Kuuntele/itteko ikinä Jean Michel Jarrea? En ole mikään elektronisen musiikin suuri tuntija, mutta pidin Jarren tunnelmallisista ja melodisista albumeista.
Etenkin Rendez-Vous'sta (1986) tulee uskomattoman nostalginen fiilis eli paluu takaisin nuoruuteen. Jokseenkin ajatonta elektronista oopperaa... Myös kymmenen vuotta varhaisempi Oxyène (1976) on hieno.
Rendez-Vous:
https://www.youtube.com/watch?v=URaWRK7vqDE&t=1143s
Minä olen aina ollut heavy-, proge - ja elektromusan suhteen täysin vammainen ja alimittainen. Jarre, ja tämä biisi (laitoin soimaan), toki tuttua musiikkia radiosta, ja tosiaan noilta vanhoilta ajoilta.
VastaaPoistaHevin suhteen en tunnista edes perusteoksia. En ole liikkunut niissä piireissä koskaan. Romantikko kaipasi jotain kauniimpaa, heh. Progea olen jonkin verrannut kunnellut nyt myöhemmin, mutta en saa riittävästi tunnetta siihenkään mukaan mitenkään. Ok, no jotkin Pink Floydin biisit ehkä menee mullakin. Toivottaman mainstream olen musan suhteen siis ollut. Onneksi kirjallisella puolella menee kokeellisempikin tavara.
(Tämä Jarre tässä nyt taustalla muuttui todella mielenkiintoiseksi.)
Kasarilla kuuntelin eniten Brucea, Dylania (uutta ja vanhaa), Elvistä (siis ehdottomasti Costelloa), Morrisonia (ei kuitenkaan Jimiä, vaan ehdottomast Vania), U2:ta ja ruotsisuosikkejani. Smiths/Morrisey-kuvioista putosin pois pari ratkaisevaa vuotta liian vanhana. Englantilainen indie-musa tuntui jotenkin kalpeiden verettömien poikien musalta siinä vaiheessa. Kunnes sitten 90-luvulla tuli Oasis! Se meni minuun kyllä. Ja Morriseykin ryhdistäytyi myöhemmin.
Kasarin alussa pari syntsapoppibiisiä upposi minuun myös.
(Jarre jatkaa nyt kuvioitaan aika upeasti. Äänet korvaavat hyvin turhanpäiväiset sanoitukset.)
jope
Tuossa sun listassa on paljon minunkin suosikkejani. Olen sitten vanhemmalla iällä pyrkinyt keräämään populaarimusiikillista sivistystä ja paikkaamaan aukkoja sieltä mistä ei ole ollut aiempaa tietoa. Proge ja elektroninen ovat jääneet aika vähälle täytyy myöntää, mutta jotkut Pink Floyd ja Genesis jne. tulleet tutuiksi. Suomessakin toki progea. En välttämättä jaksa kuunnella ihan hirvittävän kokeellista musiikkia, klassisella puolellakin ne vanhemmat klassikot vetävät parhaiten (esim. barokista Bach, omanlaisensa romantikko Chopin), ja totta kai perusmodernistit, kuten Debussy.
PoistaKlassista kuuntelen nykyään radiosta aika paljon. Pitää yrittää siinäkin paikata sivistystä. Classicilta tulee uskomattoman hienoa musiikkia nonstoppina.
PoistaKappas, sama. Itsekin klasaria kuuntelen nykyään aika kun radiosta (myös Yle yksi) sitä tulee , vaikka sen musan meri tuntuu jättikokoiselta ja siltä ettei sitä voi määrällisestikään mitenkään oikein hahmottaa. En niin että kaikki klasari olisi ok, siellä ihan sama että jotkut biisit toimivat mulle jotkut ei. Luin äskettäin Hannu Linnun kapelimestaritoimintaa käsittelevän kirjan. Siinä pääsi hyvin sisään orkesterien taustoihin.
PoistaMutta tyhmäksi senkin musan edessä itseni tunnen. Mutta ei se mitään.
jope
Klassisen kuunteleminen on mukavaa, vaikka ei ole musiikkikoulutusta. Kyllä sieltä alkaa erottaa kaikenlaisia rakenteita ajan kanssa. Samalla on helpompi kuunnella vähän analyyttisemmin populaarimusiikkia, koska se muuttuu läpinäkyvämmäksi (tai tällainen kokemus mulla usein on, kun on kuunnellut eka klassista). En tietenkään kuuntele musaa erityisesti analysoidakseni sitä, mutta on ihan hieno tunne kun tajuaa (vaikkakaan ei teoreettisesti), miten kappale kehittyy. Voisi verrata kaunokirjallisten tekstien kehittelyyn (laji, teema, motiivi jne.). Tuo Jarren albumi on hyvä esimerkki siitä, miten luodaan tietty konseptialbumi, jossa osat nivoutuvat toisiinsa ja luovat vaikkapa sitten erilaisia kohtaamisia / tunnevaikutuksia.
PoistaTunnelatauksista se, että kovin matalatason tunnevaikutuksia nämä vaalit (jos sallit pompun aiheesta) tuottivat.
VastaaPoistaAamulla kun heräsin, meni aikansa ennen kuin edes muistin edellispäivänä pidetyt vaalit ja niiden tuloksen.
Tenteissä pääsääntöisesti isoissa asioissa niin samanmielisiä ihmisiä että ei ihme että alkoi ennen vaaleja jo hieman nukuttaa.
Nyt edessä kaksi tuon kaltaista viikkoa lisää? Eroja kaksikossa hyvin vähän. Ihmisinä sitten ehkä enemmän. Alex olisi mulle kyllä todella vaikea pala presidenttinä, kun se on aika, sanonpa tämän nyt mahd. myönteisesti, on aika joustava politiikko.
Mutta ehkä tehtävä kasvattaa ja vähentää ( ainakin kuvittelemaani) lojaliteettia maailman mahtavien suhteen, jos tulee valituksi?
Jos äänestän Haavistoa, mikä ei nyt ihan mahdoton ajatus tässä tilanteessa ole (koska em.), olisi siinä ainakin se hyvä puoli että saisi olla hetken statukseltaan kunnon helsinkiläinen peruskeskiluokkainen oikeinäänestänyt ihminen. Ja sen voisi myös ääneen, niin kuin kuuluu, kuuluttaa. Voi olla että kokeilenpa.
Haavistossa ei ainakaan mikään erityisesti ärsytä.
jope
Vaikea valinta edessä ellei sitten käy pistämässä tyhjää lappua. Haavisto ihmisenä miellyttävä. Voi olla melkoinen vallankäyttäjä, kuten nähtiin case alhollissa. Puolustuspoliittiset kannanotot (aiemmin) aivan taattua unelmahöttötasoa. Stubbin joustot on sitä luokkaa että puhuu mitä tahansa kunhan saa valtaa. Vähän sellainen trimmattu kuori. Ei oikein mitään identiteettiä. Mutta toisesta tulee meidän pressun. Onneksi valtaoikeudet on melko kapeat. Tärkeä pesti silti yhä.
PoistaPressa... Ei sentään pressu...
PoistaJoo, liikaa stressiä ei kannata vaaleista toisellakaan kierroksell ottaa. Stubb+Haavisto on yhteensä suurin piirtein se omakuva, mikä suomalaisilla on 2020-luvulla itsestään. Kansallismielisyyden noususta ei stressaajien kannata ainakaan olla huolissaan: nämä eivät ainakaan ole kumpikaan sinne päin, ja muutenkin on laaja tuki sille ettei Suomi yritä mitään yksin. Ukrainan mahdollisille rauhanneuvotteluille nämä molemmat antavat myös tukensa (ja nehän tässä pattitilanteessa alkavat ennen pitkää ) - tässä esim. Halla-aho taisi olla tiukin.
PoistaYksikään ehdokas ei ollut mielestäni kovin radikaali kuitenkaan oikeastaan missään asiassa. Se kai on hyvä, mutta sitä jotakin jäi ikävä kuitenkin. Haavistoa ehkä mieluummin kuuntelisin pressana, mutta kukapa tietää, mitä on tulossa vielä tälle maalle. Pressasta se tuskin kiinni on.
jope
Ja toivottavasti nyt journalistit ja muu media pitävät demokratiasta sillä tavalla huolta, että kaivavat todella syvältä näiden kahden suomi-ihannevävyn poliittisesta menneisyydestä ja päätöksenteosta sellaiset relevantit jutut esiin, ettei mene ihan hymistelyksi.
PoistaEn tarkoita mitään sanojen kaivelua, vaan tekojen. Toisaalta virheitähän saa ja pitää tehdä.
Entisiin mielipiteisiin julkinen hirttäminen on peestä, niin taviskansalaisten kuin ehdokkaidenkin kohdalla.
Venäjän suhteenhan varmaan lähes jokainen on tässä maassa virheensä tehnyt. Minäkin olen, käsitysteni tasolla.
jope
Ester Nuori Leppä o kova! Kattava pressu laavuretkille.
VastaaPoistahttps://www.youtube.com/watch?v=mGpZ07qyDwE&list=OLAK5uy_mlROp7d6miyzsb3hle9d1q8QcaOy_l0yo
Yst. J
Pitääpä kuunnella Esteriä!
VastaaPoista