En muista mistä tämän luin, taisi olla joku sarjakuvan muotoon puettu meemi. Juttu meni kutakuinkin näin.
Isä ja poika ovat kadulla, kun isän tuntema mies tulee vastaan, pysäyttää heidät ja alkaa solvata isää.
Isä ei sano sanaakaan, kuuntelee vain tyynenä.
Miksi et puolustanut itseäsi, hän kysyy isältään.
Viha on kuin lahja, isä sanoo. Sinun ei tarvitse ojentaa kättäsi ja ottaa sitä vastaan. Kun et ota sitä vastaan, se jää antajalle.
Tarinalle on käyttöä tällaisina aikoina, kun ihmiset - aivan sivistyneetkin ihmiset - syystä tai toisesta alkavat tunnekiihkossaan solvata toisia ihmisiä, joista eivät syystä tai toisesta pidä, ja solvaavat niitäkin, joita eivät edes tunne.
Tulee tuosta mielleyhtymiä historialliseen pitkäperjantaihin, monin kohdin (liian monin) myös omaan monasti epäonnistuneeseen toimintaan ja ajatteluun, mutta nyt juuri tämän viikon maanantaihin, kun ihmisiä kuulosteli ja kuunteli täällä Helsingin kuplassa.
VastaaPoistaNäinpä, omaa pettymystään ovat monet purkaneet haukkumalla ja nimittelemällä niitä, joita joku toinen lähimmäinen on arvostanut oman järjenkäyttönsä, tunteensa tai perustelujensa pohjalta.
PoistaEn tietysti taas tiedä konkreettista tilannetta siellä päin maailmaa, mutta sinänsä jotenkin ymmärrän, että yhteiskunnallinen regressio - sellainen laajamittainen illuusio, että "minä vain toivon asioiden olevan normaalisti" -politikointi olisi täysin vaaratonta - herättää epätoivoa ja vihaa.
VastaaPoistaVoi miettiä vaikka Venäjän opposition tilannetta ns. "homopropagandalain" aikaan kymmenisen vuotta sitten. Jos joku siellä aikanaan suuttui ja manasi Venäjän konservatiivit ja muut pihallaolijat alimpaan helvettiin, niin saattoi olla todella oikeassakin. Tietysti saattoi olla myös jonkin kuppikunnan hihhuli tai oman edun ajaja, mutta silti.
On todella huono poliittinen sää maailmassa nyt. Kalifornialaistyypin hihhuli-individualismi tavallaan petaa fasismiin vajoamiselle peruskunnollisen hyväntahtoisuuden nimissä. Koston momenttia - kommunismille kostamista, naisten narsismille kostamista, liberaalille älylle kostamista, omistajille kostamista, mitä vain tuollaista - voi olla tosi vaikea tajuta sisältä.
Aistii vain olevansa perheen, kansan ja vakaan talouden yms. puolella. Syöpämäinen rakenne. On tosi vaikea kontrata siitä positiosta, että "vaadin dionysiaa". Sitä jotenkin joko on tai ei ole, ja nyt aika selvästi ei ole. Tai siis ihmiset ovat kyllä hedonisteja, mutta ei missään interpersonaalisessa mielessä, mikä on yhtä tyhjän kanssa, tai jopa tyhjää huonompi.
Ymmärrän pointtisi, mahdollista taantumuksellista vaalitulosta saa tietenkin kritisoida, ja rajustikin, jos sen tekee asiaperusteilla eikä ihmisiä luokitellen ja vähätellen kuten täällä nyt on paljon tapahtunut. Tosin en halua yleistää, olen vain osunut paikalle, tosin moni muukin, jossa näin on tapahtunut.
VastaaPoistaItse en osaa tilannetta täällä hahmottaa millään konservatiivi-liberaali -akselilla, ne suunnat ovat eri tavoin sekaisin eivätkä suoraan aiempaan verrattavissa.
Mitä tulee persujen menestykseen, mihin varmasti tuolla viittasit, niin aivan varmaa on että se iänikuinen maahamuutto-kysymys ei ole ollut läheskään aina syy heitä äänestää. Ei ainakaan maaseudulla lännessä ja idässä ja pohjoisessa, harvemmin Helsingissäkään. Kyse on ollut enemmänkin toimeentuloasioista joihin ilmasto on vahvasti nyt kytketty. Työväenluokka ja maaseudun asujat ovat heissä olleet jotain tunnistavinaan.
On myös ollut merkittävää kuinka me olemme aina miettimässä vaalivaikuttamista maailman tasolla, mutta nyt kun maailmalla on ihmetelty ja oikeastaan välillisesti arvosteltukin sitä miksi ihmeessä suomalaiset ovat halunneet globaalin tähtensä ja instagramissakin menestyneen (eh) mediapolitiikon vaihtaa johonkin "tuntemattomaan" ja "tylsään" (ja vielä mieheen?) niin onhan siinäkin ollut naurussa pitelemistä.
"Kyse on ollut enemmänkin toimeentuloasioista joihin ilmasto on vahvasti nyt kytketty. Työväenluokka ja maaseudun asujat ovat heissä olleet jotain tunnistavinaan."
PoistaTäsmennän vielä omaa kommenttiani. Tuolle porukalle ei paljoakaan merkitse erilaiset indentiteettipoliittiset jutut, kulttuurisodat ja arvokysymykset tms. joiden me pk-seutulaiset kuvittelevemme olevan politiikan kärki ja painavin asia. Kyse on isolle osalle sen sijaan peruskysymyksestä riittävätkö rahat arjessa elämiseen. Siis se raha mikä jää käteen. Mitä kaikki maksaa. Miten maksaa asuminen. Kannattaako työnteko. Mikä on inflaatio. Ei se mikä on mahdollinen tukiverkko. Ihan selvää on että tässä asiassa vasemmisto on pudonnut monen silmissä pelistä ja toimeentuloasia on kuin toissijainen. Tärkeämpää arvot, ilmasto, sanasto jne.
Sehän tässä ainakin minua nimenomaan hirvittääkin, että yhä useammat luulevat toimeentulon järjestyvän sillä, että lopetetaan "kaiken maailman hössötys".
PoistaUnkarin mallihan on se, että otettiin valtavat maariskit (Kiina+Venäjä) kauppasuhteissa ja viritettiin täysimittainen propagandakoneisto selittämään, että länsi sorsii itää koska sillä on "sairaat arvot".
En kyllä näe Halla-ahon militantista nationalismista huolimatta, millä tavalla Suomessa "talous edellä" -politiikka tuottaisi muuta kuin tätä hirttäytymistä lyhyemmällä tähtäimellä halpaan rahaan ja kestävämpien rakenteiden purkamista.
Uuskonservatiivit eivät ole massana todellisuudessa pätkääkään yhteisöllisempiä tai todellisuuteen juurtuneempia kuin kasvu-uskiksetkaan, mutta heillä näyttää sen sijaan olevan suurempi itseluottamus tehdä demokratiaa rapauttavia päätöksiä.
Itse symppaasin pienpuoluekenttää ja suhtauduin olankohautuksella jytkyyn 2011, mutta nyt tilanne on sillä tavalla eri, että on ihan selvää, ettei finanssikriisistä opittu kollektiivitasolla yhtään mitään. Sen sijaan autokraattiset maat ovat vajoamassa fasismiin sanan sellaisessa mielessä, jota ei voi kuitata enää sanomalla "punavihreät näkee mörköjä". Tai no Venäjähän on siellä haisuliemessä jo sieraimia myöten.
Huolestuttavaa on se, että en näe ainakaan vielä mitään progressiivista ratkaisua tähän uuteen umpioon. Informaatiota ei saisi minusta nykyaikana enää omistaa, sen pitäisi olla suunta. Mutta miten atomisoitunut kasa hulluja muuttaa tämän, niin sitä en tiedä.
Itse ajattelen suht maltilla nyt että kukaan EI tiedä
VastaaPoista"millainen vaalitulos on."
Sen oikeasti näkee vasta 2-3 vuoden päästä kun uuden hallituksen, mikä se sitten onkin, päätökset ovat nähtävissä ja konkretisoituvat ja vastuu on otettu tekojen tasolla.
Tai jätetty ottamatta.
Vaalipuheita ei kannata koskaan sekoittaa hallitusohjelmaan.
Se kyllä harmittaa, että jos tulee Kok+Sdp-hallitus, olisi pitänyt mennä ehdottomasti niin että Marin olisi sitten myös ollut, yleisen hyvän vaalitavan mukaan, maamme valtionvarainministeri. Nythän hän lähti tavallaan karkuun, ottamatta tehtävää vastaan mihin oli pyrkimässä, maan taloudesta vastuunottamiseen.
Se nyt on kuitenkin ensimmäinen tehtävä jokaisessa hallituksessa pm:n tehtävän ohella.
(Jos oli hyvin painavia henk.koht. syitä, sitten on eria asia. Terveys aina ensin. Mutta myös on sanottava, ja viitaten tuohon alkuperäiseen päivitykseen, että eipä ole Purrakaan helpolla päässyt sen enempää miesten kuin naistenkaan käsittelyssä viime vuosien aikana.)
Suomessa muuten kolme täydellisen ylivoimaista ääniharavaa olivat naisia, Purra, Marin, Valtonen. Se säilyi entiseen verrattuna että tässä maassa luotetaan merkittivän paljon naispolitiikoihin kaikissa kansalaispiireissä. Tässä mielessä Marinin mahdollinen karkuunlähtö saa kylläkin olla kritiikin kohteena.
"tässä maassa luotetaan merkittävän paljon naispolitiikoihin kaikissa kansalaispiireissä"
PoistaOn niitä muuten täälläkin Orbanilassakin, kaartillinen ruskeatukkaisia nappisilmäisiä kaunottaria, jotka sitten menee kiihkokonservatiivisuudessa vanhoista äijistä ohi.
Ja arvatkaa muuten monta naisministeriä on Katarissa? Itse olisin veikannut heittämällä, että nolla, mutta oikea vastaus taisi olla 3 tai 4, kun viimeksi katsoin. Onhan niillä ne univormut, ja "pehmeät" salkut, mutta siellähän on kylpytakki kaikilla eliittimiehelläkin koko ajan päällä.
Nää on osin erikoisia juttuja, miten yhteiskunnallinen valta jakautuu. Suomessahan on voinut vuosikymmeniä, jos on tuntenut postprotestanttista epävarmuutta sielunsa lunastuksesta, äänestää nuorta mimmiä ja varmistaa siten olevansa oikealla polulla kohti maailmaa, jossa kaikki on paikallaan.
Sekin voi olla lopulta yksi viikunanlehti muiden joukossa uudenlaisen kovuuden ja itsekkyyden edessä. Tai sitten ei. Marin oli musta jopa yllättävän hyvä virassaan. Ei voi enää päätellä mitään yleistä epäkypsyyttä siitä, että tarjoaa yleisölle myös pintaa.
Oikeistomimmeillä kompensatiivinen kovuus voi olla tosi äärimmäistä. No mutta, kuten sanot, näemme sitten. Minuahan tuo ei kosketa juuri nyt suoraan, mitä siellä touhutaan.
Suomessa on nyt puitu eri tavoin sekä puolueiden sisällä (Vasemmistoliitto ja Vihreät, Keskusta) että muiden toimesta vaalitappioiden syitä. Kyllä niitä syitä löytyy ja selityksistäkin omat lempparit, koska niitä selontekoja tosiaan riittää. Keskeisin on varmasti tietty idealismi, jossa irrotaan arjen selviytymisen peruskuvioista. SDP veti niin superpopulistisen lupausohjelman esiin, että sillä sai 3 paikkaa lisää, ja Marin kiritti omalla imagollaan. Mitään varsinaista perusteltua asiaa hänellä ei ollut sen vertaa kuin esimerkiksi muilla vasemmistopuolueilla. Persut ja Kokoomus lupasivat pysäyttää velkaantumisen mutta oli selvää, että he sanoivat isojen leikkausten olevan myös tosiasia. Tämä puhutteli ihmisiä, persujen kannattajia ennen kaikkea maakuntien Suomessa. Varmasti myös se, että sanottiin ilmastopolitiikan palaavan yleoseurooppalaiselle tasolle. Mun ehdokas meni läpi, siihen olen tyytyväinen enkä hauku ketään.
VastaaPoistaTuosta viimeisestä voisi moni oppia ottaa. Demokratia antaa tai ottaa, milloin mitenkin, neljän vuoden kierrossa suurin piirtein jokainen saa olla voittajan puolella (jos se on tärkeää), ihmisten ajattelua ei demokratiassa voi pakkokonsensuoida. Pitäisi yrittää oppia ajattelemaan myös niin että maailmassa totuuksia siitä mikä on varmasti oikein, on hyvin vähän ja epäselviä alueita joissa totuuksia eikä varmuuksia omisteta, hyvin paljon.
PoistaEsimerkiksi omalla työpaikalla, maanantaina, tämä em. ajattelu ei ollut pinnalla, ei lainkaan, valitettavasti.
Oma "lempiselitykseni" on sitten kai tuo rahojen riittäminen vs. arvot. Köyhät vs. herrat.
Osaan helpommin samaistua ihmisiin joilla on huoli toimeentulosta. Ennenkin oli noin kun kaikki mutkat vetää suoriksi: työväen (ja silloisen vasemmiston) toimeentulohuoli vs. oikeiston koti, isänmaa ja uskonto.
Nyt on edelleen huoli toimeentulosta (joka on vahvasti sukua maan taloustilanteelle) mutta kodin, isänmaan ja uskonnon uudet attribuutit ovatkin ilmasto ja uudet arvot, joita uudenlainen herrasväki tuputtaa (entisen herrasväen kanssa).
Kyllä jengi tämän tunnistaa.
Ilmastotavoitteeksi minunkin mielestäni riittää se mikä muillakin EU-mailla.
Siinä ajattelussa ei ole mitään persua sinänsä.
Vaalien suuri voittaja oli kokoomus. Se unohtuu pettyjiltä helposti. Sivistysporvarit.
"Sivistysporvarit" Siitä on se porukka kaukana. Pingottuu tällä hetkellä epämääräisesti rahahihhuliuden ja konservatiivipopulismin väliin.
PoistaTeikäläisten lempimedioistakin voi laittaa asiaa kartalle, kunhan säätää hieman vuosilukua: https://www.is.fi/kotimaa/art-2000000850438.html
Nyt ollaan tilanteessa, jossa 10 tai 20 vuoden takaiset sanomiset ja tekemiset on (tai olisi) uudella tavalla mielenkiintoisia.
En oikein usko siihen selitykseen, että kansa on oikeistolaista siksi, että sillä on jotain 1800-luvun köyhälistöön verrattavia toimeentulohuolia. Arvelen, että kyseessä on kuin onkin identiteettipolitiikka: ihmiset, joilla on mistä tahansa syystä mielikuva, että yhteiskunta perustuu heidän elämänmuotoonsa enemmän kuin muiden, ovat kallellaan äänestämään kuria.
Esimerkin vuoksi, alkutuotannon parissa työskentelevien osuus on Pohjoismaissa noin 2-3 %; eli oikeastaan alkutuottajaidentiteetti pitäisi olla koneinsinööreillä ja meteorologeilla jne.
Samoin tai täällä idempänä voisi mainita perheellä ratsastamisen politiikassa, vaikka koko perusrahvas on aikaa sitten siirtynyt kahden elättäjän malliin, eli kaikki se ekstrahysteria on itse asiassa jossain mielessä varmaan usein huonoa omaatuntoa tosiasiallisesta rahan perässä juoksemisesta.
Ihmisiä kiinnostaa ennen kaikkea selviäminen arjessa niistä velvoitteista, joita heille on annettu ja joita he ovat ottaneet. Mikäli arvokartalla pysyminen alkaa tehdä tiukkaa, äänestetään niitä, jotka jotenkin ehkä voivat pitää elämän siinä mihin se on kohtuullisesti suunniteltu elettäväksi. Niillä, joilla ei ole huolta huomisesta (etenkään taloudellisesti), voi olla vapaampi liikkuma-alue, ja heille kovatkaan vaatimukset ja kiristykset eivät tunnu niin konkreettisesti. Jos asian pelkistää tähän, niin en usko, että kovin kauas menee. Varmasti poikkeuksiakin on.
VastaaPoistaLtl, ajattelen eri tavalla. Mm. ajatus ajattelusta että "lopetaan kaiken maailman hössötys" - ilmastotoimet, on liioiteltu. Jos ainoa todellinen vastaehdotus on että pidetään ilmastoimet muiden EU-maiden tasolla (ja sekin taso on maailman mitassa radikaali), niin ei se ole ajatus että lopetaan ilmastotoimet. En ole kuullut sellaista kenenkään oikeustoimikelpoisen esittävän.
VastaaPoistaEn ole nyt myöskään havainnut mitään poikkeuksellisen erityistä perhearvojen korostusta.
Tämä maa on täynnä nuoria yksineläviä persuja kuten vassareita ja vihreitä ja monet heistä aikovat sellaisena pysyäkin.
(Oletko ltl lukenut Michel Houellebecqin Serotoniinin? Siinä mm. on hyvin esillä 2000-luvun tilanne läntisten parisuhteiden suhteen. Ja MH myös siinä yllättää kääntämällä lopussa oman nihilisminsä ympäri tyrkyttämättä mitään.)
En tunne juuri lainkaan puolueissa aktiiveja ihmisiä mutta pers(eh)tuntumalta vaikuttaa että vaikkapa sellainen perussuomalainen nuori mies ei ole lainkaan konservatiivisten arvojen perään mitä perheisiin ja suhteisiin tulee.
Ei entistä Suomea ja sen entisiä arvoja saa takaisin. Tyhmä sellaista yrittää.
Eikä nykyisistäkään tulee syntymään konsensusta. Toinen tyhmyys on yrittää sellaistakin.
Mutta tämäsi on minunkin mielestäni kyllä nappi: "Suomessahan on voinut vuosikymmeniä, jos on tuntenut postprotestanttista epävarmuutta sielunsa lunastuksesta, äänestää nuorta mimmiä ja varmistaa siten olevansa oikealla polulla kohti maailmaa, jossa kaikki on paikallaan."
Joo, kauan on vettä virrannut siitä kun ensimmäisissä eduskuntavaaleissa äänestin ensi kertaa: SKDL:läistä pappia. Se oli silloin mies.
Mutta kuten sanoin tämän vaalituloksen hyvyys-huonous ratkeaa oikeaati vasta sitten, kun uuden hallituksen päätökset alkavat realisoitua kunnolla vasta noin 2 vuoden viiveellä.
Nyt kaikki on arvailua.
( "Ensimmäisissä eduskuntavaaleissa" tarkoitti siis kasarin vaalivuotta ja omia ensimmäisiäni. Takana ainakin kuuden eri eduskuntapuolueen liikkuva äänestäjyys. )
PoistaJoo siinä se lause mistä tykkäsit niin oli Houlepekki mielessä itelläkin. En ole lukenut kuin Alistumisen, mutta kaikenhan nykyään saa märehdittynä tuttavapiiristään.
PoistaOon päässyt hiomaan argumentteja oikeita vasisteja vastaan täällä Unkarissa, niin tiedän nykyään jo mielestäni aika tarkkaan, mistä se nousee: ei se tosiaan se ydinperheen reaalisuus siinä ratkaise, ei ratkaissut Hitlerin aikoinakaan, vaan se ydinperheessä kasvaneiden ihmisten traumaprofiilin duaalisuus.
Karkeasti oikeistoa on patrilineaarinen traumahaara, ja siinä on tärkeitä hajaorganisaation/sporadisuuden vaino, puhutaan vieraslajeista ym., koska ydinperheregressio aina elävöittää miesroolin huolen siitä, onko hän oikeasti isä. Tässäkin voi sanoa, että nykyään asian voi tutkia genetiikalla, mutta oli miten oli, maailma on takapotkuinen, äänestäjäkunnassa on vielä niitä jotka itse kasvoivat 15-lapsisissa lestaperheissä, sekä näiden traumatisoimat pojat ja tyttäret.
Toinen tärkeä motiivi patrilineaarisessa traumahaarassa on kuoleman kontrolli väkivallalla. Eli tuntemus on, että sillä hetkellä, kun itse olen elämän ja kuoleman herra, päästän kuoleman lähelle turvallisesti. Tämän takia umpihullua fasistijengiä hakeutuu esim. vartijoiksi.
Neuroottisella puolella taas, joka on mulle tutumpi, ja joka johtaa ylikorostuessaan punafasismiin, mutta nyt ei johda, koska sama energia absorboituu vallitsevaan kasvu-uskontoon ja keskittyy piipertämään karvoituksen parissa, niin siis sillä puolella siirrellään maailmasta muodostettuja kuvia edestakaisin oman mielen kankaalla. Kuten Mrozek jo kirjoitti lyhyeessä pätkässään "Vallankumous", lopputulos on yleensä innostuksen vaiheiden jälkeen paluu vanhaan, jonka ehdoilla neuroosi lähti kukkimaan.
Olen erittäin pessimistinen ja skeptinen maailman nykyisestä tilanteesta. Se, ettei piraattiaate valtavirtaistunut, tulee maistumaan yhteiskunnissamme monella tavalla, pankkiirien ylivallan suvereenista kasvusta aina seksuaalisuuden onlyfanssoitumiseen. Marin on sisällöllisesti epäfasistinen, mutta hyperkarvattomuudessaan heijastaa ydinperheregression piilevää pedofiilista taustavirettä ehkä silti.
Teille, mes amis, tunnustettakoon, että kävin lopulta oikeasti Thaimaassa, kautta Houllepekin. Kohtasin siellä mm. 22-vuotiaan 4 kieltä osaavan naimisissa olevan siirtotyöläisnaisen, joka oli töissä 24 h -ravintolassa hymyssä suin.
VastaaPoistaVertasin häntä Netlfix-enkkua puhuvaan pakollisen virkamiesruotsin kurssin käyneeseen koulutettuun naispuoliseen virastohirmuun, joka puhuu 5. kerroksen kahvihuoneessa laitoksen koirien laihdutuskisasta, ja olin entistäkin epävarmempi, etteikö tässä maailmassa olisi jonkinlainen jymäytyksellinenkin taso.
Siis sekä niiden suhteen, joiden mielestä kulttuurimme on endogeenisesti ylivoimainen ja ylilisääntyvien primitiivien uhkaama, että niiden suhteen, joiden mielestä valitsemisluupeissa eläminen elämän ensimmäiset 50 vuotta on yhteiskunnallisen vapauden täyttymys.
Tässä asiaa liipaten juttu: https://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000009475619.html
VastaaPoistaTäytyy sanoa, että oma kokemukseni maailmasta on ikääntymisen myötä vähän vaiheessa ja ehkä jonkinlaisessa kriisissäkin. Haluan lähinnä olla rauhassa, kirjoittaa ja tällaista, kokea merkittäviä hetkiä, joita syntyy em. asioista.
Erinäiset paremmuudet ja tällaiset eivät jaksa innostaa. Arkisen väkivallan mahdollisuus on juttu, jota huolissani mietin, kun katson lähiympäristön muuttumista.
"Marin on sisällöllisesti epäfasistinen." Kukapa täällä kannattaisi Ukrainan sotaa tai muuta. Marinin jutuissa en ole havainnut mitään varsinaista sisältöä. Sellaisia puoluetoimiston fraaseja lähinnä. Mikäs siinä, moni tykkäsi. Peruspoliittista viestintää hyvännäköisessä kuoressa toimitettuna.
Yleisesti ottaen elämä on elannon hankkimista perheelle. Sekin on ihan hyvä elämisen motiivi. Ei ole jäänyt traumoja siitä, että olen elänyt perheessä koko ikäni. Monenlaista hankausta ja vaikeutta on riittänyt, mutta nekin on hyvä suhteellistaa.
VastaaPoistaEhkä merkittävin juttu oman elämän kannalta noin yhteiskunnallisesti on se, että Suomi on elänyt rauhan aikoja koko elämäni ajan. Sitä osaan arvostaa todella paljon. Poliittiset erimielisyydet ja näkemyserot ovat olemattomia asioita ja ehkä hyviäkin juttuja, kun maassa on kuitenkin voinut suunnitella elämäänsä melko monella tavalla.
Esimerkiksi tuo väkivaltajuttu on minusta sellainen, että sitä ei mielellään tarvitsisi olla yhtään lisää uusin maustein. Suomessa on jo entisestään alkoholiin liittyviä ongelmia, joista väkivalta lähipiirissä on yksi. Nyt mielenterveysongelmien lisääntyessä myös riski väkivaltaan kasvaa. Se, että saamme nyt vielä näiden lisäksi uutta alistusväkivaltaa ja katuväkivaltaa ja kunniakulttuuriväkivaltaa ja reviiriväkivaltaa on aivan perseestä. Sanoivatpa ketkä mitä hyvänsä ja vähättelevätpä kuinka tahansa. Yksikin lisätapaus on liikaa eikä ole syytä naureskella näille jutuille. Itseä harmittaa suunnattomasti se, että normaali työmatka julkisilla osoittaa sen, että kannattaa olla varautunut tavalla, jolla ei ennen tarvinnut, ellei tullut myöhäisimmillä junilla kotiin. Aggressiivisia porukoita näkee itsekin, ja nämä ovat hakanneet ja nöyryyttäneet ihmisiä pikku pojista eläkeläisiin meidän lähijuna-asemilla. Kun sille väkivallalle ei ole oikeastaan edes muuta syytä kuin näitten tyyppien oman ryhmän sisäinen dynamiikka, niin siihen on hiukan vaikea suhtautua. Ja kun on mukana puukot ja muut meisselit. Pitäköön joku tätä sitten vainoharhaisen keskiluokkaisen idiootin puheena, mutta kun viikoittain näitä tapauksia on, niin ei voi suhtautua täysin olankohautuksella ja ajatella, että ei hätää, koska ei täällä sentään ole mitään hyökkäyssotaa, jossa taatusti tulee sivullisia uhreja.
PoistaSori, olen nyt vähän huono keskustelemaan syvällisesti, kun yritän tässä samalla tehdä töitä, joita on sesongin vuoksi valunut juhlapäiviinkin enemmän kuin tarvitsisin.
PoistaLtl: kuvaat niin hyvin ikäisesi houllepekkiläisiä ja muita kulmia että osa minusta on kateellinen sinulle ja kuvittelemalleni elämäntilanteellesi. En sano sinua kyyniseksi, näet merkitystasoja ja epäoikeudenmukaisuuksia tarkkaan, mutta olet myös tässä sekoilussa aika vapaa mies. Minä esim. joudun istumaan siellä kuvaamassasi kahvihuoneessa ja puremaan huulta, kun kriittisenä itseään pitävät akat. ihmiset toistavat vain eri foorumeilta oppimiaan hokemia ja valituista faktoista koostettuja oikoteitä kuvitellen olevansa jotenkin aikalaisuutensa yläpuolella ja oikeita ihmisiä muita arvioimaan (alas).
VastaaPoistaVesa: tsemppiä kevään duuneihin. Perhe-elannosta samaa mieltä. Mutta silloin kun se hankkimisen riittävyydessä alkaa tulla liikaa takkua niin tuntuu kuin olisi pudonnut ansaan. Perhettä ei voi keskenkään jättää kuten elokuvissa.
Kuvaamasi paikallisjunakokemukset tekevät surulliseksi. Valitettavasti tiedän että ne ovat totta, laajastikin, eivätkä netin vihapiirien mielikuvia. Väkivallan mahdollisuus on ihan toisella tapaa nykyään läsnä. Eniten mietityttää oman nuoren kohtaamat tianteet, mutta tappiolle jäisin itsekin. Enemmän katuväkivalta minua pelottaa (no joo, jossakin määrin kyllä) kuin Venäjän meitä kohtaan kohdistama mahd. vihamieliset toimet. Edeltävä hallitus ei ole suoraan syyllinen, ei tietenkään, mutta reagoinnin vaste on jäänyt kyllä heikoksi. Mitä voidaan enää tehdä, en tiedä.
jope
Ettei joku satunnainen hölmö ajattele minun vähättelevän Venäjän väkivaltakoneistoa, totean, että kantani on ollut jo todella pitkään, ja julkisesti sen toitotan, ja olen sadasti toitottanutkin jos jota kuta kiinnostaa, että Naton pitäisi ainakin rajatussa määrin mennä Ukrainan avuksi sotilaallisesti Putinin Venäjää vastaan Ukrainan maaperällä. Naton pelkuruuteen (?) olen ollut hyvin pettynyt.
PoistaTällä tavalla sota ainakin jatkuu ilman loppua. Naton sotilaat ovat ammattisotilaita ja riskinsä valinneita. Nyt Nato ottaa vain minimaalisen riskin. Jos sitäkään. Eskalaatio on peikko mutta mielestäni historiassa on nyt tilanne jossa pitäisi uskaltaa enemmän, ainakin hieman enemmän.
Venäjän uskomatonta rikosta katsotaan kuitenkin tyyliin katsotaan mihin tämä apu riittää...
Tällä menolla kun kehittyvä maa toisensa jälkeen liukuu Venäjän leiriin + Kiina, tässä käy vielä huonosti.
USA odottaa jotakin. En tiedä mitä mutta ainakin asioiden syvätasosta tietämättömän silmin nähtynä, se vaikuttaa kyyniseltä. USA e i ole maailman moraalinen johtaja ainakaan minulle. Ei näillä näytöillä.
Itse en pääse tästä meneillään olevasta sodasta yli. Tosta vähän etelään. Ei ne tarvitse siellä eurojohtajien kanssa otettuja Zele-selfieitä. Ei ole rohkeaa mennä Kiovaan.
Ne tarvitsee jotakin enemmän, jos oikeasti on tavoite ajaa Venäjä pois Ukrainasta. Musta on alkanut näyttää siltä että ehkä enää ei olekaan?
jope
Samaa mieltä noista asioista, kyllä. Zele-kaverikuvat alkaa olla korneja, ellei tilannetta saada toiseksi. Nyt odotetaan vesi kielellä Ukrainan vastahyökkäystä... Mikä tilanne on oikeasti Venäjällä, jossa johtajat uhoavat, että Ukrainaa ei pian ole? Sen kun tietäisi. Putin on ilmeisesti ihan omassa kuplassaan.
PoistaAjattelin ihan oikeasti, että ostan perheen tytöille hälyttävät avaimenperät ja turvakaasua, joka myös värjää hyökkääjän neljäksi päiväksi. Teho on sellainen, että jos ei ole ihan huumeissaan, niin pysähtyy kaivelemaan silmiään muutamaksi minuutiksi. Ostan itsellenikin tuota kaasua ja pidän sitä varulta taskussa. Olen alkanut vähän päivälläkin katsoa, mihin jään odottamaan junaa (esim. Tikkurilassa). Jos siinä liikehtii levottomasti aggressiivista porukkaa, siirryn pois. Näitä kohtaamisia alkaa olla yhdellä jos toisella, ja ei se tarvitse kuin sen yhden kerran, kun kävelet väärin tai pärstä ei miellytä tai muuta, kun joku alentuneen hermokontrollin omaava uusreviiritietoinen käy kimppuun. Valitettavasti näin. En tiedä, onko tällaisesta järkevä avautua, mutta tulipahan sanottua. Paljosta selviää toki jo sillä, että katsoo missä on mihinkin aikaan.
Tuo juuri on surullista. On paljon paikkoja ja aikoja joille on kehittynyt vahva väistämiskulttuuri. Totta kai aina löytyy joku kukkahattusetä joka kertoo aina että en minä ainakaan...eikä minulle ainakaan...eikä koskaan....
PoistaPaikallisjunissa on isot ongelmansa ainakin.
Mitä sitten voi oikeastaan tehdä?
Oli nyt vallassa kuka hyvänsä en usko että voi tehdä juuri mitään. Ei poliisien määrä tms. tätä muuta. Isompi osa nuorista putoaa näihin alakulttuureihin.
Eräs oire siitä että yhteiskunnan normaali virtaus sakkaa.
Silmät vaan kiinni ja omat turvallisuusratkaisut. Niinhän se jo menee paljon liikkuvilla. Nuoret nämä tietävät. Meidän nti mm. halusi vaihtaa aika hyvän puhelimensa äitinsä ikivanhaan malliin. Syytä ei tarvinnut edes kysyä.
jope
Nuorille paras suoja on kun katsoo missä liikkuu eikä pidä mukanaan mitään mikä kiinnittää huomiota. Siksi ihan tavalliset vaatteet ja normaali kännykkä ovat parhaita - ei mitään bling blingiä eikä uusinta iphonea tms. Ne houkuttelevat helposti kontakteihin. Olen myös lukenut tällaisista, että joku porukka tulee pummaamaan tupakkaa, ja jos sitä ei ole tai muuten vaan ei tilanne miellytä, käydään porukalla päälle. Tätä on tapahtunut aikuisille miehillekin. Hirveän vaikea poliisin on jälkikäteen selvittää, kuka oli asialla, jos ei satu monta samanlaista juttua vaikkapa lähialueella ja poliisille kerry yksityiskohtia, joiden pohjalta selvittää asiaa.
PoistaTilasin tällaisesta paikasta kuin Finsec muutaman tällaisen: https://finsec.fi/lupavapaa-turvasumutin?gclid=Cj0KCQjw2v-gBhC1ARIsAOQdKY2Ptw7zjLT1aC-A7MYfPV_3vWx_R3aHdx-j-2MFhW2Bh6AOxJEIsXkaAvHWEALw_wcB
VastaaPoistaJa tytöille tällaiset: https://finsec.fi/turvahalytin
Ehkä noista on jotain apua pahassa tilanteessa. Ennen kaikkea tulee olla silmät auki.
Täytyy tietenkin toivoa, ettei ikinä satu omalle kohdalle tilannetta, jossa tarvitsee mitään turvavälineitä, koska on selvää, että nekin sitten provosoivat, ellei pääse karkuun. Luulen, että moni poika on vaarallisemmassa tilanteessa kuin tyttö. Mutta koskaan ei tiedä.
PoistaSanon vielä varmistukseksi, että minä haluan turvallista yhteiskuntaa enkä tahdo lietsoa pelkoa ketään kohtaan. Kuitenkin sen verran on tullut kaikenlaista ikävää tuonne arkisen elämän sekaan, että kannattaa olla varuillaan, kun liikkuu. Järjestyksenpito kuuluu poliisille ja vartioille, siitä ei kahta sanaa. Toivottavasti näihin asioihin kiinnitetään riittävää huomiota.
PoistaKuten sanoin, tämä johtaa, ja on johtanutkin jo, vapaaehtoiseen oman liikkumisen suunnitteluun.
PoistaJoku voisi sanoa, että sehän on ihan ok että pitääkin käyttää järkeä, mutta ei ehkä olla enää parhaassa mahdollisessa yhteiskunnassa, jos tietyt ajat ja tietyt paikat ovat ikään kuin niiden hallinnassa joilla on valmius käyttää väkivaltaa.
Samalla on todettava että on meillä hyvin paljon ihmisiä joiden elinpiirit eivät näitä juuri koskaan kohtaa. Siitä asemasta voi sitten laukoa kauniita ajatuksia kaikesta.
Joskus kuulee, tai aika usein, että näistä katujenginuorista jne. on "otettava koppi." Voiko näiden latteuksien laukoja enää kauempana olla siitä mitä tapahtuu?
En kyllä itsekään keksi ratkaisua. Jos hyvin käy, työ tai opiskelu pelastaa jotkut kyllä. Mutta siihen on oltava oma tahto.
jope
Pitää vähän tasapainottaa omaa juttua. Suurimmaksi osaksi pääkaupunkiseudulla saa olla ihan rauhassa. Mutta kun kuitenkin katuväkivalta on lisääntynyt, niin sellainen perusturvallisuus, että mitään ei voi tapahtua, on pois. Kun esimerkiksi näkee millaista porukkaa on asemilla, junissa, kaduilla, ostoskeskusten liepeillä, kaupunkitilassa jne. niin on selvää, että jotain voi ihan yhtä hyvin tapahtua kuin jäädä tapahtumatta. Tämä on minusta aika surkeaa. Kotikulmilla saa olla rauhassa, mutta ei tarvitse kuin siirtyä 2 tai 3 kilometriä itään, niin tulee vastaan kaikkea. Asuin 90-luvun alussa ja puolivälissä Kontulassa ja Vuosaaressa. Silloin jo oli rauhatonta metrossa ja asemilla, mutta ei ollenkaan siihen tapaan kuin nyt. Ainoastaan kerran muhun käytiin käsiksi, kerran kuulin, kuinka kännissä ja kamoissa olevat kaverit puhuivat, miten jännä olisi pistää kylmäksi joku ohikulkija. Kaikki tällainen on häiritsevää. Yhtenä hetkenä olet ihan normaali itsesi menossa töihin tai mihin hyvänsä, seuraavassa hetkessä sinua on saatettu vahingoittaa aivan mistään sinusta riippumattomasta syystä. En henkilökohtaisesti tahtoisi vähätellä näitä juttuja, vaikka turha on myöskään paniikkia lietsoa. Mutta jotain on tehtävä, etteivät ongelmat pahene - ja niin kauan asioita on tehtävissä, kun kyse on vielä suhteellisen alueellisista asioista.
PoistaJust noin. Nuoret näitä eniten kohtaavat. Emme me sedät eivätkä tädit. Itseäni ei pelota tms. Mutta tiedän eri lähteiden kautta että iltojen viimeisissä junissa, metroissa kannattaa olla skarppina.Itse olen oman nuoruuteni liikkunut kaikkialla hyvin matalalla itsesuojeluvaistolla ilman ongelmia turpiini saamatta. Nuorten ja poliisien kertoman mukaan olisi suurta tyhmyyttä tänään. Ajan myötä sitten näemme tämänkin asian kehityssuunnan. Suurin osa ajattelee ettei ole mitään hätää, ja ei olekaan kuten toit esiin, mutta kaikessahan ei nyt ole kysymys itsestä ja miten turvassa itse on. jope
PoistaJännää luettavaa. (Enkä tarkoita dissaavasti sanoa.) Itse elin nuoruuteni osin suomalaista kantaväestöä tavallisessa keskikokoisessa kaupungissa vastaavalla varautuneisuudella iltamyöhään kyräillen, ja tämä tehnee mun tulokulman tähän varmaan erityisen friikiksi. Minulle suuri varovaisuus ja "pakan pitäminen tiiviinä" on urbaania peruselämää.
PoistaViimeksi olin pääkaupunkiseudulla viime kesänä, ja onhan Suomi nykyään eri maa kuin 2o vuotta sitten, tämä on selviö. Jonkin verran auttaa heti semmoinen jännä bluffin taju, mikä kehittyy, kun saa edes vähän kontaktia vaihtoehtohiippareihin eri elämänalueilta.
Toisaalta en kiistä, että jos olisin perheellinen, kokisin varmasti asiat eri tavalla. Itsellehän pahinta on, että kerran se uhittelija (oli kanttis tai ulkkis) on oikeasti sekaisin ja lyö puukolla, missä menetettäisiin yksi viisasteleva puolijuoppo friikki; teidän tapauksessa menetettäisiin myös perheen elättäjä. Täysin eri tulokulma.
Toisaalta uskallan sanoa varmaksi, että olen montakin kertaa kesyttänyt minuun alun perin aggressiivisesti suhtautuneen tyypin mentaalisella "paljaiden kämmenten näytöllä", niin sanoakseni, siis hyvin laajassa mielessä (siis ikään kuin ilmaisten, etten ole sitä "epämääräistä ulkopuolista massaa", joka ei uskalla kohdata), mutta ymmärrän, että mitä kovempia aineita kuvassa on, sitä hasardimpaa setti, ja kukapa näitä tilanteita nyt suoranaisesti kaipaisi.
Joo, mun tulokulma tulee myös työstäni. Sielläkin (jättikokoinen lähiöpk) se muutos näkyy. Itse liikun ihan sujuvasti ja rennosti kaikkialla (se urbaaniperus-), mutta satunnainen vakava väkivalta nyt vaan on tässä ajassa ja varmasti laajempana kuin ennen.
PoistaMiten hemmetin paljon mieluummin olisin jonkinlainen omiaan hyrisevä eksentrikko (aihepiirejä joihin sisäänpäin kääntyä olisi omastakin takaa, vaikka kuinka paljon), mutta todellisuuteen joutuu ottamaan kantaa kun siinä todellisuudessa joutuu (!) elämään. Unelma olisi (vähän kyllä itsekäs) paskat välittää mistään mitään: hoitakoot yhteiskuntansa muut ja toiset.
Vesalla on, työn ja perheen lisäksi onneksi mökkinsä. Ja kirjoittamisensa.
Katuväkivalta-sana jo määrittää nykyään ihmistä. Jos sitä käyttää: ai, säkin olet niitä.
Jos ei käytä: hei, mahtavaa että sulla on suhteellisuudentajua ja kiva että kuulut meihin.
Viime kädessä ei näistä voi oikein edes keskustella. Ihmisillä on niin eri kokemukset ja niin erilaiset huolet.
jope
Joo, ei kannattaisi ollenkaan puhua katuväkivallasta, jos tahtoo säilyttää uskottavuutensa. Ikävä sanoa: palataan asiaan muutaman vuoden päästä. Minusta on aivan uskomatonta, että jos näin järjestäytynyt yhteiskunta ei saa esimerkiksi näitä perseileviä nulikoita kuriin. Jos on näin heikkoa, että monissa paikoissa turvallisuus luovutetaan alentuneella hermokontrollilla varustetuille teineille ja nuorille aikuisille, niin aivan oma moka. Tiedän kyllä millaisissa yhteiskunnissa näin käy ja on käynyt, ja missä ei ikinä kävisi. Jossain määrin kannattaisi kiinnittää huomiota näihin asioihin, vaikka olisi kuinka idealistinen maailmankatsomus hyvänsä.
PoistaNiissä yhteiskunnissa (esim. Unkari), joissa alaluokan nuoret eivät (vielä) jengiydy, jengiytyy eliitti.
PoistaTämä siis niin kauan kuin oikeasti relevantteja asioita (seksuaalisuuden uudet (virtuaaliset) muodot, tulonjako) ei oteta missään edes käsittelyyn.
Pako siihen, miten oltiin kunnolla sata vuotta sitten, ei tule tälläkään kertaa seivaamaan ketään.
Tässä on lyhyesti esillä väkivaltaisin asia maassamme, joka tuottaa enemmän ruumiita ja muita vammoja kuin mikään muu:
VastaaPoistahttps://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/8a41f61b-33cc-42e3-8a17-67dec9c589b9
(Kun tämä joukko kasvaa ja on kasvanut edelleen viime vuosina, en ihmettele vaalitulosta.)
jope
Luin tuon aamulla. Tuli mieleen, että tätäkö sitten halutaan oikein laajamittaisemminkin? Täytyy sanoa, että tuon kun luin, tunsin itseni todella etuoikeutetuksi. Mikä yhtälö saisi tilanteen muuttumaan?
PoistaNyt on ilmeisesti myös sellainen trendi, että konkurssit tulevat lisääntymään. Tähän saakka on jonkin verran padottu konkurssihakemuksia; kun padot aukeavat, nähdään mikä on tosiasiallinen tilanne. Myös maatalousyrittäjiä on menossa konkkaan. Tässä vaikuttaa taatusti Ukraina ja Euroopan energiapolitiikka, ennen kaikkea nuo. Maatalouden osalta myös se alkutuotannosta saatava arvo - toki tukiakin tulee EU:sta.
PoistaEi tämä mene kokonaan pari vuotta jo kuultujen selitysten Ukrainan sota ja korona piikkiin. Jos on yhteiskunta, olisi se voinut jyrkällä alv-alennuksella joka kohdistuu edes ruokaan, helpottaa köyhimpien ahdinkoa isosti. Ei tapahtunut. Vuokrasäännöstelyä olisi voitu myös käyttää.
PoistaVasemmistohallitus on kyllä ottanut lainaa mutta ei ole kuitenkaan sillä(kään) onnistunut helpottamaan lainkaan tätä tilannetta. Tilanne mennyt vain huonommaksi
Matala palkkataso/alipalkkaus on jo hyväksytty tosiasia valtavan monilla aloilla. Ei tule muuttumaan.
Ja kun suomalainen ei alipalkatussa työssä pärjää, ratkaisu: tuodaan alipalkkatöihin lisää ihmisiä muualta, katsotaan kuinka kauan he jaksavat.
Ysärilaman on laskettu tappaneen ihmisiä eri mekanismein tuhansittain. Mikä on sitten tämän uhriluku, jää nähtäväksi.
Maanviljelijöiden tilanne on monasti karmea myös. No, "saadaanpa" sitten Euroopan metsäisimmästä maasta entistä metsäisempi. Ehkä joku punaisen maton päässä suukottaa somasti ja taputtaaa: hyvä poika, hyvä.
jope
Kyllä tähän jonkinlainen vallankumous olisi paikalleen.
Sellainen ettei siihen tarvita nyt sosisalisteja eikä fasisteja mutta keltaisen liivin voisi aluksi ainakin laittaa ylle.
Ltl, kyllä omalla käytöksellä voi paljon hoitaa, niissä ikävissäkin tilanteissa. Olen ihan samaa mieltä. Jos vedät tuolla ihan taviksen, tylsän näköisenä tyyppinä, jolla on vanha reppu selässä, niin aika rauhassa saat olla. Eri asia on se, jos joutuu jossain paikassa satunnaisen huomion kohteeksi, kun potentiaalisia kohteita ei ole muita läsnä. Yksi kaveri juuri jokin aika sitten puhui aika hyvin itsensä tilanteesta pois. Sanoisin, että ihan perushuumorikin voi auttaa. Jos menee aivan paskajäykäksi ja osoittaa pelkoa, tilanne voi eskaloitua. Pitää olla fiksu. Mun kimppuun on käyty kerran ratikassa - joku känninen hörhö luuli mua ulkomaalaiseksi, kun mulla oli vielä sellainen iso huivi korvilla saakka (pipo oli jäänyt kotiin). Kerran metrossa yksi tyyppi istui vastapäätä vaikka tilaa oli muualla kuinka, kaivoi puukon esiin ja alkoi suunnilleen 10 sentin päässä jaloista vuoleskella kynsiään ja todella aggressiivinen olotila päällä. Kontulassa sekakäyttäjät puhuivat siitä taposta.
VastaaPoistaNykyisin väistän aina, kun näen jonkun aggressiivisen porukan, ja ehdin reagoida. Viimeksi pari viikkoa sitten Tikkurilassa oli tällainen sekajengi, joka oli varmasti vetänyt jotain ja hajotti (en jäänyt katsomaan mitä) asemalaiturilla.
Vielä tuosta kallistuneesta elämästä: meillä sähkönhinta kuusinkertaistui, kun en uskaltanut ottaa joulukuussa pörssisähköä.
VastaaPoistaNo, sitten alkoi sähkönsäästö. Sähkölaskut tuolla kuusinkertaisella hinnalla tammi-maaliskuulta 900 e eli n. 300 e kuussa; vanhoilla hinnoilla laskien ollaan käytetty n. 50 e kuussa sähköön, mikä tarkoittaa sitä, että sähkökulutusta ollaan saatu oikeastaan puolitettua (- 50 pros) erinäisin kikoin - toki ostettiin ilmalämpöpumppu, joka on suurin tekijä tässä, kun muuta lämmitystä takan lisäksi ei olla juuri käytetty.
Syyskuulle on voimassa tämä nykyinen soppari. Sitten pitänee jäädä pörssisähkölle, jos ei saa jotain edullista sopparia.
Ruoan hinta on kallistunut kovasti, se lohkaisee helposti 200 e. lisää kuukaudessa pois entisiin aikoihin verrattuna.
Keskituloisillakin ihmisillä, joilla ei ole mitään tukia ja esimerkiksi asunto yms. -laina hoidettavana, tekee tiukkaa. Pienituloiset ovat kusessa, samoin yrittäjät monin paikoin. Tällaista se nyt on.
Parempia aikoja odotellessa. Itse olen pystynyt tekemään joitakin lisähommia, jotka tasapainottavat inflaatiota.
Ei tämä silti ole mikään sotatila, mutta voin vain kuvitella tilanteita, joissa perheessä on töissä yksi ihminen matalapalkka-alalla. Ankeaa on, ja kun tietää, että aina sattuu kaikkea, mikä helposti suistaa viimeiseen penniin venytetyn budjetin saman tien.
Iskee kyllä juuri noin keskiluokkaan.
PoistaMeillä eräs laski että asumiskulut (lämmitys, korot) ovat kallistuneet noin tonnin kk.
Itse tiedän että monissa perheissä lapsilla ei ole enää varaa harrastaa esim. urheilua.
Siitä sitten vaan sähköautoon vaihtamaan, kun sähkö on niin ekoa ja ilmaista???
Mutta tämäkin on asia (kuten tuo katuväkivalta) josta vaikea vaihtaa kokemuksia ja mielipiteitä, poliittisista käsityksistä puhumattajaan, jos oma tilanne se, että rahat riittävät. Siinä tilanteessa voi aina olla huolissaan vaikkapa "arvoista."
Jos itse olisin 20-30 -vuotias nuori mies nyt, niin en varmaankaan perheellistyisi. Yksin ei tarvitsisi kantaa muuta kuin itsensä.
jope
Tässä syntyneessä tilanteessa hyväksyn, tai minun heikko moraalini ainakin hyväksyy, erilaisia kansalaistottelemattomuuden muotoja jotta heikoimpaan asemaan joutuneet voivat sinnitellä eteenpäin.
PoistaParasta tietysti olisi jos ihmisillä oli töitä sellaisella palkalla jolla tulee toimeen ja hintataso maassa olisi myös oikeudemukainen. Mutta kuten totesin, siihenhän ei pyritä, alipalkkaus on maassamme hyväksytty toimintapa ja kun kotimaiset alipalkatut on loppuun kulutettu, halutaan maahan uutta väkeä pitämään tätä mallia yllä.
Ihan vain tämän vuoksi viljelen (harvoissa keskusteluissa joita käyn) tässä ajassa hylättyjä sanoja työväenluokka, alaluokka, proletariaatti, köyhälistö, jotta korostuisi se miten kauas vasemmisto (lainausmerkit?) on ajautunut perustehtävästään. Ratkaisu ei ole kansalaispalkka, tukijärjestelmä tms. vaan kunnon työ, kunnon palkka.
Yhteiskunnan puuttumista keskeisimpien perusasioiden (ruoka, asuminen, energia) hintaan säännöstelyn suunnassa olen alkanut kannattaa.
No, nytkin kyllä halutaan puuttua mutta vain ja ainostaan ekologisella kärjellä, rangaistusverotuksen muodossa, mikä sekin on kärjistämässä reaalisia tuloeroja ja kenenkän muiden kuin köyhien haitaksi. Myös keskiluokan, minkä Vesa toit esiin.
jope
jope
Vesa, ilmalämpöpumppu oli varmasti viisas valinta.
Poistajope
Minä ymmärrän aivan hyvin sen, jos vaikka ihmiset tässä tilanteessa tekevät vaihtareita eli vaihtavat työpalveluksia ja muuta ilman että verottaja saa siitä tietää. No, ei näin paljon ehkä säästöä synny mutta kuitenkin. Tai että vaihdetaan kulutushyödykkeitä työsuoritukseen tms. Jne. jne. Totta kai tässä on myös se ongelma, että sitten työt menevät ohi jonkun pienyrittäjän haavin. Aika vaikea kuitenkin on säästää, kun juuri energian, polttoaineen ja ruoan hinta on kallistunut. Valtio voisi miettiä verokantoja noissa, se olisi ehkä suurin helpotus. Mutta jollakin se ylisuuri julkinen sektori ja kaikki mahdolliset tulonsiirrot tietenkin pitää rahoittaa (en nyt suinkaan väitä, että turhuutta olisi mielin määrin mutta kyllä leikattavaa löytyy ja varsinkin palvelujen ja toimintojen kohdentamista niin että verovarat löytävät kipeimmin tarpeessa oleviin kohteisiin).
PoistaItse olen omalla alallani (julkinen, budjettiosuudeltaan toiseksi suurin) todistanut pari vuosikymmentä rahan käyttämistä täysin itse perustehtävään liittymättömiin oheisprojekteihin ja kampanjoihin, joita pyörittävät tekijät joiden työnkuvaa tai työn konkreettisia tuloksia kukaan tiedä eikä tunnista. Nämä "suunnittelijat", projektityöntekijät ja alan hallituksen virkamiehet lähettävät vuoden aikana kyllä suuren määrän sähköposteja ja liitteitä ja linkkejä, joita juuri kukaan ei avaa (ensi kokemusten jälkeen) ja joiden sisältämä "työpanos" katoaa sitten jonnekin bittiavaruuteen. Ihan pikkujuttu tämä ei ole, puhutaan maan mitassa useista sadoista ihmisistä.
PoistaErilaisia tutkimushankkeitakin pursuaa pilvin pimein, päällekkäisiä ja kilpailevia, yliopistoista ja valtion laitoksista. Eräänlainen julkinen koulutus"bisnes" on kovasti kilpailtu ala.
Luulen että samaa on paljon muillakin hallinnonaloilla. Leikattavaa näistä varmasti on.
jope
(Tämä em. väki työllistyisi varmaan oikein hyvin yksityisen sektorin puolelle, jos rahahanaa edes säädeltäisiin hieman, onhan maassamme, jos politiikkoja on uskominen, kova pula myös korkeakoulutetuista ihmisistä.
Poistajope)
On selvää, että tällaisia rakenteita voitaisiin aivan hyvin keventää ilman että se haittaisi yhtään valtion koneiston toimintaa. Vapautettaisiin nämä tuottavaan työhön yksityiselle sektorille sikäli kuin osaamista löytyisi sinne. Luulisi löytyvän, korkeasti koulutetuista ihmisistä. Heidänlaisiaan korkeastikoulutettuja on vaikea muuten saada Suomeen tuosta vaan. Varmasti työ tekijäänsä opettaisi myös yksityisellä sektorilla.
Poista