Korot nousivat, hinnat nousivat,
rahaa oli pumpattu markkinoille,
nousivat yhä uudet muurit -
aina joku hyötyi tai höltyi,
kun virheet kasaantuivat toistensa selkiin.
Kokoonnuttiin saleihin,
sokerihumala vaihtui kyniin ja papereihin,
kaverilahjat leikkauslistoihin,
ilmiöpöydät reformipöytiin.
Jäikö silti vallanhuuma ylimmä, luulen niin.
Lehdessä luki kuin itsestäänselvyys:
kaikilla ei ole enää varaa pitää omaa kotia,
yrittäminen ei kannata,
edes konkurssi ei pelasta,
parempi on lyödä läskiksi
tai mennä hirteen.
Oli sentään jotain ylevää -
varauduttiin sotiin,
ja jos ei ymmärretty varautua,
sodittiin silti. Yhä jäi kritiikki
niin kuin ennen - passiivissa.
Tässä hetkessä tässä maassa on tilanne, näin koen, jossa on suuri etuoikeutettujen joukko joka käy taistelua(?) somessa, lehdissa ja henk.koht.keskusteluissa arvoista, sanastosta, siitä mitä kukin "nyt edustaa"
VastaaPoistaja sitten on se toinen joukko, joka käy päivittäistä taistelua toimeentulonsa puolesta, ruoan, asunnon, ihan perusasioiden.
Toinen porukka elää sanasta ja arvoista, toinen leivästä. Monet jälkimmäisistä tarvitsevat myös masennuspillerinsä.
Huudetaan jopa noiden ensimmäisten joukossa esiin "sivistysporvareita" niin kuin meillä olisi reservissä, ja niin onkin, jonkinlainen korkein kasti ja ihmislaatu, paras rotu, joka palauttaa tasapainon joka nyt on heilahtanut, kun kaksikymmentä ihmistä sadasta äänesti "kansalliskonservatiiveja."
Valta, kokonaisuudessaan, on palautettava takaisin kahdeksallekymmenelle "meille." Jää huomaamatta että näillä "meillä" se valta täydellisesti jo on. Niin sosiaalinen kuin ekonominen. Sivistysporvaristo yhdessä sivistysvasemmiston kanssa kyllä tätä maata hoitaa, nou hätä.
Se on samalla tavalla voimakkaampi kuin oli valkokaarti vuonna 1918.
(Vielä anteeksipyyntö ehkä hieman liioittelevasta kommentista, mutta ahdistaa toisinaan, miten paljon suomalaiset voivat vihata toisiaan tänäkin keväänä. Niin kuin meillä ei olisi muita ongelmia.)
jope
"ahdistaa toisinaan, miten paljon suomalaiset voivat vihata toisiaan tänäkin keväänä." - ihmisten typeryys ja joukkotyperyys ovat loppumaton luonnonvara, myös Suomessa.
PoistaItseäni kiinnostaa eksyneisyyden teema ja sen avaaaminen. Vieraantuminen.
VastaaPoistaKevätterveisiä teille, pojat.
Kiitos, Jari, terveisistä. Hyvää kevättä myös sinulle! Olen käynyt lukemassa ajatuksiasi. Suomesta voisi sanoa sen verran, että luultavasti olemme melko vieraantuneita yhteisyydestä, yhdessä jaetusta todellisuudesta, ainakin jossakin määrin. Tarvittaisiin luultavasti jokin ulkoinen, kaikkia koskettava sokki, jotta pääsisimme yhteen. Toisaalta sellainenkin tuntuu raskaalta ajatukselta. Helpompi on sietää sitä, että ihmiset vihoittelevat turvallisesti toisilleen ja pelaavat vieraantuneilla mielikuvillaan.
VastaaPoistaVieraantumisesta. Kulttuurisotaa haluttiin, ja se saatiinkiin syttymään. Niin kotimaisin kuin angloamerikkalaisin mallein. Nyt kaikki halukkaat pääsevät rintamalle ampumaan.
VastaaPoistaMaan saatiin jaettua myös kahtia niin kuin rintamilla yleensä. Tai oikeammin kolmeen osaan.
Ensimmäisessä osassa ovat Ne Kahdeksankymmentä (vrt. aiempi kommenttini).
Toisessa osassa ovat Ne Kaksikymmentä.
Kolmannessa osassa ne joilla on hätä, siviilit erilaisissa ahdingoissa esim. koko ajan rajusti alentuneen toimeentulonsa vuoksi. Itse näen leipäjonon, pitkän, joka viikko. Se on helvetin pitkä. He tuskin ovat kulttuurisodan rintamalla, mutta ei-kenenkään maalla ovat. Heidän yli ammutaan, ketä he kiinnostaisivat.
Tärkeämpää kertoa mitä minä-minä edustan.
Kahdellakymmenellä moukaksi nähdyllä on se isänmaa.
Kahdeksallakymmenellä sivistysporvariksi kutsutuila on ne arvot.
Tuolla kolmannella joukolla tämän vihan ja asemien vahvistamisen keskellä ei ole kumpaakaan.
Suomi on limbossa toukokuussa 2023.
jope
Yhteiskunnassamme ei käydä sosiologista keskustelua, jossa vieraantumisen käsite olisi mukana. Tai en ole huomannut.
PoistaVieraantuminen edellyttäisi jonkinlaista ajatusta edes suhteellisesta autenttisuudesta. Kun sellaista yhdistävää autenttisuutta ei ole, paitsi ehkä arvosanastossa, niin ei voi keskustella vieraantumisesta. Se on menneen ajan käsite - niin vieraantuneita olemme.
PoistaNiinpä.
PoistaVieraantuminen tietenkin mistä lähteestä siihen viitataan. 70-lukulainen vieraantumiskäsite oli myös aika poliittinen.
PoistaEheytymisen ja paluun omaan ruumiseen piti sitten tulla täsmälleen oikeaan suuntaan.
Mulla oli tänään lahjalomapäivä. Kävin eräällä suurella ostarilla hakemassa kirjastossa Seppälän uusimman romaanin.
Näin itsepalvelukassoja, kahviloissa/mäkkäreillä digitaalisia näyttö-ja maksupäätteitä joihin ihmiset tökkivät kännyköitään ja lisäksi normaalit jutut "onko sinulla puhelinäppiä" normaalillakin kassalla. No, tämä vain pieni osa siitä digitaalisuudella vieraannuttamisesta jota ajatetaan meihin ja yhteiskuntaan sisään.
Radiossa vielä keskustelua siitä mihin kaikkeen tämä voi viedä (ja pitää viedä), siiis tekoälyn suhteen.
Median hyvin rajoittuneet kulmat ovat vieraantumista nekin.
Kaikki tämä pintasiloisuus sekä pinnan että puheen että hengen tasolla. Näennäisprovokatiivinen puhe esim. mediassa (josta nyt on ollut puhe) on sitä samaa tilattua sisältöä. Vallankumousleikkiä ilman kapinaa.
Kaiken ja kaikkien pitää olla niin helvetin oikeassa tietoisuudessa koko ajan ilman säröjä.
(En tiedä pääsettekö kiinni).
Mutta onko mitään tuon vieraantuneempaa?
Kukin vastaa omista tuntemuksistaan mutta mulla on ollut sellainen zombiejuna-fiilis jo pitkään.
jope
VastaaPoista(Ehjän, säröttömän, 100 prosenttisesti kaikessa vastuullisen ja yhteiskunnallisen pääajattelun mukaisesti moraalisen ihmisen kunnollisuusvaade on fasismin sukua. jope)
Pääsen kiinni. Olemme tavattoman pinnallisia ja tekopyhiä hyvin monessa asiassa. Sen näkee jo päälle päin. Saapa nähdä, mitä kaikesta seuraa.
PoistaKun nyt mainitsin tuossa Seppään romaanin (Merille) niin totean, että teos on uskomattoman hyvä ja mielestäni myös erittäin tärkeä. Aiheet/teemat osuivat minulle vielä ihan nappiin, kirjallisuus, kieli ja vanheneminen (kuoleminen) (toivottavasti kuoleminen ei nyt kuitenkaan ”osu ihan nappiin”, vielä). Ja paljon muuta tässä ajassa ja tästä ajasta.
VastaaPoistaSe tuttua tietenkin ennenkin tältä tekijältä, mutta Seppälä on tässä nyt todella kova. Miten tuollaisia edes on. Suosittelen Jari myös sinulle. Niin hyvä teos etten oikein tiedä miten päin sen jälkeen olla. Mutta tulinpa nyt tänne tämän kertomaan.
jope
Kiitos, Jope, vinkkauksesta ja hyvästä kirjoittelusta tuossa yllä vieraantumiseen liittyen.
PoistaNoteerasin Seppälän aikaisemmin, luin siitä hyvän arvostelun.
Toivottavasti tulee aikanaan käsiini.
Kirjoitan blogissani vähäistämisestä, johon kuoleman tematiikkakin liittyy.
Teen sitä elämänkatsomuksellista työtä...
En ole vielä lukenut Seppälän uusinta, mutta luen kesällä, kun kiireet helpottavat. Kiitos vinkistä, Jope!
PoistaSeppälä on yksi ehdoton suosikkini nykykirjailijoista, joskaan ihan viimeisiä teoksia en ole läheskään kaikkia lukenut.
PoistaTänä vuonna lukenut kolme todella hyvää kotimaista uutta teosta. Tuo Seppälän kivenkova, sitten on tämän vantaalaisen (ei Käärijä) kieliriemu Alexis ja myöskin nuoremman miehen, Hurskaisen, Suntio, joka on lähes kristillinen kirja(!), harvinaista.
VastaaPoistaSeppälän kirja käväisee myös eräänlaisessa muunnellussa lähitulevaisuudessa jossa kaikki se mikä tässä ajassa jo on, on kärjistyneessä muodossa totta.
Toiv. Vesa alkaa sulla jo pian helpottaa, itsellä täällä peruskoulun sekatyömiehen töissä jo vähän puristus irtoaa.
jope
Mulla helpottaa näillä näkymin 8.6. kun viimeiset nyt näkyvissä olevat isommat työt on tehty. Ehkä tässä on joitakin pieniä helpotuksia välissä, kuten ensi viikolla, kun lähden siivoamaan mökkiä pariksi päiväksi. Sekin rentouttaa, että voi vaihtaa maisemaa.
PoistaOlen lukenut Hurskaista sähköiseltä alustalta tai siis puhelimelta. Olisin ostanut kirjan, mutta oli Suomalaisesta loppu ja kai koko eka painos, niin en saanut sitä kun olisin huhtikuun lopussa tarvinnut. Täytyy sanoa, että ensin koin kielessä tiettyä Hotakais-pastissin makua, mutta juttu lähti lentoon ja aivan omiin sfääreihin, eli ei ole mikään Hotakais-pastissi. Yllättävän paljon on Hurskainen saanut kirjaansa sisään tärkeää asiaa. Mielenkiintoinen oli myös Yle Areenan Luomiskertomus-haastattelu.
Seppälään tutustun tosiaan kesällä. Ostan kirjan, kun ehdin.
Ostin äsken Vesan romaanin nettikaupasta. Se tulee aikanaan.
VastaaPoistaLuen sen sitten tyylini ja edellytysteni mukaan erittäin hitaasti.
JR.
Olipa mukava, kun hankit kirjan, Jari! Tänään sain kirjasta hyvää palautetta yhdeltä kirjailijalukijalta. Sitä mun kirjaa voi lukea ihan hissukseenkin. Luvut eivät ole pitkiä.
PoistaHidas lukeminen on sekä vaikeus että metodi.
PoistaJostain aspektista katsoen se voisi olla myös mielenosoitus.
Tajuamisen hidas makustelu kun toiset ovat olleet jo aikaa päiviä maalissa ja lähettäneet siitä viestejään.
Jari, nopeus-hitaus on yksilöllisiä asetuksia, niitä ei voi oikein itselleen pahaa tekemättä muuksi muuttaa. Hidas pääsee varmasti keskimääräisesti pidemmälle asiassa kuin asiassa. Mutta itse en kuitenkaan vauhtia arvota, enkä tee niistä metodia tms. (itselleni).
PoistaItse olen aina ollut kiinnostunut monista asioista ja hemmetin utelias, ja se pistää liikkeelle nuuskimaan. Kuin koira, häntä heiluu, pää ei aina tiedä mitä tekee, ei haittaa.
Oma lukutahtini on nopea mutta johtunee myös siitä ettei mulla ole oikeastaan harrastuksia eikä sosiaalisia piirejä tms. Kun töiden jälkeen on paljon kotona, ehdin. Ja on pakko lukea. Ei siksi että se olisi jotenkin syvää ja tärkeää tekemistä tms. (taide, kulttuuri) vaan koska se sattuu olemaan mulle parasta polttoainetta. Nuorempana oli musiikki. Pisti pomppimaan ylös alas vaikka yksin kotona.
Nyt (lähestyen 60:tä) hyvät yllättävät teokset tekee melkein saman. Tulee vouhotusta. Mikä mulle on elämän merkki, ilman sitä minun persoonani olisi kuollut.
Mutta hitaita ja viisaita kadehdin, toisinaan.
Työkaverit jotka haluaisi lukea, ei ehdi. Niillä on elämä. tai ainakin muuta.
jope
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
PoistaKirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
PoistaMinä joudun olemaan ylitehokas lukija suurimman osan vuodesta (lähinnä ammattini vuoksi). Kesällä en sitten lue oikeastaan ollenkaan. Mietiskelen lähinnä mielessäni asioita ja luen hyvin vähän. Ei ole aivan tasapainoinen tilanne tämäkään.
PoistaMielestäni, Vesa, olet tiedostanut hyvin tilanteesi ja myös suojelet voimavarojasi kuten pitää.
PoistaJoo, kyllä, noin sen on melkein pakko mennä. Aivot eivät muutoin jaksa. Nautin myös ajoista, joina minun ei tarvitse lukea. Toki silloinkin tulee luettua lehtiä ja muuta, jos huvittaa. Saan kuitenkin luonnosta ja hiljaisesta menosta silloin paljon enemmän kuin jostakin kirjasta.
PoistaKyllä, kaikkein parasta on metsässä kävely ympäristöä aistien ja tutkien. Kuten olen todennutkin. Kyllä minäkin jonkinlaisesta kesäpaikasta haaveilen. Ei tarvitsisi olla varsinainen mökki. Eikä järvi tms. vesi välttämättömyys.
PoistaJokin perusrakennus pellon ja metsän laidassa olisi just. Näitähän saisi parilla kymppitonnilla ympäri eteläistäkin Suomea, mutta ei mulle nyt mahdollista. Ehkä joskus vielä. Mutta onneksi myös metsiä riittää. Ihan käsittämättömän paljon tulee nähtyä eri eläimiä täällä Helsingin laidallakin.
Mutta kyllä minä kirjojakin maalla lukisin. Mielenrauha on tietysti tärkeä, kullekin omanlainen. Oma perusmielenrauhani vaatii sitä että aivoissa välillä myrskyää. Pidän siitä. Toiselle meditaatio, toiselle sisäinen agitaatio, hah. Olen jo tyytynyt siihen että minusta ei tule koskaan idän viisasta vanhaa miestä.
jope
Eilen tuli lähimetsässä muuten mustarastas juttelemaan. Istui oksalle alle kahden metrin päähän ja huiluili hiljaa. Ei ollut hädissään tai muuta, tai hämäyspuuhissa, katsoi silmiinkin. Ihmetteli siinä ja minä koiran kanssa myös. Ojensin sitten käden ,että tulepas lintu siihen, puhuin takaisin. Rastas mietti hetken ja lensi sitten parin metrin päähän. Tajusi etten ole mikään fransiskusassisilainen vaan pelkkä kaupunkilaistyyppi, lintuja ja niiden sielunelämää tajuamaton.
Poistajope
Mustarastaat vetävät nyt todella hienoja konsertteja, ja toki niitä kuuli jo aiemminkin keväällä. Hienoa aikaa, kun luonto alkaa pukeutua. Nautin kovasti valosta ja lämmöstä. On totta, että aivot tarvitsevat stimulaatiota myös kesällä. Mulle sitä syntyy toiminnasta, esimerkiksi siitä, että käyn kaatamassa jonkun latvasta katkenneen puun ja sitten sahaan ja pilkon sen. Ensi viikolla lähden yksin mökille muutamaksi päiväksi. Mukava odottaa sitä, että pääsee vähän puuhailemaan pikku kunnostusjuttuja. Luultavasti kuikat ovat jo paikalla myös.
PoistaOn kaikenlaista koettelemusta peräjälkeen omissa kuvioissani mistä en tänne tahdo kirjoittaa niin että en Vesa ole päässyt Alexista alkua pitemmälle.
PoistaMutta jotain tohdin sanoa ja sanon sen pienellä kirjallisuuden lukeneisuudella. Mutta kai jonkinlaisen maun haltijana. Toivon mukaan.
Alexis lähtee liikkeelle vakuuttavasti. Jos se olisi sattunut ilman tätä blogeilua käsiini niin pienellä silmäyksellä se oli varmasti valikoitunut mukaan, koska Kiveä olen paljon yrittänyt pohtia.
Tyylisi on upea. Osaat käyttää kirjallisuustieteilijän konetta niin että se pysyy taustalla.
Olet kyllä hyvin suuri lahjakkuus Suomen kirjallisuudessa ja kirjallisuudessa yleensä.
Alexis luo heti halun lukea eteenpäin.
Se on nimenomaan romaani ja osoittaa romaanin aseman taiteellisen ilmaisun muotona ja olisi äkisti arvioiden tökeröä yrittää muuttaa sitä vaikkapa elokuvaksi.
Kyllä olen alun perusteella iloinen ja ällistynyt.
En osaa nyt tehdä romaanistasi vertailuja maamme kirjallisuuden parhaimmistoon.
Lukeminen jatkuu.
Kiitos, Jari! Kommenttisi lämmittää kovasti. Romaanissa on monenlaisia tunnelmia, ahdistaviakin, mutta alku on melko seesteinen. Hyvää alkanutta kesää sinulle!
PoistaKiitos. Hyvää kesää sinulle ja perheellesi.
Poista