He nousevat
tikkaita tavernaan, joka on kahtia haljenneen miehen ruumiissa; miltei kuin ankanmunankuori, jota luisiksi puiksi muuntuneet kädet kannattelevat.
Sotamiehet ja kyläläiset istuvat pöydässä. Linnunpäinen metallihyönteinen ohjaa
alastonta syntistä tikkaille ja sanoo: Nyt juodaan, oluttynnyrin tappi on avattu.
Edellä kulkee pyöveli hiipassaan, nuoli takapuolessaan. Helvetissä on järkeä,
mutta ainoastaan ennen kuin sinne joutuu.
*
Miehen kivettyneiden kasvojen yllä tarjoiluvati: uskonsodat riehuvat mutta he kulkevat pareittain kehää – eläimeksi pukeutunut ja ihminen, alaston raukka, jonka ikuisuus on täällä missä valtavasta kasvaimenkaltaisesta säkkipillistä syydetään vaaleanpunaista mölyä ja kidutusta. Häntä kuljetetaan ympäriinsä kuin lemmikkiä.
Himojen puutarha selvästi nyt avattu. jope
VastaaPoistaKyllä, pudottelin tänne muutaman. Mulla näyttää nyt olevan näitä yhdessä tiedostossa 43 sivua, mutta kaikki on enemmän tai vähemmän viimeistelemätöntä. Uskon kuitenkin, että tämän syksyn aikana on näpeissä jonkinlainen käsis.
PoistaJos haluaa kaiken kauhun ja iljetyksen lukea niin suosittelen teille pojat Peter Vronskyn kirjaa Amerikkalaiset sarjamurhaajat (synkimmät vuodet 1950-2000).
VastaaPoistaKun se on tosiasiakirja ja tosiasiassa on tapahtunut näin kauheaa niin mitään kuvitteellista ei oikeastaan tarvita.
Vronskyn kirjan on kustantanut Tammi.
Oikeastaan toivoisin, että Vesa lukisit todellakin tämän Vronskyn kirjan ja miettisit sitten sitä vasten sanottavaasi. Lukemisesta saattaisi olla hyötyä.
No, jälleen, mistäpä tiedän.
No lisään, sinun Vesa ja myös Jope täytyy ehdottomasti lukea Vronskyn kirja. Siitä selviää MITÄ TAPAHTUU TODELLA, JOS ON TAPAHTUAKSEEN.
VastaaPoistaVronsky yrittää analysoida himoa ja himojen kulttuuria. Ja eräänlaista himokkuuden historiaa. Jos oikein ymmärrän.
VastaaPoistaHimokkuuden sosiologiaa. Sosiaalisen ympäristön villiinnyttämisefektejä. Yllyttämistä.
Nyt lopetan.
Lisään vielä, että ehkä Vesa ja minä emme nyt kirjoita samasta asiasta.
VastaaPoistaKuitenkin suosittelen kaikille mainitsemaani Vronskyn kirjaa. Siis niille, jotka haluavat tietää mitä todellisuudessa tapahtuu.
Vronsky kirjoittaa siitä mitä on tapahtunut ja lukija haluaisi muuttaa sen fantasiaksi. Mutta se ei muutu siksi.
Jari, luen kirjan. Se kiinnostaa minua kovasti kuvauksesi perusteella!
PoistaNetflix-dramatisointi Jeffrey Dahmerin elämästä oli hyytävä. Se oli kaikesta karmeudestaan huolimatta todella hyvä.
PoistaHyvä. Vronskyn kirja on oivalluttava siksikin, että se kuljettaa kulttuurin kehitystä ja viitekehystä mukanaan. Tietysti siinä yritetään käsittää sarjamurhaajan persoonallisuuden rakentumista.
PoistaTapauskuvaukset ovat hyytäviä.
Pistin kirjastoon varauksen Vronskysta. Jonossa on 4 lukijaa ennen mua. Katsoin myös netistä. Taidan tilata jostakin divarista, jos menee pitkään ennen kuin kirjan saa kirjastosta.
PoistaVronskyn teos on erittäin ansiokas kirjailijan työ mutta sen sisältö on häiritsevän kammottava. Missään tapauksessa sitä ei voi suositella kaikille lukijoille. Kirjassa tulee vastaan asioita, joita on hyvin vaikea käsitellä.
PoistaTämän arvaa jo ennalta. Olen tutustunut mm. Bundyn ja Dahmerin tapauksiin. Erittäin häiriintynyttä aineistoa paljastuu. Jos, Jari, saat näkyviin Netflixin, niin voin suositella Dahmer-sarjaa. Siinä on monta näkökulmaa asiaan.
PoistaKuuntelin viikonloppuna Vronskya äänikirjana. Luettua versiota olisi voinut hiukan editoida siihen kanavaan sopivammaksi. Asia ei tietenkään muuksi muutu, mutta luulen, että itse kirjasta luettuna on tämän kirjan kohdalla parempi kokemus.
PoistaEn kuuntele äänikirjoja, koska ajattelen, että ne ovat liian nopeita. Täytyy saada tutkailla asioita hitaasti kirja kädessä.
PoistaVronskyn kirja jättää hyvin erikoislaatuisen tunnelman ja olotilan, jota kai puran vähin erin ajan kuluessa.
Minusta Vronskyn kirjaa täytyy lukea vähitellen ja sopivasti taukoja pitäen. Sama sopii moneen muuhun kirjaan.
Menneen kesän suuriin lukukokemuksiin kuului myös Erich Maria Remarquen teoksen Länsirintamalta ei mitään uutta erittäin hidas luenta ja viipyily sisäisissä kuvissa.
PoistaKirja käsissä ja äänikirja ovat mielestäni ihan eri asioita.
Sinun Alexis on yhä kesken, koska tahdon viipyillä sisäisissä kuvissa.
Olen ehkä maailman hitain lukija tai jotain sinne päin.
On aika hieno olotila silloin kun kirja on kesken...
Joo, viipyilevä lukeminen on sisäistävää lukemista, ainakin useimmiten. Kirjojen ahminta ei ole enää mun juttu. Riippuu toki teoksen lajista. Tietokirjaa pitää lukea sulatellen. Yleensä palaan itselleni tärkeisiin kirjoihin ja yritän katsella uudesta vinkkelistä.
PoistaVronskyn kirjaan liittyy petoksen teema.
PoistaIhmisellä on kai synnynnäinen tarve luottaa. Löytää toisesta ihmisestä luotettavuuden aspektit.
Meissä on sisäinen luottamuksen käsikirjoitus.
Sarjamurhaaja käsittää tämän.
Sen verran ehdin kuunnella viikonloppuna kirjaa, että siinä nousi esiin profilointikysymykset ja erilaiset sarjamurhaajatyypit - joita voi siis määritellä teon motiivien, kohderyhmän, sarjan rytmityksen ja muun tällaisen mukaan. Monet ovat taitavia työssään, ainakin riittävän taitavia, että löytävät uhrinsa. Sieltä nousi esiin pari tyyppiä, jotka palautuvat mytologisiin hahmoihin: vampyyri ja ihmissusi. Sanoisin, että tämä vampyyrityyppi osaa varsin hyvin käytellä luottamuksen käsikirjoitusta.
Poista