Tämä ei ole minun Suomeni, sanoi tänään demari. Vaihteeksi se on nyt dem. haluaa "Suomen takaisin."
Suomi-sääntöjä on nyt ainakin todella paljon liikkeellä koko ajan. Poikkeuksia vähän. Mutta liityn sääntökuntaan ja totean painokkaasti minäkin: Tämä ei ole minunkaan Suomeni. Eikä ole myöskään tuo Suomi tuolla. Ei edellinen suomi eikä tämä uusikaan. Nää ei niinku oo tuntunu omalta. Mä haluan m i n u n Suomeni. Kun vain tietäisi millainen hallit...anteeksi Suomi olisi se minun Suomi.
Ei tää ole minunkaan Suomi, jos mietitään jotain ihannevaltiota. Mutta kun se ei ole kenenkään subjektiivisesti tai edes puoluetasolla päätettävissä. Suomi on sitä, mitä sille tehdään päivä ja kuukausi ja vuosi toisensa jälkeen, millaisia päätöksiä, millaisia tekoja. Saas nähdä mitä tästä tulee. Jotenkin tuntuu siltä, että kun saisi edes sanottua: tää on mun elämä ja yritän elää sitä miten parhaiten taidan. Muu irtoaa näpeistä, vaikka jotain peruskansalaisen velvollisuuksia yrittäisi parhaansa mukaan täyttää.
Juuri tuota tarkoitin. Olen usein sanonut työkavereista että niitä ei voi valita, sillä porukalla mennään keitä siellä on. Koskee myös minua, varmaan en ole ihannetyökaveri jokaiselle. Samaan tapaan koen nämä, nyt asialla viimeksi demarisuuruus, ulostulot ettei nyt ole mun Suomi, todella noloina.
Suuruuden eväät oli syöty nopeasti. Sanojen takana hyvin vähän mitään sisältöä - toki sellaista common senseä joissakin tärkeissä asioissa, kuten Ukrainassa, mutta ei mitään erityistä perintöä.
Ei me täällä pystytä poliittisella tasolla reflektoimaan omaa olemistamme kovinkaan uskottavasti. Kaikenlaista hokemista ja sanamagiaa kyllä löytyy, ja siinä verkossa sitten pyristellään ja sätkitään ja maailma menee menojaan.
Tämä ei ole minun Suomeni, sanoi tänään demari.
VastaaPoistaVaihteeksi se on nyt dem. haluaa "Suomen takaisin."
Suomi-sääntöjä on nyt ainakin todella paljon liikkeellä koko ajan. Poikkeuksia vähän.
Mutta liityn sääntökuntaan ja totean painokkaasti minäkin:
Tämä ei ole minunkaan Suomeni.
Eikä ole myöskään tuo Suomi tuolla.
Ei edellinen suomi eikä tämä uusikaan.
Nää ei niinku oo tuntunu omalta.
Mä haluan m i n u n Suomeni.
Kun vain tietäisi millainen hallit...anteeksi Suomi olisi se minun Suomi.
jope
Ei tää ole minunkaan Suomi, jos mietitään jotain ihannevaltiota. Mutta kun se ei ole kenenkään subjektiivisesti tai edes puoluetasolla päätettävissä. Suomi on sitä, mitä sille tehdään päivä ja kuukausi ja vuosi toisensa jälkeen, millaisia päätöksiä, millaisia tekoja. Saas nähdä mitä tästä tulee. Jotenkin tuntuu siltä, että kun saisi edes sanottua: tää on mun elämä ja yritän elää sitä miten parhaiten taidan. Muu irtoaa näpeistä, vaikka jotain peruskansalaisen velvollisuuksia yrittäisi parhaansa mukaan täyttää.
PoistaJuuri tuota tarkoitin. Olen usein sanonut työkavereista että niitä ei voi valita, sillä porukalla mennään keitä siellä on. Koskee myös minua, varmaan en ole ihannetyökaveri jokaiselle. Samaan tapaan koen nämä, nyt asialla viimeksi demarisuuruus, ulostulot ettei nyt ole mun Suomi, todella noloina.
Poistajope
Suuruuden eväät oli syöty nopeasti. Sanojen takana hyvin vähän mitään sisältöä - toki sellaista common senseä joissakin tärkeissä asioissa, kuten Ukrainassa, mutta ei mitään erityistä perintöä.
PoistaEi me täällä pystytä poliittisella tasolla reflektoimaan omaa olemistamme kovinkaan uskottavasti. Kaikenlaista hokemista ja sanamagiaa kyllä löytyy, ja siinä verkossa sitten pyristellään ja sätkitään ja maailma menee menojaan.