Vihan kesä, kirjoitan mitä jätän sanomatta:
rutikuiva maa, kävelen muurahaissateessa,
näin on ollut viikkokaudet.
Maanantain vääntynyt pysäkki,
jonka vierellä autistinen susi itkee.
Ei muurahaisia, hän sanoo, ei ihmisiä,
ei lihaa ja verta, vain ominaisuuksia
ja valtasuhteita, joille murtuminen
ei merkitse mitään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti