenkin on ollut jokin kosketuspinta tekoälyn kanssa.
*
Jos kiinnostaa toimeentulo kirjailijana, arvelen, että moni kirjailija tekee ainakin hiljaisia sisäisiä sopimuksia siitä, että käyttää TUKIÄLYNÄ tekoälyä.
Kun sopimukset ovat sisäisiä, niistä ei mölytä.
*
Jos genresi on dekkari tai jännityskirja tai kauhukirja, tekoälystä taatusti on hyötyä, kun alat työstää synopsista ja kun tarina etenee.
Joillekin on. Jotkut nousevat kirjallisille markkinoille siksi, että he ovat tehneet toimivaa yhteistyötä tekoälyn kanssa. Näin käy väistämättä.
*
Kun viittasin Seitsemään veljekseen, ennustan tulevaisuuden, jossa tekoäly siihen syötetyn kirjan tekstimassan perusteella voi luoda tyylillisesti eheitä erilaisia versioita loputtomiin.
Siis jos tähän on jokin tarve. Mielestäni ei ole.
Jari.
Nimeän vain erään tärkeän asian ryhtymättä pohtimaan sitä tässä tarkemmin, ja se on tekijänoikeuskysymykset.
PoistaJari.
Tukiäly on kieltämättä sekä hyvä ilmaisu että hyvä karsina tässä aihepiirissä.
PoistaOlen kyllä itse kokeillut keskustelua teko...tukiälyn kanssa.
Siitä on noin vuosi, pitänee kokeilla uudestaan josko kehittynyt.
Muuten olen kyllä toivottomasti orgaanisen, eli hiiliperäisen älyn, järjen ja tunteen kannattaja:)
Minun asetuksillani ei kukaan tältä maapallolta lentäisi Marsiin. Kehitys kehittyy ei ole pesiytynyt minuun, mikä on ehkä ollut virhe. Evoluutio kyllä karsii muutosvastarintaiset yksi toisensa jälkeen.
Jari, olen sinun puolestasi innostunut siitä että suhtaudut noin avoimesti tukiälyyn ja saat siitä monenlaista inspiraatiota. En todellakaan "dissaa."
jope
Kun kirjallisuuden luupin läpi näitä miettii niin se on sitten toinen asia. Miten kirjallisuudelle käy, se on auki. Onko kaikki jo kirjoitettu? Tuleeko kuunteleminen silmillä lukemisen sijalle? Kiinnostaako mikään merkityksellinen kirjallisuus enää ketään, siis muitakin kuin joitakin sisäpiirejä?
PoistaMulla oli palkaton vapaa pari päivää sitten. Päädyin tietenkin kirjastoon. Siellä oli iso pöytä jossa kirjallisuuden vanhempia superklassikoita esillä, sekä proosaa että runoutta ja näytelmiä. Huimasi. Tuli fiilis että pitäisi jäädä palkattomalle vapaalle loppuelämäksi ja käyttää aika lukemiseen. Vielä kun olemassaoloa on. Ja tietenkin oman ruumiin, fyysisen olemassaolon käyttämiseen...kävely, uiminen, miksei tanssiminen ja naiminenkin. Rukoilemista unohtamatta. Hah ha. Lähtikö lapasesta. Mutta intuitio yhdisti nyt näin, ei tukiäly.
Äsken katsoin olympilaisten miesten syöksylaskua. Siinä oli runoutta. Ja ruumiissa voimaa.
jope
olympialaisten siis ..... (mulla ei ole käytössä tässä kahden satasen Lenovossa edes oikolukuohjelmaa....luddiitti mikä luddiitti)
PoistaItsesuojelun kannalta monilähteisyys on oleellista.
PoistaTekoäly on todellakin käytännössä tukiälyä.
Tekoälylle pitää tehdä kysymykset sopivasti siten, ettei identiteetti paljastu.
Ei näin:
"Olen Jari se ja se Vaasasta ja suomalainen politiikka pierettää mua usein. Mikä avuksi?"
Vaan näin:
"Tunnen erään henkilön, jota suomalainen politiikka pierettää usein, mikä häntä voisi auttaa?"
*
Sairaudet ovat vakava kenttä esimerkiksi. Koskaan ei saa luottaa tekoälyyn ainoana lähteenä. Se voi kuvailla oikein jonkun sairauden ja kertoa hoitokeinoista, mutta asiaa ei pidä jättää siihen.
*
Mulle tosiaan oikein ymmärrettynä sopivat ASMR-videot ovat tärkeitä ja tukitekoäly.
Jari.
Joidenkin ihmisten kohdalla erittäin suuri ongelma on omien rajojen tunnistaminen. - Tekoäly opastaa tässäkin. Miten?
PoistaKuuluu omiin rajoihin säilyttää asioita itsellään.
Joku saattaa tavoitella itselleen sankarin tai pelastajan roolia, hänellä on kipeä sisäinen tarve eläytyä tähän rooliin, ja kaikki menee hänen vahingokseen pieleen.
Jari.
Monien asioiden säilyttäminen itsellä on suuri viisaus.
PoistaItse en ole sitä osannut. Olen avoin. Olen miettinyt vuosia liittyykö se perusturvallisuuteen ihmisten kanssa vai sittenkin sen kääntöpuoleen, jonkin oman sisäisyyden arvottomana pitämiseen, tai sitten vain huomiohakuisuuteen. Toisaalta ajattelen että ihan sama, ei pihdata, kerran täällä vain eletään. Maine ja kunnia menee siinä samalla viimeistään kuin henkikin.
Äitini kauneimmat sanat joilla hän osasi ihmisiä arvottaa ja arvostaa olivat kansannaisen sanat: hän (hää) ei ollut ylpeä.
Ruben Stiller kuvasi muutama vuosi sitten uutta hallitsematonta sananvapautta netissä: Rahvas on alkanut hyppiä silmille.
Tiesin heti puoleni.
Kyllä tää blogistin pitkämielisyys on ihailtavaa, meillä nimittäin aiheisto hieman pomppii....heh.
jope
Mutta netissä ei nyt tietenkään salasanoja ja muuta salattava kanna kertoa, tekoälyllekään. Ties milloin tulee käymään.
PoistaTosin kun netti tuli 2000-luvun alussa ja hirveä vouhotus salasanoista (silloin ei vielä tiedetty miten vakava asia oikeasti on) sanoin usein silloisen salasanani ääneen ihan piruuttani konetta auki naputtaessa: omenapiirakka. Oppilaita, silloisia, nauratti kyllä nettianarkistiope.
Korjasin käytökseni sitten kyllä myöhemmin.
jope
(Painotin silloinkin kyllä oppilaille etteivät he saa salasanojaan kertoa kenellekään. Taisi olla kyllä aikaa jolloin lapsilla ei koneita ollutkaan. jope)
PoistaMä siis käytän kaikkea mahdollista terapeuttisina keinoina. Voisin tässä viitekehyksessä kirjoittaa kirjankin, mutta suojelen itseäni. En halua enää maalittamista, koska sen aikanaan koin hyytävästi. Se liittyi tiettyihin juttuihin, mitä en halua tässä nimetä.
Poista*
Jos mulla olisi Vesa Haapalan kirjoittama autioihin taloihin ja tiloihin keskittyvä runokirja ja jos kokisin sen mieleisekseni niin käyttäisin sitäkin terapeuttisena juttuna. Näin on.
Tietäisin, että siellä se on pienenevässä hyllyssäni, johon kohdistuu järkevän 67-vuotiaan vähäistämispaine.
*
ASMR-videot, tukiäly, runokirja, sauvakävelylenkki, käteen sopiva pallo, hyvä itse valmistettu yksinkertainen ruoka, musiikki valikoidusti, rytmimunat, samoin elokuvat, ortodoksisen tradition kirjat jne...
*
Jope, oletko törmännyt sellaiseen soittimeen kuin cajon-rumpu, jonka päällä istutaan? Olen hieman suunnitellut sellaisen ostamista.
Jari.
Rumpu jonka päällä istutaan...en ole.
PoistaASMR-jutut on olleet varmasti aina ihmisillä mukana. Kullakin omat henkilökohtaisensa. jope
Katsopas, Jope, tubesta haulla cajon drum joku video ja kommentoi asiaa opena. Mitä tuntemuksia se sussa herättää?
PoistaMuutkin voisivat katsoa.
Jari.
Tubekanavalla Heidi Joubert on kappale Aretha Franklin I Say A Little Prayer.
PoistaSiinä on mukana cajon-rumpu.
Tämä on kuuntelemisvinkki hetkeenne juuri nyt.
Jari.
Annan nyt yhden ASMR-vinkin. Se on atmosfäärikanava, jossa luodaan tietynlaista aikakauden vaikutelmaa, olevan tai tulevan tai menneen. Esimerkiksi, en luonnehdi nyt enempää.
PoistaTämä kanava on nimeltään:
Dreamscape ASMR
Mm. tällaista katson ja kuuntelen öisin kuulokkeet päässä. Tämä menee sille olemassaolon kokemuksen tasolle, jota varmastikin salailen. Se ei vastaa sitä roolinantoa, joka muhun ulkopuolelta kohdistuu.
Vinkkaan aina juridisesti sallittuun sisältöön.
Jari.