Meren alle haudattu valtakunta
ja jäähän rusikoitu maa, joka vapautuu kahleestaan, kohoaa
ja luo itselleen
keuhkot.
Ihmisten
liikkeitä, kutujahteja, kaskettuja lehtoja, äestettyjä maita,
teitä ja
pihapiirejä, vuosituhannet elämää.
Moottoriteitä, liittymiä, päällystettyjä
kantateitä, yhä kapeampia
asfalttisuonia, sitten hiekkatiet ja polku tänne.
Metsä kasvaa läpi
ruosteisten autojen,
taivas läpi talon
ja pirtin ikkunan,
ikuiset
muovikukat ottavat ne vastaan.
Ajatusteni surkea
siemen, suru, jota etsin
ja löydän – pöydälle
kaatunut tölkki, sisällään jauhetut siemenet, etikkaa,
sokeria, munaa ja
öljyä, keltainen massa
notkistettu tilkalla
pontikkaa – päättyneen juhlan
lasille kuivuneet
jäljet, elämä, joka oli täällä
ja kaupungissa,
missä luimme Cambayanlahden raunioista.
Hitain
kosketuksin metsä, sade ja aurinko
ottavat kaiken
takaisin.
Jäljelle jää vain
se, joka ei tunne kirjaimia
eikä koskaan saanut koulutusta.
Toimii.
VastaaPoistaSellainenkin runokirja olisi aika kiva, joka olisi ikään kuin vanhalle paperille painettu. En tiedä, onko kustantajilla käytössään sitä paperia.
Näen tämän runosi vanhalle paperille painettuna.
Jari.
Varmasti voisi olla jotain vanhahtavan vaikutelman antavaa paperia. Kyllä sellainen sopisi kirjan pohjaksi paremmin kuin valkea ja sileä.
VastaaPoistaJep.
PoistaAsiasta neljänteentoista. En tiedä, kuka näitä kommentteja mahdollisesti lukee.
Kirjoitan seuraavat sanani aikaisemmin esille nostamani Elizabeth Gilbertin kirjan perustalta, joka on yksinkertaisesti loistelias. Tietyllä tavalla Gilbert muodostaa vastaväitteen Stephen Kingin arvostetulle teokselle Kirjoittamisesta. Millä tavalla? Ei ole aikaa käsitellä sitä.
Miksi olen kirjoittanut Vesa Haapalan blogiin? Siksi, että olen ollut utelias näkemään jotain lahjakkaan ja tunnustetun ihmisen ajatus- ja työprosessin kulusta. Se näen mikä on näkyvissä, muu pysyy salassa. On hyvä pitää asioita salassa.
Miksi katson autioiden talojen videoita? Koska olen UTELIAS näkemään näkymiä.
Miksi tubettajat tekevät autioiden talojen videoita. Heidän täytyisi myöntää uteliaisuutensa, joka voi olla itse paikan päällä hienostunutta ja kunnioittavaa.
En halua tietää Vesan tai Jopen elämästä enempää kuin he kertovat. En ole vainoavasti tai tunkeutuvasti utelias. Juttelen naapureitteni kanssa muutaman sanan, mutta en ole utelias heidän elämästään.
Silti olen utelias ja kiinnostunut.
Varjelen uteliaisuutta ja kiinnostumista, koska olen kokenut työkyvyttömyyteen johtaneen masennuksen, mistä vielä aikanaan palasin työkykyisyyteen.
Nyt eläkkeellä olen jatkuvasti utelias. Nimenomaan uteliaisuus on elämää.
Olen ortodoksi, mutta ortodoksisuus muodostaa minulle myös ongelman. En jatka siitä.
Autioiden talojen runojen on nähdäkseni otettava haltuun myös innokas uteliaisuus.
Kutsuuko se paikalle jonkun eläinhahmon runoon? En tiedä. Esimerkiksi Vesa-jäniksen, joka loikkii hylättyyn navettaan ihmettelemään uteliaana näkymiä... Mistäpä tiedän.
Jari.
Uteliaisuus on Jari ehdottomasti hyve. Olisi aikamoinen loukkaus olemassaolevaa (jopa olemassaolevan luojaa) kohtaan, jos täällä näkyvillämme olevat asiat eivät kiinnostaisi. Tyyliin: mä en nyt jaksa tota...
VastaaPoistaKun ihmiset tapaavat, ajattelen, että on hyvä vastata muutakin kuin että ihan ok ja ei tässä mitään. Itse olen ollut aina avoin, hyvin epäsuomalaisella tavalla tavalla ehkä. Siinä on riskinsä kyllä mutta mitäpä niistä. Kiinnostuneena kuuntelen myös mitä muilla on kerrottavaa. Elämäntarinoita kannattaa kuunnella. Tästä huolimatta, omasta rajoittuneisuudesta johtuen kai, minulla on ällistyttävän pieni tuttavapiiri. Yleensä en tapaa ketään. Töissä sosiaalisuus riittää. Joskus on ollut toisin. Mutta nyt on aika keskittyä olennaiseen. Mm. siihen että jos elämää ajattelee 400 metrin ratakierroksena, olen varmastikin jo viimeisessä kurvissa tai oikeastaan ohittanut jo sen, ja edessä on korkeintaan satanen. 25 prossaa ehkä, toivotaan.
Jokaisen luomisvoimasta ja teoksista iloitsen, myös menestyksistä. Niistä en ole koskaan osannut olla kade. Mutta parista hyvin käytännöllisestä asiasta kyllä. Haluaisin olla velaton, olisi kiva jos olisi sauna, sähkökin kävisi, en ole ronkeli, ja että illalla seinän takaa ei kuuluisi juuri mitään. Omat luomiset jäivät luomatta (ellen nyt hairahda vielä) mutta ajattelen että olen ollut mukana luomassa vähän elämää. Riittää. Oikeastaan haluan olla aika yksin. Toki ne kaksi rakasta haluan pitää mukana mutta muuten tarve jossakin jonakin olemiseen on rajussa laskussa. Pitääpä lukea Gilbert. Eilen sain loppuun Bergmanin hienon teoksen Kuvasta kuvaan joka on sekin sananmukaisesti luomisten kirja. jope
Vesan runoluonnoksesta tuli mieleen että ei ole vain autioita taloja vaan myös kaupunkeja ja maailmoja jotka ovat autioituneet, uponneet, hävinneet.... Tämän päivän talo täynnä elämää on huomisen autiotupa. Näistähän Vesa olet ennenkin kirjoittanut (mm. Valekuolleet).
PoistaLuin jostakin väestötieteen julkaisusta että voidaan arvioida että ennen meitä eläneiden määrä on n. 80-100 miljardia. Riippuu tietenkin ihmisen alun määritelmästä. Mutta tuo määrä on huima.
jope
Jope, tuo Gilbertin kirja sisältää kaiken sen mitä tahtoisin sulle rakentavassa ja välittävässä hengessä sanoa, joten tee mulle palvelus ja lue se. Kerro vaikka täällä parilla sanalla lukukokemuksesi. Tuskin Vesa sitä kieltää.
VastaaPoistaKun aikaisemmin oli puhetta teoksesta Sata suomalaista runokirjaa kautta aikain niin Gilbertin jälkeen voin todeta, että olen utelias tietämään, mitä runouden auktoriteetit valitsevat siihen ja millä perustein. Kai myynti- ja lukuarviossa aina yritetään tavoittaa näkemys uteliaisuuden voimasta.
Joku romaanikirjailija voisi varmastikin sanoa, että kirjoitin kirjan, koska olin utelias tietämään, miten luomilleni hahmoille kirjassa käy.
Tieteen tekeminen on elämän ilmiöihin kohdistuvaa uteliaisuutta.
Jari.
Jos elämästä lähtee uteliaisuus tai edes jonkinlainen halu nähdä vielä mitä on luvassa, ei siihen hirveästi jää. Ihminen tylsistyy, ei ole juuri halua elää. Voin itse ajatella, että olen nähnyt tässä elämässä miltei kaiken mitä on tarvinnut nähdä. Olisin aivan tyytyväinen, jos homma loppuisi osaltani. Mutta toki tahdon nähdä vielä lisää, olla läsnä toisten elämässä ja saada itsekin muutaman jutun tehtyä. mutta mitään harmia ei synny vaikka kaikki olisi ohi.
VastaaPoistaJope, puhuit Mannerkorven novellista. Katselin kirjahyllyä, ja löysin itseltäni vain Jälkikuvan ja Päivänsinet, mutta ne ovat romaaneja. Mulla on hatara aavistus novellista, johon viittaat. Mannerkorpi on kyllä jännä kirjailija. Arvelen, että Jari tykästyisi Jorma Korpelaan. Oletko Jari lukenut hänen teoksiaan? Niissä on mainiota huumoria, ja silti teokset ovat syvällisiä, tai ehkä juuri omalaatuisesta huumorista johtuen...
Se on novelli nimeltä Avain. jope
PoistaTunnen novellin. Sitä on analysoitukin pitkin ja poikin. Täytyy etsiä se käsiin!
PoistaKorpelan nimen tiedän, vaan en ole lukenut.
PoistaOtan vinkin vastaan.
Luehan sinäkin, Vesa, Gilbert. Toisin sanoen kirja Elizabeth Gilbert: Big Magic, Uskalla elää luovasti (Gummerus, 2025).
Itselleni siinä on huikaisevaa tämäkin sanoitus:
"Veijarin energia on valoisaa, ovelaa, transsukupuolista, rajat rikkovaa, animistista, kapinallista, alkuperäistä ja muotoaan muuttavaa."
Gilbert asettaa veijarin vastakohdaksi marttyyrin.
Niissä aution talon runoissa todellakin pitäisi olla myös jotain veijarin kohtaantoa ja taikapölyä.
Vesan luovuuden uteliasta taikuutta.
Jari.
Jari, jänis on usein kuvattu trixter-hahmo. Mainitsit siitä aikaisemmin. Jotkut eläimet voisivat olla juuri tätä luontaista uteliaisuutta edustavia hahmoja kokoelmassa: lintu, ampiainen, jänis. Toki ne etsivät myös itselleen sopivia olosuhteita ja suojia tyhjistä rakennuksista. Joskus talosta saattaa löytyä kuollut lintukin.
PoistaAnna mennä vain! Olen utelias tuloksesta!
PoistaAmpiainen, veijarimaista.... muukin.
Jari.
Perheet asuvat taloissa. Asumisen jälkeen vasta talosta tulee autio. Seiniin ja talon sielunelämään on ehkä jäänyt jokin jälki...
VastaaPoistaAnnan osaltani seuraavan vinkin.
Se on Katja Myllyviita: Sairas perhe, Kun vanhempi ei kasva aikuiseksi (Duodecim 2025).
Uusi kirja. Erinomaisesti sanoitettu, kirjoitettu, pitäisi kuulua monenkin ihmisen kotikirjastoon.
Voisi sanoa, että Myllyviita sanoittaa suuren päivityksen.
Haluaisin hieroa tämän kirjan päin erään suositun tubeprofessorin naamaa.... No niin, ei hän heräisi, torjuisi vain.
En halua hieroa mitään päin kenenkään naamaa.
Mutta tässä kiitän Katja Myllyviitaa.
Jari.
Jari.
Tähän täytyy ehdottomasti tutustua!
PoistaVielä tähän tällä erää yksi kommentti otsikolla Höpinää Vaasasta.
VastaaPoistaOlen kiinnostunut mausteista.
Olisiko autiossa talossa maustehylly...
Syntyisi mausteruno.
Vanhaa kanelia ja pippuria.
Tieteellisessä mielessä voisi kysyä, mitkä olivat Suomessa keskeisiä mausteita vaikkapa 1950-luvulla.
Tänään tietenkin elämme myös mausteiden yltäkylläisyydessä.
Jari.
Ajattelen, että autioihin taloihin välittömästi kytkeytyy eräs käsite. Jälleen isoin kirjaimin. Tuo käsite on KÄTKÖPAIKKA.
VastaaPoistaTämä on eräänlainen taiteen kokijan odotusarvo.
Me haluamme kätköjen paljastamista, eikä paljastaminen saa osoittautua tylsyydeksi tai latteudeksi.
Runoilija, romaanikirjailija, elokuvantekijä... he paljastavat autioiden talojen kätköjä.
Mainittujen tekijöiden tulee lähestyä autioiden talojen esinemateriaa arkeologisesti.
Kätköt voisivat olla sanoisinko myös eräällä tavalla paranormaaleja merkkejä.
Jari.
Kun runoilija luovuudessaan luo autioon taloon kätköpaikan, hän ei haavoita ketään tosiollutta ihmistä. Vaatii suurta ymmärrystä ja taitoa luoda runouteen kätköpaikkoja ja kertoa niistä.
PoistaJari.
Tuo kätköpaikan teema voi olla kyllä myös häiritsevä, rihkamainenkin.
PoistaEi kai Stephen King voisi innostua uteliaasti autiosta talosta pelkästään sillään...
Autius ja sen ilmaiseminen on tietyssä suunnassa aina vain johdanto johonkin.
Autiudessa tapahtuu siis jonkin aktivoituminen.
Jokin aktivoituminen käyttää autiutta välineenä.
Jari.
Tomas Kulkan teoksen Teoksen perusteella erottelisin autioihin taloihin kohdistuvan videoturismin ja runoilijan autiot talot siten kuin ymmärrän runoilijan tehtävän olevaisuudessa.
VastaaPoistaMikä videoturismissa siis näissä autioiden talojen tubetuksissa on turismia? Itse dokumentoivaan kuvaan en liittäisi mainitun teoksen turismianalyysiä. Sen sijaan liittäisin sen niihin selostuksiin, joilla tubettajat selittävät sitä mitä kuvaavat.
Tämä ei ole mikään kaiken kattava sääntö! Eikä se ole halveksuntaa!
Itse asiassa me kaikki oikeastaan tarvitsemme turististakin asennetta. Ajattelen, että mielemme ei kestäisi ilman sitä.
Kuitenkin autioiden talojen runoudessa täytyy ohittaa turismi tai käyttää turismia veijarimaisesti hyväksi (tuo veijarimaisuus seuraa nyt mukana Gilbertin kirjasta pompanneena).
Taas jokin eläin voisi liikkua turistina talossa... mahdollisesti. Uteliaana turistina.
Jari.
Takkusin tuossa Kulkan teoksen nimen pois. Se on siis Taide ja kitsch.
PoistaJari.
Hyviä aatoksia ja vinkkejä taas, Jari!
Poista