perjantai 18. joulukuuta 2020

Uusia tutkimuksia Aleksis Kiven runoudesta: Mansikoita ja mustikoita

 

Nyt viimein näki päivänvalon uusi uljas tutkimusantologia Aleksis Kiven runoudesta, kas tässä:

https://journal.fi/joutsen-svanen-erikois-special/issue/view/5778


Mun artikkeli on "Kaksi autuuden tilaa Kiven runossa 'Kaukametsä'". Se on itse asiassa ensimmäinen Kiven runo, jota olen analysoinut. Taisi olla keväällä 1992 Tuula Hökän runouskurssilla yliopistolla.

Monet ideat, kuten runon puhetilanne, olivat jo tuolloin mielessäni, mutta tässä pohdintojani hiukan pidemmälle kypsyteltynä versiona:

https://journal.fi/joutsen-svanen-erikois-special/article/view/100563/58086

Tutustukaahan hienoihin artikkeleihin esimerkiksi Kiven tunnetuista runoista "Alma", "Atalanta", "Härkä-Tuomo", "Karhunpyynti", "Lapsi" ja "Lintukoto" ja Kiven runotuotannon laajemmista yhteyksistä aikansa kirjallisuuteen ja kulttuuriin!


47 kommenttia:

  1. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  2. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  3. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  4. Eri ihmiset arvostavat runoilijoissa eri asioita, niistä lienee turha kiistellä.

    Itse näin A. Kiven arvon seuraavissa:

    1. Kykeni itsekseen kehittämään uuden säe- ja säkeistömuodon (vanhan virsikirjan ja taiderunouden pohjalta).
    2. Osaa käyttää runokieltä ilmaisemaan monitasoisia ja ajassaan problemaattisia asioita.
    3. Runoissa hauska yhdistelmä realismia ja romanttisia juttuja, ja myös karakterisoi usein jonkin hahmon tilanteen

    Kaikki runot eivät ole mitään täysosumia, mutta kyllähän Kivi on ehdottomasti yksi parhaista suomen kieltä käyttäneistä runoilijoista, kun katsotaan tilannetta, jossa hän kirjoitti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kivi opetteli myös mm. silosäkeen draamojaan varten. Eli kehitti jatkuvasti osaamistaan ja teki monenlaisia kokeita niin romaanin, draaman kuin lyriikan saralla. Kiven rinnalle voi ottaa erinäisiä ajan rahvaan kirjoittajia ja taiderunoilijoita, jolloin voi hiukan vertailla näiden ihmisten kykyä käyttää kieltä.

      Poista
    2. Hän myös otti oppia itseään runomitat (teknisesti) paremmin taitavilta, mutta käytännössä Kivi sekä loi oman runomitan käyttötapansa että vapautti monia juttuja mitan käytössä todella luontevasti joustavaksi käytännöksi. Näistä kannattaa lukea esimerkiksi Heikki Laitisen artikkeleita. Yksi niistä on Kanervakankaalla. Näkökulmia Aleksis Kiven runouteen -julkaisussa, joka löytyy netistä.

      Poista
  5. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  6. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, ei ollut ketään kampittamassa. Kirjoitti ja yritti pärjätä ammattikirjoittajana, vaikka oli muuten huono talousmies.

      Poista
  7. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri äsken sain tiedon, että Jyväskylän yliopistossa on tulossa väitöstilaisuus sanomalehtinovelleista.

      En ole ihan varma etteikö myös jonkin väitöskirjan aiheena tai osa-aiheena olisi ollut sanomalehtirunous tai ylipäätään laajemmin ns. tilapäärunous. Uskoisin että tällainen tutkimus löytyy, kun kaivelee.

      Mutta kieltämättä voisi tarkastella enemmänkin. Sekä ammattikirjailijat että ihan harrastuksekseen / ilokseen kirjoittavat ovat julkaisseet eri lehdissä. Ja tietysti nykyisin netissä.

      Poista
  8. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  9. Onnea julkaisulle ja julkaisusta, Vesa!

    Kaukametsän lapsen näky vastaa mielenkiintoisesti Mirkka Rekolan lapsuudennäkyä: Heinätorin keinusta hän näki Tampereen yllä/takana "toisen kaupungin, sen jossa olin elänyt ennen".

    Jari, missä asiayhteydessä tai mistä näkökulmasta esim Ilkassa (1906-2020) julkaistua runoutta olisi mielekästä tutkia? Miksi sitä pitäisi nimenomaan tutkia? Varmaan joku antologiointi olisi ensiksi tehtävä, jos niille lukijoita haluaisi haalia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Jonimatti! Oli mukava kun tuo juttu tuli julki.

      Poista
  10. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  11. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kivi luki nähdäkseni kovinkin laajasti saatavilla olevia suomen- ja ruotsinkielisiä lehtiä ja kulttuurilehtiä ja julkaisikin niissä monet runonsa. Romaanissaan ja muuallakin hän käsittelee huumorilla jo tuolloin esillä ollutta idealistista kansa kuvaa, joka oli herrojen synnyttämä.

      Poista
  12. Suomalainen elämäntunto sanomalehtirunouden ilmaisuna olisi kyllä suuren tutkimuksen arvoinen asia.

    VastaaPoista
  13. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjan julkaisemisen perinne on minusta ihan hyvä. Sama juttu kuin muidenkin taideteosten kohdalla. Joku prosessi on saatu päätökseen, ja ihmiset ostavat jos ostavat ja arvostavat minkä arvostavat. Kirjat ovat tärkeitä, samoin lehdet. Aikansa peilejä.

      Poista
    2. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

      Poista
  14. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  15. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  16. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  17. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  18. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kivellä on lähinnä draamoissa muutama tällainen liirumlaarum. Hänen piti kirjoittaa myös elääkseen. Nälkätaide nälkävuosina olisi lopettanut elämän vielä lyhyempään. Runoissa on pari hiukan keskeneräistä mutta ei Kivi kirjoittanut paskaa. Hän osasi kirjoittaa. Mielen järkkyminen tapahtui kirjoittamis- ja julkaisuhistoriaa ajatellen todella myöhäisessä vaiheessa mutta se tapahtui. 7 veljestä oli silloin jo kirjoitettu ja runot, draamatkin suureksi osaksi.

      Poista
    2. Paniikissa Kivi oli ja myös hiukan mielisteli, mutta eivät nämä asiat juuri näy hänen kaunokirjoituksissaan. Kirjeissä toki vedotaan moniin asioihin rahan toivossa.

      Poista
  19. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  20. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  21. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  22. Jari, kirjoita sellainen virkistävä essee Kivestä. Se olisi hyvä.

    Kaikki, jotka haluavat tajuta, tietävät, että olemme ihmistsunamin kourissa ja meno jatkuu. Olen sen sanonut vuosien aikana varmasti sata kertaa. Ei se siitä puhumalla parane.

    Minusta on hyvä myös pitkittää suomalaisen kulttuurin hetkiä edes jonkin aikaa. Mekin olemme katoavaa tavaraa, ei meitä suomalaisia täällä varmasti ole muutaman sadan vuoden päästä. Ja liekö on suomen kieltäkään paitsi jonain jäänteenä.

    Tämä on vähintään yhtä tärkeää kuin ihmistsunamista puhuminen, koska me emme käytännössä mahda asialle mitään.

    Puhun kyllä siitäkin, mutta en joka postauksessa.

    VastaaPoista
  23. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  24. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  25. Voin ihan rehellisesti sanoa, että kuvauksesi, Jari, sopii paljon paremmin Eino Leinoon, joka hänkin on todella hieno runoilija.

    Ei Kivi ehtinyt helskytellä. Hänellä on hyvin realistinen (ei tarkoita nyt tyyliä) tapa kirjoittaa.

    Kiven lyriikan arvon ovat tunnustaneet monet todella kovat kirjoittajat, kuten Joel Lehtonen ja Paavo Haavikko. Ja monet muut. Tällä nyt ei tietenkään ole mitään erityistä merkitystä, koska kenestä hyvänsä kirjailijasta saa ilmaista minkä hyvänsä makuarvostelman.

    Mitä tarkoittaa, että Kivi tahtoi esiintyä? Minusta sitä, että hänellä oli kyllä vetoa myös teatteriin. Hän osasi vonkua rahaa kyllä toisilta, koska oli päättänyt kirjoittamalla selvitä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siis Kivellähän oli myös esiintymiseen ja teatteriin viittaavia ambitioita. Niistä ei tullut mitään. Ei ollut Kivi silloin enää kunnossa.

      Mutta on myytti, että Kivi olisi ollut jotenkin sekaisin kovin pitkää aikaa elämästään vaikka varmasti oli jossain määrin herkkä kaveri ja loppu oli karmea.

      Poista
  26. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  27. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  28. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  29. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  30. Tässä Jarille tiedoksi se lehtinovellijuttu, jonka mainitsin



    Maire Paltareen kirjallisuuden väitöskirjan ”Lehtinovelli tiellä taiteeksi. Paavo Fossin kirjailijakuva” tarkastustilaisuutta voi seurata verkkovälitteisesti lauantaina 19.12.2020 klo 12-15. Vastaväittäjänä on professori emerita Liisi Huhtala Oulun yliopistosta. Väitös on suomenkielinen.



    Yleisö voi seurata tilaisuutta osoitteessa https://r.jyu.fi/dissertation-paltare-191220



    Väitöstiedote Jyväskylän yliopiston sivuilla: https://www.jyu.fi/fi/ajankohtaista/arkisto/2020/10/19-12-2020-fm-maire-paltare-humanistis-yhteiskuntatieteellinen-tiedekunta-kirjallisuus



    Väitöskirja on luettavissa JYX-julkaisuarkistossa osoitteessa: http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-39-8466-3



    VastaaPoista
  31. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  32. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  33. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  34. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  35. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ajatus kansan sielusta ja luonteesta / luonteista on romantikkojen aukikirjoittama juttu. En suorastaan usko, että he olisivat sitä päästään keksineet, mutta yhtä kaikki se oli heille poliittinen väline kansallisvaltioiden luomisessa.

      Romanttinen kansallisvaltio on konstruktio, mutta konstruktio, jolla on saatu paljon hyvääkin aikaan. Ajatellaanpa esimerkiksi Suomen historiaa.

      On tietenkin toisenkinlaisia poliittisia konstruktioita eli tapoja hahmottaa ihmisten suhteita. Niistäkin on seurannut kaikenlaista, enimmäkseen niitä liittovaltioita ja liittojen neuvostoja on hitsattu yhteen väkivallalla, täysin epäluonnollisesti.

      Uskon, että oma historiamme, joka on pitkälti orjuuden ja hyväksikäytön ja köyhyyden ja hyvin tavallisen ja niukan elämän historiaa - poislukien 1800-luvulta ja sittemmin itsenäistymisestä alkaneen jonkinmoisen olojen korjaantumisen ja vakiintumisen - tullaan manipuloimaan ja sotkemaan. Uskon, että Suomelle ei välttämättä käy kovin hyvin - siis että maamme säilyisi sellaisena kuin sitä olemme nähneet esimerkiksi 1960-2020, voisin melkein lyödä vetoa, että seuraavat 70 vuotta 2020-2080 kääntävät maan aivan toiseksi. Ehkä enemmän siihen suuntaan, mistä olemme tulleet (pois) eli Suomi on taas alusmaa, toisten hallinnassa. Meitä kupataan minkä ehditään, hyvin monella tavalla. Jos siinä jotain omasta päätäntävallastamme säilytämme, niin hieno juttu.

      Poista